1

Kantajana oleva Basil BV jätti 13.2.2004 Euroopan unionin teollisoikeuksien virastolle (EUIPO) yhteisömallin rekisteröintihakemuksen yhteisömallista 12.12.2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 6/2002 (EYVL 2002, L 3, s. 1) nojalla.

2

Malli, jonka rekisteröintiä haettiin (jäljempänä riidanalainen malli), on seuraava:

3

Riidanalainen malli rekisteröitiin numerolla 142245-0001. Sen rekisteröinti julkaistiin yhteisön mallilehdessä nro 47/2004 15.6.2004. Rekisteröinti uudistettiin tämän jälkeen 13.2.2019 asti.

4

Riidanalainen malli on tarkoitettu käytettäväksi ”polkupyörän koreissa”, jotka kuuluvat teollismallien kansainvälisen luokituksen perustamisesta 8.10.1968 tehdyn Locarnon sopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna, mukaisen luokituksen luokkaan 03-01.

5

Väliintulija Artex SpA jätti 17.6.2013 EUIPO:lle riidanalaisen mallin mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen asetuksen N:o 6/2002 52 artiklan nojalla. Mitättömyysvaatimuksen tueksi vedottiin asetuksen N:o 6/2002 25 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaiseen perusteeseen.

6

Väliintulija väitti mitättömyysvaatimuksessaan erityisesti, ettei riidanalainen malli ole asetuksen N:o 6/2002 6 artiklassa tarkoitetulla tavalla luonteeltaan yksilöllinen ja tuki väitteensä useisiin asiakirjoihin, joiden tarkoituksena on osoittaa aiemman mallin tunnetuksi tuleminen ja jotka ovat seuraavat:

7

Otettuaan mitättömyysvaatimuksen tutkittavaksi mitättömyysosasto julisti 13.1.2015 tekemällään päätöksellä riidanalaisen mallin mitättömäksi sen yksilöllisen luonteen puuttumisen vuoksi.

8

Kantaja teki 11.3.2015 valituksen mitättömyysosaston päätöksestä.

9

EUIPO:n kolmas valituslautakunta hylkäsi valituksen 7.7.2016 tekemällään päätöksellä (jäljempänä riidanalainen päätös). Se totesi ensiksi, että väliintulijan tekemä mitättömyysvaatimus oli vastoin kantajan väitettä otettava tutkittavaksi, toiseksi, että aiempi malli oli tullut tunnetuksi ennen riidanalaisen mallin rekisteröintihakemuksen jättämistä 13.2.2004, ja kolmanneksi, että mitättömyysosasto oli julistanut perustellusti riidanalaisen mallin mitättömäksi, koska se ei ollut luonteeltaan yksilöllinen.

10

Unionin yleinen tuomioistuin esitti prosessinjohtotoimenpiteenä kysymyksiä asianosaisille, jotka vastasivat niihin asetetuissa määräajoissa.

11

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

12

EUIPO ja väliintulija vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin

13

Kantaja vetoaa kanteensa tueksi kolmeen kanneperusteeseen eli ensiksi asetuksen N:o 6/2002 52 artiklan 3 kohdan, joka liittyy mitättömyysvaatimuksen tutkimatta jättämiseen tietyissä olosuhteissa, rikkomiseen, toiseksi asetuksen N:o 6/2002 7 artiklan, joka liittyy mallin tunnetuksi tulemiseen, rikkomiseen ja kolmanneksi asetuksen N:o 6/2002 6 artiklan, joka liittyy mallin yksilölliseen luonteeseen, rikkomiseen.

14

Kantaja väittää, että EUIPO:n olisi pitänyt jättää väliintulijan mitättömyysvaatimus käsittelemättä asetuksen N:o 6/2002 52 artiklan 3 kohtaa soveltamalla tai muussa tapauksessa saman asetuksen 86 artiklan 5 kohtaa soveltamalla.

15

Kantaja nojautuu tältä osin erääseen valituslautakunnan päätökseen, joka on aiempi kuin riidanalainen päätös ja jolla kantajan mukaan oli jo hylätty riidanalaista mallia vastaan tehty mitättömyysvaatimus. Se korostaa, että tämän aiemman mitättömyysmenettelyn saattoi vireille yritys, joka oli tehnyt vaatimuksen yhdessä väliintulijan kanssa.

16

EUIPO ja väliintulija riitauttavat nämä väitteet.

17

Tältä osin on ensiksi huomattava, että asetuksen N:o 6/2002 52 artiklan 3 kohdassa säädetään, että EUIPO:lle tehtyä mitättömäksi julistamista koskevaa hakemusta ei oteta käsiteltäväksi, mikäli yhteisömalleja käsittelevä tuomioistuin on antanut päätöksen samaa asiaa ja samoja osapuolia koskevan ja samoihin seikkoihin perustuvan vaatimuksen johdosta ja mikäli tämä päätös on saanut lainvoiman.

18

Asetuksen N:o 6/2002 52 artiklan 3 kohdan säännöksiä ei kuitenkaan sovelleta käsiteltävässä asiassa.

19

Ensiksi nimittäin asetuksen N:o 6/2002 80 artiklan, jonka otsikko on ”Yhteisömalleja käsittelevät tuomioistuimet”, 1 kohdassa säädetään, että jäsenvaltiot nimeävät alueellaan kansallisia ensimmäisen ja toisen asteen tuomioistuimia (yhteisömalleja käsittelevät tuomioistuimet), joiden tehtävänä on hoitaa niille tällä asetuksella osoitetut tehtävät. Tämän artiklan säännöksistä siis seuraa, että yhteisömalleja käsittelevä tuomioistuin on välttämättä jäsenvaltion kansallinen tuomioistuin.

20

Asetuksen N:o 6/2002 52 artiklan 3 kohtaa ei näin ollen sovelleta silloin, kun EUIPO on jo lausunut asiasta, vaan pelkästään silloin, kun jäsenvaltion kansallinen tuomioistuin on tehnyt näin.

21

Toiseksi kantaja ei osoita, että käsiteltävässä asiassa mitättömyysvaatimuksen riidanalaista mallia vastaan tehnyt asianosainen olisi sama asianosainen, joka teki mitättömyysvaatimuksen riidanalaista mallia vastaan aiemmassa asiassa.

22

Nimittäin siitä, että kyseisten asioiden välillä on vahva yhteys ja että niissä mitättömyysvaatimuksen tehneiden kahden asianosaisen välinen yhteistyö on tiivistä – minkä osoittaa muun muassa niiden edustajien ja väitteiden samuus –, ei voida päätellä, että asianosaiset ovat samoja.

23

Väliintulija on tältä osin väittänyt – mitä ei ole riitautettu istunnossa –, että aiemman mitättömyysvaatimuksen tehnyt yritys on pelkästään sen asiakas, mikä ei riitä tekemään siitä ja tästä yrityksestä yhtä ja samaa asianosaista.

24

Lisäksi edellä 22 kohdassa mainitun seikan perusteella ei voida todeta, että kyseiset mitättömyysvaatimukset on tehty väärinkäytön tarkoituksessa.

25

Lopuksi kantaja ei esitä argumenttinsa, jonka mukaan valituslautakunta loukkasi sen oikeutta tulla riittävällä tavalla kuulluksi väliintulijan toiminnan väitetystä väärinkäytön luonteesta, tueksi todisteita, joiden perusteella voitaisiin todeta, ettei valituslautakunta antanut sille mahdollisuutta esittää tätä koskevia huomautuksiaan.

26

Vaikka kantaja lisäksi väittää Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 47 artiklaan ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen, joka allekirjoitettiin Roomassa 4.11.1950 (jäljempänä Euroopan ihmisoikeussopimus), 6 artiklan 1 kohtaan vedoten, että oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin on loukattu, on tarkennettava, että unionin yleinen tuomioistuin on todennut, ettei EUIPO:n valituslautakuntien osalta voida vedota tällaiseen oikeuteen, koska menettely valituslautakunnissa ei ole oikeudenkäynnin luonteinen vaan hallinnollisen menettelyn luonteinen menettely (tuomio 20.4.2005, Krüger v. SMHV – Calpis (CALPICO), T‑273/02, EU:T:2005:134, 62 kohta ja tuomio 12.12.2014, Comptoir d’Épicure v. SMHV – A-Rosa Akademie (da rosa), T‑405/13, ei julkaistu, EU:T:2014:1072, 71 kohta; ks. myös vastaavasti tuomio 12.12.2002, Procter & Gamble v. SMHV (Saippuan muoto), T‑63/01, EU:T:2002:317, 23 kohta).

27

Toiseksi asetuksen N:o 6/2002 86 artiklan 5 kohdan säännöksillä, joiden mukaan rekisteröidyn yhteisömallin mitättömyyttä koskevaa vastakannetta ei voida nostaa, mikäli EUIPO on jo antanut lainvoiman saaneen ratkaisun samojen osapuolten välillä samassa asiassa, jolla on samat perusteet, ei säännellä EUIPO:n menettelyjä eikä erityisesti sen valituslautakuntien menettelyjä vaan menettelyjä yhteisömalleja käsittelevissä tuomioistuimissa, joiden on edellä 19 kohdassa todettu olevan kansallisia tuomioistuimia.

28

Vaikka on totta, että asetuksen N:o 6/2002 52 artiklan 3 kohdan säännösten ja asetuksen N:o 6/2002 86 artiklan 5 kohdan säännösten tavoitteena on ehkäistä mahdollisia mallin mitättömyyttä koskevia ristiriitoja EUIPO:n päätösten ja yhteisömalleja käsittelevien tuomioistuinten päätösten välillä, näistä samoista säännöksistä ei voida johtaa, että asetuksella N:o 6/2002 perustettaisiin vastaava ristiriitojen ehkäisymuoto EUIPO:n sisäisten päätösten osalta.

29

Kolmanneksi asetuksen N:o 6/2002 52 artiklan 3 kohdan analoginen soveltaminen tilanteisiin, joissa EUIPO on jo tehnyt päätöksen mitättömyysvaatimuksesta, on poissuljettua.

30

Ei nimittäin ole osoitettu, että tässä säännöksessä on puute, joka on ristiriidassa jonkin yleisen oikeusperiaatteen kanssa ja joka voidaan oikaista analogisella soveltamisella (ks. vastaavasti tuomio 12.12.1985, Krohn, 165/84, EU:C:1985:507, 13 ja 14 kohta).

31

On totta, että Euroopan unionin tavaramerkistä 26.2.2009 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 207/2009 (EUVL L 78, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna (korvattuna Euroopan unionin tavaramerkistä 14.6.2017 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2017/1001 (EUVL 2017, L 154, s. 1), ja erityisesti mainitun asetuksen 56 artiklan 3 kohdassa (josta on tullut asetuksen 2017/1001 63 artikla), johon kantaja viittaa kanteessaan (viittaamalla kirjoitusvirheessä, jonka se on vahvistanut istunnossa, asetuksen N:o 6/2002 60 artiklan 3 kohtaan), sellaisena kuin se on muutettuna 16.12.2015 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2424/2015 (EUVL 2015, L 341, s. 21), säädetään, että mitättömyysvaatimusta ei voida ottaa tutkittavaksi, jos samaa asiaa ja syytä koskevasta ja samojen osapuolien välisestä vaatimuksesta on jo joko EUIPO:n tai EU-tavaramerkkejä käsittelevän tuomioistuimen antama ratkaisu ja viraston tai kyseisen tuomioistuimen kyseisestä vaatimuksesta tekemä päätös on tullut lainvoimaiseksi.

32

Kun lainsäätäjä on kuitenkin katsonut EU-tavaramerkkien osalta tarpeelliseksi antaa nimenomaisen säännöksen, jotta EUIPO:n aiempiin päätöksiin liittyvä oikeusvoima voisi johtaa mitättömyysvaatimuksen hylkäämiseen sen sisältöä tutkimatta, tällainen nimenomainen säädös olisi näin ollen tarpeellinen myös mallien osalta. Tällaisen säännöksen puuttumista ei siis ole mahdollista kompensoida soveltamalla EUIPO:n päätöksiin analogisesti asetuksen N:o 6/2002 52 artiklan 3 kohtaa.

33

Lisäksi nimenomainen kirjallinen säännös olisi sitäkin tarpeellisempi, jotta EUIPO:n päätöksiin voitaisiin soveltaa analogisesti säännöksiä, joita sovelletaan tuomioistuinten ratkaisuihin, ”joista on tullut oikeusvoimaisia”, koska vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SMHV:n menettelyt ovat luonteeltaan hallinnollisia eivätkä oikeudenkäyntejä (tuomio 15.7.2015, TVR Automotive v. SMHV – TVR Italia (TVR ITALIA), T‑398/13, EU:T:2015:503, 38 kohta; ks. vastaavasti myös tuomio 12.12.2002, Saippuan muoto, T‑63/01, EU:T:2002:317, 22 ja 23 kohta).

34

On lisättävä, että yhteisömallien osalta rekisteröintihakemuksen aineellinen tutkiminen rajoittuu asetuksen N:o 6/2002 47 artiklan 1 kohdan nojalla sen tarkastamiseen, onko hakemus asetuksen 3 artiklan a alakohdan mukaisen mallin määritelmän mukainen ja noudattaa yleistä järjestystä. Muilta osin sovelletaan asetuksen N:o 6/2002 45 artiklassa esitettyjä muotovaatimuksia. Sitä vastoin asetuksen N:o 207/2009 7 ja 8 artiklalla (joista on tullut asetuksen 2017/1001 7 ja 8 artikla) otetaan käyttöön ennen tavaramerkin rekisteröintiä tapahtuva sen pätevyyden aineellinen valvonta, joka perustuu asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan osalta väitemenettelyyn. Kun otetaan huomioon ennen rekisteröintiä tapahtuvan mallin pätevyyden valvonnan taso, mitättömyysmenettelyllä, joka auttaa varmistamaan tällaisen valvonnan rekisteröinnin jälkeen, on näin ollen välttämättä erilainen merkitys asetuksen N:o 6/2002 järjestelmässä verrattuna asetuksen N:o 207/2009 järjestelmään, jossa tämän valvonnan taso on erilainen. Tämän vuoksi on sitä kyseenalaisempaa soveltaa analogisesti asetuksen N:o 6/2002 52 artiklan 3 kohtaa EUIPO:n päätöksiin, jotka perustuvat asetuksen N:o 207/2009 56 artiklan 3 kohdan säännöksiin.

35

Edellä esitetyn perusteella tämä kanneperuste on hylättävä.

36

Kantaja moittii toisessa kanneperusteessaan valituslautakuntaa siitä, että se on rikkonut asetuksen N:o 6/2002 7 artiklan säännöksiä todetessaan, että aiempi malli on tullut tunnetuksi. Tämä kanneperuste sisältää useita väitteitä, joista ensimmäisen mukaan väliintulija toimitti EUIPO:lle myöhässä käännöksen aiemman mallin tunnetuksi tulemista koskevista todisteista, joista toisen mukaan todisteet, joihin valituslautakunta nojautui todetakseen, että aiempi malli on tullut tunnetuksi ennen riidanalaista mallia, eivät ole todistusvoimaisia, ja joista kolmannen mukaan valituslautakunta teki virheen, kun se määritti merkitykselliset alalla toimivat tahot.

37

Kantaja, joka väittää kannekirjelmässään, että väliintulijan aiemman mallin tunnetuksi tulemisesta toimittamat todisteet käännettiin mitättömyysmenettelyn kielelle vasta yhteisömallista annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 6/2002 täytäntöönpanosta 21.10.2002 annetun komission asetuksen (EY) N:o 2245/2002 (EYVL 2002, L 341, s. 28) 29 artiklan 5 kohdassa säädetyn määräajan päättymisen jälkeen, on – kuten istunnon pöytäkirjasta ilmenee – luopunut tästä väitteestä, josta ei näin ollen ole enää tarpeen lausua.

38

Kantaja väittää, ettei todisteiden, joihin valituslautakunta on nojautunut, perusteella voida todeta, että aiempi malli on tullut tunnetuksi ennen riidanalaisen mallin rekisteröintihakemuksen jättämistä eli 13.2.2004. Se väittää näin ollen, ettei väliintulijan luettelon, laskujen, kuvan yrityksen osastosta tai muiden väliintulijan toimittamien luettelojen perusteella voida varmuudella todeta aiempaa tunnetuksi tulemista.

39

EUIPO ja väliintulija vaativat tämän kanneperusteen hylkäämistä.

40

Asetuksen N:o 6/2002 7 artiklan mukaan sovellettaessa 5 ja 6 artiklaa mallin katsotaan tulleen tunnetuksi, jos se on julkaistu rekisteröinnin jälkeen tai muutoin, asetettu näytteille, jos sitä on käytetty liiketoiminnassa tai se on muulla tavoin julkistettu ennen rekisteröintihakemuksen jättämispäivää, paitsi silloin, kun nämä toimet eivät kohtuudella ole voineet tulla Euroopan unionissa alalla toimivien tahojen tietoon tavanomaisen liiketoiminnan yhteydessä. Asetuksen N:o 6/2002 7 artiklan mukaan mallin ei kuitenkaan katsota tulleen tunnetuksi pelkästään sillä perusteella, että se on saatettu kolmannen henkilön tietoon nimenomaisin tai hiljaisin salassapitoa koskevin ehdoin.

41

Asetuksessa N:o 2245/2002 ei tarkenneta niitä todisteita, jotka mitättömyyden vaatijan on toimitettava aiemman mallin tunnetuksi tulemisesta. Erityisesti on todettava, että asetuksen N:o 2245/2002 28 artiklan 1 kohdan b alakohdan v alakohdassa säädetään pelkästään, että jos mitättömyyshakemuksen perusteena on nimenomaan sen yhteisömallin yksilöllisen luonteen puuttuminen, jota varten suojaa haetaan, hakemuksessa on oltava tiedot ja esitys mitättömyyden hakijan mallista, joka voi muodostaa esteen haetun yhteisömallin uutuudelle tai yksilölliselle luonteelle, sekä asiakirjat, jotka osoittavat aiemman mallin tulleen aiemmin tunnetuksi. Asetuksessa N:o 6/2002 tai asetuksessa N:o 2245/2002 ei myöskään tarkenneta niiden todisteiden pakollista muotoa, jotka mitättömyyden hakijan on toimitettava mallinsa tunnetuksi tulemisesta ennen sen mallin, jolle suojaa on haettu, rekisteröintihakemuksen jättämistä. Asetuksen N:o 2245/2002 28 artiklan 1 kohdan b alakohdan v ja vi alakohdassa siis vaaditaan pelkästään, että mitättömyyshakemus sisältää ”asiakirjat, jotka osoittavat aiem[man] malli[n] olleen voimassa” sekä ”mainin[nan tätä] tukevista seikoista, todisteista ja syistä”. Asetuksen N:o 6/2002 65 artiklan 1 kohdassa säädetään vain EUIPO:n menettelyissä mahdollisten todistelukeinojen epätäydellisestä luettelosta. Tästä seuraa, että mitättömyyden vaatija voi vapaasti valita todisteet, joiden esittämisen EUIPO:lle se katsoo hyödylliseksi mitättömyysvaatimuksensa tueksi (tuomio 14.7.2016, Thun 1794 v. EUIPO – Adekor (Graafiset symbolit), T‑420/15, ei julkaistu, EU:T:2016:410, 26 kohta).

42

Lisäksi aiemman mallin tunnetuksi tulemista ei voida näyttää toteen todennäköisyyksillä tai olettamilla, vaan näytön on perustuttava konkreettisiin ja objektiivisiin seikkoihin, jotka todistavat aiemman mallin todellisen ja riittävän käytön markkinoilla. Mitättömyyshakemuksen tekijän toimittamia todisteita on myös arvioitava suhteessa toisiinsa. Vaikka nimittäin jotkut näistä seikoista voivat olla yksinään riittämättömiä osoittamaan aiemman mallin tunnetuksi tulemisen, ne voivat kuitenkin yhdessä tai luettuna yhdessä muiden asiakirjojen tai tietojen kanssa auttaa muodostamaan näytön tunnetuksi tulemisesta. Lopuksi on todettava, että asiakirjan todistusarvoa arvioitaessa on tarkistettava, että siihen sisältyvät tiedot pitävät todennäköisesti paikkansa. On otettava huomioon muun muassa asiakirjan alkuperä, sen laatimisolosuhteet ja sen vastaanottaja sekä kysyttävä, vaikuttaako se sisältönsä perusteella järkevältä ja luotettavalta (tuomio 14.7.2016, Graafiset koristekuviot, T‑420/15, ei julkaistu, EU:T:2016:410, 27 kohta).

43

Käsiteltävässä asiassa valituslautakunta totesi, että väliintulija oli ilmoittanut luettelon, jonka alkuperäiskappale oli toimitettu. Tässä luettelossa on kuva polkupyörän korista, jossa on nimi Speedy. Kuvaan on liitetty tavaranumero 34.54.50. Väliintulija toimitti myös yli 100 laskua, jotka on osoitettu eri yrityksille, jotka ovat sijoittautuneet muun muassa Italiaan. Nämä laskut ovat peräisin vuosilta 2000–2002 ja ne koskevat yli 25000 sellaisen polkupyörän korin myyntiä, joissa on sekä tavaranumero 34.54.50 että nimi Speedy.

44

Valituslautakunta totesi, että edellä 43 kohdassa mainittuun polkupyörän koriin nähden analoginen kori sisältyy myös muiden yritysten neljään luetteloon, jotka ovat peräisin vuosilta 2001 ja 2002, ja näkyy yrityksen osastolta Kölnin messuilla vuonna 2002 otetussa kuvassa.

45

Näiden seikkojen perusteella, joita on tarkasteltava yhdessä, valituslautakunta on voinut todeta perustellusti, että käsiteltävässä asiassa kyseessä oleva aiempi malli on tullut tunnetuksi.

46

Tätä johtopäätöstä ei voida kyseenalaistaa kantajan esittämillä argumenteilla.

47

Kantaja tyytyy nimittäin esittämään epäilyksiä tai varaumia muun muassa edellä 43 kohdassa mainitun luettelon päivämäärästä ja jakelusta sekä edellä 44 kohdassa mainittujen luettelojen olemassaolosta, edellä 43 kohdassa mainitun luettelon tavaranumeron ja myös edellä 43 kohdassa mainituissa laskuissa olevan saman numeron välisestä yhteydestä ja vielä siitä, onko kyseisiä luetteloita jaeltu tai onko niissä kuvatut tavarat valmistettu.

48

Tällaiset epäilykset eivät riitä kyseenalaistamaan väliintulijan toimittamia yhtäpitäviä aihetodisteita, joihin valituslautakunta on nojautunut todetakseen tunnetuksi tulemisen.

49

Lisäksi kantajan väitteestä, joka liittyy todistajanlausunnon puuttumiseen, on muistettava, että mitättömyyden vaatijalla on vapaus valita todisteet, jotka se katsoo hyödylliseksi esittää EUIPO:ssa mitättömyysvaatimuksensa tueksi (ks. edellä 41 kohta).

50

Samoin niiden seikkojen, joihin valituslautakunta on vedonnut, riittämättömään todistusvoimaan liittyvistä väitteistä on muistettava, että kun tutkitaan mallin tunnetuksi tulemista, on suoritettava kokonaisarviointi, jossa otetaan huomioon kaikki yksittäistapauksessa merkitykselliset seikat (ks. edellä 42 kohta).

51

On myös todettava, ettei kantajan väitettä, jonka mukaan kyseisellä alalla on yleistä käyttää samoja tavaranumeroita edelliselle tavaramallille ja seuraavalle tavaramallille, ole millään tavalla näytetty toteen.

52

Lisäksi EUIPO toteaa vakuuttavasti, että vaikka tällaista väitettä ei voida sulkea pois tavaran nimityksen osalta, se on epätodennäköinen tavaran numeron osalta, koska saman tavaranumeron käyttö toisiaan seuraaville malleille tekisi mahdottomaksi erottaa nämä tavarat toisistaan niiden myynnissä, kirjanpidossa tai takuukysymyksissä.

53

Lisäksi kantajan väitteitä, jotka koskevat väliintulijan toimittamien asiakirjojen mahdollista vääristelyä, ei ole näytetty toteen.

54

Lopuksi siltä osin kuin kantaja vetoaa EUIPO:n valituslautakunnan aiempaan päätökseen sikäli kuin tällainen väite ei liity ensimmäiseen kanneperusteeseen, joka on hylätty edellä 35 kohdassa, vaan EUIPO:n valituslautakuntien päätöskäytäntöön vetoamiseen, vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että päätökset, jotka valituslautakuntien on tehtävä asetuksen N:o 207/2009 nojalla merkin rekisteröimisestä EU-tavaramerkiksi, kuuluvat sidotun harkinnan eivätkä vapaan harkinnan piiriin. Näiden päätösten laillisuutta on näin ollen arvioitava yksinomaan tämän asetuksen perusteella eikä valituslautakuntien aikaisemman päätöksentekokäytännön perusteella. Unionin tuomioistuin on katsonut, että kun otetaan huomioon yhdenvertaisen kohtelun ja hyvän hallinnon periaatteet, EUIPO:n on rekisteröintiä EU-tavaramerkiksi koskevaa hakemusta tutkiessaan otettava huomioon jo tehdyt samanlaisia hakemuksia koskevat päätökset ja pohdittava erityisen huolellisesti sitä, onko tehtävä samanlainen päätös vai ei. Se kuitenkin lisäsi, että yhdenvertaisen kohtelun ja hyvän hallinnon periaatteet on sovitettava yhteen laillisuusperiaatteen kanssa. Näin ollen henkilö, joka hakee merkin rekisteröintiä tavaramerkiksi, ei voi omaksi edukseen vedota toisen hyväksi tapahtuneeseen lainvastaisuuteen identtisen päätöksen saamiseksi. Lisäksi oikeusvarmuuden ja nimenomaan hyvän hallintotavan vuoksi jokaisen rekisteröintihakemuksen tutkimisen on oltava tiukkaa ja kattavaa, jotta vältettäisiin tavaramerkkien perusteeton rekisteröinti. Jokainen konkreettinen tapaus on tutkittava. Merkin rekisteröinti tavaramerkiksi riippuu nimittäin erityisistä kriteereistä, joita sovelletaan kunkin tapauksen tosiasiallisissa olosuhteissa ja joiden mukaisesti tarkastetaan, että merkki ei kuulu jonkin hylkäysperusteen alaisuuteen (ks. tuomio 16.2.2017, Antrax It v. EUIPO – Vasco Group (Luonnollisen kierron vedenlämmittimet, joita käytetään lämpöpattereissa), T‑828/14 ja T‑829/14, EU:T:2017:87, 93 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

55

Edellä 54 kohdassa mainittua EU-tavaramerkkiä koskevaa oikeuskäytäntöä sovelletaan analogisesti mallien mitättömyysvaatimusten tutkimiseen (tuomio 16.2.2017, Luonnollisen kierron vedenlämmittimet, joita käytetään lämpöpattereissa, T‑828/14 ja T‑829/14, EU:T:2017:87, 93 kohta).

56

Kuten edellä 43–45 kohdasta ilmenee, valituslautakunta totesi käsiteltävässä asiassa perustellusti, että aiempi malli oli tullut tunnetuksi. Kantaja ei siis voi tehokkaasti vedota aiempaan EUIPO:n päätökseen tällaisen päätelmän kumoamiseksi.

57

On joka tapauksessa niin, että useat seikat erottavat käsiteltävän asian asiasta, johon kantaja vetoaa. Väliintulija on esittänyt paljon suuremman määrän laskuja kuin mitättömyysvaatimuksen esittäjä mainitussa asiassa. Lisäksi näissä laskuissa viitataan aiemman mallin nimeen ja tavaranumeroon, jotka sisältyvät alkuperäiseen luetteloon, jossa tämä malli esitetään. Lopuksi on todettava, että on esitetty myös muita, muista yrityksistä peräisin olevia luetteloita.

58

Valituslautakunta siis totesi perustellusti riidanalaisen päätöksen 29 kohdassa, että tällaisten seikkojen perusteella kyseiset kaksi asiaa voidaan riittävästi erottaa toisistaan, minkä vuoksi se voi perustellusti tehdä niissä erilaiset päätelmät.

59

Edellä esitetyn perusteella kyseinen väite on hylättävä.

60

Kantaja väittää, että valituslautakunta teki virheen merkityksellisten alalla toimivien tahojen määrittämisessä.

61

Kantaja väittää ensimmäisessä argumentissaan, että valituslautakunta totesi virheellisesti, että kauppiaat kuuluivat alalla toimiviin tahoihin.

62

Kantaja esittää myös toisen argumentin, jonka mukaan valituslautakunta ei käsitellyt riittävällä tavalla kysymystä siitä, oliko merkittävällä osalla alalla toimivia tahoja ollut mahdollisuus tutustua riidanalaiseen malliin, ja loukkasi näin ollen kantajan oikeutta tulla kuulluksi.

63

EUIPO ja väliintulija vaativat, että väite hylätään kokonaisuudessaan.

64

Kantajan ensimmäisestä argumentista unionin tuomioistuin on jo todennut, että asetuksen N:o 6/2002 11 artiklan 2 kohtaa, jonka mukaan mallin katsotaan tulleen tunnetuksi unionissa, jos se on julkaistu, asetettu näytteille, sitä on käytetty liiketoiminnassa tai se on muuten julkistettu siten, että se on voinut kohtuudella tulla unionissa kyseisellä alalla toimivien tahojen tietoon tavanomaisen liiketoiminnan yhteydessä, on tulkittava siten, että voitiin katsoa, että rekisteröimätön malli on voinut kohtuudella tulla unionissa kyseisellä alalla toimivien tahojen tietoon tavanomaisen liiketoiminnan yhteydessä, kun mainitun mallin kuvia oli jaeltu kyseisellä alalla toimiville kauppiaille (tuomio 13.2.2014, H. Gautzsch Großhandel, C‑479/12, EU:C:2014:75, 30 kohta). Tällainen tulkinta pätee analogisesti asetuksen N:o 6/2002 7 artiklan 1 kohtaan, jonka sanamuoto on samankaltainen kuin mainitun asetuksen 11 artiklan 2 kohdan sanamuoto ja jossa myös määritetään olennaiset seikat sen toteamiseksi, onko kyse sellaisesta tunnetuksi tulemisesta, jonka perusteella rekisteröimätön malli voi saada suojaa.

65

Ensimmäinen argumentti on siis hylättävä.

66

Toisen argumentin osalta on muistettava, että mallin katsotaan tulleen tunnetuksi, kun tunnetuksi tulemiseen vetoava asianosainen on näyttänyt tämän tunnetuksi tulemisen muodostavat tosiseikat. Tämän olettaman kumoamiseksi asianosaisen, joka kiistää tunnetuksi tulemisen, on taas oikeudellisesti riittävällä tavalla osoitettava, että asian olosuhteet saattoivat kohtuudella olla esteenä sille, että nämä tosiseikat ovat tulleet kyseisellä alalla toimivien tahojen tietoon tavanomaisen liiketoiminnan yhteydessä (tuomio 21.5.2015, Senz Technologies v. SMHV – Impliva (Sateenvarjot), T‑22/13 ja T‑23/13, EU:T:2015:310, 26 kohta).

67

Kuten edellä 45 kohdassa on todettu, väliintulija on käsiteltävässä asiassa osoittanut oikeudellisesti riittävällä tavalla, että aiempi malli on tullut tunnetuksi. Kantaja ei ole esittänyt näyttöä siitä, että käsiteltävän asian olosuhteet olisivat esteenä sille, että tunnetuksi tulemisen osoittavat tosiseikat ovat tulleet kyseisellä alalla toimivien tahojen tietoon. Koska tämän näytön esittäminen kuuluu kantajalle ja koska se ei osoita esittäneensä tätä näyttöä valituslautakunnassa, se ei näin ollen voi tehokkaasti vedota siihen, ettei valituslautakunta ole lausunut tästä asiasta tai että tämä olisi loukannut sen oikeutta tulla riittävällä tavalla kuulluksi.

68

Lisäksi oikeuteen tulla kuulluksi liittyvää argumenttia ei ole tarkennettu riittävästi sen perusteltavuuden arvioimiseksi. Se on näin ollen joka tapauksessa hylättävä.

69

Se argumentti, jossa kantaja väittää perusoikeuskirjan 47 artiklaan ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohtaan vedoten, että oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin on loukattu, on lisäksi hylättävä edellä 26 kohdassa esitettyihin päätelmiin viitaten.

70

Toinen argumentti ja näin ollen kolmas väite kokonaisuudessaan on hylättävä.

71

Edellä esitetyillä perusteilla on todettava, että valituslautakunta on todennut perustellusti, että aiempi malli oli tullut tunnetuksi riidanalaisen mallin rekisteröintihakemuksen jättämispäivänä eli 13.2.2004.

72

Näin ollen kyseinen kanneperuste on hylättävä kokonaisuudessaan.

73

Kantaja väittää, että valituslautakunta rikkoi asetuksen N:o 6/2002 6 artiklaa katsoessaan, että riidanalaiselta mallilta puuttuu yksilöllinen luonne.

74

Kantaja väittää näin ollen, että asiantunteva käyttäjä havaitsee osat, jotka erottavat riidanalaiset mallit toisistaan, eli kaksi horisontaalista raitaa korin pohjassa ja suorakulmion takaosassa, ja että nämä osat hallitsevat asiantuntevan käyttäjän riidanalaisesta mallista saamaa kokonaisvaikutelmaa.

75

EUIPO ja väliintulija vaativat tämän kanneperusteen hylkäämistä.

76

Asetuksen N:o 6/2002 6 artiklan 1 kohdan b alakohdan sanamuodosta ilmenee, että yksilöllistä luonnetta on arvioitava, kun kyseessä on rekisteröity yhteisömalli, asiantuntevan käyttäjän saaman yleisvaikutelman kannalta. Asiantuntevan käyttäjän saaman yleisvaikutelman on erottava yleisvaikutelmasta, jonka hän on saanut muista malleista, jotka ovat tulleet tunnetuksi ennen rekisteröintihakemuksen tekemispäivää tai, jos vaaditaan etuoikeutta, ennen etuoikeuspäivää. Asetuksen N:o 6/2002 6 artiklan 2 kohdassa tarkennetaan, että yksilöllistä luonnetta arvioitaessa on otettava huomioon mallin luoneella ollut vapaus sen kehittelyssä (tuomio 29.10.2015, Roca Sanitario v. SMHV – Villeroy & Boch (Vipuhana), T‑334/14, ei julkaistu, EU:T:2015:817, 15 kohta).

77

Oikeuskäytännön mukaan mallin yksilöllinen luonne seuraa asiantuntevan käyttäjän saamasta erilaisesta yleisvaikutelmasta tai ”déjà vu:n” puuttumisesta suhteessa olemassa oleviin aiempiin malleihin, kun ei oteta huomioon eroja, jotka ovat riittämättömiä vaikuttamaan mainittuun kokonaisvaikutelmaan, vaikka ne ylittävät epäolennaiset yksityiskohdat, mutta otetaan huomioon erot, jotka riittävät luomaan erilaiset kokonaisvaikutelmat (tuomio 29.10.2015, Vipuhana, T‑334/14, ei julkaistu, EU:T:2015:817, 16 kohta).

78

Kun arvioidaan mallin yksilöllistä luonnetta kaikkiin aikaisempiin malleihin nähden, on otettava huomioon sen tuotteen luonne, johon mallia sovelletaan tai johon se sisältyy, ja erityisesti se teollisuudenala, johon se kuuluu (ks. asetuksen N:o 6/2002 johdanto-osan 14 perustelukappale), mallin luoneen vapaus sen kehittelyssä, mahdollinen alan muotoilumahdollisuuksien loppuun käyminen, joka voi saada asiantuntevan käyttäjän huomaamaan helpommin erot vertailtujen mallien välillä, sekä se tapa, jolla kyseistä tuotetta käytetään, erityisesti ottaen huomioon muutokset, joita siihen tavanomaisesti tehdään tässä vaiheessa (tuomio 29.10.2015, Vipuhana, T‑334/14, ei julkaistu, EU:T:2015:817, 17 kohta).

79

Lopuksi on todettava, että kun arvioidaan mallin yksilöllistä luonnetta, on otettava huomioon myös asiantuntevan käyttäjän näkökulma. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan asiantunteva käyttäjä on erityisen tarkkaavainen henkilö, joka tuntee jossain määrin aikaisemman tilanteen eli kyseessä olevaa tavaraa koskevat aiemmat mallit, jotka olivat tulleet tunnetuksi riidanalaisen mallin rekisteröintihakemuksen tekemispäivänä tai tapauksen mukaan etuoikeuspäivänä, johon on vedottu (ks. tuomio 29.10.2015, Vipuhana, T‑334/14, ei julkaistu, EU:T:2015:817, 18 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

80

Käsiteltävässä asiassa valituslautakunta määritteli – kantajan sitä kiistämättä – perustellusti asiantuntevan käyttäjän henkilöksi, joka on tottunut polkupyörän koreihin ja joka tuntee kyseisen alan erilaiset mallit ja jossain määrin näiden mallien yleensä sisältämiä osatekijöitä, vaikka hän ei olekaan suunnittelija tai tekninen asiantuntija (riidanalaisen päätöksen 32 kohta).

81

Lisäksi valituslautakunta arvioi myös perustellusti – kantajan sitä kiistämättä –, että suunnittelijan vapautta polkupyörän korien kehittelyssä rajoittavat tekniset seikat, koska polkupyörän korit on kiinnitettävä polkupyörään ja niiden on voitava sisältää tavaroita sillä tavoin, etteivät ne putoa maahan polkupyörällä ajettaessa, mutta että suunnittelija voi valita usean värin, materiaalin (esimerkiksi muovi, metalli, rottinki tai kangas) ja korin muodon (pyöreä, soikea tai nelikulmainen) välillä (riidanalaisen päätöksen 33 kohta).

82

Valituslautakunta toteaa edelleen virheettömästi, että kyseisillä koreilla on useita yhteneviä ominaisuuksia (riidanalaisen päätöksen 35 kohta), nimittäin seuraavat:

83

Valituslautakunta totesi myös perustellusti, että riidanalaiset mallit eroavat siten, että riidanalaisessa mallissa on kaksi osaa eli kaksi horisontaalista raitaa pohjassa ja suorakulmio pienessä takaosassa, joita aiemmassa mallissa ei ole (riidanalaisen päätöksen 36 kohta).

84

Valituslautakunta katsoi, että asiantunteva käyttäjä katsoo kaksi horisontaalista raitaa riidanalaisen mallin pohjassa korin vahvistukseksi. Se totesi myös, että suorakulmio riidanalaisen mallin pienessä takaosassa katsotaan nimikyltiksi, että nämä seikat eivät hallitse polkupyörän korin yleisvaikutelmaa ja että käyttäjä siis näkee riidanalaisissa malleissa saman muodon, saman materiaalin ja samat esteettiset ominaisuudet. Se totesi, että riidanalaiset mallit luovat saman yleisvaikutelman ja ettei niiden rajallisten erojen perusteella voida todeta, että riidanalaisella mallilla olisi yksilöllinen luonne (riidanalaisen päätöksen 37 kohta).

85

Kun otetaan huomioon edellisten kohtien toteamukset, jotka on hyväksyttävä, on todettava, että valituslautakunta on voinut esittämiensä seikkojen perusteella todeta perustellusti, että asiantunteva käyttäjä saa riidanalaisista malleista saman yleisvaikutelman ja että riidanalaiselta mallilta puuttuu yksilöllinen luonne.

86

Kantaja ei vetoa kanteessaan minkäänlaiseen väitteeseen, jonka perusteella voitaisiin kyseenalaistaa edellä 85 kohdassa esitetty päätelmä.

87

Tämä kanneperuste on näin ollen hylättävä.

88

On lisättävä, että EUIPO:n menettelyssä esitettyjen argumenttien, joihin kantaja viittaa muun muassa kannekirjelmänsä 61, 66 ja 82 kohdassa, osalta on esitettävä, että vaikka kannetta voidaan tukea ja täydentää erityisten kohtien osalta viittauksilla siihen liitettyihin asiakirjoihin, liitteiden tehtävä on puhtaasti todistuksellinen ja täydentävä. Liitteitä ei siis voida käyttää kannekirjelmässä pääpiirteittäin esitetyn kanneperusteen kehittelyyn esittämällä niissä väitteitä tai argumentteja, joita kannekirjelmässä ei ole esitetty (tuomio 30.1.2007, France Télécom v. komissio, T‑340/03, EU:T:2007:22, 167 kohta). Nämä väitteet on näin ollen jätettävä tutkimatta.

89

Kaiken edellä esitetyn perusteella kanne on hylättävä.

90

Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian ja EUIPO ja väliintulija ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, kantaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (yhdeksäs jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti: