1.

Toimivallasta, sovellettavasta laista, päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta ja virallisten asiakirjojen hyväksymisestä ja täytäntöönpanosta perintöasioissa sekä eurooppalaisen perintötodistuksen käyttöönotosta 4.7.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 650/2012, ( 3 ) joka tuli voimaan 16.8.2012, 84 artiklan toisen kohdan mukaan tätä asetusta sovelletaan joitakin yleisiä säännöksiä lukuun ottamatta 17.8.2015 lähtien.

2.

Unionin tuomioistuinta pyydetään nyt ensimmäistä kertaa ( 4 ) tulkitsemaan asetuksen N:o 650/2012 säännöksiä ja erityisesti sen 1 artiklan 2 kohdan k ja l alakohdassa säädettyjä poikkeuksia, joiden mukaan tämän asetuksen soveltamisalaan eivät kuulu ”esineoikeuksien luonne” ja ”kiinteään tai irtaimeen omaisuuteen liittyvien oikeuksien kirjaaminen rekisteriin, kirjaamisen oikeudelliset edellytykset mukaan luettuina, ja tällaisten oikeuksien rekisteriin kirjaamisen tai kirjaamatta jättämisen vaikutukset”. ( 5 )

3.

Käsittelen pohdinnassani hyvin arkaluonteista kysymystä eli perintö- ja esineoikeuden soveltamisalojen rajaamista, josta käytiin aikanaan useita neuvottelukierroksia, kuten Euroopan komission esittämissä kirjallisissa huomautuksissa ( 6 ) ja alan oikeuskirjallisuudessa ( 7 ) korostetaan.

4.

Pääasiassa on konkreettisesti määritettävä, voidaanko säännöksillä, joilla tapaukset, joihin sovelletaan omaisuuden sijaintipaikan lakia, suljetaan asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle, perustella kieltäytymistä tunnustamasta sellaisen esineoikeudellinen erityisjälkisäädöksen esineoikeudellisia vaikutuksia, jonka nojalla omaisuutta koskeva oikeus siirtyy perinnönjättäjän kuollessa suoraan testamentinsaajalle, kun testamenttisaanto koskee sellaisessa jäsenvaltiossa sijaitsevan kiinteän omaisuuden omistusoikeutta, jonka laki ei tunne tällaista erityisjälkisäädöstä vaan ainoastaan velvoiteoikeudellisen erityisjälkisäädöksen. Sen mukaan perillisen on siirrettävä omaisuutta koskeva oikeus testamentinsaajalle, jolloin tällä on oikeus vaatia testamenttisaannon täyttämistä.

5.

Selitettyäni, mistä syistä oikeudenkäyntiväitteet on hylättävä, esitän, miksi voidaan mielestäni perustellusti katsoa, että

6.

Näin ollen ehdotan, että ennakkoratkaisukysymykseen vastataan kieltävästi.

7.

Asetuksen N:o 650/2012 johdanto-osan 7, 9, 15, 16, 18, 19, 37 ja 67 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

– –

– –

– –

– –

8.

Saman asetuksen 1 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Tätä asetusta sovelletaan perimykseen. Sitä ei sovelleta vero-, tulli- tai hallintoasioihin.

2.   Tämän asetuksen soveltamisalaan eivät kuulu seuraavat asiat:

– –

9.

Kyseisen asetuksen 21 artiklan, jossa vahvistetaan perimykseen sovellettavaa lakia koskeva yleissääntö, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, perimykseen kokonaisuudessaan sovelletaan sen valtion lakia, jossa perittävän asuinpaikka oli kuolinhetkellä.”

10.

Asetuksen N:o 650/2012 22 artiklan, jonka otsikko on ”Lainvalinta”, 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Henkilö voi valita, että hänen perimykseensä kokonaisuudessaan sovelletaan sen valtion lakia, jonka kansalainen hän on valinnan tehdessään tai kuollessaan.

– –

2.   Valinta on tehtävä nimenomaisesti kuolemanvaraismääräyksessä annettavalla ilmoituksella tai sen on käytävä ilmi kyseisen määräyksen ehdoista.”

11.

Kyseisen asetuksen 23 artiklan, jonka otsikko on ”Sovellettavan lain soveltamisala”, 1 kohdassa ja 2 kohdan e alakohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Edellä olevan 21 tai 22 artiklan mukaisesti määräytyvää lakia sovelletaan perimykseen kokonaisuudessaan.

2.   Kyseistä lakia sovelletaan erityisesti seuraaviin:

– –

12.

Kyseisen asetuksen 31 artiklassa, jonka otsikko on ”Esineoikeuksien muuntaminen”, säädetään seuraavaa:

”Jos henkilö vetoaa esineoikeuteen, johon hänellä on oikeus perimykseen sovellettavan lain nojalla, ja sen jäsenvaltion lainsäädäntö, jossa oikeuteen vedotaan, ei tunne kyseistä esineoikeutta, kyseinen oikeus on tarvittaessa ja mahdollisuuksien mukaan muunnettava lähinnä vastaavaksi kyseisen valtion lain mukaiseksi esineoikeudeksi ottaen huomioon kyseisellä esineoikeudella tavoitellut päämäärät ja edut sekä sen vaikutukset.”

13.

Asetuksen N:o 650/2012 V luku koskee virallisia asiakirjoja ja tuomioistuimessa tehtyjä sovintoja.

14.

Tämän asetuksen 59 artiklan, jonka otsikko on ”Virallisten asiakirjojen hyväksyminen”, 1 kohdassa säädetään, että ”jäsenvaltiossa laaditulla virallisella asiakirjalla on toisessa jäsenvaltiossa sama todistusvoima kuin sillä on alkuperäjäsenvaltiossa tai siihen mahdollisimman rinnastettavissa oleva vaikutus edellyttäen, että se ei ole selvästi vastoin asianomaisen jäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteita (ordre public)”.

15.

Mainitun asetuksen VI lukuun, joka koskee eurooppalaista perintötodistusta, sisältyvässä 62 artiklassa, jonka otsikko on ”Eurooppalaisen perintötodistuksen käyttöönotto”, säädetään seuraavaa:

”1.   Tällä asetuksella otetaan käyttöön eurooppalainen perintötodistus, – – joka annetaan käytettäväksi toisessa jäsenvaltiossa ja jolla on 69 artiklassa luetellut oikeusvaikutukset.

2.   [Eurooppalaisen perintötodistuksen] käyttö ei ole pakollista.

– –”

16.

Asetuksen N:o 650/2012 63 artiklan, jonka otsikko on ”[Eurooppalaisen perintötodistuksen] tarkoitus”, 1 kohdassa ja 2 kohdan b alakohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   [Eurooppalaista perintötodistusta] käyttävät perilliset, perintöön suoraan oikeutetut testamentinsaajat ja testamentin toimeenpanijat tai jäämistön hoitajat, joiden on toisessa jäsenvaltiossa vedottava asemaansa tai käytettävä oikeuksiaan perillisinä tai testamentinsaajina ja/tai valtuuksiaan testamentin toimeenpanijoina tai jäämistön hoitajina.

2.   [Eurooppalaista perintötodistusta] voidaan käyttää erityisesti osoittamaan yksi tai useampia seuraavista seikoista:

– –

17.

Samaan lukuun sisältyvässä 68 artiklassa, jonka otsikko on ”[Eurooppalaisen perintötodistuksen] sisältö”, säädetään seuraavaa:

”[Eurooppalaisessa perintötodistuksessa] on oltava seuraavat tiedot, siltä osin kuin sen käyttötarkoitus niitä edellyttää:

– –

– –”

18.

Mainitun asetuksen 69 artiklan, jonka otsikko on ”[Eurooppalaisen perintötodistuksen] oikeusvaikutukset”, 2 ja 5 kohdassa säädetään seuraavaa:

”2.   [Eurooppalaisen perintötodistuksen] oletetaan osoittavan todenmukaisesti perimykseen sovellettavan lain tai muun tiettyihin seikkoihin sovellettavan lain mukaisesti vahvistetut seikat. [Eurooppalaisessa perintötodistuksessa] perillisenä, testamentinsaajana, testamentin toimeenpanijana tai jäämistön hoitaja[na] mainitulla henkilöllä oletetaan olevan todistuksessa mainittu asema ja/tai siinä mainitut oikeudet tai valtuudet, ilman kyseisiin oikeuksiin tai valtuuksiin liittyviä muita ehtoja ja/tai rajoituksia kuin ne, jotka on [eurooppalaisessa perintötodistuksessa] mainittu.

– –

5.   [Eurooppalainen perintötodistus] on pätevä asiakirja, jonka perusteella jäämistöomaisuutta koskevat tiedot voidaan kirjata jäsenvaltion asiaankuuluvaan rekisteriin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 artiklan 2 kohdan k ja l alakohdan soveltamista.”

19.

Puolan siviililain (Kodeks Cywilny, jäljempänä siviililaki) 9811 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Notaarin vahvistamana asiakirjana laaditussa testamentissa perinnönjättäjä voi määrätä, että nimetty henkilö saa erityisjälkisäädöksessä tarkoitetun omaisuuden perinnönjättäjän kuollessa (esineoikeudellinen erityisjälkisäädös).”

20.

Tämän pykälän 2 momentin 2 kohdassa todetaan seuraavaa:

”Tällaisen esineoikeudellisen erityisjälkisäädöksen kohteena voi olla

– –

– –”

21.

Siviililain 968 § koskee velvoiteoikeudellista jälkisäädöstä, jonka testamentintekijä voi sisällyttää missä tahansa sallituista muodoista laadittuun testamenttiin, mukaan lukien omakätiseen testamenttiin.

22.

Notaareista 14.2.1991 annetun lain (Prawo o notariacie, jäljempänä notaareista annettu laki) ( 8 ) 81 §:ssä, sellaisena kuin se on muutettuna 13.12.2013 annetulla lailla, ( 9 ) määrätään notaarille velvollisuus kieltäytyä lainvastaisen notaarin toimen toteuttamisesta.

23.

Notaareista annetun lain 83 §:n 2 momentin mukaan notaarin toimen toteuttamisen epääminen on tarkastettava, jos henkilö, jolta toimen toteuttaminen evättiin, tekee valituksen. Tämän valituksen tutkii ensin itseoikaisumenettelyä noudattaen itse notaari, joka voi katsoa sen olevan oikeutettu ja toteuttaa toimet. Jos notaari ei itse hyväksy valitusta, valituksen käsittelee notaarin kotipaikan toimivaltainen Sąd Okręgowy (alueellinen tuomioistuin, Puola). Kansallisen oikeuskäytännön mukaan Sąd Okręgowy käsittelee asian tässä yhteydessä toisena asteena.

24.

Aleksandra Kubicka on Puolan kansalainen, joka on naimisissa Saksan kansalaisen kanssa. Aviopuolisoilla on kaksi alaikäistä lasta. Aviopuolisot ovat osuuksin, joista kumpikin on puolet, Frankfurtissa (Oder, Saksa) sijaitsevan kiinteistön yhteisomistajia. Perhe asuu tässä kiinteistössä.

25.

Kubicka otti yhteyttä Słubicessa (Puola) sijaitsevaan notaarin toimistoon, koska hän halusi laatia testamentin. Hän tahtoi varmistaa, että hänen kuollessaan hänelle kuuluvan omistusosuuden yhteisestä kiinteistöstä saa hänen aviopuolisonsa. Hän aikoi määrätä siitä siviililain 9811 §:ssä tarkoitetulla esineoikeudellisella erityisjälkisäädöksellä Puolan perintölain mukaisesti. Muilta osin valittaja halusi pysyttää lakimääräisen perimysjärjestyksen, jonka mukaan aviomies ja lapset perisivät hänet yhtä suurin osuuksin.

26.

Notaarin edustaja Marcin Margoński kieltäytyi notaareista annetun lain 81 §:n nojalla vahvistamasta sellaista testamenttia, jossa on esineoikeudellinen erityisjälkisäädös.

27.

Notaarin edustaja väittää, että tällainen erityisjälkisäädös on ristiriidassa esineoikeuksia ja kiinteistörekisterin pitämistä koskevan Saksan lainsäädännön ja oikeuskäytännön kanssa, jotka hänen on asetuksen N:o 650/2012 1 artiklan 2 kohdan k ja l alakohdan ja 31 artiklan nojalla otettava huomioon, ja toteaa väitteensä tueksi seuraavaa:

28.

Näkemystään perustellakseen notaarin edustaja viittaa myös asetuksen N:o 650/2012 täytäntöön panevan Saksan lain (Internationales Erbrechtsverfahrensgesetz; kansainvälisestä perintöasioita koskevasta menettelystä 29.6.2015 annettu laki) ( 10 ) perusteluihin, joissa on seuraava kohta: ”Saksan oikeus ei sen sijaan tunne esineoikeudellista erityisjälkisäädöstä, eikä sen tarvitse tunnustaa sitä myöskään asetuksen (asetuksen 1 artiklan 2 kohdan k alakohta) nojalla. Tähänkin saakka Saksan oikeudessa tällaiset esineoikeudelliset erityisjälkisäädökset muunnettiin velvoiteoikeudellisiksi (ns. velvoiteoikeudellinen erityisjälkisäädös). Tältä osin asetuksen 31 artikla ei tuo muutosta.”

29.

Koska Kubicka katsoi, ettei mikään asetuksen N:o 650/2012 säännöksistä oikeuttanut kieltäytymään hänen valitsemassaan perintölainsäädännössä säädetyn esineoikeudellisen erityisjälkisäädöksen esineoikeudellisten vaikutusten tunnustamisesta, hän teki notaarin edustajalle valituksen.

30.

Kun notaarin edustaja vahvisti kieltäytyvänsä notaarin toimen toteuttamisesta, Kubicka saattoi asian ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen käsiteltäväksi.

31.

Ennakkoratkaisua pyytänyttä tuomioistuinta on sen käsityksen mukaan pyydetty määrittämään laajuus, jossa sovellettavasta perintölainsäädännöstä johtuvia vaikutuksia voidaan rajoittaa omaisuuden sijaintipaikassa voimassa olevan lainsäädännön säännöksillä.

32.

Tässä tilanteessa Sąd Okręgowy w Gorzowie Wielkopolskim (Gorzów Wielkopolskin alueellinen tuomioistuin, Puola) on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko asetuksen N:o 650/2012 1 artiklan 2 kohdan k alakohtaa, 1 artiklan 2 kohdan l alakohtaa tai 31 artiklaa tulkittava siten, että ne sallivat sovellettavan perintölainsäädännön mukaisen esineoikeudellisen erityisjälkisäädöksen (legatum per vindicationem) esineoikeudellisten vaikutusten tunnustamisen epäämisen, jos kyseinen testamenttisaanto koskee sellaisessa jäsenvaltiossa sijaitsevan kiinteän omaisuuden omistusoikeutta, jonka laki ei tunne sellaisen testamenttisaannon järjestelmää, jolla on välitön esineoikeudellinen vaikutus?”

33.

Saksan ja Unkarin hallitukset väittävät kirjallisissa huomautuksissaan, että ennakkoratkaisukysymys on jätettävä tutkimatta, koska se on luonteeltaan hypoteettinen.

34.

Tästä on aluksi huomautettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ”SEUT 267 artiklassa määrätty menettely on unionin tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten välisen yhteistyön väline. Tästä seuraa, että yksinomaan kansallisen tuomioistuimen, jossa asia on vireillä ja joka vastaa annettavasta ratkaisusta, tehtävänä on kunkin asian erityispiirteiden perusteella harkita, onko ennakkoratkaisu tarpeen asian ratkaisemiseksi ja onko sen unionin tuomioistuimelle esittämillä kysymyksillä merkitystä asian kannalta. Näin ollen silloin, kun kansallisten tuomioistuinten esittämät ennakkoratkaisukysymykset koskevat unionin oikeuden säännöksen tulkintaa, unionin tuomioistuimen on lähtökohtaisesti annettava ennakkoratkaisu. Unionin tuomioistuin voi kuitenkin jättää kansallisen tuomioistuimen esittämän ennakkoratkaisukysymyksen tutkimatta, jos on ilmeistä, että pyydetyllä unionin oikeuden tulkitsemisella ei ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen, jos kyseinen ongelma on luonteeltaan hypoteettinen taikka jos unionin tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin”. ( 11 )

35.

Unkarin hallitus kehottaa unionin tuomioistuinta jättämään ennakkoratkaisukysymyksen tutkimatta, koska se koskee sellaisia esineoikeudellisen erityisjälkisäädöksen vaikutuksia, joita Saksan kiinteistörekisteriviranomainen ei ole vielä ilmaissut kieltäytyvänsä tunnustamasta, koska perinnönjättäjä ei ole kuollut. Kyseinen hallitus katsoo, että tällä kysymyksellä yritetään ainoastaan saada tulkinta erityisjälkisäädöksiä koskevista Puolan ja Saksan kansallisista säännöksistä niiden välisen suhteen määrittämiseksi.

36.

Totean asetuksen N:o 650/2012 johdanto-osan seitsemänteen perustelukappaleeseen viitaten, että sen tarkoituksena on, että unionin kansalaiset voivat järjestää perimyksensä ja että perillisten ja testamentinsaajien oikeuksien toteutuminen taataan tehokkaasti. Ennakkoratkaisukysymykset, jotka koskevat tilanteita, joissa rajoitetaan testamentintekijän vapautta laatia testamentti, on näin ollen otettava tutkittaviksi. Oikeusvarmuuden vuoksi ei myöskään voida ajatella, että tällainen kysymys olisi mahdollista tutkia vasta perinnönjättäjän kuoltua, kun jo asiakirjan laatimisvaiheessa ilmenee tulkintaongelmia.

37.

Saksan hallituksen mukaan ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo velvollisuudekseen tarkistaa, onko valittajan valitsema jälkisäädös notaareista annetun lain 81 §:n kannalta lainvastainen, täsmentämättä kuitenkaan, millä tavoin tämä lainvastaisuus aiheutuu Puolan oikeuden mukaan siitä, ettei Saksan lainsäädännössä tunneta esineoikeudellista erityisjälkisäädöstä.

38.

Huomattakoon kuitenkin, että – kuten suullisessa käsittelyssäkin muistutettiin – notaarin velvollisuutta kieltäytyä lainvastaisen notaarin toimen laatimisesta on tulkittava laajasti. Koska kyseessä on virkamies, tähän kieltäytymisvelvollisuuteen on välttämättä sisällyttävä neuvontavelvollisuus ja velvollisuus tarkistaa, että toimi on asianomaisen henkilön tavoittelemaan päämäärään nähden tehokas.

39.

Kuten ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, pääasiassa on kyse testamentintekijän tahdosta järjestää perimyksensä siten, että omaisuus siirtyy hänen kuolemansa jälkeen suoraan perinnönsaajalle ilman muita muodollisuuksia.

40.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen Saksan säädännäisestä oikeudesta esittämän näkemyksen, jonka mukaan Saksassa sijaitsevaan kiinteistöön kohdistuvia oikeuksia koskeva esineoikeudellinen erityisjälkisäädös ei voi tuottaa oikeusvaikutuksia, on vahvistettu olevan asianmukainen. ( 12 )

41.

Koska ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle tehty valitus koskee notaarin kieltäytymistä toteuttamasta tällaista toimea, josta säädetään testamentintekijän valitsemassa laissa mutta jota kiinteistön sijaintivaltiossa voimassa olevassa lainsäädännössä ei tunneta, tulkintapyyntöä ei voida pitää hypoteettisena.

42.

Näin ollen ennakkoratkaisukysymys on mielestäni otettava tutkittavaksi.

43.

Pääasia koskee Kubickan, joka on Puolan kansalainen, Saksassa sijaitsevaa kiinteistöä koskevan omistusoikeuden siirtämistä erityisjälkisäädöksellä hänen kuolemansa jälkeen.

44.

Asetuksen N:o 650/2012 1 artiklan ja 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan tämä kuolemanvaraismääräys kuuluu sen soveltamisalaan.

45.

Omistusoikeuden siirtoa koskeviin yksityiskohtaisiin sääntöihin on lähtökohtaisesti sovellettava sitä perintölainsäädäntöä, jonka Kubicka on valinnut. Asetuksen N:o 650/2012 22 artiklan mukaan hän voi valita perimykseen sovellettavaksi laiksi sen valtion lain, jonka kansalainen hän lainvalintahetkellä on. Sen 23 artiklan 2 kohdan e alakohdassa säädetään, että kyseistä lakia sovelletaan erityisesti jäämistöön kuuluvien oikeuksien siirtoon testamentinsaajille. Tämä analyysi saa tukea saman asetuksen johdanto-osan 42 perustelukappaleesta, jonka mukaan ”perimykseen sovellettavaksi laiksi määritetyn lain olisi säänneltävä perimystä perimyksen alkamisesta aina siihen asti, kun jäämistöön kuuluvan omaisuuden omistajuus siirtyy kyseisessä laissa määritetyille edunsaajille”.

46.

Kyseisellä erityisjälkisäädöksellä Kubicka aikoo jättää testamentinsaajalle omistusosuutensa kiinteästä omaisuudesta eli molempien valtioiden oikeusjärjestyksissä tunnetun esineoikeuden, joka vastaa hänelle tällä hetkellä kuuluvaa oikeutta.

47.

Esineoikeudellisen erityisjälkisäädöksen valitseminen velvoiteoikeudellisen jälkisäädöksen sijaan ei siis muuta mitenkään omaisuuteen kohdistuvan oikeuden sisältöä. Sillä ainoastaan järjestetään esineoikeuden siirto suoraan testamentinsaajalle sen sijaan, että se siirrettäisiin epäsuorasti perustamalla velvoiteoikeus testamentinsaajan hyväksi.

48.

Toisin kuin Saksan hallitus väittää, asetuksen N:o 650/2012 1 artiklan 2 kohdan k alakohdassa säädetty poissulkeminen ei kuitenkaan koske tätä siirtotapojen eroavuutta. Ainoastaan esineoikeuksien luonteen ja määrän määrittämisen on tarkoitus jäädä kiinteän omaisuuden sijaintivaltion lainsäädännön toimivaltaan, kuten kyseisen asetuksen johdanto-osan 15 perustelukappaleesta hyvin selvästi ilmenee.

49.

Näin ollen viittaus kyseisen asetuksen 1 artiklan 2 kohdan k alakohtaan voidaan sen soveltamisalan vuoksi jättää tarkastelun ulkopuolelle.

50.

Sama pätee siten asetuksen N:o 650/2012 31 artiklaan, jota on sen sanamuodon mukaan tarkoitus soveltaa ainoastaan, jos ”henkilö vetoaa esineoikeuteen, johon hänellä on oikeus perimykseen sovellettavan lain nojalla, ja sen jäsenvaltion lainsäädäntö, jossa oikeuteen vedotaan, ei tunne kyseistä esineoikeutta”.

51.

Enää on jäljellä viimeinen Saksan hallituksen ratkaisevaksi luonnehtima kysymys: ( 13 ) voidaanko kyseisen asetuksen 1 artiklan 2 kohdan l alakohdassa säädetyllä poissulkemisella rajoittaa omaisuuden siirtoon sovellettavan perintölainsäädännön oikeusvaikutuksia, sellaisina kuin ne määritellään saman asetuksen 23 artiklan 2 kohdan e alakohdassa?

52.

Toisin sanoen: jos perinnönsaajasta tulee testamentintekijän valitseman perintölainsäädännön nojalla kiinteän omaisuuden omistaja ja tämä omistusoikeus on kirjattava toisen jäsenvaltion kiinteistörekisteriin, voidaanko rekisteröinti evätä vetoamalla omaisuuden sijaintivaltiossa voimassa olevaan lakiin, jossa tälle oikeuden luovalle rekisteröinnille säädetyt aineelliset edellytykset ovat erilaiset?

53.

Vastausta voidaan hakea tarkastelemalla asetuksen N:o 650/2012 1 artiklan 2 kohdan l alakohdan säännöksiä ja kyseisellä asetuksella tavoiteltuja päämääriä.

54.

Muistutettakoon aluksi, että mainitun asetuksen 1 artiklan 2 kohdan l alakohdan mukaan asetuksen soveltamisalaan eivät kuulu ”kiinteään tai irtaimeen omaisuuteen liittyvien oikeuksien kirjaaminen rekisteriin, kirjaamisen oikeudelliset edellytykset mukaan luettuina, ja tällaisten oikeuksien rekisteriin kirjaamisen tai kirjaamatta jättämisen vaikutukset”.

55.

Asetuksen N:o 650/2012 johdanto-osan 18 perustelukappaleessa täsmennetään edellä mainitun säännöksen ulottuvuus, jota on tulkittava suppeasti, onhan kyseessä poissulkeminen: ”sen jäsenvaltion lainsäädännössä, jossa rekisteriä pidetään, (kiinteän omaisuuden osalta omaisuuden sijaintipaikan laissa (lex rei sitae)) olisi määritettävä, millaisin oikeudellisin edellytyksin ja miten kirjaaminen on suoritettava ja mitkä viranomaiset, kuten kiinteistörekisterit tai notaarit, ovat vastuussa sen tarkistamisesta, että kaikki edellytykset täyttyvät ja että perusteeksi esitetyt tai laaditut asiakirjat ovat riittäviä tai sisältävät tarvittavat tiedot. – – Erityisesti tämän asetuksen nojalla annetun eurooppalaisen perintötodistuksen olisi oltava pätevä asiakirja jäämistöomaisuuden kirjaamiseksi jäsenvaltion rekisteriin. – – Toimivaltainen viranomainen voi ilmoittaa rekisteröintiä hakevalle henkilölle, miten puuttuvat tiedot tai asiakirjat toimitetaan.”

56.

Kuten erityisesti Espanjan hallitus ja komissio ( 14 ) mainitsevat, tässä säännöksessä tarkoitetuilla oikeudellisilla edellytyksillä, jotka liittyvät muun muassa rekisteröinnin määräaikaan ja muotomääräyksiin, pyritään varmistamaan kaikenlaisiin oikeudensiirtojen rekisteröinteihin luonnostaan kuuluva turvallisuus. Eurooppalaisen perintötodistuksen käyttöönotolla pyrittiin nimenomaan helpottamaan sellaisten vaatimusten täyttämistä, jotka eivät koske esineoikeuksien siirron aineellisia edellytyksiä, ja virallisten asiakirjojen liikkuvuutta. ( 15 )

57.

Tarkastelun tässä vaiheessa voitaisiin jo katsoa, ettei mainitun asetuksen 1 artiklan 2 kohdan l alakohdan säännöksiä ole mahdollista tulkita siten, että niillä voitaisiin perustella kieltäytymistä tunnustamasta valitun perintölainsäädännön mukaisen erityisjälkisäädöksen oikeusvaikutuksia.

58.

Voitaisiinko tähän kuitenkin ajatella – Saksan hallituksen esittämän mukaisesti – päinvastaista ratkaisua viittaamalla mainitun artiklan loppuosaan ”ja tällaisten oikeuksien rekisteriin kirjaamisen tai kirjaamatta jättämisen vaikutukset”?

59.

Tämän loppuosan merkitys ilmaistaan selkeästi mainitun asetuksen johdanto-osan 19 perustelukappaleessa. Siinä tarkastellaan nimenomaisesti kysymystä siitä, onko rekisteröinnillä oikeuden olemassaolon toteava vai oikeuden luova vaikutus. Lisäksi siinä mainitaan hankinta-ajankohta esimerkkinä seikoista, jotka on jätettävä soveltamisalan ulkopuolelle.

60.

Rekisteröintivaatimusta ei voida kaikissa tapauksissa asettaa esineoikeuden hankkimisen edellytykseksi. Tätä varaumaa on välttämättä tarkasteltava perintölainsäädännön yhtenäisyyden periaatteen valossa, sellaisena kuin siitä säädetään asetuksen N:o 650/2012 23 artiklan 2 kohdan e alakohdassa, jonka mukaan perintölainsäädäntöä sovelletaan ”jäämistöön kuuluvan omaisuuden, oikeuksien ja velvoitteiden siirtoon perillisille ja mahdollisille testamentinsaajille”. Toisenlaisella tulkinnalla kavennettaisiin merkittävästi tämän periaatteen ulottuvuutta, vaikka on otettava huomioon unionin lainsäätäjän tavoittelema päämäärä.

61.

Tästä on muistutettava, että kyseisen asetuksen yleisenä tavoitteena on pitää yllä ja kehittää vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta, jolla taataan henkilöiden vapaa liikkuvuus. ( 16 )

62.

Asetuksella vastataan tarpeeseen varmistaa lainvalinta- ja toimivaltasääntöjen yhteensopivuus; perintöasioissa nämä säännöt ovat muodostuneet erityisen mutkikkaiksi ratkaistavien kysymysten monitahoisuuden vuoksi (edunsaajien ja heidän oikeuksiensa määrittäminen, tarvittaessa omaisuuskohtaisesti, jäämistön hallinnointia ja testamentin toimeenpanoa koskevat säännöt jne.).

63.

Asetuksen N:o 650/2012 ensisijainen konkreettinen tavoite ilmaistaan sen johdanto-osan seitsemännessä perustelukappaleessa. Siinä täsmennetään, että ”kansalaisten on voitava järjestää perimyksensä ennakolta Euroopan oikeusalueella. Perillisten ja testamentinsaajien – – oikeuksien toteutuminen on taattava tehokkaasti”.

64.

Keinot näiden tavoitteiden saavuttamiseksi määritellään asetuksen johdanto-osan kahdeksannessa perustelukappaleessa, jonka mukaan ”tähän asetukseen olisi koottava säännökset – – virallisten asiakirjojen tunnustamisesta – – sekä eurooppalaisen perintötodistuksen käyttöönotosta”, ja saman asetuksen johdanto-osan 37 perustelukappaleessa, joka koskee lainvalintasääntöjen yhdenmukaistamista ”riippumatta omaisuuden luonteesta ja siitä, sijaitseeko omaisuus toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa valtiossa”.

65.

Korostettakoon myös, että tämä yksinkertaistamispyrkimys on johtanut eurooppalaisen perintötodistuksen laatimiseen. Todistusta voidaan käyttää perillisten tai testamentinsaajien aseman ja oikeuksien osoittamiseen toisessa jäsenvaltiossa ja erityisesti tietyn jäämistöön kuuluvan omaisuuden osoittamiseen todistuksessa mainitulle testamentinsaajalle. ( 17 )

66.

Asetuksen N:o 650/2012 69 artiklan 5 kohdan mukaan kyseinen todistus on pätevä asiakirja, jonka perusteella jäämistöomaisuutta koskevat tiedot voidaan kirjata jäsenvaltion asiaankuuluvaan rekisteriin.

67.

Tässä ei voida nojautua myöskään siihen, että mainitun artiklan 5 kohdassa viitataan myös 1 artiklan 2 kohdan l alakohdassa säädettyyn poissulkemisperusteeseen. Jälkimmäisen ulottuvuus on edellä tämän ratkaisuehdotuksen 55 kohdassa esitetyistä, asetuksen johdanto-osan 18 perustelukappaleesta ilmenevistä syistä rajattava koskemaan ainoastaan rekisteröintimenettelyyn liittyviä yksityiskohtaisia sääntöjä. ( 18 ) Tästä seuraa, että eurooppalaisen perintötodistuksen täydennykseksi voidaan käytännössä vaatia muita asiakirjoja tai tietoja esimerkiksi silloin, kun todistuksessa mainitut tiedot eivät ole riittävän täsmällisiä, jotta niiden avulla pystyttäisiin yksilöimään omaisuus, jonka omistusoikeuden siirto pitäisi rekisteröidä.

68.

Komission esittämien tietojen mukaan ( 19 ) näiden päätelmien suuntaisesti Saksan hallituksen ehdotukset, joilla tämä pyrki varmistamaan, että omistusoikeuden siirtoa koskevien edellytysten määrittämisessä sovellettaisiin edelleen sen jäsenvaltion rekisteröintilakia, jossa siirretty omaisuus sijaitsee, hylättiin tämän asetuksen hyväksymistä edeltäneissä neuvotteluissa tai niitä muutettiin.

69.

Lisäksi komissio huomauttaa, että Alankomaiden kuningaskunta, jonka perintölainsäädännössä ei myöskään tunneta esineoikeudellista erityisjälkisäädöstä, mukautti asetuksen N:o 650/2012 täytäntöön pannessaan rekisteröintiä koskevia säännöksiään siten, että esineoikeudellisen erityisjälkisäädöksen saaja voi vastedes saada omistusoikeutensa kirjatuksi rekisteriin eurooppalaisella perintötodistuksella, jossa mainitaan, että testamentinsaaja on saanut kiinteän omaisuuden erityisjälkisäädöksellä. ( 20 )

70.

Tällä ratkaisulla taataan perintölainsäädännön valinnan täysi tehokkuus.

71.

Sillä on olennainen merkitys myös perinnönjaossa, koska siinä voi ilmetä samankaltaisia ongelmia.

72.

Lisäksi tätä ratkaisua on tarkasteltava yhdessä asetuksen 31 artiklassa säädetyn muuntamismekanismin kanssa, jota sovelletaan silloin, kun rekisteröintipaikassa sovellettavassa lainsäädännössä ei tunneta saatua oikeutta, mikä osoittaa, ettei oikeuden poissulkeminen ole mahdollista ja että unionin lainsäätäjällä on ollut vahva tahto antaa perintölainsäädännön valinnalle tehokas vaikutus.

73.

Edellä esitetyn perusteella katson, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa asetuksen N:o 650/2012 1 artiklan 2 kohdan k ja l alakohtaa ja 31 artiklaa on tulkittava siten, että ne eivät salli perintölainsäädännön mukaisen esineoikeudellisen erityisjälkisäädöksen (legatum per vindicationem) esineoikeudellisten vaikutusten tunnustamisen epäämistä, jos kyseinen testamenttisaanto koskee sellaisessa jäsenvaltiossa sijaitsevan kiinteän omaisuuden omistusoikeutta, jonka laki ei tunne sellaisen testamenttisaannon järjestelmää, jolla on välitön esineoikeudellinen vaikutus.

74.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Sąd Okręgowy w Gorzowie Wielkopolskimin esittämään ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:

Pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa toimivallasta, sovellettavasta laista, päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta ja virallisten asiakirjojen hyväksymisestä ja täytäntöönpanosta perintöasioissa sekä eurooppalaisen perintötodistuksen käyttöönotosta 4.7.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 650/2012 1 artiklan 2 kohdan k ja l alakohtaa ja 31 artiklaa on tulkittava siten, että ne eivät salli perintölainsäädännön mukaisen esineoikeudellisen erityisjälkisäädöksen (legatum per vindicationem) esineoikeudellisten vaikutusten tunnustamisen epäämistä, jos kyseinen testamenttisaanto koskee sellaisessa jäsenvaltiossa sijaitsevan kiinteän omaisuuden omistusoikeutta, jonka laki ei tunne sellaista testamenttisaannon järjestelmää, jolla on välitön esineoikeudellinen vaikutus.