–

Itävallan hallitus, asiamiehenään G. Eberhard,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään D. Triantafyllou ja A. Sauka,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä sekä asetusten (EY) N:o 1290/2005, (EY) N:o 247/2006, (EY) N:o 378/2007 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1782/2003 kumoamisesta 19.1.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 (EUVL 2009, L 30, s. 16) 117 artiklan toisen kohdan ja vuoristoalueilla kesälaitumille vietävien nautaeläinten siirtoihin sovellettavista erityissäännöistä 20.8.2001 tehdyn komission päätöksen 2001/672/EY (EYVL 2001, L 235, s. 23), sellaisena kuin se on muutettuna 25.5.2010 tehdyllä komission päätöksellä 2010/300/EU (EUVL 2010, L 127, s. 19; jäljempänä päätös 2001/672) 2 artiklan 4 kohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat EP Agrarhandel GmbH ja Bundesminister für Land- und Forstwirtschaft, Umwelt und Wasserwirtschaft (liittovaltion maa- ja metsätalous-, ympäristö- ja vesitalousministeri) ja jossa on kyse siitä, että viimeksi mainittu kieltäytyi myöntämästä EP Agrarhandelille emolehmäpalkkiota eräistä lehmistä sillä perusteella, että niiden siirtämisestä kesälaitumelle oli ilmoitettu myöhässä.

3

Nautaeläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän käyttöönottamisesta sekä naudanlihan ja naudanlihatuotteiden pakollisesta merkitsemisestä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 820/97 kumoamisesta 17.7.2000 annetun Euroopan parlamentin asetuksen (EY) N:o 1760/2000 (EYVL 2000, L 204, s. 1) 4–7 ja 14 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

4

Kyseisen asetuksen 3 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Nautaeläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmään on kuuluttava seuraavat osat:

Kaikkien tässä osastossa tarkoitettujen tietojen on oltava komission ja asianomaisen jäsenvaltion saatavilla. Jäsenvaltioiden ja komission on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että tiedot ovat kaikkien, joiden etua asia koskee, myös kyseisen jäsenvaltion tunnustamien asianomaisten kuluttajajärjestöjen saatavilla sillä edellytyksellä, että kansallisessa lainsäädännössä edellytetty luottamuksellisuus ja tietosuoja turvataan.”

5

Mainitun asetuksen 7 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Kunkin eläinten pitäjän, paitsi niitä kuljettavan, on:

6

Asetuksen N:o 73/2009 4 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Suoria tukia saavan viljelijän on noudatettava liitteessä II lueteltuja lakisääteisiä hoitovaatimuksia sekä 6 artiklassa tarkoitettua hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimusta.

– –”

7

Mainitun asetuksen 23 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jos lakisääteisiä hoitovaatimuksia tai hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimusta ei jonkin kalenterivuoden, jäljempänä ’asianomainen kalenterivuosi’, jonain aikana noudateta ja kyseinen noudattamatta jättäminen johtuu suoraan tukihakemuksen asianomaisena kalenterivuonna jättäneen viljelijän toiminnasta tai laiminlyönnistä, viljelijälle myönnettyjen tai myönnettävien suorien tukien kokonaismäärää alennetaan tai se evätään 24 artiklassa säädettyjen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti sen jälkeen kun on sovellettu 7, 10 ja 11 artiklaa.

– –”

8

Saman asetuksen 111 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Viljelijä, joka pitää tilallaan emolehmiä, voi hakemuksesta saada palkkiota emolehmäkarjan pitämisestä, jäljempänä ’emolehmäpalkkio’. Palkkio myönnetään viljelijäkohtaisten enimmäismäärien rajoissa kalenterivuotta ja viljelijää kohden.

2.   Emolehmäpalkkio myönnetään viljelijälle, joka:

Jäsenvaltio voi kuitenkin vahvistaminsa puolueettomin ja syrjimättömin perustein päättää muuttaa määrällistä rajoitusta tai poistaa sen, jos kyseinen viljelijä pitää emolehmiä vähintään 60 prosenttia ja hiehoja enintään 40 prosenttia palkkiohakemuksessa olevasta määrästä yhtäjaksoisesti vähintään hakemuksen jättöpäivää seuraavien kuuden kuukauden ajan.

Ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdan mukaisten palkkiokelpoisten eläinten määrän laskemiseksi se, ovatko lehmät emolehmäkarjaa vai lypsykarjaa, määritellään sen perusteella, minkä suuruinen edunsaajan tonneina ilmaistu tilakohtainen maitokiintiö on asianomaisen kalenterivuoden 31 päivänä maaliskuuta, ja millainen on sen keskimääräinen maitotuotos.”

9

Asetuksen N:o 73/2009 117 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Jotta tämän jakson mukaiset tuet voidaan myöntää, eläin on merkittävä ja rekisteröitävä asetuksen (EY) N:o 1760/2000 mukaisesti.

Eläintä pidetään kuitenkin tukikelpoisena myös, jos asetuksen (EY) N:o 1760/2000 7 artiklan 1 kohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitetut tiedot on ilmoitettu toimivaltaiselle viranomaiselle eläimen pitoajan ensimmäisenä päivänä tämän asetuksen 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.”

10

Asetuksen 4 ja 5 artiklassa tarkoitettuja lakisääteisiä hoitovaatimuksia koskevassa liitteessä II olevan A kohdan, joka koskee kansanterveyttä ja eläinten terveyttä, 7 kohdassa eläinten tunnistuksesta ja rekisteröinnistä säädetään viittaamalla asetuksen N:o 1760/2000 4 ja 7 artiklaan.

11

Neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä sen IV ja V osastossa säädettyjen viljelijätukijärjestelmien osalta 29.10.2009 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1121/2009 (EUVL 2009, L 316, s. 27) 61 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Asetuksen (EY) N:o 73/2009 111 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettu kuuden kuukauden pitoaika alkaa hakemuksen jättöpäivää seuraavana päivänä.”

12

Asetuksen N:o 73/2009 täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä mainitussa asetuksessa säädettyjen viljelijöiden suorien tukien järjestelmien mukaisten täydentävien ehtojen, tuen mukauttamisen ja yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän osalta sekä asetuksen N:o 1234/2007 täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä viinialalle säädetyn tukijärjestelmän mukaisten täydentävien ehtojen osalta 30.11.2009 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1122/2009 (EUVL 2009, L 136, s. 65) 2 artiklan 24 alakohdassa on seuraava määritelmä:

”’määritetyllä eläimellä’ [tarkoitetaan] eläintä, jonka osalta kaikki tuen myöntämiseksi vahvistettujen sääntöjen edellytykset täyttyvät”.

13

Kyseisen asetuksen 23 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäljempänä 75 artiklassa tarkoitettuja ylivoimaista estettä ja poikkeuksellisia olosuhteita lukuun ottamatta tämän asetuksen mukaisen tukihakemuksen jättäminen asianomaisen määräajan jälkeen aiheuttaa tukien, jotka viljelijälle olisi voitu maksaa, jos tukihakemus olisi jätetty ajoissa, määrien vähentämisen yhdellä prosentilla työpäivää kohti.

Ensimmäistä alakohtaa sovelletaan myös asiakirjoihin, sopimuksiin ja ilmoituksiin, jotka on jätettävä toimivaltaiselle viranomaiselle 12 ja 13 artiklan mukaisesti, jos tällaiset asiakirjat, sopimukset ja ilmoitukset liittyvät kyseessä olevan tuen tukikelpoisuusedellytyksiin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden toteuttamien sellaisten erityistoimenpiteiden soveltamista, jotka liittyvät todistusasiakirjojen jättämiseen määräajassa tehokkaiden tarkastusten suunnittelun ja toteuttamisen mahdollistamiseksi. Tällöin vähennystä sovelletaan asianomaisen tuen maksettavaan määrään.

Jos hakemus myöhästyy yli 25 kalenteripäivää, sitä ei oteta käsiteltäväksi.”

14

Asetuksen N:o 1122/2009 63 artiklan 4 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jos havaitaan sääntöjenvastaisuuksia nautaeläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän osalta, on sovellettava seuraavaa:

Edellä olevaa 21 artiklaa on sovellettava nautaeläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmään tehtäviin merkintöihin ja ilmoituksiin.”

15

Kyseisen asetuksen 65 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jos nautatukijärjestelmien mukaisessa tukihakemuksessa havaitaan 63 artiklan 3 kohdan mukaisesti eläinten ilmoitetun ja määritetyn lukumäärän välinen ero, tuen kokonaismäärää, joka viljelijälle olisi voitu maksaa näissä järjestelmissä asianomaiselta palkkiokaudelta, on vähennettävä tämän artiklan 3 kohdan mukaisesti vahvistettavalla prosenttiosuudella, jos sääntöjenvastaisuuksia havaitaan enintään kolmen eläimen kohdalla.”

16

Päätöksen 2001/672 alkuperäisen version 2 artiklan 4 kohdassa säädettiin seuraavaa:

”Edellä 2 kohdassa tarkoitetussa luettelossa olevat tiedot on vietävä nautaeläimiä koskevaan kansalliseen tietokantaan seitsemän päivän kuluessa eläinten laitumelle tulopäivästä.”

17

Päätöksen 2010/300 viidennessä ja kuudennessa perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

18

Mainitun päätöksen 1 artiklan 2 kohdalla muutettiin päätöksen 2001/672 alkuperäisen version 2 artiklan 4 kohta kuulumaan seuraavasti:

”Edellä 2 kohdassa tarkoitetussa luettelossa olevat tiedot on raportoitava toimivaltaiselle viranomaiselle asetuksen (EY) N:o 1760/2000 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti viimeistään 15 päivän kuluttua siitä, kun eläimet on siirretty laitumelle.”

19

Yhteisen maatalouspolitiikan suorista tukijärjestelmistä annetun liittovaltion maa- ja metsätalous-, ympäristö- ja vesitalousministerin asetuksen (Verordnung des Bundesministers für Land- und Forstwirtschaft, Umwelt und Wasserwirtschaft über Direktzahlungen im Rahmen der gemeinsamen Agrarpolitik) (BGBl. II, nro 491/2009) 3 jaksossa, jonka otsikko on ”Emolehmä- ja lypsylehmäpalkkio”, säädetään seuraavaa:

”Hakemus

12 § ATK-pohjaisen nautaeläintietokannan tietoja emolehmien ja hiehojen pitämisestä pidetään emolehmäpalkkiota koskevana viljelijän hakemuksena.

Yhteiset säännökset

13 § (1) Hakijana pidetään viljelijää, joka pitää tukikelpoisia emolehmiä, hiehoja tai lypsylehmiä [kyseessä olevan vuoden] 1.1., 16.3. tai 10.4. ja jonka tilasta jätetään yhtenäishakemus kyseiselle vuodelle.

– –”

20

Nautaeläinten tunnistamisesta ja rekisteröinnistä annetun liittovaltion maa- ja metsätalous-, ympäristö- ja vesitalousministerin asetuksen (Verordnung des Bundesministers für Land- und Forstwirtschaft, Umwelt und Wasserwirtschaft über die Kennzeichnung und Registrierung von Rindern) (BGBl. II, nro 201/2008, sellaisena kuin se on julkaistu BGBl:ssä II, nro 201/2008) 6 §:ssä, jonka otsikkona on ”Eläinten pitäjän tekemät ilmoitukset”, säädetään seuraavaa:

”(1)   Seitsemän päivän kuluessa on ilmoitettava:

– –

3.   siirto (vuoristo)laitumille, jos tästä seuraa useiden eläintenpitäjien nautaeläinten sekoittuminen,

4.   siirto toisen kunnan alueella oleville (vuoristo)laitumille, jos kyseisille laitumille on olemassa omat tunnistenumerot.

– –

(5)   (vuoristo)laidunilmoitus on tehtävä käyttäen AMA:n [Agrarmarkt Austria] laatimaa lomaketta ja toimitettava AMA:han postitse tai verkossa. Muut 1–4 kohdan mukaiset ilmoitukset on tehtävä AMA:lle puhelimitse, kirjallisesti tai verkossa sanotun kuitenkaan rajoittamatta 5 §:n 1 momentin soveltamista.

(6)   Saapumisajankohta on ratkaiseva määräajan noudattamiseksi.”

21

Agrarmarkt Austrian (maksajavirasto) Vorstand für den Geschäftsbereich II (toimiala II:n johtokunta) myönsi 28.3.2012 tekemällään päätöksellä EP Agrarhandelille kalenterivuodeksi 2011 nautapalkkioita yhteensä 398,80 euroa. Se kuitenkin kieltäytyi myöntämästä samaksi vuodeksi palkkioita eräistä naudoista.

22

EP Agrarhandel valitti tästä päätöksestä maatalousministerille. Maatalousministeri hylkäsi valituksen 6.12.2013 tekemällään päätöksellä sillä perusteella, että jos palkkion myöntämisen kannalta merkityksellisiä tietoja ei ole ilmoitettu nautaeläintietokantaan tai jos ne on ilmoitettu virheellisesti tai myöhässä, eläintä ei pidetä asetuksen N:o 1122/2009 2 artiklan 24 alakohdassa tarkoitettuna ”määritettynä eläimenä” eikä palkkiota voida myöntää, mikäli myöhästynyttä ilmoitusta ei ole saatu ennen pitoajan alkamista.

23

Maatalousministeri toteaa, että ilmoitus kyseessä olevista 37 naudasta ja 6 hiehosta ei saapunut päätöksen 2001/672 2 artiklan 4 kohdassa säädetyssä 15 päivän määräajassa, ja täten emolehmäpalkkiota ei voitu maksaa näistä eläimistä riippumatta postinkulkuun tarvittavien päivien lukumäärästä. Kyseiset eläimet nimittäin siirrettiin 17.6.2011, ja ilmoitus saapui toimivaltaiselle viranomaiselle 7.7.2011.

24

EP Agrarhandel teki tästä päätöksestä Revision-valituksen ennakkoratkaisupyynnön esittäneeseen tuomioistuimeen. Valittaja väitti, että päätöksen 2001/672 2 artiklan 4 kohdassa ei viitata nautojen laidunilmoituksen ”saapumiseen” ja että ilmoitus oli jätetty postiin mainitussa säännöksessä säädetyn 15 päivän määräajan viimeisenä päivänä, eli se oli täten tehty määräajassa.

25

EP Agrarhandel katsoo, että jos sen sijaan pitäisi katsoa, että kyseessä olevaa määräaikaa ei ollut noudatettu, seuraamus – eli palkkioiden menettäminen kyseessä olevista emolehmistä ja hiehoista – yksinomaan siitä syystä, että ilmoitus, joka oli lisäksi sisällöltään virheetön, oli saapunut joitakin päiviä myöhässä postinkulun viivästymisen johdosta, olisi suhteellisuusperiaatteen vastainen.

26

Näissä olosuhteissa Verwaltungsgerichtshof (ylin hallintotuomioistuin, Itävalta) on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

27

Ensimmäisellä kysymyksellään kansallinen tuomioistuin pyrkii selvittämään, onko päätöksen 2001/672 2 artiklan 4 kohtaa tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle säännökselle, jonka mukaan kesälaitumelle siirtämisen ilmoittamisen määräajan noudattamisen kannalta ratkaisevana pidetään kyseisen ilmoituksen saapumispäivää.

28

Aluksi on muistutettava, että asetuksen N:o 73/2009 111 artiklan 1 kohdassa säädetään, että kaikki viljelijät, jotka täyttävät mainitun 111 artiklan 2 kohdassa säädetyt edellytykset, voivat saada ”emolehmäpalkkion”.

29

Saman asetuksen 117 artiklan mukaan tällainen palkkio voidaan myöntää ainoastaan eläimille, jotka on merkitty ja rekisteröity asetuksen N:o 1760/2000 mukaisesti.

30

Eläinten rekisteröinnistä on erityisesti todettava, että asetuksen N:o 1760/2000 7 artiklan 1 kohdan toisessa luetelmakohdassa säädetään, että kunkin eläinten pitäjän on ”ilmoitettava – – toimivaltaiselle viranomaiselle jäsenvaltion vahvistaman ajan kuluessa, joka on vähintään kolme päivää ja enintään seitsemän päivää, kaikki eläinten siirrot tilalle ja tilalta sekä kaikki tilalla tapahtuvat eläinten syntymät ja kuolemat sekä näiden tapahtumien päivämäärät. Komissio voi kuitenkin jäsenvaltion pyynnöstä ja 23 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen määritellä ne olosuhteet, joiden vallitessa jäsenvaltiot voivat pidentää sallittua määräaikaa ja määrätä erityisistä säännöistä, joita sovelletaan sellaisten nautaeläinten paikanvaihtoihin, joita on tarkoitus laiduntaa kesällä eri paikoilla vuoristoseuduilla”.

31

Päätöksen 2001/672 2 artiklan 4 kohdassa säädetään, että laitumelle siirrettävien nautojen luettelossa olevat tiedot on ”raportoitava toimivaltaiselle viranomaiselle – – viimeistään 15 päivän kuluttua siitä, kun eläimet on siirretty laitumelle”.

32

Tästä on todettava, että mainitun säännöksen sanamuodossa ei täsmennetä, onko määräaikaa pidettävä määräaikana vaadittujen tietojen saapumiselle vai niiden lähettämiselle. Ensin mainitussa tilanteessa tietojen on pitänyt saapua toimivaltaiselle viranomaiselle viimeistään 15. päivänä nautojen siirtämisen jälkeen, ja jälkimmäisessä tilanteessa tiedot on pitänyt lähettää ennen mainitun määräajan päättymistä.

33

On huomattava, että päätöksen 2001/672 2 artiklan 4 kohdan useimpien kieliversioiden sanamuodossa todetaan, että tiedot on ”raportoitava” toimivaltaiselle kansalliselle viranomaiselle viimeistään 15 päivän kuluttua siitä, kun eläimet ovat saapuneet laitumelle. Tällaisista sanamuodoista seuraa, että tiedot on lähetettävä ennen määräajan päättymistä (ks. analogisesti tuomio 1.4.2004, Borgmann, C-1/02, EU:C:2004:202, 23 kohta).

34

Kuten julkisasiamies huomauttaa ratkaisuehdotuksensa 43 kohdassa, käytetyt käsitteet ovat kuitenkin yleisiä ja mahdollistavat siksi erilaisia tulkintoja.

35

Päätöksen 2001/672 2 artiklan 4 kohdan portugalinkielisessä versiossa lisäksi säädetään, että tiedot on ilmoitettava 15 päivän kuluessa eläinten siirtämisestä laitumelle, eikä viimeistään 15 päivää niiden saapumisen jälkeen.

36

Unionin oikeuden säädöksen erikielisten versioiden poiketessa toisistaan kyseessä olevaa säännöstä on tulkittava sen lainsäädännön asiayhteyden ja tavoitteen mukaan, jonka osa säännös on (tuomio 26.4.2012, DR ja TV2 Danmark, C‑510/10, EU:C:2012:244, 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

37

Asetuksen N:o 1760/2000, johon päätöksen 2001/672 2 artiklan 4 kohta perustuu, neljännestä seitsemänteen perustelukappaleesta ilmenee tältä osin, että kyseisellä säännöksellä pyritään lisäämään kuluttajien luottamusta naudanlihan ja naudanlihatuotteiden laatuun, säilyttämään kansanterveyden suojelu ja parantamaan naudanlihamarkkinoiden kestävää vakautta.

38

Pitää paikkansa, että unionin tuomioistuin on katsonut 24.5.2007 antamansa tuomion Maatschap Schonewille-Prins (C-45/05, EU:C:2007:296) 41 kohdassa nautojen teurastuspalkkioista, että jotta nämä tavoitteet voidaan saavuttaa, on välttämätöntä, että nautaeläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmä on aina täysin tehokas ja luotettava siten, että toimivaltaiset viranomaiset pystyvät eläintaudin puhjetessa mahdollisimman nopeasti jäljittämään tietyn eläimen alkuperän ja ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin kansanterveyteen kohdistuvan vaaran torjumiseksi. Näin ei voi olla, jos eläinten pitäjä ei ilmoita nautaeläintensä siirroista ATK-pohjaiseen järjestelmään asetuksen N:o 1760/2000 7 artiklan 1 kohdan toisessa luetelmakohdassa säädetyssä määräajassa.

39

Toisistaan on kuitenkin erotettava toisaalta eläinten siirrosta tilalle ja tilalta tehtävä ilmoitus, joka on karjan kannalta luonteeltaan perustavalla tavalla konstitutiivinen ja erityisen tärkeä eläinten jäljittämiseksi teurastustilanteessa, koska kyseiset eläimet on tarkoitettu välittömästi kulutettaviksi, ja toisaalta pelkkä eläinten siirrosta laitumille ja laitumilta tehtävä rekisteröinti, jolla ei kyseenalaisteta eläinten kuulumista tilalle ja joka ei muodosta kuluttamista välittömästi edeltävää vaihetta.

40

Tästä on huomautettava, kuten tämän tuomion 30 kohdassa muistutetaan, että asetuksen N:o 1760/2000 7 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa säädetään, että komissio voi määritellä ne olosuhteet, joiden vallitessa jäsenvaltiot voivat pidentää sallittua enimmäismääräaikaa ja määrätä erityisistä säännöistä, joita sovelletaan sellaisten nautaeläinten paikanvaihtoihin, joita on tarkoitus laiduntaa kesällä eri paikoilla vuoristoseuduilla. Päätöksessä 2001/672 säädetään tällaisesta poikkeuksesta mainitussa säännöksessä säädettyyn määräaikaan.

41

Päätöksen 2001/672 alkuperäisen version 2 artiklan 4 kohdassa kiistatta säädettiin, että saman artiklan 2 kohdassa tarkoitetut tiedot on ”vietävä nautaeläimiä koskevaan kansalliseen tietokantaan seitsemän päivän kuluessa eläinten laitumelle tulopäivästä”. Tästä seurasi, että kyseiset tiedot voitiin katsoa viedyksi tietokantaan vain, jos ne oli tosiasiallisesti kirjattu sinne. Se, että ilmoitus oli jätetty postin kuljetettavaksi määräajassa, ei täten ollut riittävää (ks. analogisesti tuomio 11.11.2004, Toeters ja Verberk, C-171/03, EU:C:2004:714, 43 kohta).

42

Päätöksen 2010/300 viidennessä perustelukappaleessa kuitenkin täsmennetään, että eläimet, jotka siirretään eri tiloilta samalle vuoristoalueen kesälaitumelle, saapuvat sinne joissain olosuhteissa yli seitsemän päivän kuluessa ja että tarpeettoman hallinnollisen taakan vähentämiseksi päätöksen 2001/672 alkuperäisessä versiossa asetettuja aikarajoja on mukautettava tämän käytännön seikan huomioon ottamiseksi ilman, että jäljitettävyyttä vaarannetaan.

43

Jotta päätöksen 2001/672 2 artiklan 4 kohdan sanamuodon muutos otettaisiin huomioon, on täten katsottava, että mainitussa säännöksessä säädettyä määräaikaa on noudatettu, jos vaaditut tiedot on lähetetty toimivaltaiselle viranomaiselle viimeistään 15 päivän kuluttua eläinten saapumisesta laitumelle.

44

Kuten komissio on kirjallisissa huomautuksissaan esittänyt, ankarampi lähestymistapa, joka edellyttäisi, että ilmoitus on saapunut toimivaltaiselle viranomaiselle asetetussa määräajassa, olisi lisäksi vastoin ilmoitukselle asetetun määräajan pidennyksen ja lisätyn joustavuuden tavoitetta.

45

Näin ollen asetuksen N:o 1760/2000 ja päätöksen 2001/672 asiayhteys ja tavoite eivät ole esteenä sille, että pääasiassa kyseessä olevalla määräajalla katsotaan tarkoitettavan lähettämistä koskevaa määräaikaa, mistä seuraa, että ilmoitettavat tiedot saattavat saapua jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle vasta muutaman päivän asetetun määräajan jälkeen.

46

Edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että päätöksen 2001/672 2 artiklan 4 kohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle säännökselle, jonka mukaan kesälaitumelle siirtämisen ilmoittamisen määräajan noudattamisen kannalta ratkaisevana pidetään kyseisen ilmoituksen saapumispäivää.

47

Kun otetaan huomioon ensimmäiseen kysymykseen annettu vastaus, toiseen ja kolmanteen kysymykseen ei ole tarpeen vastata.

48

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (viides jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Vuoristoalueilla kesälaitumille vietävien nautaeläinten siirtoihin sovellettavista erityissäännöistä 20.8.2001 tehdyn komission päätöksen 2001/672/EY, sellaisena kuin se on muutettuna 25.5.2010 tehdyllä komission päätöksellä 2010/300/EU, 2 artiklan 4 kohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle säännökselle, jonka mukaan kesälaitumelle siirtämisen ilmoittamisen määräajan noudattamisen kannalta ratkaisevana pidetään kyseisen ilmoituksen saapumispäivää.