1.

Käsiteltävänä olevalla valituksella Euroopan unionin neuvosto vaatii unionin tuomioistuinta kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen 9.6.2016 antaman tuomion Marquis Energy v. neuvosto (T‑277/13, ei julkaistu, EU:T:2016:343), jolla se yhtäältä hyväksyi Marquis Energy LLC:n lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Amerikan yhdysvalloista peräisin olevan bioetanolin tuonnissa 18.2.2013 annetusta neuvoston täytäntöönpanoasetuksesta (EU) N:o 157/2013 ( 2 ) nostaman kumoamiskanteen ottamisen tutkittavaksi ja toisaalta kumosi kyseisen asetuksen siltä osin kuin se koski Marquis Energyä.

2.

Kuten selitän jäljempänä neuvoston ensimmäisen valitusperusteen ensimmäisen osan arvioinnissa, katson, että unionin yleinen tuomioistuin teki virheen todetessaan, että riidanalainen asetus koski suoraan Marquis Energyä. Tämän vuoksi valituksenalainen tuomio on mielestäni kumottava ja ensimmäisessä oikeusasteessa nostettu kanne on hylättävä.

3.

Jos unionin tuomioistuin hyväksyy arviointini, sen ei ole tarpeen lausua neuvoston esittämistä aineellisista valitusperusteista, joilla samoin kuin rinnakkaisessa asiassa neuvosto v. Growth Energy ja Renewable Fuels Association (C‑465/16 P), jossa myös esitän tänään ratkaisuehdotukseni, vaaditaan unionin tuomioistuinta toteamaan, että unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi ja sovelsi polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 30.11.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 ( 3 ) (jäljempänä perusasetus) 9 artiklan 5 kohtaa virheellisesti tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT) VI artiklan täytäntöönpanoa koskevan sopimuksen ( 4 ) (jäljempänä WTO:n polkumyynnin vastainen sopimus) määräysten valossa. Näin ollen ainoastaan viittaan asiassa neuvosto v. Growth Energy ja Renewable Fuels Association (C‐465/16 P) esittämässäni ratkaisuehdotuksessa näistä valitusperusteista toissijaisesti tekemääni arviointiin.

4.

Unionin yleinen tuomioistuin on esittänyt asian taustan valituksenalaisen tuomion 1–14 kohdassa. Toistan tässä vain ne seikat, jotka on tiedettävä, jotta asianosaisten muutoksenhakuvaiheessa esittämät väitteet voisi ymmärtää.

5.

Euroopan komissio julkaisi sille tehdyn kantelun vuoksi 25.11.2011 ilmoituksen Amerikan yhdysvalloista peräisin olevan bioetanolin tuontia Euroopan unioniin koskevan polkumyynnin vastaisen menettelyn aloittamisesta, ( 5 ) ja siinä se ilmoitti aikovansa valita tutkinnan kohteeksi otettavat yhdysvaltalaiset bioetanolin vientiä harjoittavat tuottajat otantamenetelmällä.

6.

Komissio ilmoitti 16.1.2012 viidelle Growth Energyn ja Renewable Fuels Associationin jäsenyhtiölle, jotka olivat Marquis Energy, Patriot Renewable Fuels LLC, Plymouth Energy Company LLC, POET LLC ja Platinum Ethanol LLC, että ne oli valittu vientiä harjoittavien tuottajien otokseen. ( 6 )

7.

Komissio lähetti 24.8.2012 Marquis Energylle alustavan ilmoitusasiakirjan, jossa se ilmoitti jatkavansa tutkintaa ottamatta käyttöön väliaikaisia toimenpiteitä ja laajentavansa tutkintaa kattamaan kauppiaat/sekoittajat. Kyseisessä asiakirjassa todettiin, ettei tässä vaiheessa ollut mahdollista arvioida, oliko Yhdysvalloista peräisin oleva bioetanoli viety maasta polkumyyntihinnoin, sillä otokseen valitut tuottajat eivät erotelleet toisistaan maan sisällä tapahtuvaa myyntiä ja vientiin suuntautuvaa myyntiä, ja että ne toteuttivat kaiken myyntinsä Yhdysvaltoihin sijoittautuneille etuyhteydettömille kauppiaille/sekoittajille, jotka sekoittivat tämän jälkeen bioetanolin bensiiniin ja myivät sen.

8.

Komissio lähetti 6.12.2012 Marquis Energylle lopullisen ilmoitusasiakirjan, jossa se tutki etuyhteydettömien kauppiaiden/sekoittajien tietojen perusteella sellaisen polkumyynnin olemassaoloa, joka aiheuttaa vahinkoa unionin tuotannonalalla, ja suunnitteli ottavansa käyttöön maanlaajuisen 9,6 prosentin suuruisen lopullisen polkumyyntitullin kolmen vuoden ajaksi.

9.

Neuvosto antoi 18.2.2013 perusasetuksen perusteella riidanalaisen asetuksen, jossa se otti käyttöön bioetanolin, jota kutsutaan myös ”etanolipolttoaineeksi”, osalta koko maassa viiden vuoden jaksolla 9,5 prosentin polkumyyntitullin.

10.

Unionin yleinen tuomioistuin toi esiin, että neuvosto totesi riidanalaisen asetuksen 12–16 perustelukappaleessa tutkinnan osoittaneen, ettei yksikään otokseen valituista tuottajista vienyt bioetanolia unionin markkinoille ja että kyseistä tuotetta eivät vieneet unionin markkinoille yhdysvaltalaiset bioetanolin tuottajat vaan kauppiaat/sekoittajat, ja siksi saattaakseen polkumyyntiä koskevan tutkinnan menestyksellisesti päätökseen neuvosto oli tukeutunut kahden tutkintaa edesauttamaan suostuneen kauppiaan/sekoittajan antamiin tietoihin (valituksenalaisen tuomion 16 kohta). Se myös toi esiin, että neuvosto selitti riidanalaisen asetuksen 62–64 perustelukappaleessa, että sen mukaan oli tarkoituksenmukaista vahvistaa koko maata koskeva polkumyyntimarginaali, sillä yhdysvaltalaisille tuottajille ei voitu määrätä yksittäisiä polkumyyntimarginaaleja bioetanolialan rakenteen ja sen vuoksi, miten tarkasteltavana olevaa tuotetta tuotettiin ja myytiin Yhdysvaltojen markkinoilla ja vietiin unioniin (valituksenalaisen tuomion 17 kohta).

11.

Tämän jälkeen unionin yleinen tuomioistuin lausui Marquis Energyn bioetanolin tuottajana nostaman kanteen tutkittavaksi ottamisesta.

12.

Ensinnäkin valituksenalaisen tuomion 55–67 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin totesi, että riidanalainen asetus koski suoraan Marquis Energyä, ja hylkäsi muun muassa valituksenalaisen tuomion 69–80 kohdassa useita neuvoston ja komission tätä vastaan esittämiä väitteitä.

13.

Unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 81–92 kohdassa, että riidanalainen asetus koski Marquis Energyä erikseen, ja hylkäsi kyseisen tuomion 93–106 kohdassa neuvoston ja komission tätä vastaan esittämät väitteet samoin kuin muutkin kyseisten toimielinten oikeudenkäyntiväitteet, joita se tarkasteli valituksenalaisen tuomion 107–118 kohdassa.

14.

Asiakysymyksen osalta unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi valituksenalaisen tuomion 121–168 kohdassa esitetyn päättelyn tuloksena Marquis Energyn ensimmäisen kanneperusteen toisen osan, jonka mukaan riidanalaisessa asetuksessa oli tulkittu virheellisesti perusasetuksen 9 artiklan 5 kohtaa, ja näin ollen kumosi riidanalaisen asetuksen siltä osin kuin se koski Marquis Energyä tarkastelematta sen enempää saman kanneperusteen muita osia kuin yhdeksää muuta Marquis Energyn ensimmäisessä oikeusasteessa esittämää kanneperustetta.

15.

Unionin yleinen tuomioistuin totesi tuomiossaan neuvoston katsoneen virheellisesti, että sillä oli perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdan nojalla oikeus vahvistaa koko maata koskeva polkumyyntimarginaali sen sijaan, että sen olisi pitänyt laskea yksilöllinen polkumyyntimarginaali jokaiselle riidanalaisen asetuksen otokseen kuuluvalle yhdysvaltalaiselle tuottajalle.

16.

Tämän perustelemiseksi unionin yleinen tuomioistuin toi ensinnäkin esiin, että unionin lainsäätäjä oli halunnut perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdalla panna täytäntöön erityisen WTO:n sopimusten puitteissa hyväksytyn velvoitteen, joka sisältyy WTO:n polkumyynnin vastaisen sopimuksen 6.10 ja 9.2 artiklaan; perusasetuksen 9 artiklan 5 kohtaa oli näin ollen tulkittava kyseisten artiklojen mukaisesti (ks. valituksenalaisen tuomion 129–139 kohta).

17.

Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että koska komissio oli säilyttänyt Marquis Energyn yhdysvaltalaisten tuottajien ja viejien otoksessa, se oli tunnustanut, että tämä oli polkumyynnin kohteena olevan tuotteen ”toimittaja” siten, että neuvoston oli lähtökohtaisesti perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdan nojalla laskettava yksilöllinen polkumyyntimarginaali ja yksilöllinen polkumyyntitulli (ks. valituksenalaisen tuomion 140–168 kohta).

18.

Lopulta unionin yleinen tuomioistuin katsoi kolmanneksi, että vaikka perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdan nojalla yksilöllisen tullin laskennasta voidaan poiketa silloin, kun se ”ei ole käytännöllistä”, jolloin voidaan vain nimetä toimittajamaa eli määrätä koko maata koskeva polkumyyntitulli, ilmausta ”ei ole käytännöllistä” on tulkittava WTO:n polkumyynnin vastaisen sopimuksen 6.10 ja 9.2 artiklassa käytetyn vastaavan ilmauksen mukaisesti (ks. vastaavasti valituksenalaisen tuomion 188 kohta). Viimeksi mainittujen määräysten valossa unionin yleinen tuomioistuin kuitenkin totesi, että perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdassa ei sallita mitään poikkeusta velvollisuuteen määrätä yksilöllinen polkumyyntitulli otokseen valitulle tuottajalle, joka on tehnyt yhteistyötä tutkinnan aikana, kun toimielimet katsovat, etteivät ne kykene vahvistamaan sille yksilöllistä vientihintaa (ks. valituksenalaisen tuomion 188 kohdan viimeinen virke). Unionin yleinen tuomioistuin päättelikin, että toimielinten toimittamien selitysten perusteella neuvosto totesi virheellisesti, että yksilöllisten polkumyyntitullien määrääminen otokseen kuuluville yhdysvaltalaisille viejille ”ei ollut käytännöllistä” perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdassa tarkoitetulla tavalla (valituksenalaisen tuomion 197 kohta), eikä se, että toimielimillä oli omien sanojensa mukaan vaikeuksia jäljittää yksittäisten myyntien reittiä tai verrata normaaliarvoja vastaaviin vientihintoihin otokseen valittujen tuottajien osalta, riittänyt perustelemaan poikkeuksen soveltamista (ks. vastaavasti valituksenalaisen tuomion 198–200 kohta). Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin kumosi riidanalaisen asetuksen sillä perusteella, että se rikkoi perusasetuksen 9 artiklan 5 kohtaa, ja siltä osin kuin se koski Marquis Energyä.

19.

Neuvosto vaatii ensisijaisesti, että unionin tuomioistuin

20.

Neuvosto vaatii toissijaisesti, että unionin tuomioistuin

21.

Komissio vaatii ensisijaisesti, että unionin tuomioistuin

22.

Toissijaisesti komissio vaatii, että unionin tuomioistuin

23.

Marquis Energy vaatii, että unionin tuomioistuin

24.

Neuvosto esittää komission tukemana valituksensa tueksi kolme perustetta. Ensimmäinen valitusperuste koskee ensimmäisessä oikeusasteessa nostetun kanteen tutkittavaksi ottamista ja perustuu SEUT 263 artiklan neljännen kohdan virheelliseen tulkintaan ja valituksenalaisen tuomion perustelujen puutteellisuuteen. Kaksi muuta valitusperustetta koskevat unionin yleisen tuomioistuimen aineellisista seikoista tekemää arviointia, ja ne molemmat perustuvat perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdan virheelliseen tulkintaan ja soveltamiseen. Kuten jo johdannossa mainitsin, tarkastelen vain neuvoston ensimmäisen valitusperusteen ensimmäistä osaa, sillä se on mielestäni hyväksyttävä ja näin ollen valituksenalainen tuomio on kumottava.

25.

Ennen kuin ryhdyn käsittelemään neuvoston valitusta, on kuitenkin syytä vastata komission vastauksessaan esiin tuomaan väitteeseen, jonka mukaan Marquis Energyn esittämä vastine on jätettävä tutkimatta.

26.

Komissio väittää, että Marquis Energyn esittämän vastineen on allekirjoittanut sähköisesti henkilö, jonka asemaa asianajajana tai valtuutusta ei ole osoitettu. Ellei tätä korjata, vastine on jätettävä tutkimatta.

27.

Komission väite on mielestäni hylättävä tosiseikkoihin perustumattomana.

28.

Muistutan, että unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 119 artiklan 2 kohdassa, jota sovelletaan muutoksenhaun yhteydessä vastineeseen työjärjestyksen 173 artiklan 2 kohdan mukaan, määrätään, että asianajajien on jätettävä kirjaamoon heidän edustamansa asianosaisen antama virallinen asiakirja tai valtakirja.

29.

Lisäksi työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdasta seuraa, että unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 43 artiklassa tarkoitettujen erioikeuksien, koskemattomuuden ja vapauksien saamiseksi asianajajan on etukäteen osoitettava asemansa päämiehensä antamalla virallisella asiakirjalla, mikäli päämies on yksityisoikeudellinen oikeushenkilö.

30.

Tästä seuraa, että jotta asianajaja voisi pätevästi edustaa yksityisoikeudellista oikeushenkilöä unionin tuomioistuimessa, mukaan lukien muutoksenhaun yhteydessä, hänellä on oltava kyseisen asianosaisen antama virallinen asiakirja tai valtakirja.

31.

Käsiteltävässä asiassa on todettava, että riippumatta sen henkilön asemasta, joka on jättänyt Marquis Energyn vastineen unionin tuomioistuimen kirjaamoon sähköisesti kirjauduttuaan e-Curia-sovellukseen omalta käyttäjätililtään, ( 7 ) kyseisen vastineen alkuperäiskappaleen allekirjoitti Vander Schueren, jonka asemaa asianajajana tai valtuutusta komissio ei ole kyseenalaistanut.

32.

Näin ollen komission väite ei perustu tosiseikkoihin. Marquis Energyn esittämä vastine voidaan siis hyvin ottaa tutkittavaksi.

33.

Tämä valitusperuste jakautuu kahteen osaan. Ensimmäisen valitusperusteen ensimmäisessä osassa neuvosto väittää, että unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi virheellisesti SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa asetettua edellytystä, kun se totesi, että riidanalainen asetus koski suoraan Marquis Energyä. Toisessa osassa neuvosto väittää unionin yleisen tuomioistuimen tulkinneen virheellisesti SEUT 263 artiklan neljännen kohdan määräystä, jonka mukaan toimen on koskettava kantajia erikseen, selittämättä tai osoittamatta, miten Marquis Energy erottui muista yhdysvaltalaisista bioetanolin tuottajista.

34.

Kuten olen jo todennut, katson, että neuvoston esittämän ensimmäisen valitusperusteen ensimmäinen osa olisi hyväksyttävä, jolloin SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa määrättyjen kahden edellytyksen kumulatiivisen luonteen vuoksi toista osaa ei ole tarpeen tarkastella.

35.

Neuvosto komission tukemana väittää, että unionin yleinen tuomioistuin ei ole ottanut huomioon SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa vahvistettua suoraan koskemisen edellytystä, sellaisena kuin unionin tuomioistuin on sitä tulkinnut, kun sen sijaan, että se olisi todennut riidanalaisen asetuksen vaikuttavan suoraan Marquis Energyn oikeudelliseen asemaan, se on korkeintaan tuonut esiin välillisen vaikutuksen kyseisen yrityksen – joka ei vie tuotteitaan unionin markkinoille – taloudelliseen tilanteeseen. Asianomaisten toimielinten mielestä unionin tuomioistuin on kuitenkin jo 28.4.2015 antamassaan tuomiossa T & L Sugars ja Sidul Açúcares v. komissio (C‑456/13 P, EU:C:2015:284) hylännyt väitteen, jonka mukaan suoraan koskemisen edellytyksen täyttymiseksi riittäisi kun osoitetaan, että riidanalaisella toimenpiteellä on puhtaasti taloudellisia seurauksia tai se johtaa epäedulliseen kilpailuasemaan. Käsiteltävässä asiassa unionin yleisen tuomioistuimen tekemät oikeudelliset virheet tulevat esiin erityisesti valituksenalaisen tuomion 72, 73, 76, 78 ja 79 kohdassa. Komissio lisää, että soveltaessaan suoraan koskemisen edellytykseen liittyvää oikeuskäytäntöä unionin yleinen tuomioistuin on valituksenalaisen tuomion 56–67 kohdassa virheellisesti katsonut, että tällaisen koskemisen osoittamiseen riittää, että Marquis Energy on tuottanut tuotetta, jolle on kolmanteen maahan suuntautuvan viennin osalta määrätty polkumyyntitulli. Tällaisessa lähestymistavassa syntyy sekaannusta sen välillä, mikä on suoraa ja mikä on epäsuoraa, sekä sen välillä, mikä on oikeudellista ja mikä on taloudellista. Komission mielestä se, että Marquis Energy pyrki hämärtämään unionin tuomioistuimelle esittämissään kirjelmissä valituksenalaisen tuomion asiasisältöä, ei muuta tätä päätelmää.

36.

Marquis Energy väittää ensinnäkin, että neuvosto pyytää unionin tuomioistuinta arvioimaan uudelleen unionin yleisen tuomioistuimen tosiseikkoja koskevia toteamuksia, vaikka sellainen ei kuulu muutoksenhakua käsittelevän tuomioistuimen toimivaltaan. Näin ollen tämä unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 66 ja 76 kohdassa tekemään tosiseikkojen arviointiin kohdistuva kritiikki on jätettävä tutkimatta. Toiseksi Marquis Energy katsoo, että unionin yleinen tuomioistuin saattoi sen perusteella, että Marquis Energyn tuottamaa bioetanolia oli viety suuria määriä unioniin ja että tämä oli nimetty riidanalaisessa asetuksessa vientiä harjoittavaksi tuottajaksi, todeta, että kyseinen asetus koski sitä suoraan. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi perustellusti, että Marquis Energy oli yhdysvaltalainen bioetanolin tuottaja, joka vei tuotteitaan unioniin, ja että koska polkumyyntitullit olivat haitanneet kyseistä tuotantoa, ne olivat vaikuttaneet kyseisen yrityksen oikeusasemaan. Joka tapauksessa sillä, että otokseen valitut tuottajat eivät harjoittaneet suoraa myyntiä, ei ollut merkitystä, sillä ne olivat tietoisia siitä, että niiden tuotteita vietiin unioniin ja näin ollen tuotteilla oli vientihinta. Marquis Energyn mukaan vaikutus olisi aivan yhtä suora sellaisen yrityksen kohdalla, joka voisi potentiaalisesti viedä asianomaista tuotetta unioniin. Lisäksi toimielinten väitteensä tueksi mainitsema unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö ei ole merkityksellinen, sillä siinä ei ole kyse suoraan koskemisen edellytyksestä tai se liittyy tilanteisiin, jotka eivät ole toisiinsa rinnastettavissa.

37.

Kuten unionin yleinen tuomioistuin on perustellusti todennut valituksenalaisen tuomion 44 kohdassa, jota ei ole riitautettu käsiteltävässä asiassa, SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa vahvistetulle suoraan koskemisen käsitteelle on asetettu kaksi kumulatiivista edellytystä. Ensinnäkin riidanalaisella toimella on oltava välittömiä vaikutuksia sen henkilön oikeusasemaan, joka vaatii toimen kumoamista. Toiseksi toimi ei saa jättää niille, joille se on osoitettu ja joiden tehtävänä on sen toimeenpano, lainkaan harkintavaltaa, jolloin toimeenpano on täysin automaattista ja perustuu yksinomaan unionin lainsäädäntöön eikä edellytä välissä olevien sääntöjen soveltamista. ( 8 )

38.

Käsiteltävässä asiassa neuvosto ja komissio kritisoivat valituksenalaista tuomiota vain ensimmäisen edellytyksen soveltamisen osalta eli liittyen siihen, onko riidanalaisella asetuksella suoria vaikutuksia Marquis Energyn oikeusasemaan.

39.

Tässä yhteydessä on aivan aluksi syytä hylätä Marquis Energyn väitteet, joiden mukaan neuvoston valituksen ensimmäisen valitusperusteen ensimmäisellä osalla olisi tarkoitus kyseenalaistaa unionin tuomioistuimessa unionin yleisen tuomioistuimen tosiseikoista esittämät päätelmät ja arvioinnit.

40.

Kuten jäljempänä tarkemmin selitän, neuvosto on mielestäni tulkinnut täysin oikein tosiseikkoja koskevia oletuksia, joiden perusteella unionin yleinen tuomioistuin teki sen toimielinten kiistämän oikeudellisen johtopäätöksen, että riidanalainen asetus koskee suoraan Marquis Energyä. Pikemminkin päinvastoin Marquis Energy on pyrkinyt useaan otteeseen kirjelmissään muuntelemaan unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisessa tuomiossa tosiseikoista esittämiä toteamuksia ja arviointeja.

41.

Selitän asiaa tarkemmin.

42.

Unionin yleisessä tuomioistuimessa käydyn menettelyn osapuolet väittelivät pitkään siitä, veivätkö viisi tutkinnan aikana otokseen valittua yhdysvaltalaista bioetanolin tuottajaa, muun muassa Marquis Energy, itse tuottamaansa bioetanolia unioniin vai toteuttivatko viennin päinvastoin etuyhteydettömät kauppiaat/sekoittajat.

43.

Kuten unionin yleinen tuomioistuin muistutti valituksenalaisen tuomion 57 kohdassa, riidanalaisessa asetuksessa tarkennettiin, että koska yksikään viidestä otokseen valitusta tuottajasta ei itse vienyt bioetanolia unionin markkinoille, niiden myynti toteutettiin kotimaassa (Yhdysvalloissa) etuyhteydettömille kauppiaille/sekoittajille, jotka tämän jälkeen sekoittivat bioetanolia bensiiniin jälleenmyytäväksi Yhdysvaltojen markkinoilla tai vietäväksi erityisesti unioniin.

44.

Unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 58–65 kohdassa esittämien toteamusten – joita ei ole kyseenalaistettu käsiteltävässä valituksessa – perusteella unionin yleinen tuomioistuin päätteli kyseisen tuomion 66 kohdassa, että ”on osoitettu riittävällä tavalla, että erittäin merkittävät määrät bioetanolia, jotka kahdeksan tutkittua kauppiasta/sekoittajaa ovat ostaneet tutkimusajanjakson aikana viideltä otokseen valitulta amerikkalaiselta bioetanolin tuottajalta [muun muassa Marquis Energyltä], on viety suurimmaksi osaksi unioniin. – –”

45.

Käyttämällä persoonatonta ja epäsuoraa muotoa, joka esiintyi oikeastaan jo valituksenalaisen tuomion 60 kohdassa (”– – suuri määrä [Marquis Energyltä] peräisin olevaa bioetanolia vietiin säännöllisesti unioniin tutkimusajanjaksolla”) unionin yleinen tuomioistuin ei ole edes implisiittisesti todennut – toisin kuin Marquis Energy unionin tuomioistuimessa väittää – , että kyseinen yritys olisi itse vienyt tuotantoaan unioniin.

46.

Valituksenalaisen tuomion 66 kohdasta seuraa väistämättä, että unionin yleinen tuomioistuin on myöntänyt, että tutkinnan kohteena olleet etuyhteydettömät kauppiaat/sekoittajat olivat ”ostaneet” Marquis Energyn tuottaman bioetanolin, ennen kuin ne olivat vieneet sen suurimmaksi osaksi unioniin. Kuten komissio huomauttaa, unionin yleinen tuomioistuin totesi ainoastaan, että Marquis Energyn tuottamaa bioetanolia oli suuntautunut unionin markkinoille välillisesti eli etuyhteydettömien kauppiaiden/sekoittajien välityksellä sen jälkeen, kun nämä olivat sekoittaneet sitä bensiiniin.

47.

Missään valituksenalaisen tuomion kohdassa ei anneta ymmärtää, että unionin yleinen tuomioistuin olisi todennut yhdysvaltalaisten bioetanolin tuottajien olevan viennin harjoittajia. Se, ettei tällaista ominaisuutta ole todettu, käy selkeästi ilmi valituksenalaisen tuomion 72 kohdasta, jossa unionin yleinen tuomioistuin on katsonut, että polkumyyntitullien määrääminen unioniin tuotaville tuotteille voi ”vaikuttaa merkittävästi” tuottajaan, ”vaikka se ei ole kyseisten tuotteiden viejä”. Tämä vahvistetaan vielä kyseisen tuomion 73 kohdassa, jonka mukaan Marquis Energy ”tuotti bioetanolia puhtaassa muodossaan tutkimusajanjakson aikana, ja – – kauppiaat/sekoittajat sekoittivat sen tuotteet bensiiniin ja veivät seoksen unioniin”.

48.

Tästä seuraa, että toisin kuin Marquis Energy väittää, neuvosto sen enempää kuin komissiokaan ei mitenkään pyydä unionin tuomioistuinta arvioimaan tosiseikkoja uudelleen. Nämä toimielimet ovat päinvastoin tulkinneet valituksenalaisen tuomion asiaa koskevia kohtia hyvin tarkasti.

49.

Neuvosto samoin kuin komissiokin kritisoi ainoastaan unionin yleisen tuomioistuimen oikeudellista päätelmää, jonka mukaan polkumyyntitullien määräämisestä riidanalaisessa asetuksessa seurasi suoria vaikutuksia Marquis Energyn oikeusasemaan siksi, että se oli yhdysvaltalainen bioetanolin tuottaja, jonka tuotannosta osa vietiin unioniin.

50.

Pidän tätä kritiikkiä kuitenkin perusteltuna, sillä unionin yleisen tuomioistuimen esittämät perustelut sille, miksi se katsoi, että riidanalaisella asetuksella oli suoria vaikutuksia Marquis Energyn oikeusasemaan, ovat mielestäni puutteelliset ja virheelliset.

51.

Muistutan aluksi, että unionin yleinen tuomioistuin päätteli valituksenalaisen tuomion 67 kohdassa aiemmin saman tuomion 60–66 kohdassa esitetyistä arvioinneista, että asetus koski suoraan Marquis Energyä muun muassa tuomion 44 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti, ja saman tuomion 69–79 kohdassa se hylkäsi yksitellen neuvoston ja komission tätä päätelmää vastaan esittämät väitteet.

52.

Valituksenalaisen tuomion 60–65 kohdassa tarkastellaan vain otokseen valittujen yhdysvaltalaisten tuottajien, muun muassa Marquis Energyn, bioetanolin tuotannon määränpäähän, määrään ja ominaisuuksiin liittyviä näkökohtia. Kuten jo todettiin, valituksenalaisen tuomion 66 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin päätteli, että esitettyjen toteamusten perusteella oli osoitettu riittävällä tavalla, että erittäin merkittävät määrät etuyhteydettömien kauppiaiden/sekoittajien otokseen valituilta tuottajilta ostamaa bioetanolia oli viety suurimmaksi osaksi unioniin.

53.

Vaikka tällaiset luonteeltaan taloudelliset arvioinnit eivät ole virheellisiä ja joka tapauksessa neuvosto ei ole kiistänyt niitä, ne eivät kuitenkaan riitä osoittamaan, kuten unionin yleinen tuomistuin olennaisilta osin totesi valituksenalaisen tuomion 67 kohdassa, että riidanalaisessa asetuksessa käyttöön otetuilla polkumyyntitulleilla oli välittömiä vaikutuksia Marquis Energyn oikeusasemaan.

54.

Toteamus, jonka mukaan ennen polkumyyntitullien käyttöönottoa otokseen valittujen tuottajien, mukaan lukien Marquis Energyn, tuottama bioetanoli päätyi unionin markkinoille etuyhteydettömien kauppiaiden/sekoittajien välityksellä sen jälkeen, kun nämä olivat sekoittaneet sen bensiiniin, ei vielä riitä osoittamaan, että tullien käyttöönotto olisi muuttanut Marquis Energyn oikeusasemaa.

55.

Muussa tapauksessa voitaisiin olettaa, että polkumyyntitullien asettaminen vaikuttaisi suoraan SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa, sellaisena kuin unionin tuomioistuin on sitä tulkinnut, tarkoitetulla tavalla jokaiseen kolmannen maan tuottajaan, jonka kyseessä olevia tuotteita päätyy unionin markkinoille.

56.

On kuitenkin tärkeää muistuttaa, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta annetut asetukset ovat luonteeltaan ja ulottuvuudeltaan normatiivisia, sillä ne koskevat kaikkia taloudellisia toimijoita, ja vain tietyissä erityisissä tilanteissa näiden asetusten säännökset voivat koskea suoraan (ja erikseen) niitä kyseessä olevan tuotteen tuottajia ja viejiä, joiden katsotaan syyllistyneen polkumyyntiin niiden kaupallisesta toiminnasta peräisin olevien tietojen perusteella. ( 9 )

57.

Pelkästään se, että tuotetta on saatavilla unionin markkinoilla, vaikkakin suuria määriä, ei ole riittävä peruste katsoa, että polkumyyntitullin määrääminen kyseiselle tuotteelle vaikuttaa suoraan sen tuottajan oikeusasemaan.

58.

Jos näin olisi, polkumyyntiasetusten normatiivinen luonne menettäisi kokonaan perustansa. Toisin sanoen polkumyyntitullin käyttöönotosta annetun asetuksen katsottaisiin oletusarvoisesti automaattisesti koskevan suoraan jokaista polkumyyntitullin kohteena olevan tuotteen tuottajaa tämän objektiivisen aseman perusteella.

59.

Se seikka, että tuottaja on osallistunut tutkintaan osana riidanalaisen asetuksen antamiseen johtaneessa menettelyssä käytettyä otosta, ei muuta tätä arviota. Yrityksen sisältyminen edustavaan otokseen komission tekemässä tutkinnassa voi enintään viitata siihen, että toimi saattaa koskea kyseistä toimijaa erikseen. ( 10 ) Se ei tarkoita, että lopullisen polkumyyntitullin määrääminen tutkinnan tuloksena vaikuttaisi suoraan kyseisen tuottajan oikeusasemaan.

60.

Unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 67 kohdassa ennenaikaisesti tekemä päätelmä on mielestäni sitäkin alttiimpi kritiikille, että unionin yleinen tuomioistuin ei ole kumonnut riidanalaisessa asetuksessa esitettyä ja valituksenalaisen tuomion 57 kohdassa toistettua toteamusta siitä, että asianomaisten tuottajien myynti toteutettiin kotimaassa (Yhdysvalloissa) etuyhteydettömille kauppiaille/sekoittajille, jotka myivät tuotteet edelleen Yhdysvaltojen markkinoilla tai vientiin, eikä valituksenalaisen tuomion 65 kohdassa muistutettua toteamusta siitä, ettei normaaliarvoja voitu verrata vastaaviin vientihintoihin, vaikka nämä toteamukset tukevat toimielinten väitettä, jonka mukaan Marquis Energy myi tuotantonsa Yhdysvaltojen markkinoilla edellä mainituille kauppiaille/sekoittajille eikä se voinut mitenkään vaikuttaa vientiin suuntautuvan myynnin määränpäähän tai hintoihin.

61.

Valituksenalaisen tuomion 70–74 ja 76–79 kohdassa esitetyt perustelut, joilla unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi neuvoston ja komission esittämät väitteet saman tuomion 67 kohdassa esitettyä päätelmää vastaan, eivät nekään ole vakuuttavia.

62.

Ensinnäkin unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 70–72 kohdassa esittämät toteamukset, joiden mukaan se, koskeeko polkumyyntitullien käyttöönotosta annettu asetus suoraan toimijaa, ei riipu tämän asemasta tuottajana tai viennin harjoittajana, vaan polkumyyntitullin käyttöönotto voi ”vaikuttaa merkittävästi” tuottajaan, vaikka se ei veisi polkumyyntitullin kohteena olevia tuotteita, eivät vastaa selkeästi kysymykseen siitä, vaikuttaako polkumyyntitullien käyttöönotto riidanalaisessa asetuksessa suoraan Marquis Energyn oikeusasemaan.

63.

Olen toki valmis hyväksymään sen, että pelkkä toimijan asema tuottajana ei riitä itsessään sulkemaan pois sen edellytyksen täyttymistä, että toimi koskee kyseistä toimijaa suoraan SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla.

64.

Unionin yleinen tuomioistuin on kuitenkin jättänyt selittämättä, miten voidaan katsoa, että unionin markkinoilla sovellettavan polkumyyntitullin asettaminen tuotteelle voi vaikuttaa suoraan sellaisen kolmannen maan tuottajan oikeusasemaan, joka myy tuotteitaan yksinomaan omilla kotimarkkinoillaan muille toimijoille, jotka myyvät tuotteet toisen aineen lisäämisen jälkeen samoilla kotimarkkinoilla ja vientiin. Tässä yhteydessä se, että valituksenalaisen tuomion 72 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin käytti ilmaisua ”vaikuttaa merkittävästi”, joka liittyy erikseen koskemisen eikä suoraan koskemisen edellytykseen, vaikuttaisi viittaavan paitsi termien likimalkaiseen käyttöön myös perustavanlaatuisemmin siihen, ettei polkumyyntitullien asettamisen vaikutuksia otokseen valittujen yhdysvaltalaisten bioetanolin tuottajien oikeusasemaan – joka liittyy SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa määrättyyn suoraan koskemisen edellytykseen – eikä toimielinten väitettä, jonka mukaan riidanalaisella asetuksella oli vain välillisiä, luonteeltaan taloudellisia, vaikutuksia kyseisten tuottajien, mukaan lukien Marquis Energyn, tilanteeseen, ole arvioitu kunnolla.

65.

Samansuuntaisia toteamuksia voidaan tehdä unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 76–78 kohdassa esittämistä huomioista.

66.

Ensinnäkin valituksenalaisen tuomion 76 kohdassa, joka on syytä toistaa kokonaisuudessaan, unionin yleinen tuomioistuin tarkentaa, että ”– – vaikka kauppiaat/sekoittajat vastaisivat polkumyyntitullista ja vaikka ilmenisi, että bioetanolin myyntiketju on katkennut siten, etteivät ne kykene vyöryttämään polkumyyntitullia tuottajille, on kuitenkin huomautettava, että polkumyyntitullin käyttöön ottaminen muuttaa oikeudellisia edellytyksiä, joissa otokseen valittujen tuottajien tuottaman bioetanolin myynti tapahtuu unionin markkinoilla. Näin ollen se vaikuttaa joka tapauksessa suoraan ja merkittävästi kyseessä olevien tuottajien oikeudelliseen asemaan unionin markkinoilla.” Lisäksi valituksenalaisen tuomion 77 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi komission esittämän väitteen polkumyyntitullien ainoastaan välillisestä vaikutuksesta Marquis Energyn tilanteeseen toteamalla, että komissio oli virheellisesti riitauttanut ”sen, että muu myyntiketjun yritys kuin – – viejä, jonka on todettu harjoittavan polkumyyntiä, voi riitauttaa polkumyyntitullin – –”.

67.

Nämä valituksenalaisen tuomion kohdat vaikuttavat mielestäni sisältävän kaksi oikeudellista virhettä.

68.

Ensinnäkään unionin yleinen tuomioistuin ei selitä, miten polkumyyntitullien asettaminen voi vaikuttaa suoraan Marquis Energyn kaltaisen kolmannen maan tuottajan oikeusasemaan, jos se myy tuotteitaan yksinomaan kotimarkkinoilla etuyhteydettömille toimijoille, joiden on todettu harjoittavan polkumyyntiä, kun kyseiset polkumyyntitullit kohdistuvat näiden etuyhteydettömien toimijoiden viemään tuotteeseen, eivätkä nämä viimeksi mainitut voi vyöryttää polkumyyntitullia kyseiselle tuottajalle.

69.

Toisin sanoen, jos unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 76 ja 77 kohdassa tarkastelemassa oletetussa tilanteessa etuyhteydettömät kauppiaat/sekoittajat harjoittavat polkumyyntiä ja maksavat kokonaisuudessaan riidanalaisen asetuksen myötä unionin markkinoilla käyttöön otetun polkumyyntitullin, minun on vaikea nähdä, miten näiden tullien periminen voi vaikuttaa suoraan asianomaisiin tuottajiin, jotka myyvät tuotettaan yksinomaan kotimarkkinoillaan Yhdysvalloissa.

70.

Tällaisessa tilanteessa on toki mahdollista, kuten komissio väittää, että polkumyyntitullien käyttöönotto vaikuttaa bioetanolin tuottajien kotimaassaan etuyhteydettömille kauppiaille/sekoittajille myymiin määriin; viimeksi mainitut voivat vähentää unioniin vietäväksi tarkoitettuja ostojaan korvaamatta tätä vähennystä kasvattamalla kotimarkkinoille tai muille vientimarkkinoille kuin unioniin tarkoitettuja hankintoja. Nämä seuraukset ovat kuitenkin luonteeltaan taloudellisia, ja siten ne eivät mielestäni riitä osoittamaan, että polkumyyntitullien käyttöönotto vaikuttaisi suoraan asianomaisten tuottajien oikeusasemaan unionin markkinoilla. Tällaisessa tilanteessa, toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin on todennut valituksenalaisen tuomion 76 kohdan toisessa virkkeessä, yhdysvaltalaisilla bioetanolin tuottajilla ei tosiasiassa ole ”oikeusasemaa” unionin markkinoilla.

71.

Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin vaikuttaa ainakin implisiittisesti pitävän merkityksellisenä sitä, että kyseiset tuottajat olivat osallistuneet komission toteuttamaan tutkintaan. Kuten olen jo maininnut tämän ratkaisuehdotuksen 64 kohdassa, tällaisella osallistumisella voi enintään olla merkitystä, kun tarkistetaan, täyttyykö erikseen koskemiseen liittyvä edellytys tietyn toimijan kohdalla, mutta ei silloin, kun tarkastellaan, täyttyykö suoraan koskemisen edellytys SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla.

72.

Toiseksi unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 78 kohdassa esittämä arviointi ei sekään kumoa edellä esitettyä päätelmää eikä osoita, että unionin yleinen tuomioistuin oli oikeassa todetessaan, että riidanalainen asetus koski suoraan Marquis Energyä.

73.

Mielestäni on virheellistä väittää, että ”bioetanolin myyntiketjun toimijoiden sopimusjärjestelyjen rakenne ei vaikuta mitenkään siihen, koskeeko riidanalainen asetus bioetanolin tuottajaa suoraan” ja että ”päinvastainen toteamus merkitsisi nimittäin sitä, että [asetuksen katsottaisiin koskevan suoraan pelkästään tuottajaa, joka myy tuotteensa suoraan unioniin suuntautuvan viennin harjoittajalle], mikä ei ilmene mitenkään perusasetuksesta”.

74.

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä, jota unionin yleinen tuomioistuin lainaa aivan oikein valituksenalaisen tuomion 47 ja 48 kohdassa, käy ilmi, että silloin kun unionin tuomioistuin on ottanut käsiteltäväksi taloudellisten toimijoiden kanteita polkumyyntitullien käyttöönotosta annettuja asetuksia vastaan, se on erityisesti ottanut huomioon kaupalliset suhteet muihin toimijoihin, etenkin laskiessaan vientihintaa unioniin.

75.

En siis ymmärrä, miksi tämä logiikka ei pätisi yhdysvaltalaisten bioetanolin tuottajien ja etuyhteydettömien kauppiaiden/sekoittajien välisiin sopimusjärjestelyihin, kun niiden ottaminen huomioon saattaisi johtaa sen toteamiseen, ettei toimi koske suoraan kyseisiä tuottajia.

76.

Lopuksi en voi hyväksyä väitettä siitä, että tämän päätelmän perusteella hyväksyttäisiin toimen koskevan suoraan tuottajaa ainoastaan, jos se myy tuotantonsa suoraan unionin markkinoille. Muut vaihtoehdot ovat aivan yhtä mahdollisia riippuen juurikin kaupallisten järjestelyjen luonteesta, kuten siitä, onko kyse myynnistä kyseisen tuottajan tuotteiden välittäjille/viejille. Joka tapauksessa, kuten unionin yleinen tuomioistuin on todennut, sillä, että perusasetuksessa ei oteta tähän kantaa, ei ole merkitystä, koska käsiteltävän kaltaisen kumoamiskanteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksistä määrätään SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa.

77.

Lisäksi, toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin väittää valituksenalaisen tuomion 78 kohdan viimeisessä virkkeessä, toimielinten lähestymistavan, johon yhdyn, seurauksena ei ”rajoitettaisi sellaisten tuotteiden tuottajien oikeudellista suojaa, joihin sovelletaan polkumyyntitullia, pelkästään kyseisen tuottajan vientiä koskevan myyntirakenteen perusteella”.

78.

Tämä lähestymistapa perustuu, kuten edellä olen todennut, niiden edellytysten tarkasteluun, joilla SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa säännellään sitä, koskeeko toimi suoraan kyseisiä tuottajia.

79.

Lisäksi jos todettaisiin, kuten ehdotan, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen tunnustamalla riidanalaisen asetuksen vaikuttavan suoraan Marquis Energyyn, tämä ei merkitsisi sitä, että kyseinen tuottaja jäisi vaille oikeudellista suojaa.

80.

Toimijan, josta olisi täysin epäilyksettä todettu, ettei polkumyyntitullin käyttöönotosta annettu asetus koske sitä suoraan ja erikseen, ei voitaisi katsoa olevan estynyt – mielestäni myöskään väliintulijana – vetoamasta tällaisen asetuksen pätemättömyyteen jäsenvaltion tuomioistuimessa, joka käsittelee toimivaltaisille tulli- tai veroviranomaisille maksettavia maksuja koskevaa riitaa. ( 11 )

81.

Unionin yleinen tuomioistuin on siis tehnyt mielestäni valituksenalaisessa tuomiossa useita oikeudellisia virheitä todetessaan, että riidanalainen asetus koski suoraan Marquis Energyä.

82.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin hyväksyy neuvoston ensimmäisen valitusperusteen ensimmäisen osan ja kumoaa valituksenalaisen tuomion.

83.

Neuvoston komission tukemana asiakysymyksen osalta esittämiä valitusperusteita, jotka koskevat perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdan virheellistä tulkintaa ja soveltamista, on siis tarkasteltava ainoastaan toissijaisesti.

84.

Kuten jo johdannossa totesin, nämä perusteet ovat samat kuin ne, jotka neuvosto on esittänyt asiassa C‑465/16 P, joten ainoastaan viittaan tänään kyseisessä asiassa esittämässäni ratkaisuehdotuksessa niistä toissijaisesti tekemääni arviointiin.

85.

Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan unionin tuomioistuin voi, jos se julistaa unionin yleisen tuomioistuimen päätöksen mitättömäksi, joko itse ratkaista asian lopullisesti, jos asia on ratkaisukelpoinen, tai palauttaa asian unionin yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi.

86.

Katson, että unionin tuomioistuin voi lausua kanteen tutkittavaksi ottamisesta ensimmäisessä oikeusasteessa, minkä neuvosto on kiistänyt. Tältä osin mielestäni riittää, että todetaan, että Marquis Energyn nostamaa kannetta ei voida ottaa tutkittavaksi, sillä kyseinen toimija ei ole osoittanut, että riidanalaisessa asetuksessa käyttöön otetut polkumyyntitullit olisivat koskeneet sitä suoraan SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla.

87.

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 184 artiklan 2 kohdan mukaan on niin, että jos valitus hyväksytään ja unionin tuomioistuin itse ratkaisee riidan lopullisesti, se tekee ratkaisun oikeudenkäyntikuluista. Saman työjärjestyksen 138 artiklan, jota sovelletaan sen 184 artiklan 1 kohdan nojalla valituksen käsittelyyn, 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Työjärjestyksen 140 artiklan 1 kohdan mukaan toimielimet, jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja saman artiklan 3 kohdan mukaan unionin tuomioistuin voi määrätä, että muun kuin edeltävissä kohdissa nimenomaisesti mainitun väliintulijan on vastattava omista oikeudenkäyntikuluistaan.

88.

Koska ensimmäisen valitusperusteen ensimmäinen osa on mielestäni hyväksyttävä ja ensimmäisessä oikeusasteessa nostettu kanne on hylättävä, ehdotan, että Marquis Energy velvoitetaan korvaamaan neuvoston oikeudenkäyntikulut sekä ensimmäisessä oikeusasteessa että muutoksenhaussa neuvoston vaatimusten mukaisesti.

89.

Lisäksi ehdotan, että komissio vastaa omista sekä ensimmäisessä oikeusasteessa että tässä oikeudenkäynnissä aiheutuneista oikeudenkäyntikuluistaan.

90.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin ratkaisee asian seuraavasti: