–

Solar Electric Martinique, edustajinaan F. Fabiani ja F. Joly, avocats,

–

Ranskan hallitus, asiamiehinään S. Ghiandoni ja D. Colas,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään N. Gossement ja L. Lozano Palacios,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta – yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste – 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY (EYVL 1977, L 145, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 10.4.1995 annetulla neuvoston direktiivillä 95/7/EY (EYVL 1995, L 102, s. 18) (jäljempänä kuudes direktiivi), 5 artiklan 5 kohdan ja 6 artiklan 1 kohdan sekä yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY (EUVL 2006, L 347, s. 1; jäljempänä arvonlisäverodirektiivi), jolla on korvattu 1.1.2007 lukien kuudes direktiivi, 14 artiklan 3 kohdan ja 24 artiklan 1 kohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat Solar Electric Martinique ja ministre des Finances et des Comptes publics (valtiovarainministeri, Ranska) ja joka koskee mainitulle yhtiölle 1.1.2005 ja 31.12.2007 väliseltä ajalta osoitettuja arvonlisäveron maksuunpanomääräyksiä.

3

Kuudennen direktiivin 3 artiklan otsikko on ”Alueellinen soveltamisala”, ja siinä säädetään seuraavaa:

”1.   Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

– –

3.   ’Maan alueeseen’ eivät kuulu seuraavat kansalliset alueet:

– –

’Maan alueeseen’ eivät kuulu myöskään seuraavat kansalliset alueet:

– –

– –”

4

Kuudennen direktiivin 5 artiklassa, jonka otsikko on ”Tavaroiden luovutukset”, säädetään seuraavaa:

”1.   ’Tavaroiden luovutuksella’ tarkoitetaan aineellisen omaisuuden omistajalle kuuluvan määräämisvallan siirtoa.

– –

5.   Jäsenvaltiot voivat pitää tiettyjen rakennuskohteiden luovutusta 1 kohdassa tarkoitettuna luovutuksena.

– –”

5

Kuudennen direktiivin 6 artiklan, jonka otsikko on ”Palvelujen suoritus”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   ’Palvelujen suorituksella’ tarkoitetaan liiketointa, joka ei ole 5 artiklassa tarkoitettua tavaran luovutusta.

Tällainen liiketoimi voi käsittää muun muassa:

6

Arvonlisäverodirektiiviä ei sen 6 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan sovelleta Ranskan merentakaisiin departementteihin.

7

Arvonlisäverodirektiivin 14 artiklan 3 kohdassa toistetaan kuudennen direktiivin 5 artiklan 5 kohdan sanamuoto.

8

Arvonlisäverodirektiivin 24 artiklan 1 kohdan mukaan ”palvelujen suorituksella” tarkoitetaan liiketointa, joka ei ole tavaroiden luovutus.

9

Yleisistä verosäännöksistä annetun lain (code général des impôts, jäljempänä CGI) 256 §:n IV momentin 1 kohdan mukaan, siinä muodossa kuin sitä sovelletaan pääasiassa kyseessä olevaan verotukseen, ”rakennustöitä pidetään palvelujen suorituksina, joista kannetaan arvonlisävero”.

10

CGI:n 266 §:ssä säädetään seuraavaa:

”1.   Veron perusteen on oltava:

– –

– –”

11

CGI:n 268 bis §:ssä säädetään seuraavaa:

”Jos henkilö suorittaa samanaikaisesti liiketoimia, jotka kuuluvat useaan tämän luvun pykälissä säädettyyn ryhmään, henkilön liikevaihto määritetään soveltamalla näissä pykälissä vahvistettuja sääntöjä kuhunkin liiketoimien ryhmään.”

12

CGI:n 295 §:n sanamuoto on seuraava:

”1.   Arvonlisäverosta vapautetaan:

– –

– –”

13

CGI:n liitteessä IV olevan 50 duodecies §:n I kohdassa mainitaan niiden tuotteiden joukossa, joiden tuonti Guadeloupen, Martiniquen ja Réunionin departementteihin voidaan vapauttaa arvonlisäverosta, ”aurinkosähköä tuottavat puolijohdekomponentit, mukaan lukien aurinkosähkökennot, myös asennettuina moduuleiksi tai koottuina paneeleiksi”.

14

Solar Electric Martinique, joka harjoittaa muun muassa aurinkoenergiaan liittyvien laitteiden myyntiä ja asennusta Martiniquen departementissa, ilmoitti arvonlisäverotusta varten vain sellaisten asennustöiden kulut, jotka liittyivät aurinkosähköpaneelien ja aurinkovoimalla toimivien vedenlämmittimien asentamiseen asuinrakennusten katolle.

15

Verohallinto katsoi 1.1.2005 ja 31.12.2007 välistä ajanjaksoa koskevan tarkastuksen perusteella, että nämä liiketoimet olivat rakennustöitä ja että niihin piti näin ollen sisällyttää laitteiden toimituskulut. Tämän seurauksena verohallinto oikaisi näitä liiketoimia koskevan veron perusteen.

16

Solar Electric Martinique nosti 21.9.2010 tribunal administratif de Fort-de-Francessa (Fort-de-Francen hallintotuomioistuin, Ranska) kanteen, jossa se vaati kumoamaan verohallinnon sille tämän oikaisun jälkeen osoittamat arvonlisäveron maksuunpanomääräykset.

17

Solar Electric Martiniquen kanne hylättiin 26.6.2012 annetulla tuomiolla, minkä jälkeen se valitti tuomiosta cour administrative d’appel de Bordeaux’hon (Bordeaux’n hallintotuomioistuin, Ranska), joka hylkäsi valituksen 10.7.2014.

18

Solar Electric Martinique teki kassaatiovalituksen Conseil d’État’han (ylin hallintotuomioistuin, Ranska) ja väitti muun muassa, että kyseinen hallintotuomioistuin oli tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, että Solar Electric Martiniquen suorittamat aurinkosähköpaneelien ja aurinkovoimalla toimivien vedenlämmittimien asennustyöt olivat rakennustöitä, vaikka nämä laitteet voitiin asentaa aiheuttamatta vakavia vahinkoja kyseessä olevalla rakennukselle ja vaikka niitä ei normaalisti asennettu talojen rakentamisen yhteydessä.

19

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että CGI:n 295 §:ssä ja sen liitteessä IV olevassa 50 duodecies §:n I kohdassa mainittujen laitteiden myynti- ja asennustoimien yhteydessä kannetaan arvonlisävero vain asennustöistä aiheutuvista kuluista, ei sen sijaan näiden laitteiden hankintakuluista, elleivät nämä asennustyöt ole rakennustöitä, missä tapauksessa näistä liiketoimista kannetaan arvonlisävero koko ostajalta laskutetun hinnan arvosta.

20

Kyseinen tuomioistuin täsmentää, että vaikka CGI:n 295 §:ää sovelletaan vain merentakaisissa departementeissa eli kuudennen direktiivin alueellisen soveltamisalan ulkopuolella, rakennustöihin liittyviä tämän lain 256 §:n säännöksiä sovelletaan myös Manner-Ranskassa ja niillä saatetaan osaksi Ranskan kansallista oikeutta kuudennen direktiivin 5 artiklan 5 kohta ja 6 artiklan 1 kohta, joiden säännökset on toistettu arvonlisäverodirektiivin 14 artiklan 3 kohdassa ja 24 artiklan 1 kohdassa.

21

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan on pyrittävä näiden direktiivien säännösten yhdenmukaiseen soveltamiseen Euroopan unionissa. Vaikka siis sen ratkaistavana oleva asia koskee liiketoimia, jotka on toteutettu näiden direktiivien alueellisen soveltamisalan ulkopuolella, herää kysymys siitä, onko aurinkosähköpaneelien ja aurinkovoimalla toimivien vedenlämmittimien myynti ja asennus rakennuksiin tai sähkön tai kuuman veden toimittamiseksi näihin rakennuksiin yhtenä kokonaisuutena pidettävä liiketoimi, joka on luonteeltaan näissä direktiiveissä tarkoitettu rakennustyö.

22

Näin ollen Conseil d’État on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko aurinkosähköpaneelien ja aurinkovoimalla toimivien vedenlämmittimien myynti ja asennus rakennuksiin tai sähkön tai kuuman veden toimittamiseksi näihin rakennuksiin yhtenä kokonaisuutena pidettävä liiketoimi, joka on luonteeltaan [kuudennen direktiivin] 5 artiklan 5 kohdassa ja 6 artiklan 1 kohdassa, joista on tullut arvonlisäverodirektiivin 14 artiklan 3 kohta ja 24 artiklan 1 kohta, tarkoitettu rakennustyö?”

23

Ennakkoratkaisupyynnöstä käy ilmi, että kaikki pääasian oikeusriidan perusteena olevat tosiseikat ovat tapahtuneet Martiniquen departementissa, joka on yksi Ranskan tasavallan merentakaisista departementeista.

24

Nämä departementit on kuudennen direktiivin 3 artiklan 3 kohdan ja arvonlisäverodirektiivin 6 artiklan 1 kohdan c alakohdan nojalla nimenomaisesti suljettu näiden direktiivien soveltamisalan ulkopuolelle.

25

Tässä yhteydessä on huomautettava, että unionin tuomioistuin on useaan otteeseen katsonut, että sillä on toimivalta ratkaista unionin oikeussääntöjä koskevat ennakkoratkaisupyynnöt sellaisissa tapauksissa, joissa pääasian tosiseikat jäävät unionin oikeuden soveltamisalan ulkopuolelle mutta joissa unionin oikeussääntöjä sovelletaan kansallisen oikeuden nojalla tässä oikeudessa unionin oikeussääntöjen sisältöön tehdyn viittauksen vuoksi (ks. vastaavasti tuomio 21.12.2011, Cicala, C-482/10, EU:C:2011:868, 17 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 18.10.2012, Nolan, C-583/10, EU:C:2012:638, 45 kohta).

26

On nimittäin niin, että kun kansallisessa lainsäädännössä noudatetaan muiden kuin asianomaisen unionin oikeussäännön soveltamisalaan kuuluvien tilanteiden ratkaisemiseksi mainitussa oikeussäännössä tehtyjä ratkaisuja, on olemassa unionin selvä intressi siihen, että kyseisestä oikeussäännöstä omaksuttuja säännöksiä tulkitaan yhdenmukaisesti (ks. vastaavasti tuomio 7.7.2011, Agafiței ym., C-310/10, EU:C:2011:467, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 18.10.2012, Nolan, C-583/10, EU:C:2012:638, 46 kohta).

27

Näin ollen se, että unionin tuomioistuin tulkitsee unionin oikeuden säännöksiä tai määräyksiä tilanteissa, jotka eivät kuulu unionin oikeuden soveltamisalaan, voidaan perustella sillä, että unionin oikeuden säännöksiä tai määräyksiä sovelletaan kansallisen oikeuden nojalla suoraan ja ehdottomasti, jotta voidaan taata, että mainittuja tilanteita sekä tilanteita, jotka kuuluvat unionin oikeuden soveltamisalaan, kohdellaan samalla tavoin (ks. vastaavasti tuomio 21.12.2011, Cicala, C-482/10, EU:C:2011:868, 19 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

28

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa tietää nyt käsiteltävässä asiassa, onko aurinkosähköpaneelien ja aurinkovoimalla toimivien vedenlämmittimien myynti ja asennus rakennuksiin tai sähkön tai kuuman veden toimittamiseksi näihin rakennuksiin yhtenä kokonaisuutena pidettävä liiketoimi, joka on luonteeltaan kuudennessa direktiivissä ja arvonlisäverodirektiivissä tarkoitettu rakennustyö, täsmentäen yhtäältä, että CGI:n 256 §:llä saatetaan näiden direktiivien asiaa koskevat säännökset osaksi kansallista oikeutta, ja toisaalta, että näillä käsitteillä on sama ulottuvuus merentakaisten departementtien osalta, mutta nämä alueet on nimenomaisesti suljettu kyseisten direktiivien soveltamisalan ulkopuolelle.

29

Unionin intressi siihen, että rakennustöiden käsitettä ja yhtenä kokonaisuutena pidettävän liiketoimen, joka on luonteeltaan rakennustyö, käsitettä, tulkitaan yhdenmukaisesti toisistaan eroavien tulkintojen estämiseksi tulevaisuudessa, on kyllä mahdollinen.

30

Kuten julkisasiamies on kuitenkin todennut ratkaisuehdotuksensa 41–44 kohdassa, ei voida ensinnäkään katsoa, että kuudennen direktiivin ja arvonlisäverodirektiivin säännökset olisi saatettu CGI:n 256 §:llä osaksi kansallista oikeutta.

31

On nimittäin niin, että vaikka kuudennen direktiivin 5 artiklan 5 kohdassa ja arvonlisäverodirektiivin 14 artiklan 3 kohdassa annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus pitää tiettyjen rakennustöiden suoritusta tavaroiden luovutuksena, CGI:n 256 §:ssä säädetään sitä vastoin, että rakennustöitä pidetään palvelujen suorituksina.

32

Toiseksi CGI:n 256 ja 295 § eivät ole tämän tuomion 27 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitettuja suoria ja ehdottomia viittauksia näiden direktiivien mainittuihin merkityksellisiin säännöksiin.

33

Yhtäältä CGI:n 256 §:ssä tehty valinta mahdollistaa vain a contrario ‑päätelmän, jonka mukaan rakennustyöt – kuten kaikki muutkin liiketoimet, jotka eivät ole tavaroiden luovutuksia – kuuluvat kuudennen direktiivin 6 artiklan 1 kohdan ja arvonlisäverodirektiivin 24 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan.

34

Toisaalta CGI:n 295 §:ää, jossa säädetään Manner-Ranskan alueella sovellettavia sääntöjä koskevasta poikkeuksellisesta vapautusjärjestelmästä sellaisten tavaroiden luovutusten osalta, jotka toteutetaan alueilla, jotka on nimenomaisesti suljettu kuudennen direktiivin ja arvonlisäverodirektiivin soveltamisalan ulkopuolelle, ei voida pitää suorana ja ehdottomana viittauksena näiden direktiivien säännöksiin.

35

Lisäksi on todettava, että ennakkoratkaisupyyntö on esitetty nimenomaan siksi, että merentakaisten departementtien, joihin kuudetta direktiiviä ja arvonlisäverodirektiiviä ei sovelleta, osalta on olemassa erityissäännöksiä, joissa säädetään aurinkosähköpaneelien ja aurinkovoimalla toimivien vedenlämmittimien myynnin vapauttamisesta arvonlisäverosta.

36

Tästä seuraa, että muiden kuin asianomaisen unionin oikeussäännön soveltamisalaan kuuluvien tilanteiden ratkaisemisen osalta ei pääasiassa kyseessä oleva kansallinen lainsäädäntö ole kuudennessa direktiivissä ja arvonlisäverodirektiivissä tehtyjen ratkaisujen mukainen, koska siinä myönnetään verovapautus, josta ei ole säädetty näissä direktiiveissä. Näin ollen ei voida katsoa, että mainittujen direktiivien säännöksiä sovellettaisiin kansallisen lainsäädännön nojalla suoraan ja ehdottomasti tilanteisiin, jotka eivät kuulu näiden direktiivien soveltamisalaan.

37

Näissä olosuhteissa on todettava, ettei unionin tuomioistuimella ole toimivaltaa vastata Conseil d’État’n esittämään kysymykseen.

38

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (viides jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Unionin tuomioistuimella ei ole toimivaltaa vastata Conseil d’État’n (Ranska) 20.5.2016 tekemällään päätöksellä esittämään kysymykseen.