17.5.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 175/28

—

kumoamaan asiassa REC 07/07(REV) 20.1.2016 tehdyn komission päätöksen C(2016) 95 final, jossa todetaan, että tuontitullien kirjaaminen tileihin jälkikäteen on perusteltua ja että näiden tullien peruuttaminen on yhden velallisen osalta perusteltua ja osittain perusteltua toisen velallisen erityistilanteessa mutta että se ei ole perusteltua muun osan suhteen tämän erityisen velallisen osalta, ja jolla muutetaan komission 6.5.2010 tekemää päätöstä K(2010) 2858

—

toteamaan, että asetuksen N:o 2454/93 (1) 909 artikla on vaikuttanut täysimääräisesti nykyisen kantajan eduksi unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-324/10 antaman tuomion jälkeen, jossa yleinen tuomioistuin kumosi (nykyisen ja silloisen) kantajan eduksi alkuperäisen päätöksen K(2010) 2858 1 artiklan 3 kohdan, joten tullivelka on peruutettava nykyisen kantajan osalta asetuksen N:o 2454/93 909 artiklan nojalla kokonaisuudessaan eli myös siihen välillisesti tai välittömästi liittyvät korot tai kustannukset

—

velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu asetuksen N:o 2454/93 907 ja 909 artiklan rikkomiseen ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan noudattamatta jättämiseen

Kantaja esittää, että 19.3.2013 annetussa tuomiossa, Van Parys v. komissio (T- 324/10, EU:T:2013:136) olevat oikeudelliset seuraamukset olivat itsessään riittäviä vaikuttamaan nykyisen kantajan eduksi. Näin ollen komission uusi päätös ei ollut tarpeen yleisen tuomioistuimen toteaman päätöksen lainvastaisuuden poistamiseksi ja kantajaan on sovellettava asetuksen N:o 2454/93 909 artiklaa.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu asetuksen N:o 2454/93 907 artiklan rikkomiseen ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan noudattamatta jättämiseen

Kantaja esittää, että komissio on käyttänyt väärin sillä olevaa harkintavaltaa pyytää lisätietoja asetuksen N:o 2454/93 907 artiklan perusteella välttyäkseen asetuksen N:o 2454/93 909 artiklan soveltamiselta. Kantajan mukaan komissiolla oli nimittäin jo ollut hallussaan pyydetyt tiedot.

3)

Kolmas kanneperuste, joka on esitetty toissijaisesti, perustuu hyvän hallinnon periaatteen loukkaamiseen sen takia, että 19.3.2013 annetun tuomion Firma Van Parys v. komissio (T-324/10, EU:T:2013:136) täytäntöönpano kohtuullisen ajan sisällä ei olisi saanut kestää asetuksen N:o 2454/93 907 artiklassa vahvistettua alkuperäistä 9 kuukauden pituista ajanjaksoa kauempaa

4)

Neljäs kanneperuste, joka on esitetty vielä enemmän toissijaisesti, perustuu harkintavallan väärinkäyttöön siksi, että komissio suorittaa täysin uuden tutkimuksen ja päätyy siinä sellaiseen lopputulokseen, joka on ristiriidassa unionin yleisen tuomioistuimen 19.3.2013 antamassa tuomiossa Firma Van Parys v. komissio (T-324/10, EU:T:2013:136) esittämien toteamusten kanssa.

5)

Viides kanneperuste, joka on esitetty vielä enemmän toissijaisesti, perustuu banaanimarkkinoiden organisaation säännösten virheelliseen tulkintaan ja yhdenvertaisuusperiaatteen loukkaamiseen