1. 

Tämä Županijski Sud u Zagrebun (Zagrebin maakunnallinen tuomioistuin, Kroatia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö tarjoaa unionin tuomioistuimelle tilaisuuden selventää, ettei se lähtökohtaisesti ole toimivaltainen tulkitsemaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta kieltäytymistä koskevia säännöksiä, jos ennakkoratkaisukysymykset on esittänyt sen jäsenvaltion tuomioistuin, joka on antanut kyseisen pidätysmääräyksen eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä 13.6.2002 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2002/584/YOS ( 2 ) (jäljempänä puitepäätös) mukaisesti.

2.

Puitepäätöksen 1 artiklassa, jonka otsikko on ”Eurooppalaisen pidätysmääräyksen määritelmä ja velvollisuus panna se täytäntöön”, säädetään seuraavaa:

”1.   Eurooppalaisella pidätysmääräyksellä tarkoitetaan oikeudellista päätöstä, jonka jäsenvaltio on antanut etsityn henkilön kiinni ottamiseksi ja luovuttamiseksi toisen jäsenvaltion toimesta syytetoimenpiteitä tai vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen tai turvaamistoimenpiteen täytäntöönpanemista varten.

2.   Jäsenvaltiot panevat eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöön vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen perusteella ja tämän puitepäätöksen määräysten mukaisesti.

3.   Tämä puitepäätös ei vaikuta velvoitteeseen kunnioittaa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklassa taattuja perusoikeuksia ja keskeisiä oikeusperiaatteita.”

3.

Puitepäätöksen 2 artiklan, jonka otsikko on ”Eurooppalaisen pidätysmääräyksen soveltamisala”, 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Eurooppalainen pidätysmääräys voidaan antaa sellaisista teoista, joista määräyksen antaneen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan voi seurata vapaudenmenetyksen käsittävä rangaistus tai turvaamistoimenpide, jonka enimmäisaika on vähintään 12 kuukautta, tai jos rangaistustuomio tai turvaamistoimenpidettä koskeva päätös on annettu, sellaisista seuraamuksista, joiden kesto on vähintään neljä kuukautta.

2.   Seuraavista rikoksista, sellaisina kuin ne määritellään pidätysmääräyksen antavan jäsenvaltion lainsäädännössä, jos niistä pidätysmääräyksen antavassa jäsenvaltiossa voi seurata vapaudenmenetyksen käsittävä rangaistus tai turvaamistoimenpide, jonka enimmäisaika on vähintään kolme vuotta, luovutetaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen perusteella tämän puitepäätöksen edellytysten mukaisesti ja teon kaksoisrangaistavuutta tutkimatta:

– –

– –”

4.

”Eurooppalaisen pidätysmääräyksen ehdottomat kieltäytymisperusteet” luetellaan puitepäätöksen 3 artiklassa, jossa säädetään seuraavaa:

”Täytäntöönpanojäsenvaltion oikeusviranomainen, jäljempänä ’täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen’, kieltäytyy panemasta eurooppalaista pidätysmääräystä täytäntöön seuraavissa tapauksissa:

– –

– –”

5.

Puitepäätöksen 4 artiklassa, jonka otsikko on ”Eurooppalaisen pidätysmääräyksen harkinnanvaraiset kieltäytymisperusteet”, säädetään seuraavaa:

”Täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen voi kieltäytyä panemasta eurooppalaista pidätysmääräystä täytäntöön:

– –

– –”

6.

AY on Unkarin kansalainen ja unkarilaisen yhtiön johtaja, jota vastaan on nostettu rikossyyte ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa. Ured za suzbijanje korupcije i organiziranog kriminalitetan (korruptiota ja järjestäytynyttä rikollisuutta torjuva virasto, jäljempänä USKOK) 31.3.2014 laatimassa syytekirjelmässä AY:tä syytetään siitä, että hän on sopinut maksavansa Kroatiassa korkeassa virka-asemassa olevalle henkilölle huomattavan summan rahaa vastikkeena siitä, että Kroatian hallitus tekee sopimuksen kyseisen unkarilaisen yhtiön kanssa.

7.

USKOK käynnisti 10.6.2011 tutkinnan sillä perusteella, että AY:n epäiltiin syyllistyneen lahjuksen antamiseen. USKOK ilmoitti ennen tutkinnan käynnistämistä kaikista asiaan liittyvistä seikoista Unkarin syyttäjänvirastolle ja syyttäjälle henkilökohtaisesti. Samalla kun tutkinta päätettiin käynnistää, Unkarin toimivaltaiselta viranomaiselta pyydettiin kansainvälistä oikeusapua, jotta AY:tä voitaisiin kuulla rikoksesta epäiltynä ja jotta hänelle voitaisiin toimittaa haaste. Oikeusapupyyntöjä lähetettiin 10.6.2011 ja vuoden 2013 syyskuun välisenä aikana.

8.

Unkarin viranomaiset eivät panneet täytäntöön näitä oikeusapupyyntöjä. Tästä syystä Kroatian toimivaltaiset viranomaiset eivät saaneet rikoksesta epäiltyyn AY:hyn yhteyttä, ja AY:tä koskeva tutkinta Kroatiassa keskeytettiin vuoden 2012 joulukuussa.

