1.

Liettuan oikeusviranomainen on antanut eurooppalaisen pidätysmääräyksen Tadas Tupikasista, joka on Liettuan kansalainen. Kyseinen viranomainen vaati tällä hetkellä Alankomaissa säilöön otettuna olevan Tupikasin luovuttamista, jotta yhden vuoden ja neljän kuukauden pituisen vapaudenmenetyksen käsittävä rangaistus voitaisiin panna täytäntöön.

2.

Tämän rangaistuksen määräsi Liettuan ensimmäisen asteen tuomioistuin, jossa Tupikas oli henkilökohtaisesti läsnä. Tupikas valitti tuomiosta. Eurooppalaisessa pidätysmääräyksessä annetuista tiedoista ei voida päätellä, onko hän ollut henkilökohtaisesti läsnä toisen oikeusasteen oikeudenkäynnissä. Valitus hylättiin.

3.

Eurooppalainen pidätysmääräys perustuu ensimmäisessä oikeusasteessa annettuun tuomioon. Siinä todetaan, että luovutettavaksi vaadittu henkilö on ollut henkilökohtaisesti läsnä ratkaisuun johtaneessa oikeudenkäynnissä.

4.

Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä 13.6.2002 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2002/584/YOS (jäljempänä puitepäätös) ( 2 ) 4 a artiklan täytäntöönpanemiseksi annetun kansallisen lainsäädännön nojalla toimivaltaisen Alankomaiden viranomaisen on kieltäydyttävä eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta, jos luovutettavaksi vaadittu henkilö ei ole ollut henkilökohtaisesti läsnä päätökseen johtaneessa oikeudenkäynnissä, ( 3 ) ellei kyseessä ole jokin sovellettavassa kansallisessa säännöksessä luetelluista tapauksista.

5.

Koska ennakkoratkaisua pyytäneellä tuomioistuimella ei ole tietoja siitä, onko Tupikas ollut henkilökohtaisesti läsnä muutoksenhakuun liittyneessä oikeudenkäynnissä, se tiedustelee, viittaako edellä mainittu käsite ”päätökseen johtanut oikeudenkäynti” myös muutoksenhakuun liittyvään oikeudenkäyntiin, jossa asia on tutkittu aineellisesti ja jossa pysytetään ensimmäisessä oikeusasteessa annettu tuomio, joka eurooppalaisella pidätysmääräyksellä on tarkoitus panna täytäntöön.

6.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii siis määrittämään tällä kysymyksellä, onko asianomaisen puolustautumisoikeuksien kunnioittamista arvioitava rikosoikeudenkäynnin molempien oikeusasteiden kannalta vai riittääkö, että tämä tuomioistuin varmistaa, että näitä oikeuksia on kunnioitettu ensimmäisessä oikeusasteessa.

7.

Ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen ( 4 ) (jäljempänä Euroopan ihmisoikeussopimus) 6 artiklan 1 kappaleessa määrätään seuraavaa:

”Jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa silloin, kun päätetään hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan tai häntä vastaan nostetusta rikossyytteestä. – –”

8.

Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 47 artiklassa määrätään seuraavaa:

”Jokaisella, jonka unionin oikeudessa taattuja oikeuksia ja vapauksia on loukattu, on oltava tässä artiklassa määrättyjen edellytysten mukaisesti käytettävissään tehokkaat oikeussuojakeinot tuomioistuimessa.

Jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa, joka on etukäteen laillisesti perustettu. Jokaisella on oltava mahdollisuus saada neuvoja ja antaa toisen henkilön puolustaa ja edustaa itseään.

– –”

9.

Perusoikeuskirjan 48 artiklan 2 kohdan mukaan ”jokaiselle syytetylle taataan oikeus puolustukseen”.

10.

Puitepäätöksen 1 artiklan 1 kohdassa määritellään eurooppalaisella pidätysmääräyksellä tarkoitettavan ”oikeudellista päätöstä, jonka jäsenvaltio on antanut etsityn henkilön kiinni ottamiseksi ja luovuttamiseksi toisen jäsenvaltion toimesta syytetoimenpiteitä tai vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen tai turvaamistoimenpiteen täytäntöönpanemista varten”.

11.

Saman artiklan 2 kohdassa säädetään, että ”jäsenvaltiot panevat eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöön vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen perusteella ja tämän puitepäätöksen määräysten mukaisesti”.

12.

Saman artiklan 3 kohdan mukaan puitepäätös ”ei vaikuta velvoitteeseen kunnioittaa [SEU] 6 artiklassa taattuja perusoikeuksia ja keskeisiä oikeusperiaatteita”.

13.

Puitepäätöksen 4 a artikla on lisätty puitepäätöksellä 2009/299 täsmentämään eurooppalaisen pidätysmääräyksen harkinnanvaraisia kieltäytymisperusteita, jos asianomainen ei ole ollut henkilökohtaisesti läsnä oikeudenkäynnissään:

”1.   Täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen voi myös kieltäytyä panemasta täytäntöön eurooppalaista pidätysmääräystä, joka on annettu vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen tai turvaamistoimenpiteen täytäntöönpanoa varten, jos henkilö ei ollut henkilökohtaisesti läsnä päätökseen johtaneessa oikeudenkäynnissä, jollei eurooppalaisessa pidätysmääräyksessä todeta, että henkilö pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä tarkemmin määriteltyjen menettelyvaatimusten mukaisesti:

2.   Jos eurooppalainen pidätysmääräys annetaan – – 1 kohdan d alakohdan edellytysten mukaisesti ja asianomainen henkilö ei ole aiemmin saanut virallista tietoa häntä koskevasta rikosoikeudellisesta menettelystä, hän voi siinä yhteydessä, kun hän saa tiedon eurooppalaisen pidätysmääräyksen sisällöstä, pyytää jäljennöksen tuomiosta ennen kuin hänet luovutetaan. – – sitä ei saa pitää virallisena tuomion tiedoksi antamisena eikä uudelleenkäsittelypyyntöön tai muutoksenhakuun sovellettavaa määräaikaa saa laskea alkavaksi siitä.

3.   Jos henkilö luovutetaan 1 kohdan d alakohdan edellytysten nojalla ja hän on pyytänyt uudelleenkäsittelyä tai hakenut muutosta, tämän uudelleenkäsittelyä tai muutoksenhakua odottavan henkilön vapaudenmenetyksen laillisuus on tutkittava pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti joko säännöllisin väliajoin tai asianomaisen henkilön pyynnöstä, kunnes asian käsittely on saatu päätökseen. – –”

14.

Puitepäätöksen 8 artiklan 1 kohdassa säädetään, että eurooppalaisessa pidätysmääräyksessä on oltava seuraavat tiedot:

”– –

– –

– –”

15.

Puitepäätöksen 15 artiklan otsikkona on ”Luovuttamispäätös”, ja sen sanamuoto on seuraava:

”1.   Täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen tekee päätöksen henkilön luovuttamisesta tässä puitepäätöksessä määritetyissä määräajoissa ja siinä määritetyin edellytyksin.

2.   Jos täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen katsoo, että pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion toimittamat tiedot eivät riitä, jotta se voisi tehdä päätöksen luovuttamisesta, se pyytää toimittamaan kiireellisesti – – tarvittavat lisätiedot – –

– –.”

16.

Puitepäätöksen liitteen (”Eurooppalainen pidätysmääräys”) d kohdan sanamuoto on puitepäätöksellä 2009/299 tehdyn muutoksen jälkeen seuraava:

17.

Laki luovuttamisesta (overleveringswet) on annettu 29.4.2004 (Stb. 2004, nro 195; jäljempänä OLW) puitepäätöksen panemiseksi täytäntöön Alankomaiden lainsäädännössä. Sen 12 §:ssä säädetään, että ”luovuttamista ei sallita, jos eurooppalaisella pidätysmääräyksellä on tarkoitus panna täytäntöön tuomio, vaikka syytetty ei ole ollut henkilökohtaisesti läsnä tuomioon johtaneessa istunnossa, jollei eurooppalaisessa pidätysmääräyksessä todeta, että pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion prosessuaalisten vaatimusten mukaisesti” kyseessä on jokin tässä samassa säännöksessä kuvatuista neljästä tilanteesta. Nämä tilanteet kuvataan OLW:n 12 §:n a–d kohdassa, jotka vastaavat puitepäätöksen 4 a artiklan 1 kohdan a–d alakohtaa.

18.

OLW:n liitteessä 2 olevan D kohdan otsikkona on ”OLW:n 2 §:n 2 momentissa tarkoitettu eurooppalaisen pidätysmääräyksen malli”, ja se vastaa puitepäätöksen liitteessä olevaa d kohtaa.

19.

Van justitie bij de rechtbank (tuomioistuimen yleinen syyttäjä, Alankomaat) saattoi 22.2.2017 ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen käsiteltäväksi hakemuksen, joka koski Klaipėdos apygardos teismasin (Klaipėdan alueellinen tuomioistuin, Liettua) 14.2.2017 antaman eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanoa.

20.

Tämä eurooppalainen pidätysmääräys koskee Liettuan kansalaisen Tupikasin pidättämistä ja luovuttamista, jotta yhden vuoden ja neljän kuukauden pituinen vankeusrangaistus voidaan panna täytäntöön Liettuassa.

21.

Eurooppalaisessa pidätysmääräyksessä mainitaan Klaipėdos apylinkės teismasin (Klaipėdan piirin tuomioistuin, Liettua) 26.8.2016 antama, kahta rikosta koskeva täytäntöönpanokelpoinen langettava tuomio. Siinä täsmennetään, että Tupikas haki tähän tuomioon muutosta ja että Klaipėdos apygardos teismas hylkäsi valituksen 8.12.2016 antamallaan tuomiolla.

22.

Tupikas oli henkilökohtaisesti läsnä ensimmäisen asteen tuomioistuimen oikeudenkäynnissä.

23.

Eurooppalainen pidätysmääräys ei sisällä tietoja muutoksenhakuun liittyvästä oikeudenkäynnistä, muun muassa siitä, onko asianomainen ollut läsnä tässä oikeudenkäynnissä, ja mikäli ei ole ollut, täyttyykö jokin puitepäätöksen 4 a artiklan 1 kohdan a–d alakohdan edellytyksistä.

24.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, sovelletaanko puitepäätöstä tällaisessa tapauksessa yksinomaan ensimmäisen oikeusasteen oikeudenkäyntiin vai myös muutoksenhakuun liittyvään oikeudenkäyntiin.

25.

Tässä tilanteessa Rechtbank Amsterdam (Amsterdamin tuomioistuin, Alankomaat) on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko muutoksenhakumenettely,

26.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää tämän ennakkoratkaisupyynnön käsittelemistä unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 107 artiklan mukaisessa kiireellisessä menettelyssä.

27.

Se vetoaa pyyntönsä tueksi siihen, että esitetty kysymys koskee EUT-sopimuksen kolmannen osan V osastossa tarkoitettujen asioiden piiriin kuuluvan puitepäätöksen tulkintaa. Se on myös huomauttanut, että asianomainen oli säilöön otettuna luovuttamista varten Alankomaissa. Unionin tuomioistuimen pikaisella vastauksella on siten suora ja ratkaiseva vaikutus siihen, kauanko luovutettavaksi pyydetty henkilö on säilöön otettuna.

28.

Unionin tuomioistuimen viides jaosto päätti 8.6.2017 hyväksyä tämän vaatimuksen.

29.

Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet pääasian hakija Openbaar Ministerie (yleinen syyttäjä, Alankomaat), pääasian vastapuoli Tupikas, Alankomaiden hallitus sekä Euroopan komissio. Yleinen syyttäjä, Tupikas, Alankomaiden, Irlannin ja Liettuan hallitukset sekä komissio esittivät suulliset huomautuksensa 11.7.2017 pidetyssä istunnossa.

30.

Tämän tarkastelun rakenne on seuraava. Aluksi selvennän nyt käsiteltävän asian täsmällistä kohdetta (A). Tämän jälkeen tutkin ennakkoratkaisukysymyksen sellaisena kuin se on nimenomaisesti esitetty (B). Soveltaessani tämän tutkimuksen tuloksia nyt käsiteltävään asiaan tutkin myös kansallisella täytäntöönpanolainsäädännöllä pakolliseksi tehdyn puitepäätöksen 4 a artiklasta ilmenevän harkinnanvaraisen kieltäytymisperusteen luonteen (C).

31.

Oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin sekä puolustautumisoikeudet ja oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin vahvistetaan perusoikeuskirjan 47 artiklassa ja 48 artiklan 2 kohdassa.

32.

Perusoikeuskirjan selitysten mukaan näillä määräyksillä on sama merkitys ja ulottuvuus kuin Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklalla, jossa taataan oikeus tehokkaiden puolustautumisoikeuksien käyttöön. Tämä ei estä sitä, että unionin oikeudessa annetaan laajempaa suojaa perusoikeuskirjan 52 artiklan 3 kohdan nojalla. ( 5 )

33.

Toisin sanoen yhtäältä Euroopan ihmisoikeussopimuksessa vahvistettujen suojelustandardien ja toisaalta unionin oikeudessa voimassa olevien suojelustandardien on oltava ainakin vähimmäistasoisesti samansuuntaisia. Nyt käsiteltävässä asiassa tämä huoli ilmenee muun muassa puitepäätöksen johdanto-osasta ( 6 ) ja 1 artiklan 3 kohdasta ( 7 ) sekä puitepäätöksen 2009/299 johdanto-osasta ( 8 ) ja 1 artiklan 2 kohdasta.

34.

Kuten puitepäätöksen 2009/299 johdanto-osan ensimmäisessä perustelukappaleessa muistutetaan, syytetyn oikeus olla henkilökohtaisesti läsnä oikeudenkäynnissä sisältyy oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevaan oikeuteen. ( 9 ) Tämä oikeus ei ole kuitenkaan ehdoton, ja ”syytetty voi tietyin edellytyksin vapaasta tahdostaan, nimenomaisesti tai hiljaisella suostumuksella, mutta yksiselitteisesti luopua tästä oikeudestaan”. ( 10 )

35.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä vahvistetaan muutoksenhaun osalta, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa ei edellytetä rikosasian käsittelemistä toisessa oikeusasteessa. ( 11 )

36.

Silloin kun säädetään muutoksenhakuun liittyvästä oikeudenkäynnistä, siinä on kuitenkin noudatettava Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklasta johtuvia takeita; ( 12 ) Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan soveltamista muutoksenhaussa koskevat yksityiskohtaiset säännöt riippuvat kyseisen muutoksenhakuun liittyvän oikeudenkäynnin erityispiirteistä. ( 13 )

37.

Kun siis säädetään rikosasian käsittelystä kahdessa oikeusasteessa, sillä perusteella, että asianomainen on kyennyt käyttämään puolustautumisoikeuksiaan ensimmäisessä oikeusasteessa, ei voida päätellä, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan takeita on noudatettu täysimääräisesti. ( 14 )

38.

Näiden seikkojen perusteella on korostettava, että nyt käsiteltävä asia ei koske suoraan muutoksenhakua koskevan oikeuden olemassaoloa. On kiistatonta, että muutoksenhakumahdollisuus tarjottiin ja että Tupikas oli jopa käyttänyt sitä. Tässä tapauksessa esitetyn ennakkoratkaisukysymyksen ytimessä on vastavuoroinen tunnustaminen puitepäätöksen soveltamisen yhteydessä, kun 4 a artiklassa säädetty harkinnanvarainen kieltäytymisperuste pannaan täytäntöön. Kyseessä on erityisesti tämän säännöksen 1 kohdan johdantolauseen käsite ”päätökseen johtanut oikeudenkäynti”.

39.

Unionin tuomioistuin on tulkitessaan käsitettä ”päätökseen johtanut oikeudenkäynti” velvollinen pitämään mielessä nämä perusoikeuksista johtuvat takeet ja kunnioittamaan niitä. Korostan kuitenkin, että tämän tutkimuksen tavoitteena ei ole vahvistaa muutoksenhakuoikeutta unionin oikeudesta johtuvaksi oikeudeksi.

40.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii selvittämään, onko sen otettava huomioon oikeudenkäynti ensimmäisessä oikeusasteessa vai muutoksenhakuun liittyvä oikeudenkäynti, kun se tutkii asianomaisen henkilön prosessuaalisten oikeuksien kunnioittamisen ”päätökseen johtaneessa oikeudenkäynnissä”, jolla hänet on tuomittu ja joka on eurooppalaisen pidätysmääräyksen perustana. Tämä tuomioistuin katsoo, että jos on otettava huomioon yksinomaan ensimmäisen oikeusasteen oikeudenkäynti, eurooppalainen pidätysmääräys on pantava täytäntöön, koska Tupikas on ollut siellä henkilökohtaisesti läsnä. Jos on sitä vastoin otettava huomioon muutoksenhakumenettely, tuomioistuimen on tutkittava tämän muutoksenhaun olosuhteet toimivaltaisessa Liettuan elimessä. Tästä muutoksenhakuun liittyvästä oikeudenkäynnistä ei näet ole saatavilla mitään tietoja, lukuun ottamatta sitä, että Tupikas on pannut sen vireille ja että tämä muutoksenhaku on johtanut ensimmäisessä oikeusasteessa annetun tuomion pysyttämiseen.

41.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön ja puitepäätöksen systeemisen tulkinnan perusteella, kun otetaan huomioon erityisesti sen 4 a artiklan 1 kohdan c ja d alakohdan sanamuoto, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että jos muutoksenhakuun liittyvä oikeudenkäynti johtaa asian aineelliseen tutkimiseen (joka sisältää syyllisyyttä tai rangaistusta koskevan kysymyksen), se kuuluu käsitteen ”päätökseen johtanut oikeudenkäynti” piiriin. Tilanne ei sitä vastoin olisi tällainen, jos muutoksenhakutuomioistuin on antanut ratkaisun vain oikeudellisista kysymyksistä, kuten kassaatiovalituksen yhteydessä.

42.

Tupikas yhtyy olennaisilta osin ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ennakkoratkaisukysymykseen ehdottamaan vastaukseen. Hän korostaa kuitenkin merkitystä, joka on annettava puolustautumisoikeuksien kunnioittamiselle myös muutoksenhaun yhteydessä, kun tällaisesta menettelystä on säädetty.

43.

Yleinen syyttäjä huomauttaa puolestaan käytäntöjen moninaisuudesta siltä osin kuin kyseessä on täytäntöönpanokelpoinen tuomio, jota edellytetään pidätysmääräyksen antaneilta oikeusviranomaisilta eurooppalaisen pidätysmääräyksen perustaksi: kyseessä voi olla ensimmäisessä oikeusasteessa annettu tuomio, muutoksenhaun yhteydessä annettu tuomio tai molemmat. Tämä pidätysmääräyksen antaneen viranomaisen valinta ratkaisee siis sen, mikä on konkreettisesti ”päätökseen johtanut oikeudenkäynti”. Yleinen syyttäjä katsoo, että tämä käsite voi sisältää muutoksenhakuun liittyvän oikeudenkäynnin, jonka aikana syyllisyyskysymys on tutkittu uudelleen. Jos oikeudenkäynti ensimmäisessä oikeusasteessa ei täytä puitepäätöksen 4 a artiklan edellytyksiä mutta muutoksenhakuun liittyvä oikeudenkäynti täyttää ne, luovuttaminen voidaan sallia.

44.

Alankomaiden hallitus puolestaan katsoo, että ennakkoratkaisukysymyksessä kuvatun kaltainen muutoksenhakumenettely ei kuulu käsitteen ”päätökseen johtanut oikeudenkäynti” piiriin. Sen mielestä täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen on suoritettava tutkimus pidätysmääräyksen antaneen viranomaisen esittämän täytäntöönpanokelpoisen tuomion perusteella. Täytäntöönpanosta vastaavan viranomaisen tehtävänä ei ole tarkistaa aikaisempia rikosoikeudenkäyntejä, koska muuten kyseenalaistettaisiin vastavuoroisen tunnustamisen periaate. Tässä tapauksessa täytäntöönpanosta vastaavan viranomaisen on tyydyttävä tarkistamaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen perustana oleva tuomio. Se ei saa tutkia muutoksenhakumenettelyä.

45.

Irlannin hallitus ehdotti istunnossa, että esitettyyn ennakkoratkaisukysymykseen vastattaisiin kieltävästi, koska sen mielestä ainoastaan ensimmäisessä oikeusasteessa annetulla tuomiolla oli merkitystä tässä yhteydessä. Irlannin hallitus tuki näkemystään viittaamalla muun muassa puitepäätöksen 4 a artiklan 1 kohdan c ja d alakohdan sanamuotoon ja 5 artiklan 1 kohtaan siinä muodossa kuin se oli ennen puitepäätöksellä 2009/299 tehtyä muutosta.

46.

Liettuan hallitus puolsi istunnossa päätökseen johtaneen oikeudenkäynnin käsitteen laajaa tulkintaa. Liettuan hallituksen mielestä puitepäätöksen 4 a artiklan mukainen valvonta ei voi rajoittua koskemaan vain ensimmäisessä oikeusasteessa annettua tuomiota, jos tapaukseen liittyvät tosiseikat on tutkittu uudelleen ylemmänasteisen tuomioistuimen myöhemmin antamassa tuomiossa.

47.

Komissio puolestaan väittää, että pääasian riidan kohteena oleva muutoksenhaku kuuluu käsitteen ”päätökseen johtanut oikeudenkäynti” piiriin. Tämä johtuu siitä, että on välttämätöntä varmistaa prosessuaalisten oikeuksien kunnioittaminen, kun on säädetty muutoksenhakumenettelystä. Komissio viittaa lisäksi direktiivin (EU) 2016/343 ( 15 ) säännöksiin, joilla yhdenmukaistetaan oikeutta olla läsnä oikeudenkäynnissä koskevat takeet. Se katsoo, että muutoksenhakumenettely, jossa asianomainen henkilö on tuomittu lainvoimaisesti vapaudenmenetyksen käsittävään rangaistukseen, on voitava alistaa puitepäätöksen 4 a artiklassa vahvistetun kieltäytymisperusteen tutkimiseen.

48.

Kun olen siis nyt esittänyt osapuolten näkemykset, tutkin jäljempänä, miten on ymmärrettävä puitepäätöksen 4 a artiklan 1 kohdan johdantolauseen käsite ”päätökseen johtanut oikeudenkäynti”. Tätä tarkoitusta varten käsittelen aluksi täytäntöönpanokelpoisen tuomion käsitettä (1) ja tämän jälkeen muutoksenhakumenettelyn vaikutuksia, kun se on pantu vireille (2).

49.

Puitepäätöksen 8 artiklan 1 kohdan c alakohdasta sekä sen liitteessä olevan 2 kohdan b osasta ilmenee, että pidätysmääräyksen antaneen viranomaisen on esitettävä ”täytäntöönpanokelpoinen tuomio”, joka on eurooppalaisen pidätysmääräyksen perustana.

50.

Kyseessä on mielestäni tuomio, jonka täytäntöönpanokelpoisuus mahdollistaa kansallisen lainsäädännön mukaan vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen täytäntöönpanon.

51.

Kaksi muuttujaa mahdollistaa sen määrittämisen, mikä on konkreettisesti tällainen tuomio.

52.

Ensimmäinen muuttuja viittaa, kuten lähinnä yleinen syyttäjä ja Alankomaiden hallitus huomauttavat, rikosoikeudenkäynnin järjestämiseen asianomaisessa jäsenvaltiossa. Tässä yhteydessä on asianmukaista kysyä, tarjoaako sovellettava prosessilainsäädäntö muutoksenhakumahdollisuuden, jonka aikana asia tutkitaan aineellisesti kaikilta osin, mikä sisältää syyllisyyden tai määrätyn rangaistuksen tutkimisen. ( 16 )

53.

Konkreettisen tapauksen olosuhteet ovat toinen muuttuja. On tutkittava, onko valitus tosiasiallisesti tehty ja miten se on vaikuttanut ensimmäisessä oikeusasteessa annettuun tuomioon. Jos valitus on tehty, sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä määritetään, kumpi on täytäntöönpanon peruste, ensimmäisessä oikeusasteessa vai muutoksenhaussa annettu tuomio.

54.

Edellä esitetyn perusteella arvioin, että puitepäätöksen 8 artiklan 1 kohdan c alakohtaa sovellettaessa täytäntöönpanokelpoinen tuomio on tuomio, jonka perusteella toimivaltaiset viranomaiset kykenevät sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti huolehtimaan asianomaiselle määrätyn vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen täytäntöönpanosta. Se, mikä on tällainen tuomio konkreettisessa yksittäistapauksessa, riippuu jäsenvaltion prosessisäännöistä ja siitä, miten asianomainen on niitä käyttänyt (tai niitä on käytetty hänen osaltaan).

55.

Puitepäätöksen 8 artiklan 1 kohdan c alakohdan käsite ”täytäntöönpanokelpoinen tuomio” on erotettava kyseisen puitepäätöksen 4 a artiklan 1 kohdan johdantolauseessa tarkoitetusta ”päätökseen johtaneen oikeudenkäynnin” käsitteestä.

56.

Kuten komissio korosti istunnossa, viimeksi mainittu käsite kattaa kaikki vaiheet rikosoikeudenkäynnissä, jossa tuomioistuin on tutkinut asian aineellisesti eli sekä syyllisyyden että rangaistuksen.

57.

Katson kuitenkin, että kun otetaan huomioon eurooppalaisen pidätysmääräyslomakkeen rakenne ja logiikka, pidätysmääräyksen antaneen viranomaisen on annettava tiedot, jotka koskevat prosessuaalista vaihetta, jonka perusteella langettavan täytäntöönpanokelpoisen ratkaisun antaminen on ollut välittömästi mahdollista. Tästä syystä täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen tehtävänä on varmistua puitepäätöksen 4 a artiklan edellytysten noudattamisesta vain tämän prosessin viimeisen vaiheen osalta, jossa asiaa käsiteltiin aineellisesti edellä tarkoitetulla tavalla.

58.

On muistettava, että puitepäätöksen 2009/299 1 artiklan mukaan kiellolla, joka koskee sellaisen henkilön tuomitsemista, joka ei ole ollut läsnä, pyritään suojelemaan asianomaisen henkilön puolustautumisoikeuksien tehokkuutta.

59.

Tällaisen tutkimuksen keskeisiä osatekijöitä ovat seuraavat: i) asianomainen henkilö on tiennyt oikeudenkäynnin olemassaolosta ja ii) asianomaisella on mahdollisuus puolustautua tehokkaasti ja vedota kaikkiin hänen puolestaan puhuviin seikkoihin ratkaistaessa asiaa aineellisesti eli syyllisyyden tai rangaistuksen osalta.

60.

Tämän jälkimmäisen seikan osalta on välttämätöntä, että asianomainen henkilö kykenee vetoamaan täysimääräisesti oikeuksiinsa täytäntöönpanokelpoiseen tuomioon johtavan rikosoikeudenkäynnin viimeisessä vaiheessa. Käytännössä kyseessä voi olla i) oikeudenkäynti ensimmäisen asteen tuomioistuimessa, jos tietyssä prosessuaalisessa järjestelmässä ei anneta mahdollisuutta täysimääräiseen muutoksenhakuun asian aineellisten perusteiden osalta tai tällainen mahdollisuus on olemassa, mutta muutosta ei ole haettu; tai ii) oikeudenkäynti toisen oikeusasteen tuomioistuimessa, jos muutosta on haettu ja sovellettavassa lainsäädännössä sallitaan asian täysimääräinen aineellinen tutkiminen. ( 17 )

61.

Täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen tarkistaa puitepäätöksen 4 a artiklan yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti sen oikeudenkäynnin olosuhteet, jossa asianomainen ei ole ollut läsnä, menettelyn sen osan suhteen, joka on välittömästi edeltänyt täytäntöönpanokelpoisen tuomion antamista.

62.

Kun tarkastellaan muutoksenhakua, jossa tutkitaan kaikki aineelliset kysymykset, edellä esitetystä seuraa, että jos asianomainen ei ole ollut läsnä ensimmäisessä oikeusasteessa vaan muutoksenhaussa, on pääteltävä, että hän on ollut läsnä päätökseen johtaneessa oikeudenkäynnissä puitepäätöksen 4 a artiklassa tarkoitetulla tavalla. Päinvastaisessa tapauksessa, jossa asianomainen on ollut läsnä ensimmäisessä oikeusasteessa mutta ei muutoksenhaussa, eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta voidaan kieltäytyä, jos täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen päättelee, että tietyssä yksittäistapauksessa asianomaisen henkilön prosessuaalisia oikeuksia ei ole kunnioitettu, ellei kyseessä ole jokin puitepäätöksen 4 a artiklan 1 kohdan a–d alakohdassa mainituista tapauksista.

63.

Tällaisessa tilanteessa puitepäätöksen 4 a artiklan 1 kohdan d alakohdassa kuvattu tapaus on merkityksellinen: asianomainen henkilö ei ole saanut päätöstä tiedoksi henkilökohtaisesti mutta hänelle nimenomaisesti ilmoitetaan hänen oikeudestaan ”muutoksenhakuun, johon asianomaisella henkilöllä on oikeus osallistua ja joka antaa mahdollisuuden asian ratkaisuperusteiden uudelleentutkimiseen, mukaan lukien uudet todisteet, ja joka voi johtaa alkuperäisen päätöksen kumoamiseen”.

64.

Tässä yhteydessä on myös korostettava keskinäisen luottamuksen periaatteen merkitystä. ( 18 ) Puitepäätöksellä käyttöön otettu oikeudellisen yhteistyön mekanismi ei toimisi, jos täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen pitäisi ryhtyä suuritöiseen tutkimukseen selvittääkseen, onko asianomaisen prosessuaalisten oikeuksien kunnioittaminen taattu jokaisessa oikeudenkäynnin edeltävässä vaiheessa. Tarve pitää järjestelmä toimivana edellyttää mielestäni, että puolustautumisoikeuksien kunnioittamista koskeva valvonta rajoittuu vain vaiheeseen, joka on välittömästi edeltänyt ajankohtaa, jona vapaudenmenetyksen käsittävä rangaistus voidaan panna täytäntöön. Aikaisemmat vaiheet kattaa puolestaan keskinäisen luottamuksen periaate. Tämä merkitsee sitä, että täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen on luotettava pidätysmääräyksen antaneen oikeusviranomaisen jäsenvaltion tuomioistuinlaitoksen kykyyn korjata mahdolliset aikaisemmat prosessuaaliset puutteet.

65.

Edellä esitetyn perusteella katson, että muutoksenhakumenettely, jonka kuluessa on tutkittu syyllisyyttä tai rangaistusta koskevat kysymykset, on puitepäätöksen 4 a artiklan 1 kohdan johdantolauseessa tarkoitettu ”päätökseen johtanut oikeudenkäynti”. Tämä prosessuaalinen vaihe määrittää sen, onko eurooppalaisen pidätysmääräyksen taustalla oleva langettava tuomio täytäntöönpanokelpoinen. Täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen on siis varmistuttava asianomaisen prosessuaalisten oikeuksien kunnioittamisesta juuri tämän prosessuaalisen vaiheen osalta, jotta jokin puitepäätöksen 4 a artiklan 1 kohdassa säädetyistä harkinnanvaraisista kieltäytymisperusteista voidaan panna täytäntöön.

66.

Ennakkoratkaisupyynnössä todetaan, että Tupikas tuomittiin ensimmäisessä oikeusasteessa Klaipėdos apylinkės teismasin 26.8.2016 antamalla tuomiolla. Siinä todetaan niin ikään, että Tupikas valitti tästä tuomiosta ja että Klaipėdos apygardos teismas hylkäsi tämän valituksen 8.12.2016 antamallaan tuomiolla. Eurooppalainen pidätysmääräys ei sisällä enempää tietoja muutoksenhakuun liittyvän oikeudenkäynnin olosuhteista. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että se ei tiedä, onko Tupikas ollut läsnä tässä oikeudenkäynnissä tai – mikäli ei ole ollut – täyttyikö jokin puitepäätöksen 4 a artiklan a–d alakohdassa säädetyistä edellytyksistä.

67.

Kaikista saatavilla olevista tiedoista (joiden tarkistaminen on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä) ilmenee, että Tupikas oli läsnä ensimmäisessä oikeusasteessa. Se, että Tupikas on valittanut tuomiosta, osoittaa, että hänen on täytynyt tietää ensimmäisessä oikeusasteessa annetun tuomion olemassaolosta.

68.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa, että siltä puuttuu tiedot muutoksenhakuun liittyneestä oikeudenkäynnistä erityisesti siltä osin, onko Tupikas ollut siinä henkilökohtaisesti läsnä vai ei.

69.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämät tosiseikat näyttävät viittaavan siihen, että Tupikasin on täytynyt tietää muutoksenhakuun liittyvän oikeudenkäynnin olemassaolosta, koska hän on itse pannut sen vireille. Tällainen tieto ei tosin sinänsä takaa sitä, että Tupikas olisi kutsuttu asianmukaisesti tässä yhteydessä järjestettyyn istuntoon tai istuntoihin. Päätös siitä, onko hänen prosessuaalisia oikeuksiaan tällaisessa tosiasiallisessa asiayhteydessä kunnioitettu, kuuluu näin ollen täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen tehtäväksi. Jos viimeksi mainittu soveltaa puitepäätöksen 4 a artiklassa säädettyä eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanoa koskevaa harkinnanvaraista kieltäytymisperustetta, sen on hankittava tätä varten tarvittavia lisätietoja puitepäätöksen 15 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

70.

Käsittelen tämän erityisen asiayhteyden perusteella tämän asian taustalla olevaa ongelmaa eli puitepäätöksen 4 a artiklan ongelmallista täytäntöönpanoa kansallisessa lainsäädännössä.

71.

Huomautettakoon ensinnäkin, että 4 a artiklan logiikka on seuraava.

72.

Puitepäätöksen 1 artiklan 2 kohdasta ilmenevä pääsääntö on, että jäsenvaltiot ovat velvollisia panemaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöön ”vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen perusteella ja tämän puitepäätöksen määräysten mukaisesti”.

73.

Puitepäätöksen 4 a artiklan 1 kohdassa on otettu käyttöön mahdollisuus kieltäytyä eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta, jos asianomainen henkilö ei ole ollut henkilökohtaisesti läsnä päätökseen johtaneessa oikeudenkäynnissä. Tämän mahdollisuuden olla panematta eurooppalaista pidätysmääräystä täytäntöön on perustuttava siihen, että täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen on tutkinut kuhunkin yksittäistapaukseen liittyvät olosuhteet.

74.

Mahdollisuus kieltäytyä täytäntöönpanosta lakkaa, jos täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen toteaa, että tietty yksittäistapaus vastaa jotakin puitepäätöksen 4 a artiklan 1 kohdan a–d alakohdassa luetelluista tilanteista. Tällaisessa tapauksessa kieltäytyminen eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta ei ole mahdollista ja velvollisuudesta asianomaisen luovuttamiseen tulee sääntö.

75.

Huomautettakoon toiseksi, että ennakkoratkaisupyynnössä esitetyn kaltaisessa kansallisessa lainsäädännössä (eli OLW:n 12 §:ssä) käännetään puitepäätöksen logiikka, kun siinä tehdään ”mahdollisuudesta kieltäytyä täytäntöönpanosta, paitsi jos a–d alakohta””velvollisuus kieltäytyä täytäntöönpanosta, ellei a–d alakohta”.

76.

Kolmanneksi tällä tavalla panna puitepäätöksen 4 a artikla täytäntöön on muutettu luettelo, joka koskee neljää poikkeusta, joita sovelletaan mahdollisuuteen jättää eurooppalainen pidätysmääräys panematta täytäntöön, jos asianomainen ei ole ollut läsnä päätökseen johtaneessa oikeudenkäynnissä, tyhjentäväksi luetteloksi ainoista tilanteista, joissa täytäntöönpanosta vastaava viranomainen voi panna eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöön, jos asianomainen ei ole ollut henkilökohtaisesti läsnä oikeudenkäynnissä.

77.

Tämä täytäntöönpanotapa estää mielestäni täytäntöönpanosta vastaavia oikeusviranomaisia punnitsemasta kaikkia tosiasiallisia olosuhteita tietyssä asiassa selvittääkseen asianomaisten henkilöiden prosessuaalisten oikeuksien kunnioittamisen. Kun sovelletaan analogisesti ratkaisua, jonka unionin tuomioistuin on tehnyt puitepäätöksen 4 artiklan 6 kohdassa säädetystä harkinnanvaraisesta kieltäytymisperusteesta, täytäntöönpanosta vastaavalla oikeusviranomaisella on mielestäni oltava myös tässä asiayhteydessä harkintavaltaa sen suhteen, onko eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta syytä kieltäytyä. ( 19 )

78.

Katson näin ollen, että puitepäätöksen 4 a artikla on pantu virheellisellä tavalla täytäntöön OLW:n 12 §:llä.

79.

Vaikeudet, jotka liittyvät näin jäykkään täytäntöönpanoon, ovat hyvin nähtävissä tässä tapauksessa. Kansallinen tuomioistuin ei voi ottaa huomioon kaikkia tosiasiallisia olosuhteita, jotka ovat ominaisia Tupikasin henkilökohtaiselle tilanteelle. Ellei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä olevissa selvityksissä muuta ilmene, tämä tilanne ei ilmeisesti ole luokiteltavissa mihinkään puitepäätöksen 4 a artiklassa säädetyistä ryhmistä. Asianomainen on kuitenkin saanut tiedon ensimmäisessä oikeusasteessa annetusta tuomiosta ja hakenut muutosta (joten hän on saanut tiedon tästä oikeudenkäynnistä). Jos tällainen henkilö on lisäksi ollut asianmukaisesti edustettuna, on vaikeaa nähdä, millä tavoin hänen puolustautumisoikeuksiaan ei olisi kunnioitettu.

80.

Tällainen tosiasiallinen tilanne ei kuitenkaan kuulu mihinkään puitepäätöksen 4 a artiklan 1 kohdan a–d alakohdassa säädetyistä tilanteista. Se, että korostetaan niiden edellytysten tyhjentävyyttä, joiden perusteella tehdään päätelmä siitä, että asianomaisen (joka ei ole ollut henkilökohtaisesti läsnä) puolustautumisoikeuksia on kunnioitettu, voi johtaa tilanteeseen, jossa henkilö, joka on hakenut muutosta mutta ei ole osallistunut tähän toisen oikeusasteen oikeudenkäyntiin (kuitenkin niin, että toimeksiannon saanut edustaja on suojellut hänen oikeuksiaan), voisi aina saada tuomioistuimen kieltäytymään eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta kansallisen lainsäädännön mukaisesti, koska mikään puitepäätöksen 4 a artiklassa säädetyistä poikkeuksista ei koske hänen tapaustaan.

81.

Kuten unionin tuomioistuin on jo muistuttanut tuomiossa Dworzecki puitepäätöksen 4 a artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdan osalta, sen 4 a artiklassa mainitut tilanteet ovat ”pakollisia poikkeuksia harkinnanvaraisesta kieltäytymisperusteesta”. Tämän säännöksen logiikasta seuraa toisin sanoen, että muita tilanteita kuin ne, joista nimenomaisesti säädetään puitepäätöksen 4 a artiklan 1 kohdan a–d alakohdassa, saattaa olla olemassa, jolloin täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen voi varmistua siitä, että asianomaisen prosessuaalisia oikeuksia on kunnioitettu. ( 20 )

82.

Korostan lopuksi uudelleen, että puitepäätös perustuu vastavuoroisen tunnustamisen periaatteeseen ja vankkaan jäsenvaltioiden väliseen luottamukseen. ( 21 ) Vastavuoroisen tunnustamisen ja keskinäisen luottamuksen periaatteet eivät voi kuitenkaan heikentää merkitystä, joka unionin oikeudessa yleisesti ja erityisesti puitepäätöksessä annetaan perusoikeuksien, tässä tapauksessa prosessuaalisten oikeuksien, kunnioittamiselle. ( 22 )

83.

Puitepäätöksen 4 a artikla osoittaa tasapainon, jonka unionin lainsäätäjä on saavuttanut yhtäältä Euroopan oikeudellisella alueella tapahtuvan henkilöiden tehokkaan luovuttamisen ja toisaalta täytäntöönpanosta vastaavalle oikeusviranomaiselle kuuluvan valvonnan laajuuden välillä. Jos tämä viranomainen on vakuuttunut siitä, että perusoikeuksia on kunnioitettu, kun otetaan tarvittaessa huomioon asianomaisen henkilön toiminta, kansallisen lainsäädännön ei pitäisi estää sitä noudattamasta puitepäätöksen 1 artiklan 2 kohdan nojalla sille kuuluvaa velvoitetta panna eurooppalainen pidätysmääräys täytäntöön.

84.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Rechtbank Amsterdamin ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:

Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä 13.6.2002 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2002/584/YOS, sellaisena kuin se on muutettuna 26.2.2009 tehdyllä neuvoston puitepäätöksellä 2009/299/YOS, 4 a artiklan 1 kohdan johdantolauseen käsitettä ”päätökseen johtanut oikeudenkäynti” on tulkittava siten, että sillä viitataan myös viimeisen oikeusasteen rikosoikeudenkäyntiin, jonka yhteydessä on tutkittu asian aineelliset kysymykset eli syyllisyys tai määrättävä rangaistus ja jonka perusteella langettavasta tuomiosta on tullut täytäntöönpanokelpoinen.

Tässä yhteydessä päätös edellä mainitussa säännöksessä tarkoitetun eurooppalaisen pidätysmääräyksen harkinnanvaraisen kieltäytymisperusteen soveltamisesta kuuluu täytäntöönpanosta vastaavalle oikeusviranomaiselle, jonka on voitava arvioida kaikkien käytettävissään olevien tosiseikkojen valossa, onko asianomaisen puolustautumisoikeuksia kunnioitettu.