1.

Esillä oleva ennakkoratkaisupyyntö, jonka Varhoven kasatsionen sad (ylin tuomioistuin, Bulgaria) on esittänyt, koskee maksukyvyttömyysmenettelyistä 29.5.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1346/2000 ( 2 ) 3 artiklan 1 kohdan, 18 artiklan 2 kohdan sekä 21 ja 24 artiklan tulkintaa.

2.

Kyseinen tuomioistuin pyytää unionin tuomioistuinta esittämään joitakin täsmennyksiä maksukyvyttömyysmenettelystä välittömästi johtuvia takaisinsaantikanteita koskevan kansainvälisen toimivallan määräytymistä koskeviin sääntöihin sekä konkurssissa olevalle velalliselle olevan velvoitteen täyttäneiden henkilöiden suojan edellytyksiin tilanteessa, jossa tämä velvoite olisi pitänyt täyttää toisessa jäsenvaltiossa vireillä olevan menettelyn selvittäjälle. Unionin tuomioistuinta pyydetään erityisesti ottamaan kantaa merkittävään ja kiisteltyyn kysymykseen siitä, onko maksukyvyttömyyttä koskevan päämenettelyn aloittaneen jäsenvaltion tuomioistuimilla yksinomainen kansainvälinen toimivalta tähän menettelyyn perustuvien kanteiden tutkimiseen vai ei.

3.

Asetuksen N:o 1346/2000 johdanto-osan 2, 6, 7, 8, 29 ja 30 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

– –

4.

Tämän asetuksen 3 artiklassa, jonka otsikkona on ”Kansainvälinen toimivalta”, säädetään seuraavaa:

”1.   Sen jäsenvaltion tuomioistuin, jossa velallisella on pääintressien keskus, on toimivaltainen aloittamaan maksukyvyttömyysmenettelyn. Yhteisön ja muun oikeushenkilön pääintressien keskuksen katsotaan sijaitsevan siinä valtiossa, jossa oikeushenkilöllä on sääntömääräinen kotipaikka, jollei muuta näytetä.

2.   Jos velallisen pääintressien keskus sijaitsee jäsenvaltiossa, muun jäsenvaltion tuomioistuin on toimivaltainen aloittamaan maksukyvyttömyysmenettelyn vain, jos velallisella on toimipaikka tässä jäsenvaltiossa. Tällaisen menettelyn vaikutukset rajoittuvat viimeksi mainitussa jäsenvaltiossa sijaitsevaan velallisen omaisuuteen.

– –”

5.

Kyseisen asetuksen 16 artiklan 1 kohdassa säädetään, että ”maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamista koskeva päätös, jonka on tehnyt 3 artiklan mukaan toimivaltainen jäsenvaltion tuomioistuin, on tunnustettava kaikissa muissa jäsenvaltioissa siitä alkaen, kun päätöstä on noudatettava menettelyn aloitusvaltiossa”.

6.

Saman asetuksen 18 artiklassa, jonka otsikkona on ”Selvittäjän toimivaltuudet”, säädetään seuraavaa:

”1.   Selvittäjä, jonka 3 artiklan 1 kohdan mukaan toimivaltainen tuomioistuin on määrännyt, voi käyttää toisessa jäsenvaltiossa kaikkia niitä toimivaltuuksia, joita hänellä on menettelyn aloitusvaltion lain mukaan, niin kauan kuin siellä ei ole aloitettu toista maksukyvyttömyysmenettelyä tai annettu toista maksukyvyttömyysmenettelyä koskevan hakemuksen perusteella toimivaltuuksien käytön estävää turvaamista koskevaa toimenpidettä. Hän voi erityisesti siirtää velallisen omaisuutta sen sijaintivaltiosta, jollei 5 tai 7 artiklasta muuta johdu.

2.   Selvittäjä, jonka 3 artiklan 2 kohdan mukaan toimivaltainen tuomioistuin on määrännyt, voi esittää toisessa jäsenvaltiossa vaatimuksia oikeudenkäynnissä tai muutoin sillä perusteella, että irtainta omaisuutta on siirretty maksukyvyttömyysmenettelyn alkamisen jälkeen menettelyn aloitusvaltiosta tähän toiseen jäsenvaltioon. Hän voi myös vaatia oikeustoimen peräyttämistä, milloin se on velkojien edun mukaista.

– –”

7.

Asetuksen N:o 1346/2000 21 artiklassa, jonka otsikkona on ”Kuuluttaminen”, säädetään seuraavaa:

”1.   Selvittäjä voi vaatia, että toisessa jäsenvaltiossa julkaistaan kuulutus maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamispäätöksestä ja tarvittaessa selvittäjän määräämistä koskevasta päätöksestä siellä voimassa olevien julkaisemista koskevien säännösten mukaisesti. Tällaisesta kuulutuksesta on muun muassa käytävä ilmi, kenet on määrätty selvittäjäksi ja perustuuko toimivalta 3 artiklan 1 kohtaan vai 3 artiklan 2 kohtaan.

2.   Jäsenvaltio, jonka alueella velallisella on toimipaikka, voi kuitenkin säätää julkaisemisen pakolliseksi. Tällöin selvittäjän taikka sen jäsenvaltion asianomaisen viranomaisen, jossa 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu menettely on aloitettu, on huolehdittava julkaisemisesta.”

8.

Tämän asetuksen 24 artiklassa, jonka otsikkona on ”Velalliselle olevan velvoitteen täyttäminen”, säädetään seuraavaa:

”1.   Jos joku on jäsenvaltiossa täyttänyt velvoitteen velalliselle, joka on toisessa jäsenvaltiossa aloitetun maksukyvyttömyysmenettelyn kohteena, vaikka velvoite olisi ollut täytettävä tämän maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjälle, vapautuu hän velvoitteestaan, jos hän ei tiennyt menettelyn alkamisesta.

2.   Jos velvoite on täytetty ennen kuin 21 artiklassa tarkoitettu kuulutus on julkaistu, katsotaan, jollei muuta näytetä, että velvoitteen täyttänyt osapuoli ei tiennyt menettelyn alkamisesta; jos sitoumus on täytetty kuulutuksen julkaisemisen jälkeen, katsotaan, jollei muuta näytetä, että hän tiesi menettelyn alkamisesta.”

9.

Kyseisen asetuksen 25 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Sellaisen tuomioistuimen päätös, jonka päätös menettelyn aloittamisesta tunnustetaan 16 artiklan mukaisesti ja joka koskee maksukyvyttömyysmenettelyn kulkua tai päättämistä taikka tuomioistuimen hyväksymää sovintoa, on niin ikään tunnustettava ilman eri muodollisuuksia. – –

Mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, on sovellettava myös maksukyvyttömyysmenettelystä välittömästi johtuvaan ja siihen läheisesti liittyvään päätökseen, silloinkin kun sen on antanut muu tuomioistuin.

Mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, on sovellettava vastaavasti turvaamista koskevasta toimenpiteestä tehtyyn päätökseen, joka on annettu maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamista koskevan hakemuksen tekemisen jälkeen.”

10.

Wiemer & Trachte GmbH on osakeyhtiö, jonka kotipaikka on Dortmund, Saksa. Sofiyski gradski sad (Sofian kaupungin alioikeus, Bulgaria) määräsi 10.5.2004 tekemällä päätöksellä Wiemer & Trachten sivuliikkeen merkittäväksi Bulgarian kaupparekisteriin.

11.

Amtsgericht Dortmundin (Dortmundin alioikeus, Saksa) 3.4.2007 tekemällä päätöksellä Wiemer & Trachtelle määrättiin väliaikainen selvittäjä ja samalla määrättiin siitä, että yhtiön oikeustoimet ovat päteviä vain, jos tämä selvittäjä antaa niihin suostumuksen. Tämä ensimmäinen päätös merkittiin Saksan rekisteriin 4.4.2007. Kyseisen tuomioistuimen 21.5.2007 tekemällä toisella päätöksellä, joka merkittiin rekisteriin 24.5.2007, Wiemer & Trachtelle määrättiin yleinen omaisuuden disponointikielto. Kyseisen tuomioistuimen 1.6.2007 antamalla kolmannella päätöksellä aloitettiin yhtiön omaisuutta koskeva maksukyvyttömyysmenettely. Tämä kolmas päätös merkittiin rekisteriin 5.6.2007.

12.

Wiemer & Trachten pankkitililtä Obedinena Balgarska banka AD:ssä siirrettiin bulgarialaisen sivuliikkeen johtajan välityksellä Zhan Oved Tadzherin tilille 18.4.2007 2149,30 euroa ”matkakuluina” ja 20.4.2007 40000 euroa ”ennakkomaksuna yritystoimintaan liittyvistä menoista”.

13.

Wiemer & Trachte nosti Sofiyski gradski sadissa Tadzheria vastaan kanteen, jossa se väitti, että nämä tilisiirrot eivät olleet päteviä, koska ne oli toteutettu maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamisen jälkeen. Se vaati, että edellä mainitut summat laillisine korkoineen palautetaan maksukyvyttömyysmenettelyn kohteena olevaan omaisuuteen.

14.

Tadzher väitti, että bulgarialaisella tuomioistuimella ei ollut toimivaltaa tutkia asiaa, että ennakkomaksua yritystoimintaan liittyvistä menoista vastaavaa summaa ei ollut käytetty ja että 40000 euron summa oli maksettu takaisin Wiemer & Trachtelle 25.4.2007.

15.

Sofiyski gradski sad ei hyväksynyt ensimmäisessä oikeusasteessa väitettä bulgarialaisen tuomioistuimen toimivallan puuttumisesta, eikä sitä hyväksynyt myöskään Sofiyski apelativen sad (Sofian ylioikeus, Bulgaria) muutoksenhakuasteessa. Varhoven kasatsionen sadin jaosto totesi 28.1.2013 antamallaan päätöksellä, että kassaatiovalitusta tästä muutoksenhakuasteessa annetusta päätöksestä ei voitu ottaa tutkittavaksi ja että kyseinen päätös, jolla tunnustettiin bulgarialaisen tuomioistuimen toimivalta pääasian ratkaisemiseen, oli lainvoimainen.

16.

Sofiyski gradski sadin hyväksyttyä Wiemer & Trachten nostaman kanteen Tadzher valitti tästä ratkaisusta. Sofiyski apelativen sad kumosi 26.7.2016 ensimmäisessä oikeusasteessa annetun ratkaisun ja hylkäsi maksuvaatimuksen perusteettomana ja toteen näyttämättömänä.

17.

Wiemer & Trachte teki tämän jälkeen kassaatiovalituksen Varhoven kasatsionen sadiin Sofiyski apelativen sadin tuomiosta ja vetosi siihen, että asetuksen N:o 1346/2000 24 artikla ei ollut sovellettavissa asiaan.

18.

Tässä tilanteessa Varhoven kasatsionen sad päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

19.

Kirjallisia huomautuksia toimittivat Wiemer & Trachte ja Euroopan komissio. Asiassa pidettiin 3.5.2018 istunto, johon nämä osapuolet osallistuivat.

20.

Koska asiayhteys, jossa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on päätynyt esittämään nyt esillä olevan ennakkoratkaisupyynnön, ei mielestäni ole täysin selvä, on paikallaan esittää joitakin alustavia toteamuksia tästä asiayhteydestä ja näiden toteamusten myötä siitä, onko esitetyillä kysymyksillä merkitystä asian ratkaisun kannalta.

21.

Esillä olevassa asiassa on perusteltuja syitä epäillä, onko ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimet esittämillä kysymyksillä merkitystä asian ratkaisun kannalta. Kansallinen tuomioistuin näyttää jo ratkaisseen kysymyksen, joka koskee bulgarialaisten tuomioistuinten toimivaltaa valittajan nostaman kanteen tutkimiseen (ja joka on keskeisessä asemassa ensimmäisessä ennakkoratkaisukysymyksessä). Lisäksi unionin tuomioistuimelle toimitetun asiakirja-aineiston mukaan se, onko pääasiassa kyseessä oleva oikeustoimi toteutunut, on edelleen riidanalaista, kuten myös istunnossa vahvistettiin.

22.

Ensinnäkin ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toimittamien tietojen mukaan yksi sen jaostoista näyttää ratkaisseen lainvoimaisesti ( 3 ) asian siten, että bulgarialaisilla tuomioistuimilla on toimivalta ratkaista Wiemer & Trachten nostama kanne, mikä voisi tehdä kysymyksen kansainvälisestä toimivallasta pääasian oikeusriidan ratkaisemiseen tarpeettoman. Näin ollen on olemassa kohtuullinen epäily ensimmäisen kysymyksen merkityksestä pääasian ratkaisun kannalta.

23.

Kun otetaan joka tapauksessa huomioon olettama, jonka mukaan ennakkoratkaisukysymyksillä on merkitystä asian ratkaisun kannalta, ei kuitenkaan voida pitää poissuljettuna, että on vielä ratkaistava, millä perusteella bulgarialaiset tuomioistuimet ovat toimivaltaisia tutkimaan valittajan nostaman kanteen. Tässä tarkoituksessa on tarpeen selvittää, kuten ensimmäisessä kysymyksessä annetaan ymmärtää, viitataanko pääasian oikeusriidassa asetuksessa N:o 1346/2000 tarkoitettuihin mahdollisuuksiin kanteiden nostamiseen.

24.

Tähän kysymykseen annettavalla vastauksella on mahdollisesti huomattavia seurauksia riidanalaisten summien palauttamisvaatimuksen perusteltavuuden tutkimiseen. Sen perusteella määräytyy erityisesti, voiko pääasian vastapuoli mahdollisesti vedota asetuksen N:o 1346/2000 24 artiklan 1 kohdassa säädettyyn velvoitteesta vapautumiseen.

25.

Toiseksi on todettava, että kuten valittajan istunnossa esittämistä täsmennyksistä ilmenee, kyseessä olevan maksun toteutuminen on edelleen riidanalaista ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa.

26.

On huomattava, että vaikka Dortmundin alioikeuden 3.4.2007 tekemällä päätöksellä Wiemer & Trachten irtainta omaisuutta koskevien oikeustoimien hyväksymistä varten oli määrätty väliaikainen selvittäjä, yhteensä 42149,30 euron suuruinen summa oli maksettu vähän sen jälkeen (18. ja 20.4.2007) tämän yhtiön bulgarialaisen sivuliikkeen tililtä vastapuolen nimissä avatulle tilille. Tämä summa on vastapuolen mukaan suurelta osin maksettu takaisin 25.4.2007 sen maksettua valittajan Bulgarian sivuliikkeelle 40000 euroa.

27.

Näissä olosuhteissa Wiemer & Trachte päätti nostaa kanteen, jossa se vaati ensimmäisen siirron toteamista pätemättömäksi ja tämän summan palauttamista. Vaikka asiaa ensimmäisenä oikeusasteena käsitellyt tuomioistuin (Sofiyski gradski sad) hyväksyi kyseisen kanteen, muutoksenhakutuomioistuin (Sofiyski apelativen sad) piti sitä perusteettomana.

28.

Pääasian valittaja Wiemer & Trachte kiistää ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toteamukset, joiden mukaan ”asianosaisten kesken on riidatonta, että vastapuoli on suorittanut 40000 euron maksun 25.4.2007”, ja joiden mukaan ”oikeusriidassa on kyse siitä, merkitseekö tämä maksu velalliselle olevan velvoitteen täyttämistä ja onko se pätevä”.

29.

Valittajan mukaan – ja kuten se täsmensi istunnossa –40000 euron summan palauttamista ei ollut koskaan tapahtunut. Jos näin on, minkä vahvistaminen tai virheelliseksi toteaminen kuuluu yksin ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle, ( 4 ) toinen, kolmas ja neljäs ennakkoratkaisukysymys menettävät suurelta osin merkityksensä.

30.

Kun otetaan vielä huomioon olettama, jonka mukaan kansallisen tuomioistuimen esittämillä unionin oikeuden tulkintaa koskevilla kysymyksillä on merkitystä asian ratkaisun kannalta, esillä oleva ennakkoratkaisupyyntö voidaan kuitenkin ottaa tutkittavaksi.

31.

Ensimmäisellä kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii selvittämään, onko sen jäsenvaltion tuomioistuimilla, jonka alueella maksukyvyttömyyttä koskeva päämenettely on aloitettu, yksinomainen toimivalta maksukyvyttömyyteen perustuvien takaisinsaantikanteiden tutkimiseen vai onko tämä toimivalta sitä vastoin vaihtoehtoinen, jolloin selvittäjä voisi aina nostaa tällaisia kanteita muiden jäsenvaltioiden tuomioistuimissa.

32.

Tässä tapauksessa on kaksi vastakkaista tulkintalinjaa.

33.

Ensimmäisessä tulkintalinjassa, joka perustuu erityisesti vis attractiva concursus ‑sääntöön ( 5 ) ja jolla on tietty historiallinen perusta, ( 6 ) ainoastaan sen jäsenvaltion tuomioistuimet, jossa maksukyvyttömyysmenettely on aloitettu, ovat toimivaltaisia tutkimaan maksukyvyttömyyteen liittyvät kanteet, jos nämä kanteet johtuvat välittömästi maksukyvyttömyydestä ja liittyvät siihen läheisesti. Koska takaisinsaantikanteiden on katsottava liittyvän maksukyvyttömyysmenettelyyn, kuten unionin tuomioistuin on jo todennut, ( 7 ) maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamista käsitelleiden tuomioistuinten toimivalta on tämän tulkintalinjan mukaan kaikkien muiden tuomioistuinten toimivaltaan nähden yksinomainen.

34.

Toisessa lähestymistavassa, joka komission mukaan perustuu asetuksen N:o 1346/2000 systemaattiseen ja teleologiseen tulkintaan, kyseistä toimivaltaa voidaan pitää vain vaihtoehtoisena. Takaisinsaantikanteet voivat koskea aloja ja velvoitteita, jotka eivät välttämättä liity maksukyvyttömyyttä koskevaan päämenettelyyn, minkä lisäksi selvittäjän mahdollisuuksia nostaa tällaisia kanteita pitäisi olla rajoittamatta maksukyvyttömyysmenettelyjen tehokkuuden varmistamiseksi.

35.

Ennen kuin tähän kysymykseen vastataan suoraan, on aluksi esitettävä joitakin yleisluonteisia toteamuksia asetuksen N:o 1346/2000 ulottuvuudesta ja periaatteista, jotka siinä vahvistetaan tuomioistuimen toimivallan osalta.

36.

Tarvitsematta palata tässä yksityiskohtaisesti asetuksen N:o 1346/2000 historialliseen taustaan ja täsmälliseen sisältöön ( 8 ) on korostettava, että yksi tämän asetuksen ensisijaisista tavoitteista on pyrkimys taata maksukyvyttömyysmenettelyjen tehokkuus siten, että samalla kuitenkin vältetään forum shopping ‑tilanteet. ( 9 ) Kyseisellä asetuksella on siten tarkoitus yhdenmukaistaa kansainvälisen yksityisoikeuden säännöt (eikä aineellisoikeudellisia sääntöjä), joita sovelletaan ”sellaiseen velallisen kaikkia velkoja koskevaan maksukyvyttömyysmenettelyyn, jossa velallinen menettää osittain tai kokonaan määräysvallan omaisuuteensa ja jossa määrätään selvittäjä”. ( 10 )

37.

Tällä asetuksella pyritään erityisesti täyttämään sääntelyaukot, jotka johtuvat siitä, että konkurssimenettelyt oli nimenomaisesti jätetty Brysselin yleissopimuksen ( 11 ) (ja sitä seuranneen neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 ( 12 )) soveltamisalan ulkopuolelle. Tarkemmin ottaen sillä pyritään yhdenmukaistamaan sovellettavan lain, kansainvälisen toimivallan ja ulkomaisten tuomioiden vaikutuksen (tunnustaminen ja täytäntöönpano) määräytymistä koskevat säännöt. Tällä tavoin asetuksella N:o 1346/2000 voidaan sen soveltamisalalla korvata jäsenvaltioiden yhteisessä kansainvälisessä yksityisoikeudessa siihen mennessä vakiintuneet ratkaisut.

38.

Kuten Virgósin ja Schmitin selvityksessä, ( 13 ) josta voi olla hyötyä tätä asetusta tulkittaessa, ( 14 ) todetaan, maksukyvyttömyysmenettely, joka on velallisen kaikkia velkoja koskeva menettely, edellyttää, että oikeudelliset tilanteet määritellään selvästi.

39.

Tällaisten menettelyjen tehokkuus edellyttää, että jäsenvaltiot tunnustavat menettelyn aloittaneen valtion tuomioistuinten toimivallan, niiden selvittäjien toimivaltuudet sekä niiden ratkaisujen oikeusvaikutukset. ( 15 )

40.

Kansainvälistä toimivaltaa koskeva asetuksesta N:o 1346/2000 seuraava järjestelmä perustuu sen 3 artiklassa tehtyyn jaotteluun päämenettelyjen (vaikutuksiltaan yleiset menettelyt) ja sekundäärimenettelyjen (alueelliset menettelyt) välillä. ( 16 ) Kun jäsenvaltioiden yleisesti sovellettavassa oikeudessa hyväksyttiin pääsääntöisesti, että kansalliset tuomioistuimet voivat todeta olevansa toimivaltaisia aloittamaan kaikkia velkoja koskevan menettelyn useilla perusteilla (kuten osapuolen kansalaisuuden tai velallisen kyseisessä maassa olevien intressien perusteella), asetuksessa N:o 1346/2000 annetaan jäsenvaltioiden tuomioistuimille oikeus toimivaltaisuutensa toteamiseen ainoastaan kahden kriteerin perusteella: velallisen pääintressien keskuksen ja kyseessä olevassa valtiossa olevan toimipaikan perusteella.

41.

Maksukyvyttömyyteen perustuvista takaisinsaantikanteista Virgósin ja Schmitin selvityksen 77 kohdassa todetaan tuomiossa Gourdain ( 17 ) esitettyyn näkemykseen viitaten, että ”keskittäminen on paikallaan tilanteissa, joissa kanteet johtuvat välittömästi maksukyvyttömyydestä ja liittyvät läheisesti maksukyvyttömyysmenettelyyn”.

42.

Yhteisöjen tuomioistuin hyväksyi tämän näkemyksen todetessaan tuomiossa Seagon, ( 18 ) että asetuksen N:o 1346/2000 3 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että sen jäsenvaltion, jonka alueella maksukyvyttömyysmenettely on aloitettu, tuomioistuimilla on toimivalta tutkia maksukyvyttömyyteen perustuva takaisinsaantikanne, joka on nostettu sellaista kolmatta osapuolta vastaan, jonka sääntömääräinen kotipaikka on muussa jäsenvaltiossa.

43.

Tämä ratkaisu on omaksuttu myös asetuksella (EU) 2015/848 ( 19 ) toteutetun uudelleen laatimisen yhteydessä. Tämän asetuksen 6 artiklassa säädetään, että ”sen jäsenvaltion tuomioistuimilla, jonka alueella maksukyvyttömyysmenettely on aloitettu 3 artiklan mukaisesti, on toimivalta tutkia maksukyvyttömyysmenettelystä välittömästi johtuvat tai siihen läheisesti liittyvät kanteet, kuten takaisinsaantikanteet”. ( 20 )

44.

Näin ollen takaisinsaantikanne, jolla velallisen selvittäjä vaatii maksukyvyttömyysmenettelyn, kuten pääasiassa kyseessä olevan Wiemer & Trachten maksukyvyttömyysmenettelyn, aloittamisen jälkeen kolmannelle osapuolelle perusteettomasti maksetun summan palauttamista, kuuluu asetuksessa N:o 1346/2000 tarkoitettuihin kanteisiin.

45.

Onko tämä toimivalta kuitenkin yksinomainen siinä merkityksessä, että vis attractiva concursus ‑säännön soveltaminen siinä jäsenvaltiossa, jonka alueella maksukyvyttömyyttä koskeva päämenettely on aloitettu, estää kanteiden (erityisesti takaisinsaantikanteiden) nostamisen muiden jäsenvaltioiden tuomioistuimissa?

46.

Kuten tulen jäljempänä olevissa perusteluissa esittämään, mielestäni tähän kysymykseen voidaan vastata vain myöntävästi.

47.

Asetuksen N:o 1346/2000 3 artiklan 1 kohdan mukaisesti pääintressien keskus on kansainvälisen toimivallan osalta asetuksella N:o 1346/2000 käyttöön otetun järjestelmän perusta.

48.

Sovellettaessa vis attractiva concursus ‑sääntöä, jonka tarkoituksena on välttää oikeusriidan ”liukeneminen” läheisyyden ja ennakoitavuuden varmistamiseksi, maksukyvyttömyysmenettelyn aloittaneeseen valtioon olisi lähtökohtaisesti keskitettävä paitsi tuomioistuimen toimivalta myös sovellettava oikeus ja tässä yhteydessä annettujen tuomioistuinten ratkaisujen täytäntöönpano.

49.

Jos kuitenkin pitäydytään pelkästään asetuksen N:o 1346/2000 3 artiklan 1 kohdan sanamuodossa, siinä ei ole ilmaistu selvästi vis attractiva concursus ‑sääntöä, sillä tässä säännöksessä ei todeta nimenomaisesti, että maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamisvaiheessa toimivaltaiseksi todetuilla tuomioistuimilla on myös yksin toimivalta tutkia tästä menettelystä johtuvat tai siihen läheisesti liittyvät kanteet. Kyseisessä säännöksessä säädetään ainoastaan maksukyvyttömyyttä koskevan päämenettelyn osalta, että sen jäsenvaltion tuomioistuin, jossa velallisella on pääintressien keskus, on toimivaltainen aloittamaan maksukyvyttömyysmenettelyn.

50.

Se, että tässä säännöksessä ei säädetä maksukyvyttömyysmenettelyä koskevien ja siihen läheisesti liittyvien kanteiden tutkimisesta, mikä selittyy aivan varmasti sillä, että jäsenvaltioiden oikeusjärjestyksissä ymmärretään vis attractiva concursus ‑sääntö eri tavoin, on johtanut toisistaan vahvasti poikkeaviin tulkintoihin siitä, onko muilla kuin sen jäsenvaltion tuomioistuimilla, jossa maksukyvyttömyysmenettely on aloitettu, mahdollisuus tutkia kyseisiin menettelyihin liittyviä kanteita.

51.

Tarkasteltaessa erityisesti takaisinsaantikanteita, joilla tarkoitetaan kaikkia kanteita, joilla on velallisen maksukyvyttömyyden perusteella tarkoitus saada velallisen toteuttamat ja tämän hyväksi toteutetut oikeustoimet ja muut toimenpiteet peräytetyiksi, on täysin ajateltavissa, että kyseessä olevien tahojen välillä mahdollisesti tehtyihin sopimuksiin liittyvien oikeustoimien ja muiden toimenpiteiden lisäksi ne voivat perustua muihinkin siviili- tai kauppaoikeudellisiin velvoitteisiin. Pitäydyttäessä tällä tavoin asetuksen N:o 1346/2000 3 artiklan 1 kohdan sanamuodon mukaisessa tulkinnassa ei voida ensi arviolta pitää mahdottomana, että muiden jäsenvaltioiden tuomioistuimet voitaisiin niiden itse määrittelemien alueellista toimivaltaa koskevien sääntöjen nojalla todeta toimivaltaisiksi tutkimaan selvittäjän nostamia takaisinsaantikanteita.

52.

Vaihtoehtoista lähestymistapaa kannattavat esittävät kahteen ryhmään kuuluvia väitteitä.

53.

Ensinnäkin ne väittävät, että vaikka asetuksella N:o 1346/2000 pyritään rajoittamaan forum shopping ‑tilanteita, sillä ei sitä vastoin pyritä rajoittamaan tämän asetuksen 3 artiklan 1 kohdan nojalla määrätyn selvittäjän toimivaltuuksia. Kuten julkisasiamies Ruiz-Jarabo Colomer totesi ratkaisuehdotuksessaan Seagon (C‑339/07, EU:C:2008:575, 64 kohta ja sitä seuraavat kohdat), koska takaisinsaantikanteen nostaminen maksukyvyttömyyden perusteella on selvittäjälle kuuluva oikeus, voitaisiin katsoa, että tällaisen kanteen ratkaisemisen edellyttämä tuomioistuimen toimivalta ei ole aina yksinomainen.

54.

Toiseksi selvittäjän mahdollisuudella nostaa kanteita muissa kuin asetuksen N:o 1346/2000 3 artiklan 1 kohdan nojalla määritetyissä tuomioistuimissa voitaisiin paitsi vahvistaa selvittäjän pesän oikeuksien ajamiseksi nostamien kanteiden tehokkuutta myös kunnioittaa paremmin oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Tämän säännöksen mukaiset kanteen tutkimiseen toimivaltaisen tuomioistuimen määräytymisperusteet, jotka poikkeavat jäsenvaltioiden tätä ennen itse määrittämistä määräytymisperusteista, voivat johtaa kanteiden nostamiseen sellaisia henkilöitä vastaan, joilla ei ole kotipaikkaa konkurssin oikeuspaikassa, ja siten vaarantaa heidän menettelylliset oikeutensa.

55.

Nämä kaikki väitteet ovat mielestäni teleologiselta kannalta pikemminkin vakuuttavia. Rajat ylittävien maksukyvyttömyysmenettelyjen tehokkuuden ja nopeuden tavoitteet puoltavat sitä, että asiassa määrätyllä selvittäjällä on mahdollisuus valita tuomioistuimet, joissa hän haluaa nostaa kanteensa. Tässä mahdollisuudessa on myös se etu, että se helpottaa takaisinsaantikanteiden käsittelyä suoraan kyseessä olevan vastaajan kotipaikan tuomioistuimessa, mikä merkitsee yleensä sitä, että puolustautumisoikeudet otetaan paremmin huomioon.

56.

Vaikka myönnän arvostavani näitä väitteitä, unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on kuitenkin nähdäkseni menty vis attractiva concursus ‑säännön hyväksymisen suuntaan. On paikallaan tuoda esille kahden oikeuskäytännön suuntauksen mukaiset opit.

57.

Ensimmäinen oikeuskäytännön suuntaus, joka alkoi tuomiosta Gourdain, ( 21 ) koskee tuomioistuimen toimivaltaa sääntelevien eri oikeudellisten instrumenttien soveltamisalan rajaamista.

58.

Tällä tuomiolla yhteisöjen tuomioistuin, joka otti kantaa Brysselin yleissopimuksen soveltamisalaan, totesi, että takaisinsaantikanne, jonka tarkoituksena oli lisätä maksukyvyttömyysmenettelyssä olevan yrityksen omaisuutta, oli sidoksissa konkurssimenettelyyn silloin, kun se johtui välittömästi konkurssista ja liittyi läheisesti konkurssimenettelyyn tai akordiin. Tällainen kanne ei siten kuulunut Brysselin yleissopimuksen soveltamisalaan, eikä siihen sovellettu siinä määriteltyjä toimivaltasääntöjä.

59.

Myöhemmässä oikeuskäytännössä, ( 22 ) joka koskee Bryssel I ‑asetuksessa sekä asetuksessa N:o 1346/2000 annettujen sääntöjen välistä suhdetta, todetaan varsin selvästi, että on tärkeää, että kansainvälistä toimivaltaa koskevat yhdenmukaiset eurooppalaiset säännöt, jotka on määriteltävä jommassakummassa näistä asetuksista, koskevat kaikkia siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa nostettuja kanteita. On nimittäin vältettävä tuomioistuinten toimivaltaa koskevien kansallisten sääntöjen antamista oikeusvarmuuden vahingoksi. ( 23 )

60.

Kuten tuomiossa Seagon ( 24 ) todettiin, asetuksen N:o 1346/2000 johdanto-osan kuudennessa perustelukappaleessa käytetään juuri tätä samaa kriteeriä asetuksen kohteen rajaamiseen. Tässä asetuksessa säädetään tämän perustelukappaleen mukaan ”toimivallasta aloittaa maksukyvyttömyysmenettely ja tehdä päätöksiä, jotka johtuvat välittömästi maksukyvyttömyysmenettelystä ja liittyvät siihen läheisesti”.

61.

Toinen oikeuskäytännön suuntaus, joka on ratkaiseva, perustuu juuri tuomioon Seagon. ( 25 ) Tämän tuomion mukaan asetuksen N:o 1346/2000 3 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että siinä annetaan myös kansainvälinen toimivalta jäsenvaltiolle, jonka alueella maksukyvyttömyysmenettely on aloitettu, tästä menettelystä välittömästi johtuvien ja siihen läheisesti liittyvien kanteiden tutkimiseen. Kun tässä samassa tuomiossa täsmennetään, että ”kaikkien välittömästi yrityksen maksukyvyttömyyteen liittyvien kanteiden keskittäminen sellaisen jäsenvaltion, jolla on toimivalta aloittaa maksukyvyttömyysmenettely, tuomioistuimiin, vaikuttaa myös olevan sopusoinnussa – – rajat ylittävien maksukyvyttömyysmenettelyjen tehokkuuden ja nopeuden parantamista koskevan tavoitteen kanssa”, siinä otetaan kantaa, kun tuomio luetaan kokonaisuudessaan, niiden tuomioistuinten yksinomaisen toimivallan puolesta, jotka on todettu toimivaltaisiksi maksukyvyttömyyttä koskevan päämenettelyn aloittamisvaiheessa. ( 26 )

62.

Tätä johtopäätöstä ei voida mielestäni horjuttaa asetuksen N:o 1346/2000 joidenkin säännösten sanamuotoon perustuvilla väitteillä.

63.

Tarkasteltaessa ensinnäkin väitettä, joka perustuu siihen, että tämän asetuksen 18 artiklan 2 kohdassa, joka liittyy ”selvittäjän toimivaltuuksiin”, säädetään kyseisen asetuksen 3 artiklan 2 kohdan nojalla määrätyn selvittäjän mahdollisuudesta nostaa takaisinsaantikanteita muissa jäsenvaltioissa, sen on todettava koskevan sitä erityistä tilannetta, jossa selvittäjä on määrätty tämän saman asetuksen 3 artiklan 2 kohdan soveltamisalaan kuuluvan sekundäärimenettelyn yhteydessä.

64.

Koska tällaisen menettelyn yhteydessä selvittäjän toimivaltuudet on rajattu alueellisesti, selvittäjällä täytyy erityisesti olla mahdollisuus missä tahansa jäsenvaltiossa oikeudenkäynnissä tai muutoin esittää vaatimuksia oikeustoimen peräyttämisestä, milloin se on velkojien edun mukaista. Sitä vastoin on huomattava, että asetuksen N:o 1346/2000 18 artiklan 1 kohdassa, joka koskee pääasiassa kyseessä olevan kaltaista tapausta, jossa selvittäjä on määrätty päämenettelyn yhteydessä tämän asetuksen 3 artiklan 1 kohdan perusteella, mainitaan ainoastaan selvittäjän mahdollisuus ”käyttää toisessa jäsenvaltiossa kaikkia niitä toimivaltuuksia, ( 27 ) jotka hänellä on menettelyn aloitusvaltion lain mukaan”. Tämä erilainen sanamuoto ei ole sattumaa. Se selittyy juuri sillä, että päämenettelyn yhteydessä määrätyn selvittäjän oletetaan nostavan tähän menettelyyn liittyviä takaisinsaantikanteita sen jäsenvaltion tuomioistuimissa, jossa menettely on aloitettu. Näin ollen ei edellytetä, että hän voisi vedota mahdollisuuteen nostaa kanteita muiden jäsenvaltioiden tuomioistuimissa.

65.

Toiseksi myöskään kyseisen asetuksen 25 artiklan 1 kohdan toiseen alakohtaan ei voida vedota. Tämä viimeksi mainittu säännös koskee ainoastaan ”maksukyvyttömyysmenettelystä välittömästi johtuvan ja siihen läheisesti liittyvän päätöksen, silloinkin kun sen on antanut muu tuomioistuin”, tunnustamista ja täytäntöönpanoa. Tässä säännöksessä vain hyväksytään se mahdollisuus, että sen jäsenvaltion, jossa maksukyvyttömyysmenettely on mainitun asetuksen 3 artiklan 1 kohdan perusteella aloitettu, tuomioistuimet tutkivat myös pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen kanteen. ( 28 )

66.

On vielä paikallaan korostaa, että uudessa asetuksessa 2015/848, sen 6 artiklan 1 kohdassa, näytetään vahvistettavan suoremmin vis attractiva concursus ‑sääntö maksukyvyttömyysmenettelystä välittömästi johtuvien ja siihen läheisesti liittyvien kanteiden osalta.

67.

Tämän viimeksi mainitun asetuksen johdanto-osan 35 perustelukappaleessa viitataan selvästi sen jäsenvaltion tuomioistuinten, jonka alueella maksukyvyttömyysmenettely on aloitettu, yksinomaiseen toimivaltaan maksukyvyttömyysmenettelyistä välittömästi johtuvien tai niihin läheisesti liittyvien kanteiden osalta. Tämä yksinomaisuus väistyy ainoastaan, jos kanne liittyy toiseen siviili- ja kauppaoikeuden yleisiin säännöksiin perustuvaan kanteeseen (asetuksen 2015/848 6 artiklan 2 kohta) tai jos kanteiden nostamisen tarkoituksena on seuraamusten määrääminen velallisen johtajille, jotka ovat rikkoneet velvollisuuksiaan, edellyttäen että kyseiset tuomioistuimet ovat toimivaltaisia käsittelemään tällaisia riitoja kansallisen lainsäädäntönsä nojalla (ks. myös asetuksen 2015/848 johdanto-osan 47 perustelukappale).

68.

Kaikesta tästä seuraa, että asetuksen N:o 1346/2000 3 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että sen jäsenvaltion tuomioistuinten, jonka alueella maksukyvyttömyyttä koskeva päämenettely on aloitettu, toimivalta tutkia velallisen maksukyvyttömyyteen perustuvia takaisinsaantikanteita on yksinomainen.

69.

Kun otetaan huomioon ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen ehdottamani vastaus, muihin kysymyksiin vastaaminen ei ole enää ehdottoman välttämätöntä, sillä ne perustuvat olettamaan, jonka mukaan bulgarialaiset tuomioistuimet voivat todeta olevansa toimivaltaisia tutkimaan pääasiassa kyseessä olevan takaisinsaantikanteen. ( 29 ) Jotta asetuksen N:o 1346/2000 II luvun, jonka otsikkona on ”Maksukyvyttömyysmenettelyn tunnustaminen”, säännöksiin voitaisiin vedota, kyseessä täytyy olla tilanne, jossa asian käsiteltäväkseen saaneiden tuomioistuinten, tässä tapauksessa bulgarialaisten tuomioistuinten, kansainvälinen toimivalta on osoitettu tämän asetuksen 3 artiklassa tarkoitetulla tavalla.

70.

Siltä varalta, että unionin tuomioistuin ei yhdy johtopäätökseeni, tarkastelen kuitenkin jäljempänä lyhyesti toista, kolmatta ja neljättä kysymystä.

71.

Kuten Virgósin ja Schmitin selvityksessä selitetään asetuksen N:o 1346/2000 24 artiklan osalta, tämän asetuksen 16 artiklassa säädetyn toisessa jäsenvaltiossa aloitettujen maksukyvyttömyysmenettelyjen automaattisen tunnustamisen vuoksi on mahdollista, että jotkut asianomaiset eivät tosiasiassa tiedä maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamisesta ja toimivat vilpittömässä mielessä tavalla, ”joka on ristiriidassa uuden tilanteen kanssa”.

72.

Tällä säännöksellä on siten tarkoitus säännellä tilannetta, jossa velvoite on täytetty vilpittömässä mielessä velalliselle, vaikka se olisi pitänyt täyttää toisessa jäsenvaltiossa aloitetussa maksukyvyttömyysmenettelyssä määrätylle selvittäjälle. Säännöksen mukaan kyseessä oleva henkilö vapautuu velvoitteestaan, jos hän ei tiennyt menettelyn aloittamisesta ja toimi vilpittömässä mielessä.

73.

Edelleen Virgósin ja Schmitin selvityksen mukaan oletetaan, ettei henkilö tiennyt maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamisesta, jos asetuksen N:o 1346/2000 21 artiklassa säädettyä kuulutusta ei ole julkaistu kyseisessä valtiossa voimassa olevien säännösten mukaisesti.

74.

Kuten komissio huomauttaa, Virgósin ja Schmitin selvityksessä selitetään asetuksen N:o 1346/2000 16, 21 ja 24 artiklan välinen suhde. Kun tämän asetuksen 16 artiklassa säädetään sellaisen päätöksen, jonka on tehnyt kyseisen asetuksen 3 artiklan mukaan toimivaltainen jäsenvaltion tuomioistuin, automaattisesta tunnustamisesta, saman asetuksen 24 artiklassa tätä sääntöä lievennetään niiden hyväksi, jotka ovat täyttäneet velvoitteen vilpittömässä mielessä, jota arvioidaan sen kannalta, että henkilö ei ole tiennyt menettelyn aloittamisesta. Jos velvoite on täytetty ennen kuulutuksen julkaisemista kyseessä olevassa jäsenvaltiossa, henkilön oletetaan olleen asiasta tietämätön.

75.

Näitä säännöksiä on arvioitava kokonaisuudessaan, jolloin on otettava huomioon asetuksen N:o 1346/2000 mukainen automaattisen tunnustamisen järjestelmä ja samalla pyrkimys suojata kolmansia osapuolia, jotka ovat täyttäneet velvoitteita vilpittömässä mielessä.

76.

Yhteisöjen tuomioistuin totesi tuomiossaan Eurofood ( 30 ) juhlallisesti, että kuten asetuksen N:o 1346/2000 johdanto-osan 22 perustelukappaleesta ilmenee, asetuksen 16 artiklan 1 kohdassa määritelty ensisijaisuussääntö, jonka mukaan jäsenvaltiossa aloitettu maksukyvyttömyysmenettely on tunnustettava kaikissa muissa jäsenvaltioissa siitä alkaen, kun päätöstä on noudatettava menettelyn aloitusvaltiossa, perustuu keskinäisen luottamuksen periaatteeseen, joka edellyttää muun muassa, että jäsenvaltion tuomioistuin, jonka käsiteltäväksi on jätetty päämenettelyn aloittamista koskeva hakemus, tarkistaa toimivaltansa kyseisen asetuksen 3 artiklan 1 kohdan kannalta, eli se toisin sanoen tutkii, onko velallisen pääintressien keskus kyseisessä jäsenvaltiossa. Kuten tämän asetuksen johdanto-osan 22 perustelukappaleessa on täsmennetty, keskinäisen luottamuksen periaate edellyttää sitä vastoin sitä, että muiden jäsenvaltioiden tuomioistuimet tunnustavat päämenettelyn aloittamista koskevan päätöksen niiden voimatta tutkia sitä, miten ensimmäinen tuomioistuin on arvioinut toimivaltaansa. ( 31 )

77.

Toista, kolmatta ja neljättä ennakkoratkaisukysymystä arvioitaessa – mikä tapahtuu jäljempänä esitettävissä perusteluissa – on pidettävä mielessä tämä merkittävä tulkintaperuste.

78.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii toisella kysymyksellään selvittämään, missä vaiheessa henkilö voi mahdollisesti vedota asetuksen N:o 1346/2000 24 artiklan 1 kohdassa säädettyyn velvoitteesta vapautumiseen.

79.

Toisin sanoen on ratkaistava, minä ajankohtana voidaan katsoa, että maksukyvyttömyysmenettely on aloitettu velallisen osalta tässä säännöksessä tarkoitetulla tavalla.

80.

Tältä osin tuomiosta EuroFood ( 32 ) on kiistatta erittäin suurta hyötyä.

81.

Kyseisessä asiassa yhteisöjen tuomioistuimelta kysyttiin, onko jäsenvaltion tuomioistuimen, jossa on haettu yhtiön likvidaatiomenettelyn aloittamista, päätöstä, jolla määrätään selvittäjä, jolla on sellaiset valtuudet, joista seuraa, että tämän yhtiön johto menettää oikeuden samojen valtuuksien käyttöön, pidettävä asetuksessa N:o 1346/2000 tarkoitettuna päätöksenä maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamisesta.

82.

Todettuaan, että maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamista koskevista edellytyksistä ja muotomääräyksistä säädetään kansallisessa oikeudessa ja ne vaihtelevat huomattavasti jäsenvaltiosta toiseen, ( 33 ) yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että asetuksella N:o 1346/2000 käyttöön otetun järjestelmän tehokkuuden takaamiseksi on tärkeää, että sen 16 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädettyä keskinäisen tunnustamisen periaatetta voidaan soveltaa menettelyn aikana ”mahdollisimman aikaisessa vaiheessa”. ( 34 ) Tässä asetuksessa tarkoitetuksi ”maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamista koskevaksi päätökseksi” on näin ollen katsottava paitsi päätös, joka sen jäsenvaltion lainsäädännössä, jossa päätöksen tehnyt tuomioistuin sijaitsee, on muodollisesti luokiteltu aloittamispäätökseksi, myös velallisen maksukyvyttömyyteen perustuvan, kyseisen asetuksen liitteessä A tarkoitetun menettelyn aloittamista koskevan hakemuksen johdosta tehty päätös, kun kyseisen päätöksen johdosta velallinen menettää määräysvallan omaisuuteensa ja kun siinä määrätään tämän saman asetuksen liitteessä C tarkoitettu selvittäjä. ( 35 )

83.

Tämä johtopäätös on mielestäni tehtävä soveltuvin osin tulkittaessa asetuksen N:o 1346/2000 24 artiklaa.

84.

Kuten Virgósin ja Schmitin selvityksessä todetaan (187 kohta), tämä säännös – kuten myös tämän asetuksen 16 artikla – on säädetty niiden epätoivottavien vaikutusten kompensoimiseksi, joita hyvin laajasti ymmärrettyinä maksukyvyttömyysmenettelyjen aloittamispäätösten automaattisella tunnustamisella voi olla kolmansien vilpittömässä mielessä tekemiin oikeustoimiin.

85.

Asetuksen N:o 1346/2000 24 artiklan konkreettisena tarkoituksena on suojata sellaisia kolmansia osapuolia, jotka ovat sen jälkeen, kun maksukyvyttömyysmenettely on aloitettu, vilpittömässä mielessä täyttäneet konkurssissa olevalle velalliselle velvoitteen, joka olisi ollut täytettävä selvittäjälle. Henkilön oletetaan olevan vilpittömässä mielessä, jollei muuta näytetä, jos velvoite on täytetty ennen kuin kyseisen asetuksen 21 artiklassa tarkoitettu kuulutus on julkaistu. ( 36 ) Vastapuolen on kuitenkin aina mahdollista osoittaa, että velvoite on täytetty vilpillisessä mielessä ja ettei velvoitteesta voida näin ollen vapautua.

86.

Tämä ratkaisu on myös nimenomaisesti omaksuttu uudessa asetuksessa 2015/848. Sen 2 artiklan 7 kohdan ii alakohdan mukaan tässä asetuksessa ”maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamispäätöksellä” tarkoitetaan tuomioistuimen päätöstä, jossa määrätään selvittäjä, mukaan lukien liitteen B mukaan väliaikainen selvittäjä.

87.

Kaikilla näillä perusteilla ehdotan toiseen ennakkoratkaisukysymykseen vastattavan, että asetuksen N:o 1346/2000 24 artiklaa sovelletaan velalliselle olevan velvoitteen täyttämiseen jäsenvaltiossa, jos velvoitteen täyttämisajankohtana toisessa jäsenvaltiossa oli jätetty hakemus velallisen omaisuutta koskevan maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamiseksi ja määrätty väliaikainen selvittäjä mutta tuomioistuimen päätöstä maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamisesta ei ollut vielä tehty jäsenvaltiossa, jonka alueella vastaajan pääintressien keskus sijaitsee.

88.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy kolmannella kysymyksellään, sovelletaanko asetuksen N:o 1346/2000 24 artiklaa, jos konkurssissa olevan velallisen alun perin tekemä oikeustoimi on maksukyvyttömyystuomioistuimen kansallisen oikeuden nojalla pätemätön ja pätemättömyys on seurausta juuri maksukyvyttömyysmenettelystä.

89.

Asetuksen N:o 1346/2000 24 artiklassa, luettuna yhdessä sen johdanto-osan 30 perustelukappaleen kanssa, säädetään kolmansien osapuolten vilpittömässä mielessä toteuttamien oikeustoimien suojaa koskevasta yleisestä säännöstä tilanteessa, jossa nämä ovat täyttäneet velvoitteensa velalliselle ajankohtana, jona ulkomainen maksukyvyttömyysmenettely on jo aloitettu mutta kolmas osapuoli ei ole voinut tietää tästä tilanteesta.

90.

Kuten unionin tuomioistuin on täsmentänyt, tämä artikla ei kuulu lainvalintasääntöihin vaan se on aineellisen oikeuden säännös, jota sovelletaan kussakin jäsenvaltiossa lex concursuksesta riippumatta. ( 37 )

91.

Asetuksen N:o 1346/2000 24 artiklan sanamuodon tai tämän säännöksen tavoitteen suojata vilpittömässä mielessä toimivia kolmansina osapuolina olevia velallisia perusteella ei voida rajoittaa sen soveltamista pelkästään velvoitteisiin, jotka ovat syntyneet ilman mitään yhteyttä maksukyvyttömyysmenettelyyn. Näin ollen kolmannen osapuolen velalliselle olevan velvoitteen luonteella tai sen oikeudellisella perustalla ei pitäisi olla merkitystä asetuksen N:o 1346/2000 24 artiklan soveltamisen kannalta.

92.

On kuitenkin täsmennettävä, että tätä säännöstä sovelletaan ainoastaan tapauksessa, jossa voidaan edelleen olettaa kaikkien asian olosuhteiden perusteella, että kyseessä oleva kolmas osapuoli ei todella tiennyt maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamisesta, jonka olisi normaalisti pitänyt velvoittaa tämä suorittamaan kyseinen maksu tässä menettelyssä määrätylle selvittäjälle.

93.

Kuten olen edellä todennut, joka tapauksessa vastapuolen on aina mahdollista osoittaa, että maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamisesta jäsenvaltiossa tehdyn päätöksen kuuluttamatta jättämisestä huolimatta kyseessä oleva kolmas osapuoli on tosiasiallisesti tiennyt tästä menettelystä, että velvoite on täytetty vilpillisessä mielessä ja ettei velvoitteesta voida näin ollen vapautua asetuksen N:o 1346/2000 24 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

94.

Näin ollen kolmannen osapuolen konkurssissa olevalle velalliselle olevan velvoitteen oikeudellisella perustalla ei ole merkitystä asetuksen N:o 1346/2000 24 artiklan soveltamisen kannalta. Vastapuolen on aina mahdollista osoittaa, että maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamisesta jäsenvaltiossa tehdyn päätöksen kuuluttamatta jättämisestä huolimatta kyseessä oleva kolmas osapuoli on tosiasiallisesti tiennyt tästä menettelystä, että velvoite on täytetty vilpillisessä mielessä ja ettei velvoitteesta voida näin ollen vapautua.

95.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii neljännellä kysymyksellään selvittämään, sovelletaanko asetuksen N:o 1346/2000 24 artiklan 2 kohdan toisessa virkkeessä säädettyä tietämättömyyttä koskevaa olettamaa, jos päätöksiä, jotka koskevat väliaikaisen selvittäjän määräämistä ja konkurssissa olevan velallisen oikeustoimia, ei ole kuulutettu jäsenvaltiossa, jossa velallisella on kotipaikka, vaikka tämä valtio säätää näiden päätösten pakollisesta kuuluttamisesta tämän asetuksen 21 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

96.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämät epäilyt koskevat tämän olettaman sovellettavuutta esillä olevan asian olosuhteissa, kun asetuksen N:o 1346/2000 16 artiklan 1 kohdassa ja 25 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa säädetään maksukyvyttömyysasioissa toimivaltaisen tuomioistuimen turvaamistoimia koskevien päätösten automaattisesta tunnustamisesta kaikkien muiden jäsenvaltioiden tuomioistuimissa.

97.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toimittamien tietojen mukaan Bulgarian oikeudessa säädetään maksukyvyttömyysmenettelyjen aloittamista koskevien ulkomaisten päätösten pakollisesta kuuluttamisesta.

98.

On huomattava, että asetuksen N:o 1346/2000 21 artiklan 1 kohdassa vahvistetaan yleinen sääntö, jonka mukaan maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamispäätöksestä ja tarvittaessa selvittäjän määräämistä koskevasta päätöksestä voidaan vapaasti julkaista kuulutus muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa menettely on aloitettu. Tämän asetuksen 21 artiklan 2 kohdassa annetaan poikkeuksellisesti jäsenvaltiolle, jonka alueella velallisella on toimipaikka, oikeus säätää julkaiseminen pakolliseksi. Tällöin selvittäjän taikka sen jäsenvaltion asianomaisen viranomaisen, jossa menettely on aloitettu, on huolehdittava julkaisemisesta.

99.

Mielestäni asetuksella N:o 1346/2000 käyttöön otettu keskinäisen tunnustamisen periaate edellyttää välttämättä, että tämän asetuksen 24 artiklan 2 kohdassa säädettyä tietämättömyyttä koskevaa olettamaa sovelletaan myös tapauksessa, jossa tämän saman asetuksen 21 artiklan 2 kohdassa mainitut viranomaiset eivät ole ryhtyneet kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin varmistaakseen maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamisesta tehdyn ulkomaisen päätöksen kuuluttamisen sen jäsenvaltion rekisterissä, jonka alueella vastaajan sivuliikkeellä on kotipaikka.

100.

Tämä johtopäätös ilmenee myös asetuksen N:o 1346/2000 24 artiklan 2 kohdan ensimmäisen virkkeen sanamuodosta. Tässä säännöksessä tarkoitettua olettamaa tietämättömyydestä, joka koskee maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamista, sovelletaan, jos kolmantena osapuolena oleva velallinen on täyttänyt velvoitteen konkurssissa olevalle velalliselle ennen tämän asetuksen 21 artiklassa säädettyä kuulutuksen julkaisemista. Tältä osin ei ole asetettu mitään muita edellytyksiä, eikä säännöksen sanamuodossa suljeta pois asetuksen N:o 1346/2000 21 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua pakollista kuulutuksen julkaisemista.

101.

Kaiken edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Varhoven kasatsionen sadin esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti: