–

Malta Dental Technologists Association ja John Salomone Reynaud, edustajanaan T. Azzopardi, avukat,

–

Kunsill tal-Professjonijiet Kumplimentari għall-Mediċina, edustajinaan S. Bailey ja V. Cuschieri, avukati,

–

Maltan hallitus, asiamiehenään A. Buhagiar,

–

Tšekin hallitus, asiamiehinään J. Vláčil ja M. Smolek,

–

Espanjan hallitus, asiamiehinään A. Rubio González ja A. Gavela Llopis,

–

Italian hallitus, asiamiehenään G. Palmieri, avustajanaan M. Russo, avvocato dello Stato,

–

Itävallan hallitus, asiamiehenään G. Eberhard,

–

Puolan hallitus, asiamiehenään B. Majczyna,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään H. Støvlbæk ja J. Aquilina,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee SEUT 49, SEUT 52 ja SEUT 56 artiklan sekä ammattipätevyyden tunnustamisesta 7.9.2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/36/EY (EUVL 2005, L 255, s. 22), sellaisena kuin se on muutettuna 20.11.2013 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2013/55/EU (EUVL 2013, L 354, s. 132; jäljempänä direktiivi 2005/36), tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa kantajina ovat Malta Dental Technogists Association (Maltan hammasteknikkoyhdistys, jäljempänä MDTA) ja John Salomone Reynaud ja vastaajina Superintendent tas-Saħħa Pubblika (Maltan kansanterveyden valvontaviranomainen, jäljempänä Superintendent) ja Kunsill tal-Professjonijiet Kumplimentari għall-Mediċina (lääketieteeseen liittyvien ammattien neuvosto, Malta; jäljempänä CPCM) ja joka koskee erikoishammasteknikoiden ammattipätevyyden tunnustamista Maltalla koskevaa vaatimusta.

3

Direktiivin 2005/36 johdanto-osan kolmannessa perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Tässä direktiivissä annettavat takeet, joiden mukaan yhdessä jäsenvaltiossa ammattipätevyytensä hankkineet henkilöt voivat ryhtyä harjoittamaan ja harjoittaa samaa ammattia toisessa jäsenvaltiossa samoin oikeuksin kuin kyseisen valtion kansalaiset, eivät saa rajoittaa muuttavan ammattihenkilön velvollisuutta noudattaa kyseisen jäsenvaltion mahdollisesti asettamia syrjimättömiä edellytyksiä ammatin harjoittamiselle, edellyttäen että ne ovat objektiivisesti perusteltuja ja oikeasuhtaisia.”

4

Mainitun direktiivin 1 artiklassa, jonka otsikko on ”Tarkoitus”, säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä vahvistetaan säännöt, joiden mukaisesti jäsenvaltion, joka vaatii säännellyn ammatin harjoittamisen aloittamiseksi tai sen harjoittamiseksi alueellaan määrättyä ammattipätevyyttä (jäljempänä ’vastaanottava jäsenvaltio’), on tunnustettava kyseisen ammatin harjoittamisen aloittamiseen ja sen harjoittamiseen ammattipätevyys, joka on hankittu yhdessä tai useammassa muussa jäsenvaltiossa (jäljempänä ’kotijäsenvaltio’) ja joka antaa kyseisen pätevyyden haltijalle oikeuden harjoittaa siellä samaa ammattia.

Tässä direktiivissä vahvistetaan myös säännöt, jotka koskevat osittaista oikeutta harjoittaa säänneltyä ammattia ja toisessa jäsenvaltiossa suoritetun ammatillisen harjoittelun tunnustamista.”

5

Kyseisen direktiivin 3 artiklan, jonka otsikko on ”Määritelmät”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

– –

6

Saman direktiivin 4 artiklassa, jonka otsikko on ”Tunnustamisen vaikutukset”, säädetään seuraavaa:

”1.   Ammattipätevyyden tunnustaminen vastaanottavassa jäsenvaltiossa antaa etua saavalle henkilölle oikeuden ryhtyä harjoittamaan kyseisessä jäsenvaltiossa sitä ammattia, johon kyseisellä henkilöllä on pätevyys kotijäsenvaltiossaan, sekä harjoittaa sitä vastaanottavassa jäsenvaltiossa samoin edellytyksin kuin kyseisen jäsenvaltion omat kansalaiset.

2.   Tässä direktiivissä ammatti, jota hakija haluaa harjoittaa vastaanottavassa jäsenvaltiossa, on sama kuin se ammatti, johon kyseisellä henkilöllä on pätevyys kotijäsenvaltiossaan, jos ammatin käsittämät toiminnan lajit ovat vastaavanlaiset.

3.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, osittainen oikeus harjoittaa ammattia vastaanottavassa jäsenvaltiossa myönnetään 4 f artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisesti.”

7

Direktiivin 2005/36 4 f artiklassa, jonka otsikko on ”Osittainen ammatinharjoittamisoikeus”, säädetään seuraavaa:

”1.   Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on myönnettävä tapauskohtaisesti osittainen oikeus harjoittaa ammattia alueellaan vain, kun kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

8

Kyseisen direktiivin III osaston I luvun otsikko on ”Koulutuksesta annettavien asiakirjojen yleinen tunnustamisjärjestelmä”. Tämä luku sisältää mainitun direktiivin 10–14 artiklan.

9

Kyseisen direktiivin 10 artiklassa, jonka otsikko on ”Soveltamisala”, säädetään seuraavaa:

”Tätä lukua sovelletaan kaikkiin niihin ammatteihin, jotka eivät kuulu tämän osaston II ja III luvun soveltamisalaan – –”

10

Direktiivin 2005/36 11 artiklaan, jonka otsikko on ”Pätevyystasot”, on kerätty ammattipätevyydet tämän direktiivin 13 artiklaa ja 14 artiklan 6 kohdan soveltamista varten.

11

Mainitun direktiivin 13 artiklan, jonka otsikko on ”Tunnustamisen edellytykset”, 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Kun vastaanottavassa jäsenvaltiossa edellytetään säännellyn ammatin harjoittamisen aloittamiseksi tai harjoittamiseksi tiettyä ammattipätevyyttä, kyseisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen antaa hakijalle luvan ryhtyä harjoittamaan ja harjoittaa kyseistä ammattia samoin edellytyksin kuin omille kansalaisilleen, jos hakijalla on toisen jäsenvaltion alueellaan saman ammatin harjoittamisen aloittamiseksi tai harjoittamiseksi edellyttämä, 11 artiklassa tarkoitettu pätevyystodistus tai muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja.”

12

Direktiivin 2005/36 III osaston III luvun otsikko on ”Koulutuksen vähimmäisvaatimusten yhteensovittamiseen perustuva tunnustaminen”. Tämä luku sisältää kyseisen direktiivin 21–49 artiklan.

13

Direktiivin 2005/36 34 artiklassa, jonka otsikko on ”Hammaslääkärin peruskoulutus”, säädetään seuraavaa:

”1.   Hammaslääkärin peruskoulutukseen pääsyn edellytyksenä on, että hakijalla on tutkintotodistus tai todistus, jonka perusteella hänellä on oikeus tulla hyväksytyksi jäsenvaltion yliopistoihin tai vastaavantasoiseksi tunnustettuihin korkeakouluihin kyseiselle opintoalalle.

– –

3.   Hammaslääkärin peruskoulutuksella on taattava, että asianomainen on hankkinut seuraavat tiedot ja taidot:

14

Tämän direktiivin 36 artiklassa, jonka otsikko on ”Hammaslääkärin ammattitoiminnan harjoittaminen”, säädetään seuraavaa:

”1.   Tässä direktiivissä tarkoitetaan ’hammaslääkärin ammattitoiminnalla’ toimintaa, joka on määritelty 3 kohdassa ja jota harjoitetaan liitteessä V olevassa 5.3.2 kohdassa luetelluilla ammattinimikkeillä.

2.   Hammaslääkärin ammatin on perustuttava 34 artiklassa tarkoitettuun hammaslääketieteelliseen koulutukseen ja muodostettava oma, yleislääkärin ja erikoislääkärin ammatista erillinen ammattinsa. Hammaslääkärin ammattitoiminnan harjoittamisen edellytyksenä on, että henkilöllä on liitteessä V olevassa 5.3.2 kohdassa tarkoitettu muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja. – –

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että hammaslääkäreillä on oikeudet ryhtyä harjoittamaan yleisesti toimintaa, johon sisältyy hampaiden, suun, leukojen ja niihin liittyvien kudosten poikkeavuuksien ja sairauksien ennaltaehkäisy, diagnosointi ja hoito liitteessä V olevassa 5.3.2 kohdassa tarkoitettuina viiteajankohtina voimassa olevia ammattiin sovellettavia säännöksiä ja määräyksiä sekä ammattietiikkaan liittyviä sääntöjä noudattaen.”

15

Terveydenhuollon ammatteja koskevan lain (Maltan lakien 464 luku) (Att dwar il-Professjonijiet tas-Saħħa (Kapitolu 464 tal-Liġijiet ta’ Malta)) 2 §:ssä määritellään ”lääketieteeseen liittyvän ammatin harjoittaja” seuraavasti:

”terveydenhuollon ammattihenkilö, jonka nimi on merkitty 28 §:ssä tarkoitettuun lääketieteeseen liittyvien ammattien rekisteriin.

16

Kyseisen lain 25 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Lääketieteeseen liittyvää ammattia ei saa harjoittaa kukaan, ellei hänen nimeään ole merkitty [CPCM:n] tämän lain säännösten mukaisesti hallinnoimaan rekisteriin.”

17

Mainitun lain 28 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”[CPCM:n] on ylläpidettävä erillisiä rekistereitä liitteessä III luetelluista lääketieteeseen liittyvistä ammateista, – –; näihin rekistereihin merkitään hakemuksesta jokaisen Maltan tai jonkin jäsenvaltion sellaisen kansalaisen nimi, jolla on

18

Terveydenhuollon ammatteja koskevan lain (Maltan lakien 464 luku) liitteessä III, jossa luetellaan lääketieteeseen liittyvät ammatit, mainitaan hammasteknikon ammatti, muttei erikoishammasteknikon ammattia.

19

MDTA ja Reynaud ovat esittäneet ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle vaatimuksen erikoishammasteknikon ammattipätevyyden tunnustamisesta Maltalla. Ne ovat kanteellaan vaatineet, että Superintendent ja CPCM velvoitettaisiin rekisteröimään Maltalla muissa jäsenvaltioissa tunnustetut erikoishammasteknikot ja sallimaan näiden harjoittaa tässä jäsenvaltiossa ammattiaan. MDTA ja Reynaud ovat vaatineet sen toteamista, että erikoishammasteknikot voivat harjoittaa ammattiaan ilman, että asiakas saa heille lähetteen hammaslääkäriltä.

20

Erikoishammasteknikot ovat hammaslaitealan, mukaan lukien hammasproteesien tai tekohampaiden valmistus, asiantuntijoita, jotka myös korjaavat ja muuttavat hammasproteeseja.

21

MDTA ja Reynaud täsmentävät, että erikoishammasteknikoiden toiminta ei aiheuta asiakkaille riskiä korjaamattomasta vahingosta, koska jos hammasproteesi on virheellinen, ainoa seuraus on, että kyseistä proteesia on muutettava tai se on korvattava toisella.

22

Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, ettei erikoishammasteknikoita tunnusteta Maltalla eivätkä he voi harjoittaa siellä ammattiaan, koska vain hammasteknikot tunnustetaan ja rekisteröidään tässä jäsenvaltiossa.

23

MDTA ja Reynaud eivät vaadi, että erikoishammasteknikon ammatti tunnustetaan hammasteknikon ammatista erillisenä terveydenhuollon ammattina, vaan että erikoishammasteknikot sisällytetään CPCM:n hallinnoimaan hammasteknikoiden rekisteriin.

24

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että MDTA:n ja Reynaudin vaatimus koskee henkilöiden, jotka haluavat sijoittautua Maltalle, rajat ylittävää ammatinharjoittamista erikoishammasteknikkona. Se lisää, ettei Maltan säännöstössä tehdä tältä osin mitään eroa Maltan kansalaisten ja muiden jäsenvaltioiden kansalaisten välillä siltä osin kuin erikoishammasteknikon ammattia ei ole yleisellä tavalla tunnustettu tekemättä eroa kyseessä olevien henkilöiden kansalaisuuden perusteella.

25

Prim’Awla tal-Qorti Ċivili (siviiliasioita käsittelevän alioikeuden ensimmäinen jaosto, Malta) katsoo, että pääasian ratkaisu riippuu SEUT 49, SEUT 52 ja SEUT 56 artiklan tulkinnasta, ja se on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

26

Maltan hallitus väittää kirjallisissa huomautuksissaan, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämät kysymykset on jätettävä tutkimatta siltä osin kuin ensinnäkin ne on esitetty kansallisen menettelyn liian varhaisessa vaiheessa eikä asianosaisille ole annettu mahdollisuutta esittää näyttöä, toiseksi ne perustuvat siihen virheelliseen olettamaan, ettei erikoishammasteknikoiden toiminta aiheuta ihmisen terveydelle riskiä, ja kolmanneksi ne perustuvat virheelliseen toteamukseen siitä, että muista jäsenvaltioista tulevien erikoishammasteknikoiden on mahdotonta harjoittaa ammattitoimintaansa Maltalla.

27

Itävallan hallitus epäilee kirjallisissa huomautuksissaan unionin tuomioistuimen toimivaltaa vastata esitettyihin kysymyksiin siltä osin kuin pääasian oikeusriita ei sisällä mitään rajat ylittävää tekijää, koska MDTA, joka on nostanut kanteen ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa, on maltalainen yhdistys.

28

Tästä on muistutettava, että olettamana on, että kansallisen tuomioistuimen niiden oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen perusteella, joiden määrittämisestä se vastaa ja joiden paikkansapitävyyden selvittäminen ei ole unionin tuomioistuimen tehtävä, esittämillä unionin oikeuden tulkintaan liittyvillä kysymyksillä on merkitystä asian ratkaisun kannalta. Unionin tuomioistuin voi jättää tutkimatta kansallisen tuomioistuimen esittämän pyynnön ainoastaan, jos on ilmeistä, että pyydetyllä unionin oikeuden tulkitsemisella ei ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen, tai jos kyseinen ongelma on luonteeltaan hypoteettinen taikka jos unionin tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin (ks. mm. tuomio 6.9.2016, Petruhhin, C‑182/15, EU:C:2016:630, 20 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

29

Näin ollen kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää, missä käsittelyn vaiheessa sen on syytä esittää ennakkoratkaisukysymys unionin tuomioistuimelle (tuomio 17.4.2007, AGM-COS.MET, C‑470/03, EU:C:2007:213, 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

30

Itävallan hallituksen väittämästä rajat ylittävän tekijän puuttumisesta pääasian oikeusriidassa on todettava, että sen lisäksi, että kysymykset eivät koske yksinomaan EUT-sopimuksen määräyksiä vaan myös direktiiviä 2005/36, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on saattanut asian unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi Maltan hammasteknikkoyhdistyksen eli MDTA:n vireille panemassa menettelyssä, joka koskee sellaisten kansallisten säännösten lainmukaisuutta, joita sovelletaan Maltan kansalaisten lisäksi myös muiden jäsenvaltioiden kansalaisiin. Siten ratkaisu, jonka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin antaa unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisutuomion jälkeen, vaikuttaa myös viimeksi mainittuihin kansalaisiin (ks. vastaavasti tuomio 8.5.2013, Libert ym., C‑197/11 ja C‑203/11, EU:C:2013:288, 35 kohta ja tuomio 15.11.2016, Ullens de Schooten, C‑268/15, EU:C:2016:874, 51 kohta).

31

Tästä seuraa, että ennakkoratkaisupyyntö otetaan tutkittavaksi.

32

Kysymyksillään, joita on tutkittava yhdessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko perusvapauksia koskevia EUT-sopimuksen määräyksiä ja direktiivin 2005/36 säännöksiä tulkittava siten, että ne ovat esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle jäsenvaltion säännöstölle, jonka mukaan hammasteknikon toimintaa on harjoitettava yhteistyössä hammaslääkärin kanssa, siltä osin kuin tätä vaatimusta sovelletaan mainitun säännöstön mukaisesti erikoishammasteknikoihin, jotka ovat hankkineet ammatillisen pätevyytensä toisessa jäsenvaltiossa ja jotka haluavat harjoittaa ammattiaan ensin mainitussa jäsenvaltiossa.

33

Aluksi on todettava, että direktiivissä vahvistetaan sen 1 artiklan mukaan säännöt, joiden mukaisesti jäsenvaltion, joka vaatii säännellyn ammatin harjoittamisen aloittamiseksi tai sen harjoittamiseksi alueellaan määrättyä ammattipätevyyttä, eli vastaanottavan jäsenvaltion, on tunnustettava kyseisen ammatin harjoittamisen aloittamiseen ja sen harjoittamiseen ammattipätevyys, joka on hankittu yhdessä tai useammassa muussa jäsenvaltiossa, eli kotijäsenvaltiossa, ja joka antaa kyseisen pätevyyden haltijalle oikeuden harjoittaa siellä samaa ammattia.

34

Kyseisen direktiivin 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan ”säännellyllä ammatilla” tarkoitetaan yhdestä tai useammasta toiminnan lajista koostuvaa ammattitoimintaa, jonka aloittamisen tai harjoittamisen tai jonkin harjoittamisen muodon edellytyksenä on, suoraan tai välillisesti, lakien, asetusten tai hallinnollisten määräysten nojalla tietyn ammattipätevyyden omaaminen. Siten mainitussa direktiivissä tarkoitetun säännellyn ammatin käsitteen määritteleminen kuuluu unionin oikeuden alaan (tuomio 6.10.2015, Brouillard, C‑298/14, EU:C:2015:652, 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

35

Direktiivin 2005/36 3 artiklan 1 kohdan b, c ja e alakohdasta seuraa, että kyseisen direktiivin 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa mainittu tietyn ammattipätevyyden käsite koskee kaikkea pätevyyttä, joka vastaa muodollista pätevyyttä osoittavaa asiakirjaa, joka on erityisesti suunniteltu valmistamaan sen haltijat tietyn ammatin harjoittamiseen (ks. vastaavasti tuomio 6.10.2015, Brouillard, C‑298/14, EU:C:2015:652, 38 kohta).

36

Kuten ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, terveydenhuollon ammatteja koskevan lain (Maltan lakien 464 luku) 28 §:ssä vaaditun yliopistotutkinnon, joka vaaditaan lääketieteeseen liittyviin ammatteihin pääsemiseksi, tarkoituksena on erityisesti valmistaa sen haltijat näiden ammattien harjoittamiseen. Mainitun lain liitteessä III mainitaan lääketieteeseen liittyvien ammattien joukossa hammasteknikon ammatti.

37

Näin ollen on niin, ellei muuta johdu siitä valvonnasta, jonka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin suorittaa direktiivin 2005/36 3 artiklan 1 kohdan b, c ja e alakohdan noudattamisesta Maltan oikeudessa säädettyjen hammasteknikoiden ammattipätevyyttä koskevien vaatimusten osalta, on todettava, että hammasteknikon ammatti on Maltalla kyseisen direktiivin 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu säännelty ammatti.

38

Koska direktiivin 2005/36 III osaston II ja III luvun säännökset eivät koske hammasteknikon ammattia, siihen sovelletaan näin ollen I luvussa ja erityisesti tämän direktiivin 10–14 artiklassa säädettyä koulutuksesta annettavien asiakirjojen yleistä tunnustamisjärjestelmää.

39

Mainitun direktiivin 13 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, että kun vastaanottavassa jäsenvaltiossa edellytetään säännellyn ammatin harjoittamisen aloittamiseksi tai harjoittamiseksi tiettyä ammattipätevyyttä, kyseisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen antaa hakijalle luvan ryhtyä harjoittamaan ja harjoittaa kyseistä ammattia samoin edellytyksin kuin omille kansalaisilleen, jos hakijalla on toisen jäsenvaltion alueellaan saman ammatin harjoittamisen aloittamiseksi tai harjoittamiseksi edellyttämä, 11 artiklassa tarkoitettu pätevyystodistus tai muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja.

40

Direktiivin 2005/36 13 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa olevan ilmaisun ”sama ammatti” on ymmärrettävä tarkoittavan ammatteja, jotka kotijäsenvaltiossa ja vastaanottavassa jäsenvaltiossa ovat joko samoja tai vastaavia taikka tietyissä tapauksissa ainoastaan samankaltaisia (ks. vastaavasti tuomio 19.1.2006, Colegio de Ingenieros de Caminos, Canales y Puertos, C‑330/03, EU:C:2006:45, 20 kohta).

41

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on otettava huomioon kaikki kyseisissä kahdessa jäsenvaltiossa kyseisen ammatin harjoittamiseen kuuluva toiminta eli hammasteknikon ammatti Maltalla ja erikoishammasteknikon ammatti toisessa jäsenvaltiossa sen määrittämiseksi, onko kyseessä tosiasiassa direktiivin 2005/36 13 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu ”sama ammatti” (ks. vastaavasti tuomio 19.1.2006, Colegio de Ingenieros de Caminos, Canales y Puertos, C‑330/03, EU:C:2006:45, 20 kohta).

42

Tästä on todettava, että unionin tuomioistuimelle esitetystä asiakirja-aineistosta ilmenee, että pääasiassa toimivaltainen Maltan viranomainen ei epää erikoishammasteknikoilta pääsyä hammasteknikon ammattiin, kun se katsoo, että erikoishammasteknikoiden toiminta ja heidän ammattipätevyytensä vastaavat hammasteknikoiden toimintaa ja pätevyyttä Maltalla.

43

Näin ollen ja ellei muuta johdu siitä tämän tuomion 41 kohdassa tarkoitettujen kriteerien mukaisesta tarkistamisesta, joka ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on suoritettava, ei voida sulkea pois sitä, että hammasteknikon ja erikoishammasteknikon ammattia pidetään direktiivin 2005/36 13 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuna ”samana ammattina”.

44

Ennakkoratkaisupyynnössä esiin tuotu se seikka, että erikoishammasteknikolta kotijäsenvaltiossa vaadittu pätevyys ylittää hammasteknikolta, jonka ammatti on säännelty vastaanottavassa jäsenvaltiossa, vaaditun pätevyyden, ei ole tältä osin merkityksellinen.

45

Kun tämä on todettu, on tutkittava Maltan säännöstössä asetetun vaatimuksen kaltaista vaatimusta, jonka mukaan hammasteknikon toimintaa Maltalla on harjoitettava yhteistyössä hammaslääkärin kanssa, koska hammasteknikoilla ei ole kelpoisuutta työskennellä suorassa kontaktissa potilaisiin muutoin kuin hammaslääkärin valvonnassa.

46

Tältä osin on todettava, että hammasteknikon tai erikoishammasteknikon ammatin harjoittamisen edellytyksiä ei sellaisinaan ole yhdenmukaistettu direktiivillä 2005/36.

47

Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 13 kohdassa, direktiivin 2005/36 4 artiklasta, sellaisena kuin se on tulkittuna kyseisen direktiivin kolmannen perustelukappaleen valossa, ilmenee, että vastaanottavan jäsenvaltion on määritettävä säännellyn ammatin harjoittamisen edellytykset unionin oikeutta noudattaen.

48

Näin ollen henkilö, joka harjoittaa erikoishammasteknikon ammattia kotijäsenvaltiossaan, ei voi vedota direktiiviin 2005/36 riitauttaakseen pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen vaatimuksen hammasteknikon ammatin harjoittamisesta yhteistyössä hammaslääkärin kanssa.

49

Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 13 kohdassa, päinvastainen ratkaisu pakottaisi jäsenvaltion mukauttamaan ammatin harjoittamisen edellytykset niihin, jotka vallitsevat muissa jäsenvaltioissa, ja mahdollistaisi tämän direktiivin käyttämisen keinona kiertää säänneltyjen ammattien harjoittamisen edellytykset, jotka eivät kuitenkaan ole yhdenmukaistamisen kohteena.

50

Vaikka pitääkin paikkansa, että tietyt erikoishammasteknikon toiminnat voivat kuulua hammaslääkärin ammatin toimintoihin ja että direktiivin 2005/36 4 f artiklassa säädetään tietyin edellytyksin osittaisesta ammatinharjoittamisoikeudesta, on joka tapauksessa muistutettava, että pääasian kantajat eivät ole koskaan vaatineet kyseisen artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaista osittaista oikeutta harjoittaa hammaslääkärin ammattia.

51

Ilman, että olisi tarpeen lausua siitä, onko tällainen osittainen ammatinharjoittamisoikeus nyt käsiteltävässä asiassa oikeudellisesti mahdollista, on todettava, että pääasian olosuhteissa direktiivin 2005/36 4 f artiklaa ei sovelleta.

52

On arvioitava, onko vaatimus hammasteknikon ammatin harjoittamisesta yhteistyössä hammaslääkärin kanssa yhteensoveltuva EUT-sopimuksen kanssa, kun otetaan huomioon hammasteknikon tai erikoishammasteknikon ammatin harjoittamisen edellytykset, joita ei ole yhdenmukaistettu direktiivillä 2005/36.

53

Tästä on muistutettava, että jäsenvaltioiden on käytettävä toimivaltaansa määrittääkseen edellä olevassa kohdassa tarkoitetut edellytykset EUT-sopimuksessa taattuja perusvapauksia kunnioittaen (ks. analogisesti tuomio 27.6.2013, Nasiopoulos, C‑575/11, EU:C:2013:430, 20 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

54

Tosin SEUT 168 artiklan 7 kohdan, sellaisena kuin sitä on tulkittu unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä, mukaisesti unionin oikeus ei vaikuta jäsenvaltioiden toimivaltaan antaa säännöksiä, joilla järjestetään terveyspalveluja. Jäsenvaltioiden on tätä toimivaltaansa käyttäessään kuitenkin noudatettava unionin oikeutta, muun muassa sijoittautumisvapautta koskevia EUT-sopimuksen määräyksiä, joissa kielletään jäsenvaltioita ottamasta käyttöön tai pitämästä voimassa tämän vapauden käyttämiseen kohdistuvia perusteettomia rajoituksia terveydenhuollon alalla (tuomio 26.9.2013, Ottica New Line, C‑539/11, EU:C:2013:591, 24 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

55

On todettava, että siltä osin kuin erikoishammasteknikoilla on kelpoisuus kotijäsenvaltiossaan työskennellä suorassa kontaktissa potilaiden kanssa ilman hammaslääkärin pakollista valvontaa, tällaisen valvonnan vaatimus, josta säädetään vastaanottavan jäsenvaltion säännöstössä hammasteknikoiden osalta, voi tehdä heidän SEUT 49 artiklassa taatun sijoittautumisvapautensa käyttämisen vähemmän houkuttelevaksi.

56

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sijoittautumisvapauden rajoitukset, joita sovelletaan ilman kansalaisuuteen perustuvaa syrjintää, voivat olla perusteltavissa yleisen edun mukaisista pakottavista syistä, jos niillä voidaan taata tavoitellun päämäärän toteutuminen ja jos niillä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen kyseisen päämäärän saavuttamiseksi (tuomio 26.9.2013, Ottica New Line, C‑539/11, EU:C:2013:591, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

57

Pääasiassa mainitun pakollisen valvonnan vaatimus perustuu siihen olettamaan, että vain henkilöt, joilla on direktiivin 2005/36 34 artiklassa tarkoitettu hammaslääkärin koulutus ja joilla on hammaslääkärin peruskoulutuksesta annettu asiakirja, ovat riittävän päteviä harjoittamaan kyseisen direktiivin 36 artiklan 3 kohdassa lueteltuja toimintoja, joihin sisältyy hampaiden, suun, leukojen ja niihin liittyvien kudosten poikkeavuuksien ja sairauksien ennaltaehkäisy, diagnosointi ja hoito.

58

Näin ollen hammaslääkärin pakollinen osallistuminen sellaisen potilaan hoitoon, jolle hammasteknikko tarjoaa palvelujaan, on tarkoitettu varmistamaan kansanterveyden suojelu, joka on yleisen edun mukainen pakottava syy, jolla voidaan oikeuttaa sijoittautumisvapauden rajoitus.

59

Näin ollen on varmistettava, onko niin, että pääasiassa kyseessä oleva kielto on soveltuva sillä tavoitellun päämäärän toteutumiseksi ja ettei se ylitä sitä, mikä on tarpeen sen saavuttamiseksi.

60

Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sen arvioimiseksi, noudattavatko jäsenvaltiot suhteellisuusperiaatetta kansanterveyden alalla, on otettava huomioon, että ihmisten terveyden ja hengen suojaaminen on EUT-sopimuksessa suojelluista oikeushyvistä ja intresseistä tärkein ja että jäsenvaltioiden asiana on päättää siitä tasosta, jolla ne aikovat suojella kansanterveyttä, ja siitä tavasta, jolla kyseinen taso on saavutettava. Koska tämä taso voi vaihdella jäsenvaltiosta toiseen, jäsenvaltioille on tältä osin myönnettävä harkintavaltaa (ks. vastaavasti tuomio 19.10.2016, Deutsche Parkinson Vereinigung, C‑148/15, EU:C:2016:776, 30 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

61

Samaan aikaan kansanterveys edellyttää erityistä tarkkaavaisuutta sen suojeluun tähtääviä kansallisia toimenpiteitä arvioitaessa (ks. vastaavasti tuomio 27.6.2013, Nasiopoulos, C‑575/11, EU:C:2013:430, 27 kohta).

62

Kun otetaan huomioon potilaan terveydelle aiheutuva riski, joka liittyy kaikkiin tämän tuomion 57 kohdassa tarkoitettuihin toimintoihin, kansanterveyden suojelun tavoitteen tärkeys sekä se tämän tuomion 60 kohdassa esiin tuotu harkintavalta, joka jäsenvaltioilla on tämän tavoitteen täytäntöönpanossa, on todettava, kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 26–30 kohdassa, että hammaslääkärin pakollisen valvonnan vaatimus on omiaan takaamaan kyseisen tavoitteen saavuttamisen eikä se ylitä sitä, mikä on tätä varten tarpeen.

63

Edellä esitettyjen kaikkien toteamusten perusteella esitettyihin kysymyksiin on vastattava, että SEUT 49 artiklaa ja direktiivin 2005/36 4 artiklan 1 kohtaa ja 13 artiklan 1 kohdan ensimmäistä alakohtaa on tulkittava siten, että ne eivät ole esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle jäsenvaltion säännöstölle, jossa säädetään, että hammasteknikon toimintoja on harjoitettava yhteistyössä hammaslääkärin kanssa, siltä osin kuin tätä vaatimusta sovelletaan mainitun säännöstön mukaisesti erikoishammasteknikoihin, jotka ovat hankkineet ammatillisen pätevyytensä toisessa jäsenvaltiossa ja haluavat harjoittaa ammattiaan ensin mainitussa jäsenvaltiossa.

64

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kolmas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

SEUT 49 artiklaa ja ammattipätevyyden tunnustamisesta 7.9.2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/36/EY, sellaisena kuin se on muutettuna 20.11.2013 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2013/55/EU, 4 artiklan 1 kohtaa ja 13 artiklan 1 kohdan ensimmäistä alakohtaa on tulkittava siten, että ne eivät ole esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle jäsenvaltion säännöstölle, jossa säädetään, että hammasteknikon toimintoja on harjoitettava yhteistyössä hammaslääkärin kanssa, siltä osin kuin tätä vaatimusta sovelletaan mainitun säännöstön mukaisesti erikoishammasteknikoihin, jotka ovat hankkineet ammatillisen pätevyytensä toisessa jäsenvaltiossa ja haluavat harjoittaa ammattiaan ensin mainitussa jäsenvaltiossa.