1

Valituksellaan Euroopan unionin neuvosto vaatii unionin tuomioistuinta kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen 9.6.2016 antaman tuomion Marquis Energy v. neuvosto (T-277/13, ei julkaistu, EU:T:2016:343; jäljempänä valituksenalainen tuomio), jolla se yhtäältä otti tutkittavaksi Marquis Energy LLC:n lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Amerikan yhdysvalloista peräisin olevan bioetanolin tuonnissa 18.2.2013 annetusta neuvoston täytäntöönpanoasetuksesta (EU) N:o 157/2013 (EUVL 2013, L 49, s. 10) (jäljempänä riidanalainen asetus) nostaman kumoamiskanteen ja toisaalta kumosi tämän asetuksen sitä koskevilta osin.

2

Unionin yleinen tuomioistuin esittelee asian taustaa valituksenalaisen tuomion 1–14 kohdassa, ja siitä voidaan tehdä tätä oikeudenkäyntimenettelyä varten seuraava yhteenveto.

3

Marquis Energy on amerikkalainen bioetanolin tuottajayritys.

4

Euroopan komissio julkaisi ePURE, de Europese Producenten Unie van Hernieuwbare Ethanolin, joka on eurooppalainen uudistuvan etanolin tuottajien järjestö, tekemän kantelun seurauksena 25.11.2011 ilmoituksen polkumyynnin vastaisen menettelyn aloittamisesta Yhdysvalloista peräisin olevan bioetanolin Euroopan unioniin suuntautuvan tuonnin osalta (EUVL 2011, C 345, s. 7), jossa se ilmoitti aikovansa käyttää otantamenetelmää valitakseen ne Amerikan yhdysvalloissa toimivat vientiä harjoittavat tuottajat, jotka kuuluvat tämän menettelyn yhteydessä aloitetun tutkinnan (jäljempänä tutkinta) piiriin.

5

Komissio ilmoitti 16.1.2012 Marquis Energylle ja neljälle muulle yhtiölle, jotka olivat Patriot Renewable Fuels LLC, Plymouth Energy Company LLC, POET LLC ja Platinum Ethanol LLC, että ne oli valittu vientiä harjoittavien tuottajien otokseen.

6

Komissio lähetti 24.8.2012 Marquis Energylle alustavan ilmoitusasiakirjan, jossa se ilmoitti jatkavansa tutkintaa ottamatta käyttöön väliaikaisia toimenpiteitä ja laajentavansa tutkintaa kattamaan kauppiaat/sekoittajat. Kyseisessä asiakirjassa todettiin, ettei tässä vaiheessa ollut mahdollista arvioida, oliko Yhdysvalloista peräisin oleva bioetanoli viety maasta polkumyyntihinnoin, sillä otokseen valitut tuottajat eivät erotelleet toisistaan maan sisällä tapahtuvaa myyntiä ja vientiin suuntautuvaa myyntiä ja ne toteuttivat kaiken myyntinsä Yhdysvaltoihin sijoittautuneille etuyhteydettömille kauppiaille/sekoittajille, jotka sekoittivat tämän jälkeen bioetanolin bensiiniin ja myivät sen.

7

Komissio lähetti 6.12.2012 Marquis Energylle lopullisen ilmoitusasiakirjan, jossa se tutki etuyhteydettömien kauppiaiden/sekoittajien tietojen perusteella sellaisen polkumyynnin olemassaoloa, joka aiheuttaa vahinkoa Euroopan unionin tuotannonalalle, ja suunnitteli ottavansa käyttöön kolmen vuoden ajaksi koko maata koskevan 9,6 prosentin suuruisen lopullisen polkumyyntitullin.

8

Neuvosto antoi muista kuin Euroopan talousyhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 30.11.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 (EUVL 2009, L 343, s. 51; jäljempänä polkumyynnin vastainen perusasetus) nojalla 18.2.2013 riidanalaisen asetuksen, jolla otettiin käyttöön bioetanolin osalta, jota kutsutaan myös ”etanolipolttoaineeksi”, viiden vuoden jaksolla koko maata koskeva 9,5 prosentin polkumyyntitulli.

9

Valituksenalaisen tuomion 13 kohdasta ilmenee, että neuvosto totesi riidanalaisen asetuksen 12–16 perustelukappaleessa tutkinnan osoittaneen, ettei yksikään otokseen valituista tuottajista vienyt bioetanolia unionin markkinoille eivätkä kyseistä tuotetta vieneet unioniin amerikkalaiset bioetanolin tuottajat vaan kauppiaat/sekoittajat, ja siksi saattaakseen tutkinnan menestyksellisesti päätökseen neuvosto oli tukeutunut kahden tutkintaa edesauttamaan suostuneen kauppiaan/sekoittajan antamiin tietoihin.

10

Valituksenalaisen tuomion 14 kohdassa todetaan myös, että neuvosto selitti riidanalaisen asetuksen 62–64 perustelukappaleessa, että sen mukaan oli tarkoituksenmukaista vahvistaa koko maata koskeva polkumyyntimarginaali, sillä amerikkalaisille tuottajille ei voitu määrätä yksittäisiä polkumyyntimarginaaleja bioetanolialan rakenteen ja sen vuoksi, miten tarkasteltavana olevaa tuotetta tuotettiin ja myytiin Yhdysvaltojen markkinoilla ja vietiin unioniin.

11

Marquis Energy nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 15.5.2013 toimittamallaan kannekirjelmällä kanteen riidanalaisen asetuksen kumoamiseksi.

12

Unionin yleinen tuomioistuin otti Marquis Energyn nostaman kanteen tutkittavaksi palautettuaan valituksenalaisen tuomion 40–118 kohdassa ensin mieleen SEUT 263 artiklan neljännen kohdan tulkintaa yleisesti ja polkumyynnin alalla koskevan oikeuskäytännön pääkohdat ja tutkittuaan tämän jälkeen sen asiavaltuutta ja oikeussuojan tarvetta nostaa kanne riidanalaisesta asetuksesta.

13

Se hyväksyi tämän jälkeen valituksenalaisen tuomion 121–168 ja 203 kohdassa Marquis Energyn esittämän ensimmäisen kanneperusteen toisen osan, jonka mukaan neuvosto rikkoi polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 9 artiklan 5 kohtaa, ja näin ollen kumosi riidanalaisen asetuksen siltä osin kuin se koski kyseistä yritystä.

14

Unionin yleinen tuomioistuin tutki tarkemmin ottaen valituksenalaisen tuomion 55–80 kohdassa sitä, koskiko riidanalainen asetus Marquis Energyä suoraan SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla.

15

Se ensinnäkin muistutti valituksenalaisen tuomion 55 kohdassa omasta oikeuskäytännöstään, jonka mukaan polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta annettu asetus koskee suoraan yritystä, jonka tuotteisiin sovelletaan tätä polkumyyntitullia, sillä siinä velvoitetaan jäsenvaltioiden tulliviranomaiset kantamaan käyttöön otettu tulli jättämättä niille minkäänlaista harkintavaltaa.

16

Unionin yleinen tuomioistuin totesi tämän jälkeen valituksenalaisen tuomion 56–67 kohdassa, että riidanalaisella asetuksella käyttöön otettu polkumyyntitulli koski suoraan Marquis Energyä sillä perusteella, että se oli sellaisen tuotteen tuottaja, josta – kun sitä tuodaan unionin alueelle riidanalaisen asetuksen voimaantulon jälkeen – oli maksettava polkumyyntitulli.

17

Tältä osin se tukeutui valituksenalaisen tuomion 60 kohdassa neljään toteamukseen, jotka liittyvät neuvoston määrittämien bioetanolin markkinoiden toimintaan, ja neuvosto oli itse katsonut riidanalaisessa asetuksessa, että suuri määrä Marquis Energyltä peräisin olevaa bioetanolia vietiin säännöllisesti unioniin tutkimusajanjaksolla.

18

Ensinnäkin se totesi valituksenalaisen tuomion 56 kohdassa, että riidanalaisen asetuksen 1 artiklan 1 kohdassa otettiin käyttöön koko maata koskeva yhtenäinen polkumyyntitulli kaikelle bioetanolin tuonnille, mutta siinä ei yksilöidä bioetanolin tuontia yksilöllisen lähteensä mukaan ilmoittamalla myyntiketjussa olevia viennin kannalta merkityksellisiä toimijoita.

19

Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 57 kohdassa neuvoston todenneen riidanalaisen asetuksen 12 perustelukappaleessa, että koska yksikään otokseen valituista amerikkalaisista tuottajista ei ollut itse vienyt bioetanolia unionin markkinoille, niiden myynti toteutettiin kotimarkkinoilla etuyhteydettömille kauppiaille/sekoittajille, jotka tämän jälkeen sekoittivat bioetanolia bensiiniin jälleenmyytäväksi Yhdysvaltojen markkinoilla tai vietäväksi erityisesti unioniin.

20

Kolmanneksi se totesi valituksenalaisen tuomion 58 kohdassa neuvoston maininneen kyseisessä 12 perustelukappaleessa, että viisi otokseen valittua amerikkalaista tuottajaa oli ilmoittanut bioetanolin viennistä unioniin otantalomakkeessaan.

21

Neljänneksi se muistutti valituksenalaisen tuomion 59 kohdassa, että komissio oli alun perin valinnut kuuden amerikkalaisen bioetanolin tuottajan otoksen bioetanolin unioniin suuntautuneen viennin sellaisen suurimman edustavan määrän perusteella, joka voitiin kohtuudella tutkia käytettävissä olevan ajan kuluessa, mutta että eräs yritys oli poistettu otoksesta, koska tutkinnan aikana todettiin, ettei sen tuotantoa ollut viety unioniin kyseisen ajanjakson aikana.

22

Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi valituksenalaisen tuomion 68–79 kohdassa neuvoston ja komission esittämät eri väitteet. Se muun muassa totesi tältä osin tuomion 76 kohdassa, että vaikka kauppiaat/sekoittajat kantoivat polkumyyntitullin rasituksen ja vaikka oli ilmennyt, että bioetanolin myyntiketju keskeytyi siten, etteivät ne pystyneet vyöryttämään polkumyyntitullia tuottajien maksettavaksi, oli kuitenkin niin, että polkumyyntitullin käyttöön ottaminen muutti oikeudellisia edellytyksiä, joiden vallitessa otokseen valittujen tuottajien tuottamaa bioetanolia oli myyty unionin markkinoilla, joten tämä vaikutti joka tapauksessa suoraan ja merkittävästi kyseisten tuottajien oikeudelliseen asemaan näillä markkinoilla.

23

Neuvosto vaatii valituksessaan, että unionin tuomioistuin ensisijaisesti

24

Toissijaisesti neuvosto vaatii, että unionin tuomioistuin

25

Komissio vaatii vastineessaan, että unionin tuomioistuin ensisijaisesti

26

Toissijaisesti komissio vaatii, että unionin tuomioistuin

27

Marquis Energy vaatii vastineessaan, että unionin tuomioistuin

28

Valituksessaan neuvosto vetoaa kolmeen valitusperusteeseen. Ensimmäisen valitusperusteen mukaan unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi virheellisesti SEUT 263 artiklaa ja merkityksellistä oikeuskäytäntöä ja valituksenalaisen tuomion perustelut olivat puutteelliset. Toisen valitusperusteen mukaan unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi virheellisesti polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 9 artiklan 5 kohtaa. Kolmannen valitusperusteen mukaan unionin yleinen tuomioistuin totesi virheellisesti, ettei otokseen valittuihin amerikkalaisiin tuottajiin ollut mahdotonta soveltaa yksilöllisiä tulleja.

29

Vastineessaan ja vastauskirjelmässään komissio antaa täyden tukensa neuvoston valitukselle ja yhtyy tämän vastauskirjelmässään esittämiin väitteisiin. Vastauskirjelmässään komissio väittää kuitenkin aluksi, että Marquis Energyn vastineen on allekirjoittanut sähköisesti henkilö, joka väittää olevansa Ateenan (Kreikka) ja Brysselin (Belgia) asianajajaliittojen jäsen mutta joka ei ole toimittanut todisteita toimivaltuuksistaan, mikä – jos tilannetta ei korjata – riittää sen toteamiseen, että kyseinen vastine on vaikutukseton.

30

Marquis Energy väittää, että valitus on jätettävä kokonaisuudessaan tutkimatta. Se väittää yhtäältä, että ensimmäisessä ja toisessa valitusperusteessaan neuvosto lähinnä kiistää tosiseikkoja ilman, että se vetoaisi siihen, että unionin yleinen tuomioistuin on ottanut todistusaineiston huomioon vääristyneellä tavalla. Toisaalta se katsoo, että kolmannen valitusperusteensa yhteydessä neuvosto ei esitä väitteitään riittävän selvästi.

31

Unionin tuomioistuin tutkii ensin Marquis Energyn valituksesta esittämän oikeudenkäyntiväitteen ja tämän jälkeen neuvoston ensimmäisen valitusperusteen ensimmäisen osan, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen todetessaan, että riidanalainen asetus koskee Marquis Energyä suoraan.

32

Aluksi on kuitenkin tutkittava komission väite, jonka mukaan Marquis Energyn vastinetta ei ollut pätevästi allekirjoitettu ja se on näin ollen hylättävä kokonaan vaikutuksettomana.

33

Nyt käsiteltävässä asiassa Marquis Energyn vastineen alkuperäiskappaleen on, kuten julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 31 kohdassa, asianmukaisesti allekirjoittanut asianajaja, jonka kelpoisuutta ei ole kiistetty ja joka on joka tapauksessa unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti asianmukaisesti esittänyt ensinnäkin todistuksen siitä, että hänellä on kelpoisuus esiintyä jonkin jäsenvaltion tuomioistuimessa, ja toisaalta Marquis Energyn antaman ja pääjohtajansa allekirjoittaman valtakirjan.

34

Komission väite on näin ollen hylättävä selvästi perusteettomana.

35

On muistutettava, että on totta, ettei tosiseikkojen ja todisteiden arviointi ole sellainen oikeuskysymys, joka sinänsä kuuluisi unionin tuomioistuimen valitusasiassa harjoittaman valvonnan piiriin, lukuun ottamatta sitä tapausta, että nämä tosiseikat ja todisteet on otettu huomioon vääristyneellä tavalla. Kun unionin yleinen tuomioistuin on määrittänyt asian tosiseikaston tai arvioinut sitä, unionin tuomioistuin on SEUT 256 artiklan nojalla kuitenkin toimivaltainen harjoittamaan tämän tosiseikaston oikeudelliseen luonnehdintaan ja sen pohjalta tehtyihin oikeudellisiin päätelmiin kohdistuvaa valvontaa (tuomio 28.5.1998, Deere v. komissio, C‑7/95 P, EU:C:1998:256, 21 kohta; tuomio 10.12.2002, komissio v. Camar ja Tico, C‑312/00 P, EU:C:2002:736, 69 kohta ja tuomio 28.6.2018, Andres (konkurssipesä Heitkamp BauHolding) v. komissio, C‑203/16 P, EU:C:2018:505, 77 kohta).

36

Nyt esillä olevassa asiassa neuvosto väittää ensimmäisessä valitusperusteessaan, että unionin yleinen tuomioistuin teki kaksi oikeudellista virhettä tulkitessaan SEUT 263 artiklan neljättä kohtaa, kun se totesi, että riidanalainen asetus koskee suoraan ja erikseen Marquis Energyä otokseen valittuna amerikkalaisena bioetanolin tuottajana. Tässä ensimmäisessä valitusperusteessaan neuvosto riitauttaa tarkemmin ottaen sen, että riidanalaisen asetuksen voidaan katsoa koskevan Marquis Energyä suoraan, koska tosiasiassa se ei ole vienyt bioetanolia suoraan unioniin.

37

Näin tehdessään neuvosto riitauttaa siis unionin yleisen tuomioistuimen tosiseikkoja koskevien toteamustensa perusteella tekemät oikeudelliset päätelmät eli tässä tapauksessa sen, että tämä katsoi Marquis Energyllä olevan SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitettu asiavaltuus nostaa kanne riidanalaisesta asetuksesta, joten valitus on ainakin tältä osin otettava tutkittavaksi (ks. vastaavasti tuomio 10.12.2002, komissio v. Camar ja Tico, C‑312/00 P, EU:C:2002:736, 71 kohta; tuomio 28.6.2018, Saksa v. komissio, C‑208/16 P, ei julkaistu, EU:C:2018:506, 76 kohta ja tuomio 28.6.2018, Saksa v. komissio, C‑209/16 P, ei julkaistu, EU:C:2018:507, 74 kohta).

38

Tästä seuraa ilman, että tässä vaiheessa olisi tarpeen lausua neuvoston esittämän kahden muun valitusperusteen tutkittavaksi ottamisesta, että Marquis Energyn valituksen ensimmäisestä valitusperusteesta esittämä oikeudenkäyntiväite on hylättävä.

39

Neuvosto väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen todetessaan valituksenalaisen tuomion 67 kohdassa, että riidanalainen asetus koski Marquis Energyä suoraan, ja että tämän päätelmän tukena ovat kyseisen tuomion 76, 78 ja 79 kohdassa esitetyt todisteet.

40

Sen mukaan unionin yleinen tuomioistuin nimittäin katsoi, että riidanalainen asetus koski Marquis Energyä suoraan, koska se tuotti tuotetta, josta sitä unioniin tuotaessa maksettiin polkumyyntitulli. Tällaisen tullin käyttöönotto oli neuvoston mukaan muuttanut niitä oikeudellisia edellytyksiä, joiden mukaisesti bioetanolia myytiin unionin markkinoilla. Tämä suora vaikutus on sen mukaan kuitenkin ristiriidassa sen vaikutuksen kanssa, jonka unionin tuomioistuin mainitsi 28.4.2015 annetussa tuomiossa T & L Sugars ja Sidul Açúcares v. komissio (C‑456/13 P, EU:C:2015:284, 44–51 kohta). Asetus voi koskea sitä tuottajana, joka ei myy tuotteitaan suoraan unioniin, korkeintaan välillisesti talouden näkökulmasta, siltä osin kuin se joutuu mahdollisesti epäedulliseen kilpailuasemaan verrattuna muihin bioetanolin valmistajiin, joiden osalta tullia ei kanneta.

41

Neuvoston mukaan unionin yleinen tuomioistuin totesi virheellisesti, että polkumyyntitullit muuttivat kyseisen tuotteen markkinoinnin oikeudellisia edellytyksiä ja vaikuttivat siten suoraan ja merkittävällä tavalla kaikkien otokseen valittujen tuottajien asemaan riippumatta siitä, ovatko ne viejiä vai eivät. Todetessaan, että asetus koski oletusarvoisesti suoraan kaikkia tuottajia, unionin yleinen tuomioistuin meni neuvoston mukaan mainitsemaansa vakiintunutta oikeuskäytäntöä pidemmälle ja syyllistyi näin ollen tuomioistuimena ”liioitteluun”.

42

Neuvoston mukaan unionin yleinen tuomioistuin siis sovelsi virheellisesti SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa esitettyä suoran vaikutuksen edellytystä, joka edellyttää, että riidanalaisella toimella on välittömiä vaikutuksia kyseessä olevan henkilön oikeusasemaan eikä siinä jätetä niille, joille se on osoitettu ja joiden tehtävänä on sen toimeenpano, lainkaan harkintavaltaa, jolloin toimeenpano on täysin automaattista ja perustuu yksinomaan unionin lainsäädäntöön eikä edellytä välissä olevien sääntöjen soveltamista, kun se piti oletettua ja välillistä muutosta Marquis Energyn taloudellisessa tilanteessa riittävänä.

43

Marquis Energy katsoo, ettei unionin yleinen tuomioistuin tehnyt oikeudellista virhettä todetessaan, että riidanalainen asetus koski sitä suoraan.

44

Unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä, josta unionin yleinen tuomioistuin muistuttaa valituksenalaisen tuomion 44 kohdassa, ilmenee, että edellytys, jonka mukaan kanteen kohteena olevan toimen on koskettava luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä suoraan, edellyttää kahden kumulatiivisen edellytyksen täyttymistä samanaikaisesti eli ensinnäkin, että riidanalaisella toimella on välittömiä vaikutuksia kyseisen henkilön oikeusasemaan, ja toiseksi, ettei se jätä niille, joille se on osoitettu ja joiden tehtävänä on sen toimeenpano, lainkaan harkintavaltaa, jolloin toimeenpano on täysin automaattista ja perustuu yksinomaan unionin lainsäädäntöön eikä edellytä välissä olevien sääntöjen soveltamista (ks. mm. tuomio 5.5.1998, Compagnie Continentale (France) v. komissio, C‑391/96 P, EU:C:1998:194, 41 kohta; määräys 10.3.2016, SolarWorld v. komissio, C‑142/15 P, ei julkaistu, EU:C:2016:163, 22 kohta ja määräys 21.4.2016, Makro autoservicio mayorista ja Vestel Iberia v. komissio, C‑264/15 P ja C‑265/15 P, ei julkaistu, EU:C:2016:301, 45 kohta).

45

Kuten julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 38 kohdassa, neuvosto ja komissio riitauttavat sen, miten unionin yleinen tuomioistuin arvioi ensimmäistä näistä edellytyksistä.

46

Toimielimet väittävät nimittäin lähinnä, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen todetessaan, että riidanalainen asetus koski suoraan Marquis Energyä siksi, että kauppiaat/sekoittajat veivät merkittävän määrän sen bioetanolin tuotannosta säännöllisesti unioniin tutkimusajanjakson aikana, joten polkumyyntitullin käyttöönotto vaikutti merkittävästi sen oikeudelliseen asemaan unionin markkinoilla.

47

Tältä osin on muistettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on niin, että vaikka asetukset, joilla otetaan käyttöön polkumyyntitulleja tietyn tuotteen osalta, ovat luonteeltaan ja ulottuvuudeltaan normatiivisia, koska niitä sovelletaan kaikkiin asianomaisiin taloudellisiin toimijoihin, ei ole poissuljettua, että ne voivat koskea suoraan ja erikseen joitakin näistä, mukaan lukien tietyin edellytyksin tuotteen tuottajia ja viejiä (ks. vastaavasti tuomio 16.4.2015, TMK Europe, C-143/14, EU:C:2015:236, 19 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

48

Tämän seikan osalta unionin tuomioistuin on toistuvasti todennut, että toimet, joilla otetaan käyttöön polkumyyntitulleja, koskevat suoraan ja erikseen niitä kyseessä olevan tuotteen tuottajia ja viejiä, joita syytetään polkumyynnistä niiden liiketoimintaa koskevien tietojen perusteella. Näin on sellaisten tuotanto- ja vientiyritysten osalta, jotka voivat osoittaa, että ne on yksilöity kyseisissä komission tai neuvoston toimissa tai että valmistelevat tutkimukset ovat koskeneet niitä (ks. vastaavasti mm. tuomio 21.2.1984, Allied Corporation ym. v. komissio,239/82 ja 275/82, EU:C:1984:68, 11 ja 12 kohta ja tuomio 7.5.1987, NTN Toyo Bearing ym. v. neuvosto, 240/84, EU:C:1987:202, 5 kohta).

49

Tästä oikeuskäytännöstä seuraa, ettei asetuksen, jolla otetaan käyttöön polkumyyntitulli, voida katsoa koskevan yritystä suoraan ainoastaan sen vuoksi, että tämä on kyseisen tullin kohteena olevan tuotteen tuottaja, vaan viejän asema on tässä suhteessa olennaisen tärkeää. Tämän tuomion edeltävässä kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä nimittäin ilmenee sen, että asetus, jolla otetaan käyttöön polkumyyntitulleja, koskee suoraan tiettyjä kyseessä olevan tuotteen tuottajia ja viejiä, johtuvan erityisesti siitä, että niiden katsotaan syyllistyneen polkumyyntiin. Tuottajan, joka ei vie tuotantoaan unionin markkinoille, vaan myy sitä ainoastaan kotimarkkinoillaan, ei voida katsoa syyllistyneen polkumyyntiin.

50

Kuten julkisasiamies toteaa ratkaisuehdotuksensa 57 kohdassa, tämän vuoksi pelkästään se, että tuotetta on saatavilla sisämarkkinoilla, vaikkakin suuria määriä, ei ole riittävä peruste katsoa, että polkumyyntitullin määrääminen kyseiselle tuotteelle vaikuttaa suoraan sen tuottajan oikeusasemaan.

51

Kuten riidanalaisen asetuksen 12 ja 63 perustelukappaleesta ilmenee ja kuten unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 57 kohdassa, nyt käsiteltävässä asiassa otokseen valitut amerikkalaiset tuottajat, mukaan lukien Marquis Energy, eivät vieneet tuotantoaan suoraan unionin markkinoille tutkimusajanjakson aikana. Näin ollen niiden ei ole katsottu syyllistyneen polkumyyntiin eikä niiden osalta voitu vahvistaa yksilöllistä polkumyyntimarginaalia, kuten riidanalaisen asetuksen 64 ja 76 perustelukappaleesta ilmenee ja kuten unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 69–74 kohdassa.

52

Koska kyseiset tuottajat, mukaan lukien Marquis Energy, eivät olleet vieneet tuotantoaan suoraan unionin markkinoille ja koska niitä ei ole siksi lopullisesti yksilöity riidanalaisessa asetuksessa viejiksi, toteamukset polkumyynnin olemassaolosta eivät koskeneet niitä suoraan eivätkä vaikuttaneet suoraan niiden varoihin, koska niiden tuotannolle ei ole suoraan asetettu polkumyyntitulleja.

53

On totta, että amerikkalaiset bioetanolin tuottajat, mukaan lukien Marquis Energy, yksilöitiin toimielinten antamissa säädöksissä siltä osin kuin komissio oli alun perin valinnut ne amerikkalaisten vientiä harjoittavien tuottajien otokseen. Tämä seikka, jonka unionin yleinen tuomioistuin muuten otti esiin valituksenalaisen tuomion 81 kohdassa, jossa analysoidaan sitä, koskeeko asetus Marquis Energyä erikseen, ei kuitenkaan riitä sen päätelmän tekemiseen, että riidanalainen asetus koskee niitä suoraan.

54

Tämän tuomion 48 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä nimittäin ilmenee, että asetuksen, jolla otetaan käyttöön polkumyyntitulli, katsotaan koskevan suoraan ainoastaan tuotteen, jolle on määrätty polkumyyntitulli, sellaisia ”tuotanto- ja vientiyrityksiä”, joiden katsotaan syyllistyneen polkumyyntiin ja jotka voivat osoittaa, että ne on yksilöity toimielinten toimissa.

55

Kuten tämän tuomion 51 kohdassa on jo todettu, on kiistatonta, ettei Marquis Energy ole vienyt bioetanolin tuotantoaan suoraan unionin markkinoille.

56

Vaikka on totta, että riidanalainen asetus voi saattaa Marquis Energyn kaltaisen amerikkalaisen bioetanolin tuottajan huonompaan kilpailuasemaan, pelkästään tämän seikan perusteella, jos se katsotaan toteen näytetyksi, ei voida katsoa, että tämän asetuksen säännökset vaikuttivat sen oikeusasemaan ja koskivat sitä tämän vuoksi suoraan (ks. vastaavasti tuomio 28.4.2015, T & L Sugars ja Sidul Açúcares v. komissio, C‑456/13 P, EU:C:2015:284, 37 kohta ja tuomio 17.9.2015, Confederazione Cooperative Italiane ym. v. Anicav ym., C‑455/13 P, C‑457/13 P ja C‑460/13 P, ei julkaistu, EU:C:2015:616, 49 kohta).

57

Unionin yleinen tuomioistuin teki näin ollen oikeudellisen virheen todetessaan, että riidanalainen asetus koskee Marquis Energyä suoraan. Tästä seuraa, että valituksenalainen tuomio on kumottava ilman, että muita valitusperusteita olisi tarpeen tutkia.

58

Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan unionin tuomioistuin voi, jos unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisu kumotaan, joko palauttaa asian unionin yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi tai itse ratkaista asian lopullisesti, jos asia on ratkaisukelpoinen.

59

Nyt käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuin katsoo, että sillä on tiedossaan kaikki tarpeelliset seikat, jotta se voi itse ratkaista, voidaanko Marquis Energyn unionin yleisessä tuomioistuimessa nostama kanne ottaa tutkittavaksi.

60

Nyt käsiteltävässä asiassa osoittaakseen, että riidanalainen asetus koski sitä suoraan, Marquis Energy vetosi yhtäältä siihen, että se oli yksilöity siinä vientiä harjoittavana tuottajana ja valittu vientiä harjoittavien tuottajien otokseen, ja toisaalta siihen, että polkumyyntitullia sovelletaan sen tulevaan vientiin.

61

Kuten tämän tuomion 44–57 kohdasta ilmenee, nämä seikat eivät kuitenkaan riitä osoittamaan, että riidanalainen asetus koski Marquis Energyä SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla suoraan.

62

Kun pidetään mielessä se, että Marquis Energyn asiana oli osoittaa, että riidanalainen asetus koski sitä paitsi suoraan myös erikseen, koska nämä kaksi edellytystä ovat kumulatiiviset (ks. vastaavasti tuomio 3.10.2013, Inuit Tapiriit Kanatami ym. v. parlamentti ja neuvosto, C‑583/11 P, EU:C:2013:625, 76 kohta ja tuomio 13.3.2018, Industrias Químicas del Vallés v. komissio, C‑244/16 P, EU:C:2018:177, 93 kohta), neuvoston esittämä oikeudenkäyntiväite on hyväksyttävä ja riidanalaisesta asetuksesta nostettu kumoamiskanne on jätettävä tutkimatta.

63

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 184 artiklan 2 kohdassa todetaan, että jos valitus on perusteeton tai jos valitus hyväksytään ja unionin tuomioistuin itse ratkaisee riidan lopullisesti, se tekee ratkaisun oikeudenkäyntikuluista.

64

Kyseisen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan, jota sovelletaan valituksen käsittelyyn saman työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla, asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.

65

Koska neuvosto on vaatinut Marquis Energyn velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut ja viimeksi mainittu on hävinnyt asian, sen on vastattava omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se on velvoitettava korvaamaan neuvostolle muutoksenhakumenettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut. Koska Marquis Energyn unionin yleisessä tuomioistuimessa nostama kanne on hylätty kokonaisuudessaan, sen on vastattava omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se on velvoitettava korvaamaan neuvostolle ensimmäisessä oikeusasteessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

66

Työjärjestyksen 140 artiklan 1 kohdan mukaan, jota sovelletaan valituksen käsittelyyn saman työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla, asiassa väliintulijoina olleet jäsenvaltiot ja toimielimet vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

67

Komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan sekä ensimmäisessä oikeusasteessa käydyssä oikeudenkäyntimenettelyssä että muutoksenhakumenettelyssä.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kolmas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: