–

Veevoederbedrijf Alpuro BV, edustajanaan J. Geerts, advocaat,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään A. Bouquet ja I. Galindo Martín,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä sekä asetusten (EY) N:o 1290/2005, (EY) N:o 247/2006, (EY) N:o 378/2007 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1782/2003 kumoamisesta 19.1.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 (EUVL 2009, L 30, s. 16) tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Jan Theodorus Arts ja Veevoederbedrijf Alpuro BV (jäljempänä Alpuro) ja jossa on kyse sen sopimuslausekkeen pätevyydestä, jonka nojalla tuki, jota Arts voi saada tilatukijärjestelmän nojalla, siirtyy Alpurolle.

3

Asetuksen N:o 73/2009 johdanto-osan 25 ja 27 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

4

Asetuksen N:o 73/2009 1 artiklan b alakohdassa säädetään, että tässä asetuksessa ”vahvistetaan viljelijöiden tilatukijärjestelmä, jäljempänä ’tilatukijärjestelmä’)”.

5

Mainitun asetuksen 4 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Suoria tukia saavan viljelijän on noudatettava liitteessä II lueteltuja lakisääteisiä hoitovaatimuksia sekä 6 artiklassa tarkoitettua hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimusta.

– – –”

6

Asetuksen N:o 73/2009 5 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Liitteessä II luetellut lakisääteiset hoitovaatimukset vahvistetaan yhteisön lainsäädännössä seuraavilla aloilla:

7

Kyseisen asetuksen 6 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maatalousmaa, erityisesti maa, jota ei enää käytetä tuotantoon, säilytetään maatalouden ja ympäristön kannalta hyvässä kunnossa. – –”

8

Kyseisen asetuksen 33 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Tilatukijärjestelmässä voidaan maksaa tukea viljelijälle,

9

Vasikankasvattajana Arts teki vuonna 2008 Alpuron kanssa integrointisopimuksen (jäljempänä integrointisopimus), jolla se sitoutui ostamaan Alpurolta vastasyntyneitä vasikoita sekä niiden lihottamiseksi tarkoitettua rehua. Jokaisen kuudesta integrointisopimuksessa määrätyn kasvatuskierron päätteeksi Alpuro osti lihotetut vasikat takaisin Artsilta. Kyseiset kasvatuskierrot, joista jokainen on noin 26 viikkoa, oli jaettu kolmeen ryhmään, joista ensimmäinen alkoi 5.3.2009.

10

Integrointisopimuksen 6 ja 13 artiklan nojalla Arts sai 200 euron suuruisen lihotuspalkkion vasikkaa kohden vuodessa.

11

Kyseisen sopimuksen 9 artiklan nojalla kaikki tulot ja korvaukset, joita Arts pystyi saamaan kyseisen sopimuksen mukaisesta vasikoiden pidosta ja lihotuksesta tilatukijärjestelmän nojalla, siirtyivät kokonaisuudessaan Alpurolle ja Arts oli lisäksi velvollinen täyttämään kaikki vaaditut edellytykset saadakseen kyseiset tulot ja korvaukset.

12

Integrointisopimuksen 10 artiklan mukaan kauppahinta, jolla lihotetut vasikat myytiin Alpurolle, oli laskettu lisäämällä vastasyntyneiden vasikoiden ostohintaan niiden lihotukseen käytetyn rehun kulut sekä muut niiden kasvatuksesta aiheutuneet kustannukset ja vähentämällä siitä tilatukijärjestelmän mukaiset korvaukset. Lisäksi oli sovellettu korjausta niiden erojen huomioon ottamiseksi, joita vasikoissa esiintyi kyseisen sopimuksen 7 artiklassa tarkoitettuun tekniseen määritelmään verrattuna.

13

Asianosaisten välille syntyi vuonna 2012 riita Artsille vuosilta 2010–2012 maksetun tilatuen määrästä.

14

Arts valitti Rechtbank Gelderlandiin (Gelderlandin alioikeus, Alankomaat), jossa hän vetosi muun muassa siihen, että integrointisopimuksen 9 artikla on asetuksen N:o 1782/2003 tavoitteiden vastainen siltä osin kuin siinä velvoitetaan hänet luovuttamaan hänelle kohtuullisen elintason turvaamiseksi tarkoitettu tulotuki Alpurolle, joka ei täytä tilatukijärjestelmän edellytyksiä ja johon ei myöskään sovelleta kyseisessä asetuksessa säädettyjä täydentäviä ympäristöehtoja koskevia vaatimuksia.

15

Alpuro puolestaan esitti samassa tuomioistuimessa, että tilatuki, johon Artsilla oli oikeus, on lihotettujen vasikoiden kauppahinnan laskemisen osatekijä, ja ettei se itse vaadi minkäänlaista tukea tilatukijärjestelmän nojalla.

16

Rechtbank Gelderlandin hylättyä tuomiolla Artsin valituksen Arts valitti kyseisestä tuomiosta ennakkoratkaisupyynnön esittäneeseen tuomioistuimeen, joka totesi, että pääasian ratkaisu riippuu unionin oikeuden tulkinnasta.

17

Näissä olosuhteissa Gerechtshof Arnhem-Leeuwarden (Arnhem-Leuvarden ylioikeus, Alankomaat) on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

18

Ensimmäisellä kysymyksellään ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin tiedustelee pääasiallisesti, onko asetusta N:o 73/2009 tulkittava siten, että se on esteenä sopimuslausekkeelle, jonka nojalla sen tuen määrä, joka vasikankasvattajalla on oikeus saada tilatukijärjestelmän nojalla, siirtyy integrointiyritykselle, jonka kanssa tämä on tehnyt sopimuksen.

19

Alustavasti on muistutettava, että vaikka sopimukselle on luonteenomaista tahdon autonomian periaate, jonka mukaan, muun muassa, osapuolet ovat vapaita antamaan toisilleen sitoumuksia, sovellettavasta unionin säännöstöstä voi kuitenkin aiheutua rajoituksia tälle sopimusvapaudelle (tuomio 20.5.2010, Harms, C-434/08, EU:C:2010:285, 36 kohta).

20

Erityisesti on todettava, ettei tukioikeuksien haltija voi hänellä olevan sopimusvapauden perusteella antaa sitoumuksia, jotka ovat ristiriidassa asetuksella N:o 73/2009 tavoiteltujen päämäärien kanssa (ks. analogisesti tuomio 20.5.2010, Harms, C-434/08, EU:C:2010:285, 37 kohta).

21

Tältä osin on todettava, että kyseisen asetuksen 1 artiklan b alakohdan mukaan tilatukijärjestelmä on viljelijöiden tulotukijärjestelmä. Saman asetuksen johdanto-osan 25 perustelukappaleessa todetaan, että maatalousväestön kohtuullisen elintason turvaamista koskeva tavoite liittyy läheisesti maaseutualueiden säilyttämiseen, ja suoria tukia saavan viljelijän on asetuksen N:o 73/2009 4 artiklan 1 kohdan, luettuna yhdessä tämän asetuksen 5 artiklan 1 kohdan ja 6 artiklan 1 kohdan kanssa, nojalla noudatettava tiettyjä ympäristöä, elintarviketurvallisuutta, eläinten ja kasvien terveyttä, eläinten hyvinvointia ja maan säilyttämistä maatalouden ja ympäristön kannalta hyvässä kunnossa koskevia standardeja.

22

Asetuksessa N:o 73/2009 ja yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 III osastossa säädetyn tilatukijärjestelmän täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 29.10.2009 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1120/2009 (EUVL 2009, L 316, s. 1) ei kuitenkaan aseteta tilatukijärjestelmän tuensaajalle velvoitetta käyttää tukea, jota tämä saa kyseisen tilatukijärjestelmän nojalla, tiettyä tarkoitusta varten. Koska tilatuki on suunniteltu tulotueksi, sen käyttö ei ole luonteeltaan rajattua.

23

Pääasiassa on riidatonta, että vuosia 2010–2012 koskeva tuki maksettiin Artsille. Integrointisopimuksen osapuolet ovat kuitenkin sopineet pääasiallisesti, että tuki, joka Artsilla oli oikeus saada tilatukijärjestelmän nojalla, siirtyi kokonaisuudessaan Alpurolle. Käytännössä kyseinen tuki vähennettiin kyseisen sopimuksen 9 ja 10 artiklan nojalla hinnasta, joka Alpuron oli maksettava lihotetuista vasikoista.

24

Tällainen sopimusehto herättää kysymyksen siitä, oliko kyseisten osapuolten tarkoitus tehdä Alpurosta kyseisen tuen todellinen tuensaaja asetuksen N:o 73/2009 tavoitteiden vastaisesti.

25

Tältä osin on nimittäin muistutettava, että on selvästi kyseisten tavoitteiden vastaista sallia henkilöiden tai yksiköiden, jotka eivät täytä kyseisessä asetuksessa säädettyjä edellytyksiä, saada tukea tilatukijärjestelmän nojalla (ks. vastaavasti tuomio 20.5.2010, Harms, C-434/08, EU:C:2010:285, 39 ja 45 kohta).

26

Integrointiyrityksen ei kuitenkaan voida katsoa olevan kyseisen tuen todellinen tuensaaja, kun kasvattaja, joka sitoutuu siirtämään tälle tuen, saa siitä vastiketta. Tässä tapauksessa kasvattaja hyötyy tosiasiallisesti kyseisestä tuesta ja se vain osoittaa tuelle käyttötarkoituksen, jonka se valitsee vapaasti, kuten tämän tuomion 22 kohdasta käy ilmi.

27

Käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisupyynnön esittäneessä tuomioistuimessa ei ole kuitenkaan kiistetty sitä, että tuen, joka Artsilla oli oikeus saada tilatukijärjestelmän nojalla, siirto tapahtui integrointisopimuksen osapuolten neuvottelemien vastavuoroisten etujen ja velvollisuuksien muodostaman kokonaisuuden yhteydessä.

28

Näin ollen ei voida katsoa, että asetuksen 73/2009 tavoitteet, sellaisina kuin ne mainitaan tämän tuomion 21 kohdassa, olisivat vaarantuneet.

29

Kaiken edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että asetusta N:o 73/2009 on tulkittava siten, ettei se ole esteenä sopimuslausekkeelle, jonka nojalla sen tuen määrä, joka vasikankasvattajalla on oikeus saada tilatukijärjestelmän nojalla, siirtyy integrointiyritykselle, kun kyseisen tuen siirto tapahtuu sopimuksen osapuolten neuvottelemien vastavuoroisten etujen ja velvollisuuksien yhteydessä.

30

Ensimmäiseen kysymykseen esitetty vastaus huomioon ottaen toiseen kysymykseen ei ole tarpeen vastata.

31

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kymmenes jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä sekä asetusten (EY) N:o 1290/2005, (EY) N:o 247/2006, (EY) N:o 378/2007 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1782/2003 kumoamisesta 19.1.2009 annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 73/2009 on tulkittava siten, ettei se ole esteenä sopimuslausekkeelle, jonka nojalla sen tuen määrä, joka vasikankasvattajalla on oikeus saada tilatukijärjestelmän nojalla, siirtyy integrointiyritykselle, kun kyseisen tuen siirto tapahtuu sopimuksen osapuolten neuvottelemien vastavuoroisten etujen ja velvollisuuksien yhteydessä.