1.

Tämän ennakkoratkaisupyynnön, joka koskee asetuksen (EY) N:o 2201/2003 ( 2 ) 15 artiklan tulkintaa, on esittänyt Tribunalul Cluj (Clujin alioikeus, Romania) vanhempainvastuuta koskevassa asiassa, jossa asianosaisia ovat yhtäältä kantaja IQ, joka on kolmen alaikäisen lapsen äiti – lapset ovat asuneet äitinsä kanssa Yhdistyneessä kuningaskunnassa vuodesta 2012 lähtien –, ja toisaalta lapsen isä JP, joka on Romaniassa asuva ulkomaan kansalainen.

2.

Asetuksen N:o 2201/2003 johdanto-osan 12, 13 ja 21 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

3.

Asetuksen N:o 2201/2003 1 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Tätä asetusta sovelletaan, riippumatta siitä, millaisessa tuomioistuimessa asiaa käsitellään, siviilioikeudellisissa asioissa, jotka liittyvät:

– –

4.

Asetuksen N:o 2201/2003 2 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

– –”

5.

Asetuksen N:o 2201/2003 8 artiklan, jonka otsikko on ”Yleinen toimivalta”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltion tuomioistuimet ovat toimivaltaisia vanhempainvastuuta koskevissa asioissa, jos lapsen asuinpaikka on asian vireillepanoajankohtana kyseisessä jäsenvaltiossa.”

6.

Asetuksen N:o 2201/2003 12 artiklan, jonka otsikko on ”Oikeuspaikkasopimus”, 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltion tuomioistuimet, jotka käyttävät 3 artiklan nojalla toimivaltaa avioeroa, asumuseroa tai avioliiton pätemättömäksi julistamista koskevan hakemuksen osalta, ovat toimivaltaisia kyseiseen hakemukseen liittyvässä vanhempainvastuuta koskevassa asiassa, kun:

2.   Edellä 1 kohdan mukaisesti käytetty toimivalta lakkaa:

– –”

7.

Asetuksen N:o 2201/2003 15 artiklassa, jonka otsikko on ”Asian siirtäminen tuomioistuimeen, jolla on paremmat edellytykset asian käsittelyyn”, säädetään seuraavaa:

”1.   Poikkeuksellisesti jäsenvaltion tuomioistuimet, jotka ovat toimivaltaisia tutkimaan pääasian, voivat katsoessaan, että tuomioistuimella toisessa jäsenvaltiossa, johon lapsella on erityisiä siteitä, on paremmat edellytykset käsitellä asiaa tai osaa siitä, ja kun se on lapsen edun mukaista:

2.   Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan:

Asia voidaan siirtää tuomioistuimen aloitteesta tai muun jäsenvaltion tuomioistuimen pyynnöstä kuitenkin ainoastaan, jos ainakin yksi osapuolista hyväksyy asian siirtämisen.

3.   Lapsella katsotaan olevan 1 kohdassa tarkoitettuja erityisiä siteitä jäsenvaltioon, jos:

4.   Pääasian tutkinnassa toimivaltaisen jäsenvaltion tuomioistuimen on asetettava määräaika, jonka kuluessa asia on pantava vireille toisen jäsenvaltion tuomioistuimissa 1 kohdan mukaisesti.

Jos asiaa ei panna tänä määräaikana vireille tuomioistuimissa, tuomioistuin, jossa asia on pantu vireille, jatkaa toimivallan käyttöä 8–14 artiklan mukaisesti.

5.   Kyseisen toisen jäsenvaltion tuomioistuimet voivat, milloin tämä on asiaan liittyvien erityisten seikkojen vuoksi lapsen edun mukaista, hyväksyä toimivallan kuuden viikon kuluessa siitä, kun asia on pantu niissä vireille 1 kohdan a tai b alakohdan perusteella. Tällöin tuomioistuimen, jossa asia on ensin pantu vireille, on jätettävä asia tutkimatta. Muussa tapauksessa tuomioistuimen, jossa asia on ensin pantu vireille, on käytettävä edelleen toimivaltaansa 8–14 artiklan mukaisesti.

6.   Tätä artiklaa sovellettaessa tuomioistuinten on tehtävä yhteistyötä joko suoraan keskenään tai 53 artiklassa tarkoitettujen keskusviranomaisten välityksellä.”

8.

Saman asetuksen 19 artiklassa, jonka otsikko on ”Vireilläolo ja samassa yhteydessä käsiteltävät kanteet”, säädetään seuraavaa:

”– –

2.   Jos eri jäsenvaltioiden tuomioistuimissa pannaan vireille vanhempainvastuuseen liittyviä kanteita, jotka koskevat samaa lasta ja samaa asiaa, tuomioistuimen, jossa kanne on nostettu myöhemmin, on omasta aloitteestaan lykättävä asian käsittelyä, kunnes on ratkaistu, onko tuomioistuin, jossa kanne on ensin nostettu, toimivaltainen.

3.   Kun on ratkaistu, että se tuomioistuin, jossa kanne on ensin nostettu, on toimivaltainen, tuomioistuimen, jossa kanne on myöhemmin nostettu, on jätettävä asia tutkimatta.

Tällöin asian myöhemmin vireille pannut kantaja voi siirtää asian siihen tuomioistuimeen, jossa kanne on ensiksi pantu vireille.”

9.

Asetuksen N:o 2201/2003 23 artiklassa, jonka otsikko on ”Vanhempainvastuuta koskevien tuomioiden tunnustamatta jättämisen perusteet”, säädetään seuraavaa:

”Vanhempainvastuuta koskevaa tuomiota ei tunnusteta:

– –

– –.”

10.

Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että Romanian siviiliprosessilain (Codul de procedură civilă român) 448 §:n 1 momentin 1 kohdassa säädetään, että ensimmäisessä oikeusasteessa annetut vanhempainvastuuta koskevat ratkaisut ovat täytäntöönpanokelpoisia. Romanian prosessioikeuden mukaan ensimmäisessä oikeusasteessa annettujen vanhempainvastuuta koskevien tuomioistuinratkaisujen täytäntöönpano lakkaa vasta, jos valitus menestyy.

11.

Kantaja IQ, joka on kolmen lapsen äiti – lapset ovat asuneet äitinsä kanssa Yhdistyneessä kuningaskunnassa vuodesta 2012 lähtien – nosti 26.11.2014 Judecătoria Cluj-Napocassa (Cluj-Napocan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin, Romania) avioerokanteen vastaajaa JP:tä – kyseisten kolmen lapsen isää, joka on Floreştissa Romaniassa asuva ulkomaan kansalainen – vastaan.

12.

Kantaja vaati lisäksi kanteellaan mainittua tuomioistuinta määräämään pelkästään itselleen avioliitosta syntyneiden kolmen alaikäisen lapsen vanhempainvastuun, määräämään lapset asumaan hänen luokseen ja velvoittamaan vastaajan maksamaan elatusapua.

13.

Vastaaja nosti vastakanteen, jossa hän vaati mainittua tuomioistuinta myöntämään avioeron puolisoiden yhteisen tahdon tai toissijaisesti kummankin puolison syyllisyyden perusteella, määräämään avioliitosta syntyneiden kolmen lapsen vanhempainvastuun yhteisesti molemmille puolisoille sekä vahvistamaan isän ja lasten tapaamisia koskevan järjestelyn.

14.

Judecătoria Cluj-Napoca tarkisti 28.9.2015 pidetyssä istunnossa toimivaltansa ja totesi olevansa toimivaltainen tutkimaan asian. Asianosaisten päätettyä yhdessä hakea avioeroa tuo tuomioistuin totesi voivansa lausua näistä vaatimuksista. Näin ollen se myönsi avioeron yhteisen hakemuksen perusteella ja erotti varsinaisesta avioeroasiasta liitännäisvaatimukset, joiden osalta se jatkoi tutkimustaan vahvistamalla päivämäärän istunnolle asian selvittämistä varten.

15.

Judecătoria Cluj-Napoca hyväksyi siviilituomiolla osittain kantajan nostaman kanteen ja vastaajan nostaman vastakanteen, määräsi avioliitosta syntyneiden kolmen lapsen vanhempainvastuun yhteisesti molemmille puolisoille, vahvisti lasten asuinpaikaksi kantajan kotipaikan, määritti vastaajalta perittävän lasten elatusavun määrän sekä vahvisti isän ja lasten välisiä tapaamisia koskevan järjestelyn.

16.

Lasten äiti ja isä valittivat päätöksestä 7.9.2016 ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen.

17.

IQ vaatii ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa, että vanhempainvastuu määrätään pelkästään hänelle ja että isän ja lasten välisiä tapaamisia koskevaa järjestelyä supistetaan. JP puolestaan vaati järjestelyn laajentamista.

18.

IQ vaati 26.12.2016 High Court of Justice (England & Wales), Family Division, Family Court, Birminghamia (Englannin ja Walesin alioikeus, perheosasto, perheasiain tuomioistuin, Birmingham, Yhdistynyt kuningaskunta) antamaan lasten isälle lähestymiskiellon. Kantaja vaati lisäksi 3.1.2017 tätä tuomioistuinta ratkaisemaan kysymyksen lasten huoltajuudesta.

19.

Mainittu tuomioistuin määräsi saman päivänä välitoimesta, jolla se kielsi lasten isää ottamasta lapsia luokseen siihen saakka, kunnes asia ratkaistaan lopullisesti. Se myös kehotti 2.2.2017 ennakkoratkaisua pyytänyttä tuomioistuinta luopumaan asian käsittelystä, koska lasten asuinpaikka on vanhempien sopimuksesta Yhdistyneessä kuningaskunnassa.

20.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen käsiteltäväksi jätettiin High Court of Justice (England & Wales), Family Division, Family Court, Birminghamin 6.7.2017 antamalla määräyksellä pyyntö siirtää asian käsittely tähän Yhdistyneen kuningaskunnan tuomioistuimeen asetuksen N:o 2201/2003 15 artiklan nojalla, koska kyseessä olevien kolmen lapsen kotipaikka on ainakin vuodesta 2013 lähtien ollut Yhdistyneessä kuningaskunnassa eli High Courtin tuomiopiirissä eikä Romaniassa, kuten oli myös ollut romanialaisissa tuomioistuimissa vireillä olleen koko menettelyn ajan.

21.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa, että käsiteltävässä asiassa tuomioistuin, jota pyydetään siirtämään asia toiseen tuomioistuimeen, on toisen oikeusasteen tuomioistuin ja että asiassa on jo annettu ratkaisu ensimmäisessä oikeusasteessa.

22.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin muistuttaa niin ikään, että Judecătoria Cluj-Napocan ensimmäisessä oikeusasteessa antama ratkaisu on Romanian siviiliprosessilain 448 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan täytäntöönpanokelpoinen, joten vastaaja voi vaatia sen täytäntöönpanoa niin kauan kuin ratkaisua ei ole kumottu.

23.

Jos ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen olisi siirrettävä asia Yhdistyneen kuningaskunnan tuomioistuimeen asetuksen N:o 2201/2003 15 artiklan perusteella, sillä ei olisi mahdollisuutta ratkaista valitusta, joten ensimmäisessä oikeusasteessa annettu ratkaisu jäisi edelleen voimaan.

24.

Tässä tilanteessa Tribunalul Cluj on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

25.

Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet ainoastaan Romanian hallitus ja Euroopan komissio, sillä pääasian asianosaiset eivät pitäneet sitä tarpeellisena. Unionin tuomioistuimelta ei ole pyydetty istunnon järjestämistä.

26.

