1

Euroopan komissio vaati 12.6.2009 antamallaan päätöksellä C(2009) 4694 maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 98/30/EY kumoamisesta 26.6.2003 annetun direktiivin 2003/55/EY (EUVL 2003, L 176, s. 57) 22 artiklan nojalla Bundesnetzagenturia (verkkoinfrastruktuureista vastaava Saksan liittovaltion virasto) muuttamaan viimeksi mainitun 25.2.2009 antamaa päätöstä, jolla vapautetaan Ostsee-Pipeline-Anbindungsleitung-kaasuputkea (jäljempänä OPAL) koskevan hankkeen siirtokapasiteetti saman direktiivin 18 artiklassa säädettyjen, kolmansien osapuolien verkkoon pääsyä koskevien sääntöjen sekä 25 artiklan 2–4 kohdassa säädettyjen tariffisääntöjen soveltamisesta; kyseinen kaasuputki on mantereella sijaitseva itäinen osa Nord Stream 1 ‑kaasuputkesta, jonka alkupää on Saksassa lähellä Greifswaldia ja Lubminin kuntaa ja loppupää Brandovin kunnassa Tšekissä.

2

Komission päätöksessä, joka annettiin 12.6.2009, säädetään seuraavista edellytyksistä:

3

Bundesnetzagentur muutti 25.2.2009 antamaansa päätöstä 7.7.2009 vastaamaan edellä mainittuja, komission päätöksen mukaisia edellytyksiä. Bundesnetzagentur hyväksyi säännöistä vapauttamisen 22 vuodeksi.

4

OPAL-kaasuputki otettiin käyttöön 13.7.2011, ja sen kapasiteetti on noin 36,5 miljardia kuutiometriä. OPAL-kaasuputken siirtokapasiteetti vapautettiin 12.6.2009 annetun komission päätöksen ja 25.2.2009 annetun Bundesnetzagenturin päätöksen, sellaisena kuin se on muutettuna 7.7.2009 annetulla päätöksellä, mukaisesti kokonaan direktiiviin 2003/55 perustuvien, kolmansien osapuolten verkkoon pääsyä ja tariffisääntöjä koskevien säännösten soveltamisesta.

5

Kaasuputken kapasiteetista varaamatonta 50 prosentin osuutta ei ole missään vaiheessa käytetty, sillä Gazprom ei ole pannut täytäntöön 12.6.2009 annetussa komission päätöksessä tarkoitettua kaasukapasiteetin vapauttamisohjelmaa. Kaasuputken tulokapasiteetti lähellä Greifswaldia kiinnostaa vain niitä kolmansia osapuolia, jotka pystyvät syöttämään kaasua kaasuputkeen tästä tulokohdasta. Nykyisten teknisten ominaisuuksien vuoksi tähän tulokohtaan voidaan toimittaa kaasua ainoastaan Nord Stream 1 ‑kaasuputkesta, jota Gazprom-ryhmä käyttää Venäjän kaasuesiintymiltä peräisin olevan kaasun kuljettamiseen, joten vaikuttaa siltä, että vain 50 prosenttia OPAL-kaasuputken siirtokapasiteetista on etukäteen käytössä.

6

Bundesnetzagentur ilmoitti komissiolle 13.5.2016 maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2003/55/EY kumoamisesta 13.7.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/73/EY (EUVL 2009, L 211, s. 94) 36 artiklan perusteella aikovansa muuttaa joitakin vuonna 2009 myönnettyyn vapautukseen liittyviä säännöksiä, jotka koskivat Opal Gastransport GmbH & Co. KG:n (jäljempänä OGT) hallinnassa olevaa OPAL-kaasuputken osuutta.

7

Komissio antoi 28.10.2016 direktiivin 2009/73 36 artiklan 9 kohdan perusteella Bundesnetzagenturille osoitetun päätöksen C(2016) 6950 final, joka koskee direktiivissä 2003/55 vahvistetuista kolmansien osapuolten pääsyä koskevista säännöistä ja tariffien sääntelystä vapauttamista koskevien edellytysten muuttamista (jäljempänä riidanalainen päätös).

8

Komissio pysytti voimassa riidanalaisessa päätöksessä 12.6.2009 antamassaan päätöksessä hyväksytyn, kolmansien osapuolten OPAL-kaasuputkeen pääsyä koskeviin sääntöihin sovellettavan, enintään 50 prosentin kapasiteettiä koskevan vapautuksen osuudella, joka alkaa Greifswaldin lähellä olevasta tulokohdasta ja päättyy Brandovin lähellä olevaan loppupäähän. Sitä vastoin kyseisen osuuden kapasiteetista loput 50 prosenttia, joka oli ollut siihen asti käyttämättä, koska Gazprom ei ollut pannut täytäntöön kaasukapasiteetin vapauttamisohjelmaa, vapautettiin eli siihen alettiin soveltaa kolmansien osapuolten pääsyä koskevia sääntöjä. Kaasukapasiteetin vapauttaminen on toteutettava jakamalla uudelleen se siirtokapasiteetti, joka kaasuputken haltijan on huutokaupattava avoimella ja syrjimättömällä tavalla.

9

Koska näin vapautettavan siirtokapasiteetin käyttöönotto syrjimättömällä ja läpinäkyvällä tavalla voi niin ikään johtaa tosiasiallisesti siihen, että kyseisen kapasiteetin käyttää Gazprom eksport, komissio korotti Bundesnetzagenturin ehdottamaa enimmäismäärää FZK-tyypin yhteenliittämiskapasiteetille (feste frei zuordenbare Kapazitäten, vapaasti jaettava suljettu kapasiteetti) kaasuputken loppupäässä sen varmistamiseksi, että kolmansilla osapuolilla on tosiasiallinen pääsy vapautuneeseen kapasiteettiin. OPAL-kaasuputken haltijan on siis annettava muiden käyttäjien kuin Tšekin maakaasumarkkinoilla määräävässä asemassa olevan yrityksen käyttöön huutokauppaamalla FZK-tyypin yhteenliittämiskapasiteetti, jonka alkuvolyymi on 3,2 miljoonaa kilowattituntia. Jos vuosittaisessa huutokaupassa käy kuitenkin ilmi, että FZK-tyypin kapasiteetin kysyntä Brandovin loppupäässä on yli 90 prosenttia tarjotusta kapasiteetista, Bundesnetzagenturin on lisättävä seuraavassa vuotuisessa huutokaupassa saatavilla olevan FZK-tyypin kapasiteetin määrää 1,6 miljoonalla kilowattitunnilla. Saatavilla olevan FZK-tyypin kapasiteetin volyymi voi nousta lopulta 6,4 miljoonaan kilowattituntiin, mikä on 20 prosenttia OPAL-kaasuputken kokonaiskapasiteetista.

10

Huutokauppojen nousujohteisuuden valossa ja Tšekin markkinoilla määräävässä asemassa olevan yrityksen ylisuurten tarjousten välttämiseksi, komissio asetti vielä lisäedellytyksen, jonka mukaan tällainen yritys ei voi esittää kapasiteetin pohjahinnan ylittävää tarjousta FZK-tyypin kapasiteetin huutokaupassa, jolloin tarjottu hinta ei voi ylittää vastaavien tuotteiden säännellyn tariffin mukaista keskimääräistä pohjahintaa, joka on voimassa samana vuonna Gaspoolin kauppa-alueella Saksassa sijaitsevassa Tšekkiin kulkevassa siirtoverkossa.

11

Bundesnetzagentur muutti 28.11.2016 OPAL-kaasuputken haltijalle 25.2.2009 antamallaan päätöksellä myönnettyä vapautusta riidanalaisen päätöksen mukaisesti.

12

Kantaja PGNiG Supply & Trading GmbH (jäljempänä PGNiG Supply) nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 4.12.2016 jättämällään kannekirjelmällä kanteen, jolla se vaati riidanalaisen päätöksen kumoamista.

13

PGNiG Supply esitti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon samana päivänä toimittamallaan erillisellä asiakirjalla nyt käsiteltävänä olevan välitoimihakemuksen, jossa se vaati lähinnä, että unionin yleisen tuomioistuimen presidentti

14

Komissio vaati unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 14.12.2016 jättämissään välitoimihakemusta koskevissa huomautuksissa lähinnä, että unionin yleisen tuomioistuimen presidentti

15

Unionin yleisen tuomioistuimen presidentti antoi työjärjestyksen 157 artiklan 2 kohdan nojalla 23.12.2016 määräyksen PGNiG Supply & Trading v. komissio (T‑849/16 R), jossa myönnettiin haettu täytäntöönpanon lykkäys, kunnes käsiteltävässä välitoimimenettelyssä on annettu lopullinen ratkaisu. Lisäksi hän esitti osapuolille joukon kysymyksiä, joihin nämä vastasivat 16.1.2017.

16

OGT ja Gazprom eksport pyysivät 10.1.2017 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon toimittamallaan hakemuksella saada osallistua käsiteltävään välitoimimenettelyyn väliintulijoina tukeakseen komission vaatimuksia. Asianosaiset esittivät 18.1.2017 huomautuksensa näistä hakemuksista.

17

Unionin yleisen tuomioistuimen presidentti hyväksyi 1.2.2017 Saksan liittotasavallan 19.1.2017 toimittaman väliintulohakemuksen, jota komissio ja PGNiG Supply eivät kumpikaan vastustaneet 30.1.2017 ja 31.1.2017 jättämissään huomautuksissa. Saksan liittotasavallan väliintulokirjelmä komission vaatimusten tueksi kirjattiin saapuneeksi unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 9.2.2017. Komissio ja PGNiG Supply esittivät kirjelmää koskevat huomautuksensa 3.3.2017 ja 10.3.2017.

18

Operator Gazociągów Przesyłowych Gaz-System S.A. (jäljempänä Gaz-System) pyysi 3.2.2017 saada osallistua menettelyyn väliintulijana tukeakseen PGNiG Supplyn vaatimuksia. Asianosaiset esittivät 14.2.2017 huomautuksensa tästä hakemuksesta.

19

PGNiG Supply toimitti 28.2.2017 täydentävän kirjelmän sekä liitteen, jossa oli [luottamuksellinen]. ( 1 ) PGNiG Supply pyysi 28.6.2017 kyseisten asiakirjojen luottamuksellista käsittelyä Saksan liittotasavaltaan nähden, eikä Saksan liittotasavalta vastustanut pyyntöä.

20

Riidanalainen päätös julkaistiin 3.1.2017 komission internetsivuilla, ja PGNiG Supply toimitti 13.3.2017 välitoimihakemustaan täydentävän kirjelmän, josta komissio ja Saksan liittotasavalta esittivät huomautuksensa 3.4.2017.

21

Osapuolet kutsuttiin 22.6.2017 päivätyllä kirjeellä kuulemiseen, joka oli määrä pitää 5.7.2017, esittämään kiireellisyysedellytyksiä ja intressivertailua koskevat väitteensä. Samassa yhteydessä komissiolle ja Saksan liittotasavallalle ilmoitettiin, että PGNiG Supplyn 28.2.2017 toimittamien täydentävän kirjelmän ja sen liitteen luottamuksellista käsittelyä koskevan pyynnön johdosta kyseisiä asiakirjoja ei käsiteltäisi kuulemisen yhteydessä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sitä, että niiden huomautuksia kyseisistä asiakirjoista voitiin pyytää myöhemmin.

22

Myös OGT, Gazprom ja Gaz-system (jäljempänä yhteisesti kolme väliintulohakemuksen esittänyttä hakijaa) kutsuttiin kuulemiseen esittämään intressivertailua koskevat väitteensä, sanotun vaikuttamatta kuitenkaan niiden väliintulohakemusten lopulliseen ratkaisuun.

23

PGNiG Supply, komissio ja Saksan liittotasavalta sekä kolme väliintulohakemuksen esittänyttä hakijaa esittivät 5.7.2017 pidetyssä kuulemisessa väitteensä ja vastasivat unionin yleisen tuomioistuimen presidentin esittämiin kysymyksiin. Vaikka kaikki kolme väliintulohakemuksen esittänyttä hakijaa saivat esittää intressivertailua koskevat väitteensä käsiteltävän välitoimimenettelyn yhteydessä, unionin yleisen tuomioistuimen presidentti antaa lopullisen päätöksen niiden väliintulon hyväksymisestä myöhemmin.

24

Yhtäältä SEUT 278 ja SEUT 279 artiklasta ja toisaalta SEUT 256 artiklan 1 kohdasta yhdessä luettuina ilmenee, että välitoimista päättävä tuomari voi määrätä työjärjestyksen 156 artiklaa soveltaen unionin yleisessä tuomioistuimessa riitautetun toimen täytäntöönpanon lykkäämisestä tai tarvittavista välitoimista, jos hän katsoo olosuhteiden sitä edellyttävän. SEUT 278 artiklassa asetetaan kuitenkin periaate, jonka mukaan kanteella ei ole lykkäävää vaikutusta, koska Euroopan unionin toimielinten toimiin sovelletaan laillisuusolettamaa. Välitoimista päättävä tuomari voi siis määrätä unionin yleisessä tuomioistuimessa riitautetun toimen täytäntöönpanon lykkäämisestä tai välitoimista ainoastaan poikkeuksellisesti (määräys 19.7.2016, Belgia v. komissio, T‑131/16 R, EU:T:2016:427, 12 kohta).

25

Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 156 artiklan 4 kohdan ensimmäisessä virkkeessä määrätään lisäksi, että välitoimihakemuksissa on ilmoitettava ”oikeudenkäynnin kohde ja seikat, joiden vuoksi asia on kiireellinen, sekä ne tosiseikat ja oikeudelliset perusteet, joiden vuoksi haetun välitoimen määrääminen on ilmeisesti perusteltua”.

26

Välitoimista päättävä tuomari voi siten lykätä täytäntöönpanoa ja määrätä muita välitoimia, jos on selvitetty, että niistä määrääminen on ilmeisen tosiasiallisesti ja oikeudellisesti perusteltua (fumus boni juris) ja että ne ovat kiireellisiä siinä mielessä, että niitä hakevan asianosaisen etuja koskevan vakavan ja korjaamattoman vahingon välttämiseksi on tarpeen, että näistä toimista määrätään ja että niiden vaikutukset alkavat ennen kuin pääasiassa annetaan ratkaisu. Nämä edellytykset ovat kumulatiivisia, joten välitoimet on evättävä, jos jokin niistä ei täyty. Välitoimista päättävän tuomarin on myös tarvittaessa vertailtava esillä olevia intressejä (ks. määräys 2.3.2016, Evonik Degussa v. komissio, C‑162/15 P‑R, EU:C:2016:142, 21 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

27

Välitoimista päättävällä tuomarilla on tässä kokonaisarvioinnissa laaja harkintavalta, ja hän voi asian ominaispiirteiden perusteella vapaasti päättää, miten ja millaisessa järjestyksessä nämä erilaiset edellytykset on tutkittava, sillä unionin oikeuden missään oikeussäännössä ei velvoiteta häntä noudattamaan etukäteen vahvistettua kaavaa hänen arvioidessaan sitä, onko tarpeen määrätä välitoimia (ks. määräys 19.7.2012, Akhras v. neuvosto, C‑110/12 P(R), ei julkaistu, EU:C:2012:507, 23 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

28

Käsiteltävän asian olosuhteissa ei ole tarpeen ratkaista komission esittämiä oikeudenkäyntiväitteitä, ennen kuin on tutkittu, täyttyykö kiireellisyyttä koskeva edellytys.

29

Haettujen välitoimien kiireellisyyden selvittämisestä on muistutettava, että välitoimimenettelyn tarkoituksena on varmistaa tulevan lopullisen päätöksen täysi tehokkuus, jotta vältetään aukot unionin tuomioistuimen takaamassa oikeussuojassa. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi kiireellisyyttä on arvioitava siihen nähden, onko asiassa tarpeen antaa väliaikainen ratkaisu, jotta vältytään siltä, että väliaikaista oikeussuojaa pyytäneelle asianosaiselle aiheutuu vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa. Tämän asianosaisen on näytettävä toteen, että se ei voi odottaa pääasiassa annettavaa ratkaisua kärsimättä vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa (ks. määräys 14.1.2016, AGC Glass Europe ym. v. komissio, C‑517/15 P‑R, EU:C:2016:21, 27 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

30

PGNiG Supply pelkää kärsivänsä käsiteltävässä asiassa vahinkoa, joka aiheutuu lähinnä sen markkinaosuuden vakavasta ja korjaamattomasta muuttumisesta, jos välitoimihakemus hylätään.

31

Se katsoo nimittäin, että riidanalainen päätös ja päätöksen täytäntöönpanosta 28.11.2016 annettu Bundesnetzagenturin päätös rajoittavat sen pääsyä sekä OPAL-kaasuputkeen että Yamal-Europe-kaasuputkeen kaasun toimittamiseksi Puolan markkinoille.

32

PGNiG Supply korostaa ensinnäkin OPAL-kaasuputkeen pääsyn rajoittamista koskevasta väitteestä, että OPAL-kaasuputken uusien käyttöehtojen mukaisesti huutokaupattavaa siirtokapasiteettia koskevat varaukset voidaan tehdä 15 vuodeksi. Se väittää kuitenkin olevan odotettavissa, että Gazprom varaa valtaosan siirtokapasiteetista kyseiselle ajanjaksolle, mikä vakiinnuttaa tulevien 15 vuoden tilanteen.

33

PGNiG Supply väittää nimittäin, että riidanalaisen päätöksen täytäntöönpano antaa Gazpromille mahdollisuuden varata ainakin 90 prosenttia OPAL-kaasuputken siirtokapasiteetista. Riidanalaisen päätöksen mukaan huutokaupattavaksi olisi asetettava 50 prosenttia OPAL-kaasuputken kokonaiskapasiteetista. PGNiG Supply väittää kuitenkin, että riidanalaisessa päätöksessä asetetuista säännöksistä vapauttamista koskevien edellytysten johdosta Gazprom pystyy hankkimaan ainakin 80 prosenttia OPAL-kaasuputken osittain säännellystä, huutokaupattavasta siirtokapasiteetista. Jos OPAL-kaasuputken siirtokapasiteetista jäljellä olevat 50 prosenttia, joka jää unionin oikeuden soveltamisalan ulkopuolelle ja on myös vapautettu kolmansien osapuolten pääsyä koskevien sääntöjen noudattamisesta, annetaan kokonaisuudessaan Gazpromille, Gazprom voi hyödyntää tosiasiassa ainakin 90 prosenttia OPAL-kaasuputken kokonaiskapasiteetista. Näin ollen riidanalainen päätös vahvistaa Gazpromin määräävää markkina-asemaa ja heikentää samalla suoraan PGNiG Supplyn markkina-asemaa.

34

Toisaalta PGNiG Supply täsmentää, että jos Gazprom varaa OPAL-kaasuputkesta uudelleen vapautettavan ylimääräisen siirtokapasiteetin, on tällä peruuttamattomia vaikutuksia sopimuksiin, joita Gazpromin toimittamaa kaasua siirtävät, jakelevat ja toimittavat toimijat ovat tehneet tuotantoketjun loppupäässä. PGNiG Supplyn mukaan varauksista, jotka ovat muodoltaan yksityisoikeudellisia sopimuksia, aiheutuu nimittäin oikeuksia ja velvollisuuksia suojelluille luonnollisille henkilöille ja oikeushenkilöille pääasian ratkaisusta riippumatta. Näin ollen jopa riidanalaisen päätöksen kumoaminen saattaa tehdä OPAL-kaasuputken kautta siirrettävää tai toimitettavaa kaasua koskevista sopimuksista pätemättömiä. PGNiG Supply korostaa samoin, että näiden siirtosopimusten seurauksena tehdään rinnakkain myös kaasukauppaa koskevia kaupallisia sopimuksia, mikä haittaa osaltaan niin ikään siirtosopimusten irtisanomista.

35

Näin ollen johtuen yhtäältä hallintoviranomaisten ja asiaan kuuluvien yksityisten toimijoiden välisten suhteiden monitahoisuudesta ja toisaalta kyseisten yksityisten toimijoiden välisistä oikeudellisista suhteista niiden toimiessa riidanalaisen päätöksen laillisuusolettamasta nauttivien toimien pohjalta, PGNiG Supply katsoo, ettei asiasta johtuvaan oikeudelliseen tilanteeseen ole mahdollista palata niin, että PGNiG Supplyn asema palautuisi entiselleen, eikä vahinkoa voida korvata taloudellisesti.

36

Tarvitsematta arvioida, onko yhtäältä riidanalaisen päätöksen mukaisesti vapautettavan kapasiteetin huutokaupassa Gazpromilta odotettu menettely luonteeltaan vain hypoteettista ja onko toisaalta niillä PGNiG Supplyn esittämillä väitteillä merkitystä, joiden mukaan riidanalaisesta päätöksestä johtuvien olosuhteiden vuoksi sen pääsy OPAL-kaasuputkeen rajoittuu aiempaan tilanteeseen verrattuna, riittää, kun todetaan, että väitetty vahinko vaikuttaa ensi näkemältä aiheutuvan sen mukaan, ovatko riidanalaisen päätöksen johdosta syntyneet oikeudelliset tilanteet pitkällä aikavälillä peruuttamattomia.

37

PGNiG Supply vaikuttaa nimittäin katsovan, että Gazpromin mahdollisuus tehdä pitkäaikaisia varauksia seuraavassa vuotuisessa huutokaupassa, jonka kohteena on riidanalaisella päätöksellä vapautettu 50 prosentin osuus siirtokapasiteetista, vakiinnuttaa tilanteen sellaiseksi, että riidanalaisen päätöksen oikeusvaikutukset ulottuvat huomattavasti sen oikeudellista voimassaoloa pidemmälle.

38

On kuitenkin tuotava esiin, että tämä arvio perustuu virheelliseen käsitykseen perussopimuksilla muodostetun oikeusjärjestyksen toiminnasta (ks. vastaavasti tuomio 15.7.1964, Costa, 6/64, EU:C:1964:66, s. 1158). Jos riidanalainen päätös kumotaan, siihen perustuvia OPAL-kaasuputken käyttöehtoja ei enää sovelleta. Tämän seurauksena yhtään näihin ehtoihin perustuvaa yksityisoikeudellista toimea ei voida panna täytäntöön. Sekä komissio että Saksan liittotasavalta ovat korostaneet perustellusti tätä seikkaa sekä kirjelmissään että 5.7.2017 pidetyssä kuulemisessa.

39

PGNiG Supply ottaa tässä yhteydessä esille ne käytännön ongelmat, joita tällaisen kumoamisen vaikutusten täytäntöönpanossa on, niiden oikeudellisten esteiden lisäksi, joita ei voida kuitenkaan katsoa olevan olemassa, kuten edellä 38 kohdassa on muistutettu. Myöskään kyseistä väitettä ei voida kuitenkaan hyväksyä. Sekä Saksan liittotasavalta väliintulokirjelmässään että komissio kyseistä kirjelmää koskevissa huomautuksissaan korostavat nimittäin jyrkin sanoin yhtäältä, että jos unionin yleinen tuomioistuin kumoaa riidanalaisen päätöksen, ei unionin yleisen tuomioistuimen antaman tuomion jälkeiseen aikaan sijoittuvia, kapasiteettia koskevien tuotteiden varauksista tehtyjä sopimuksia voida panna täytäntöön. Toisaalta komissio on korostanut 5.7.2017 pidetyssä kuulemisessa, että ensinnäkin OPAL-kaasuputken kautta tapahtuvaa kaasunsiirtoa koskevien sopimusten yleisistä sopimusehdoista käy ilmi, että verkon käyttäjien ja OGT:n välillä tehty siirtosopimus voidaan irtisanoa merkittävän perusteen vuoksi välittömästi huutokaupassa hankittua kapasiteettia koskevien tuotteiden osalta, sillä riidanalaisen päätöksen kumoava unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisu on kiistatta tällainen peruste; että toiseksi päätöksen kumoamisen katsotaan olevan sattumanvarainen seikka, jolla on sopimukseen sellaisia oikeudellisia vaikutuksia, jotka antavat aiheen muuttaa kyseisen sopimuksen sopimusehtoja, ja että kolmanneksi näissä yleisissä ehdoissa annetaan OGT:lle lupa muuttaa sopimusehtoja jatkossa, jos oikeudellisessa tilanteessa tapahtuvat muutokset on tarpeen ottaa huomioon, esimerkiksi jos kansainvälinen tuomioistuin antaa asiaan liittyvän tuomion. Ei kuitenkaan vaikuta lähtökohtaisesti mahdottomalta lisätä – kun otetaan huomioon unionin yleisessä tuomioistuimessa käsiteltävä asia – tuleviin huutokauppoihin liittyviin kaikkiin sopimuksiin (esimerkiksi Gazpromin toimittaman kaasun siirtoon, jakeluun ja toimitukseen osallistuvien toimijoiden tuotantoketjun loppupäässä tekemiin sopimuksiin sekä kaasukauppaa koskeviin kaupallisiin sopimuksiin) suojalauseke, jossa määrätään, mitä seuraa, jos riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanoa lykätään jälleen tai se kumotaan. Joka tapauksessa koska riidanalainen päätös on riitautettu unionin yleisessä tuomioistuimessa, kaupallinen riski on kiistatta olemassa, eivätkä markkinatoimijat voi olla ottamatta sitä huomioon.

40

PGNiG Supply korostaa vielä sekä Saksan liittotasavallan väliintulokirjelmästä 10.3.2017 esittämissään huomautuksissa että 13.3.2017 esittämässään täydentävässä kirjelmässä, että 23.12.2016 annetusta määräyksestä PGNiG Supply & Trading v. komissio (T‑849/16 R) huolimatta OPAL-kaasuputkea on käytetty tasolla, joka osoittaa ennen riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä kyseisessä päätöksessä sallituin ehdoin järjestetyn kapasiteetin käytön. Tässä yhteydessä on riittävää todeta ensinnäkin vain, että vaikka OPAL-kaasuputken siirtokapasiteetin käytöstä kyseisenä päivänä annetun määräyksen jälkeen voitaisiin esittää aiheellisia kysymyksiä, asiakirja-aineistosta ja erityisesti Saksan liittotasavallan väliintulokirjelmästä ilmenee, että kaasuputken nykyistä käyttöä säännellään kuitenkin ennen riidanalaisen päätöksen antamista sovellettujen ehtojen mukaisesti, ja toiseksi, että vaikka Saksan liittotasavalta on vahvistanut 5.7.2017 pidetyssä kuulemisessa, että ennen 23.12.2016 annettua määräystä PGNiG Supply & Trading v. komissio (T‑849/16 R) järjestettyihin huutokauppoihin liittyvät tietyt sopimukset oli pantu täytäntöön välitoimista päättävän tuomarin määräämien lykkäävien vaikutusten vastaisesti, se korostaa tilanteen olleen hyvin sekava. Kyseisten määräysten antamisen jälkeen oli nimittäin Oberlandesgericht Düsseldorfissa (Düsseldorfin alueellinen muutoksenhakutuomioistuin, Saksa) tullut vireille asia, jonka päätteeksi 30.12.2016 annettiin päätös, jolla lykättiin OGT:n ja Bundesnetzagenturin välillä 28.11.2016 tehdyn sopimuksen täytäntöönpanoa. Saksan liittotasavalta oli näin ollen katsonut virheellisesti, kuten se itsekin kuulemisessa myönsi, että vaikutukset kohdistuvat ainoastaan jatkossa järjestettäviin huutokauppoihin eivätkä lainkaan aiempiin huutokauppoihin liittyvien sopimusten täytäntöönpanoon. Käsiteltävän asian yhteydessä sittemmin käytyjen keskustelujen osalta Saksan liittotasavalta katsoo, ettei tällainen virheellinen tulkinta toistuisi, vaikka välitoimista päättävä tuomari määräisi uudesta lykkäämisestä tai unionin yleinen tuomioistuin kumoaisi riidanalaisen päätöksen. Tässä yhteydessä se täsmentää, että Saksan lainsäädännössä annetaan sille määräysvalta Bundesnetzagenturiin nähden, mikä riittää varmistamaan unionin yleisen tuomioistuimen ja välitoimista päättävän tuomarin ratkaisujen täyden vaikutuksen. Millään perusteilla ei voida näin ollen katsoa, ettei uudesta lykkäämisestä, joka voidaan määrätä, jos välitoimista päättävän tuomarin käsiteltäväksi saatetaan asia työjärjestyksen 160 artiklan mukaisesti, ja riidanalaisen päätöksen kumoamisesta aiheutuisi tällaisiin oikeuden ratkaisuihin liittyviä vaikutuksia.

41

Edellä esitetyn perusteella on todettava, että vaikka seurausten varmuus on osoitettu riittävällä todennäköisyydellä, kaikki edellä 32–34 kohdassa kuvattuihin tapahtumiin liittyvät seuraukset rajoittuvat tosiasiassa unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisun antopäivää edeltävään aikaan, eivätkä ne ulotu 15 vuoden ajalle.

42

Näin ollen ainoastaan edellä 32 ja 33 kohdassa kuvattu PGNiG Supplyn esittämä hypoteesi saattaisi mahdollisesti toteutua pääasiassa annettavaa unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisua edeltävänä aikana. Tällainen hypoteettinen tilanne, jossa Gazprom käyttäisi vähintään 90 prosenttia OPAL-kaasuputken siirtokapasiteetista, ei kuitenkaan itsessään aiheuta PGNiG Supplyn väittämää vahinkoa, sillä vahinko edellyttää tilanteen jatkumista pitkäaikaisesti. Näin ollen vaikka tällaisen tilanteen vaikutukset olisivat peruuttamattomat, PGNiG Supplylle aiheutuvan vakavan ja korjaamattoman vahingon osoittamista koskeva vaatimus ei täyty niin, että sillä voitaisiin perustella haetut välitoimet.

43

Toiseksi PGNiG Supply kertoo Yamal-Europe-kaasuputkeen pääsynsä rajoittamista koskevan väitteen osalta perustoimialanaan olevan maakaasu- ja sähkökaupan sekä Saksan markkinoilla että kansainvälisillä markkinoilla, mukaan lukien erityisesti kaasun vienti Puolaan Mallnowin ja Lasówin yhteenliitäntäpisteiden kautta. Se katsoo kuitenkin, että koska riidanalainen päätös johtaa OPAL-kaasuputken siirtokapasiteetin kasvuun, Gazprom käyttäisi vähemmän muita kaasuputkia, kuten Yamal-Europe- ja Fraternité-kaasuputkea, joiden kautta Gazprom kuljettaa kaasua Länsi-Eurooppaan. Tämä käytön vähentyminen nostaisi siirtotariffeja ja aiheuttaisi PGNiG Supplylle merkittävät tulonmenetykset Lasówin pisteessä sekä tekisi vastakkaissuuntaisesta siirrosta Mallnowin pisteen kautta mahdotonta.

44

Tarvitsematta taaskaan arvioida ensiksi, ovatko edellä 43 kohdassa kuvatut tapahtumat, joiden osalta PGNiG Supply on esittänyt jonkin verran tietoja ja asiakirjoja, joilla tapahtumien todennäköisyys pyritään todistamaan riittävän varmasti, minkä vastaaja sekä Saksan liittotasavalta kuitenkin kiistävät, luonteeltaan hypoteettisia; toiseksi, onko näiden tapahtumien ja riidanalaisen päätöksen välillä tosiasiallinen syy-yhteys, ja kolmanneksi, voiko vahinko olla luonteeltaan yksinomaan rahallinen, riittää, kun todetaan, ettei väitetty vahinko ole käsiteltävässä asiassa välitön.

45

Kuten edellä 29 kohdassa muistutetaan, vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan välitoimihakemuksen kiireellisyyttä on arvioitava sen perusteella, onko asiassa tarpeen antaa väliaikainen ratkaisu, jotta vältetään vakavan ja korjaamattoman vahingon aiheutuminen välitoimea hakevalle asianosaiselle, ennen kuin pääasiassa annetaan ratkaisu, ja tämän asianosaisen on näytettävä toteen, että se ei voi odottaa pääasiassa annettavaa ratkaisua kärsimättä itse tällaista vahinkoa.

46

Käsiteltävässä asiassa välitoimihakemuksesta käy kuitenkin ilmi, että tällä hetkellä vuoteen 2020 asti on voimassa Gazpromin kanssa tehty kauttakuljetussopimus, joka koskee Länsi-Euroopan markkinoille ja Puolaan toimitettavan maakaasun siirtoa Yamal-Europe-kaasuputken Puolan osuuden kautta, ja vuoteen 2022 loppuun asti on voimassa PGNiG S.A:n ja Gazpromin välillä tehty maakaasun toimitusta koskeva sopimus. PGNiG Supply täsmentää 16.1.2017 esittämissään vastauksissa unionin yleisen tuomioistuimen 23.12.2016 esittämiin kysymyksiin, että Gazpromin mahdollinen päätös ohjata nykyisellään Yamal-Europe kaasuputkessa siirrettävä kaasu kokonaan muihin siirtoverkkoihin voidaan tehdä vasta, kun toukokuuhun 2020 asti voimassa olevat kaasunsiirtosopimukset ovat päättyneet. Lisäksi kaksi mahdollista tapahtumainkulkua, jotka aiheuttavat sen mukaan sille itselleen vahinkoa, koskevat yhtäältä vuosia 2020–2022 ja toisaalta vuoden 2023 jälkeistä aikaa.

47

Kyseisten sopimusten mukaan Yamal-Europe-kaasuputken Puolan osuuden siirtokapasiteetin käyttö on ensi näkemältä varmistettu vähintään vuoden 2019 loppuun asti ja Gazpromin toimitukset Puolan markkinoille on varmistettu vuoteen 2022 asti. Kuten Saksan liittotasavalta korostaa aiheellisesti 9.2.2017 päivätyssä väliintulokirjelmässään, koska Yamal-Europe-kaasuputken käyttäminen Länsi-Eurooppaan suunnatun kaasun kauttakulkuun määräytyy ainakin vuoteen 2020 asti pitkäaikaisen sopimuksen perusteella, Yamal-Europe-kaasuputken kautta kuljetettavaan virtaan ei ole odotettavissa muutoksia. Tässä yhteydessä on muistutettava, että näiden sopimusvelvoitteiden noudattamatta jättäminen antaisi mahdollisuuden erityisiin oikeussuojakeinoihin, joita PGNiG Supplyn olisi käytettävä tarvittaessa. Tällöin PGNiG Supply voisi myös vedota työjärjestyksen 160 artiklaan, mikä takaisi sille tehokkaan oikeudellisen suojan, jos kyseisiä sopimuksia rikottaisiin.

48

Näin ollen vaikka katsottaisiin, että PGNiG Supplyn väittämä vahinko on osoitettu riittävän varmasti, vahinko voisi realisoitua aikaisintaan kyseisten sopimusten voimassaolon päättyessä, ellei sopimuksia kaiken lisäksi uusita. Kun huomioon otetaan unionin yleisessä tuomioistuimessa käytävien menettelyiden keskimääräinen kesto, käsiteltävässä asiassa annetaan todennäköisesti ratkaisu kahden vuoden kuluessa eli vuoden 2019 aikana. Lisäksi jos kyseisten sopimusten voimassaolo päättyisi ennen kuin unionin yleinen tuomioistuin on antanut ratkaisunsa, unionin yleinen tuomioistuin voi katsoa, että on olemassa poikkeuksellisia seikkoja, joiden vuoksi se päättää ratkaista asian nopeutettua menettelyä noudattaen työjärjestyksen 151 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Muussa tapauksessa on niin ikään mahdollista, jos olosuhteet niin edellyttävät, päättää ratkaista asia antamalla sen käsittelylle etusija saman työjärjestyksen 67 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

49

Näin ollen on huomautettava, ettei PGNiG Supply ole näyttänyt toteen, ettei se voi odottaa pääasiassa annettavaa ratkaisua kärsimättä vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa.

50

Tässä yhteydessä on kuitenkin tuotava esiin, että PGNiG Supply toteaa Saksan liittotasavallan väliintulokirjelmää koskevissa huomautuksissaan, että sille voi aiheutua vahinkoa ennen vuotta 2020. Vaikka tämän väitteen taustalla olevat seikat eivät käy selvästi ilmi sen kirjelmistä, se vaikuttaa kuitenkin viittaavan 28.2.2017 päivätyssä täydentävässä kirjelmässään esitettyihin väitteisiin. Vaikka PGNiG Supplyn kyseiseen kirjelmään liittämä asiakirja vaikuttaa tukevan sen fumus boni juris ‑edellytyksen täyttymisen osoittamiseen liittyviä väitteitä, asiakirja voitaisiin tulkita todisteeksi, jolla pyritään osoittamaan väitetyn vahingon välittömyys huolimatta siitä, että edellä 46 kohdassa mainitut kaasun siirtoa ja toimitusta koskevat sopimukset ovat voimassa vuosiin 2020 ja 2022 asti.

51

[luottamuksellinen]

52

[luottamuksellinen] PGNiG Supplyn mukaan edellä 43 kohdassa mainittujen riskien toteutuminen ei siis liity yksinomaan Länsi-Eurooppaan suunnatun kaasun kauttakulkua Yamal-Europe-kaasuputken kautta koskevan sopimuksen päättymiseen vuonna 2020 ja sitä seuraavaan, kaasun toimittamista Puolaan saman kaasuputken kautta koskevan sopimuksen päättymiseen vuonna 2022, vaan se liittyy erityisesti Gazpromin ja Venäjän federaation menettelyyn tehtyjen sopimusten noudattamiseen liittyvissä kysymyksissä sekä riskiin kaasuntoimitusten keskeyttämisestä hetkenä minä hyvänsä, sillä kaasun jakelemiseksi toista kautta on olemassa vaihtoehtoja (esimerkiksi Nord Stream 1 ja OPAL).

53

Ensin on huomautettava, että vaikka PGNiG Supply vaikuttaa pitävän tätä lisätodistetta ensisijaisena, sitä ei kuitenkaan ollut liitetty 4.12.2016 toimitettuun välitoimihakemukseen. Tässä vaiheessa ei ole tarpeen ratkaista, onko kyseisen asiakirjan sisällön ja riidanalaisen päätöksen välillä yhteys, joten voidaan todeta vain, että väitetyt uhkat edellyttävät ensi näkemältä Puolan energiansääntelyviraston 19.5.2015 antaman päätöksen täytäntöönpanoa, jonka olisi pitänyt tapahtua viimeistään toukokuussa 2017 mutta joka ei ole vieläkään tapahtunut. Jos tällaiset repressiiviset toimet toteutuisivat kyseisen täytäntöönpanon jälkeen, ne katsottaisiin hyvin todennäköisesti uusiksi tosiseikoiksi, joiden perusteella PGNiG Supplylla on mahdollisuus tehdä uusi välitoimihakemus työjärjestyksen 160 artiklan mukaisesti, ja välitoimesta päättävä tuomari voisi määrätä tuolloin uuden lykkäämistoimenpiteen toista osapuolta kuulematta työjärjestyksen 157 artiklan 2 kohdan mukaisesti palauttaakseen väliaikaisesti voimaan ennen riidanalaisen päätöksen mukaisen säännöstön voimaantuloa sovelletun säännöstön, kunnes uuden hakemuksen perusteltavuus olisi ratkaisu uusien tosiseikkojen perusteella.

54

Näin ollen on todettava, ettei väitetyn vahingon välittömyyttä ole osoitettu, joten PGNiG Supply ei täytä sitä edellytystä, ettei se voisi odottaa pääasiassa annettavaa ratkaisua kärsimättä itse vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon vuoksi.

55

Tästä seuraa, ettei kiireellisyysedellytys täyty, joten käsiteltävä välitoimihakemus on hylättävä, eikä fumus boni juris ‑edellytystä ole tarpeen tarkastella eikä intressivertailua suorittaa.

56

Edellä esitetyn perusteella ja ottaen huomioon oikeuskäytäntö, jonka mukaan väliintulijan esittämä intressi otetaan tarvittaessa huomioon intressivertailussa (määräys 26.7.2004, Microsoft v. komissio, T‑201/04 R, EU:T:2004:246, 34 kohta), ei kolmen väliintulohakemuksen esittäneen hakijan väliintulohakemuksia ole tarpeen ratkaista.

57

Tässä yhteydessä on huomautettava, että PGNiG Supply on pyytänyt 18.1.2017 toimittamassaan kirjelmässä tiettyjen tietojen luottamuksellista käsittelyä suhteessa OGT:hen ja Gazpromiin. Edellä olevan 56 kohdan osalta kyseinen pyyntö on luokiteltava uudelleen luottamuksellista käsittelyä suhteessa yleisöön koskevaksi työjärjestyksen 66 artiklassa tarkoitetuksi pyynnöksi. Tältä osin riittää, kun todetaan, että käsiteltävään määräykseen sisältyvät tiedot, määräyksen julkisen version 19, 51 ja 52 kohdasta erikseen poistettuja tietoja lukuun ottamatta, on joko esitetty tai niistä on keskusteltu 5.7.2017 pidetyssä julkisessa kuulemistilaisuudessa tai niiden poistamiseen ei ole ollut riittävästi perusteita, joten pyynnön hyväksyminen ei näin ollen ole perusteltua.

58

Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin työjärjestyksen 158 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN PRESIDENTTI

on määrännyt seuraavaa: