1.

Tämän muutoksenhakumenettelyn taustalla on oikeusriita, jossa ovat vastakkain Eulex Kosovo ‑operaation ( 2 ) entinen työntekijä Liam Jenkinson (jäljempänä valittaja) sekä Euroopan unionin neuvosto, Euroopan komissio, Euroopan ulkosuhdehallinto (EUH) ja Eulex Kosovo (jäljempänä vastapuolet) ja joka koskee sitä, ettei Eulex Kosovo uudistanut valittajan viimeistä sopimusta valittajan ja kolmen Euroopan unionin operaation välillä vuosina 1994–2014 allekirjoitettujen useiden perättäisten määräaikaisten sopimusten sarjassa. ( 3 )

2.

Valituksessaan valittaja vaatii unionin tuomioistuinta kumoamaan määräyksen Jenkinson v. neuvosto ym., ( 4 ) jolla unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi hänen kanteensa, jossa oli kyse ensisijaisesti SEUT 272 artiklaan perustuvasta vaatimuksesta, jossa hän vaati yhtäältä sopimussuhteensa toteamista toistaiseksi voimassa olevaksi työsopimukseksi ja korvausta vahingosta, joka hänelle oli aiheutunut perättäisten määräaikaisten sopimusten väärinkäytöstä ja perusteettomasta irtisanomisesta, sekä toisaalta sen toteamista, että EUH, neuvosto ja komissio olivat syrjineet häntä, ja niiden velvoittamista suorittamaan sen johdosta vahingonkorvausta, ja toissijaisesti Euroopan unionin toimielinten sopimussuhteen ulkopuoliseen vastuuseen perustuvasta vaatimuksesta.

3.

Valituksensa ensimmäisen vaatimuksen tueksi esittämässään ensimmäisessä perusteessa valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt useita oikeudellisia virheitä eikä ole valituksenalaisessa määräyksessä perustellut riittävästi sitä, miten pitkälle unionin tuomioistuinten toimivalta käsitellä tämän asian sopimusperusteisia seikkoja ulottuu.

4.

Tässä valitusperusteessa valittaja tuo esiin uuden kysymyksen, jota on syytä tarkastella. Unionin tuomioistuin on jo lausunut SEUT 272 artiklassa tarkoitetun välityslausekkeen ulottuvuudesta perättäisiin määräaikaisiin sopimuksiin perustuneen jatkuneen työsuhteen yhteydessä, ( 5 ) mutta sen on nyt käsiteltävässä asiassa lausuttava ensimmäistä kertaa asianosaisten allekirjoittamaan viimeiseen sopimukseen sisältyvän tällaisen lausekkeen ulottuvuudesta, kun aikaisempiin sopimuksiin sisältyneissä välityslausekkeissa toimivalta annettiin Brysselin tuomioistuimille. Tässä ratkaisuehdotuksessa tarkastellaan unionin tuomioistuimen pyynnön mukaisesti ainoastaan tätä täsmällistä kysymystä.

5.

Yhteisen toiminnan 2008/124 1 artiklassa, jonka otsikko on ”Operaatio”, todetaan, että Euroopan unioni perustaa Kosovossa toteutettavan Euroopan unionin oikeusvaltio-operaation, EULEX KOSOVOn.

6.

Kyseisen yhteisen toiminnan 2 artiklan, jonka otsikko on ”Tehtävänmäärittely”, ensimmäisessä kohdassa säädetään seuraavaa:

”EULEX KOSOVO auttaa Kosovon viranomaisia, oikeusviranomaisia ja lainvalvontaviranomaisia edistymään kohti kestävyyttä ja vastuullisuutta sekä kehittämään edelleen ja vahvistamaan riippumatonta monikansaista oikeuslaitosta sekä monikansaista poliisi- ja tullilaitosta samalla varmistaen, että nämä instituutiot ovat poliittisesta ohjauksesta riippumattomia ja noudattavat kansainvälisesti tunnustettuja normeja ja parhaita eurooppalaisia käytäntöjä.”

7.

Kyseisen yhteisen toiminnan voimassaoloa on jatkettu useaan kertaan. ( 6 ) Sitä jatkettiin erityisesti 14.6.2016 asti päätöksellä 2014/349/YUTP, ( 7 ) jota sovelletaan käsiteltävän asian tosiseikkoihin.

8.

Kyseisellä päätöksellä samaan yhteiseen toimintaan lisättiin 15 a artikla, jossa säädetään seuraavaa:

”EULEX KOSOVOlla on valtuudet hankkia palveluja ja tarvikkeita, tehdä sopimuksia ja hallinnollisia järjestelyjä, ottaa palvelukseen henkilöstöä, avata pankkitilejä, hankkia ja pitää hallussa omaisuutta ja maksaa velkojaan – –.”

9.

Lopuksi yhteisen toiminnan 2008/124 voimassaoloa jatkettiin 14.6.2018 asti päätöksellä (YUTP) 2016/947. ( 8 )

10.

Asian tausta, sellaisena kuin se ilmenee valituksenalaisesta määräyksestä, voidaan esittää lyhyesti seuraavasti.

11.

Valittaja oli aluksi perättäisten määräaikaisten sopimusten perusteella 20.8.1994–5.6.2002 palvelussuhteessa Euroopan unionin tarkkailuvaltuuskuntaan. ( 9 ) Sen jälkeen hän oli perättäisten määräaikaisten sopimusten perusteella 17.6.2002–31.12.2009 palvelussuhteessa Euroopan unionin poliisioperaatioon. ( 10 ) Lopuksi valittaja oli 11 perättäisen määräaikaisen sopimuksen perusteella 5.4.2010–14.11.2014 palvelussuhteessa Eulex Kosovo ‑operaatioon. ( 11 )

12.

Valittajalle ilmoitettiin hänen 15.6. ja 14.10.2014 väliseksi ajaksi tehdyn työsopimuksensa voimassaolon aikana Eulex Kosovo ‑operaation johtajan 26.6.2014 päivätyllä kirjeellä, että hänen osallistumisensa operaatioon päättyy eikä hänen työsopimustaan uudisteta 14.11.2014 jälkeen.

13.

Eulex Kosovo ‑operaation ja valittajan välillä tehtiin viimeinen määräaikainen sopimus 15.10. ja 14.11.2014 väliseksi ajaksi, eikä sopimusta uudistettu sen jälkeen. Viimeisen määräaikaisen sopimuksen 21 kohdassa määrätään, että Euroopan unionin tuomioistuin on SEUT 272 artiklan nojalla toimivaltainen ratkaisemaan kaikki sopimusta koskevat riidat. ( 12 )

14.

Valittaja nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 23.10.2015 jättämällään kannekirjelmällä kanteen, jossa hän vaati unionin yleistä tuomioistuinta ensisijaisesti toteamaan, että hänen sopimussuhteensa on toistaiseksi voimassa oleva työsopimus, toteamaan, että vastaajat ovat rikkoneet sopimuksesta johtuvia velvoitteitaan, erityisesti toistaiseksi voimassa olevan sopimuksen irtisanomisen tiedoksi antamista koskevia velvoitteitaan, toteamaan, että hänen irtisanomisensa oli perusteeton, sekä tämän vuoksi velvoittamaan vastaajat korvaamaan vahingon, joka on aiheutunut perättäisten määräaikaisten sopimusten väärinkäytöstä, irtisanomisen tiedoksi antamista koskevan velvoitteen laiminlyönnistä ja perusteettomasta irtisanomisesta. Valittaja pyysi unionin yleistä tuomioistuinta lisäksi toteamaan, että neuvosto, komissio ja EUH ovat syrjineet häntä hänen operaatioissa palvelemisensa aikana palkkauksen, eläkeoikeuksien ja muiden etujen osalta, ja toteamaan, että hänet olisi ollut otettava palvelukseen näistä vastapuolista jonkin väliaikaiseksi toimihenkilöksi, sekä tämän vuoksi velvoittamaan nämä maksamaan korvausta. Toissijaisesti valittaja vaati, että unionin yleinen tuomioistuin velvoittaa vastapuolet sopimussuhteen ulkopuolisen vastuunsa perusteella maksamaan hänelle korvauksen velvoitteidensa laiminlyönnistä aiheutuneesta vahingosta.

15.

Valituksenalaisessa määräyksessä unionin yleinen tuomioistuin totesi, ettei se selvästikään ole toimivaltainen ratkaisemaan kahta ensisijaisesti esitettyä vaatimusta, ja hylkäsi toissijaisesti esitetyn vaatimuksen sillä perusteella, että sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuivat. Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi kanteen näin ollen kokonaisuudessaan ja velvoitti kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

16.

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin kumoaa valituksenalaisen määräyksen, hyväksyy kanteen ja velvoittaa vastapuolet korvaamaan oikeudenkäyntikulut molemmissa oikeusasteissa. Neuvosto ja komissio vaativat, että valitus hylätään ja valittaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut. EUH ja Eulex Kosovo vaativat unionin tuomioistuinta ensisijaisesti toteamaan, ettei se ole toimivaltainen ratkaisemaan valitusta, ja toissijaisesti hylkäämään valituksen ja velvoittamaan valittajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Neuvosto ja EUH vaativat lisäksi, että jos valitus todetaan perustelluksi, unionin tuomioistuin hylkää sen ja kanteen sillä perusteella, että niiden tutkittavaksi ottamisen edellytykset puuttuvat neuvoston ja EUH:n osalta.

17.

Valitusta käsiteltiin unionin tuomioistuimessa aluksi kirjallisesti. Asianosaisille ja muille osapuolille on esitetty pyyntö suullisten lausumien keskittämisestä ensimmäisen vaatimuksen tueksi esitettyyn ensimmäiseen perusteeseen. Istunto pidettiin 17.1.2018.

18.

Valituksen ensimmäisen vaatimuksen tueksi esitetty ensimmäinen peruste koskee unionin yleisen tuomioistuimen arviointia siitä, miten laaja toimivalta unionin tuomioistuimilla on käsitellä tämän asian sopimusperusteisia seikkoja. Kyseinen valitusperuste koostuu lähinnä neljästä osasta.

19.

Valittaja moittii unionin yleistä tuomioistuinta siitä, ettei se ole vastannut ensimmäisessä oikeusasteessa esitettyyn väitteeseen, jonka mukaan unionin tuomioistuimen toimivalta käsitellä sopimusriitoja voi johtua ainoastaan siitä, että sopimuspuolet nimeävät sen toimivaltaiseksi tuomioistuimeksi sopimukseen sisältyvässä välityslausekkeessa edellyttäen, että tämä sopimus on pätevä, mutta riidanalaisen lausekkeen voimassaoloa, ulottuvuutta ja vaikutuksia on analysoitava sopimukseen sovellettavan kansallisen oikeuden, käsiteltävässä asiassa Belgian oikeuden, perusteella.

20.

Lisäksi valittajan mukaan unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen ratkaistessaan oikeudenkäyntiväitteet analysoimatta asiakysymystä. Belgian lainsäädännön mukaan työsopimus on nimittäin allekirjoitettava, ennen kuin työntekijä aloittaa työskentelyn, jotta sopimuslausekkeisiin voidaan vedota, mistä seuraa, että ainoastaan valittaja voi vedota välityslausekkeeseen.

21.

Riidanalaisen lausekkeen tulkinnan ja ulottuvuuden osalta valittaja joka tapauksessa väittää, että unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt Belgian oikeuden perusteella analysoida välityslauseketta koskevaa osapuolten tosiasiallista tahtoa niiden allekirjoittaessa viimeisen määräaikaisen sopimuksen, sillä Belgian oikeuden mukaan epäselvässä tapauksessa sovelletaan heikommalle sopimuspuolelle edullisempaa tulkintaa. Koska välityslauseke koskee kuitenkin pitkäaikaista sopimussuhdetta, kyseisen lausekkeen allekirjoittamisen asiayhteydestä ilmenee, ettei sopimuspuolten tarkoituksena ollut hajottaa oikeusriitaa osiin antamalla unionin tuomioistuimille toimivalta käsitellä ainoastaan viimeistä määräaikaista sopimusta. Valittajan mukaan unionin yleisen tuomioistuimen tulkinta tarkoittaa myös sitä, että operaatiot voivat yksinkertaisesti sisällyttämällä jokaiseen määräaikaiseen sopimukseen erilaisen oikeuspaikkaa koskevan ehdon estää henkilöstöä panemasta vireille oikeudenkäyntiä sille tunnustetun oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan oikeuden mukaisesti ja pakottaa henkilöstön saattamaan asian yhtä monen tuomioistuimen käsiteltäväksi kuin se on allekirjoittanut määräaikaisia sopimuksia. Valittaja väittää, ettei valituksenalaisessa määräyksessä kuitenkaan esitetä tältä osin perusteluja ja että se on oikeudellisesti virheellinen.

22.

EUH, neuvosto, komissio ja Eulex Kosovo kiistävät valittajan ensimmäisen osan tueksi esittämät väitteet.

23.

Valittaja moittii unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se katsoi valituksenalaisen määräyksen 41 kohdassa, ettei se ole toimivaltainen, koska se totesi, että Belgian tuomioistuimet katsovat olevansa toimivaltaisia ratkaisemaan määräaikaisten sopimusten muodostamaa kokonaisuutta koskevan riidan viimeistä määräaikaista sopimusta lukuun ottamatta. Valittajan mukaan ei ole pois suljettu, että Belgian tuomioistuinten tulkinnan mukaan viimeiseen määräaikaiseen sopimukseen sisältyvää välityslauseketta sovelletaan koko hänen sopimussuhteeseensa vastapuolten kanssa. Valittajan mukaan Belgian tuomioistuimet eivät missään tapauksessa voi kumota operaation tai toimielinten tiedoksi antamaa tai niiltä peräisin olevaa yksittäistä hallintotoimea, vaan ne voivat enintään lykätä sen vaikutuksia. Valittaja katsoo näin ollen, etteivät valituksenalaisesta määräyksestä ainoastaan puuttuneet perustelut, vaan siihen sisältyi myös Belgian oikeutta ja vireilläolovaikutuksen periaatetta koskevia oikeudellisia virheitä.

24.

EUH ja komissio kiistävät valittajan toisen osan tueksi esittämät väitteet.

25.

Valittaja moittii unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se totesi valituksenalaisen määräyksen 39 kohdassa virheellisesti, että koska se oli toimivaltainen ainoastaan viimeisen määräaikaisen sopimuksen osalta, se ei voinut lausua aiemmin tehtyjen työsopimusten oikeusvaikutuksista. Valittajan mukaan sopimussuhteen muodostaman kokonaisuuden toteamista toistaiseksi voimassa olevaksi sopimukseksi ei voida missään tapauksessa tarkastella erillään viimeisen määräaikaisen sopimuksen olemassaolosta ja tarkemmin sanoen kyseisen sopimuksen päättymisestä. Valittajan mukaan on nimittäin mahdotonta, että sen sopimussuhde voitaisiin katsoa toistaiseksi voimassa olevaksi osittain kansallisissa tuomioistuimissa ja osittain unionin tuomioistuimissa. Valittajan mukaan unionin yleinen tuomioistuin jätti näin ollen vastaamatta sille esitettyyn väitteeseen ja teki oikeudellisen virheen valituksenalaisessa määräyksessä.

26.

EUH, neuvosto ja komissio kiistävät valittajan väitteet.

27.

Valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on joka tapauksessa jättänyt käsittelemättä hänen vaatimuksensa, joka koskee Belgian oikeudessa säädettyä palvelussuhteen päättyessä lakisääteisesti laadittavien asiakirjojen tiedoksi antamista viimeisen määräaikaisen sopimuksen päätyttyä, ja katsoo, että tämä laiminlyönti merkitsee oikeussuojan epäämistä.

28.

Neuvosto ja komissio kiistävät neljättä osaa koskevat valittajan väitteet.

29.

Tämä tarkastelu koskee ainoastaan sitä, miten pitkälle ulottuu SEUT 272 artiklaan perustuvasta välityslausekkeesta johtuva unionin tuomioistuinten toimivalta käsitellä tämän asian sopimusperusteisia seikkoja. Näin ollen tämä tarkastelu edellyttää kyseisen määräyksen itsenäistä tulkintaa. Tässä ratkaisuehdotuksessa ei siis oteta ennalta kantaa oikeusriidan kohteena olevaan sopimussuhteen toteamiseen toistaiseksi voimassa olevaksi työsopimukseksi. Tätä kysymystä olisi nimittäin arvioitava asiaan sovellettavien aineellisten säännösten perusteella. ( 13 )

30.

Aluksi on muistutettava tuomioistuimesta, joka on toimivaltainen ratkaisemaan oikeusriidat, joissa unioni on asianosainen, että SEUT 274 artiklassa määrätään, että ”jollei toimivaltaa ole perussopimuksilla annettu Euroopan unionin tuomioistuimelle, riidat, joissa unioni on asianosainen, eivät unionin asianosaisuuden perusteella ole jäsenvaltioiden tuomioistuinten tuomiovallan ulkopuolella”. Unionin tuomioistuimen mukaan perustamissopimuksella käyttöön otettu tuomioistuinten toimivaltajakoa koskeva järjestelmä ”ei anna asianosaisille mahdollisuutta valita yhteisöjen tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten välillä – – riita-asioissa”. Tämän järjestelmän mukaan unionin tuomioistuinten toimivalta ”sulkee pois kansallisten tuomioistuinten toimivallan”. ( 14 )

31.

SEUT 272 artiklassa määrätään unionin tuomioistuinten yksinomaisesta toimivallasta, että ”Euroopan unionin tuomioistuimella on toimivalta ratkaista asia unionin tekemässä tai sen puolesta tehdyssä julkis- tai yksityisoikeudellisessa sopimuksessa olevan välityslausekkeen nojalla”. ( 15 ) Kyseinen artikla on erityismääräys, jonka perusteella asia voidaan saattaa unionin tuomioistuinten käsiteltäväksi julkis- tai yksityisoikeudellisen sopimuksen osapuolten laatiman välityslausekkeen nojalla. ( 16 ) Unionin tuomioistuimen toimivalta on näin ollen sidoksissa yhtäältä unionin toimielimen, elimen tai viranomaisen ja yksityisen osapuolen välillä tehdyn sopimuksen ja toisaalta kyseessä olevaan sopimukseen sisältyvän välityslausekkeen olemassaoloon. ( 17 )

32.

Vaikka unionin tuomioistuimen saattaa olla ratkaistava SEUT 272 artiklaan perustuvan välityslausekkeen nojalla sen käsiteltäväksi saatettu oikeusriita soveltamalla sopimukseen sovellettavaa kansallista oikeutta, ( 18 ) unionin tuomioistuin on jo todennut, että sen toimivaltaa kyseistä sopimusta koskevan oikeusriidan ratkaisemiseen on arvioitava pelkästään tämän artiklan ja välityslausekkeen määräysten perusteella eikä unionin tuomioistuimelle voi esittää väitettä siitä, että kansallisen oikeuden säännökset olisivat esteenä sen toimivallalle. ( 19 ) Voidakseen määrittää toimivaltansa unionin tuomioistuimen on näin ollen varmistettava, että oikeusriidan kohteena olevaan sopimukseen sisältyy tällainen lauseke. Sen olemassaolo edellyttää näin ollen kaikkien muiden tuomioistuinten toimivallan pois sulkemista. ( 20 )

33.

SEUT 272 ja SEUT 274 artiklasta voidaan siis yhdessä tarkasteltuina johtaa yleinen sääntö, jonka mukaan sellaisia sopimuksia koskevat riidat, joissa unioni on sopimuspuolena tai joissa jokin sopimuspuolista toimii unionin edustajana, kuuluvat kansallisen tuomioistuimen toimivaltaan. ( 21 ) Unionin tuomioistuinten toimivalta sulkee kuitenkin pois kansallisten tuomioistuinten toimivallan. ( 22 ) Jos unionin tuomioistuimet katsovat, että välityslauseke kattaa kanteessa esitetyt vaatimukset, kansalliset tuomioistuimet eivät ole enää toimivaltaisia ratkaisemaan kannetta. Näiden tuomioistuinten on näin ollen katsottava, etteivät ne ole toimivaltaisia yhtäältä unionin oikeuden ensisijaisuuden periaatteen ( 23 ) ja toisaalta osapuolten tahdon noudattamista koskevan periaatteen vuoksi.

34.

Ongelmia aiheutuu kuitenkin silloin, kun jokin toinenkin tuomioistuin on todettu toimivaltaiseksi joko samassa sopimuksessa (kilpailevat toimivallat) ( 24 ) tai, kuten käsiteltävässä asiassa, viimeistä sopimusta edeltäneissä osapuolten välillä työsuhteen yhteydessä allekirjoitetuissa määräaikaisissa sopimuksissa. ( 25 )

35.

Oikeuskäytännön mukaan välityslausekkeeseen perustuvaa unionin toimivaltaa on tulkittava suppeasti, koska se on poikkeus yleisesti sovellettavista oikeussäännöistä. Unionin tuomioistuin voi nimittäin käsitellä vain sellaisia vaatimuksia, jotka johtuvat unionin tekemästä sopimuksesta ja joihin sisältyy välityslauseke tai jotka liittyvät välittömästi tällaisesta sopimuksesta johtuviin velvoitteisiin. ( 26 )

36.

Kun otetaan huomioon, että kaikki valittajan ensimmäisen valitusperusteen yhteydessä esittämät vaatimukset perustuvat joko perättäisten määräaikaisten sopimusten väärinkäyttöön tai hänen perusteettomaan irtisanomiseensa, tässä yhteydessä on pohdittava yhtäältä valittajan vaatimusten ja toisaalta eri määräaikaisten sopimusten (joihin myös viimeinen määräaikainen sopimus sisältyy) välisiä yhteyksiä tai niistä johtuvia velvoitteita.

37.

Ensinnäkin, jotta saadaan selville, johtuvatko valittajan ensimmäisessä valitusperusteessa esittämät vaatimukset suoraan osapuolten välillä allekirjoitetusta välityslausekkeen sisältävästä viimeisestä määräaikaisesta sopimuksesta vai liittyvätkö nämä vaatimukset suoraan viimeisestä määräaikaisesta sopimuksesta johtuviin velvoitteisiin, on selvitettävä, onko 11 perättäiseen määräaikaiseen sopimukseen perustuva valittajan ja Eulex Kosovo ‑operaation välinen työsuhde luokiteltava yhdeksi jatkuvaksi työsuhteeksi vai muodostaako viimeinen määräaikainen työsopimus päinvastoin perustan, johon edellisiin määräaikaisiin sopimuksiin perustuvasta työsuhteesta erillinen työsuhde perustuu.

38.

Muistutan, että valittaja on ollut lähes 20 vuoden ajan palvelussuhteessa kolmeen eri unionin operaatioon, jotka on toteutettu YUTP:n alalla. Erityisesti valittajan työsuhteesta Eulex Kosovo ‑operaatioon on todettava, että hänen kyseisen operaation palveluksessa 5.4.2010–14.11.2014 hoitamansa tehtävät johtivat 11 perättäiseen määräaikaiseen sopimukseen perustuvaan työsuhteeseen.

39.

Edellä esitetystä seuraa, että valittajan ja Eulex Kosovo ‑operaation välinen palvelussuhde on luonteeltaan sopimusoikeudellinen työsuhde. Herää kuitenkin kysymys, onko tällainen sopimusoikeudellinen suhde yksi jatkuva työsuhde.

40.

On aivan selvää, että tähän kysymykseen on vastattava myöntävästi. Ensinnäkin kuten asian taustasta ilmenee, Eulex Kosovo ‑operaation ja valittajan välillä tehtiin viimeinen määräaikainen sopimus 15.10. ja 14.11.2014 väliseksi ajaksi. Operaation johtaja ilmoitti 26.6.2014 päivätyllä kirjeellä valittajalle, ettei Eulex Kosovo uudista hänen ”viimeistä määräaikaista työsopimustaan”14.11.2014 jälkeen. Tässä kirjeessä siis mainitaan viimeisen määräaikaisen sopimuksen päättymispäivä, joka oli siis 14.11.2014. Viimeiseen määräaikaiseen sopimukseen viittaaminen nimittäin osoittaa, että se kuului samaan valittajan ja Eulex Kosovo ‑operaation väliseen työsuhteeseen. Toiseksi, kuten Eulex Kosovo itse myönsi vastatessaan istunnossa esitettyyn kysymykseen, joka koski asianosaisten välisen työsuhteen luonnetta, koska valittaja alkoi työskennellä Eulex Kosovo ‑operaatiossa vuonna 2010, hänen viimeisen määräaikaisen sopimuksensa päättymiseen saakka hoitamansa tehtävä oli ollut olemassa kyseisestä päivästä lähtien, ja se oli luonteeltaan samanlainen kuin edellisten määräaikaisten sopimusten perusteella hoidettu tehtävä.

41.

Katson näin ollen, että tällainen palvelussuhde, jonka puitteissa valittaja työskenteli 5.4.2010–14.11.2014 Eulex Kosovo ‑operaation palveluksessa perättäisten määräaikaisten sopimusten perusteella, on luokiteltava asianosaisten väliseksi yhdeksi jatkuvaksi työsuhteeksi.

42.

Aluksi on muistutettava, että valittajan ja Eulex Kosovo ‑operaation välillä 5.4.2010–14.10.2014 allekirjoitettuihin perättäisiin määräaikaisiin sopimuksiin sisältyvässä välityslausekkeessa toimivalta annetaan Brysselin tuomioistuimille. Viimeisen määräaikaisen sopimuksen 21 kohdassa kuitenkin määrätään, että toimivalta on Euroopan unionin tuomioistuimella SEUT 272 artiklan nojalla. Kyseisessä kohdassa määrätään, että unionin tuomioistuimet ovat toimivaltaisia ratkaisemaan kaikki sopimusta koskevat riidat.

43.

Tässä yhteydessä herää kysymys siitä, mikä on toimivaltainen tuomioistuin perättäisiin määräaikaisiin sopimuksiin perustuvissa sopimussuhteissa, joista useimmissa toimivalta annetaan jäsenvaltion tuomioistuimille, kun tämän suhteen taustalla olevaan viimeiseen sopimukseen sisältyy SEUT 272 artiklaan perustuva välityslauseke, jossa toimivalta annetaan unionin tuomioistuimille. ( 27 )

44.

Jotta tähän kysymykseen voidaan vastata, on tehtävä valinta kahden vaihtoehdon välillä. Toimivaltainen tuomioistuin ratkaisemaan samaan työsuhteeseen liittyvät riidat on joko useimmissa tämän työsuhteen perustana olevissa määräaikaisissa sopimuksissa määrätty tuomioistuin (käsiteltävässä asiassa Brysselin tuomioistuimet) tai viimeisessä määräaikaisessa sopimuksessa määrätty tuomioistuin (käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuimet). Olen vakuuttunut siitä, että näistä kahdesta vaihtoehdosta on valittava jälkimmäinen.

45.

Tässä yhteydessä on viitattava tuomiolla Porta v. komissio (tuomio 1.7.1982, 109/81, EU:C:1982:253) ratkaistuun asiaan, joka koski käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan kaltaista työsuhdetta ja perättäisiä määräaikaisia sopimuksia, jotka Teresita Porta oli tehnyt vuosittain Ispran yhteisen tutkimuskeskuksen johtajan kanssa italian kielen kurssien pitämisestä 15 vuoden aikana siten, että ensimmäiset viisi vuotta toimittiin ilman kirjallisia sopimuksia ja sittemmin sopimuskirjelmien perusteella. Viimeisten neljän vuoden aikana asianosaisten välinen työsuhde oli perustunut yksityiskohtaisempiin sopimuksiin, joihin sisältyi ETY:n perustamissopimuksen 181 artiklassa (josta on tullut SEUT 272 artikla) tarkoitettu välityslauseke, jonka mukaan yhteisöjen tuomioistuimella oli ”yksinomainen toimivalta ratkaista kaikki riidat, jotka liittyvät mainittujen sopimusten voimassaoloon, tulkintaan tai täytäntöönpanoon”.

46.

Edellä mainitussa tuomiossa todettiin, ettei ”se, ettei kyseinen [välitys]lauseke sisälly aikaisempiin sopimuksiin ja että ensimmäisinä vuosina ei ollut tehty edes kirjallisia sopimuksia, estä yhteisöjen tuomioistuinta ottamasta kaikkia tehtyjä sopimuksia huomioon arvioidessaan osapuolten välisiä suhteita”. ( 28 ) Vaikka siis ainoastaan viimeisiin sopimuksiin sisältyi välityslauseke, jonka nojalla unionin tuomioistuin oli toimivaltainen, se otti tilannetta arvioidessaan huomioon asianosaisten aiempien suhteiden muodostaman kokonaisuuden.

47.

Käsiteltävässä asiassa on muistettava, että valittajan vaatimukset liittyvät perättäisiin määräaikaisiin sopimuksiin perustuvan yhden jatkuvan työsuhteen olemassaoloon. On siis selvää, että sekä määräaikaisten sopimusten väärinkäyttöön perustuva valittajan vaatimus että perusteetonta irtisanomista koskeva vaatimus perustuvat 5.4.2010–14.11.2014 tehtyjen sopimusten kokonaisuuteen, johon viimeinen määräaikainen sopimus epäilemättä sisältyy. Valittajan ja Eulex Kosovo ‑operaation välinen työsuhde nimittäin päättyi viimeisen määräaikaisen sopimuksen uudistamatta jättämisen vuoksi, mikä ilmenee palvelussuhteen päättymistä koskevasta ennakkoilmoituksesta. ( 29 ) Asianosaisten välisen työsuhteen päättymistä ei voida missään tapauksessa tarkastella viittaamatta kyseessä olevaan viimeiseen määräaikaiseen sopimukseen. Tuomioistuin, joka on toimivaltainen ratkaisemaan kaikki koko työsuhteeseen liittyvät riidat, on näin ollen määritettävä viimeiseen määräaikaiseen sopimukseen sisältyvän välityslausekkeen perusteella. Vastakkainen näkemys voisi hajottaa yhdestä työsuhteesta johtuvan riidan useisiin osiin välityslausekkeiden määrästä riippuen, koska toimivalta annetaan eri tuomioistuimille. Tällaisella näkemyksellä loukattaisiin oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin.

48.

Kun otetaan huomioon sen palvelussuhteen yhtenäisyys, jonka perusteella vastaaja työskenteli Eulex Kosovo ‑operaatiossa vuosina 2010–2014, viimeisessä määräaikaisessa sopimuksessa määrätyn tuomioistuimen on näin ollen oikeusvarmuuden periaatteen ja tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevan oikeuden ( 30 ) mukaisesti oltava toimivaltainen ratkaisemaan kaikki kyseisestä perättäisiin määräaikaisiin sopimuksiin perustuvasta työsuhteesta johtuvat riidat. On nimittäin selvää, että vastaajan ja Eulex Kosovo ‑operaation välisen työsuhteen päättymisen aiheuttaja – sopimuksen uudistamatta jättäminen – liittyy viimeiseen määräaikaiseen sopimukseen riippumatta siitä, milloin ennakkoilmoitus oli lähetetty vastaajalle.

49.

Tätä päättelyä tukee se, että osapuolten päätös SEUT 272 artiklaan perustuvan välityslausekkeen sisällyttämisestä viimeiseen määräaikaiseen sopimukseen osoittaa asianosaisten tietoisen tahdon antaa työsuhdettaan koskeva toimivalta unionin tuomioistuimelle. Palautan tässä yhteydessä mieleen oikeusperiaatteen, jonka mukaan osapuolten ilmaisemaa tahtoa on viime kädessä noudatettava ensisijaisesti. Tämän periaatteen noudattaminen siis edellyttää nimenomaan, että unionin tuomioistuin on toimivaltainen ratkaisemaan ensimmäisten oikeudenkäyntiä edeltävien toimien ajankohtana ( 31 ) olemassa olevaan sopimussuhteeseen liittyvän riidan. Jos osapuolet ovat tässä yhteydessä päättäneet vaihtaa tuomioistuinta, joka on toimivaltainen ratkaisemaan niiden sopimussuhteesta johtuvat riidat, tätä valintaa on näin ollen kunnioitettava.

50.

Valittajan ensimmäisessä valitusperusteessaan esittämä arvostelu koskee yhtäältä valituksenalaisen määräyksen 23–26 kohtaa ja toisaalta sen 39 ja 41 kohtaa.

51.

Valituksenalaisen määräyksen 23–26 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin totesi SEUT 272 artiklaa koskevan oikeuskäytännön perusteella, että se on toimivaltainen vain siltä osin kuin asia koskee viimeistä määräaikaista sopimusta siihen sisältyvän välityslausekkeen nojalla ja että se ei näin ollen selvästikään ole toimivaltainen ratkaisemaan riitoja, jotka saattavat johtua kantajan viimeistä määräaikaista sopimusta edeltäneiden työsopimusten, joihin sisältyvässä lausekkeessa toimivalta annetaan nimenomaisesti Belgian tuomioistuimille, täyttämisestä.

52.

Huomautan, että tällaista oikeudellista perustelua ei voida hyväksyä valittajan ja hänen työnantajansa yhdessä jatkuvassa työsuhteessa, joka perustuu perättäisiin määräaikaisiin sopimuksiin.

53.

Kuten valittaja toteaa, tämä unionin yleisen tuomioistuimen tulkinta tarkoittaa, että kun operaatiot asettavat työntekijän jokaisessa määräaikaisessa sopimuksessa erilaisen oikeuspaikkaa koskevan ehdon, ne voivat estää työntekijöitä panemasta vireille oikeudenkäyntiä heille tunnustetun tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevan oikeuden mukaisesti.

54.

Valituksenalaisen määräyksen 39 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin tarkasteli valittajan vaatimusta, joka koski sopimussuhteen muodostaman kokonaisuuden toteamista toistaiseksi voimassa olevaksi sopimukseksi.

55.

Tältä osin unionin yleinen tuomioistuin totesi, että koska sen toimivalta ulottuu vain viimeiseen määräaikaiseen sopimukseen, tämä toimivalta ei anna sille mahdollisuutta lausua aiemmin tehtyjen työsopimusten oikeusvaikutuksista ja että se ei näin ollen selvästikään ole toimivaltainen ratkaisemaan vaatimuksia, jotka koskevat Belgian oikeudessa säädettyä irtisanomisen ja palvelussuhteen päättyessä lakisääteisesti laadittavien asiakirjojen tiedoksi antamista viimeisen määräaikaisen sopimuksen päättyessä.

56.

Valituksenalaisen määräyksen 41 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin totesi, ettei sillä ole toimivaltaa, koska Belgian tuomioistuimet katsovat olevansa toimivaltaisia ratkaisemaan määräaikaisten sopimusten muodostamaan kokonaisuuteen liittyvän riidan viimeistä sopimusta lukuun ottamatta.

57.

Huomautan, että – kuten edellä tämän ratkaisuehdotuksen 47 kohdasta ilmenee – unionin yleinen tuomioistuin on jättänyt huomiotta, että asianosaisten välisen palvelussuhteen päättymistä ei voida ymmärtää ilman viimeisen määräaikaisen sopimuksen olemassaoloa. Vastaajan ja Eulex Kosovo ‑operaation välisen työsuhteen päättymisen aiheuttaja – viimeisen sopimuksen uudistamatta jättäminen – liittyy nimittäin tähän viimeiseen sopimukseen.

58.

Kuten totesin edellä tämän ratkaisuehdotuksen 48 ja 49 kohdassa, koska tässä oikeusriidassa tulee esiin kysymys työsuhteen jatkuvuudesta ja siten yhtenäisyydestä, tuomioistuin, joka on toimivaltainen ratkaisemaan kaikki koko työsuhteeseen liittyvät riidat, on määritettävä viimeiseen määräaikaiseen sopimukseen sisältyvän välityslausekkeen perusteella.

59.

Tästä seuraa, että koska unionin yleisen tuomioistuimen päättelyssä ei oteta huomioon vastaajan ja Eulex Kosovo ‑operaation välisen työsuhteen jatkuvuutta eikä välityslausekkeessa vapaasti ilmaistun sopimuspuolten tahdon seurausta, se ei voinut tekemättä oikeudellista virhettä tukeutua päätelmään, jonka mukaan välityslausekkeen ulottuvuus on nimenomaisesti rajattu viimeistä määräaikaista sopimusta koskeviin riitoihin eikä sitä voida laajentaa koskemaan aikaisempia sopimuksia.

60.

Koska unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen kanteen tutkimista koskevan toimivaltansa osalta, ei ole tarpeen tutkia valittajan väitteitä, joiden mukaan valituksenalaisessa määräyksessä ei esitetä riittäviä perusteluja eikä tarkastella viimeiseen määräaikaiseen sopimukseen liittyvää vaatimusta.

61.

Ensimmäinen valitusperuste on näin ollen hyväksyttävä.

62.

Kaiken edellä esitetyn perusteella ehdotan, että valituksenalainen määräys kumotaan siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin totesi, ettei se selvästikään ole toimivaltainen ratkaisemaan kantajan nostamaa kannetta.

63.

Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklassa todetaan, että jos muutoksenhaku todetaan aiheelliseksi, unionin tuomioistuin julistaa unionin yleisen tuomioistuimen päätöksen mitättömäksi. Se voi joko itse ratkaista asian lopullisesti, jos asia on ratkaisukelpoinen, tai palauttaa asian unionin yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi.

64.

Käsiteltävä asia ei ole mielestäni ratkaisukelpoinen. Jos unionin tuomioistuin nimittäin tutkisi valittajan esittämien väitteiden perusteltavuuden, se joutuisi lausumaan tosiseikkoja koskevista kysymyksistä sellaisten seikkojen perusteella, joita unionin yleinen tuomioistuin ei ole valituksenalaisessa määräyksessä arvioinut, koska se totesi, ettei se selvästikään ole toimivaltainen ratkaisemaan kannetta. Asianosaisilla ei myöskään ole ollut tilaisuutta lausua unionin tuomioistuimessa pääasian tosiseikkoihin perustuvista väitteistä.

65.

Edellä esitetyn perusteella katson, että valittajan valituksensa ensimmäisen vaatimuksen tueksi esittämä ensimmäinen peruste on hyväksyttävä, ja ehdotan, että unionin tuomioistuin pelkästään tästä syystä ja tämän rajoittamatta muiden valitusperusteiden tutkimista kumoaa 9.11.2016 annetun unionin yleisen tuomioistuimen määräyksen Jenkinson vastaan neuvosto ym. (T‑602/15, EU:T:2016:660) ja palauttaa asian unionin yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi sekä määrää, että oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.