9.

Oikeusapupyynnön liitteenä oleviin asiakirjoihin sisältyneiden tietojen perusteella Unkarin syyttäjä käynnisti kuitenkin tutkinnan, koska oli perusteltuja syitä epäillä rikosta, joka perustui Unkarin rikoslaissa tarkoitetun julkista etua loukkaavan lahjuksen antamiseen kansainvälisellä tasolla. Tutkinta lopetettiin 20.1.2012 tehdyllä päätöksellä, jolla keskustutkintavirasto päätti Unkarin rikosprosessilain nojalla lopettaa tutkinnan sillä perusteella, etteivät teot olleet rikoksia. Tutkintaa ei kuitenkaan aloitettu AY:n osalta siten, että AY olisi ollut väitetystä rikoksesta epäiltynä, vaan ainoastaan kyseiseen rikokseen liittyen. AY:tä kuultiin siinä todistajana. Kroatialaista korkeaa viranhaltijaa ei kuultu todistajana kyseisessä tutkinnassa.

10.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan muut Unkarissa vireillä olleet menettelyt lopetettiin, koska esille ei tullut seikkoja, jotka olisivat uusia niihin seikkoihin nähden, jotka mainittiin 20.1.2012 tehdyssä päätöksessä.

11.

USKOK antoi AY:tä koskevan eurooppalaisen pidätysmääräyksen 1.10.2013 eli sen jälkeen, kun Kroatia oli liittynyt Euroopan unioniin, ja ennen kuin Kroatiassa oli aloitettu sovellettavien kansallisten säännösten mukainen rikosoikeudenkäynti.

12.

Eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta kieltäydyttiin Fővárosi Törvényszékin (Budapestin alueellinen tuomioistuin, Unkari) 7.10.2013 antamalla päätöksellä sillä perusteella, että käytettävissä olevista tiedoista ilmeni, että Unkarissa oli jo aloitettu rikosoikeudellinen menettely samoista teoista kuin ne, joihin pidätysmääräys perustui, ja että Unkarin oikeusviranomainen oli päättänyt menettelyn.

13.

Sen jälkeen, kun oli ehdotettu, että syytetyn eli AY:n asiat siirrettäisiin tietylle ratkaisukokoonpanolle, ja kun oli tehty päätös asian siirtämisestä ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle, asia annettiin sen syyttäjäosaston eurooppalaisia pidätysmääräyksiä käsittelevän yksikön hoidettavaksi Kroatian rikosprosessilain asiaa koskevan säännöksen nojalla. Etsitystä henkilöstä eli AY:stä annettiin 15.12.2015 toinen eurooppalainen pidätysmääräys. Unkari ei koskaan pannut sitä täytäntöön.

14.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin lähetti toisen eurooppalaisen pidätysmääräyksen uudelleen 27.1.2017 Unkarin toimivaltaiselle viranomaiselle.

15.

Kun toisen eurooppalaisen pidätysmääräyksen viimeisestä lähettämisestä Unkarin toimivaltaiselle oikeusviranomaiselle oli kulunut 60 päivää, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin otti yhteyttä Eurojustin kroatialaiseen jäseneen. Selvitettyään asiaa kroatialainen jäsen toimitti ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle Unkarin toimivaltaisen viranomaisen lausunnon, jossa kyseinen viranomainen katsoi, ettei sillä ollut velvollisuutta panna annettua eurooppalaista pidätysmääräystä täytäntöön ja ettei Unkarissa ole laillista mahdollisuutta pidättää syytettyä AY:tä tai aloittaa uutta menettelyä Kroatiassa 15.12.2015 annetun eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöön panemiseksi. Unkarin toimivaltainen oikeusviranomainen antoi ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle samanlaisen lausunnon 4.4.2017.

16.

Koska ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on epävarma puitepäätöksen 3 artiklan 2 alakohdassa ja 4 artiklan 3 alakohdassa tarkoitettujen eurooppalaisen pidätysmääräyksen kieltäytymisperusteiden tulkinnasta, se esitti 16.5.2017 antamallaan välipäätöksellä, joka saapui unionin tuomioistuimeen 18.5.2017, seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

17.

Asian käsittelylle on siihen liittyvistä erityisistä syistä annettu etusija unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 53 artiklan 3 kohdan nojalla.

18.

Kirjallisia huomautuksia ovat toimittaneet pääasian asianosaiset, Kroatian, Tšekin, Unkarin, Itävallan ja Romanian hallitukset, Irlanti sekä Euroopan komissio. Pääasian asianosaiset, Kroatian ja Unkarin hallitukset sekä komissio osallistuivat 28.2.2018 pidettyyn istuntoon.

19.

Käsiteltävässä asiassa eurooppalaisen pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion tuomioistuin pyytää sen täytäntöönpanoon liittyvää selvennystä. Tässä yhteydessä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää useita puitepäätöksen 3 artiklan 2 alakohdassa ja 4 artiklan 3 alakohdassa tarkoitettuihin eurooppalaisen pidätysmääräyksen kieltäytymisperusteisiin liittyviä kysymyksiä.

20.

Tämä vaikuttaa erikoiselta, sillä unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisukysymyksiin antama vastaus koskisi ainoastaan täytäntöönpanoviranomaisia.

21.

Eurooppalaista pidätysmääräystä koskevissa asioissa on yleensä kyse kahden jäsenvaltion oikeusviranomaisten välisestä riidasta. Yhden jäsenvaltion viranomaiset ovat antaneet eurooppalaisen pidätysmääräyksen, jonka toisen jäsenvaltion oikeusviranomaiset panevat täytäntöön.

22.

Tämä tarkoittaa, että eurooppalaisten pidätysmääräysten täytäntöönpanoon ja erityisesti mahdollisiin täytäntöönpanosta kieltäytymisen perusteisiin liittyviä asioita panevat tavallisesti vireille täytäntöönpanosta vastaavat oikeusviranomaiset, jotka hakevat selvyyttä näiden kieltäytymisperusteiden rajaukseen. ( 3 ) Nämä viranomaiset haluavat selvittää, onko niillä mahdollisuus tai velvollisuus kieltäytyä panemasta eurooppalaista pidätysmääräystä täytäntöön.

23.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin näyttää katsovan, että se voi unionin tuomioistuimen antaman vastauksen perusteella joutua tilanteeseen, jossa sen on peruutettava eurooppalainen pidätysmääräys. Jos siis unionin tuomioistuin toteaisi, että Unkarin viranomaisilla on perusteet kieltäytyä eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huolehtisi siitä, että eurooppalainen pidätysmääräys peruutetaan.

24.

Mielestäni unionin tuomioistuin ei voi vastata ensimmäiseen, toiseen, kolmanteen ja neljänteen ennakkoratkaisukysymykseen. Sillä ei nähdäkseni ole toimivaltaa tehdä niin. ( 4 )

25.

SEUT 267 artiklan toisesta kohdasta ilmenee, että unionin tuomioistuin on toimivaltainen ratkaisemaan ennakkoratkaisukysymyksen, jos ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että kysymys ”on ratkaistava”, jotta se voi antaa päätöksen.

26.

En suoraan sanoen näe, miksi unionin tuomioistuimen antama vastaus olisi nyt tarkasteltavan kaltaisessa tapauksessa välttämätön ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen käsiteltävänä olevan asian ratkaisemiseksi. Pitää paikkansa, että ennakkoratkaisupyynnöt on lähtökohtaisesti otettava tutkittavaksi ja että unionin tuomioistuin voi jättää pyynnön tutkimatta vain harvoissa poikkeustapauksissa. Olettamana on, että ennakkoratkaisukysymyksillä on merkitystä asian ratkaisun kannalta. ( 5 ) Tämä kysymys ennakkoratkaisukysymyksen merkityksellisyydestä on luonteeltaan objektiivinen.

27.

Näin ollen unionin tuomioistuin on ”poikkeuksellisissa olosuhteissa” ( 6 ) kieltäytynyt vastaamasta ennakkoratkaisukysymykseen, jos se on ollut pelkästään hypoteettinen, jos esille tuoduilla kysymyksillä ei ole ollut asian ratkaisun kannalta merkitystä, jos kysymyksiä ei ole muotoiltu riittävän selvästi tai jos tosiseikat ovat olleet epäselvät.

28.

Ensimmäistä, toista, kolmatta ja neljättä ennakkoratkaisukysymystä ei ainakaan ensi näkemältä voitane luokitella mihinkään näistä tapauksista, joissa unionin tuomioistuin on kieltäytynyt vastaamasta kysymyksiin. Sikäli kuin tiedän, unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi ei ole kuitenkaan koskaan aiemmin tullut nyt kyseessä olevan kaltaista tilannetta, jossa eurooppalaisen pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion viranomaiset pyytäisivät selvennystä sen täytäntöönpanosta vastaavien viranomaisten oikeuksiin ja velvollisuuksiin.

29.

Kysymys siitä, pysyttääkö eurooppalaisen pidätysmääräyksen antanut viranomainen määräyksensä vai ei, on ja sen pitäisi olla täysin riippumaton mahdollisia kieltäytymisperusteita koskevasta kysymyksestä. Jos esimerkiksi unionin tuomioistuin toteaisi, että Unkarin viranomaiset voivat vedota puitepäätöksen 3 artiklan 2 alakohtaan tai 4 artiklan 3 alakohtaan kieltäytyessään eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta, tämä ei oikeudellisesti vaikuttaisi mitenkään siihen, pysyttääkö eurooppalaisen pidätysmääräyksen antanut viranomainen määräyksen vai ei. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin voi yhtä hyvin pysyttää sen kuin peruuttaa sen.

30.

Käsiteltävän ennakkoratkaisupyynnön taustalla oleva asia koskee Unkarin oikeussääntöjen tulkintaa puitepäätöksen säännösten kannalta tietyssä yksittäistapauksessa. Lopullisen päätöksen tekeminen siitä, ovatko puitepäätöksen 3 artiklan 2 alakohdan tai 4 artiklan 3 alakohdan vaatimukset kyseisessä tapauksessa täyttyneet, kuuluu Unkarin viranomaisille. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei voi sitä tehdä, koska se ei tosiasiallisesti voi toimia Unkarin viranomaisten sijasta.

31.

Jos unionin tuomioistuin vastaa käsiteltävässä asiassa esitettyihin ensimmäiseen, toiseen, kolmanteen ja neljänteen ennakkoratkaisukysymykseen, se ei luonnollisestikaan voisi antaa ”vain neuvoa-antavaa ratkaisua, jolla ei ole sitovia vaikutuksia”. ( 7 ) Todellisuudessa ja ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kannalta tarkasteltuna unionin tuomioistuimen antama ratkaisu olisi kuitenkin juuri tällainen: teoriassa epäilemättä mielenkiintoinen, mutta Kroatian viranomaiset eivät käytännössä pystyisi soveltamaan sitä kyseiseen yksittäistapaukseen. Ratkaisulla näet olisi merkitystä ainoastaan Unkarin viranomaisille – jotka eivät ole tätä ennakkoratkaisupyyntöä esittäneet.

32.

Ei myöskään pidä unohtaa, että koko eurooppalaisen pidätysmääräyksen taustalla oleva järjestelmä perustuu määräyksen antaneen ja sen täytäntöön panevan jäsenvaltion väliseen keskinäiseen luottamukseen ja vastavuoroiseen tunnustamiseen. Ennen muuta on tietysti täytäntöönpanojäsenvaltion asia luottaa määräyksen antaneen jäsenvaltion toimiin. Määräyksen antaneen jäsenvaltion on kuitenkin vastavuoroisesti luotettava täytäntöönpanojäsenvaltion toimiin silloin, kun jälkimmäinen vetoaa eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta kieltäytymisen perusteisiin. Kun määräyksen antanut jäsenvaltio alkaa soveltaa ja tulkita täytäntöönpanojäsenvaltion lainsäädäntöä ja pyrkii tarkistamaan, onko tämä soveltanut sitä oikein, se päätyy vaarallisen lähelle keskinäisen luottamuksen rikkomista. Toisin kuin esimerkiksi siviilioikeudellisissa asioissa tässä tilanteessa minkään valtion viranomaisilla ei yleensä ole tapana soveltaa, tulkita ja arvioida toisen valtion lakeja. Ennakkoratkaisumenettelyssä käyttöön otetussa mekanismissa kansallinen tuomioistuin esittää unionin tuomioistuimelle tosiseikkojen ja kyseessä olevien kansallisten oikeussääntöjen kuvauksen, jotta unionin tuomioistuin voi sen perusteella antaa unionin oikeudesta hyödyllisen teleologisen tulkinnan. Tämä voidaan kuitenkin taata vain, jos ennakkoratkaisua pyytäneellä tuomioistuimella on tosiasiallisesti mahdollisuus soveltaa unionin tuomioistuimen antamaa tulkintaa käsiteltävänään olevaan asiaan. Koska kroatialainen tuomioistuin ei voi soveltaa unkarilaista rikoslakia, unionin tuomioistuimen antama vastaus jäisi tässä yhteydessä vaille kohdetta. ( 8 )

33.

Koska ennakkoratkaisukysymykset koskevat puitepäätöksen tulkintaa sellaisten kysymysten yhteydessä, jotka kuuluvat täytäntöönpanojäsenvaltion viranomaisten toimivaltaan, unionin tuomioistuin ei nähdäkseni ole toimivaltainen vastaamaan näihin kysymyksiin.

34.

Viidennen ennakkoratkaisukysymyksen kohdalla ei sitä vastoin näytä olevan tällaista toimivaltaongelmaa. Sovellettaessa puitepäätöstä, joka perustuu useiden jäsenvaltioiden viranomaisten väliseen yhteistyöhenkeen, tähän kysymykseen annettavalla vastauksella on merkitystä ennen kaikkea täytäntöönpanojäsenvaltion viranomaisille. Tämä ennakkoratkaisukysymys, jolla ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa lähinnä selvittää, onko täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen puitepäätöksen 1 artiklan 2 kohdan nojalla velvollinen tekemään päätöksen sille lähetetystä eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä, on kuitenkin myös aiheellinen, jotta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin saisi tietää, voiko se laillisesti odottaa saavansa täytäntöönpanoviranomaiselta vastauksen. Tämä auttaa ennakkoratkaisua pyytänyttä tuomioistuinta ratkaisemaan, onko toinen eurooppalainen pidätysmääräys peruutettava vai ei. Lisäksi on pidettävä mielessä, että viides kysymys on kysymyksistä ainoa, jonka osalta ennakkoratkaisupyynnön esittäneen Kroatian tuomioistuimen ei tarvitse tulkita Unkarin lainsäädäntöä.

35.

Viidennellä ennakkoratkaisukysymyksellään kansallinen tuomioistuin haluaa lähinnä selvittää, onko täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen puitepäätöksen 1 artiklan 2 kohdan nojalla velvollinen tekemään päätöksen sille lähetetystä eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä myös silloin, kun kyseisessä jäsenvaltiossa on jo aiemmin tehty päätös eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä, joka on annettu samasta etsitystä henkilöstä samassa rikosoikeudellisessa menettelyssä, kun toinen oikeusviranomainen on antanut toisen eurooppalaisen pidätysmääräyksen sen takia, että olosuhteet eurooppalaisen pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa ovat muuttuneet.

36.

Puitepäätöksen 1 artiklan 2 kohdan selkeän sanamuodon mukaan jäsenvaltiot panevat eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöön vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen perusteella ja tämän puitepäätöksen säännösten mukaisesti. Tässä yhteydessä puitepäätöksen 15 artiklan 1 kohdassa säädetään, että täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen tekee päätöksen henkilön luovuttamisesta tässä puitepäätöksessä määritetyissä määräajoissa. Lisäksi puitepäätöksen 17 artiklan 1 kohdassa säädetään, että eurooppalainen pidätysmääräys käsitellään ja se pannaan täytäntöön kiireellisesti, ja saman artiklan 6 kohdan mukaan täytäntöönpanosta kieltäytyminen on perusteltava. Puitepäätöksen 22 artiklassa säädetään vielä, että täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen ilmoittaa välittömästi eurooppalaista pidätysmääräystä koskevasta päätöksestä pidätysmääräyksen antaneelle oikeusviranomaiselle.

37.

Kuten jäljempänä lähemmin nähdään, eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta kieltäytymisen perusteet on lueteltu tyhjentävästi puitepäätöksen 3 artiklassa ja sitä seuraavissa artikloissa. Niiden joukossa ei mainita aiemman eurooppalaisen pidätysmääräyksen olemassaoloa.

38.

Tämä tarkoittaa, että täytäntöönpanojäsenvaltion viranomaiset, jotka jättävät vastaamatta eurooppalaiseen pidätysmääräykseen, laiminlyövät puitepäätöksen mukaisia velvoitteitaan.

39.

Näin ollen ehdotan, että viidenteen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan siten, että täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen on puitepäätöksen 1 artiklan 2 kohdan nojalla velvollinen tekemään päätöksen sille lähetetystä eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä, vaikka kyseisessä jäsenvaltiossa olisi jo aiemmin tehty päätös eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä, joka on annettu samasta etsitystä henkilöstä samassa rikosoikeudellisessa menettelyssä, kun toinen oikeusviranomainen on antanut toisen eurooppalaisen pidätysmääräyksen sen takia, että olosuhteet eurooppalaisen pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa ovat muuttuneet.

40.

Siltä varalta, ettei unionin tuomioistuin yhdy toimivallasta ensimmäisen, toisen, kolmannen ja neljännen ennakkoratkaisukysymyksen osalta esittämääni arviointiin, tarkastelen seuraavaksi hypoteettisesti näitä muita ennakkoratkaisukysymyksiä.

41.

Ensimmäisessä, toisessa, kolmannessa ja neljännessä ennakkoratkaisukysymyksessään, joita on tarkasteltava yhdessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin lähinnä tiedustelee, voiko Unkarin keskustutkintaviraston 20.1.2012 tekemän kaltainen päätös, jolla se päätti lopettaa Unkarissa käynnissä olleen tutkinnan, olla puitepäätöksen 3 artiklan 2 alakohdassa tai 4 artiklan 3 alakohdassa tarkoitettu kieltäytymisperuste, joka estäisi AY:stä annetun eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanon. Se myös pohtii näiden kahden puitepäätöksen säännöksen välistä suhdetta.

42.

Unionin tuomioistuin on jo hyvin tietoinen puitepäätöksen peruspiirteistä siltä osin kuin kyse on eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta kieltäytymisen perusteista: puitepäätös perustuu vastavuoroisen tunnustamisen periaatteeseen, joka unionin oikeudellisen yhteistyön ”kulmakivenä” nojautuu jäsenvaltioiden keskinäiseen luottamukseen ( 9 ) toteutettaessa unionille asetettua tehtävää tulla vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueeksi. ( 10 ) Tätä varten puitepäätöksen 1 artiklan 2 kohtaan sisältyy sääntö, jonka mukaan jäsenvaltiot panevat eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöön vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen ja tämän puitepäätöksen säännösten mukaisesti. Täytäntöönpanosta vastaavat oikeusviranomaiset voivat, poikkeustapauksia lukuun ottamatta, kieltäytyä tällaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta vain puitepäätöksessä tyhjentävästi luetelluissa täytäntöönpanosta kieltäytymisen tapauksissa, ja eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanolle voidaan asettaa vain puitepäätöksessä tyhjentävästi lueteltuja ehtoja. Eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpano on näin ollen pääsääntö, ja täytäntöönpanosta kieltäytymisen on katsottava olevan poikkeus, jota on tulkittava suppeasti. ( 11 )

43.

Puitepäätöksen 3 artiklassa määritetään eurooppalaisen pidätysmääräyksen ehdottomat kieltäytymisperusteet ja 4 artiklassa harkinnanvaraiset kieltäytymisperusteet.

44.

Sen määrittämiseksi, oliko Unkarin viranomaisilla käsiteltävässä asiassa oikeus kieltäytyä panemasta eurooppalaista pidätysmääräystä täytäntöön, tarkastelen ensin ehdottomia ja sen jälkeen harkinnanvaraisia kieltäytymisperusteita.

45.

Puitepäätöksen 3 artiklan 2 alakohdan mukaan täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen kieltäytyy panemasta eurooppalaista pidätysmääräystä täytäntöön, jos sen käytettävissä olevien tietojen mukaan jossain jäsenvaltiossa on annettu samasta teosta etsittyä henkilöä koskeva lopullinen tuomio, sillä edellytyksellä, että jos hänet on tuomittu rangaistukseen, hän on suorittanut sen tai suorittaa sitä parhaillaan tai rangaistusta ei voida enää panna täytäntöön tuomion antaneen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan.

46.

Kyse on nyt siitä, onko asianomaisesta henkilöstä tässä tapauksessa annettu puitepäätöksen 3 artiklan 2 alakohdassa tarkoitettu ”lopullinen tuomio” eli voidaanko tällaisena tuomiona pitää 20.1.2012 tehtyä päätöstä, jolla Unkarin keskustutkintavirasto päätti lopettaa tutkinnan, jossa ainoastaan kuultiin todistajana etsittyä henkilöä, josta eurooppalainen pidätysmääräys oli myöhemmin annettu.

47.

Puitepäätöksen 3 artiklan 2 alakohta ilmentää ne bis in idem ‑periaatetta, jonka mukaan ketään ei saa syyttää tai tuomita kahdesti samasta teosta. ( 12 ) Unionin oikeusjärjestyksessä tämä periaate, jota common law ‑järjestelmässä kutsutaan double jeopardy rule ‑säännöksi, ( 13 ) määritellään nykyisin Euroopan unionin perusoikeuskirjan 50 artiklassa siten, että ”ketään ei saa panna syytteeseen tai rangaista rikoksesta, josta hänet on jo unionissa lopullisesti vapautettu tai tuomittu syylliseksi lain mukaisesti”. ( 14 )

48.

AY ja Unkarin hallitus pitävät kyseistä päätöstä puitepäätöksen 3 artiklan 2 alakohdassa tarkoitettuna ”lopullisena tuomiona”, kun taas yhdenkään muun oikeudenkäynnin osapuolen mielestä näin ei ole.

49.

Säännöksen sanamuodosta ei ole johdettavissa mitään yksiselitteistä tulkintaohjetta. Vaikka ainakin yhdessä puitepäätöksen 3 artiklan 2 alakohdan kieliversioista täsmennetään nimenomaisesti, että etsityn henkilön on oltava lopullisesti tuomittu lainvoimaisella tuomiolla, ( 15 ) suurimmassa osassa kieliversioista tilanne ei kuitenkaan ole yhtä selvä.

50.

Unionin tuomioistuimen tähänastisesta oikeuskäytännöstä ei näytä löytyvän selkeää vastausta tähän kysymykseen.

51.

Tuomiossa Mantello ( 16 ) unionin tuomioistuin päätyi melko laajaan tulkintaan puitepäätöksen 3 artiklan 2 alakohdasta. Se lähinnä sovelsi Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 54 artiklaan perustuvaa oikeuskäytäntöään ja totesi, että etsityn henkilön osalta katsotaan annetun puitepäätöksen 3 artiklan 2 alakohdassa tarkoitettu lainvoimainen tuomio samasta teosta, kun rikosoikeudellisen menettelyn päätyttyä syyteoikeus on lopullisesti menetetty tai kun jäsenvaltion lainkäyttöviranomaiset ovat antaneet ratkaisun, jolla syytetty vapautetaan lainvoimaisesti syytteestä niiden tekojen osalta, joista häntä syytetään.

52.

Tässä yhteydessä unionin tuomioistuin totesi, että puitepäätöksen 3 artiklan 2 alakohdassa tarkoitettu tuomion lainvoimaisuus määritetään sen jäsenvaltion, jossa tuomio on annettu, oikeuden mukaan. ( 17 )

53.

AY oli tutkinnassa Unkarissa ainoastaan todistajan asemassa. Häntä ei syytetty rikoksesta. Jotta voitaisiin katsoa, että henkilölle on annettu ”lopullinen tuomio”, hänen on pitänyt ainakin tietyssä menettelyn vaiheessa olla siinä syytettynä. Kuten komissio aivan oikein huomauttaa, tilanteen kuuluminen puitepäätöksen 3 artiklan 2 alakohdan soveltamisalaan edellyttää sitä, että menettely on pantu vireille samaa henkilöä vastaan.

54.

Lisäksi tuomiosta Turanský voidaan päätellä, ettei ne bis in idem ‑periaatetta sovelleta ratkaisuun, jolla sopimusvaltion viranomainen on käsiteltäväkseen saamansa asian aineellisesti tutkittuaan määrännyt esitutkinta- ja syytemenettelyn keskeytyneeksi vaiheessa, jossa rikoksesta epäiltyä henkilöä ei vielä ole asetettu syytteeseen, kun tällainen keskeyttämisestä annettu ratkaisu ei kyseisen valtion kansallisen oikeuden mukaan johda syyteoikeuden lainvoimaiseen raukeamiseen ja kun se ei siten ole esteenä samaa tekoa koskevalle uudelle esitutkinta- ja syytemenettelylle kyseisessä valtiossa. ( 18 )

55.

Unionin tuomioistuin on lopuksi todennut tuomiossa Kossowski, että virallisen syyttäjän päätöstä, jolla päätetään syytemenettely ja keskeytetään henkilöä koskeva esitutkinta lainvoimaisesti, ei voida pitää lainvoimaisena ratkaisuna, kun on ilmeistä, että kyseinen menettely on keskeytetty ilman perusteellisen esitutkinnan suorittamista. ( 19 )

56.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toimittamien tietojen perusteella on vaikea määrittää, onko käsiteltävässä asiassa suoritettu perusteellista esitutkintaa. Keskinäisen luottamuksen periaatteen mukaan olisi nähdäkseni oletettava, että tällainen tutkinta on suoritettu. Vaikka ennakkoratkaisua pyytänyt (kroatialainen) tuomioistuin on eittämättä vaikeassa asemassa tutkiakseen Unkarin viranomaisten käytäntöä, en näe, että se olisi tätä olettamaa kumonnut. Nämä päätelmät ovat kuitenkin pelkästään hypoteettisia, koska, kuten edellä jo totesin, oikeudenkäyntiä ei pantu vireille AY:tä vastaan, mikä tarkoittaa, ettei puitepäätöksen 3 artiklan 2 alakohta tule sovellettavaksi.

57.

Näin ollen katson, että henkilöstä, jota on kuultu todistajana rikosoikeudellisessa menettelyssä, ei ole voitu antaa puitepäätöksen 3 artiklan 2 alakohdassa tarkoitettua ”lopullista tuomiota”.

58.

Ensimmäisessä ja toisessa ennakkoratkaisukysymyksessä viitataan puitepäätöksen 4 artiklan 3 alakohtaan. Tämän säännöksen alkuosan mukaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta voidaan kieltäytyä, jos täytäntöönpanojäsenvaltion oikeusviranomaiset ovat päättäneet, että ne joko eivät nosta syytettä eurooppalaisen pidätysmääräyksen perusteena olevasta rikoksesta tai luopuvat jo nostetusta syytteestä.

59.

Vaikuttaa siltä, että Unkarin toimivaltaiset viranomaiset vetoavat puitepäätöksen 4 artiklan 3 alakohdan kansalliseen täytäntöönpanosäännökseen kieltäytyessään panemasta täytäntöön tätä eurooppalaista pidätysmääräystä.

60.

Heti aluksi on korostettava, että puitepäätöksen 4 artiklan 3 alakohta, jota unionin tuomioistuin ei ole toistaiseksi tulkinnut, on harkinnanvarainen peruste kieltäytyä eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta. Kyseisen säännöksen nojalla täytäntöönpanosta vastaavat oikeusviranomaiset voivat kieltäytyä panemasta eurooppalaista pidätysmääräystä täytäntöön, jos ne ovat päättäneet, että ne joko eivät nosta syytettä eurooppalaisen pidätysmääräyksen perusteena olevasta rikoksesta tai luopuvat jo nostetusta syytteestä kyseisen rikoksen osalta, tai jos etsittyä henkilöä vastaan on jossain jäsenvaltiossa annettu samasta teosta lopullinen ratkaisu, joka estää syytteen nostamisen myöhemmin. Tässä yhteydessä täytäntöönpanosta vastaavalla oikeusviranomaisella on kuitenkin oltava harkintavaltaa sen osalta, onko eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta kieltäydyttävä vai ei. ( 20 )

61.

Monesti väitetään, että tässä kyseessä oleva puitepäätöksen 4 artiklan 3 alakohdan alkuosa on, samoin kuin 3 artiklan 2 alakohtakin, ne bis in idem ‑periaatteen ilmentymä. ( 21 ) Vaikka en sinänsä kiistäkään tätä näkemystä, mielestäni on kuitenkin tärkeää korostaa, kuten komissio huomautuksissaan perustellusti toteaa, että puitepäätöksen 4 artiklan 3 alakohdan ulottuvuus on ne bis in idem ‑periaatteen soveltamisalaa laajempi. Koska kyseinen säännös on luonteeltaan harkinnanvarainen, ne bis in idem ‑periaatetta ei voida käyttää tämän säännön rajoittamiseksi tai kaventamiseksi.

62.

Tätä laajempaa ulottuvuutta kuvastaa säännöksen vastaavasti väljempi sanamuoto. Puitepäätöksen 4 artiklan 3 alakohdassa nimittäin viitataan ainoastaan ”eurooppalaisen pidätysmääräyksen perusteena olevaan rikokseen” eikä ”etsittyyn henkilöön”.

63.

Kroatian, Tšekin, Itävallan ja Romanian hallitusten ja Irlannin mukaan puitepäätöksen 4 artiklan 3 alakohtaan ei voida vedota silloin, kun päätös syyttämättä jättämisestä on tehty sellaisen tutkinnan aikana, jossa etsittyä henkilöä on ainoastaan kuultu todistajana. Tämä olisi vastoin ne bis in idem ‑periaatetta, jonka tarkoituksena on suojella yksityistä kaksoisrangaistavuuden epäedullisilta seurauksilta.

64.

AY:n ja Unkarin hallituksen mukaan sillä, että AY oli oikeudenkäynnissä Unkarissa ainoastaan todistajana, ei ole merkitystä puitepäätöksen 4 artiklan 3 alakohtaa sovellettaessa. Komissio esittää samankaltaisia huomautuksia.

65.

Unkarin hallitus väittää erityisesti, ettei sinänsä ole merkitystä sillä, missä menettelyllisessä asemassa eurooppalaisessa pidätysmääräyksessä mainittu henkilö on osallistunut menettelyyn, joka päätettiin. Pikemminkin on tutkittava, onko syyttämättä jättämisestä tai syytteestä luopumisesta tehty kansallinen ratkaisu ollut perusteltu. Eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta kieltäytymiseen riittää, että ratkaisu koskee rikosta eli sen perusteena ovat samat teot kuin ne, joiden perusteella eurooppalainen pidätysmääräys on annettu. Käsiteltävässä asiassa tilanne oli tällainen.

66.

Kyseessä olevan säännöksen sanamuodosta ei nimenomaisesti ilmene, että kyseinen rikosoikeudellinen menettely olisi täytynyt panna vireille etsittyä henkilöä vastaan. Tästä säännöksestä esitetty tulkinta, jonka mukaan pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta voitaisiin kieltäytyä silloinkin, kun se koskee samoja tekoja mutta eri henkilöä, on mielestäni liian väljä. Jotta puitepäätöksen 4 artiklan 3 alakohtaa voitaisiin soveltaa, rikosoikeudellisen menettelyn aloittamatta jättämistä tai sen lopettamista koskevan päätöksen olisi koskettava nimenomaan etsittyä henkilöä, jonka ei kuitenkaan tarvitse olla muodollisesti nimetty rikoksesta syytetyksi tai epäillyksi. Ratkaisevaa on, että on tutkittu se mahdollisuus, että etsitty henkilö teki kyseisen rikoksen.

67.

Lisäksi tällaisessa tulkinnassa on otettu huomioon kansalliset oikeusjärjestykset, joiden rikosprosessilaeissa säädetään esitutkinnan ( 22 ) suorittamisesta ennen myöhempää henkilötutkintaa. ( 23 ) Jäsenvaltion lainvalvontaviranomaisten ei tarvitse edetä jälkimmäiseen vaiheeseen, jos ensimmäisessä vaiheessa todetaan, ettei rikosta ole tapahtunut. Puitepäätöksen 4 artiklan 3 alakohtaa sovellettaessa ei pitäisi olla merkitystä sillä, onko rikostutkinta lopetettu esitutkinta- vai henkilötutkintavaiheessa.

68.

Ymmärtääkseni puitepäätöksen 4 artiklan 3 alakohtaa on siis tulkittava siten, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta voidaan kieltäytyä, jos täytäntöönpanovaltion oikeusviranomaiset, jotka ovat myös toimivaltaisia nostamaan syytteen eurooppalaisessa pidätysmääräyksessä kyseessä olevasta rikoksesta, eivät ole aloittaneet menettelyä tai ovat päättäneet sen, myös siinä tapauksessa, että etsitty henkilö ei ole ollut syytettynä tai epäiltynä kyseisessä menettelyssä, kunhan kyseiset viranomaiset ovat tutkineet, onko tämä henkilö mahdollisesti tehnyt kyseisen rikoksen.

69.

Näin ollen ehdotan, että ensimmäiseen, toiseen, kolmanteen ja neljänteen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan seuraavasti: Henkilöstä, jota on ainoastaan kuultu todistajana rikosoikeudellisessa menettelyssä, ei ole voitu antaa puitepäätöksen 3 artiklan 2 alakohdassa tarkoitettua ”lopullista tuomiota”. Puitepäätöksen 4 artiklan 3 alakohtaa on tulkittava siten, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta voidaan kieltäytyä, jos täytäntöönpanojäsenvaltion oikeusviranomaiset, jotka ovat myös toimivaltaisia eurooppalaisessa pidätysmääräyksessä kyseessä olevan rikoksen osalta, eivät ole aloittaneet menettelyä tai ovat päättäneet sen, myös siinä tapauksessa, että etsitty henkilö ei ole ollut syytettynä tai epäiltynä kyseisessä menettelyssä, kunhan kyseiset viranomaiset ovat tutkineet, onko tämä henkilö mahdollisesti tehnyt kyseisen rikoksen.

70.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Županijski Sud u Zagrebun esittämään ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:

Euroopan unionin tuomioistuin ei ole toimivaltainen vastaamaan Županijski Sud u Zagrebun 18.5.2017 tekemällään välipäätöksellä esittämiin ensimmäiseen, toiseen, kolmanteen ja neljänteen ennakkoratkaisukysymykseen.

Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä 13.6.2002 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2002/584/YOS 1 artiklan 2 kohdan nojalla täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen on velvollinen tekemään päätöksen sille lähetetystä eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä myös silloin, kun kyseisessä jäsenvaltiossa on jo aiemmin tehty päätös eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä, joka on annettu samasta etsitystä henkilöstä samassa rikosoikeudellisessa menettelyssä, kun toinen oikeusviranomainen on antanut toisen eurooppalaisen pidätysmääräyksen sen takia, että olosuhteet eurooppalaisen pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa ovat muuttuneet.