Romanian hallitus huomauttaa, että unionin tuomioistuin on katsonut, että varmistaakseen lapsen edun huomioon ottamisen pantaessa täytäntöön toimivaltasääntöjä vanhempainvastuuta koskevissa asioissa Euroopan unionin lainsäätäjä on käyttänyt läheisyyden periaatetta, kuten asetuksen N:o 2201/2003 johdanto-osan 12 perustelukappaleesta ilmenee. ( 3 ) Tämän periaatteen nojalla tuomioistuinten toimivalta määräytyy pääsääntöisesti asetuksen N:o 2201/2003 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti sen perusteella, missä lapsen asuinpaikka on asian vireillepanoajankohtana. ( 4 ) Asetuksen N:o 2201/2003 12 artiklan 1 kohta, jossa säädetään pääsääntöisesti, että tuomioistuimet, joilla on saman asetuksen 3 artiklan nojalla toimivalta avioeroa koskevan hakemuksen osalta, ovat toimivaltaisia myös kyseiseen hakemukseen liittyvässä vanhempainvastuuta koskevassa asiassa, on Romanian hallituksen mukaan poikkeus asetuksen N:o 2201/2003 8 artiklassa säädetystä toimivaltasäännöstä.

27.

Ensinnäkin Romanian hallitus on todennut asetuksen N:o 2201/2003 15 artiklan 1 kohdasta, ettei asetuksessa määritellä käsitettä ”jäsenvaltion tuomioistuimet, jotka ovat toimivaltaisia tutkimaan pääasian”. Käsitettä olisi siten syytä tulkita ottamalla huomioon paitsi asiayhteys, johon tämä artikla liittyy, myös asetuksen N:o 2201/2003 tavoitteet.

28.

Seuraavaksi Romanian hallitus muistuttaa, että toimivaltasäännökset vanhempainvastuuta koskevissa asioissa sisältyvät asetuksen N:o 2201/2003 II luvun 2 jaksoon, johon 15 artikla kuuluu. Näin ollen asetuksen N:o 2201/2003 15 artiklalla on sama aineellinen soveltamisala kuin kaikilla asetuksen N:o 2201/2003 II luvun 2 jaksossa tarkoitetuilla toimivaltasäännöksillä. ( 5 ) Tästä seuraa, että asetuksen N:o 2201/2003 15 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu ”toimivaltainen tuomioistuin” voi olla mikä tahansa asetuksen N:o 2201/2003 8–14 artiklassa tarkoitetuista tuomioistuimista, joilla on toimivalta vanhempainvastuuta koskevissa asioissa. Romanian hallituksen mukaan tuon asetuksen 15 artiklassa siinä mainitulle tuomioistuimelle siis annetaan tehtäväksi ratkaista vanhempainvastuuta koskevat asiat asetuksessa N:o 2201/2003 säädetyn toimivallan nojalla riippumatta siitä, onko kyseinen tuomioistuin ensimmäisen vai toisen oikeusasteen tuomioistuin.

29.

Romanian hallitus katsoo lopuksi, että asetuksen N:o 2201/2003 15 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu käsite ”tuomioistuimet, jotka ovat toimivaltaisia tutkimaan pääasian”, viittaa paitsi siihen, että kyse on tuomioistuimesta, joka toimivaltansa mukaan voi ratkaista pääasian, myös siihen, että kyseinen tuomioistuin on todennut olevansa toimivaltainen.

30.

Ajankohdasta, jolloin pääasian ratkaisemiseen toimivaltainen tuomioistuin voi siirtää asian tuomioistuimeen, jolla on paremmat edellytykset asian käsittelyyn, Romanian hallitus huomauttaa, että asetuksen N:o 2201/2003 15 artiklan 1 kohdassa ei aseteta aikarajoituksia.

31.

Romanian hallitus huomauttaa edellä todetusta, että asetuksen N:o 2201/2003 12 artiklan 2 kohdan mukaan mainitun asetuksen 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu siirretty toimivalta lakkaa erityisesti silloin, kun vanhempainvastuuta koskeva päätös tulee lainvoimaiseksi tai kun oikeudenkäynti päättyy muusta syystä. Käsiteltävässä pääasiassa on tämän hallituksen mukaan niin, että asiaa ensin käsitellyt tuomioistuin voisi asetuksen N:o 2201/2003 15 artiklan nojalla siirtää asian tuomioistuimeen, jolla on paremmat edellytykset asian käsittelyyn, kunnes asiaa ensin käsitelleen tuomioistuimen toimivalta lakkaa. Romanian hallitus on sitä mieltä, että toimivaltaisen tuomioistuimen on asian siirtämisen yhteydessä arvioitava tapauskohtaisesti etenkin mainitun asetuksen 15 artiklassa säädettyjen edellytysten täyttyminen. ( 6 )

32.

Toimivaltaisen tuomioistuimen eli sen, jossa asia on ensin pantu vireille, tehtävänä on näin ollen käsiteltävän pääasian kaltaisessa tilanteessa selvittää, täyttääkö asian siirto tuomioistuimeen, jolla on paremmat edellytykset asian käsittelyyn, asetuksen N:o 2201/2003 15 artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset, ja selvittää etenkin, onko tuomioistuimella, johon se harkitsee asian siirtoa, paremmat edellytykset antaa lapsen etua paremmin vastaava vanhempainvastuuta koskeva päätös.

33.

Romanian hallitus ehdottaa, että ensimmäiseen kysymykseen vastataan siten, että asetuksen N:o 2201/2003 säännöksiä yleisesti ja etenkin 15 artiklaa on tulkittava siten, että niillä annetaan pääasian kaltaisissa olosuhteissa jäsenvaltion tuomioistuimelle, joka on toimivaltainen tutkimaan pääasian mainitun asetuksen 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, oikeus siirtää asia toisen jäsenvaltion tuomioistuimeen, jolla se katsoo olevan paremmat edellytykset asian käsittelyyn, kunnes sen toimivalta lakkaa asetuksen N:o 2201/2003 12 artiklan 2 kohdan nojalla.

34.

Pääasian tutkimiseen toimivaltaisen tuomioistuimen tehtävänä on Romanian hallituksen mukaan arvioida ja selvittää tapauskohtaisesti, täyttääkö toisessa oikeusasteessa olevan asian siirto asetuksen N:o 2201/2003 15 artiklassa säädetyt edellytykset, sekä erityisesti selvittää, onko tuomioistuimella, johon asian siirtoa on harkittu, paremmat edellytykset ratkaista vanhempainvastuuta koskeva kysymys, ja onko siirto lapsen edun mukaista.

35.

Komission mukaan toimivallan siirto sallitaan asetuksen N:o 2201/2003 15 artiklan 1 kohdassa ainoastaan tuomioistuimeen ”toisessa jäsenvaltiossa, johon lapsella on erityisiä siteitä”. Asetuksen N:o 2201/2003 15 artiklan 3 kohtaan sisältyy tyhjentävä luettelo perusteista, joilla määritellään käsite ”jäsenvaltio, johon lapsella on erityisiä siteitä”. Tässä mielessä jäsenvaltio, jossa lapsen nykyinen asuinpaikka on, ei sisälly tuohon luetteloon, vaikka niiden tuomioistuinten toimivalta, jotka sijaitsevat jäsenvaltiossa, jossa lapsen asuinpaikka on, on vanhempainvastuuta koskevan toimivallan kulmakivi.

36.

Komissio kuitenkin katsoo, että asetuksen N:o 2201/2003 15 artiklan soveltamista ei voida sulkea pois tapauksessa, jossa kahdella tuomioistuimilla on toimivalta. Näin ollen olisi tuon säännöksen tarkoituksen vastaista, ettei sitä sovellettaisi sen jäsenvaltion tuomioistuimeen, johon lapsen side on vahvin.

37.

Asetuksen N:o 2201/2003 15 ja 19 välisestä suhteesta komissio toteaa, että vaikka jälkimmäisessä artiklassa edellytetään, että tuomioistuimen, jossa asia on pantu vireille myöhemmin, on keskeytettävä asian käsittely, jos on ratkaistu asiaa ensin käsitelleen tuomioistuimen toimivalta, tämän vaatimuksen ei pitäisi johtaa siihen, että tuomioistuimella, jossa asia on pantu vireille myöhemmin, ei ole mahdollisuutta esittää asetuksen N:o 2201/2003 15 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettua pyyntöä.

38.

Komissio tähdentää asetuksen N:o 2201/2003 15 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta ilmauksesta ”jäsenvaltion tuomioistuimet, jotka ovat toimivaltaisia tutkimaan pääasian”, että ilmaus ei mitenkään tarkoita, että tämä mahdollisuus olisi rajattu ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimiin.

39.

Komissio katsoo, että asetuksen N:o 2201/2003 15 artiklan tarkoitus merkitsee, että tuomioistuimelle annetaan harkintavaltaa, jonka perusteella se voi tehdä tarvittaessa toimivallan siirtoa koskevan päätöksen, mutta tällöin edellytyksenä on, että siirto on ”lapsen edun mukainen”.

40.

Tribunalul Cluj tiedustelee (ensimmäisellä kysymyksellään) hyvin suppeassa, enintään 21 kohtaa käsittävässä ennakkoratkaisupyynnössään pääsääntöisesti, kuinka asetuksen N:o 2201/2003 15 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua käsitettä ”jäsenvaltion tuomioistuimet, jotka ovat toimivaltaisia tutkimaan pääasian”, olisi tulkittava, ja voidaanko asia siirtää asetuksen N:o 2201/2003 15 artiklan nojalla tuomioistuimeen, jolla on paremmat edellytykset asian käsittelyyn, kun siirron tekevä tuomioistuin on toisen oikeusasteen tuomioistuin ja tuomioistuin, jolla on paremmat edellytykset asian käsittelyyn, on ensimmäisen asteen tuomioistuin.

41.

On ensinnäkin syytä muistuttaa, että unionin tuomioistuimella on jo ollut mahdollisuus pohtia asetuksen N:o 2201/2003 15 artiklaan sisältyvien säännösten tulkintaa, mutta se ei ole vielä ottanut kantaa tuon artiklan 1 kohdassa olevan käsitteen ”jäsenvaltion tuomioistuimet, jotka ovat toimivaltaisia tutkimaan pääasian” tulkintaan.

42.

Niinpä 27.10.2016 annetussa tuomiossa D. (C-428/15, EU:C:2016:819), jonka mainitsen moneen otteeseen tässä ratkaisuehdotuksessa ja joka koskee etupäässä asetuksen N:o 2201/2003 15 artiklan tulkintaa, kansallisen tuomioistuimen pohdinnat koskivat paitsi mainitun säännöksen soveltamisalaa ja soveltamisedellytyksiä myös käsitettä ”tuomioistuin, jolla on paremmat edellytykset asian käsittelyyn”, sekä asianmukaisia perusteita määriteltäessä tällaista tuomioistuinta ja käsitettä ”lapsen etu”. ( 7 ) Unionin tuomioistuin katsoi, että vaatimus, jonka mukaan asian siirtämisen on palveltava lapsen etua, edellyttää, että toimivaltainen tuomioistuin varmistuu asian konkreettisten olosuhteiden perusteella siitä, ettei riskinä ole, että asian suunniteltu siirtäminen toisen jäsenvaltion tuomioistuimeen vaikuttaa haitallisesti lapsen tilanteeseen. ( 8 )

43.

Kuten komissio huomauttaa, käsiteltävälle asialle näyttää olevan luonteenomaista tilanne, jossa molemmat tuomioistuimet perustavat lähtökohtaisesti toimivaltansa asetukseen N:o 2201/2003.

44.

Koska lasten asuinpaikka on ilmeisesti jo vuodesta 2012 alkaen ollut keskeytyksettä ja asian koko keston ajan Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Romanian tuomioistuinten (joissa asia saatettiin ensin vireille) toimivalta vanhempainvastuuta koskevissa asioissa on voitu vahvistaa ainoastaan asetuksen N:o 2201/2003 12 artiklan 1 kohdan ( 9 ) – yhdessä saman asetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan kolmannen luetelmakohdan (vastaajan asuinpaikka) – perusteella, toisin sanoen avioeroasioita koskevasta toimivallasta johtuvan liitännäisen toimivallan nojalla. Mainittu 12 artiklan säännös on poikkeus asetuksen N:o 2201/2003 8 artiklassa säädetystä toimivaltasäännöstä. ( 10 )

45.

Vaikka avioeron on julistanut Romanian tuomioistuin, liitännäistä toimivaltaa vanhempainvastuuta koskevissa asioissa säännellään edelleen asetuksen N:o 2201/2003 12 artiklan 2 kohdan b alakohdalla, kunnes asiassa annettu päätös tulee lainvoimaiseksi, mitä käsiteltävässä asiassa ei vielä ole tapahtunut.

46.

Koska kaikkien kolmen lapsen asuinpaikka on Yhdistyneessä kuningaskunnassa, missä he ovat asuneet äitinsä kanssa vuodesta 2012 lähtien, Yhdistyneen kuningaskunnan tuomioistuimet (joissa kantaja pani asian vireille myöhemmin) perustavat vanhempainvastuuta koskevan toimivaltansa asetuksen N:o 2201/2003 8 artiklaan. ( 11 )

47.

Minusta on siten syytä selvittää, sovelletaanko toimivallan siirtoa koskevaa asetuksen N:o 2201/2003 15 artiklaa tapauksissa, joissa molempien jäsenvaltioiden tuomioistuimet ovat tämän asetuksen nojalla toimivaltaisia, vai sallitaanko tuossa artiklassa toimivallan siirto ainoastaan sellaisiin jäsenvaltion tuomioistuimiin, jotka eivät muutoin tuon asetuksen nojalla olisi toimivaltaisia.

48.

Jälkimmäisessä tapauksessa vastaus on selkeä: asetuksen N:o 2201/2003 15 artiklaa ei sovellettaisi käsiteltävässä asiassa. Tällöin näet kysymys koskisi pelkästään asian vireilläoloa, joka olisi ratkaistava asetuksen N:o 2201/2003 19 artiklan nojalla. ( 12 )

49.

Asetuksen N:o 2201/2003 15 artiklaan sisältyy uudenlainen säännös, jolla sallitaan, että tuomioistuin, jossa asia on pantu vireille ja joka on toimivaltainen tutkimaan pääasian, voi poikkeuksellisesti siirtää asian toisen jäsenvaltion tuomioistuimeen, jos tällä on paremmat edellytykset asian käsittelyyn. Se voi siirtää asian kokonaisuudessaan tai vain tietyn osan siitä. ( 13 )

50.

”Asetuksella [N:o 2201/2003] – jossa otetaan vanhempainvastuuasiassa mallia 19.10.1996 tehdystä yleissopimuksesta [toimivallasta, sovellettavasta laista, toimenpiteiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta sekä yhteistyöstä vanhempainvastuuseen ja lastensuojeluun liittyvissä asioissa (jäljempänä vuoden 1996 Haagin yleissopimus)] – vahvistettuihin merkittäviin uudistuksiin vanhempainvastuun alalla kuuluu se, että sillä otettiin käyttöön eurooppalaisten tuomioistuinten välinen vuoropuhelujärjestelmä, joka perustuu niiden toimivallan tunnustamiseen tarkoituksenmukaisuuteen liittyvien perusteiden mukaan. Asetuksen [N:o 2201/2003] 15 artiklassa (joka on merkittävä säännös mutta jota on usein pidetty hieman vaikeaselkoisena ( 14 )) otetaan mallia forum non conveniens ‑periaatteesta ja sallitaan asian ’siirtäminen’ tuomioistuimeen, jolla on paremmat edellytykset asian käsittelyyn (vertaa vuoden 1996 Haagin yleissopimuksen 8 ja 9 artiklaan, jossa järjestelmä jaetaan toimivallan siirtoon [forum non conveniens] ja toimivallan toteamiseen [forum conveniens] – – ).” ( 15 )

51.

Vuoden 1996 Haagin yleissopimuksen 8 artiklassa annetaan oikeus pyynnön esittämiseen aina, kun toimivaltainen viranomainen katsoo, että toisen sopimusvaltion viranomaisella on ”paremmat edellytykset” arvioida lapsen etua. Vuoden 1996 Haagin yleissopimuksen 8 artiklan 2 kohdan d alakohdan mukaan läheinen yhteys valtion ja lapsen välillä on peruste, jonka mukaan arvioidaan viranomaista, jolla on ”parhaat edellytykset” arvioida lapsen etua, mutta tämä ei ole velvoite.

52.

Vaikka asetukseen N:o 2201/2003 ja vuoden 1996 Haagin yleissopimukseen sisältyvän järjestelmän toimintatapa eivät ole identtisiä keskenään, en näe periaatteessa mitään syytä sille, miksei asetuksen N:o 2201/2003 15 artiklaa voitaisi soveltaa ”kilpailevan” toimivallan tapauksessa eli silloin, kun kahdella (eri jäsenvaltion) tuomioistuimella on mainittuun asetukseen perustuva toimivalta.

53.

Toimivallan siirto on mielestäni mahdollistettava asetuksen N:o 2201/2003 15 artiklalla sitäkin suuremmalla syyllä, kun tuomioistuimella, jolle asian siirtoa esitetään, oletetaan olevan läheinen yhteys lapseen.

54.

Asetuksen N:o 2201/2003 15 artiklan 1 kohdassa näet mahdollistetaan asian siirto muun kuin sen jäsenvaltion tuomioistuimeen, jonka tuomioistuin on tavanomaisesti toimivaltainen, ainoastaan siinä tilanteessa, että – kuten saman asetuksen johdanto-osan 13 perustelukappaleesta ilmenee – siirto täyttää yhtäältä tiukat ja erityiset edellytykset ( 16 ) ja toisaalta tapahtuu vain poikkeuksellisesti. ( 17 )

55.

Kuten unionin tuomioistuin on katsonut ensin 27.10.2016 antamassaan tuomiossa D. (C‑428/15, EU:C:2016:819, 50 kohta), asetuksen N:o 2201/2003 15 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltion tuomioistuin saa siirtää vanhempainvastuuta koskevan asian vain sellaisen toisen jäsenvaltion tuomioistuimeen, johon asianomaisella lapsella on ”erityisiä siteitä”.

56.

Mainitun 27.10.2016 annetun tuomion D. (C‑428/15, EU:C:2016:819, 51 kohta) mukaan on myös niin, että tällaisten siteiden olemassaolon osoittamiseksi tietyssä asiassa on viitattava perusteisiin, jotka luetellaan tyhjentävästi asetuksen N:o 2201/2003 15 artiklan 3 kohdan a–e alakohdassa. Tästä seuraa, että asiat, joissa nämä perusteet eivät ole kyseessä, jäävät suoralta kädeltä siirtämisjärjestelmän ulkopuolelle.

57.

Saman tuomion 53 kohdan mukaan on niin, että kaksi ensimmäistä perustetta liittyvät siihen, että kyseessä olevasta toisesta jäsenvaltiosta on tullut asianomaisen lapsen asuinpaikka joko ennen asian vireillepanoa tavanomaisesti toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai sen jälkeen, ja saman tuomion 52 kohdan mukaan kyseiset perusteet ovat osoitus läheisyydestä asiassa kyseessä olevan lapsen ja muun kuin sen jäsenvaltion välillä, jonka tuomioistuin on asian käsittelyyn asetuksen N:o 2201/2003 8 artiklan 1 kohdan nojalla toimivaltainen.

58.

Näin ollen on selvää, että lapsen nykyinen asuinpaikkajäsenvaltio ei kuulu mainitussa säännöksessä lueteltuihin jäsenvaltioihin, vaikka niiden tuomioistuinten toimivalta, jotka sijaitsevat jäsenvaltiossa, jossa lapsen asuinpaikka on, on vanhempainvastuuta koskevan toimivallan perusta. Tämä seikka näyttää osoittavan, että asetuksen N:o 2201/2003 15 artikla koskee yksinomaan toimivallan jakoa, joka toteutetaan siirtämällä asia jäsenvaltion tuomioistuimiin, joilla ei vielä ollut asetukseen N:o 2201/2003 perustuvaa toimivaltaa asian käsittelyyn.

59.

Tämä ei kuitenkaan mielestäni mitenkään estä soveltamasta asetuksen 15 artiklaa tapauksissa, joissa molemmat tuomioistuimet ovat toimivaltaisia, varsinkin jos ne ovat yhtä mieltä siitä, että toisella niistä on paremmat edellytykset asian käsittelyyn.

60.

Olenkin (komission tavoin) sitä mieltä, että on loogista, että ”nykyinen asuinpaikkajäsenvaltio”, joka on vanhempainvastuuta koskevan toimivallan kulmakivi, merkitsee välttämättä läheisempää yhteyttä kuin aikaisempi asuinpaikka (kuten Romanian tuomioistuin itsekin myöntää). Asetuksen N:o 2201/2003 15 artikla – jolla pitäisi mahdollistaa tietynasteinen joustavuus poikkeustapauksissa, jotta lapsen etu voitaisiin turvata entistä paremmin – puoltaa ilmauksen ”erityisiä siteitä jäsenvaltioon” sellaista tulkintaa, että se pitää sisällään lapsen nykyisen asuinpaikkajäsenvaltion (tässä tapauksessa vuodesta 2012 lähtien), mikä merkitsee sitä, että mainittua säännöstä sovelletaan tapauksiin, joissa tuomioistuin, jolla on paremmat edellytykset asian käsittelyyn, on jo toimivaltainen asetuksen N:o 2201/2003 nojalla.

61.

Myös oikeuskirjallisuudessa tuetaan tätä näkemystä.

62.

Ensinnäkin on todettu seuraavaa: ”[Article 15 is about] a court having jurisdiction as to the substance of the matter pursuant to Articles 8-14 of the Regulation [transferring jurisdiction to a Member State] not necessarily also having jurisdiction pursuant to Article 8 et seq. of the Regulation.” ( 18 )

63.

Toiseksi on todettu seuraavaa: ”Another and far more important principle laid down in Article 15(1) is that this transfer can be for the benefit of any Member State’s court. The provision states that this transfer should concern a court ’with which the child has a particular connection’, and the exact nature of these connections is listed in paragraph (3). However, Article 15(1) does not require that the designated court would otherwise have jurisdiction over the subject matter. Therefore, the transfer mechanism is – – [one] allowing a competent court to transfer a case to any Member State court, provided that the particular connection is identified. This analysis implies that Article 15 is not only a court cooperation provision, but contains also a jurisdictional rule. The effect of this rule is to give jurisdiction to any Member State court, providing there is a particular connection between the court and the child.” ( 19 ) Näin näyttäisi olevan käsiteltävässä asiassa.

64.

Näin ollen on katsottu seuraavaa: ”Article 15(1) can therefore be analysed in connection with Article 12(3) of the Regulation, which also provides for a very open jurisdictional rule. The difference lies [in] the fact that Article 12(3) relies on party autonomy, whereas Article 15(1) relies on judicial cooperation. The bases of jurisdiction are therefore very different, but the main effect of both provisions is very similar: giving jurisdiction to a court that is not designated by any of the connecting factors of the Regulation.” ( 20 )

65.

Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että asetuksen N:o 2201/2003 15 artiklaa sovelletaan käsiteltävässä asiassa.

66.

Huomautan, ettei asetuksessa N:o 2201/2003 ole määritelty tätä käsitettä sellaisenaan.

67.

Käsitettä on tässä yhteydessä syytä tulkita ottamalla huomioon asiayhteys, johon 15 artikla kuuluu, ja asetuksella N:o 2201/2003 tavoitellut päämäärät. ( 21 )

68.

Olen siten (Romanian hallituksen tavoin) sitä mieltä, että pääasian tutkimiseen toimivaltaisten tuomioistuimien käsitettä on tulkittava suhteessa ”tuomioistuimen” käsitteeseen. Asetuksen N:o 2201/2003 2 artiklan 1 alakohdan mukaan ”tuomioistuimella” tarkoitetaan jäsenvaltioiden kaikkia viranomaisia, jotka ovat toimivaltaisia asetuksen N:o 2201/2003 1 artiklan mukaiseen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa. ( 22 )

69.

Asetuksen N:o 2201/2003 15 artiklan 1 kohtaa on 27.10.2016 annetun tuomion D. (C‑428/15, EU:C:2016:819, 61 kohta) mukaan tulkittava siten, että voidakseen katsoa, että toisen jäsenvaltion, johon lapsella on erityiset siteet, tuomioistuimella on paremmat edellytykset asian käsittelyyn, jäsenvaltion toimivaltaisen tuomioistuimen on varmistuttava siitä, että asian siirtäminen kyseiseen tuomioistuimeen on omiaan tuomaan asian käsittelyyn todellista ja konkreettista lisäarvoa, kun otetaan muun muassa huomioon kyseisessä toisessa jäsenvaltiossa sovellettavat menettelysäännöt, ja että voidakseen katsoa, että asian siirtäminen palvelee lapsen etua, jäsenvaltion toimivaltaisen tuomioistuimen on varmistuttava erityisesti siitä, ettei riskinä ole, että asian siirtäminen vaikuttaa haitallisesti lapsen tilanteeseen.

70.

Edellä sanotusta todettakoon vain, että käytetyssä ilmauksessa (pääasian tutkimiseen toimivaltaiset jäsenvaltion tuomioistuimet) mikään ei viittaa siihen, että asetuksen N:o 2201/2003 15 artiklan 1 kohdan mukainen mahdollisuus toimivallasta luopumiseen koskisi ainoastaan ensimmäisen asteen tuomioistuimia.

71.

Koska tuomion antaneella tuomioistuimella on huomattavasti harkintavaltaa, jonka perusteella se voi tehdä toimivallan mahdollista siirtoa koskevan päätöksen (tämä onkin loogista, sillä se on sopusoinnussa asetuksen N:o 2201/2003 15 artiklassa tarkoitetun asian siirtoa koskevan menettelyn taustalla olevan forum non conveniens ‑periaatteen kanssa), olen (komission tavoin) sitä mieltä, ettei ole mitään syytä varata harkintavaltaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimille. Tämä pätee erityisesti silloin, jos toimivallan siirto voi tulle esiin vasta, kun ylemmän asteen tuomioistuin käsittelee asiaa.

72.

Käsiteltävässä asiassa oli näet niin, että menettely Romanian tuomioistuimissa oli käynnissä toisen oikeusasteen tuomioistuimessa siirtopyynnön tullessa Yhdistyneen kuningaskunnan tuomioistuimesta, jossa lasten äiti oli pannut asian vireille noin kahden vuoden kuluttua kanteen nostamisesta Romanian tuomioistuimessa. Lapset asuivat koko menettelyn ajan Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Jos asian käsittely jatkuu Romaniassa, lapsia olisi kuultava siellä, ja brittiläinen asiantuntijalausunto saattaa olla tarpeen, jotta voidaan asianmukaisesti arvioida, millainen (huoltajuutta ja tapaamisoikeutta koskeva) päätös vanhempainvastuuasiassa olisi tehtävä. Tämä saattaa nostaa oikeudenkäynnin kustannuksia ja pitkittää sitä, vaikka kaikissa tapauksissa on lapsen edun mukaista, että asiaa koskevat päätökset tehdään mahdollisimman nopeasti.

73.

Asetuksen N:o 2201/2003 15 artiklaan sisältyvää ilmausta ”jäsenvaltion tuomioistuimet, jotka ovat toimivaltaisia tutkimaan pääasian”, on siten tulkittava siten, että se viittaa myös toisen oikeusasteen tuomioistuimiin, jotka voivat pyynnöstä tai omasta aloitteestaan siirtää asian toisen jäsenvaltion tuomioistuimeen, jolla on paremmat edellytykset asian käsittelyyn, jos asetuksen N:o 2201/2003 15 artiklassa vahvistetut edellytykset täyttyvät.

74.

Romanian hallitus huomauttaa, että asetus N:o 2201/2003 perustuu tuomioistuinten välisen yhteistyön ja keskinäisen luottamuksen periaatteisiin, joiden mukaan tuomioistuinten on tunnustettava vastavuoroisesti ja pantava täytäntöön jäsenvaltioissa annetut tuomioistuinratkaisut. ( 23 ) Unionin tuomioistuimen mukaan keskinäisen luottamuksen periaatteelle on ominaista se, että jäsenvaltion tuomioistuin, jonka käsiteltäväksi on jätetty vanhempainvastuuta koskeva hakemus, tarkistaa toimivaltansa asetuksen N:o 2201/2003 8–14 artiklan näkökulmasta. ( 24 ) Kuten asetuksen N:o 2201/2003 24 artiklassa täsmennetään, muiden jäsenvaltioiden tuomioistuimet eivät voi tutkia sitä, miten asiaa ensiksi käsitellyt tuomioistuin on arvioinut toimivaltaansa. ( 25 )

75.

Toimivallasta luopumista koskevien lain säännösten tarkoituksena on Romanian hallituksen mukaan välttää rinnakkaiset menettelyt eri jäsenvaltioiden tuomioistuimissa sekä ristiriitaiset tuomioistuinratkaisut.

76.

Romanian hallitus esittää, että toiseen kysymykseen vastataan siten, että asetuksen N:o 2201/2003 säännöksiä yleisesti ja etenkin sen 15 artiklaa on tulkittava siten, että kun toimivaltainen tuomioistuin päättää pääasian kaltaisissa olosuhteissa siirtää asian asetuksen N:o 2201/2003 15 artiklan 1 kohdan nojalla tuomioistuimeen, jolla on paremmat edellytykset asian käsittelyyn, ja kun tämä tuomioistuin suostuu ottamaan asian käsiteltäväkseen saman asetuksen 15 artiklan 5 kohdan ensimmäisen virkkeen nojalla, tuomioistuimen, jossa asia on ensin pantu vireille, on saman asetuksen 15 artiklan 5 kohdan toisen virkkeen nojalla jätettävä asia tutkimatta.

77.

Komissio väittää pääasiallisesti, että jos toimivalta siirretään toisen jäsenvaltion tuomioistuimeen, ensimmäisessä asteessa annetulla ratkaisulla on kansallisessa oikeudessa annetut vaikutukset niin kauan kuin ratkaisua ei muuteta tai korvata asetuksen N:o 2201/2003 nojalla toimivaltaa käyttävän muun tuomioistuimen ratkaisulla, jolla on ex nunc ‑vaikutus.

78.

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee toisella kysymyksellään unionin tuomioistuimelta, miten Romanian tuomioistuinten ensimmäisessä oikeusasteessa antaman ratkaisun suhteen olisi meneteltävä, kun asia on siirretty tuomioistuimeen, jolla on paremmat edellytykset pääasian käsittelyyn.

79.

Romanian siviiliprosessilain 448 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan ensimmäisessä oikeusasteessa annetut vanhempainvastuuta koskevat ratkaisut ovat täytäntöönpanokelpoisia.

80.

Komissio huomauttaa Romanian ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinten antaman ratkaisun kohtelusta ennen kuin toisen oikeusasteen tuomioistuin – tässä tapauksessa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin – mahdollisesti siirtää toimivallan, että asetuksen N:o 2201/2003 johdanto-osan 13 perustelukappaleessa mainitaan ”asian” siirto, mutta asetuksen N:o 2201/2003 15 artiklan 1 ja 5 kohdan sanamuodossa puhutaan ainoastaan tuomioistuinten ”toimivallan” siirrosta tai käytöstä.

81.

Asetuksen N:o 2201/2003 15 artiklan 5 kohdan mukaan tuomioistuimen, jossa asia on ensin pantu vireille, on joko jätettävä asia tutkimatta ja päätettävä siten siinä vireillä oleva menettely, jos toisen jäsenvaltion tuomioistuin on todennut olevansa toimivaltainen, tai muussa tapauksessa käytettävä edelleen toimivaltaansa.

82.

Toisin sanoen niin kauan kuin toimivallan siirtoa koskeva pyyntö on vireillä, tuomioistuin, jossa kyseinen asia on pantu vireille ensimmäisessä asteessa, jatkaa asian käsittelyä. Jos kyseinen tuomioistuin sitä vastoin havaitsee tänä aikana, että lapseen kohdistuu välitön vaara, sen tehtävänä on harjoittaa asetukseen N:o 2201/2003 perustuvaa toimivaltaansa, jotta se voi toteuttaa kaikki lapsen suojelemiseksi tarvittavat toimenpiteet. Nämä toimenpiteet on oikeudellisesti tunnustettu asetuksen N:o 2201/2003 nojalla (21 artikla, jonka otsikko on ”Tuomion tunnustaminen”), ja ne pysyvät voimassa siihen asti kuin toisen jäsenvaltion tuomioistuin, joka on suostunut käyttämään toimivaltaansa, päättää lakkauttaa toimenpiteet tai muuttaa niitä.

83.

Ensimmäisen oikeusasteen ratkaisun kohtelu on niin ikään ratkaistava toimivallan siirtäneen jäsenvaltion kansallisen oikeuden mukaisesti.

84.

Olen (komission tavoin) sitä mieltä, että kun pyynnön esittänyt tuomioistuin on jättänyt asian tutkimatta ja uudet menettelyt on pantu vireille, pyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion tuomioistuin, jolle toimivalta on siirretty, voi käyttää toimivaltaa.

85.

Huomautan, että asetuksen N:o 2201/2003 21 artikla ja sitä seuraavat artiklat koskevat tuomioistuinratkaisujen tunnustamista ja täytäntöönpanoa ja että sen 23 artiklan e alakohdassa säädetään erityisesti, että vanhempainvastuuta koskevaa tuomiota ei tunnusteta, jos tuomio on ristiriidassa vanhempainvastuuta koskevassa asiassa myöhemmin siinä jäsenvaltiossa annetun tuomion kanssa, jossa tunnustamista pyydetään.

86.

Edellä todetusta seuraa, että Romanian tuomioistuimen ensimmäisessä asteessa antamalla ratkaisulla on kansallisessa oikeudessa sille annetut vaikutukset niin kauan kuin ratkaisua ei muuteta tai korvata asetuksen N:o 2201/2003 nojalla toimivaltaa käyttävän muun tuomioistuimen ratkaisulla, jolla on ex nunc ‑vaikutus.

87.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Tribunalul Clujin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti: