1.

Siitä ei ole kovinkaan kauaa, kun kouluissa tehtiin esitelmiä kartonkipapereille, joita oli tapana koristella liimaamalla niihin kirjoissa ja lehdissä julkaistuja valokuvia, painokuvia ja piirroksia. Valmiit esitelmät ripustettiin näytteille oppilaitoksiin (vanhempien iloksi), eikä kartongille liimattujen kuvien tekijöillä ollut tapana vaatia korvausta kuvien käyttämisestä.

2.

Myös nykypäivän koululaiset lisäävät nykyteknologiaa käyttäen valokuvia ja piirroksia koulutehtäviinsä sillä erotuksella, että sekä itse työ että siinä käytetyt kuvat ovat digitaalisessa muodossa. Internetissä on miljoonia kuvia, joilla koulutehtävää voidaan täydentää, ja valmiin tehtävän lataaminen internetsivulle kenen tahansa internetin käyttäjän saataville on suhteellisen helppoa.

3.

Käsiteltävässä asiassa tapahtui juuri näin. Saksan liittotasavaltaan kuuluvassa Nordrhein-Westfalenin osavaltiossa sijaitsevan Waltropin yhtenäiskoulun (Gesamtschule Waltrop) oppilas ( 2 ) löysi internetistä valokuvan espanjalaisesta Córdoban kaupungista ja lisäsi valokuvan espanjan kielen oppiaineessa tekemäänsä esitelmään. Esitelmän valmistuttua oppilas latasi sen oppilaitoksen internetsivuille, jolloin kuvan ottanut ammattivalokuvaaja katsoi, että kuvaa oli käytetty ilman hänen suostumustaan ja että hänen tekijänoikeuksiaan oli näin ollen loukattu (kuvaaja pyysi käytön lopettamista ja vahingonkorvauksia).

4.

Tässä asiayhteydessä Bundesgerichtshof (liittovaltion ylin yleinen tuomioistuin, Saksa) pyytää unionin tuomioistuinta täsmentämään (verkossa tapahtuvan) yleisön saataviin saattamisen käsitteen rajautumista väitetyn oikeudenloukkauksen yhteydessä. Koska saataviin saattaminen vastaa digitaaliympäristössä ilmausta ”välittäminen”, ( 3 )jota käytetään analogisessa ympäristössä, siihen on sovellettava soveltuvin osin direktiivin 2001/29/EY ( 4 ) 3 artiklassa mainittuun välittämisen käsitteeseen liittyvää oikeuskäytäntöä. ( 5 )

5.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa selvittää, kattaako kyseinen käsite Córdoban valokuvan lataamisen palvelimelta ja sijoittamisen oppilaitoksen internetsivuilla olevaan esitelmään. Vaikka ilmauksen ”yleisölle välittäminen” tulkintaa on käsitelty jo useissa unionin tuomioistuimen tuomioissa, joissa unionin tuomioistuimelta on kysytty suojattujen teosten uusista julkaisemistekniikoista ja ‑menetelmistä, käsiteltävä ennakkoratkaisupyyntö osoittaa, ettei kansallisten tuomioistuinten tulkintatarpeita ole täytetty. ( 6 )

6.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin epäilee yhtä unionin tuomioistuimen kehittämää kriteeriä ja tiedustelee varsinaisesti, onko oppilaitoksen internetsivuille ladattu, esitelmään sisältyvä valokuva saatettu ”uuden” yleisön saataviin. Riita-asian ratkaisemiseksi on nähdäkseni otettava kuitenkin huomioon myös tekniikkaan liittyviä muita seikkoja sekä olosuhteet, joissa valokuvateosta on käytetty, ja verrattava näitä muihin mainittuihin oikeuskäytännössä vahvistettuihin perusteisiin.

7.

Maailman henkisen omaisuuden järjestö (WIPO) hyväksyi 20.12.1996 Genevessä WIPOn tekijänoikeussopimuksen, joka tuli voimaan 6.3.2002 ja hyväksyttiin Euroopan yhteisön puolesta neuvoston päätöksellä 2000/278/EY. ( 7 )

8.

Sen 1 artiklan 4 kappaleessa velvoitetaan sopimuspuolet noudattamaan Bernin yleissopimuksen 1–21 artiklaa. ( 8 )

9.

Bernin yleissopimuksen 2 artiklan 1 kappaleen sanamuoto on seuraava:

”Sanonta ’kirjalliset ja taiteelliset teokset’ käsittää kaikki kirjallisuuden, tieteen ja taiteen alaan kuuluvat tuotteet, olipa niiden ilmaisutapa ja ‑muoto mikä tahansa, kuten: – – valokuvat ja valokuvaamiseen verrattavalla tavalla valmistetut teokset; – –”

10.

Saman yleissopimuksen 11 bis artiklan 1 kappaleen 2 kohdassa määrätään seuraavaa:

11.

Immateriaalioikeuksia koskeva jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen lähentäminen on toteutettu pääasiallisesti direktiivillä 93/98/ETY, ( 9 ) jota on sittemmin muutettu ja joka on kumottu direktiivillä 2006/116/EY, ( 10 ) jolla on kodifioitu aikaisemmat versiot. Yhdellä näistä muutoksista pyrittiin sääntelemään tekijänoikeuksien ja lähioikeuksien suojaa niin kutsutussa tietoyhteiskunnassa direktiivillä 2001/29.

12.

Direktiivin johdanto-osan 23 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Tällä direktiivillä olisi edelleen yhdenmukaistettava tekijän oikeutta välittää teoksia yleisölle. Tämä oikeus tulisi ymmärtää laajasti siten, että se koskee kaikenlaista välittämistä yleisölle, joka ei ole läsnä paikassa, josta välittäminen saa alkunsa. Tämän oikeuden olisi katettava kaikenlainen teoksen siirto ja edelleen siirto yleisölle sekä langallisesti että langattomasti, mukaan lukien yleisradiointi. Tämän oikeuden ei olisi koskettava muita toimia.”

13.

Sen johdanto-osan 31 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Eri oikeudenhaltijaryhmien välisten samoin kuin eri oikeudenhaltijaryhmien ja suojatun aineiston käyttäjien välisten oikeuksien ja etujen oikeudenmukainen tasapaino on turvattava. Jäsenvaltioissa säädettyjä nykyisiä poikkeuksia ja rajoituksia näihin oikeuksiin on arvioitava uudelleen uuden sähköisen ympäristön kannalta. – –”

14.

Sen johdanto-osan 34 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Jäsenvaltioille olisi annettava mahdollisuus säätää tietyistä poikkeuksista ja rajoituksista, esimerkiksi käytöstä opetustarkoituksiin ja tieteellisiin tarkoituksiin, julkisten laitosten kuten kirjastojen ja arkistojen eduksi, uutisten välittämistä ja lainauksia varten, vammaisten käyttöön, yleistä turvallisuutta edistävään käyttöön sekä käyttöön hallinnollisissa ja oikeudellisissa menettelyissä.”

15.

Direktiivin 2 artiklassa, jonka otsikko on ”Kappaleen valmistamista koskeva oikeus”, säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on säädettävä, että yksinoikeus sallia tai kieltää suoraan tai välillisesti, tilapäisesti tai pysyvästi, millä keinoilla ja missä muodossa tahansa kokonaan tai osittain tapahtuva kappaleen valmistaminen on:

– –”

16.

Direktiivin 3 artiklan otsikko on ”Oikeus välittää yleisölle teoksia ja oikeus saattaa muu aineisto yleisön saataviin”, ja sen 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltioiden on säädettävä, että tekijöillä on yksinoikeus sallia tai kieltää teostensa langallinen tai langaton välittäminen yleisölle, mukaan lukien teosten saattaminen yleisön saataviin siten, että yleisöön kuuluvilla henkilöillä on mahdollisuus saada teokset saataviinsa itse valitsemastaan paikasta ja itse valitsemanaan aikana.”

17.

Direktiivin 5 artiklan otsikko on ”Poikkeukset ja rajoitukset”, ja sen 3 ja 5 kohdassa säädetään seuraavaa:

”3.   Jäsenvaltiot voivat säätää poikkeuksista tai rajoituksista 2 ja 3 artiklassa säädettyihin oikeuksiin seuraavissa tapauksissa:

– –

5.   Tämän artiklan 1, 2, 3 ja 4 kohdan mukaisia poikkeuksia ja rajoituksia sovelletaan vain tietyissä erityistapauksissa, jotka eivät ole ristiriidassa teoksen tai muun aineiston tavanomaisen hyödyntämisen kanssa eivätkä kohtuuttomasti haittaa oikeudenhaltijan oikeutettuja etuja.”

18.

Lain soveltamisalaa koskevassa 2 §:ssä mainitaan nimenomaisesti sekä valokuvateokset (Lichtbildwerke) että niitä vastaavilla tavoilla luodut teokset.

19.

Lain 52 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Julkaistun teoksen välittäminen yleisölle on sallittua aina, kun välittävä taho ei tavoittele voittoa, yleisö voi osallistua maksutta ja kun teoksen esittämisen tapauksessa yksikään esittävistä taiteilijoista ei saa erityistä korvausta. Välittämisestä on maksettava asianmukainen korvaus. Korvausta ei voida vaatia – – oppilaitosten järjestämistä tapahtumista, siltä osin kuin tällaiseen tapahtumaan voi sen sosiaalisen tai opetuksellisen tarkoituksen vuoksi osallistua vain tarkkaan rajattu määrä henkilöitä.”

20.

Valokuvateoksiin sovellettavan 64 §:n mukaisesti tekijänoikeus on voimassa 70 vuotta tekijän kuoleman jälkeen. Sen sijaan muilla valokuvilla, joihin sovelletaan soveltuvin osin 72 §:n 1 ja 2 momentin mukaisesti valokuvateoksille myönnettävää suojaa, oikeudet ovat voimassa 50 vuotta kuvan julkaisemisesta tai ensimmäisestä välittämisestä, jos ensimmäinen välittäminen on tapahtunut aiemmin (72 §:n 3 momentti).

21.

Ammattivalokuvaaja Dirk Renckhoff nosti Waltropin kaupunkia ja osavaltiota ( 12 ) vastaan kanteen, joka koski ennakkoratkaisupyynnön mukaan Córdobaa esittävän valokuvan sisältävän, espanjanryhmän oppilaan tekemän esitelmän julkaisemista Gesamtschule Waltropin internetsivuilla 25.3.2009 lähtien; kyseinen valokuva oli seuraavanlainen:

22.

Kuva on otettu osoitteessa ”www.schwarzaufweiss.de” sijaitsevalta sivustolta (joka kuuluu samannimiselle matkailuaiheiselle digitaaliselle lehdelle), ja oppilas on lisännyt kuvan alle viitteeksi mainitun internetsivuston, jolla ei ollut mitään mainintaa valokuvan tekijästä. ( 13 )

23.

Renckhoff väittää myöntäneensä valokuvan yksittäisen käyttöoikeuden ainoastaan matkailulehden online-portaalin ylläpitäjille. Hänen mielestään kuvan esittäminen koulun internetsivuilla loukkaa hänen (tekijän)oikeuksiaan, jotka koskevat luvan antamista kappaleen valmistamiseen ja kyseisen kuvan yleisölle välittämiseen.

24.

Renckhoffin nostama kanne hyväksyttiin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa osittain, ja osavaltio määrättiin poistamaan valokuva ja maksamaan 300 euroa korkoineen.

25.

Molemmat osapuolet valittivat tuomiosta, ja ylioikeus muutti tuomiota ainoastaan kieltämällä kappaleen valmistamisen valokuvasta internetiin sijoittamista varten. Ylioikeuden mukaan kantajalla oli suhteessa osavaltioon UrhG:n 97 §:n 1 momentin mukainen kielto-oikeus välillisen vastuun (Störerhaftung) perusteella.

26.

Ylioikeuden tuomiosta valittivat Bundesgerichtshofiin sekä osavaltio (joka vaatii kanteen hylkäämistä kokonaan) että Renckhoff (joka pyytää vaatimustensa hyväksymistä kokonaan).

27.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin epäilee, käsittääkö direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu yleisölle välittämisen käsite suojatun teoksen kopioimisen tietokoneelle ja lataamisen koulun internetsivulle unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella.

28.

Asian ratkaiseva tuomioistuin katsoo, että suuri osa tarvittavista edellytyksistä täyttyy, jotta riidanalaista tapahtumaa voidaan pitää yleisölle välittämisenä. Se toteaa välittämisestä erityisesti seuraavaa:

29.

Toisen osan eli yleisön osalta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin myöntää aluksi olevan ”epäselvää, välitettiinkö – – valokuva käsiteltävän asian olosuhteissa koulun internetsivustolla uudelle yleisölle, siis yleisölle, jota tekijänoikeuden haltija ei ottanut huomioon silloin, kun hän antoi luvan alkuperäiseen yleisölle välittämiseen”. ( 16 )

30.

Sen lopullisen näkemyksen mukaan ei kuitenkaan ”voida katsoa, että tekijänoikeuden haltija, joka antaa luvan teoksensa sijoittamiseen internetsivustolle, joka on yleisön vapaasti käytettävissä, ottaa tällöin huomioon yleisönä paitsi ne internetin käyttäjät, jotka vierailevat tällä internetsivustolla suoraan tai toiselle sivustolle sijoitetun linkin kautta, myös ne internetin käyttäjät, jotka vierailevat toisella internetsivustolla, jolle hänen teoksensa on sijoitettu ilman hänen lupaansa. Viimeksi mainitut internetin käyttäjät muodostavat siten jaoston käsityksen mukaan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitetun uuden yleisön”.

31.

Se arvioi myös, että valokuvan kopion tallentamista koulun palvelimelle ja sen myöhempää julkaisemista internetissä koskevan tekijänoikeuden haltijan suostumuksen puuttuminen erottaa tämän asian tilanteista, joissa on käytetty hyperlinkkejä tai kehyslinkkejä. ( 17 ) Tämän perusteella Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 17 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tekijänoikeudella on etusija suhteessa käyttäjän oikeuteen, joka koskee perusoikeuskirjan 11 artiklassa mainittuja sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta.

32.

Se painottaa samoin käyttäjän keskeistä roolia välittämistoimessa: sijoittaessaan teoksen omalle internetsivustolleen ja säilyttäessään sitä siellä käyttäjä päättää teoksen saattamisesta yleisön saataviin sekä saatavillaolon kestosta vastoin kappaleen valmistamista koskevaa tekijän oikeutta. Sitä vastoin internetsivustolle ohjaava hyperlinkki ei tässä tapauksessa toimi, koska teos on irrotettu alkuperäiseltä sivustolta.

33.

Se katsoo vielä, että se, että valokuvaa on käytetty voittoa tavoittelematta sijoitettaessa se koulun internetsivulle, ei ole asian kannalta määräävää. ( 18 )

34.

Tätä taustaa vasten Bundesgerichtshof päätti esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko toisella internetsivustolla tekijänoikeuden haltijan luvalla kaikkien internetin käyttäjien vapaasti saataviin asetetun teoksen sijoittaminen omalle yleisön saataviin asetetulle internetsivustolle direktiivin [2001/29] 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua yleisön saataviin saattamista, jos teos kopioidaan ensin palvelimelle ja ladataan sieltä omalle internetsivustolle?”

35.

Ennakkoratkaisupyyntö saapui unionin tuomioistuimen kirjaamoon 31.3.2017.

36.

Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet Nordrhein-Westfalenin osavaltio, Italian hallitus ja komissio.

37.

Istuntoon, joka pidettiin 7.2.2018, osallistuivat Renckhoffin edustaja sekä osavaltion, Italian hallituksen, Ranskan hallituksen ja komission asiamiehet.

38.

Unionin tuomioistuin kehotti asianosaisia ja muita osapuolia esittämään suullisessa käsittelyssä kantansa tuomion GS Media merkityksestä käsiteltävässä asiassa sekä direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan a alakohdan tulkinnasta.

39.

Nordrhein-Westfalenin osavaltio ja Italian hallitus ovat sitä mieltä, ettei asiassa ole tapahtunut minkäänlaista yleisölle välittämistä, sillä oikeuskäytännössä vaaditut edellytykset eivät täyty. Etenkään oppilas ja hänen opettajansa eivät toimineet tarkoituksellisesti eivätkä olleet täysin tietoisia menettelynsä vaikutuksista. ( 19 ) Lisäksi valokuvat olivat jo internetin käyttäjien saatavilla matkailulehden verkkoportaalissa, joten kuvan sijoittaminen koulun internetsivuille ei tarjonnut internetin käyttäjille uutta (valokuvan) käyttömahdollisuutta aiempaan verrattuna. Tästäkään syystä asiassa ei ole tapahtunut oikeuskäytännön mukaista uudelle yleisölle välittämistä. ( 20 )

40.

Osavaltio esittää, että immateriaalioikeuksien puolustamista koskevan perusoikeuskirjan 17 artiklan 2 kohdan sekä sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta koskevan 11 artiklan ohella on keskenään ristiriidassa olevia etuja arvioitaessa otettava huomioon myös perusoikeuskirjan 14 artiklassa vahvistettu oikeus koulutukseen, jonka nojalla oppilas on sisällyttänyt valokuvan havainnollistaakseen esitelmäänsä. Sen mukaan oikeus luoda portaaleja, samoin kuin linkkejä, edistää internetin hyvää toimintaa, ainakin jos teokset ovat jo valmiiksi vapaasti saatavilla internetissä.

41.

Osavaltion näkemys poikkeaa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen näkemyksestä myös käyttäjän roolin osalta. Tässä tapauksessa teos on irrotettu tekijästään, joka on antanut luvan kuvan julkaisemiseen kolmannen osapuolen ylläpitämässä verkkoportaalissa siten, että se on kaikkien internetin käyttäjien saatavilla. Näin toimiessaan tekijä on luopunut vapaaehtoisesti valokuvan käyttöä koskevasta päätösvallastaan. Lisäksi teoksen haltija oli luopunut julkaisemasta tekijänoikeusviittausta, mikä merkitsee sen hyväksymistä, että käyttäjä voi ymmärtää, ettei teosta ole suojattu millään erityisellä oikeudella. Se tuo vielä lopuksi esille, että oppilas ilmoitti työssään valokuvan lähteen, ja korostaa, ettei asiassa tavoiteltu voittoa.

42.

Italian hallitus väittää, ettei teosta ollut suojattu internetissä minkään tyyppisellä käyttörajoituksella, joten teos oli rajoituksetta saatavilla. Oppilaalta ja opettajalta ei voitu edellyttää täyttä tietoisuutta toimiensa laittomuudesta, sillä toimet eivät olleet lainvastaisia.

43.

Italian hallituksen mielestä kyseessä ei siis ole oikeuskäytännössä tarkoitettu uudelle yleisölle välittäminen ( 21 ) eikä oppilaan käyttämä tekniikka poikkea alun perin käytetystä. Se väittää vielä, että alkuperäiseen lupaan sisältyi valokuvan saatavilla oleminen matkailuaiheisessa verkkolehdessä, eikä saatavilla olemista ollut rajattu tiettyyn internetin käyttäjien ryhmään.

44.

Komissio katsoo sitä vastoin, että valokuvan julkaiseminen koulun internetportaalissa on yleisölle välittämistä, sillä oikeuskäytännössä edellytetyt vaatimukset täyttyvät: a) siirron kohteena oli suojattu teos, ( 22 ) b) välittämisen käsite on ymmärrettävä laajasti niin, että sillä tarkoitetaan kaikkea siirtoa siirtotavasta tai teknisestä prosessista riippumatta, ( 23 ) c) tekninen väline voi olla erilainen ( 24 ) tai samanlainen, ( 25 ) d) yleisön, jonka saataviin teos on saatettu, ei tarvitse välttämättä käyttää teosta tosiasiallisesti ( 26 ) ja e) yleisö koostuu määrittämättömästä mutta huomattavasta määrästä potentiaalisia vastaanottajia eikä pienestä ryhmästä asiaan liittyviä henkilöitä. ( 27 )

45.

Komissio kiisti kirjallisissa huomautuksissaan, että käsiteltävään asiaan voitaisiin soveltaa hyperlinkkejä koskevaa oikeuskäytäntöä, ( 28 ) mutta suullisessa käsittelyssä sen kanta oli paljon lievempi. Se ei väittänyt enää, että – toisin kuin käsiteltävässä asiassa – hyperlinkkien kautta tapahtuvan edelleenohjauksen yhteydessä tekijänoikeuden haltija säilyttää määräysvaltansa. Sen sijaan se esitti, että välittämistä on arvioitava tuomion GS Media tavoin tapauskohtaisesti, ja arvioinnissa on otettava huomioon seikat, jotka liittyvät oppilaan täyteen tietoisuuteen toiminnastaan ja erityisesti siihen, että valokuvan voitiin olettaa olevan vapaasti yleisön saatavilla.

46.

Komissio kiinnittää Italian hallituksen tavoin huomiota siihen, että käsiteltävään asiaan voidaan mahdollisesti soveltaa direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan a alakohdan poikkeusta, jonka Saksan liittotasavalta on sisällyttänyt UrhG:n 52 §:ään. ( 29 )

47.

Renckhoff väitti suullisessa käsittelyssä, ettei tuomiossa GS Media käytettyjä perusteita voida soveltaa käsiteltävään asiaan. Tekijä ei ollut antanut suostumustaan valokuvan sijoittamiseen koulun internetsivustolle, joten tekijältä oli viety oikeus määrätä teoksensa käyttämisestä. Lisäksi kyseisellä internetsivulla käyvät internetin kävijät olivat toisia kuin matkailualan verkkolehden sivustolla kävijät.

48.

Renckhoff kiistää Ranskan hallituksen tavoin direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan a alakohdan sovellettavuuden, sillä valokuvan käyttäminen ei ollut pakollista eikä välttämätöntä ja valokuvan sijoittaminen koulun internetsivustolle ylitti pelkän kouluun liittyvän asiayhteyden rajan. Ranskan hallitus lisää, että toiminta oli vastoin kyseisen artiklan 5 kohtaa, sillä teoksen käyttö oli suhteetonta.

49.

Ranskan hallitus katsoo lisäksi, että asiassa on kyseessä ennen kaikkea kappaleen valmistamista koskeva oikeus, sillä kuva on kopioitu koulun palvelimelle (direktiivin 2001/29 2 artikla), ja vasta sen jälkeen yleisölle välittämistä koskeva oikeus. Tuomiossa GS Media esitettyjen perusteiden soveltaminen on sen mukaan ristiriidassa tekijänoikeuksien suojan korkean tason varmistamisen kanssa.

50.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämässä kysymyksessä tarkastellaan yleisölle välittämisen muodostavia seikkoja, sellaisena kuin ne on määritetty unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä. ( 30 ) Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämistä huomautuksista voitaisiin päätellä lisäksi, että todellisuudessa se epäilee ainoastaan, saatettiinko valokuva oikeuskäytännössä tarkoitetun uuden yleisön saataviin. ( 31 )

51.

Unionin tuomioistuimelle esitetty kysymys ei koske varsinaisesti valokuvan kopiointia koulun tietokoneelle tai palvelimelle eikä sen mahdollista kuulumista direktiivin 2001/29 2 artiklan soveltamisalaan. Kysymyksen näin rajatessani katson, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on päättänyt asianmukaisesti tarkastella nyt käsiteltävää toimintaa yhtenäisenä kokonaisuutena sen sijaan, että purkaisi sen kahdeksi rinnakkaiseksi käsitteeksi (kappaleen valmistaminen ja yleisölle välittäminen).

52.

Asialla on kuitenkin merkitystä miljoonien Euroopan koululaisten arkipäivässä, joten ennakkoratkaisun antamiseksi on nähdäkseni paikallaan arvioida muitakin hyödyllisiä seikkoja. Ehdotan siis seuraavaa tarkastelujärjestystä: a) tutkin ensin komission viittauksen siihen, että Córdobaa esittävä kuva katsotaan suojatuksi teokseksi, ( 32 ) b) tarkastelen toiseksi yleisölle välittämisen piirteitä sellaisina kuin unionin tuomioistuin on ne vahvistanut, jotta käsitteen mahdollinen soveltaminen riita-asiassa selviäisi, ja c) tutkin lopuksi direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan a alakohdassa säädettyä poikkeusta, joka koskee suojatun teoksen käyttämistä pelkästään opetustarkoituksessa.

53.

Komission mukaan pääasian asianosaiset ovat yksimielisiä siitä, että kyseessä oleva valokuva täyttää tuomiossa Painer määritetyt edellytykset. ( 33 ) Kyseisen tuomion mukaan tavallinen valokuva voi saada tekijänoikeudellista suojaa, ”edellyttäen että tällainen valokuva on tekijänsä sellaisen luovan henkisen työn tulos, joka kuvastaa tekijänsä yksilöllisyyttä ja joka käy ilmi niistä vapaista luovista ratkaisuista, joihin tekijä on päätynyt valokuvaa toteuttaessaan”. ( 34 )

54.

Epäilen kuitenkin, ettei pelkkä Córdoban kaupunkia esittävä otos, jota hallitsee roomalainen silta, täytä tuomiossa Painer määritettyjä vaatimuksia (kuvan laadukkuutta tällä toteamuksella aliarvioimatta). Kyseisessä tuomiossa selvitettiin, tarvitsivatko vastaajana olevat päätoimittajat Painerin suostumuksen henkilökuvasta valmistetun luonnoskuvan julkaisemiseen, ”koska tällaisen valokuvan saama suoja on rajoitettu tai olematon sen luovan työn osuuden rajallisuuden vuoksi, johon kyseinen valokuva antoi mahdollisuuden”. ( 35 )

55.

Unionin tuomioistuin johti direktiivin 93/98 6 artiklasta ( 36 ) tarvittavat perusteet, jotta tuomiossa Painer kyseessä olevalla valokuvalla voitiin katsoa olevan kyseisen direktiivin mukainen pidennetty suoja (70 vuotta post mortem auctoris).

56.

Vaikka tavalliset valokuvat eivät täytä direktiivistä 93/98 johdettuja luovuutta koskevia vaatimuksia, ne eivät välttämättä jää tekijänoikeuksien soveltamisalan ulkopuolelle. Näin on siksi, että mainitussa 6 artiklassa säädetään kansallisen lainsäädännön mukaisesta muiden valokuvien suojasta.

57.

Ennakkoratkaisupyyntöpäätöksen mukaan UrhG:n 72 §:n 1 ja 2 momentissa suojataan valokuvat (Lichtbilder) soveltamalla niihin valokuvateoksia (Lichtbildwerke) koskevia säännöksiä. On siis merkityksetöntä, onko Renckhoffin ottamalla Córdoban kaupunkia esittävällä kuvalla ominaisuuksia, joita valokuvateoksilta edellytetään Bernin yleissopimuksen ja direktiivin 93/98 mukaisesti, sillä Saksan lainsäädännön mukaan kaikilla valokuvilla on UrhG:ssä tarjottu suoja. ( 37 )

58.

Vaikka tällä seikalla saattaisi olla merkitystä riita-asian ratkaisemisen kannalta, jos oikeudenkäynti olisi vireillä jäsenvaltiossa, jossa suoja ei ulotu tavanomaisiin valokuviin, Saksassa niillä on kuitenkin tällainen suoja. Huomiota ei siis tarvitse kiinnittää Renckhoffin valokuvan taiteellisuuteen ja luovuuteen. Näin on ymmärrettävämpää, miksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei ota asiaa esille lainkaan.

59.

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on määritetty joukko kyseisen käsitteen kahden osatekijän (välittäminen ja yleisö) tulkintaperusteita. ( 38 ) Analysoin näitä perusteita jäljempänä pitäytyen pelkästään niissä, jotka saattavat aiheuttaa enemmän päänvaivaa pääasiassa kyseessä olevien tosiseikkojen kannalta.

60.

Yksikään osapuolista ei varsinaisesti kiistä (kansallisissa tuomioistuimissa käsitellyssä riita-asiassa eikä tässä ennakkoratkaisumenettelyssä) sitä, että kun esitelmä, joka sisältää valokuvan Córdobasta, sijoitettiin Gesamtschule Waltropin verkkoportaaliin, siirrettiin suojattu teos käytetystä tekniikasta riippumatta ( 39 ) yleisölle, joka ei ollut läsnä paikassa, josta välittäminen sai alkunsa.

61.

Olen samaa mieltä kuin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin: ”valokuvan välittämisessä koulun internetsivustolla teoksen esittäjät eivät olleet fyysisessä ja välittömässä läheisyydessä kyseisellä välittämisellä tavoitettuun yleisöön. Kyseessä on siten välittäminen yleisölle, joka – – kuuluu direktiivin 2001/29/EY 3 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan”. Teos oli siis kyseiseen yleisöön kuuluvien henkilöiden saatavissa, eikä merkitystä ole sillä, käyttivätkö he tätä mahdollisuutta vai eivät. ( 40 )

62.

Oikeuskäytännössä määritetty välittämistä koskeva ensimmäinen arviointiperuste koskee ”käyttäjän keskeistä roolia ja sen välittämistoimen tarkoituksellisuutta”. ( 41 ) Tähän perusteeseen ( 42 ) liittyvät myös sekä siirron suorittaneen henkilön toiminnan subjektiiviset tekijät (henkilön edellytetään toimineen täysin tietoisena menettelynsä vaikutuksista) että objektiiviset olosuhteet, sillä toimella on annettava saataville suojattu teos (siten, että ilman välittämistoimea asiakkaat eivät pystyisi nauttimaan levitetystä teoksesta tai se olisi vaikeaa). ( 43 )

63.

Unionin tuomioistuin on tarkastellut pariin otteeseen käyttäjän roolia pelkästään objektiiviselta kannalta, eli selvittäen ainoastaan, ettei uudella yleisöllä olisi ollut mahdollisuutta nauttia levitetystä teoksesta ilman kyseisen käyttäjän toimea. ( 44 )

64.

Tuomiossa GS Media mainittiin kuitenkin muutamia subjektiivisia tekijöitä, joita pidettiin tarpeellisina sen selvittämiseksi, täyttyikö välittämisen tapauskohtaisessa arvioinnissa edellytys, joka koskee ”käyttäjän keskeistä roolia ja sen välittämistoimen tarkoituksellisuutta”. Tämän perusteella niihin voidaan viitata analyysin tässä vaiheessa.

65.

Tältä kannalta katsoen asian ratkaiseva tuomioistuin toteaa oppilaan ja opettajan toimineen täysin tietoisina menettelynsä vaikutuksista, sillä he halusivat antaa esitelmän ja siihen sisältyvän valokuvan koulun internetsivuston käyttäjien saataville, mitä ei olisi tapahtunut ilman heidän toimeaan. ( 45 )

66.

Tämä seikka ei kuitenkaan pureudu riittävän syvälle tekijänoikeutta väitetysti loukkaavan toiminnan tutkimisessa. Siinä ei oteta asianmukaisesti huomion etenkään a) valokuvan liitännäistä luonnetta kouluesitelmän osana, b) kyseisen kuvan ”universaalia” saatavuutta sen ollessa ladattuna internetiin tekijänsä suostumuksella niin, että kuka tahansa internetin käyttäjä pystyi sitä tarkastelemaan, eikä c) välittämisen tapahtumista kouluun liittyvässä asiayhteydessä, jossa ei ole asiakkaita eikä tavoitella voittoa. Kutakin näistä kolmesta tekijästä on tarkasteltava erikseen.

67.

Vaikka voikin olla ilmeistä, että kun oppilas ja hänen opettajansa sijoittavat saksalaisen koulun internetsivulle espanjan kielen oppiaineessa tehdyn esitelmän, heidän tarkoituksenaan ei ole tuoda esille valokuvaa suoraan sellaisenaan, vaan esille tuodaan koko esitelmä, jonka osa riidanalainen kuva Córdobasta on.

68.

Tällä teollaan he pyrkivät esittelemään esitelmää espanjan opinnoista kiinnostuneelle (väistämättä rajalliselle) yleisölle, joka ulottuu kyseiseen kouluun, perheisiin, luokkatovereihin ja kavereihin. En siis näe mitään aikomusta ulottaa Córdobaa esittävän valokuvan näkyvyyttä paljon laajemmalle kuin mitä sen sijoittaminen matkailulehden verkkoportaaliin sen ulottaa (verkkoportaalin potentiaalinen yleisö on todennäköisesti suurempi kuin koulun vaatimattomalla internetsivustolla käyvä yleisö).

69.

Valokuvan sijoittaminen koulun internetsivustolle merkitsee väistämättä julkaisemista ilman oikeudenhaltijan suostumusta. Ellei tällaiseen toimintaan liittyviä täydentäviä seikkoja tutkittaisi, voitaisiin siis päätellä tekijänoikeuden loukkauksen arviointia koskevan ensimmäisen edellytyksen täyttyvän. ( 46 )

70.

Toisin kuin asiassa GS Media, tässä asiassa on merkityksetöntä, olivatko moititulla tavalla toimineet (oppilas ja hänen opettajansa) tietoisia siitä, että kolmannen suorittama teoksen julkaiseminen internetissä on laitonta. Totean, ettei sillä ole merkitystä, sillä Renckhoffin ottama valokuva oli jo internetissä laillisesti eli Renckhoffin suostumuksella. Nyt onkin aiheellista kysyä, oliko heidän edellytettävä tienneen, että valokuvan kopioimiseksi oppilaitoksen verkkosivuille tarvittiin välttämättä valokuvaajan suostumus. Jos oli, heidän voidaan olettaa ymmärtäneen toimintansa vaikutukset.

71.

Unionin tuomioistuin on todennut, että erityisesti yksityishenkilöiden kannalta voi osoittautua vaikeaksi tarkistaa, ovatko internetissä olevien teosten tekijänoikeuden haltijat antaneet luvan niiden julkaisemiseen kyseisillä sivustoilla. ( 47 )

72.

Vaikka käsiteltävän asian olosuhteet, sellaisina kuin ne on edellä esitetty, ovat toiset kuin asiassa GS Media (jossa oli kyse toisella internetsivustolla ilman tekijänoikeuksien haltijan suostumusta vapaasti saatavilla oleviin suojattuihin teoksiin ohjaavista hyperlinkeistä), kyseisessä tuomiossa esitetty päättely henkilöiden toiminnan subjektiivisesta puolesta ilman voiton tavoittelua ( 48 ) on nähdäkseni sovellettavissa soveltuvin osin nyt käsiteltävään ennakkoratkaisupyyntöön. ( 49 )

73.

Tässä asiassa on syytä ottaa esille näistä kaksi seikkaa:

74.

Jos kyseisten kahden näkökohdan taustalla vaikuttavat tekijät täyttyvät, saattaa käsiteltävän kaltaisen asian kaltaisissa olosuhteissa olla niin, ettei yleisölle välittämistä ole tapahtunut. Tällaista vaikutusta ei kuitenkaan ole, a) jos tekijänoikeuden haltijat varoittavat, että saataviin saatettu teos on ”lainvastaisesti julkaistu internetissä”, ( 51 ) tai b) jos teos annetaan saataviin siten, että asianomaisen internetsivuston käyttäjät voivat ”kiertää rajoitustoimenpiteitä, joita suojatun teoksen sisältävällä sivustolla on toteutettu”. ( 52 ) Tällaista vaikutusta ei ole myöskään silloin, kun tekijä on ilmoittanut valokuvansa julkaisemista internetissä suunnittelevalle henkilölle, ettei anna lupaa julkaisemiseen.

75.

Kun näitä näkökohtia sovelletaan käsiteltävään asiaan, havaitaan seuraavaa:

76.

Tämä päättely ei nähdäkseni johda osavaltion ehdottamalla tavalla siihen ajatukseen, että tekijä oli luopunut tekijänoikeuksistaan, eikä myöskään siihen, että teos oli vapaasti käytettävissä.

77.

Voitiinko kuitenkin ajatella, että valokuvan ottaja oli antanut implisiittisesti suostumuksensa siihen, että kolmannet osapuolet voivat käyttää valokuvaa? ( 55 ) Tähänkään tulokseen päätyminen ei ole mielestäni väistämätöntä, kun olettamia käyttäen on nähdäkseni mahdollista tehdä toinen (lopputulokseltaan samanlainen) päätelmä valokuvaajan toiminnasta, jossa hän antaa edellä esitetyllä tavalla luvan teoksensa jakamiseen internetissä.

78.

Vastuun jakautuminen tavallisen internetin käyttäjän, jolla ei ole asiaan liittyviä ammatillisia intressejä, ja tekijänoikeuksien haltijan välillä ei voi johtaa systemaattisesti ja yleisesti siihen, että ensin mainitulta vaaditaan suurempaa huolellisuutta kuin viimeksi mainitulta, ( 56 ) kun kyse on tekijänoikeuksien suojaamisesta. ( 57 ) Minusta ei ole loogista edellyttää tällaiselta käyttäjältä velvollisuutta tutkia, onko internetissä rajoituksetta ja ilman varoituksia löytyvä teos suojattu tekijänoikeudella, kun hän haluaa käyttää teosta opetukseen liittyvässä tarkoituksessa. Näissä olosuhteissa tällainen käyttäjä voi olettaa, ettei tekijä pahastu kyseisten kuvien rajallisesta käytöstä opetustarkoituksessa.

79.

Jos näin ei olisi, rajoitettaisiin internetissä olevan valtavan tietomäärän käyttöä. Tällainen rajoittaminen voisi johtaa perusoikeuskirjan 11 artiklassa vahvistettujen sananvapauden ja tiedonvälityksen vapauden heikentymiseen. Käsiteltävässä asiassa kielteiset vaikutukset kohdistuisivat lisäksi perusoikeuskirjan 14 artiklan 1 kohdassa vahvistettuun koulutusta koskevaan oikeuteen.

80.

Oppilaan ja hänen opettajansa toiminnan arvioinnissa kolmas merkityksellinen tekijä on toimiminen voittoa tavoittelematta. ( 58 ) Vaikka Bundesgerichtshof pitää tämän seikan merkitystä vähäisenä tulkinnan suhteen, ( 59 ) sillä on nähdäkseni enemmän merkitystä.

81.

Unionin tuomioistuin on yhdistänyt voiton tavoittelun olettamaan toimimisesta täysin tietoisena teoksen suojatusta luonteesta sekä siitä, ettei teoksen julkaisemiseen internetissä ole annettu lupaa. ( 60 ) Vaikkei se ole näin suoraan todennutkaan, voidaan rivien välistä nähdäkseni lukea, että tilanteissa, joissa toiminnalla ei ole tavoiteltu voittoa, on osoitettava tietoisuus teoksen internetiin sijoittamisen lainvastaisuudesta, ja tätä varten on otettava huomioon kaikki kulloinkin kyseessä olevaan tapaukseen liittyvät olosuhteet ja seikat.

82.

Kuten edellä juuri todettiin, matkailulehden internetsivulla ei ollut käsiteltävässä tapauksessa mitään valokuvan käyttöön liittyvää varoitusta tai rajoitusta, minkä perusteella oppilas on voinut luulla, ettei valokuvan sijoittamiselle koulun internetsivustolle ollut mitään estettä. Tällaista olettamaa ei voida rinnastaa direktiivin 2001/29 3 artiklan 3 kohdassa kiellettyyn oikeuden sammumiseen, sillä olettama olisi vaikeuksitta kumottavissa. Lisäksi sen avulla voidaan tasapainottaa tekijänoikeutta sekä ”internetin moitteetonta toimintaa ja mielipiteen- ja tiedonvaihtoa kyseisessä verkossa”. ( 61 )

83.

Tekijänoikeutta koskevan maininnan puuttuminen ei vahvista väitettä, jonka mukaan oppilas ja opettaja olivat täysin tietoisia teoksen suojatusta luonteesta ja tarpeesta pyytää tekijänoikeuksien haltijalta lupa, vaan päinvastoin heikentää sitä.

84.

Lisäksi asiaan liittyvä unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö koskee kaupallista ympäristöä, minkä osoittaa taaja viittaaminen ”asiakkaisiin”. Taustaoletuksena on, että tietty yritys (tai ammattilainen) antaa ilman tekijän suostumusta asiakkailleen mahdollisuuden päästä tiettyyn suojattuun digitaaliseen sisältöön. Sitä vastoin koulumaailmassa ( 62 ) ei ole aiheellista puhua ”asiakkaista” sanan kaupallisessa merkityksessä, kun tarkoitetaan oppilaitoksen internetsivustolle sijoitettavan esitelmän kautta valokuvan näkeviä henkilöitä.

85.

Nämä kolme tekijää yhdessä (kuvan liitännäisyys kouluesitelmään nähden, valokuvan vapaa saatavuus ilman minkäänlaista mainintaa käyttörajoituksista sekä oppilaan ja opetushenkilöstön toimiminen voittoa tavoittelematta) kallistavat ajatukseni sille kannalle, ettei käsiteltävässä asiassa tapahtunut yleisölle välittämistä unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitetussa merkityksessä.

86.

Ennakkoratkaisupyyntöpäätöksessä arvioidaan seuraavaksi, käyttivätkö oppilas ja hänen opettajansa ladatessaan valokuvan koulun internetsivustolle toista siirtotapaa kuin valmistettaessa valokuvasta kappale matkailulehden verkkoportaaliin tekijän luvalla.

87.

Kuten tiedetään, teoksen siirtäminen noudattaen erilaista siirtotapaa kuin alkuperäisessä siirrossa antaa olettaa, että teos on tarkoitettu eri yleisölle, kun taas saman tavan käyttäminen merkitsee sitä, että jatkossa on tutkittava, voidaanko todella puhua uudesta yleisöstä. ( 63 )

88.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, osavaltio ja Italian hallitus väittävät oppilaan käyttäneen samaa siirtotapaa kuin matkailulehti käytti omalla internetsivustollaan. Komissio, joka ei kiistä tavan samanlaisuutta, hylkäsi kirjallisissa huomautuksissaan hyperlinkkejä koskevan oikeuskäytännön sovellettavuuden käsiteltävässä asiassa mutta lievensi kantaansa suullisessa käsittelyssä.

89.

Kaikki viittaa nähdäkseni siihen, että kappaleen valmistaminen kuvasta ensin millä tahansa tavalla (olipa kyseessä muistitikku tai tietokone) ja sen myöhempi lataaminen verkkoportaaliin vastaavat samaa siirtotapaa, jota matkailulehti on käyttänyt ladatessaan valokuvan omalle internetsivustolleen.

90.

Tätä siirtotapaa käytetään käsiteltävässä asiassa, toisin kuin hyperlinkkien yhteydessä (jossa toimi tapahtuu ainoastaan internetissä), mutta tämä ei muuta välittämistä koskevien edellytysten arviointiperusteita. On siis selvitettävä, onko koulun internetsivustolle sijoitettu teos kohdistettu uudelle yleisölle. ( 64 )

91.

Tarkasteltaessa yleisöä, jolle välittäminen on suunnattu, lähdetään poikkeuksetta liikkeelle määrästä: on täsmennettävä ennen kaikkea, onko kyseessä rajoittamaton määrä potentiaalisia vastaanottajia ja onko näitä henkilöitä varsin huomattava määrä, ja vasta toiseksi on selvitettävä, onko kyseessä uusi yleisö. ( 65 ) Tällaisen oikeuskäytännön taustalla oleva logiikka perustuu siihen, ettei siirretyn teoksen vastaanottavista henkilöistä muodostuvaa vähäistä ryhmää voida pitää juridisesti direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna yleisönä.

92.

Vähimmäismäärän ( 66 ) ylittymisen selvittämiseksi on otettava huomioon teosten saataviin saattamisen kumulatiivinen vaikutus: on arvioitava, monellako henkilöllä on pääsy teoksiin paitsi samanaikaisesti, myös peräjälkeen. ( 67 )

93.

Unionin tuomioistuin on todennut, että välittäminen internetsivulla ilman käyttörajoituksia on osoitettu kaikille mahdollisille kyseisen sivuston potentiaalisille käyttäjille (internetin käyttäjille). ( 68 ) Avainasemassa onkin objektiivinen tekijä eli siirtotapa, ei niinkään kyseistä siirtotapaa käyttävän henkilön subjektiivinen tahto.

94.

Mistään ei käy ilmi, että oppilaan työn sijoittamiseen oppilaitoksen internetsivustolle olisi liitetty käyttörajoituksia (esim. käytön rajoittaminen opetushenkilöstöön, oppilaiden vanhempiin tai oppilaisiin). Jos siis kuka tahansa internetin käyttäjä pystyy vierailemaan sivustolla ja pääsemään suojattuun teokseen (valokuvaan), siirto pystyi kohdistumaan potentiaalisesti suureen määrään henkilöitä eli direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun yleisöön.

95.

Tämän perusteen mukaan uutena on pidettävä ainoastaan yleisöä, jolle välitettävä tieto osoitetaan, kun kyseinen yleisö on eri kuin alkuperäisessä siirrossa huomioon otettu yleisö eli kun yleisö voidaan katsoa alkuperäistä kohdeyleisöä ”laajemmaksi”. ( 69 )

96.

Siltä osin kuin käsiteltävässä asiassa sekä valokuvan julkaiseminen matkailuaiheisessa verkkolehdessä että sen lataaminen internetsivustolle koulutyönä laaditun esitelmän yhteydessä saattoivat valokuvan kenen tahansa internetin käyttäjän saataviin rajoituksetta, ja kyseinen yleisö, jolle molemmat internetsivut tarjosivat mahdollisuuden pääsyyn, oli kummassakin tapauksessa sama (kaikki internetin käyttäjät).

97.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin epäilee kuitenkin tällaista päättelyä, sillä se katsoo, että a) kun käyttäjä sijoittaa teoksen omalle internetsivustolleen ja säilyttää sitä sillä, on käyttäjällä keskeinen rooli välittämisessä; b) tekijänoikeuksien haltija, joka antaa suostumuksensa teoksensa saattamiseen vapaasti internetsivustolla vierailevan yleisön saataviin, ottaa huomioon ainoastaan kyseisellä verkkosivustolla joko suoraan tai linkin välityksellä käyvät henkilöt, ja c) päinvastaisen väitteen hyväksyminen johtaisi tekijänoikeuksien sammumiseen, mikä on nimenomaisesti kielletty direktiivin 2001/29 3 artiklan 3 kohdassa.

98.

Näiden varaumien perusteella ei käsiteltävän asian yleisöä voida nähdäkseni luokitella uudeksi. ( 70 ) Unionin tuomioistuin on käyttänyt tässä yhteydessä perusteita, joita se soveltaa poikkeuksetta niin sekä radio- että televisiosignaalien välityksellä välitettäviin teoksiin ( 71 ) kuin hyperlinkkien välityksellä välitettäviin teoksiin ( 72 ) eli teknisestä alustasta riippumatta. Tällainen yleisö on olemassa yhtäältä, kun teos ei olisi kyseisen yleisön saatavilla ilman käyttäjän suorittamaa toimea, ja toisaalta, kun yleisöä ei ole otettu huomioon annettaessa lupa alkuperäiselle saataviin saattamiselle. ( 73 )

99.

Oppilaan ja hänen opettajansa toimen yhteydessä on vaikea ajatella, etteivät koulun internetsivulla käyvät henkilöt voisi käydä samalla tavalla (ja suuremmitta vaikeuksitta) myös matkailulehden internetsivustolla, jolla valokuva Córdobasta alun perin julkaistiin. Internetin käyttäjistä muodostuva yleinen yleisö, joka käy matkailulehden internetsivustolla, on siis sama kuin oppilaitoksen verkkoportaalissa.

100.

Koska kuva oli helposti ja laillisesti (eli tekijänoikeuden haltijan suostumuksella) kaikkien internetin käyttäjien saatavilla, ei oppilaan ja hänen opettajansa toiminta voi olla millään tavalla ratkaiseva seikka sen suhteen, että kuva olisi nyt useampien henkilöiden saatavilla.

101.

Internetin periaatteena on, että kun internetiin sijoitetut kuvat ovat tekijän suostumuksella vapaasti ja maksutta saatavilla ilman päinvastaiseen viittaavia mainintoja tai varaumia, on mahdotonta määrittää potentiaalisten kävijöiden määrää, luokitella kävijöitä ryhmiin tai väittää, että tekijän suostumus kattaa väin tietyt kävijät.

102.

Toistaiseksi on rajoituttu käsittelemään vain käsiteltävässä asiassa olennaista internetin asiayhteyttä, jossa yleisön uutuus on liitetty pikemminkin siihen seikkaan, että tietyn käyttäjäjoukon saataviin saatetaan suojattu teos siten, että kyseinen käyttäjäjoukko pystyy kiertämään alkuperäisellä sivustolla asetettuja rajoituksia. Tällaisessa tilanteessa on taatusti kyse uudesta yleisöstä, ”jota tekijänoikeuden haltijat eivät ole ottaneet huomioon silloin, kun ne antoivat luvan alkuperäiseen välittämiseen”. ( 74 )

103.

Käsiteltävässä asiassa ei kylläkään rikottu minkäänlaista suojatoimenpidettä (tällaista ei ollut olemassa) eikä saataville annettu teosta, joka olisi ollut internetissä ilman oikeudenhaltijan lupaa. Näiden kahden objektiivisen tekijän puuttumisen sekä valokuvan sisältäneiden kahden internetsivuston potentiaalisten kävijöiden määrän huomattavan päällekkäisyyden perusteella voidaan todeta, ettei edellä tarkoitettua uudelle yleisölle välittämistä tapahtunut.

104.

Kuten olen todennut, tällainen lopputulos ei aiheuta tekijänoikeuden sammumista vastoin direktiivin 2001/29 3 artiklan 3 kohtaa. Kyseessä on pikemminkin looginen seuraus tavasta, jolla valokuvaa koskevien oikeuksien haltija on luopunut oikeuksistaan, minkä tehdessään hän on tiennyt tai hänen olisi pitänyt tietää, että kuvan kopioinnilta suojaavien toimenpiteiden puuttuminen saattaa johtaa siihen, että internetin käyttäjät luulevat kuvan olevan vapaasti yleisön käytettävissä.

105.

Näin ollen katson, ettei ole kohtuutonta vaatia, että julkaistessaan teoksensa internetissä itse tai kolmansien välityksellä ammattilainen toteuttaa asianmukaiset toimenpiteet, myös tekniset toimenpiteet, vähintään ilmaistakseen tekijänoikeutensa ja tahtonsa määrätä teoksensa levittämisestä ja välttää näin päinvastaisen vaikutelman.

106.

Katson lisäksi, ettei tällaisen huolellisuuden vaatiminen heikennä valokuvia koskevien oikeuksien haltijoiden suojan korkeaa tasoa (kuvat säilyvät koskemattomina, jos tarvittavat varoitukset lisätään), vaan se edistää tekijänoikeuksien ja internetin käyttäjien perusteltujen etujen välistä tasapainoa internetille ominaisia toimintaperiaatteita vääristämättä.

107.

On vielä todettava, ettei oikeudenhaltija menetä koulun internetsivustolla käytetyn valokuvan kappaletta koskevaa määräämisvaltaansa, vaan hän voi vaatia sen poistamista, jos katsoo julkaisemisesta aiheutuvan vahinkoa.

108.

Katson siis kaiken edellä esitetyn perusteella, että Bundesgerichtshofin ennakkoratkaisukysymykseen on vastattava kieltävästi.

109.

Ehdottamani ratkaisu ei edellytä varsinaisesti direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohtaan koottujen mahdollisten tekijänoikeuksia koskevien poikkeusten käyttämistä, eikä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuinkaan niistä tiedustele.

110.

On mahdollista, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pysyy näistä vaiti, koska se on vakuuttunut siitä, ettei käsiteltävän kaltainen tilanne kuulu kyseisten poikkeusten soveltamisalaan sellaisina kuin Saksan lainsäätäjä on ne saattanut kansallisen lainsäädännön osaksi. ( 75 )

111.

Perustelujeni täydentämiseksi ja siltä varalta, ettei unionin tuomioistuin noudata ratkaisuehdotustani, on kuitenkin analysoitava direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan soveltamista käsiteltävään asiaan, sillä aikanaan annettavassa tuomiossa voidaan ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle esittää unionin oikeussäännön tulkinnasta hyödyllisiä täsmennyksiä niiden seikkojen lisäksi, jotka liittyvät tiukasti sen esittämään kysymykseen. ( 76 )

112.

Direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan nojalla jäsenvaltiot voivat säätää poikkeuksista, jotka koskevat kappaleen valmistamiseen, välittämiseen ja yleisön saataviin saattamiseen liittyviä oikeuksia. Näihin kuuluu suojattujen teosten käyttö yksinomaan opetuksen havainnollistamiseen. ( 77 ) Italian hallitus kiinnittää huomiota tarpeeseen soveltaa tätä poikkeusta toissijaisesti, ja komission mukaan Saksa on sisällyttänyt poikkeuksen UrhG:n 52 §:ään.

113.

Ellen erehdy, unionin tuomioistuin käsittelee nyt ensimmäistä kertaa a alakohdassa säädettyä poikkeusta. Vaikka poikkeuksia ja rajoituksia on tulkittava oikeuskäytännön mukaan suppeasti siltä osin kuin ne voivat vaikuttaa henkisen työn tuloksia koskevaan suojaan, ( 78 ) on pidettävä mielessä, että myös oikeus koulutukseen on vahvistettu perusoikeuskirjan 14 artiklan 1 kohdassa. ( 79 ) Tulkinnassa on siis otettava huomioon kohtuullinen tasapaino näiden kummankin oikeuden välillä.

114.

Tekijänoikeuksia koskevaa poikkeusta, kun suojattua teosta käytetään ainoastaan opetustarkoituksessa, ei voida rajata kyseisen tarkoituksen mahdollisimman suppeaan tulkintaan, mistä olisi kyse, jos ainoastaan opettajat saisivat käyttää havainnollistavaa aineistoa kurssiensa tai luentojensa sisällössä.

115.

Tulkinta, jossa arvostetaan enemmän oikeutta koulutukseen perusoikeuskirjan 14 artiklan 1 kohdan mukaisesti, voi korostaa oppilaiden aktiivista roolia pelkän passiivisen roolin sijaan ja antaa myös oppilaille mahdollisuuden käyttää tekijänoikeudella suojattuja kuvia samassa opetustarkoituksessa (tai oppimistarkoituksessa) kuin opettajat. Näin edesautetaan opetuksen päätarkoituksen toteutumista: ihmisen persoonallisuuden täyttä kehittämistä. ( 80 )

116.

Poikkeus voidaan myöntää muuhunkin kuin pelkkään kappaleen valmistamiseen suojatusta aineistosta sekä internetissä saataviin saattamiseen tieteellisen tutkimuksen havainnollistamiseksi. Kyseisessä säännöksessä nostetaan tieteellisen tutkimuksen havainnollistaminen ja opetuksen edistäminen samalle tasolle, joten poikkeusta voivat hyödyntää sekä oppilaat että opettajat myös korkea-asteen opintoja alemmalla tasolla, kunhan muut poikkeuksen soveltamisedellytykset täyttyvät.

117.

Suullisessa käsittelyssä kävi nimittäin ilmi tietynlainen yhteisymmärrys siitä, ettei yleisölle välittämistä (direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä) olisi tapahtunut, jos oppilaan työ olisi ladattu koulun internetsivustolle, jolle pääsy olisi rajoitettu kouluympäristöön. Vaikka pidänkin kyseistä tulkintaa liian suppeana, ( 81 ) katson, että siitä käy ilmi opetustarkoituksen ja valokuvan oppilaitoksen internetsivustolle sijoittamisen välinen yhteys.

118.

Direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan mukaan opetustarkoitusta koskeva poikkeus edellyttää, että lähde ja myös tekijän nimi on mainittava, ”jollei tämä osoittaudu mahdottomaksi”.

119.

Oppilaitoksen portaaliin ladattuun työhön sisältyvään valokuvaan oli lisätty sen lehden nimi (Schwarzaufweiss), josta valokuva oli otettu. Oppilas ja opettaja toimivat huolellisesti, eikä heitä voida moittia siitä, ettei valokuvaajan nimeä mainittu, sillä valokuvaajan nimi ei käynyt ilmi kuvan alapuolelta.

120.

Lisäksi direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdassa edellytetään, että suojatun teoksen käyttö opetustarkoituksessa on ”perusteltua tavoiteltavan ei-kaupallisen tarkoituksen vuoksi”.

121.

Kuten olen esittänyt, on täysin selvää, että espanjan kielen oppiaineeseen kuuluvan työn sijoittamisella yhtenäiskoulun verkkoportaaliin ei ollut minkäänlaista kaupallista tarkoitusta. Perustelujen osalta voidaan todeta, että internetistä otettujen valokuvien käyttö digitaalisten koulutehtävien yhteydessä on nykyään välttämätöntä tietyssä opetustoiminnassa.

122.

Koska valokuvan käyttäminen voi kuulua direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan a alakohdan poikkeuksen soveltamisalaan, sen on vielä läpäistävä saman artiklan 5 kohdan testi, jossa on arvioitava poikkeuksen soveltamisen edellytyksiä. ( 82 ) Noudatan tässä samaa menetelmää kuin ratkaisuehdotuksessani Stichting Brein. ( 83 )

123.

Kun kyseessä on käyttö opetuksen yhteydessä ilman voiton tavoittelua, on ensinnäkin nähdäkseni selvää, ettei käyttö ole ristiriidassa teoksen tavanomaisen hyödyntämisen kanssa (testin toinen peruste). Sijoittamalla kuvan koulun internetsivustolle oppilas ja opettaja eivät kumpikaan (kuten eivät myöskään oppilaitos ja osavaltio) saa mahdollista taloudellista hyötyä, joka johtuisi valokuvan olemisesta internetissä, eivätkä ne saa kaupallisia tuloja tekijän vahingoksi.

124.

Muu perusteltu etu (testin kolmas peruste) voisi olla tekijän nimen esillepano tekijän moraalisten oikeuksien valvontaa varten. Moraaliset oikeudet eivät kuitenkaan kuulu direktiivin 2001/29 soveltamisalaan, kuten sen johdanto-osan 19 perustelukappaleessa vahvistetaan.

125.

Kaikkein hankalin kohta on testin ensimmäinen peruste, jonka mukaan poikkeuksia sovelletaan vain tietyissä erityistapauksissa.

126.

Vaikka käsiteltävä asia on yksi ja ainoa, siihen annettavalla ratkaisulla voi olla merkittävää vaikutusta moniin oppilaisiin ja opettajiin (sekä valokuvaajiin) vastaavissa tilanteissa. Ei nimittäin ole kovinkaan kaukaa haettua olettaa, että tässä kuvatun kaltaista toimintaa esiintyy jäsenvaltioissa päivittäin.

127.

Jos tässä tarkastellut olosuhteet ovat käsillä kaikissa tällaisissa tapauksissa, testin viimeisen perusteen tasapainoinen tulkinta, jossa otetaan samalla kertaa huomioon muut perustellut edut (jotka johtuvat käsiteltävässä tapauksessa oikeudesta koulutukseen), voidaan päätellä, ettei samanlaisten tai samankaltaisten toimien määrällä ole vähemmän merkitystä kuin sillä, että toimien asiayhteys on riittävän täsmällinen, jottei käyttö ole ristiriidassa teosten tavanomaisen hyödyntämisen kanssa eikä haittaa perusteettomalla tavalla teokseen liittyviä oikeudenhaltijan perusteltuja etuja. Tällä varauksella kyseessä olisi siis käytännössä sama konkreettinen tapaus. ( 84 )

128.

Edellä esitetyn perusteella viime kädessä voitaisiin soveltaa direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan a alakohdan poikkeusta.

129.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Bundesgerichtshofin esittämään ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:

Se, että valokuvan, joka on ollut matkailulehden internetportaalissa vapaasti ja maksutta kaikkien internetin käyttäjien saatavilla ilman erillistä mainintaa käyttörajoituksista, sisältävä esitelmä sijoitetaan oppilaitoksen internetsivustolle voittoa tavoittelematta ja alkuperäinen lähde mainiten, ei ole tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua yleisön saataviin saattamista.