1

Agriconsulting Europe SA (jäljempänä Agriconsulting) vaatii muutoksenhaussaan unionin tuomioistuinta kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen 28.1.2016 antaman tuomion Agriconsulting Europe v. komissio (T-570/13, jäljempänä valituksenalainen tuomio, EU:T:2016:40), jolla unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi Agriconsultingin nostaman kanteen, jossa se vaati Euroopan unionin velvoittamista maksamaan korvausta vahingosta, jota se väittää kärsineensä Euroopan komission väitetyistä sääntöjenvastaisuuksista tarjouspyyntömenettelyssä, jossa oli kyse ”maatalouden tuottavuutta ja kestävyyttä koskevan eurooppalaisen innovaatiokumppanuusverkoston perustamisesta” (AGRI-2012-EIP-01).

2

Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 soveltamissäännöistä 23.12.2002 annetun komission asetuksen N:o 2342/2002 (EYVL 2002, L 357, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 23.4.2007 annetulla komission asetuksella (EY, Euratom) N:o 478/2007 (EUVL 2007, L 111, s. 13) (jäljempänä asetus N:o 2342/2002), 139 artiklan, jonka otsikko on ”Hinnaltaan poikkeuksellisen alhaiset tarjoukset”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jos tarjoushinnat vaikuttavat poikkeuksellisen alhaisilta, hankintaviranomaisen on, ennen tarjousten hylkäämistä tähän syyhyn vedoten, pyydettävä kirjallisesti täsmennyksiä olennaisiksi katsomistaan tarjouksen osista ja tarkastettava [oikeammin: tarkastettava kontradiktorisesti] niiden sisältö saamansa selvityksen perusteella. Tällaiset täsmennykset voivat koskea erityisesti urakan suorituspaikassa tai palvelun tai tavaran toimituspaikassa voimassa olevien työsuojelua ja työoloja koskevien säännösten noudattamista.

– –”

3

Asetuksen N:o 2342/2002 146 artiklassa, jonka otsikko on ”Tarjousten ja osallistumishakemusten arviointikomitea”, on 4 kohta, jonka sanamuoto on seuraava:

”Edellä [139] artiklassa tarkoitettujen hinnaltaan poikkeuksellisen alhaisten tarjousten osalta arviointikomitea pyytää täsmennyksiä olennaisiksi katsomistaan tarjouksen osista.”

4

Oikeusriidan tosiseikat on esitetty valituksenalaisen tuomion 1–22 kohdassa seuraavasti:

5

Agriconsulting nosti 25.10.2013 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon toimittamallaan kirjelmällä kanteen, jossa se vaati, että komissio on velvoitettava ensinnäkin luovuttamaan sille sopimuspuoleksi valitun VLM:n tarjouksen ja toiseksi maksamaan SEUT 268 artiklan ja SEUT 340 artiklan nojalla korvausta vahingosta, jonka väitettiin aiheutuneen komission väitetyistä sääntöjenvastaisuuksista tarjouspyyntömenettelyssä. Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi valituksenalaisella tuomiolla kanteen kokonaisuudessaan.

6

Agriconsulting vaatii, että unionin tuomioistuin

7

Komissio vaatii, että unionin tuomioistuin

8

Agriconsulting esittää valituksensa tueksi neljä valitusperustetta.

9

Ensimmäisellä valitusperusteellaan, joka on jaettu kahteen osaan, Agriconsulting arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se totesi valituksenalaisen tuomion 46 kohdassa, ettei Agriconsultingin tarjouksen arvioimisessa perusteiden nro 1 ja 2 kannalta väitetysti tapahtuneiden lainvastaisuuksien ja niiden vahinkojen, joihin se kanteessaan vetosi, välillä ollut syy-yhteyttä.

10

Agriconsulting väittää tämän valitusperusteen ensimmäisessä osassa, että unionin yleinen tuomioistuin esitti virheellisesti sen syy-yhteydestä esittämät väitteet ja vääristi niitä. Toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin valituksenalaisen tuomion 42 ja 43 kohdassa katsoo, Agriconsulting halusi nimittäin kanteessaan erottaa vahingot – jotka muodostuivat mahdollisuuden menettämisestä ja tarjouspyyntömenettelyyn osallistumisen kustannuksista – sen tarjouksen hylkäämistä koskevasta kysymyksestä. Tältä osin kanteen 105 kohdasta ja ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyn vastauskirjelmän 3 kohdasta käy sen mukaan selvästi ilmi, että mahdollisuuden menettämisestä ja osallistumisen kustannuksista aiheutui valittajalle korvattavia vahinkoja sopimuksen saamisen varmuutta koskevasta kysymyksestä riippumatta.

11

Ensimmäisen valitusperusteensa toisessa osassa Agriconsulting väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan valituksenalaisen tuomion 43–45 kohdassa, että perusteita nro 1 ja 2 koskevista lainvastaisuuksista ei voitu määrätä korvauksia, koska valittajan tarjous hylättiin arviointikomitean niiden arvioiden perusteella, jotka koskivat perustetta nro 3 ja tämän tarjouksen poikkeuksellisen alhaista luonnetta. Unionin yleinen tuomioistuin rajasi täten vahingonkorvauskanteen vain sellaisiin lainvastaisuustapauksiin, joiden vaikutus sopimuspuolen valintaan oli varma, kun taas kyseisen tuomioistuimen oikeuskäytännössä katsotaan, että kaikki sellaiset sääntöjenvastaisuudet tarjouspyyntömenettelyssä, jotka ovat omiaan vaikuttamaan tarjouksen tekijän mahdollisuuksiin saada hankintasopimus, oikeuttavat korvaukseen.

12

Komissio katsoo, ettei tämä valitusperuste ole perusteltu.

13

On muistutettava, että unionin yleinen tuomioistuin katsoi ensin valituksenalaisen tuomion 41 kohdassa, että Agriconsulting vetosi perusteita nro 1 ja 2 koskevien sääntöjenvastaisuuksien osalta kahteen vahinkoon eli mahdollisuuden menettämiseen ja tarjouspyyntömenettelyyn osallistumisen kustannuksiin. Tämän jälkeen se tiivisti tuomion 42 kohdassa Agriconsultingin perustelut seuraavasti: ”Kantaja väittää, että syy-yhteyttä koskeva edellytys täyttyy, koska sen tarjous luokiteltiin ensimmäiselle sijalle ja koska se olisi pitänyt valita sopimuspuoleksi, jos väitettyjä lainvastaisuuksia ei olisi tapahtunut.” Lopuksi unionin yleinen tuomioistuin vastasi kyseisen tuomion 43–46 kohdassa täten tiivistettyihin perusteluihin ja katsoi, ettei väitetyillä lainvastaisuuksilla ollut suoraa syy-yhteyttä niiden vahinkojen kanssa, joihin valittaja oli vedonnut.

14

Ensimmäisen valitusperusteen ensimmäisestä osasta, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin esitti Agriconsultingin väitteet virheellisesti, on todettava ensinnäkin, että Agriconsulting selitti kannekirjelmän 102 kohdassa tarjouspyyntömenettelyyn liittyvien väitettyjen lainvastaisuuksien ja sen väittämän mahdollisuuden menettämisen välistä syy-yhteyttä toteamalla, että mainittu mahdollisuuden menettäminen ”johtui suoraan arviointikomitean päätöksestä alentaa perustetta nro 3 koskevaa arvosanaa ja pitää tarjousta poikkeuksellisen alhaisena”.

15

Lisäksi valittaja vetosi kannekirjelmänsä 76 ja 79 kohdassa siihen, että väitetty mahdollisuuden menettäminen ilmeni siitä, että sen tarjous oli luokiteltu ensimmäiselle sijalle ja että se jätettiin lainvastaisesti valitsematta sopimuspuoleksi.

16

Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin ei esittänyt virheellisesti valituksenalaisen tuomion 42 kohdassa valittajan perusteluita väitettyjen lainvastaisuuksien ja väitetyn mahdollisuuden menettämisen välisestä syy-yhteydestä. Päinvastoin se toisti ne sellaisena kuin ne oli kannekirjelmässä esitetty.

17

Tätä päätelmää ei saata kyseenalaiseksi kannekirjelmän 105 kohta, johon Agriconsulting ei voi tehokkaasti vedota esittääkseen toteen mahdollisuuden menettämistä koskevan väitteensä sisällön. Tässä kohdassa esitetyt selitykset eivät selvästikään liity tähän asiaan, koska valittaja viittaa siinä unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytännössä vahvistettuihin tarjouspyyntömenettelystä aiheutuneiden kustannusten korvaamisen edellytyksiin. Kyseinen kohta on lisäksi kannekirjelmän osassa, jonka otsikko on ”Syy-yhteys, joka koskee kyseessä olevan tarjouspyyntömenettelyn osallistumiskustannuksista aiheutunutta vahinkoa”.

18

Valittaja ei myöskään voi vedota ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyn vastauskirjelmän 3 kohdassa oleviin selityksiin. Valittaja nimittäin vain toisti siinä sen, minkä se oli esittänyt kannekirjelmänsä 105 kohdassa osallistumiskustannusten korvaamista koskevana unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytäntönä, ja täsmensi, että perusteita nro 1 ja 2 koskevilla väitetyillä lainvastaisuuksilla ”tuettiin” paitsi tätä vahinkoa myös mahdollisuuden menettämistä, esittämättä tältä osin muita selityksiä. Mainitussa 3 kohdassa siis enintään täsmennetään vahinkoja, joihin näihin lainvastaisuuksiin liittyen on vedottu.

19

Toiseksi ja siltä osin kuin on kyse Agriconsultingin väitteistä, jotka koskevat syy-yhteyttä yhtäältä väitettyjen lainvastaisuuksien ja toisaalta sen vahingon välillä, joka muodostui tarjouspyyntömenettelyyn osallistumisen kustannuksista, on todettava, että unionin yleinen tuomioistuin lausui näiden kustannusten korvaamisesta lähinnä valituksenalaisen tuomion 112–117 kohdassa. Valittaja ei kuitenkaan väitä valituksessaan, että näissä kohdissa esitetty arvio oli virheellinen sen vuoksi, että valituksenalaisen tuomion 42 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin väitetysti vääristi sen väitteitä tai esitti ne virheellisesti. Valittaja siis viittaa vääristämiseen selittämättä sen perusteella tekemiään päätelmiä. Ensimmäisen valitusperusteen ensimmäinen osa on tältä osin tehoton.

20

Tästä seuraa, että kyseinen ensimmäinen osa on osittain perusteeton ja osittain tehoton.

21

Ensimmäisen valitusperusteen toisesta osasta, sellaisena kuin se esitetään tiivistellysti tämän tuomion 11 kohdassa, riittää, kun todetaan, että valituksenalaisen tuomion 43–45 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin ei todennut abstraktilla ja yleisellä tavalla, että tarjouspyyntömenettelyn lainvastaisuudet, kuten ne, joihin Agriconsulting tässä tapauksessa viittaa perusteisiin nro 1 ja 2 liittyen, eivät koskaan ole omiaan perustamaan tarjoajalle oikeutta vahingonkorvaukseen. Tässä tapauksessa unionin yleinen tuomioistuin tyytyi arvioimaan konkreettisesti, oliko tällaista oikeutta olemassa, ottamalla huomioon valittajan syy-yhteydestä esittämät perustelut ja arvioimalla asian tosiseikat.

22

Valitusperusteen tässä osassa siis kyseenalaistetaan unionin yleisen tuomioistuimen syy-yhteyden osalta suorittama tosiseikkojen arviointi, mikä ei kuulu unionin tuomioistuimelle valituksen yhteydessä kuuluvaan toimivaltaan, paitsi jos kyse on vääristyneellä tavalla huomioon ottamisesta. Koska valittaja ei kuitenkaan voi tämän tuomion 14–19 kohdassa esitetyistä syistä vedota perustellusti minkäänlaiseen sen perusteluiden vääristämiseen, mainittu osa on hylättävä.

23

Edellä esitetyistä toteamuksista seuraa, että ensimmäinen valitusperuste on hylättävä kokonaisuudessaan.

24

Agriconsulting väittää toisen valitusperusteensa ensimmäisessä osassa, että valituksenalaisen tuomion 56–62 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin vääristi arviointikomitean arviointia ja laiminlöi perusteluvelvollisuutensa.

25

Kuten lopullisesta arviointikertomuksesta käy sen mukaan ilmi, arviointikomitea arvioi valittajan tarjouksen luotettavuutta vain lisätehtäville tarjotun hinnan osalta. Agriconsultingin mukaan unionin yleinen tuomioistuin tunnusti tämän valituksenalaisen tuomion 56 ja 57 kohdassa, mutta totesi kuitenkin sen jälkeen, että komitea oli ottanut tämän tarjouksen huomioon kokonaisuudessaan. Unionin yleisen tuomioistuimen perustelut ovat tältä osin puutteelliset ja epäjohdonmukaiset eikä niitä ole tuettu millään, koska niiden tueksi ei ole yhtäkään erityistä todistetta, millä rikottiin onus probandi incumbit ei qui dicit ‑sääntöä.

26

Toisen valitusperusteen toisessa osassa Agriconsulting väittää edellisessä kohdassa esitettyjä vastaavin perustein, että unionin yleinen tuomioistuin korvasi omilla perusteluillaan arviointikomitean esittämät perustelut ja vääristi oikeudenkäyntiasiakirjoja.

27

Komissio katsoo pääasiallisesti, että toista valitusperustetta ei voida ottaa tutkittavaksi, ja toissijaisesti, että se on perusteeton.

28

Toisen valitusperusteensa kummassakin osassa, jotka on käsiteltävä yhdessä, Agriconsulting arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se vääristi ”arviointikomitean tekemät arviot” ja ”oikeudenkäyntiasiakirjat”, korvasi arviointikomitean arvion omalla arvioinnillaan ja esitti puutteelliset ja ristiriitaiset perustelut, joita ei ole tuettu millään. Nämä perusteet on käsitettävä siten, että valittaja lähinnä väittää yhtäältä, että unionin yleinen tuomioistuin vääristi komission 25.3.2013 päivättyä kirjettä sekä lopullista arviointikertomusta, ja toisaalta, että se laiminlöi perusteluvelvollisuutensa.

29

Tältä osin on muistutettava, että valituksenalaisen tuomion 55 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin viittasi unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön, jonka mukaan sitä, onko tarjous poikkeuksellisen alhainen, on arvioitava tarjouksen eri osiin nähden ja kyseessä olevaan suoritukseen nähden (ks. analogisesti tuomio 18.12.2014, Data Medical Service,C-568/13, EU:C:2014:2466, 50 kohta). Seuraavaksi unionin yleinen tuomioistuin esitti valituksenalaisen tuomion 56 kohdassa tiivistetysti komission 25.3.2013 päivätyn sen kirjeen sisällön, jolla tämä toimielin ilmoitti valittajalle sen tarjouksen hylkäämisestä, ja lopullisen arviointikertomuksen sisällön. Valituksenalaisen tuomion 57 kohdassa se totesi, että ristiriitaisuudet, joiden vuoksi arviointikomitea katsoi, että valittajan tarjous oli poikkeuksellisen alhainen, liittyvät erityisesti tiettyihin lisätehtäviin. Kyseisen tuomion 58–61 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin kuitenkin katsoi muun muassa, että kun otetaan huomioon lisätehtävien taloudellinen ja rahallinen merkitys kyseessä olevan sopimuksen hinnassa, havaitut ristiriitaisuudet saattoivat vaikuttaa kielteisesti Agriconsultingin tarjouksen johdonmukaisuuteen sen kokonaisuudessa. Se päätteli tästä saman tuomion 62 kohdassa, että arviointikomitea oli arvioinut sitä, oliko Agriconsultingin tarjous poikkeuksellisen alhainen, tarjouksen sisällön ja kyseessä olevan suorituksen kannalta ja otti huomioon kyseistä suoritusta koskevat merkitykselliset tekijät.

30

Näin ollen siltä osin kuin ensimmäiseksi on kyse siitä, ottiko unionin yleinen tuomioistuin mahdollisesti todistusaineiston vääristyneellä tavalla huomioon, on muistutettava, että tällaisen vääristyneellä tavalla huomioon ottamisen on ilmettävä selvästi asiakirja-aineistosta ilman, että tosiseikastoa ja todistusaineistoa on tarpeen ryhtyä arvioimaan uudelleen (tuomio 20.11.2014, Intra-Presse v. Golden Balls, C‑581/13 P ja C‑582/13 P, ei julkaistu, EU:C:2014:2387, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 26.10.2016, Westermann Lernspielverlage v. EUIPO, C‑482/15 P, EU:C:2016:805, 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

31

Agriconsulting pyrkii kuitenkin tässä asiassa todistusaineiston vääristyneellä tavalla huomioon ottamisen varjolla todellisuudessa siihen, että todistusaineisto arvioitaisiin uudelleen, mikä ei kuulu unionin tuomioistuimelle valituksen yhteydessä kuuluvaan toimivaltaan (ks. analogisesti tuomio 2.9.2010, Calvin Klein Trademark Trust v. SMHV, C‑254/09 P, EU:C:2010:488, 49 kohta ja tuomio 19.3.2015, MEGA Brands International v. SMHV, C‑182/14 P, EU:C:2015:187, 47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

32

Agriconsulting ei nimittäin väitä, että tapa, jolla unionin tuomioistuin tulkitsi 25.3.2013 päivättyä komission kirjettä ja lopullista arviointikertomusta, olisi jollain tavoin aineellisesti virheellinen. Valittaja päinvastoin myöntää, että valituksenalaisen tuomion 56 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin tiivisti sen sisällön asianmukaisella tavalla. Se kiistää pikemminkin sen, millä tavalla unionin yleinen tuomioistuin arvioi kyseisen tuomion 57–61 kohdassa näiden asiakirjojen sisältöä niiden asiayhteyteen nähden, mukaan lukien lisätehtävien taloudellinen ja rahallinen merkitys kyseessä olevassa hankintasopimuksessa, sekä päätelmän, jonka unionin yleinen tuomioistuin siitä teki ja jonka mukaan havaitut ristiriitaisuudet saattoivat vaikuttaa Agriconsultingin koko tarjouksen luotettavuuteen.

33

Toista valitusperustetta ei siten voida tältä osin ottaa tutkittavaksi.

34

Toiseksi Agriconsultingin väitteistä, joiden mukaan unionin yleinen tuomioistuin laiminlöi perusteluvelvollisuutensa, on todettava, että kysymys unionin yleisen tuomioistuimen tuomion perustelujen ristiriitaisuudesta tai puutteellisuudesta on tosin oikeuskysymys, minkä vuoksi se voi olla muutoksenhaun kohteena (tuomio 16.7.2009, Der Grüne Punkt – Duales System Deutschland v. komissio, C‑385/07 P, EU:C:2009:456, 71 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

35

Väittäessään, että valituksenalaisen tuomion perustelut ovat ristiriitaiset, Agriconsulting kuitenkin pyrkii jälleen kerran siihen, että tapauksen tosiseikat arvioitaisiin uudelleen. Valituksenalaisen tuomion 57 kohdassa esitetty toteamus, jonka mukaan ”havaitut ristiriitaisuudet – – liittyvät erityisesti tiettyihin lisätehtäviin”, ei sellaisenaan ole ristiriidassa kyseisen tuomion 62 kohdassa olevan sen päätelmän kanssa, jonka mukaan ”arviointikomitea suoritti arviointinsa tarjouksen sisällön ja kyseessä olevan suorituksen kannalta”. Todellisuudessa valittaja riitauttaa mainitun tuomion 58–61 kohdassa olevat tosiseikkoja koskevat arvioinnit, joiden perusteella unionin yleinen tuomioistuin teki tämän päätelmän tämän toteamuksen perusteella.

36

Siltä osin kuin on kyse perustelujen puutteesta, johon valittaja vetoaa, valituksenalaisen tuomion 57–61 kohdassa esitetyistä toteamuksista, joihin viitataan tämän tuomion 29 kohdassa, käy ilmi, että unionin yleinen tuomioistuin perusteli oikeudellisesti riittävällä tavalla valituksenalaisen tuomion 62 kohtaan sisältyvää päätelmää, jonka mukaan arviointikomitea toimi 18.12.2014 annettuun tuomioon Data Medical Service (C-568/13, EU:C:2014:2466) perustuvan oikeuskäytännön mukaisella tavalla.

37

Tästä seuraa, että valittajan toinen valitusperuste on osittain jätettävä tutkimatta ja osittain hylättävä perusteettomana.

38

Agriconsulting väittää kolmannen valitusperusteensa ensimmäisessä osassa, että valituksenalaisen tuomion 64–69 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin esitti sen kannekirjelmän virheellisesti ja vääristi sitä. Agriconsulting katsoo, että vaikka se viittasi niiden hintojen ja viitekustannusten mielivaltaiseen, kohtuuttomaan, subjektiiviseen ja määrittelemättömään luonteeseen, joita arviointikomitea käytti arvioidakseen sen tarjouksen poikkeuksellisen alhaista hintaa (jäljempänä taloudelliset viiteparametrit), unionin yleinen tuomioistuin ei lausunut siitä, ovatko ne perusteltuja. Se tyytyi katsomaan valituksenalaisen tuomion 66 kohdassa, että valittaja ei ollut osoittanut, että sen tarjous oli varteenotettava.

39

Tässä yhteydessä valittaja katsoo myös, että unionin yleinen tuomioistuin jätti ottamatta huomioon todisteet, jotka se oli toimittanut osoittaakseen, että kyseiset taloudelliset parametrit eivät olleet luotettavia. Täsmällisemmin unionin yleinen tuomioistuin ei ottanut huomioon laskelmaa, josta sen mukaan käy ilmi, että kun pääasiallisiin tehtäviin sovelletaan samoja taloudellisia parametrejä, tarjouspyyntöasiakirjoissa näille tehtäville varatut määrärahat olivat riittämättömät.

40

Lisäksi Agriconsulting katsoo, että unionin yleinen tuomioistuin ei voinut vedota sitä vastaan – kuten se valituksenalaisen tuomion 66 kohdassa teki – siihen seikkaan, ettei Agriconsulting ollut esittänyt alkuperäisessä tarjouksessaan tietoja, joista olisi käynyt ilmi, mitä alennuksia se oli saanut, koska yhdessäkään tarjouspyyntömenettelyä koskevassa säännössä sille ei asetettu velvollisuutta toimia täten. Agriconsulting katsoo myös, ettei unionin yleinen tuomioistuin voi myöskään arvostella sitä siitä, ettei se esittänyt näitä tietoja 29.11.2012 päivätyssä kirjeessään, jossa se vastasi komission tietojensaantipyyntöön. Tämä toimielin ei nimittäin pyytänyt näitä tietoja osana niitä tietoja, joita se pyysi 22.11.2012 päivätyssä kirjeessään. Lopuksi valittaja katsoo, ettei unionin yleinen tuomioistuin voinut arvostella sitä siitä, ettei se tämän jälkeen toimittanut asiantuntijoiden kanssa tehtyjä yhteistyösopimuksia, koska komissio ei ollut myöntänyt sille lupaa tätä varten.

41

Kolmannen valitusperusteensa toisessa osassa valittaja esittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki valituksenalaisen tuomion 73–76 kohdassa oikeudellisen virheen katsoessaan, että komissio ei ollut rikkonut kontradiktorisista periaatetta evätessään valittajalta oikeuden näiden lisätietojen toimittamiseen.

42

Tältä osin oikeuskäytännössä katsotaan sen mukaan vakiintuneesti, että hankintaviranomainen on velvollinen pyytämään tarjouksen tekijältä täsmennyksiä, joilla voidaan perustella sen tarjouksen varteenotettavuutta kontradiktorisessa menettelyssä. Tässä asiassa on kuitenkin niin, että koska arviointikomitea oli esittänyt pyyntönsä siten, ettei se koskenut Agriconsultingin tarjouksen hintojen pätevyyttä vaan näiden hintojen laskemisessa käytettyä menetelmää, valittaja päätyi toimittamaan tietoja, jotka koskivat vain tässä laskemisessa käytettyjä lukuja. Sillä olisi siis pitänyt olla mahdollisuus toimittaa lisätietoja kumoamaan epäilyt sitä, olivatko kyseessä olleet luvut perusteltuja. Tältä osin oikeuskäytännössä ei sen mukaan rajoiteta tarjoajan oikeutta esittää huomautuksia siten, että niitä voitaisiin esittää yhden ainoan kerran. Päinvastoin kontradiktorinen periaate edellyttää sen mukaan tässä asiayhteydessä, että se voi toimittaa ensimmäisten huomautusten toimittamisen jälkeen lisätäsmennyksiä, kunhan tämä tapahtuu kohtuuden rajoissa.

43

Kolmannessa osassa Agriconsulting katsoo lopuksi, että unionin yleinen tuomioistuin teki useita oikeudellisia virheitä todetessaan valituksenalaisen tuomion 81–85 kohdassa, ettei yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ollut loukattu. Ensinnäkin unionin yleinen tuomioistuin katsoi virheellisesti, että Agriconsultingin tarjous voitiin osoittaa poikkeuksellisen alhaiseksi jo yksin sen hinnan perusteella. Unionin yleinen tuomioistuin jätti ottamatta huomioon sen seikan, että myös VLM:n tarjous vaikutti taloudellisten viiteparametrien kannalta poikkeuksellisen alhaiselta. Unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt etenkin katsoa, että Agriconsulting ja VLM olivat omien tarjoustensa osalta todellisuudessa samassa tilanteessa. Yhtäältä nämä tarjoukset koskivat samaa hankintasopimusta ja toisaalta niiden luotettavuus oli kiistetty – ensin mainitun oli kiistänyt hankintaviranomainen ja jälkimmäisen Agriconsulting.

44

Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin ei valittajan mukaan tarkastellut ja arvioinut asianmukaisella tavalla valittajan väitteidensä tueksi esittämiä todisteita. Tarkemmin ottaen valittaja väittää, että kun unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 84 kohdassa, ettei Agriconsultingin toimittamalla laskelmalla, joka mainitaan tämän tuomion 39 kohdassa, ole merkitystä, se jätti huomioimatta tekijän, jolla nimenomaan pyritään osoittamaan, että myös VLM:n tarjous oli poikkeuksellisen alhainen ja että näin ollen tämä viimeksi mainittu oli tältä osin valittajan tilanteeseen verrattavassa tilanteessa.

45

Komissio katsoo, että kolmas valitusperuste ei ole perusteltu.

46

Kolmas valitusperuste on tarkasteltava siten, että sen eri osien järjestys käännetään päinvastaiseksi.

47

Siltä osin kuin aluksi on kyse tämän valitusperusteen kolmannesta osasta, joka koskee yhdenvertaisen kohtelun periaatteen väitettyä loukkaamista, on muistutettava, että tämä periaate edellyttää, että tarjoajilla on samat mahdollisuudet tarjoustensa ehtojen laatimisessa, ja merkitsee näin ollen sitä, että tarjouksia koskevat kaikkien kilpailijoiden osalta samat edellytykset (määräys 10.11.2016, Spinosa Costruzioni Generali ja Melfi, C-162/16, ei julkaistu, EU:C:2016:870, 23 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

48

Käsiteltävässä tapauksessa unionin yleinen tuomioistuin toi valituksenalaisen tuomion 82 ja 83 artiklassa esiin, että VLM:n tarjous, joka laskettiin tarjouspyyntöasiakirjoissa olevan kaavan avulla, oli hieman alhaisempi kuin kyseisissä tarjouspyyntöasiakirjoissa sopimuksen täytäntöönpanoa varten mainittu määrärahojen enimmäismäärä ja lähes miljoona euroa korkeampi kuin Agriconsultingin tarjous. Se katsoi tämän perusteella, että VLM ei ollut samassa tilanteessa kuin Agriconsulting, joten komissio saattoi yhdenvertaisen kohtelun periaatetta loukkaamatta päättää tarkistaa, oliko valittajan tarjous poikkeuksellisen alhainen ilman, että se kohteli VLM:ää samalla tavalla.

49

On todettava, että Agriconsultingin ja VLM:n tarjousten erilainen kohtelu on erottamaton osa kysymystä, joka koskee poikkeuksellisten alhaisten tarjousten yksilöimistä ja niitä koskevaa menettelyä. Sen arvioiminen, ovatko valituksenalaisen tuomion 82 ja 83 kohdassa esitetyt perustelut perusteltuja, edellyttää siis niiden velvollisuuksien tarkastelemista uudelleen, joita hankintaviranomaisen on tällä alalla noudatettava.

50

Tältä osin asetuksen N:o 2342/2002 139 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jos tarjoushinnat vaikuttavat poikkeuksellisen alhaisilta, hankintaviranomaisen on, ennen tarjousten hylkäämistä tähän syyhyn vedoten, pyydettävä kirjallisesti tarpeellisiksi katsomiaan täsmennyksiä tarjouksen osista ja tarkastettava niiden sisältö saamansa selvityksen perusteella.

51

Näin ollen tämä säännös merkitsee, että hankintaviranomaisen on ensinnäkin yksilöitävä epäilyksenalaiset tarjoukset, toiseksi annettava asianomaisille tarjoajille mahdollisuus osoittaa tarjoustensa varteenotettavuus pyytämällä näiltä tarpeellisiksi katsomansa täsmennykset, kolmanneksi arvioitava asianomaisten tarjoajien toimittamien selvitysten merkityksellisyys ja neljänneksi tehtävä päätös näiden tarjousten hyväksymisestä tai hylkäämisestä (ks. analogisesti tuomio 27.11.2001, Lombardini ja Mantovani, C-285/99 ja C-286/99, EU:C:2001:640, 55 kohta).

52

Hankintaviranomaisen tulee kuitenkin noudattaa mainitusta säännöksestä johtuvia velvoitteita vain sillä edellytyksellä, että tarjouksen luotettavuus on lähtökohtaisesti epäilyksenalainen; näihin velvoitteisiin kuuluu käsiteltävässä tapauksessa velvollisuus tarkistaa taloudellisten viiteparametrien avulla yksityiskohtaisesti, ovatko tarjotut hinnat varteenotettavia.

53

Koska arviointikomitea katsoi käsiteltävässä tapauksessa, että valittajan tarjous oli ensi näkemältä poikkeuksellisen alhainen ja ettei VLM:n tarjous ollut lähtökohtaisesti poikkeuksellinen, se saattoi tarjoajien yhdenvertaisen kohtelun periaatetta loukkaamatta käynnistää asetuksen N:o 2342/2002 139 artiklan 1 kohdassa säädetyn kontradiktorisen menettelyn ensin mainitun osalta ja tarkistaa yksityiskohtaisesti sen hinnat taloudellisten viiteparametrien avulla soveltamatta samaa kohtelua VLM:ään. Unionin yleinen tuomioistuin totesi näin ollen valituksenalaisen tuomion 82 ja 83 kohdassa perustellusti, etteivät nämä kaksi yritystä olleet tarjoustensa osalta samassa tilanteessa.

54

Tätä toteamusta ei voida kyseenalaistaa Agriconsultingin väitteellä, jonka mukaan yksin tarjouksen hinnan perusteella ei voida katsoa, että tämä tarjous on poikkeuksellisen alhainen.

55

Tältä osin on niin, että koska käsitteelle ”poikkeuksellisen alhainen tarjous” ei ole määritelmää eikä asetuksen N:o 2342/2002 139 artiklan 1 kohdassa tai 146 artiklan 4 kohdassa ole sääntöjä, joiden avulla tällainen tarjous voidaan tunnistaa, hankintaviranomaisen tehtävänä on määritellä, mitä menetelmää poikkeuksellisen alhaisten tarjousten yksilöimisessä käytetään (ks. analogisesti tuomio 18.12.2014, Data Medical Service, C-568/13, EU:C:2014:2466, 49 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), sillä varauksella, että tämä menetelmä on objektiivinen ja syrjimätön (ks. analogisesti tuomio 27.11.2001, Lombardini ja Mantovani, C-285/99 ja C-286/99, EU:C:2001:640, 68 ja 69 kohta).

56

Tässä tapauksessa, kuten unionin yleinen tuomioistuin valituksenalaisen tuomion 81 ja 82 kohdassa katsoi, arviointikomitea katsoi Agriconsultingin tarjouksen olevan poikkeuksellisen alhainen vertailemalla sen hintaa tarjouspyyntöasiakirjoissa määrättyihin enimmäismäärärahoihin, joiden summa oli 2500000 euroa. VLM:n tarjous jäi siis hieman tämän enimmäismäärän alle, kun taas Agriconsultingin tarjous alitti enimmäismäärän lähes miljoonalla eurolla.

57

Toisin kuin valittaja väittää, tämän tuomion 55 kohdassa muistutetun oikeuskäytännön mukaisesti mikään ei estä hankintaviranomaista vertailemasta tarjouksia tarjouspyyntöasiakirjoissa esitetyn määrärahojen alustavan määrän kanssa ja katsomasta, että yksi niistä on lähtökohtaisesti poikkeuksellisen alhainen, koska tämän tarjouksen hinta on huomattavasti mainittua määrärahojen alustavaa määrää alhaisempi. Valittaja ei muun muassa osoittanut, miltä osin tällainen käytäntö ei olisi objektiivinen tai miltä osin se olisi syrjivä.

58

Lopuksi on katsottava Agriconsultingin perusteluista, joiden mukaan unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt katsoa, että VLM ja se itse olivat todellisuudessa samassa tilanteessa, että yhtäältä yksin sen seikan perusteella, että valittaja kiistää VLM:n tarjouksen luotettavuuden, ei voida katsoa, että tilanteet olivat keskenään verrattavia. Kun otetaan huomioon tämän tuomion 52 ja 53 kohdassa esitetyt toteamukset, Agriconsultingin olisi pitänyt vielä osoittaa, mistä syistä hankintaviranomaisen olisi pitänyt lähtökohtaisesti epäillä VLM:n tarjouksen luotettavuutta.

59

Toisaalta on katsottava, että unionin yleinen tuomioistuin saattoi katsoa valituksenalaisen tuomion 84 kohdassa perustellusti, että valittajan esittämä laskelma oli tältä osin merkityksetön. Tämä laskelma, jossa tarkistetaan yksityiskohtaisesti VLM:n tarjouksessa ehdotetut hinnat taloudellisten viiteparametrien avulla, ei ole omiaan osoittamaan, mistä syistä hankintaviranomaisen olisi pitänyt etukäteen epäillä sitä, oliko tämä tarjous varteenotettava, siitä huolimatta, että sen hinta oli hyvin lähellä tarjouspyyntöasiakirjoissa esitettyä määrärahojen alustavaa määrää.

60

Tästä seuraa, ettei kolmannen kanneperusteen kolmas osa ole perusteltu.

61

Siltä osin kuin seuraavaksi on kyse tämän valitusperusteen toisesta osasta, joka koskee kontradiktorisen periaatteen väitettyä loukkaamista, on muistutettava, että lueteltuaan ensin valituksenalaisen tuomion 71 kohdassa velvollisuudet, jotka johtuvat asetuksen N:o 2342/2002 139 artiklan 1 kohdasta, jonka sanamuoto palautetaan mieliin tämän tuomion 50 kohdassa, unionin yleinen tuomioistuin katsoi kyseisen tuomion 72–76 kohdassa, että käsiteltävässä tapauksessa oli noudatettu tässä säännöksessä säädettyä kontradiktorista menettelyä ja että valittajalla oli ollut mahdollisuus perustella kustannuksensa ja hintansa, joita oli pidetty poikkeuksellisen alhaisina.

62

Agriconsulting kuitenkin katsoo, että hankintaviranomainen täyttää kyseisen 139 artiklan 1 kohdasta johtuvat velvollisuudet vain silloin, kun tässä säännöksessä säädetyn kontradiktorisen menettelyn vaiheiden muodollisen noudattamisen lisäksi kyseessä oleva tarjoaja on tosiasiallisesti voinut perustella kustannuksensa ja hintansa. Käsiteltävässä tapauksessa tämä merkitsisi, että valittaja sai luvan toimittaa lisätietoja täydentämään 29.11.2012 päivätyssä vastauskirjeessään esittämiään tietoja siltä osin kuin se ei voinut 22.11.2012 päivätyn komission kirjeen sanamuodon perusteella arvioida asianmukaisella tavalla sitä, mitä tietoja kyseinen toimielin pyysi.

63

Tältä osin riittää, kun todetaan, että tämä väite perustuu tosiseikkoja koskevaan lähtökohtaan, jonka unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi. Se nimittäin arvioi valituksenalaisen tuomion 77 kohdassa 22.11.2012 päivätyn komission kirjeen sisältöä siten, että tämä toimielin ei tiedustellut valittajalta vain sen tarjouksen sisältämien hintojen laskumenetelmää vaan myös kaikkia tekijöitä, jotka vaikuttivat näiden hintojen muodostumiseen.

64

Kolmannen valitusperusteen toinen osa on jätettävä tutkimatta, koska unionin tuomioistuin ei voi muutoksenhaun yhteydessä, jos todistusaineistoa ei ole otettu huomioon vääristyneellä tavalla, tarkastella uudelleen tosiseikkoja, sellaisina kuin unionin yleinen tuomioistuin on niitä arvioinut.

65

Siltä osin kuin lopuksi on kyse tämän valitusperusteen ensimmäisestä osasta, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin vääristi Agriconsultingin kannekirjelmän ja esitti sen virheellisesti, on todettava, että valittaja katsoi kannekirjelmänsä 68 kohdassa, että asiantuntijoista aiheutuvien kustannusten laskemista varten käytetty viitteellinen kustannusyksikkö oli subjektiivinen eikä siinä otettu huomioon sitä seikkaa, että valittaja oli voinut neuvotella asiantuntijoiden kanssa alhaisemmat hinnat, eikä valittajan järjestelykykyjä ja kaupallisia kykyjä.

66

Tältä osin unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 66 ja 67 kohdassa, että niiden valittajien väitteiden tueksi, joiden mukaan se olisi voinut neuvotella asiantuntijoiden kanssa taloudellisissa viiteparametreissä tarkoitettuja hintoja alhaisemmat hinnat, ei esitetty näyttöä.

67

Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin totesi kyseisen tuomion 68 kohdassa, että Agriconsulting ei ollut esittänyt lukuja tukemaan väitettään, jonka mukaan asiantuntijoista aiheutuvien kustannusten laskemista varten käytetty kustannusyksikkö oli subjektiivinen tekijä. Lisäksi se katsoi, että se seikka, että Agriconsulting vetoaa pääasiallisten tehtävien asiantuntijoiden kanssa samassa kategoriassa olevien asiantuntijoiden kanssa käytyihin hintaneuvotteluihin, puoltaa sitä, että nämä kustannukset olivat tavallista alhaisemmat ilman, että niitä oli kuitenkaan perusteltu täsmällisesti.

68

Näin ollen on todettava, että unionin yleinen tuomioistuin ei laiminlyönyt valittajan väitettä ja että se vastasi siihen oikeudellisesti riittävällä tavalla. Tältä osin se saattoi vain todeta, ettei Agriconsulting ollut perustellut väitteitään taloudellisten viiteparametrien riittämättömyydestä ja alhaisemmista hinnoista, jotka se väitti onnistuneensa neuvottelemaan. Valittaja ei myöskään väitä, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan, että tällainen todistustaakka kuuluu valittajalle. Valittaja ei siis voi perustellusti väittää, että unionin yleinen tuomioistuin esitti sen kannekirjelmä virheellisesti tai vääristi sitä.

69

Agriconsultingin sen väitteen osalta, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin ei ottanut huomioon laskelmaa, jonka se oli toimittanut osoittaakseen, että taloudelliset viiteparametrit olivat luoteeltaan mielivaltaisia ja epäluotettavia, riittää kun muistutetaan, että muutosta voidaan hakea vain oikeuskysymysten osalta. Unionin yleisellä tuomioistuimella on siten yksinomainen toimivalta selvittää ja arvioida asiaan liittyvät tosiseikat sekä arvioida sille esitetyn selvityksen näyttöarvoa, lukuun ottamatta sitä tapausta, että kyseiset tosiseikat tai selvitys on otettu huomioon vääristyneellä tavalla (määräys 11.11.2003, Martinez v. parlamentti, C‑488/01 P, EU:C:2003:608, 53 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

70

Valittaja ei kuitenkaan esittänyt näyttöä tällaisesta vääristämisestä. Lisäksi on todettava, ettei unionin yleinen tuomioistuin jättänyt riidanalaista laskelmaa huomiotta, koska tämä laskelma mainitaan valituksenalaisessa tuomiossa useita kertoja, muun muassa sen 84 kohdassa. Se seikka, ettei unionin yleinen tuomioistuin viitannut siihen kyseisen tuomion 63–69 kohdassa kertoo ainoastaan siitä, ettei se pitänyt sitä tässä asiayhteydessä todistusvoimaisena, koska tällainen arviointi kuuluu sen yksinomaiseen toimivaltaan, kun minkäänlaista vääristämistä ei ollut tapahtunut.

71

Lopuksi on todettava Agriconsultingin väitteestä, joka on esitetty tämän tuomion 40 kohdassa, että koska unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 72–76 kohdassa, että valittajalla oli ollut mahdollisuus perustella kustannuksensa ja hintansa, unionin yleinen tuomioistuin saattoi perustellusti arvostella sitä siitä, ettei se ollut esittänyt näyttöä väitteidensä tueksi. Lisäksi on niin, että jos valittaja pyrkii tällä väitteellä saattamaan kyseenalaiseksi unionin yleisen tuomioistuimen tämän toteamuksen, tätä väitettä ei voida ottaa tutkittavaksi tämän tuomion 64 kohdassa esitetyistä syistä.

72

Tästä seuraa, että kolmannen valitusperusteen ensimmäinen osa on osittain jätettävä tutkimatta ja se on osittain perusteeton.

73

Näin ollen valittajan esittämä kolmas valitusperuste on hylättävä kokonaisuudessaan.

74

Asetuksen N:o 2342/2002 139 artiklan 1 kohdan mukaan Agriconsultingin tarjouksen poikkeuksellisen alhainen luonne on oikeudellisesti riittävä perusta sen hylkäämiselle. Kaikesta edellä esitetystä kuitenkin seuraa, ettei valittaja ole kyennyt osoittamaan, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan, että käsiteltävässä asiassa unionin oikeutta ei rikottu riittävän ilmeisellä tavalla siltä osin kuin on kyse siitä, miten komissio arvioi sen tarjouksen poikkeuksellisen alhaista luonnetta.

75

Näin ollen ei ole tarpeellista arvioida, onko Agriconsultingin tarjouksen toinen hylkäämisperuste eli sille perusteen nro 3 osalta myönnetty arvosana perusteltu vai ei.

76

Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 105 kohdassa syistä, jotka vastaavat tämän tuomion edellisessä kohdassa esitettyjä syitä, että syy-yhteyttä ei voitu vahvistaa tarjouksen arvioinnissa perusteen nro 3 kannalta mahdollisesti tapahtuneen lainvastaisuuden ja hankintasopimuksen menettämisestä muodostuneen sen vahingon välille, johon valittaja oli vedonnut. Vaikka valittaja mainitseekin valituksensa 65 kohdassa unionin yleisen tuomioistuimen toteamukset, jotka koskevat syy-yhteyttä, vaikuttaa siltä, ettei se halua riitauttaa niitä, eikä se joka tapauksessa ole esittänyt tältä osin mitään väitteitä.

77

Kun otetaan huomioon niiden edellytysten kumulatiivisuus, joita sopimussuhteen ulkopuolisen unionin vastuun syntymiselle on asetettu, sellaisena kuin kyseisestä vastuusta määrätään SEUT 340 artiklan toisessa kohdassa, tämän tuomion 74–76 kohdassa esitetyt seikat riittävät Agriconsultingin valituksen hylkäämiseen ilman, että on tarpeen lausua neljännestä valitusperusteesta, joka koskee sitä, miten unionin yleinen tuomioistuin tarkasteli tulojen menettämistä, joka sille aiheutui tarjouksensa hylkäämisestä (ks. analogisesti tuomio 19.4.2007, Holcim (Deutschland) v. komissio, C‑282/05 P, EU:C:2007:226, 57 kohta ja tuomio 14.10.2014, Giordano v. komissio, C‑611/12 P, EU:C:2014:2282, 54 kohta).

78

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 184 artiklan 2 kohdan mukaan on niin, että jos valitus on perusteeton, unionin tuomioistuin tekee ratkaisun oikeudenkäyntikuluista.

79

Saman työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan, jota sovelletaan kyseisen työjärjestyksen184 artiklan 1 kohdan nojalla valituksen käsittelyyn, asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska komissio on vaatinut, että Agriconsulting velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, ja koska viimeksi mainittu on hävinnyt muutoksenhakuasiansa, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (viides jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: