1.

Käsitteen ”kauppamatkustaja” (commis-voyageur) etymologia on osoitus tämän ammatin erityisluonteesta, nimittäin siitä, että perinteisesti tämän ammatin harjoittajat matkustivat paikasta toiseen voidakseen hankkia asiakkaita ja esitellä myytävien tuotteiden etuja henkilökohtaisesti. Nykyään käytetään pikemminkin käsitettä ”kauppaedustaja” kuvaamaan henkilöitä, jotka osallistuvat tuotteiden myyntiin toisen henkilön nimissä ja lukuun. Missä määrin perinteinen käsite ”kauppamatkustaja” on merkityssisällöltään yhteneväinen nykyisen käsitteen ”kauppaedustaja” kanssa?

2.

Tribunal de commerce de Liègen (Belgia) esittämä ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys, joka antaa unionin tuomioistuimelle tilaisuuden kehittää direktiivin 86/653/ETY ( 2 ) 1 artiklan 2 kohtaa koskevaa oikeuskäytäntöään, kuuluu tähän asiayhteyteen.

3.

Tähän liittyen ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy toisella ja kolmannella kysymyksellään siitä, että kauppaedustaja suorittaa muita kuin direktiivin 86/653 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tehtäviä.

4.

Direktiivin 86/653 I luku, jonka otsikkona on ”Soveltamisala”, sisältää direktiivin 1 ja 2 artiklan. Kyseisen direktiivin 1 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Tässä direktiivissä säädettyjä yhdenmukaistamistoimenpiteitä sovelletaan niihin jäsenvaltioiden lakeihin, asetuksiin ja hallinnollisiin määräyksiin, jotka koskevat kauppaedustajan ja tämän päämiehen välistä suhdetta.

2.   Tässä direktiivissä ’kauppaedustajalla’ tarkoitetaan itsenäistä välittäjää, jolla on pysyvä valtuutus neuvotella tavaroiden myynnistä ja ostosta toisen henkilön puolesta, jäljempänä ’päämies’, tai neuvotella ja tehdä sopimuksia tällaisista liiketoimista päämiehen nimissä ja lukuun.

3.   Kauppaedustajana ei tässä direktiivissä pidetä:

5.

Direktiivin 86/653 2 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Tätä direktiiviä ei sovelleta:

2.   Jäsenvaltio voi säätää, että direktiiviä ei sovelleta siihen, jonka toimintaa kauppaedustajana pidetään kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan sivutoimena.”

6.

Direktiivi 86/653 on saatettu osaksi Belgian oikeusjärjestystä kauppaedustussopimuksista 13.4.1995 annetulla lailla (loi relative aux contrats d’agence commerciale; Moniteur belge, 2.6.1995, s. 15621). Kyseisen lain 1 §:n, joka on kodifioitu elinkeinon harjoittamisen oikeudesta annetun koodeksin (code de droit économique) 1.1 1 §:n 1 momentissa, mukaan kauppaedustussopimus on

”sopimus, jolla toinen sopijapuoli, päämies, antaa toiselle sopijapuolelle, kauppaedustajalle, pysyvän valtuutuksen korvausta vastaan neuvotella liiketoimista ja mahdollisesti tehdä sopimuksia niistä päämiehen nimissä ja lukuun ilman, että kauppaedustaja toimii päämiehen alaisuudessa. Kauppaedustaja järjestää toimintansa haluamallaan tavalla ja päättää vapaasti ajankäytöstään.”

7.

Sanidel SA, joka on Belgian oikeuden mukaan perustettu yhtiö, on luovuttanut valmiskeittiöiden markkinoinnin ja myynnin Belgiassa sijaitsevissa tiloissaan ZAKO SPRL:lle, joka on muun muassa André Ghayen Belgian oikeuden mukaan perustama yhtiö.

8.

Ghaye työskenteli Sanidelin valmiskeittiöistä vastaavana johtajana vuoden 2007 lopusta ilman, että kyseisten kahden asianosaisen välillä oli tehty kirjallista sopimusta. Kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, Ghaye harjoitti toimintaansa pääasiallisesti yhdessä paikassa Sanidelin tiloissa.

9.

Lisäksi Ghayen tehtäviin kuului tuotteiden ja toimittajien sekä myyntipolitiikan valinta, erityisesti asiakkaiden vastaanotto, keittiösuunnitelmien toteutus, kustannusarvioiden laadinta, hintaneuvottelut, tilausten allekirjoitus, paikalla tehtävät mittaukset, riitojen ratkaisu, valmiskeittiöosaston henkilöstöhallinto, internetmyyntiä koskevan sivuston laadinta ja hallinnointi, myynnin kehittäminen ja alihankintasopimusten neuvottelu ja viimeistely Sanidelin lukuun.

10.

Sanidel ilmoitti ZAKOlle lokakuussa 2012 sanovansa sopimussuhteen irti ilman korvauksia tai irtisanomisaikaa.

11.

Ghayen Sanidelia vastaan tribunal du travail de Marche-en-Famennessa (Marche-en-Famennen työtuomioistuin, Belgia) nostama kanne, jolla hän vaati maksuja useista suorittamistaan palveluista, katsottiin perusteettomaksi. Kyseinen tuomioistuin totesi, ettei Ghaye ollut osoittanut hoitaneensa tehtäväänsä työsopimuksen nojalla. Cour du travail de Liège (Liègen ylempi työtuomioistuin, Belgia) pysytti kyseisen tuomioistuimen antaman ratkaisun. Kumpaakaan työtuomioistuinta ei kuitenkaan pyydetty ratkaisemaan, oliko kyseessä ollut sopimus yleinen urakkasopimus vai kauppaedustussopimus.

12.

ZAKO haastoi vastaajan 6.6.2016 ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen vetoamalla siihen, että kyseessä oli urakkasopimus.

13.

Sanidelin mukaan kyseessä oleva sopimus on kuitenkin määriteltävä kauppaedustussopimukseksi ja näin ollen kanne on jätettävä tutkimatta, koska se on nostettu Belgian lainsäädännössä säädetyn yhden vuoden pituisen kanneajan jälkeen.

14.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että sitä ei sido se, miten asianosaiset ovat luokitelleet sopimuksensa. Se on kuitenkin epävarma siitä, kuinka pääasian asianosaisten välinen sopimus on luokiteltava; tämä luokitus on ratkaiseva niitä määräaikoja, joiden kuluessa velkojien on esitettävä vaatimuksensa tuomioistuimissa, koskevien säännösten soveltamisen kannalta.

15.

Näissä olosuhteissa Tribunal de commerce de Liège päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

16.

Ennakkoratkaisupyyntö jätettiin unionin tuomioistuimen kirjaamoon 27.7.2017.

17.

Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet Sanidel, Saksan ja Italian hallitukset sekä Euroopan komissio. Nämä osapuolet osallistuivat Italian hallitusta lukuun ottamatta myös 17.5.2018 pidettyyn istuntoon.

18.

Ensimmäisellä kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii selvittämään, onko direktiivin 86/653 1 artiklan 2 kohdan tulkittava edellyttävän, että kauppaedustaja harjoittaa toimintaansa päämiehen toimipaikkojen ulkopuolella matkustamalla paikasta toiseen.

19.

Kaikki huomautuksia esittäneet osapuolet ovat yhtä mieltä siitä, että tähän kysymykseen on vastattava kieltävästi. Yleisesti ottaen ne katsovat, että direktiivissä 86/653 ei säädetä, että kauppaedustajan toiminnan harjoittaminen edellyttää sitä, että työ on liikkuvaa.

20.

Kuten totesin tämän ratkaisuehdotuksen johdannossa, henkilöitä, joiden toiminta koostui tavaroiden myynnistä asiakkaille, nimitettiin perinteisesti kauppamatkustajiksi. Tästä käsitteestä syntyy vaikutelma, että nämä henkilöt harjoittivat toimintaansa matkustamalla paikasta toiseen.

21.

Vaikka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa ennakkoratkaisupyynnössään osassa Sanidelin mainitsemaa oikeuskirjallisuutta todetun, että kauppaedustussopimuksessa ei ole olennaista, että asiakkaiden hankkimiseksi matkustetaan paikasta toiseen, huomautan, että muussa osassa oikeuskirjallisuutta kuvailtuihin kauppaedustajan tehtäviin kuuluu olennaisena osana asiakkaiden hankkiminen matkustamalla paikasta toiseen, minkä vuoksi henkilöä, jonka tehtävänä on ottaa vastaan asiakkaita ilman asiakashankintaa, ei voida pitää kauppaedustajana. ( 3 )

22.

On kuitenkin todettava ensinnäkin, että unionin lainsäätäjä ei ole käyttänyt käsitettä ”kauppamatkustaja” direktiivissä 86/653. Käsitteen ”kauppaedustaja” käyttäminen kyseisessä direktiivissä voi siten olla osoitus siitä, että unionin lainsäätäjä on tarkoituksella poikennut tavaroiden myyntiä asiakkaille koskevan toiminnan perinteisestä merkityksestä määritellessään direktiivin soveltamisalaa.

23.

Toiseksi on todettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan direktiivin 86/653 antaman suojan voivat saada sellaiset henkilöt, jotka täyttävät erityisesti sen 1 artiklan 2 kohdassa vahvistetut edellytykset. ( 4 ) Ottamalla käyttöön lisäedellytyksiä rajoitettaisiin siten unionin lainsäätäjän tarkoittaman suojan laajuutta, minkä vuoksi oikeuskäytännössä on todettu, että direktiivin 86/653 antaman suojan saamiselle ei voida niiden henkilöiden edun vastaisesti, jotka hoitavat sen 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tehtäviä, asettaa edellytyksiä, joita ei mainita kyseisessä direktiivissä. ( 5 )

24.

Ensimmäisessä kysymyksessä esitettyjen ongelmien osalta direktiivin 86/653 1 artiklan 2 kohdassa sen enempää kuin muissakaan säännöksissä esitetyt seikat eivät mielestäni tue tulkintaa, jonka mukaan mainitussa säännöksessä tarkoitettua toimintaa pääasiallisesti yhdessä paikassa harjoittavat henkilöt eivät kuulu kyseisen direktiivin soveltamisalaan. ( 6 )

25.

Kolmanneksi katson Saksan hallituksen tavoin, että direktiivin 86/653 1 artiklan 2 kohdan vastainen tulkinta sulkisi sen suojan ulkopuolelle henkilöt, jotka hoitavat nykyaikaista teknologiaa käyttäen tehtäviä, jotka ovat samankaltaisia kuin ne, joita liikkuvat kauppaedustajat hoitavat matkustamalla paikasta toiseen. On syytä korostaa, että tällaisen nykyaikaisen teknologian avulla voidaan erityisesti edistää liikuntarajoitteisten henkilöiden työllisyyttä.

26.

Välipäätelmänä totean ensinnäkin, ettei kauppaedustajan käsitteestä missään tapauksessa ilmene, että toiminnan harjoittaminen edellyttää matkustamista paikasta toiseen. Toiseksi mikään direktiivissä 86/653 ei viittaa siihen, että unionin lainsäätäjä olisi halunnut ottaa kyseisen direktiivin 1 artiklan 2 kohtaan sisältyvässä kauppaedustajan määritelmässä käyttöön edellytyksen, joka koskee matkustamista paikasta toiseen. Kolmanneksi ja viimeiseksi on todettava, ettei tällaisen edellytyksen käyttöönottoa vastaan puhuu se, ettei henkilöiden, jotka suorittavat direktiivin 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tehtäviä matkustamalla paikasta toiseen, ja niiden, jotka suorittavat kyseisiä tehtäviä pääasiallisesti yhdessä paikassa, välillä ole merkittäviä eroja.

27.

Yhdyn komission näkemykseen, jonka mukaan kauppaedustaja voi toimia pääasiallisesti yhdessä paikassa, kun yhdessä paikassa toimiminen ei vaaranna hänen itsenäisyyttään päämieheen nähden.

28.

Direktiivin 86/653 1 artiklan 2 kohdasta ilmenee, että kauppaedustajan toiminnan on oltava luonteeltaan itsenäistä. Tämän vuoksi välittäjän tehtävien sellaiset hoitamistavat, joista voi seurata se, että kauppaedustaja menettää itsenäisyytensä, estävät määrittelemisen kyseisessä säännöksessä tarkoitetuksi kauppaedustajaksi.

29.

Katson, että direktiivin 86/653 antamiseen johtaneiden valmisteluasiakirjojen analysointi tukee tätä tulkintaa.

30.

Kuten direktiiviä 86/653 koskevan ehdotuksen ( 7 ) 5 artiklan 2 kohdan e alakohdasta ilmenee, komissio oli alun perin ehdottanut, että päämiehen ohjeiden noudattamista koskevan velvollisuuden soveltamisalaa selkeytetään siten, että kauppaedustajan on noudatettava kyseistä velvoitetta ”edellyttäen, etteivät [nämä ohjeet] vaikuta olennaisilta osin kauppaedustajan itsenäisyyteen”.

31.

Mielestäni tämä toteamus näyttää kuvastavan sitä, että komissio oli ottanut huomioon sen, että joissakin tapauksissa sen tavan, jolla myynnistä tai ostosta neuvotellaan tai tällaisista liiketoimista tehdään sopimuksia, vuoksi saattoi syntyä alaisuussuhde, joka olisi estänyt kauppaedustajaksi määrittelemisen, kuten direktiiviä 86/653 koskevan alkuperäisen ehdotuksen 2 artiklasta ilmeni.

32.

Direktiivin 86/653 3 artiklan 2 kohdan c alakohtaan ei tosin sisälly päämiehen ohjeiden noudattamista koskevan velvollisuuden soveltamisalaa koskevaa vastaavaa selvennystä. Kyseisessä säännöksessä säädetään erityisesti, että kauppaedustajan tulee noudattaa päämiehen antamia kohtuullisia ohjeita.

33.

Katson kuitenkin, ettei sitä, ettei direktiivin 86/653 3 artiklan 2 kohdan c alakohdassa ole tällaista päämiehen ohjeiden noudattamisen ja kauppaedustajan itsenäisyyden välistä yhteyttä koskevaa selvennystä, voida katsoa poikkeamiseksi komission alkuperäisen ehdotuksen hengestä. Katson nimittäin, ettei tällainen selvennys ollut tarpeen, koska itsenäisyys on olennainen osa kyseisen direktiivin 1 artiklan 2 kohdassa olevaa kauppaedustajan määritelmää.

34.

Mielestäni siitä, ettei tällaista selvennystä ole esitetty, on lisäksi pääteltävä unionin lainsäätäjän katsoneen, että kauppaedustajan itsenäisyys voidaan kyseenalaistaa paitsi päämiehen ohjeiden noudattamisen myös välittäjän tehtävien muiden hoitamistapojen perusteella.

35.

Tässä yhteydessä katson, että täydelliseen riippuvuuteen päämiehen välineistä ja henkilökunnasta johtava jatkuva fyysinen läsnäolo tämän tiloissa voi joissakin tapauksissa johtaa siihen, että kauppaedustaja menettää itsenäisyytensä. Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee kuitenkin, että nyt käsiteltävässä asiassa Ghaye oli täysin itsenäinen ja toimi itsenäisesti suhteessa asiakkaisiin, tavarantoimittajiin ja yrittäjiin.

36.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen, että direktiivin 86/653 1 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että siinä ei edellytetä, että kauppaedustaja harjoittaa toimintaansa päämiehen toimipaikkojen ulkopuolella matkustamalla paikasta toiseen.

37.

Toisella kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii selvittämään lähinnä, onko direktiivissä 86/653 tarkoitettu kauppaedustajan käsite esteenä sille, että kauppaedustaja hoitaa muita kuin niitä tehtäviä, jotka liittyvät tavaroiden myynnistä tai ostosta neuvottelemiseen päämiehen puolesta ja sopimuksista neuvottelemiseen ja niiden tekemiseen tällaisista liiketoimista päämiehen nimissä ja lukuun. Kolmannella kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, voiko kauppaedustaja hoitaa kyseisiä tehtäviä, jos niitä ei merkityksensä perusteella voida luokitella sivutoimisiksi tehtäviksi, joita kauppaedustaja hoitaa keskeisen tehtävänsä ohella, sellaisena kuin siitä säädetään kyseisessä direktiivissä. Kolmas ennakkoratkaisukysymys on esitetty sen varalta, että unionin tuomioistuin vastaa toiseen kysymykseen niin, että kauppaedustaja voi hoitaa kyseisiä kahdenlaisia tehtäviä.

38.

Komissio suhtautuu epäillen kolmannen kysymyksen tutkittavaksi ottamisen edellytyksiin. Koska ennakkoratkaisupyynnössä todetaan, että ZAKOn kauppaedustajana hoitamat tehtävät ja Sanidelin sille uskomat muut tehtävät olivat merkittävyydeltään samanlaiset, kolmas kysymys on sen mukaan luonteeltaan hypoteettinen.

39.

Kuten komissio huomauttaa, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että nyt käsiteltävässä asiassa nämä kahdenlaiset tehtävät olivat merkittävyydeltään samanlaiset. Jotta voidaan antaa hyödyllinen vastaus ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle, on myös tärkeää tutkia, voidaanko muita kuin direktiivin 86/653 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tehtäviä hoitaa, jos niitä ei voida merkityksensä perusteella luokitella kauppaedustajan keskeisen tehtävänsä ohella hoitamiksi sivutoimisiksi tehtäviksi. Näistä syistä katson, että kolmas kysymys voidaan ottaa tutkittavaksi.

40.

Toisen kysymyksen luonteen vuoksi siihen vastaaminen edellyttää lisäksi kolmannessa kysymyksessä esiin tuotujen oikeudellisten ongelmien tarkastelua. Katson siis, että koska toinen ja kolmas kysymys liittyvät toisiinsa, niihin on syytä antaa yhteinen vastaus.

41.

Saksan ja Italian hallitukset ehdottavat, että toiseen ja kolmanteen kysymykseen annetaan yhteinen vastaus, kun taas Sanidel ja komissio ehdottavat, että niihin vastataan erikseen. Kaikki asianomaiset ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että kauppaedustaja voi hoitaa myös muita kuin direktiivin 86/653 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tehtäviä.

42.

Huomautan kuitenkin, että asianomaiset ovat esittäneet kaksi erillistä kantaa sellaisten muiden tehtävien luonteesta, joita kauppaedustaja voi hoitaa.

43.

Yhtäältä Saksan hallitus katsoo, että direktiivin 86/653 1 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että lähtökohtaisesti kauppaedustaja voi hoitaa muita kuin tehtäviä, jotka liittyvät tavaroiden myynnistä tai ostosta neuvottelemiseen päämiehen puolesta ja sopimuksista neuvottelemiseen ja niiden tekemiseen tällaisista liiketoimista päämiehen nimissä ja lukuun.

44.

Tähän liittyen komissio katsoo toisen ennakkoratkaisukysymyksen osalta, että direktiivin 86/653 1 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, ettei se ole esteenä sille, että kauppaedustaja hoitaa muita kuin niitä tehtäviä, jotka liittyvät tavaroiden myynnistä tai ostosta neuvottelemiseen päämiehen puolesta. Kolmannen ennakkoratkaisukysymyksen osalta komissio väittää, ettei tällaisia tehtäviä saisi hoitaa sivutoimisesti. Siltä osin kuin kauppaedustajan ja työntekijän toimintaa harjoitetaan samalla tavalla, voidaan lisäksi katsoa, että tässä tapauksessa on kahdentyyppisiä sopimuksia, jotka ovat rinnakkaisia, nimittäin kauppaedustussopimus, joka kattaa siihen liittyvät toimet, ja sopimus, joka kattaa yritystoiminnan tai palkkatyön. Kumpaankin näistä sopimuksista on sovellettava sille ominaisia sääntöjä.

45.

Toisaalta Italian hallitus ehdottaa, että toiseen ja kolmanteen kysymykseen annetaan yhteinen vastaus siten, että kauppaedustussopimukseen voi sisältyä kauppaedustajalle kuuluvia sivutoimisia velvoitteita edellyttäen, etteivät ne muuta sopimuksen luonnetta vaan niillä on vain välineellinen merkitys kauppaedustajan ensisijaiseen velvollisuuteen nähden.

46.

Samansuuntaisesti Sanidel katsoo toisen kysymyksen osalta, ettei direktiivistä 86/653 ilmene, että kauppaedustajan on käytettävä kaikki aikansa yksinomaan kyseisen direktiivin 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin tehtäviin. Kolmannen kysymyksen osalta Sanidel kuitenkin täsmentää, että on tärkeää, että muut tehtävät liittyvät neuvottelu- ja myyntitoimintaan, toisin sanoen, että ne ovat tarpeellisia tai välttämättömiä kauppaedustussopimuksen täyttämisen kannalta.

47.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toiseen ja kolmanteen kysymykseen vastaamiseksi on ensin tarkasteltava direktiiviä 86/653, jotta voidaan määrittää, onko se lähtökohtaisesti esteenä sille, että kauppaedustaja hoitaa tehtäviä, jotka eivät ole osa sen keskeistä tehtävää, sellaisena kuin siitä säädetään kyseisessä direktiivissä. Toiseksi on mielestäni tarpeen tarkastella direktiivin 86/653 valossa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen epäilyksiä, jotka koskevat pääasian asianosaisten välisen sopimuksen määrittelyä.

48.

On huomattava ensinnäkin, että direktiivin 86/653 2 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat säätää, että direktiiviä ei sovelleta henkilöön, jonka toimintaa kauppaedustajana pidetään kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan sivutoimena.

49.

Näyttää siltä, että vain harvat jäsenvaltiot ovat käyttäneet tätä mahdollisuutta. ( 8 ) Riippumatta kysymyksestä, joka koskee direktiivin 86/653 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun mahdollisuuden tosiasiallista käyttöä, se, että unionin lainsäätäjä on säätänyt tästä mahdollisuudesta, osoittaa mielestäni, että kyseisen direktiivin 1 artiklan 2 kohdan soveltamisalaan kuuluviin tehtäviin on periaatteessa mahdollista yhdistää muita tehtäviä. ( 9 )

50.

Lisäksi on todettava, ettei kyseisestä säännöksestä eikä direktiivin mistään muustakaan säännöksestä ilmene, että jotta henkilö voidaan määritellä itsenäiseksi kauppaedustajaksi, hän voi hoitaa ensin mainitun säännöksen soveltamisalaan kuulumattomia tehtäviä vain sivutoimisesti. Toisaalta mikään ei estä sitä, että tämä henkilö hoitaa kyseisen direktiivin 1 artiklan 2 kohdassa kuvailtuja tehtäviä sivutoimisesti.

51.

Direktiivin 86/653 1 artiklan 2 kohdan mukaan kauppaedustajalla on tosin oltava pysyvä valtuutus hoitaa kyseisessä säännöksessä tarkoitettuja tehtäviä. Näin ollen kauppaedustajalla on oltava päämiehen myöntämä pysyvä valtuutus. ( 10 ) Oikeuskirjallisuudessa katsotaan kuitenkin, että sivutoimisesti hoidettavat tehtävät voivat täyttää pysyvyysvaatimuksen. ( 11 ) Tätä vaatimusta, josta säädetään direktiivin 86/653 1 artiklan 2 kohdassa, ei nimittäin pidä sekoittaa ensisijaisuusvaatimukseen, josta kyseisessä direktiivissä ei säädetä. ( 12 )

52.

Lopuksi on todettava, että – kuten ensimmäistä kysymystä koskevasta arvioinnistani ilmenee ( 13 ) – kauppaedustajan tehtävien hoitamistavoista ei saa seurata, että edustaja menettää itsenäisyytensä. Joissakin tapauksissa se, että kauppaedustaja hoitaa myös muita kuin direktiivin 86/653 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tehtäviä, voi saattaa kyseenalaiseksi hänen itsenäisyytensä. Tätä rajoitusta lukuun ottamatta minusta vaikuttaa siltä, että kyseisen direktiivin järjestelmässä sallitaan tehtävien yhdistäminen. Tässä yhteydessä on huomattava, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että Ghaye oli nyt esillä olevassa asiassa täysin itsenäinen ja riippumaton.

53.

Yhteenvetona voidaan todeta, että edellä esitetyt seikat saattavat olla osoitus siitä, ettei direktiivi 86/653 ole esteenä sille, että kauppaedustaja hoitaa muita kuin kyseisen direktiivin 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tehtäviä. On myös merkityksetöntä, hoidetaanko tällaisia tehtäviä sivutoimisesti.

54.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että on tärkeää määritellä pääasian asianosaisten välinen sopimus, jotta voidaan päättää, sovelletaanko käsiteltävänä olevassa asiassa kauppaedustussopimuksiin sovellettavaa määräaikaa. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii tässä asiayhteydessä selvittämään toisella ja kolmannella kysymyksellään, voivatko muut tehtävät kuin liiketoimista neuvottelu ja niitä koskevien sopimusten tekeminen päämiehen puolesta muuttaa kauppaedustussopimuksen luonnetta, jos kyseiset tehtävät eivät ole sivutoimisia.

55.

Nämä kysymykset saivat vastakaikua komission kirjallisissa huomautuksissa, joissa komissio katsoi, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa kauppaedustajan toimintaa ja työntekijän toimintaa harjoitetaan samassa määrin, on kyse kahdesta eri sopimustyypistä. Tältä osin komissio on todennut vastauksena unionin tuomioistuimen istunnossa esittämään kysymykseen, että jos sopimusta ei voida sovellettavan lainsäädännön mukaan jakaa osiin, kyseinen sopimus on määriteltävä ensisijaisten tekijöidensä perusteella.

56.

Sama koskee Sanidelin ja Italian hallituksen esittämiä kirjallisia huomautuksia, joiden mukaan kauppaedustaja voi hoitaa muita kuin direktiivin 86/653 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tehtäviä edellyttäen, etteivät kyseiset tehtävät muuta kauppaedustussopimuksen luonnetta.

57.

Minusta vaikuttaa siltä, että kaikki nämä näkökohdat ilmentävät perinteistä yksityisoikeudellista lähestymistapaa, jossa sopimus määritellään, jotta voidaan soveltaa sille ominaista järjestelmää. Osa kansallisista lainsäätäjistä määrittelee sopimustyypit. ( 14 ) Tällaisen määrittelyn avulla voidaan määrittää kyseisestä sopimustyypistä johtuvia oikeuksia ja velvoitteita koskevien säännösten soveltamisala.

58.

Joissakin tapauksissa osapuolten välinen sopimus sisältää kuitenkin useiden sopimustyyppien ominaispiirteitä. Tällaisten niin sanottujen sekamuotoisten sopimusten määrittelystä voi toisinaan aiheutua ongelmia.

59.

Tilanteen korjaamiseksi kansallinen lainsäätäjä voi valita useista vaihtoehdoista. Niihin kuuluu komission ehdotus, jonka mukaan osapuolten välinen sopimus jaetaan kahdeksi sopimukseksi. Vaihtoehtoisesti sopimus voidaan katsoa yhdeksi kaksiosaiseksi sekamuotoiseksi sopimukseksi, jonka osiin sovelletaan kullekin osalle ominaisia sääntöjä. Voidaan myös katsoa, että tällaiseen sekamuotoiseen sopimukseen on sovellettava ainoastaan sopimusvelvoitteisiin sovellettavan lainsäädännön yleisiä säännöksiä. Sekamuotoisten sopimusten määrittelyyn liittyvä ratkaisu on kansallisen lainsäätäjän tehtävä.

60.

Jotta voitaisiin vastata toisessa ja kolmannessa ennakkoratkaisukysymyksessä esiin tulevaan oikeudelliseen ongelmaan, joka koskee kyseisen sopimuksen määrittelyä, on syytä tarkastella direktiivin 86/653 soveltamisalaa. Tältä osin totean, ettei unionin lainsäätäjä ole määritellyt kauppaedustussopimusta direktiivissä 86/653. Ainoastaan käsite ”kauppaedustaja” on määritelty kyseisen direktiivin 1 artiklan 2 kohdassa, luettuna yhdessä sen 1 artiklan 3 kohdan ja sen 2 artiklan 1 kohdan kanssa.

61.

On tärkeää huomata, että unionin lainsäätäjä on määritellyt direktiivin 86/653 soveltamisalan käyttämällä käsitteen ”kauppaedustaja” määritelmää. Lisäksi direktiivin 1 ja 2 artikla sisältyvät lukuun, jonka otsikko on ”Soveltamisala”. Tämä logiikka ilmenee myös direktiivin 86/653 nimestä: direktiivillä ei koordinoida kauppaedustussopimuksia koskevia oikeuksia vaan jäsenvaltioiden oikeuksia, jotka koskevat itsenäisiä kauppaedustajia. Tämä lähestymistapa kyseisen direktiivin soveltamisalan määrittämiseen ilmenee myös oikeuskäytännöstä, jonka mukaan direktiivin tarkoituksena on kauppaedustajiksi määriteltyjen henkilöiden suojaaminen. ( 15 )

62.

On syytä huomauttaa, että tämä lähestymistapa direktiivin 86/653 soveltamisalan määrittämiseen on erilainen kuin lähestymistapa, jota on noudatettu yksityisoikeuden valittujen osa-alueiden yhdenmukaistamisesta annetuissa muissa direktiiveissä. Esimerkiksi direktiiviä 2008/48/EY ( 16 ) sovelletaan, kuten sen 1 artiklan 1 kohdasta ilmenee, luottosopimuksiin. Heikoiksi osapuoliksi sopimussuhteissa katsottavien kuluttajien suojelemisen alan ulkopuolelta voidaan mainita direktiivi 2002/47/EY, ( 17 ) jota sovelletaan sen 1 artiklan 1 kohdan mukaan rahoitusvakuusjärjestelyihin ja jolla otetaan käyttöön erityinen rahoitusvakuussääntely, joka on erityinen oikeudellinen väline. ( 18 )

63.

Unionin lainsäätäjä on ottanut direktiivin 86/653 1 artiklan 2 kohtaan kauppaedustajan määritelmän, kun taas osa kansallisista lainsäätäjistä on näköjään katsonut paremmaksi määritellä kauppaedustussopimuksen. ( 19 ) Oletan, että näiden lainsäätäjien mielestä oli käytännön syistä perusteltua säännellä edustussopimusta kansallisessa lainsäädännössä. Lisäksi direktiivi 86/653 sisältää keskeiset edustussopimuksiin liittyvät säännökset, ( 20 ) ja vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan mainitun direktiivin tavoitteena on yhdenmukaistaa jäsenvaltioiden lainsäädäntöä, joka koskee kauppaedustussopimuksen osapuolten välisiä oikeussuhteita. ( 21 )

64.

Kuitenkin se, ettei direktiivin 86/653 soveltamisalaa ole määritetty nojautumalla kauppaedustussopimuksen käsitteeseen vaan kauppaedustajan käsitteeseen, osoittaa mielestäni, että unionin lainsäätäjä on halunnut varmistaa, että kyseisen direktiivin säännöksiä sovelletaan riippumatta siitä, onko kyseisen direktiivin 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tehtäviä hoitavan henkilön ja toisen sopimuspuolen välinen sopimus sekamuotoinen sopimus. Lisäksi tällainen soveltamisalan määrittely on sopusoinnussa tämän saman direktiivin kanssa, koska direktiivissä säädetty järjestelmä on ainakin joidenkin seikkojen osalta pakottava. ( 22 )

65.

Niinpä on todettava ensinnäkin, että jos henkilön on todettu hoitavan direktiivin 86/653 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tehtäviä siinä säädetyin – erityisesti hänen itsenäisyyttään ja hänen valtuutuksensa pysyvyyttä koskevin – edellytyksin, ja jollei sovelleta kyseisen direktiivin 1 artiklan 3 kohdassa ja 2 artiklan 1 kohdassa säädettyjä poikkeuksia, kyseistä direktiiviä sovelletaan siltä osin kuin kyseinen henkilö hoitaa kauppaedustajan tehtäviä. Näin ollen se seikka, että henkilö hoitaa myös muita kuin kyseisen direktiivin 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tehtäviä, ei sinänsä ole omiaan johtamaan siihen, ettei henkilöä voida pitää kyseisessä direktiivissä tarkoitettuna kauppaedustajana.

66.

Toiseksi huomautan pääasian asianosaisten välisen sopimuksen määrittelyä, jonka johdosta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on esittänyt toisen ja kolmannen ennakkoratkaisukysymyksen, koskevasta oikeudellisesta ongelmasta, että direktiivillä 86/653 ei yhdenmukaisteta niitä määräaikoja, joiden kuluessa kauppaedustajien on jätettävä kyseisen direktiivin 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tehtävien hoitamista koskeva hakemuksensa. Sama koskee muiden kuin kyseisessä säännöksessä tarkoitettujen tehtävien hoitamiseen liittyviä määräaikoja. Kyseisessä direktiivissä ei myöskään edellytetä, että kansallisen oikeuden säännöksiä, joita sovelletaan kauppaedustajan tehtävien hoitamiseen, olisi sovellettava tehtäviin, jotka eivät liity kauppaedustajan keskeiseen tehtävään, sellaisena kuin siitä säädetään kyseisessä direktiivissä.

67.

On kuitenkin todettava, että – kuten tämän ratkaisuehdotuksen 64 ja 65 kohdasta ilmenee – muiden kuin direktiivin 86/653 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tehtävien hoitaminen ei johda siihen, ettei itsenäistä välittäjää voida pitää kauppaedustajana.

68.

Katson näin ollen, että sekamuotoisten sopimusten määrittelyn osalta kansallisessa lainsäädännössä omaksutusta ratkaisusta riippumatta ( 23 ) muut tehtävät kuin liiketoimista neuvottelu ja niitä koskevien sopimusten tekeminen päämiehen puolesta eivät voi täysin estää määrittelemästä osapuolten välistä sopimusta kaupalliseksi edustukseksi – edes silloin, jos tällaiset muut tehtävät eivät ole sivutoimisia tehtäviä, joita kauppaedustaja hoitaa direktiivissä 86/653 tarkoitetun keskeisen tehtävänsä ohessa. Jos kansallisessa lainsäädännössä ei esitetä selkeää ratkaisua näiden kahdenlaisten tehtävien jakamiseksi, kauppaedustussopimuksen luonne on mahdollisuuksien mukaan määriteltävä nojautumalla sovellettavaan lakiin ainakin direktiivin 86/653 1 artiklan 2 kohdan soveltamisalaan kuuluvien tehtävien osalta.

69.

Näistä syistä ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa toiseen ja kolmanteen ennakkoratkaisukysymykseen, että direktiivin 86/653 1 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä sille, että kauppaedustaja hoitaa muita kuin kyseisessä säännöksessä tarkoitettuja tehtäviä. Sillä, että tällaisten muiden tehtävien voidaan katsoa olevan sivutoimisia tehtäviä, joita kauppaedustaja hoitaa keskeisen tehtävänsä ohella, ei ole merkitystä. Lisäksi siltä osin kuin kauppaedustaja hoitaa kyseisen direktiivin 1 artiklan 2 kohdan soveltamisalaan kuuluvia tehtäviä, kyseisen direktiivin kansallisia täytäntöönpanosäännöksiä sovelletaan riippumatta sekamuotoisten sopimusten määrittelyn osalta kansallisessa lainsäädännössä omaksutusta ratkaisusta.

70.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaisi tribunal de commerce de Liègen esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti: