1

Álavan, Biskajan ja Guipúzcoan maakunnat, jotka sijaitsevat Baskimaan (Espanja) autonomisella alueella, hyväksyivät vuosina 1994–1997 kuusi kahdentyyppistä verojärjestelmää: yrityksille myönnettävän veronhyvityksen, jonka suuruus oli 45 prosenttia yrityksen investoinneista, ja uusien yritysten veron perusteen nelivuotisen degressiivisen alentamisen.

2

Käsiteltävän asian taustalla on yksi kuudesta edellä 1 kohdassa tarkoitetusta verojärjestelmästä eli Álavan maakunnan hyväksymä järjestelmä, jossa sallittiin – tietyin edellytyksin – sellaisen veronhyvityksen myöntäminen kyseisen maakukunnan yrityksille, jonka suuruus oli 45 prosenttia niiden investoinneista.

3

Verojärjestelmät, joissa oli kyse Álavan maakunnan hyväksymästä yrityksille myönnettävästä veronhyvityksestä, jonka suuruus oli 45 prosenttia yrityksen investoinneista, olivat voimassa vuoteen 1999 saakka, ja muut verojärjestelmät olivat voimassa vuoteen 2000 saakka.

4

Euroopan yhteisöjen komissiolle ei ilmoitettu näistä verojärjestelmistä.

5

Kantelujen jälkeen komissio sai tietää kyseisistä verojärjestelmistä.

6

Komissio ilmoitti Espanjan viranomaisille 17.8. ja 29.9.1999 päivätyillä kirjeillä päätöksestään aloittaa SEUT 108 artiklan 2 kohdassa määrätty muodollinen tutkintamenettely kuuden verojärjestelmän osalta, jotka olivat yrityksille myönnettävä veronhyvitys, jonka suuruus oli 45 prosenttia yrityksen investoinneista, Biskajan ja Guipúzcoan maakunnissa (EYVL 1999, C 351, s. 29), uusien yritysten veron perusteen nelivuotinen degressiivinen alentaminen Álavan, Biskajan ja Guipúzcoan maakunnissa (EYVL 2000, C 55, s. 2) ja yrityksille myönnettävä veronhyvitys, jonka suuruus oli 45 prosenttia yrityksen investoinneista, Álavan maakunnassa (EYVL 2000, C 71, s. 8).

7

Muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista koskevista päätöksistä nostettiin 3.11. ja 6.12.1999 kumoamiskanteita.

8

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi kyseiset kumoamiskanteet 23.10.2002 antamassaan tuomiossa Diputación Foral de Guipúzcoa ym. v. komissio (T-269/99, T-271/99 ja T-272/99, EU:T:2002:258) ja 23.10.2002 antamassaan tuomiossa Diputación Foral de Álava ym. v. komissio (T-346/99–T-348/99, EU:T:2002:259).

9

Komissio päätti 11.7.2001 menettelyn muodollisen vaiheen kuudella päätöksellä, joissa se totesi ensinnäkin, että kyseessä olevat verojärjestelmät olivat lainvastaista valtiontukea, koska ne oli toteutettu vastoin SEUT 108 artiklan 3 kohdassa määrättyä velvollisuutta ilmoittaa asiasta ennalta komissiolle, ja toiseksi, että ne eivät soveltuneet sisämarkkinoille.

10

Tukiohjelmasta, jonka Espanja on toteuttanut myöntämällä Álavassa sijaitsevien yritysten tekemille investoinneille 45 prosentin verohyvityksen, 11.7.2001 tekemänsä päätöksen 2002/820/EY (EYVL 2002, L 296, s. 1; jäljempänä vuoden 2001 päätös) 1 artiklassa komissio totesi Álavan maakunnan hyväksymästä yrityksille myönnettävästä veronhyvityksestä, jonka suuruus oli 45 prosenttia yrityksen investoinneista, ettei kyseinen järjestelmä soveltunut sisämarkkinoille.

11

Vuoden 2001 päätöksen 2 artiklassa komissio vaati Espanjan kuningaskuntaa poistamaan käytöstä yrityksille myönnettävän veronhyvityksen, jonka suuruus oli 45 prosenttia yrityksen investoinneista ja jonka Álavan maakunta oli hyväksynyt, jos se oli edelleen voimassa.

12

Vuoden 2001 päätöksen 3 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa komissio velvoitti Espanjan kuningaskunnan peruuttamaan maksamatta olevan tuen maksamisen.

13

Vuoden 2001 päätöksen 3 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa ja 2 kohdassa komissio velvoitti vielä Espanjan kuningaskunnan perimään tuensaajilta takaisin kyseisen järjestelmän nojalla niille maksetut yksittäiset tuet seuraavaa sanamuotoa käyttäen:

”1.   Espanjan on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet 1 artiklassa tarkoitetun ja tuensaajille sääntöjenvastaisesti maksetun tuen perimiseksi takaisin.

– –

2.   Tuki on maksettava takaisin viipymättä kansallisessa lainsäädännössä säädettyjen menettelyjen mukaisesti, jos niissä mahdollistetaan päätöksen välitön ja tehokas täytäntöönpano. – –”

14

Määrätessään sisämarkkinoille soveltumattomaksi katsotussa järjestelmässä myönnettyjen tukien takaisin perimisestä komissio selitti vuoden 2001 päätöksen 98 perustelukappaleessa seuraavaa:

”Tämä päätös koskee koko tukiohjelmaa ja se on pantava täytäntöön välittömästi. Myös kyseisestä ohjelmasta myönnetyt yksittäiset tuet on perittävä takaisin. Komissio muistuttaa, että tämä päätös ei estä sitä, että yksittäisten tukien katsotaan ominaisuuksiensa perusteella olevan kokonaan tai osittain yhteismarkkinoille soveltuvia joko komission jälkikäteen tekemän päätöksen tai poikkeusasetusten nojalla.”

15

Komission 11.7.2001 tekemistä kuudesta päätöksestä nostettiin 25.9., 22.10. ja 21.12.2001 kumoamiskanteita.

16

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin vahvisti 9.9.2009 antamissaan tuomioissa Diputación Foral de Álava ym. v. komissio (T-227/01–T-229/01, T-265/01, T-266/01 ja T-270/01, EU:T:2009:315) ja Diputación Foral de Álava ym. (T-230/01–T-232/01 ja T-267/01–T-269/01, ei julkaistu, EU:T:2009:316), että komission 11.7.2001 tekemät kuusi päätöstä olivat laillisia.

17

Edellä 16 kohdassa mainittu ensimmäinen tuomio koskee kolmea komission 11.7.2001 tekemää päätöstä, joissa yrityksille myönnetyt veronhyvitykset, joiden suuruus oli 45 prosenttia yrityksen investoinneista ja jotka Álavan, Biskajan ja Guipúzcoan maakunnat olivat hyväksyneet, katsottiin sisämarkkinoille soveltumattomiksi.

18

Edellä 16 kohdassa mainittu toinen tuomio koskee kolmea komission 11.7.2001 tekemää päätöstä, jotka koskivat uusien yritysten veron perusteen nelivuotista degressiivistä alentamista, jonka Álavan, Biskajan ja Guipúzcoan maakunnat olivat hyväksyneet.

19

Edellä 16 kohdassa mainituista kahdesta tuomiosta tehtiin 26.11.2009 valituksia.

20

Unionin tuomioistuin hylkäsi kyseisistä kahdesta tuomiosta tehdyt valitukset 28.7.2011 antamissaan tuomioissa Diputación Foral de Vizcaya ym. v. komissio (C‑471/09 P–C‑473/09 P, ei julkaistu, EU:C:2011:521) ja Diputación Foral de Vizcaya ym. v. komissio (C‑474/09 P–C‑476/09 P, ei julkaistu, EU:C:2011:522).

21

Komissio tiedusteli 12.10.2001 Espanjan kuningaskunnalta toimenpiteistä, jotka tämä oli toteuttanut 11.7.2001 tehtyjen komission päätösten noudattamiseksi.

22

Koska komissio ei ollut tyytyväinen saamiinsa vastauksiin, se nosti 19.11.2003 yhteisöjen tuomioistuimessa kumoamiskanteen SEUT 108 artiklan 2 kohdan perusteella.

23

Yhteisöjen tuomioistuin katsoi 14.12.2006, että Espanjan kuningaskunta ei ollut noudattanut velvoitteitaan, koska se ei ollut toteuttanut säädetyssä määräajassa komission 11.7.2001 tekemien päätösten edellyttämiä toimenpiteitä (tuomio 14.12.2006, komissio v. Espanja, C-485/03–C-490/03, EU:C:2006:777).

24

Edellä 23 kohdassa mainitun tuomion antamisen jälkeen Espanjan viranomaiset perivät yhden osan tuista takaisin tuensaajilta. Ne katsoivat, että toista osaa ei tarvinnut periä takaisin sen sisämarkkinoille soveltuvuuden, vähämerkityksistä tukea koskevien sääntöjen soveltamisen ja taannehtivien verovähennysten huomioimisen vuoksi.

25

Koska komissio katsoi, että tällä tavalla toimimalla Espanjan kuningaskunta ei ollut pannut täysimääräisesti täytäntöön komission 11.7.2001 tekemiä päätöksiä, viimeksi mainittu nosti 18.4.2011 unionin tuomioistuimessa kumoamiskanteen SEUT 260 artiklan 2 kohdan nojalla.

26

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn aikana eli 30.10.2013 komissio ilmoitti unionin tuomioistuimelle, että sen näkemyksen mukaan tuet oli peritty täysimääräisesti takaisin 15.10.2013. Sen mukaan ei näin ollen ollut tarpeen määrätä Espanjan kuningaskunnalle uhkasakkoa vaan yksinomaan velvoittaa se maksamaan kiinteämääräinen hyvitys (tuomio 13.5.2014, komissio v. Espanja, C-184/11, EU:C:2014:316, 16 ja 17 kohta).

27

Unionin tuomioistuin katsoi 13.5.2014 antamassaan tuomiossa komissio v. Espanja (C-184/11, EU:C:2014:316), että Espanjan kuningaskunta ei ollut noudattanut SEUT 260 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan. Se velvoitti tämän maksamaan 30 miljoonan euron suuruisen kiinteämääräisen hyvityksen seuraamuksena ajanjaksolta, jona päätöstä ei ollut pantu täytäntöön.

28

Kantaja eli Guardian Glass España, Central Vidriera, SLU on Álavan maakunnan Llodioon (Espanja) sijoittautunut yritys.

29

Kantajalle annettiin lupa soveltaa tilikausina 1994–1996 yrityksille myönnettyä veronhyvitystä, jonka suuruus oli 45 prosenttia sen investoinneista, float-lasiuunin ja tähän liittyvien laitteistojen rakentamista koskeneen 45664899,69 euron suuruisen hankkeen yhteydessä.

30

Dirección General de Hacienda de la Diputacion foral de Álava (Álavan alueellinen veroviranomainen, Espanja) ilmoitti 22.10.2007 kantajalle vuoden 2001 päätöksen täytäntöönpanosta kantajan osalta tehdyn päätöksen 1943/2007 (Resolución 1943/2007, de 19 de octubre, sobre ejecución de la Decisión de la Comisión C(2001) 1759 final, de 11 de julio de 2001, relativa al régimen de ayudas estatales ejecutado por España a favor de las empresas de Álava en forma de crédito fiscal del 45 % de las inversiones, en relación con la entidad Guardian Llodio, SLU, como contiunadora de Guardian Llodio, SA, con NIF: B-01.000.702) (jäljempänä päätös 1943/2007). Kyseisessä päätöksessä se velvoitti kantajan maksamaan takaisin yhden osan myönnetyistä veronhyvityksistä ja vahvisti, että toista osaa oli pidettävä sisämarkkinoille soveltuvana investointitukena alueellisia valtiontukia koskevien suuntaviivojen (EYVL 1998, C 74, s. 9; jäljempänä vuoden 1998 suuntaviivat) mukaisesti.

31

Kantaja teki 21.11.2007 Organismo Jurídico-Administrativo de Álavalle (Álavan veroviranomainen) oikaisuvaatimuksen päätöksestä 1943/2007, minkä jälkeen se nosti kanteen Tribunal Superior de Justicia del País Vascossa (Baskimaan itsehallintoalueen ylioikeus) ja teki lopuksi valituksen Tribunal Supremoon (Espanjan ylin tuomioistuin).

32

Álavan alueellinen veroviranomainen ilmoitti 7.2.2012 kantajalle toisen päätöksensä eli vuoden 2001 päätöksen lisätäytäntöönpanosta kantajan osalta tehdyn päätöksen 324/2012 (Resolución 324/2012, de 2 de febrero, sobre ejecución complementaria de la Decisión de la Comisión C(2001) 1759 final, de 11 de julio de 2001, relativa al régimen de ayudas estatales ejecutado por España a favor de las empresas de Álava en forma de crédito fiscal del 45 % de las inversiones, en relación con la entidad Guardian Llodio, SLU, como contiunadora de Guardian Llodio, SA, con NIF: B-01.000.702) (jäljempänä päätös 324/2012). Se vaati kyseisellä päätöksellä kantajaa maksamaan takaisin sen osan veronhyvityksestä, joka oli todettu sisämarkkinoille soveltuvaksi päätöksessä 1943/2007, ja näin ollen saatujen tukien maksamista kokonaisuudessaan takaisin.

33

Kantaja nosti niin ikään kanteen päätöksestä 324/2012 espanjalaisissa tuomioistuimissa, jotka hyväksyivät kanteen osittain.

34

Espanjan viranomaiset toimittivat 25.5.2012 komissiolle pankkitositteita, jotka osoittivat, että kantajan saamat tuet oli maksettu takaisin.

35

Diputación Foral de Álava (Álavan aluehallintoviranomainen, Espanja) toimitti espanjalaisiin tuomioistuimiin 14.7.2014 vastineen päätöksestä 324/2012 nostetun kanteen yhteydessä. Kyseinen viranomainen totesi vastineessaan, että kantajan tilannetta ei ollut vielä selvitetty lopullisesti, ”koska komissio, jonka on lausuttava tuen soveltuvuudesta sisämarkkinoille, ei ole vielä määrittänyt – esitetyt väitteet ja asiakirjat huomioiden –, voidaanko katsoa, että toteutettu investointi täyttää kannustavan vaikutuksen kriteerin, jota [vuoden 1998] suuntaviivoissa edellytetään, jotta toteutettuihin investointeihin voidaan soveltaa vähennystä aluetukien perusteella”.

36

Kantaja kääntyi 16.1.2015 komission puoleen pyytääkseen tätä ilmoittamaan kantajalle kaikesta yhteydenpidosta, jota tällä olisi Espanjan viranomaisten kanssa tuista, joita kantaja oli saanut. Kantaja totesi kyseisessä kirjeessä katsovansa, että sillä oli oikeus saada tutustua asiakirja-aineistoon, oikeus tulla kuulluksi ja esittää puolustuksensa sekä oikeus saada tieto kaikista komission tekemistä kyseisiä tukia koskevista päätöksistä.

37

Komission kilpailun pääosasto vastasi 9.2.2015 päivätyllä kirjeellä kantajalle ja palautti tämän mieleen komission ja Espanjan viranomaisten välisen valtiontukien takaisinperimismenettelyn bilateraalisen luonteen, joka näin ollen sulkee pois sen, että tuensaajat olisivat suorassa yhteydessä komission yksikköjen kanssa.

38

Kantaja ilmoitti 16.3.2015 päivätyllä kirjeellä, ettei se yhtynyt komission näkemykseen.

39

Päätöksestä 324/2012 nostetun kanteen jälkeen Tribunal Superior de Justicia del País Vaso katsoi, että kantajan puolustautumisoikeuksia ei ollut kunnioitettu, koska tätä ei ollut kuultu ennen kyseisen päätöksen tekemistä. Kantajaa pyydettiin näin ollen saapumaan Álavan aluehallintoviranomaisen kuultavaksi.

40

Toisen kuulemisen kuluessa eli 19.2.2016 hallinto antoi kantajalle 15.7.2015 päivätyn asiakirjan, jonka otsikko oli ”Veroriita-asiat Baskimaassa (Álava) – epämuodollinen ilmoitus, joka koskee täydentäviä perusteluja, jotka koskevat alueellisen valtiontuen yhteensoveltuvuutta alueellisia valtiontukia koskevien [vuoden 1998 suuntaviivojen] kanssa” (jäljempänä riidanalainen toimi).

41

Riidanalaista toimea ei ole allekirjoitettu, siinä ei mainita sen antajia eikä siinä ole minkäänlaisia komission tunnistetietoja. Siihen on liitetty sähköposti, jossa todetaan, että komission kilpailun pääosaston virkamies on osoittanut sen Espanjan kuningaskunnan pysyvälle edustustolle Euroopan unionissa.

42

Riidanalaisessa toimessa on kaksi osaa: yleinen osa ja osa, jossa esitetään kunkin kyseessä olevan yrityksen yksilöllinen tilanne.

43

Riidanalaisen toimen ensimmäisessä osassa todetaan seuraavaa:

44

Riidanalaisen toimen toinen osa sisältää arvioinnin kantajan väitteistä toimitettujen tietojen perusteella, ja muiden tuensaajien väitteitä koskeva tutkimus on peitetty.

45

Riidanalaisen toimen mukaan ei voida osoittaa, että kantajan investointeihin on vaikutettu sen tukihakemuksen tekemisen jälkeen.

46

Riidanalaisen toimen antaja täsmentää, että sen käytössä olevien tietojen perusteella kantaja teki tukihakemuksensa 17.2.1995 ja että se esitti kyseisessä hakemuksessa investointihankkeensa arvioidut kustannukset ajanjaksolla 1994–1996. Se toteaa, että Álavan maakunnan viranomaiset myönsivät 8.4.1995 tehdyllä päätöksellä tuen paitsi ajanjaksolle 1995–1996 suunniteltujen investointien myös sellaisten kustannusten osalta, jotka yritykselle olivat aiheutuneet ennen tukihakemuksen tekemistä (vuosien 1994 ja 1995 välillä).

47

Riidanalaisessa toimessa mainitaan, että näihin kustannuksiin kuuluivat ”alustavien selvitysten tai toteutettavuustutkimusten” kustannukset sekä atk-laitteiden ja muiden tavaroiden hankinnasta ennen tukihakemuksen tekemistä aiheutuneet kustannukset. Kyseisen toimen antaja täsmentää, että kantaja ehdotti jälkimmäiseen ryhmään kuuluvien kustannusten poissulkemista, koska ne eivät liittyneet investointihankkeeseen eikä niillä siis asetettu kyseenalaiseksi kannustavaa vaikutusta.

48

Riidanalaisen toimen antaja viittaa myös alueellisia valtiontukia koskeviin vuosien 2007–2013 suuntaviivoihin (EUVL 2006, C 54, s. 13; jäljempänä vuoden 2006 suuntaviivat). Se toteaa, että todisteita on pyydetty sen määrittämiseksi, oliko kantaja pieni ja keskisuuri yritys (jäljempänä pk-yritys), koska aikaisemmassa tukien takaisinperimistä saman järjestelmän toiselta tuensaajalta koskeneessa tapauksessa yhteensoveltuvuusväitteet, jotka koskivat toteutettavuuskustannuksia, oli hyväksytty, koska kyseisten suuntaviivojen 51 kohdassa esitetyt edellytykset täyttyivät.

49

Riidanalaisessa toimessa täsmennetään, että vuoden 2006 suuntaviivojen 51 kohdassa sallitaan alustavien selvitysten avustaminen, kun tuensaaja on pk-yritys. Siinä todetaan, että kantajaa ei voitu vuosina 1994–1996 pitää pk-yrityksenä. Riidanalaisen toimen antaja päättelee tästä, että ”investoinnit toteutettiin ennen tukihakemuksen tekemistä” ja että ”kyseisiä investointeja ei ollut tarkoitettu yksinomaan alustaviin selvityksiin”.

50

Kantaja nosti käsiteltävänä olevan kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 19.4.2016 toimittamallaan kannekirjelmällä.

51

Espanjan kuningaskunta jätti 20.7.2016 väliintulohakemuksen tukeakseen komission vaatimuksia.

52

Komissio esitti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 22.7.2016 toimittamallaan erillisellä asiakirjalla oikeudenkäyntiväitteen unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 130 artiklan 1 kohdan perusteella.

53

Kantaja esitti oikeudenkäyntiväitteestä huomautuksia, jotka se toimitti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 6.9.2016.

54

Ensimmäisenä työjärjestyksen 89 artiklan 3 kohtaan perustuvana prosessinjohtotoimena unionin yleinen tuomioistuin pyysi 24.11.2016 päivätyllä kirjeellä komissiota esittämään täydellisen jäljennöksen riidanalaisesta toimesta alkuperäisversiossaan sekä Espanjan viranomaisten kanssa käymänsä kirjeenvaihdon kantajalle maksetuista tuista. Komissio noudatti tätä pyyntöä annetussa määräajassa.

55

Toisena prosessinjohtotoimena unionin yleinen tuomioistuin pyysi 8.3.2017 päivätyllä kirjeellä komissiota vastaamaan kirjallisiin kysymyksiin. Komissio noudatti tätä pyyntöä annetussa määräajassa. Komission vastausten saamisen jälkeen kantajaa kehotettiin esittämään kirjallisia huomautuksia. Se noudatti tätä kehotusta annetussa määräajassa.

56

Kantaja vaatii kannekirjelmässään, että unionin yleinen tuomioistuin

57

Komissio vaatii oikeudenkäyntiväitteessään, että unionin yleinen tuomioistuin

58

Kantaja vaatii oikeudenkäyntiväitettä koskevissa huomautuksissaan, että unionin yleinen tuomioistuin hylkää oikeudenkäyntiväitteen.

59

Unionin yleinen tuomioistuin voi työjärjestyksensä 130 artiklan 1 ja 7 kohdan mukaan lausua tutkimatta jättämisestä tai toimivallan puuttumisesta pääasian käsittelyä aloittamatta, jos vastaaja tätä pyytää.

60

Käsiteltävässä asiassa komissio pyysi, että tutkimatta jättämisestä lausutaan, ja koska unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että sillä on riittävät tiedot asiakirja-aineiston perusteella, se päättää lausua menettelyä jatkamatta.

61

Oikeudenkäyntiväitteen tueksi komissio väittää ensiksi, että riidanalainen toimi ei voi olla kumoamiskanteen kohteena. Se väittää toiseksi lähinnä, että kantajalla ei ole asiavaltuutta eikä myöskään edellytettyä intressiä, jotta se voisi nostaa kumoamiskanteen.

62

Riidanalaisen toimen kannekelpoisuudesta komissio väittää ensisijaisesti, että riidanalainen toimi ei ole luonteeltaan päätös. Siinä tapauksessa, että unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että riidanalainen toimi on päätös, komissio toteaa toissijaisesti, että kyseisellä päätöksellä pelkästään vahvistetaan vuoden 2001 päätös, josta on tullut lopullinen; koska riidanalainen toimi on pelkästään vahvistava päätös, siitä ei voida nostaa kumoamiskannetta.

63

Jotta voidaan ottaa kantaa siihen, onko riidanalainen toimi kannekelpoinen, on tarkasteltava asianosaisten tästä esittämiä argumentteja. Nämä argumentit koskevat riidanalaisella toimella väitetysti olevia sitovia oikeusvaikutuksia, riidanalaisen toimen muotoa, kantajalle myönnettyjen tukien väitettyä komissiolle ilmoittamista sekä Espanjan viranomaisten siihen väitetysti liittämiä oikeusvaikutuksia.

64

Komissio väittää, että riidanalaisella toimella ei ole sitovia oikeusvaikutuksia, koska kyseinen toimi on osa komission ja Espanjan kuningaskunnan epämuodollista yhteydenpitoa vuoden 2001 päätöksen täytäntöönpanon aiheuttamien vaikeuksien voittamiseksi.

65

Komission mukaan riidanalainen toimi sisältää komission kannanoton valtiontukia koskevan kielteisen päätöksen täytäntöönpanon yhteydessä. Tällainen kannanotto ei kuitenkaan kuulu toimiin, jotka voidaan antaa SEUT 108 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 13.7.2015 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2015/1589 (EUVL 2015, L 248, s. 9) perusteella, eikä sillä – 13.2.2014 annetussa tuomiossa Mediaset (C-69/13, EU:C:2014:71) esitetyn oikeuskäytännön mukaisesti – ole sitovaa vaikutusta.

66

Kantaja toteaa puolestaan, että riidanalaisen toimen sisältö osoittaa päinvastoin, että komissio ilmaisi Espanjan kuningaskunnan pyynnöstä tuen soveltuvuutta sisämarkkinoille koskevan lopullisen arvioinnin. Kantajan mukaan komissio tarkasteli tässä tarkoituksessa Espanjan viranomaisten toimittamia tietoja, joita sillä ei ollut käytettävissään, kun se teki vuoden 2001 päätöksen. Riidanalaista toimea ei näin ollen voida analysoida kyseisen päätöksen pelkäksi vahvistukseksi tai automaattiseksi soveltamiseksi.

67

Tämän osalta on palautettava mieleen, että oikeuskäytännön mukaan toimia, jotka voivat olla SEUT 263 artiklassa tarkoitetun kumoamiskanteen kohteena, ovat ainoastaan sellaiset toimenpiteet, joilla on sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa kantajan etuihin muuttamalla tämän oikeusasemaa selvästi (tuomio 11.11.1981, IBM v. komissio, 60/81, EU:C:1981:264, 9 kohta; tuomio 12.9.2006, Reynolds Tobacco ym. v. komissio, C‑131/03 P, EU:C:2006:541, 54 kohta ja tuomio 6.12.2007, komissio v. Ferriere Nord, C‑516/06 P, EU:C:2007:763, 27 kohta).

68

Sen määrittämiseksi, onko toimella tällaisia vaikutuksia, on tarkastelun kohteeksi otettava sen asiasisältö (tuomio 11.11.1981, IBM v. komissio, 60/81, EU:C:1981:264, 9 kohta; tuomio 22.6.2000, Alankomaat v. komissio, C-147/96, EU:C:2000:335, 27 kohta ja tuomio 18.11.2010, NDSHT v. komissio, C‑322/09 P, EU:C:2010:701, 46 kohta).

69

Käsiteltävässä asiassa on todettava, että vuoden 2001 päätöksessä komissio tutki Álavan maakunnan hyväksymän yrityksille myönnettävän veronhyvityksen, jonka suuruus on 45 prosenttia sen investoinneista, yleisiä piirteitä ja katsoi, että kyseinen verojärjestelmä ei sovellu sisämarkkinoille, ja velvoitti perimään takaisin hyvitykset, jotka kyseisen verojärjestelmän perusteella oli myönnetty, analysoimatta yksittäistapauksia, joissa ne oli myönnetty.

70

Tämä menettelytapa on sen oikeuskäytännön mukainen, jonka mukaan tilanteessa, jossa on kyse tukiohjelmasta, komission ei tarvitse analysoida kyseisen ohjelman perusteella yksittäistapauksissa myönnettyjä tukia (ks. vastaavasti tuomio 9.6.2011, Comitato Venezia vuole vivere ym. v. komissio,C‑71/09 P, C‑73/09 P ja C‑76/09 P, EU:C:2011:368, 63 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Mainitun oikeuskäytännön perusteella komissio voi tyytyä tutkimaan kyseisen ohjelman yleispiirteitä olematta velvollinen tutkimaan jokaista yksittäistä soveltamistapausta.

71

On lisäksi niin, että kun komissio on yleisesti ja abstraktisti tehnyt päätöksen tietystä valtiontukiohjelmasta ja julistanut sen sisämarkkinoille soveltumattomaksi sekä määrännyt tämän ohjelman perusteella maksetut määrät perittäviksi takaisin, jäsenvaltion tehtäviin kuuluu tarkistaa kunkin takaisinperintätoimenpiteen kohteena olevan yrityksen yksilöllinen tilanne (tuomio 9.6.2011, Comitato Venezia vuole vivere ym. v. komissio, C‑71/09 P, C‑73/09 P ja C‑76/09 P, EU:C:2011:368, 64 kohta).

72

Jos jäsenvaltiolla on yllättäviä ja ennalta arvaamattomia vaikeuksia valtiontukipäätöksen täytäntöönpanossa, sen on käännyttävä komission puoleen (ks. vastaavasti tuomio 12.12.2013, komissio v. Italia, C-411/12, ei julkaistu, EU:C:2013:832, 38 kohta).

73

Kun komissio ja asianomainen jäsenvaltio aloittavat tällaisen keskustelun, jolla pyritään varmistamaan komission valtiontukipäätöksen täytäntöönpano, niiden on toimittava yhdessä vilpittömässä mielessä vaikeuksien voittamiseksi vilpittömän yhteistyön velvoitteensa nojalla SEU-sopimuksen määräyksiä ja erityisesti valtiontukia koskevia määräyksiä täysimääräisesti noudattaen (tuomio 12.12.2013, komissio v. Italia, C-411/12, ei julkaistu, EU:C:2013:832, 38 kohta).

74

Oikeuskäytännön mukaan on lisäksi niin, että komission kirjeet, jotka on lähetetty kansallisille viranomaisille komission sellaisen päätöksen täytäntöönpanon yhteydessä, jolla tukiohjelma todetaan lainvastaiseksi ja sisämarkkinoille soveltumattomaksi ja velvoitetaan asianomaisten tukien takaisin perimiseen mutta jossa ei yksilöidä yksittäisiä kyseisten tukien saajia eikä määritetä täsmällisiä takaisin maksettavia määriä, eivät ole sitovia (ks. vastaavasti tuomio 13.2.2014, Mediaset, C-69/13, EU:C:2014:71, 24 kohta).

75

Tässä yhteydessä komissio yksinomaan ilmaisee mielipiteensä siitä, ovatko asianomaisen jäsenvaltion ehdottamat täytäntöönpanotoimet hyväksyttäviä unionin oikeuden kannalta viimeksi mainitun kohtaamat vaikeudet huomioiden (ks. vastaavasti tuomio 31.5.2006, Kuwait Petroleum (Nederland) v. komissio, T-354/99, EU:T:2006:137, 69 kohta).

76

Käsiteltävässä asiassa on näin ollen määritettävä, kuuluuko Espanjan kuningaskunnan ja komission välisen yhteydenpidon kohde, sellaisena kuin se ilmenee riidanalaisesta toimesta, vuoden 2001 päätöksen täytäntöönpanon soveltamisalaan, kuten asianomainen jäsenvaltio väittää, koska siinä pyritään panemaan täytäntöön viimeksi mainittuun sisältyvät seikat.

77

Tästä on todettava, että riidanalaisessa toimessa tarkastellaan kantajalle maksettujen tukien väitetysti kannustavaa vaikutusta.

78

Riidanalaisessa toimessa todetaan, että tuella on oltava kannustava vaikutus, jotta se voidaan hyväksyä. Riidanalaisen toimen antajan mukaan kyseinen edellytys merkitsee sitä, että tuensaajien on esitettävä tukihakemukset ennen hankkeensa toteuttamista. Kantajalle maksetusta tuesta todetaan, että käytettävissä olevien tietojen mukaan sillä ei näytä olleen kannustavaa vaikutusta, koska kantaja haki tukea 17.2.1995 kyseistä päivämäärää edeltäneiden kustannusten kattamiseksi. Kyseisten kustannusten suuruus on 1161778 euroa, ja ne kattavat kaksi kustannusryhmää: alustaviin selvityksiin tai toteutettavuuteen liittyvät kustannukset ja atk-laitteiden ja muiden tavaroiden hankintaan liittyvät kustannukset.

79

Vastauksena Espanjan viranomaisten toimittamiin tietoihin riidanalaisessa toimessa todetaan lisäksi, että vuoden 2006 suuntaviivojen nojalla alustavia selvityksiä koskevia kustannuksia voidaan tukea, kun tuensaaja on pk-yritys. Siinä täsmennetään, että kyseistä säännöstä ei voida soveltaa kantajaan, koska sen henkilöstössä ei tosiseikkojen tapahtuma-aikana ollut sellaista henkilömäärää, että sitä voitaisiin pitää pk-yrityksenä, ja koska sen vuotuinen liikevaihto ylitti pk-yrityksille vahvistetun enimmäismäärän.

80

On todettava, että edellä kuvatut seikat kuuluvat komission ja Espanjan viranomaisten väliseen yhteydenpitoon vuoden 2001 päätöksen täytäntöönpanon varmistamiseksi. Kyseisessä päätöksessä komissio nimittäin katsoi, että tarkasteltua ohjelmaa voitiin pitää investointitukena vuoden 1998 suuntaviivojen liitteessä I annetun määritelmän mukaisesti. Se totesi lisäksi, että kyseisten suuntaviivojen mukaisesti tuensaajille maksetuilla määrillä oli oltava kannustava vaikutus, jotta ne soveltuisivat sisämarkkinoille.

81

Edellä 71 kohdassa mainitun oikeuskäytännön nojalla Espanjan kuningaskunnan oli käsiteltävässä asiassa selvitettävä, missä määrin tukien kannustavaan vaikutukseen liittyvä edellytys täyttyy sellaisten nimenomaisten yritysten osalta, joihin on sovellettu Álavan maakunnan hyväksymää yrityksille myönnettävää veronhyvitystä, jonka suuruus on 45 prosenttia niiden investoinneista. Kuten edellä 72 kohdassa todettiin, tässä yhteydessä kyseisen jäsenvaltion oli yllättävissä ja ennalta arvaamattomissa vaikeuksissa käännyttävä komission puoleen, kun oli kyse siitä, miten viimeksi mainitun yksittäistapauksissa tekemää päätöstä oli sovellettava.

82

Näin on tapahtunut käsiteltävässä asiassa. Kyseessä olevien tukien takaisinperimisvaiheessa Espanjan viranomaiset selvittivät, täyttyikö kyseisten tukien kannustavaan vaikutukseen liittyvä edellytys kantajalle maksetun tuen osalta. Ne tiedustelivat tässä yhteydessä komissiolta, miten kyseistä vuoden 2001 päätöksessä vahvistettua edellytystä oli tulkittava. Juuri vastauksena tähän kysymykseen riidanalaisen toimen antaja laati kyseisen toimen, neuvoi Espanjan viranomaisia kannustavaa vaikutusta koskevan vaatimuksen tulkinnassa ja toimitti sen kyseisille viranomaisille.

83

Samalla tavoin kuin 13.2.2014 annetussa tuomiossa Mediaset (C-69/13, EU:C:2014:71) ja toisin kuin kantaja kirjelmissään väittää, riidanalainen toimi on näin ollen komission kirje, joka on lähetetty kansallisille viranomaisille sellaisen yhteydenpidon puitteissa, jolla on pyritty varmistamaan komission valtiontukipäätöksen välitön ja tehokas täytäntöönpano, eikä sitä voida tällä perusteella analysoida siten, että sillä olisi sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa kantajan etuihin muuttaen tämän oikeusasemaa selvästi.

84

Komissio väittää, että kun otetaan huomioon riidanalaisen toimen muoto, sitä ei voida pitää toimena, joka on luonteeltaan päätös. Kyseessä on sen mukaan komission tiettyjen virkamiesten epämuodollinen vastaus Espanjan viranomaisten pelkkään tietojensaantipyyntöön.

85

Tästä on todettava, että oikeuskäytännön mukaan toimen muodolla ei lähtökohtaisesti ole merkitystä, kun on kyse siitä, voiko toimi olla kumoamiskanteen kohteena (tuomio 18.11.2010, NDSHT v. komissio, C‑322/09 P, EU:C:2010:701, 47 kohta).

86

Tällä tavoin vältetään se, että toimen antajan toimelle valitsema muoto tai nimitys voisi johtaa siihen, ettei kyseisestä toimesta voitaisi milloinkaan nostaa kumoamiskannetta, vaikka sillä tosiasiassa tuotettaisiin oikeusvaikutuksia (tuomio 4.3.2015, Yhdistynyt kuningaskunta v. EKP, T-496/11, EU:T:2015:133, 30 kohta).

87

Toimen muoto voidaan puolestaan ottaa huomioon, kun sillä voidaan myötävaikuttaa sen luonteen yksilöimiseen (ks. vastaavasti tuomio 26.5.1982, Saksa ja Bundesanstalt für Arbeit v. komissio, 44/81, EU:C:1982:197, 12 kohta ja määräys 12.2.2010, komissio v. Euroopan unionin elinten käännöskeskus, T-456/07, EU:T:2010:39, 58 kohta).

88

Tästä on huomattava, että käsiteltävässä asiassa riidanalainen toimi on muodoltaan kirje, jota ei ole päivätty. Kyseistä kirjettä ei myöskään ole allekirjoitettu. Siinä ei ole komission tunnistetietoja.

89

Näistä seikoista ilmenee, että riidanalainen toimi on epämuodollinen asiakirja, joka ei ole muodossa, jota toimielin yleisesti käyttää sellaisen toimen antamiseksi, jolla on oikeusvaikutuksia tai jolla on tarkoitus olla oikeusvaikutuksia.

90

Sama havainto voidaan tehdä toimen antajan toimelle antaman otsikon, joka on ”Epämuodollinen ilmoitus”, perusteella.

91

Samanlainen havainto voidaan niin ikään tehdä riidanalaisessa toimessa käytettyjen eri sanamuotojen ja erityisesti seuraavien ilmaisujen perusteella: ”ei vaikuta siltä”, ”ensi näkemältä” ja ”toimitettujen tietojen perusteella”. Tällaiset ilmaisut osoittavat, että toimen laatinut virkamies ei halunnut kyseisellä viestillä muuttaa asianomaisen yrityksen oikeudellista asemaa vaan pyrki pikemminkin – vastauksena Álavan maakunnan viranomaisten esittämään pyyntöön – toimittamaan tietoja vuoden 2001 päätöksen soveltamisesta kyseisten viranomaisten käsiteltäväksi saatetussa tapauksessa.

92

Riidanalaisen toimen sitovien oikeusvaikutusten puuttuminen, joka perustuu sen sisältöön, saa näin ollen vahvistuksen muodosta, jossa se hyväksyttiin.

93

Komissio väittää, että se ei voi tehdä päätöstä tuen soveltuvuudesta sisämarkkinoille, jos jäsenvaltio ei ole tukea ilmoittanut. Komission mukaan Espanjan viranomaiset olisivat voineet ilmoittaa kantajalle myönnetyt tuet, jotta komissio olisi tehnyt tätä koskevan päätöksen, mutta ne eivät tätä tehneet. Komission mukaan kyseiset viranomaiset ilmoittivat sille yksinomaan kantajan esittämän pyynnön, jolla pyrittiin siihen, että viimeksi mainitun argumentit saatujen veronhyvitysten sisämarkkinoille soveltuvuudesta ”tutkittaisiin uudelleen” epämuodollisesti.

94

Kantaja väittää puolestaan, että Espanjan viranomaiset pyrkivät saamaan komission virallisen päätöksen sille maksettujen tukien soveltuvuudesta sisämarkkinoille. Kyseiset viranomaiset toimittivat kantajan mukaan tässä tarkoituksessa mainitulle toimielimelle tietoja, joita viimeksi mainittu piti riittämättöminä, ja tästä on sen mukaan todisteena se, että komissio vastasi Espanjan viranomaisten pyyntöön. Kantajan mukaan on näin ollen katsottava, että kyseisistä tuista on ilmoitettu.

95

Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22.3.1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (EYVL 1999, L 83, s. 1), joka oli voimassa tosiseikkojen tapahtumahetkellä, 2 artiklan 1 kohdan mukaan asianomaisen jäsenvaltion on riittävän ajoissa ilmoitettava komissiolle kaikista suunnitelmistaan myöntää uutta tukea.

96

Asetuksen N:o 659/1999 2 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltion on toimitettava ilmoituksessaan kaikki tarvittavat tiedot, jotta komissio pystyy tekemään päätöksen.

97

Tämä ilmoitusvelvollisuus mahdollistaa sen, että komissio voi valvoa riittävän aikaisessa vaiheessa ja unionin yleisen edun mukaisesti kaikkia hankkeita, joiden tarkoituksena on tukien käyttöön ottaminen tai muuttaminen (määräys 5.11.2003, Kronoply v. komissio, T-130/02, EU:T:2003:293, 49 kohta).

98

Sen määrittämiseksi, onko kantajalle myönnetyt tuet ilmoitettu komissiolle, on tarkasteltava Espanjan viranomaisten ja komission välisen kirjeenvaihdon sisältöä riidanalaisen toimen antamishetkeen saakka.

99

Asianomaisesta kirjeenvaihdosta ilmenee, että Espanjan viranomaiset ja komissio jatkoivat yhteydenpitoaan toisen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeneen menettelyn yhteydessä mainitsemalla tiettyjen tuensaajien, joihin kantaja kuului, tilanteen.

100

Espanjan kuningaskunnan pysyvä edustusto unionissa toimitti 23.5.2013 päivätyllä kirjeellä komission pääsihteeristölle kaksi vuonna 2011 päivättyä asiakirjaa, jotka kantaja oli laatinut ja jotka koskivat kysymystä viimeksi mainitun saamien tukien kannustavasta vaikutuksesta.

101

Vastauksena edellä mainittuun kirjeeseen riidanalaisen toimen antaja lähetti 28.5.2013 sähköpostilla Espanjan kuningaskunnan pysyvälle edustustolle unionissa asiakirjan, jonka otsikko oli ”Veroriita-asiat Baskimaassa – jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva menettely 2007/2215 (Álava). Epämuodollinen ilmoitus vastauksena 23.5. päivättyyn kirjeeseen, joka koski Guardian Llodiota (Álava)”.

102

Edellä 101 kohdassa tarkoitetun asiakirjan ensimmäinen osa on riidanalaisen toimen alustava versio. Kyseisen asiakirjan toisessa osassa on kysymyksiä, joilla pyritään saamaan lisätietoja kantajan väitteiden, jotka koskevat sen saamien tukien kannustavaa vaikutusta, arvioimiseksi.

103

Espanjan kuningaskunnan pysyvä edustusto unionissa toimitti lisätietoja komission pääsihteeristölle 31.7. ja 24.10.2013 lähettämillään kirjeillä.

104

Kuten tämän määräyksen 26 ja 27 kohdassa todettiin, komissio totesi tässä yhteydessä unionin tuomioistuimelle, jonka käsiteltäväksi toinen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne oli saatettu, että se katsoi, että Espanjan kuningaskunta oli täyttänyt tukien takaisinperimisvelvollisuutensa, ja vaati, että unionin tuomioistuin velvoittaisi Espanjan kuningaskunnan maksamaan 30 miljoonan euron suuruisen kiinteämääräisen hyvityksen ajanjaksolta, jona päätöstä ei ollut pantu täytäntöön (tuomio 13.5.2014, komissio v. Espanja, C-184/11, EU:C:2014:316).

105

Espanjan viranomaiset toimittivat 10.6.2014 ja 11.2.2015 komission pääsihteeristölle tietoja tuensaajilta takaisinperityistä määristä sekä tuensaajien espanjalaisissa tuomioistuimissa tukien takaisinperimismääräyksistä nostamista kanteista.

106

Álavan maakunnan viranomaiset lähettivät 3.6.2015 riidanalaisen toimen antajalle sähköpostin, joka johti viimeksi mainitun vastaukseen riidanalaisen toimen muodossa.

107

Kyseisessä sähköpostissa Álavan maakunnan viranomaiset toimittivat luettelon yrityksistä, jotka olivat osapuolina espanjalaisissa tuomioistuimissa vireillä olevissa riita-asioissa. Siinä täsmennettiin, että kyseisissä riita-asioissa vastausta kysymykseen kyseisille yrityksille myönnettyjen tukien kannustavasta vaikutuksesta odotetaan edellä mainituilta viranomaisilta. Kantaja kuuluu mainittuihin yrityksiin.

108

Tämän kirjeenvaihdon perusteella ei voida katsoa, että Espanjan kuningaskunta olisi ilmoittanut kantajalle myönnetyt tuet, mikä velvoittaisi komission lausumaan päätöksellä kyseisten tukien soveltuvuudesta sisämarkkinoille.

109

Missään ei nimittäin ole todettu, että Espanjan viranomaisten tarkoituksena oli kantajalle myönnettyjen tukien ilmoittaminen.

110

Riidanalaisessa toimessa ei myöskään viitata nimenomaisesti SEUT 108 artiklan 3 kohtaan, joka on ilmoitusvelvollisuuden oikeusperusta.

111

Kirjeenvaihdosta ja erityisesti Álavan maakunnan viranomaisten 3.6.2015 päivätyssä sähköpostissa käytetystä sanamuodosta ilmenee sen sijaan, että kyseiset viranomaiset halusivat pyynnöillään saada komissiolta tietoja vastatakseen vaatimuksissaan, jotka niiden oli esitettävä espanjalaisissa tuomioistuimissa, kysymyksiin, jotka nousivat esiin tiettyjen sellaisten tuensaajien osalta, jotka olivat riitauttaneet takaisinmaksumääräykset.

112

Tässä tilanteessa Álavan maakunnan viranomaisten lähettämän sähköpostin ei voida katsoa sisältävän ilmoitusta kantajalle maksetuista tuista, mikä olisi velvoittanut komission tekemään päätöksen asetuksen N:o 659/1999 nojalla.

113

Kantaja väittää, että riidanalainen toimi on päätöksen luonteinen, koska Espanjan viranomaiset väittivät sitä sitovaksi espanjalaisissa tuomioistuimissa. Kantajan mukaan kyseiset viranomaiset katsoivat, ettei niillä ole toimivaltaa tutkia sen tilannetta lopullisesti, ja ne selittivät 14.7.2014 päivätyssä kirjelmässä, että ”sisämarkkinoille soveltuvuuden arviointi kuuluu komission yksinomaiseen toimivaltaan”.

114

Tämän osalta on palautettava mieleen, että oikeuskäytännön mukaan sitovien oikeusvaikutusten, jotka voivat vaikuttaa kantajan etuihin muuttaen tämän oikeusasemaa selvästi, olemassaolo on osoitettava asianomaisen toimen asiasisällön perusteella (ks. vastaavasti tuomio 11.11.1981, IBM v. komissio, 60/81, EU:C:1981:264, 9 kohta; tuomio 22.6.2000, Alankomaat v. komissio, C‑147/96 P, EU:C:2000:335, 27 kohta ja tuomio 18.11.2010, NDSHT v. komissio, C‑322/09 P, EU:C:2010:701, 46 kohta).

115

Tällaisten vaikutusten olemassaolo ei voi perustua muihin tekijöihin eikä erityisesti käsitykseen, joka toimen adressaateilla saattaa siitä olla. Tällainen käsitys on nimittäin luonteeltaan subjektiivinen. Kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset eivät voi riippua tekijöistä, jotka voivat vaihdella viranomaisten, yritysten tai yksityisten mukaan.

116

Muussa tapauksessa toimiin ei voitaisi kohdistaa laillisuusvalvontaa, kun yksi tai useampi adressaatti ei käsitä niitä sitoviksi, vaikka niiden asiasisällön perusteella niillä tosiasiassa on sitovia oikeusvaikutuksia. Käänteisesti toimiin kohdistettaisiin laillisuusvalvontaa sen käsityksen perusteella, joka adressaateilla niistä on, vaikka niillä ei olisi minkäänlaisia sitovia oikeusvaikutuksia ja vaikka tällainen valvonta ei näin ollen olisi tarpeen tai edes hyödyllistä.

117

Käsitystä, joka Espanjan viranomaisilla on voinut olla riidanalaisen toimen oikeusvaikutuksista, ei näin ollen voitaisi käyttää riidanalaisesta toimesta nostetun kanteen tutkittavaksi ottamisen arvioimiseksi, mikäli tällainen käsitys näytettäisiin toteen.

118

Kaiken edellä esitetyn perusteella on katsottava, että riidanalainen toimi annettiin vuoden 2001 päätöksen täytäntöönpanon yhteydessä eikä se ole vastaus Espanjan viranomaisten ilmoitukseen, joka voisi johtaa erillisen menettelyn aloittamiseen valtiontukien alan sääntöjen perusteella.

119

Koska riidanalaisella toimella ei ole eikä sillä ole tarkoitus olla sitovia oikeusvaikutuksia, jotka vaikuttaisivat kantajan etuihin muuttaen tämän oikeusasemaa selvästi, sitä ei voida luokitella SEUT 263 artiklassa tarkoitetuksi kannekelpoiseksi toimeksi. Oikeudenkäyntiväite on näin ollen hyväksyttävä ja käsiteltävä kanne on jätettävä tutkimatta.

120

Työjärjestyksen 142 artiklan 2 kohdan mukaisesti Espanjan kuningaskunnan tekemästä väliintulohakemuksesta ei enää ole syytä lausua, koska kanne jätetään tutkimatta.

121

Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.

122

Koska kantaja on hävinnyt asian, se vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se on velvoitettava korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut tämän vaatimusten mukaisesti.

123

Lisäksi työjärjestyksen 144 artiklan 10 kohdan mukaisesti Espanjan kuningaskunta vastaa väliintulohakemukseen liittyvistä omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto)

on määrännyt seuraavaa: