1.

Onko kyseessä SEUT 107 artiklan 1 kohdassa kielletty valtiontuki, jos jäsenvaltio vapauttaa uskonnollisen yhdyskunnan tietyistä veroista myös muuhun kuin yksinomaan uskonnon harjoittamiseen liittyvässä toiminnassa? Tämä on olennaisilta osin se kysymys, jota espanjalainen tuomioistuin pyytää unionin tuomioistuinta selventämään käsiteltävässä asiassa.

2.

Kysymyksen taustalla ovat erilaiset verovapautukset, joita Espanjan kuningaskunta myöntää katoliselle kirkolle Pyhän istuimen kanssa vuonna 1979 tehdyn kansainvälisoikeudellisen sopimuksen perusteella. Kyseiseen sopimukseen vedoten katolinen kirkko vaatii käsiteltävässä asiassa kirkon yhteydessä toimivan koulun ylläpitäjänä palauttamaan kunnallisen veron, joka sen oli maksettava koulurakennuksessa tehdyistä kunnostustöistä.

3.

Koska unionin kilpailuoikeutta sovelletaan ainoastaan yrityksiin, käsiteltävän asian ratkaisu määräytyy taloudellisen toiminnan ja muun kuin taloudellisen toiminnan välisen eron tekemisen perusteella, eikä sen tekeminen suinkaan ole aina yksinkertaista. Jo aiempien tuomioiden ( 2 ) perusteella on riittävän tunnettua, että erityisesti koulutusala toimii yritystoimintaan liittyvien ja yhteiskunnallisten, jopa kulttuuristen, tehtävien rajapinnassa.

4.

Käsiteltävässä asiassa uuden ulottuvuuden tähän problematiikkaan tuo kuitenkin se, että se koskee viime kädessä valtion ja kirkon suhdetta, johon unionin primaarioikeudessa kiinnitetään erityistä huomiota SEUT 17 artiklassa. Uskonnon ja uskonnollisten yhdyskuntien asemasta nykyaikaisessa eurooppalaisessa yhteiskunnassa ( 3 ) käytävien, usein hyvin kiihkeiden keskustelujen vuoksi käsiteltävä asia ei voisi olla enää ajankohtaisempi. Siinä esille tulevat oikeuskysymykset ovat kaiketi erittäin kiinnostavia Espanjan lisäksi useiden muidenkin jäsenvaltioiden kannalta.

5.

Espanjan Pyhän istuimen kanssa tekemä sopimus on peräisin Espanjan Euroopan yhteisöön liittymistä edeltävältä ajalta, joten asian ratkaisemisessa on otettava huomioon lisäksi SEUT 108 ja SEUT 351 artikla.

6.

Käsiteltävässä asiassa sovellettavat unionin oikeussäännöt sisältyvät EUT-sopimuksen VII osaston 1 lukuun (”Kilpailusäännöt”) sisältyvään SEUT 107 artiklan 1 kohtaan, jossa määrätään seuraavaa:

”Jollei perussopimuksissa toisin määrätä, jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu sisämarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.”

7.

Lisäksi on viitattava EUT-sopimuksen ensimmäisen osan II osastoon (”Yleisesti sovellettavat määräykset”) sisältyvään SEUT 17 artiklan 1 kohtaan, jossa määrätään seuraavaa:

”Unioni kunnioittaa kirkkojen ja uskonnollisten yhdistysten tai yhdyskuntien asemaa, joka niillä on kansallisen lainsäädännön mukaisesti jäsenvaltioissa, eikä puutu siihen.”

8.

Merkityksellinen on myös EUT-sopimuksen seitsemänteen osaan (”Yleiset määräykset ja loppumääräykset”) sisältyvä SEUT 351 artikla, jossa määrätään seuraavaa:

”Perussopimusten määräykset eivät vaikuta sellaisiin oikeuksiin tai velvollisuuksiin, jotka johtuvat yhden tai useamman jäsenvaltion yhden tai useamman kolmannen maan kanssa ennen 1 päivää tammikuuta 1958 tai, kun on kyse jäseneksi liittyneestä valtiosta, ennen liittymispäivää tekemästä sopimuksesta.

Siltä osin kuin tällaiset sopimukset eivät ole sopusoinnussa perussopimusten kanssa, asianomaiset jäsenvaltiot käyttävät kaikkia aiheellisia keinoja todettujen ristiriitojen poistamiseksi. Tällöin jäsenvaltiot tarvittaessa avustavat toisiaan ja tapauksissa, joissa se on aiheellista, vahvistavat yhteisen kannan.

Soveltaessaan ensimmäisessä kohdassa tarkoitettuja sopimuksia jäsenvaltiot ottavat huomioon sen, että ne edut, jotka kukin jäsenvaltio on perussopimuksissa myöntänyt, ovat erottamaton osa unionin toteuttamista ja liittyvät sen vuoksi kiinteästi yhteisten toimielinten perustamiseen ja niille annettuun toimivaltaan sekä siihen, että kaikki jäsenvaltiot myöntävät samat edut.”

9.

Taloudellisista kysymyksistä Espanjan valtion ja Pyhän istuimen välillä 3.1.1979 tehdyn sopimuksen ( 4 ) IV artiklan 1 kappaleen B kohdan 1 alakohdassa määrätään katolisen kirkon kiinteistöjen ”täydellisestä ja pysyvästä vapauttamisesta kaikista tuloihin ja varallisuuteen kohdistuvista objekti- tai tuottoveroista”.

10.

Kuten kyseisen määräyksen 2 alakohdasta kuitenkin ilmenee, kyseistä verovapautusta ei sovelleta ”taloudellisen toiminnan harjoittamisesta saatuihin tuloihin eikä kirkon varallisuudesta saatuihin tuloihin silloin, kun varallisuuden käyttöoikeus on luovutettu”, eikä ”pääoman tuottoon eikä myöskään tuloihin, joista on maksettava lähdeverona kannettavaa tuloveroa”.

11.

Vuoden 1979 sopimuksen VI artiklaan sisältyy riidanratkaisumekanismi, jonka mukaan Pyhä istuin ja Espanjan hallitus sitoutuvat ratkaisemaan sopimuksen tulkintaan ja soveltamiseen liittyvät ongelmat yhteisymmärryksessä ja sopimukseen sisältyvät periaatteet huomioon ottaen.

12.

Espanjassa rakennus-, asennus- ja kunnostustöistä kannettava vero ( 5 ) perustuu vuonna 1988 annettuun lakiin. Tällä hetkellä se perustuu paikallistalouden sääntelystä annetun lain ( 6 ) 100 §:n 1 momenttiin, sellaisena kuin kyseinen laki on kuninkaan asetuksessa ( 7 ) 2/2004, joka annettiin 5.3.2004. ( 8 ) Kyseessä on omaisuuteen kohdistuva välillinen kunnallinen objektivero, josta saatavat tulot menevät Espanjan kunnille.

13.

Espanjan valtionvarainministeriö selvensi 5.6.2001 antamassaan asetuksessa, ( 9 ) että rakennus-, asennus- ja kunnostustöistä kannettava vero kuuluu vuoden 1979 sopimuksen IV artiklan 1 kappaleen B kohdan soveltamisalaan. Mainittua asetusta täsmennettiin myöhemmin 15.10.2009 annetulla asetuksella ( 10 ) siten, että kyseistä verovapautusta sovelletaan ainoastaan kiinteistöverosta ( 11 ) vapautettuihin kiinteistöihin eli kiinteistöihin, jotka on tarkoitettu yksinomaan uskonnon harjoittamiseen. ( 12 ) Vuonna 2009 annettu asetus kuitenkin kumottiin Audiencia Nacionalin 9.12.2013 antamalla tuomiolla, koska se on vuoden 1979 sopimuksen IV artiklan 1 kappaleen B kohdan ja VI artiklan vastainen. ( 13 )

14.

Congregación de Escuelas Pías Provincia de Betania (Comunidad de Casa de Escuelas Pías de Getafe, PP. Escolapios) ( 14 ) on katolisen kirkon laitos ja kuuluu sellaisena vuoden 1979 sopimuksen soveltamisalaan. Se omistaa Madridin lähellä Getafen kunnassa (Ayuntamiento de Getafe) sijaitsevan kiinteistön, jossa toimii koulu ”La Inmaculada”.

15.

Congregación haki 4.3.2011 Ayuntamiento de Getafelta rakennuslupaa kyseisellä kiinteistöllä olevan erillisen rakennuksen uudistamiseen ja laajentamiseen. Tämä rakennus toimii koulun juhlasalina. Tarkoitus oli tehdä juhlasalista 450-paikkainen tila kokous-, kurssi- ja konferenssikäyttöä ym. varten.

16.

Rakennuslupa myönnettiin 28.4.2011, ja Congregaciónin oli maksettava rakennus-, asennus- ja kunnostustöistä kannettavaa veroa 23730,41 euroa.

17.

Congregación teki kuitenkin myöhemmin maksamansa veron palauttamista koskevan hakemuksen, jossa se vetosi vuoden 1979 sopimuksen IV artiklan 1 kappaleen B kohtaan.

18.

Kunnan veroviranomainen ( 15 ) hylkäsi viimeksi mainitun hakemuksen 6.11.2013 tekemällään päätöksellä. Se perusteli tätä sillä, ettei verovapautusta sovelleta kyseisessä tapauksessa, koska kyse on katolisen kirkon uskonnon harjoittamiseen liittymättömästä toiminnasta. Congregaciónin oikaisuvaatimuksesta 27.2.2014 tehdyssä päätöksessä kunnan veroviraston johtaja pysytti aiemman hylkäävän päätöksen voimassa. Congregación nosti 21.5.2014 mainitusta päätöksestä kanteen Juzgado de lo Contencioso-administrativo no 4 de Madridissa (Madridin hallintotuomioistuin nro 4) eli ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa.

19.

Juzgado de lo Contencioso-administrativo no 4 de Madrid on esittänyt 26.1.2016 tekemällään päätöksellä SEUT 267 artiklan nojalla unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko katolisen kirkon vapauttaminen rakennus-, asennus- ja kunnostustöistä kannettavasta verosta SEUT 107 artiklan 1 kohdan vastaista, kun kyse on rakennus-, asennus- ja kunnostustöistä muuhun kuin yksinomaan uskonnon harjoittamiseen liittyvään taloudelliseen toimintaan tarkoitetuilla kiinteistöillä?”

20.

Espanjan kuningaskunta ja Euroopan komissio ovat esittäneet asiassa unionin tuomioistuimelle kirjallisia huomautuksia. Niiden lisäksi 10.1.2017 pidettyyn asianosaisten kuulemiseksi pidettyyn istuntoon osallistuivat myös Congregación ja Ayuntamiento de Getafe.

21.

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 94 artiklan ( 16 ) mukaan ennakkoratkaisupyyntöön on sisällytettävä ennakkoratkaisukysymyksen lisäksi tarvittavat tiedot pääasiaa koskevista tosiseikoista ja oikeudellisista seikoista. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on lisäksi esitettävä, mikä yhteys tulkittavilla unionin oikeuden säännöksillä on pääasiaan, ja selostettava ne syyt, joiden vuoksi se on ryhtynyt tarkastelemaan kysymystä kyseisten säännösten tulkinnasta tai pätevyydestä. Oikeuskäytännön mukaan tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevilla tiedoilla on erityinen merkitys kilpailuoikeudellisissa menettelyissä. ( 17 )

22.

Tätä taustaa vasten sekä Espanjan hallitus että komissio esittävät käsiteltävässä asiassa epäilyjä ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottamisesta. Yksikään niiden esittämistä väitteistä ei ole kuitenkaan nähdäkseni vakuuttava.

23.

Kovinkaan vakuuttava ei ensinnäkään ole Espanjan hallituksen väite, jonka mukaan ennakkoratkaisupyynnössä esitetään puhtaasti hypoteettinen kysymys ja sillä pyritään lausunnon muodossa esitettävään unionin oikeuden tulkintaan, jolla ei ole mitään tekemistä pääasian todellisuuden kanssa.

24.

Yhtäältä vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeutta koskevilla kysymyksillä oletetaan nimittäin olevan merkitystä asian ratkaisemisen kannalta, ( 18 ) ja ennakkoratkaisua pyytäneellä tuomioistuimella on tässä yhteydessä harkintavaltaa. ( 19 ) Toisaalta käsiteltävässä asiassa on kaikkea muuta kuin ilmeistä, että SEUT 107 artiklan pyydetyllä tulkinnalla ei olisi yhteyttä pääasian todellisuuteen tai kohteeseen. SEUT 107 artiklan 1 kohdan oikealla tulkinnalla on pikemminkin huomattava merkitys Congregaciónin kanteen kohtalolle, voidaanhan sen toivoma verovapautus myöntää vain, jos vapautus ei ole ristiriidassa valtiontukia koskevan unionin lainsäädännön kanssa. Tätä koskevat ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen epäilyt käyvät riittävän selvästi ilmi ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevasta päätöksestä.

25.

Kun tarkastellaan toiseksi pääasiaa koskevien oikeudellisten seikkojen esittämistä, ennakkoratkaisupyynnössä ei ole ilmeisiä aukkoja, toisin kuin Espanjan hallitus väittää. Ennakkoratkaisupyyntöpäätöksessä esitetään ymmärrettävästi asian kannalta merkitykselliset Espanjan verolainsäädännön säännökset ja vuoden 1979 sopimukseen sisältyvät, asian kannalta merkitykselliset kansainvälisen oikeuden määräykset. Espanjan hallitus ei myöskään ole yksilöinyt mitään säännöstä, jonka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin olisi jättänyt huomiotta tai unohtanut mainita.

26.

Kolmanneksi myös ennakkoratkaisupyyntöön sisältyvä pääasiaa koskevien tosiseikkojen kuvaus on riittävä. Espanjan hallitus ja komissio ovat tosin oikeassa siinä, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin olisi voinut kuvata vieläkin tarkemmin yleisesti Congregaciónin toimintaa opetusalalla ja erityisesti riidanalaisen rakennuksen käyttöä. Ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskeva päätös sisältää kuitenkin kaikki tarvittavat tiedot ennakkoratkaisukysymyksen ja sen ulottuvuuden ymmärtämiseksi. Tästä ovat osoituksena etenkin huomautukset, joita Espanjan hallitus ja komissio itse ovat esittäneet unionin tuomioistuimessa, ( 20 ) mihin Ayuntamiento de Getafe on viitannut perustellusti asianosaisten kuulemiseksi pidetyssä istunnossa.

27.

Kaiken kaikkiaan ennakkoratkaisupyyntö voidaan siten ottaa tutkittavaksi.

28.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksellään lähinnä, onko riidanalaista verovapautusta pidettävä SEUT 107 artiklan 1 kohdassa kiellettynä valtiontukena siinä tapauksessa, että sitä sovelletaan koulurakennuksiin.

29.

Aluksi on tarkasteltava sitä, voidaanko SEUT 107 artiklan 1 kohtaan sisältyvää valtiontukien kieltoa ylipäätään soveltaa nyt käsiteltävän kaltaisessa asiassa, kun otetaan huomioon, että SEUT 17 artiklan mukaan unioni kunnioittaa kirkkojen ( 21 ) asemaa jäsenvaltioissa eikä puutu siihen. ( 22 )

30.

Mainitulla SEUT 17 artiklalla Lissabonin sopimukseen sisällytettiin määräys, joka sisältyi jo Euroopan perustuslaista tehdyn sopimuksen ( 23 ) I-52 artiklaan ja joka perustuu vuonna 1997 annettuun julistukseen kirkkojen ja ei-tunnustuksellisten järjestöjen asemasta. ( 24 )

31.

SEUT 17 artiklalla myös konkretisoidaan ja täydennetään SEU 4 artiklan 2 kohdassa vahvistettua, yleisempää vaatimusta kunnioittaa jäsenvaltioiden kansallista identiteettiä, joka on olennainen osa niiden poliittisia ja valtiosäännön rakenteita.

32.

SEUT 17 artikla ilmentää kiistatta näkyvästi kirkkojen erityistä yhteiskunnallista asemaa jäsenvaltioissa. Kyseistä määräystä ei kuitenkaan pidä ymmärtää alakohtaiseksi poikkeukseksi, jonka mukaan kirkkojen toiminta yleisesti jäisi unionin oikeuden soveltamisalan ulkopuolelle. Unionin oikeutta on erityisesti sovellettava, kun kirkot harjoittavat taloudellista toimintaa, ( 25 ) samoin kuin unionin tuomioistuin on todennut vakiintuneessa oikeuskäytännössä myös urheiluseuroista ja ‑järjestöistä ( 26 ) ja oppilaitoksista. ( 27 )

33.

SEUT 17 artiklan erityinen merkitys nyt käsiteltävän kaltaisessa asiassa ei siis johdu siitä, että kirkkojen toiminta jätettäisiin yleisesti unionin oikeuden soveltamisalan ulkopuolelle, vaan pikemminkin siitä, että unionin oikeuden tulkinnassa ja soveltamisessa on kunnioitettava kirkkojen asemaa eikä siihen voida puuttua.

34.

SEUT 107 artiklan 1 kohdan mukaisella valtiontukien kiellolla on tarkoitus estää se, että jäsenvaltioiden väliseen kauppaan vaikuttavat julkiselta vallalta saatavat edut, jotka eri muodoissaan vääristävät tai uhkaavat vääristää kilpailua suosimalla tiettyjä yrityksiä tai tuotannonaloja. ( 28 )

35.

Kansallinen tuomioistuin lähtee ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevassa päätöksessään nimenomaisesti siitä olettamasta, että kyseessä oleva koulurakennus on tarkoitettu taloudelliseen käyttöön – eikä puhtaasti uskonnolliseen käyttöön. Jotta kansalliselle tuomioistuimelle voitaisiin kuitenkin antaa hyödyllinen vastaus, joka antaa sille parhaat mahdollisuudet ratkaista pääasia, ( 29 ) palautan SEUT 107 artiklan 1 kohdasta esittämieni toteamusten yhteydessä mieleen ensinnäkin edellytykset, joiden täyttyessä kyseessä on unionin oikeuden näkökulmasta ylipäätään taloudellinen toiminta (ks. tästä seuraava a kohta), ennen kuin tarkastelen valtiontukia koskevan kiellon yksittäisiä tunnusmerkkejä (ks. tästä jäljempänä b kohta).

36.

Aluksi on tähdennettävä, että unionin kilpailuoikeus koskee pelkästään yritysten toimintaa. ( 30 )

37.

Yrityksen käsite on ymmärrettävä toiminnallisesti, ja siihen kuuluvat kaikki taloudellista toimintaa harjoittavat yksiköt riippumatta niiden oikeudellisesta muodosta tai rahoitustavasta. ( 31 ) Elin, joka ei harjoita taloudellista toimintaa, ei ole kilpailuoikeudessa tarkoitettu yritys. ( 32 )

38.

Se, että kirkkojen toiminnan ytimen muodostaa tavallisesti uskonnollisten, sielunhoidollisten ja yhteiskunnallisten tehtävien hoitaminen, ei sinänsä vielä sulje pois, että kirkkojen yksittäisten toimintojen katsotaan tästä huolimatta kuuluvan talouselämän piiriin. Toiminnan luokitteleminen taloudelliseen toimintaan tai muuhun kuin taloudelliseen toimintaan kuuluvaksi on näet suoritettava erikseen kaikkien yksikön harjoittamien toimintojen osalta. ( 33 )

39.

Taloudellista toimintaa on kaikki toiminta, jossa tavaroita tai palveluja tarjotaan tietyillä markkinoilla. ( 34 ) Se, ettei toiminnalla ole ansiotarkoitusta tai ettei sillä tavoitella voittoa, ei sinänsä vielä ole esteenä sille, että kyseessä katsotaan olevan taloudellinen toiminta, kunhan siinä on kyse tavaroiden ja palvelujen tarjoamisesta. ( 35 )

40.

Congregación vaatii pääasiassa riidanalaista verovapautusta yhdessä koulurakennuksessaan tehdyistä kunnostustöistä. Verovapautus liittyy siis viime kädessä La Inmaculada ‑koulua ylläpitävän Congregaciónin opetustoimintaan.

41.

Se, onko erityisesti tällaista opetustoimintaa pidettävä taloudellisena toimintana, riippuu yksittäistapauksen konkreettisten seikkojen kokonaisarvioinnista, joka on kansallisen tuomioistuimen tehtävä. Tässä yhteydessä on otettava huomioon sekä opetuksen rahoitus että opetuksella täytettävät koulun ylläpitäjän tehtävät ja tavoitteet. ( 36 )

42.

Jos kirkko ylläpitää oppilaitoksiaan kokonaan tai pääosin kaupallisesti ja jos se tarjoaa siellä annettavaa opetusta pääosin vastineena oppilaiden tai heidän vanhempiensa maksuista ja muista rahanarvoisista suorituksista, ( 37 ) se tarjoaa tältä osin SEUT 56 artiklassa tarkoitettuja palveluja ( 38 ) ja harjoittaa näin ollen taloudellista toimintaa.

43.

Tilanne on sitä vastoin toinen, jos kirkko ei ylläpidä oppilaitoksiaan kokonaan tai pääosin kaupallisesti vaan osana yleistä yhteiskunnallista, kulttuurista ja koulutuspoliittista tehtäväänsä eikä turvaudu siellä annettavan opetuksen rahoittamisessa oppilaiden tai heidän vanhempiensa maksuihin lainkaan tai turvautuu niihin ainoastaan marginaalisesti. Tällaisessa tapauksessa se ei tarjoa SEUT 56 artiklassa tarkoitettuja palveluja ( 39 ) eikä siten harjoita myöskään taloudellista toimintaa.

44.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen näkemyksestä poiketen kirkon tarjoamien opetuspalvelujen pitäminen muuna kuin taloudellisena toimintana ei edellytä, että opetus itsessään ja viime kädessä myös rakennukset, joissa tätä opetusta annetaan, ”liittyvät yksinomaan uskonnon harjoittamiseen”. ( 40 ) Tällaisten opetuspalvelujen luonnehtimiseen muuksi kuin taloudelliseksi toiminnaksi riittää pikemminkin, jos niillä on aito yhteiskunnallinen, kulttuurinen ja koulutuspoliittinen tavoite.

45.

Tätä näkemystä puoltaa etenkin myös SEUT 17 artiklan 1 kohdassa asetettu velvoite ottaa huomioon kirkkojen erityisasema. Tämä asema tuo nimittäin mukanaan sen, että kirkoilla ei ole yhteiskunnassa vain yksinomaan uskonnon harjoittamiseen liittyviä tehtäviä, vaan ne myös edistävät merkittävästi yhteiskunnallisten, kulttuuristen ja koulutuspoliittisten tavoitteiden saavuttamista. Jos kirkkojen yhteiskunnallinen, kulttuurinen tai koulutuspoliittinen toiminta haluttaisiin luokitella yleisesti tavanomaisen talouselämän piiriin, jätettäisiin huomiotta tämän toiminnan erityisluonne ja siten viime kädessä myös kirkkojen erityisasema.

46.

Kuten asianosaisten kuulemiseksi pidetyssä istunnossa ilmeni, La Inmaculada ‑koulun tiloja käytetään pääosin opetukseen, joka on yhdenvertaista valtiollisten koulujen tarjoaman oppivelvollisuuden piiriin kuuluvan opetuksen kanssa (nk. educación obligatoria, jonka muodostavat educación primaria ja educación secundaria obligatoria). Tätä opetusta tarjotaan Congregaciónin ja toimivaltaisen Espanjan hallintoalueen – Comunidad de Madrid (Madridin itsehallintoalue) – tekemän sopimuksen mukaisesti, ja valtaosa siitä rahoitetaan julkisista varoista, kun taas oppilaiden tai heidän vanhempiensa maksuilla ja rahanarvoisilla suorituksilla on ainoastaan hyvin vähäinen merkitys. ( 41 ) Siten voidaan katsoa, että La Inmaculada ‑koulussa tarjottu oppivelvollisuuden piiriin kuuluva opetus on integroitu täysin Espanjan julkiseen koulutusjärjestelmään.

47.

Tällaiset seikat puoltavat kokonaisuutena ottaen sitä, että riidanalaisen koulurakennuksen – juhlasalin – käytöllä on erityinen yhteiskunnallinen, kulttuurinen ja koulutuspoliittinen tehtävä ja että Congregaciónin toiminta ei ole tältä osin luonteeltaan taloudellista, vaikka oppilaitosten välillä voikin olla tiettyä ”kilpailua” sen vuoksi, että oppilailla ja heidän vanhemmillaan on mahdollisuus valita eri julkisten ja yksityisten koulujen välillä.

48.

Asianosaisten kuulemiseksi pidetyssä istunnossa tuli kuitenkin ilmi, että La Inmaculada ‑koulussa tarjotaan oppivelvollisuuden piiriin kuuluvan opetuksen lisäksi muita koulutuspalveluja, jotka ovat Espanjan järjestelmässä vapaaehtoisia, nimittäin ensinnäkin varhaiskasvatusta (educación infantil) ja toiseksi opetusta toisen asteen koulutuksessa (educación postobligatoria), joka ei johda ylioppilastutkintoon (bachillerato) tai ammatilliseen tutkintoon (formación profesional). Kuten Congregaciónin edustaja myönsi unionin tuomioistuimen menettelyssä, tämän vapaaehtoisen opetustarjonnan rahoittamiseksi oppilaiden vanhemmilta peritään koulumaksu.

49.

Viimeksi mainittu seikka viittaa siihen, että ainakin osa Congregaciónin La Inmaculada ‑koulussa tarjoamista opetuspalveluista on luonteeltaan perinteisiä SEUT 56 artiklassa tarkoitettuja palveluja tai että niillä on ainakin merkittäviä yhtäläisyyksiä tällaisten palvelujen kanssa. ( 42 )

50.

Tässä tilanteessa on katsottava, että La Inmaculada ‑koulussa tarjotun opetuksen osalta Congregación harjoittaa osittain taloudellista toimintaa ja osittain muuta kuin taloudellista toimintaa ja että siten myöskään riidanalaista juhlasalia ei käytetä yksinomaan yhteiskunnalliseen, kulttuuriseen ja koulutuspoliittiseen tarkoitukseen vaan ainakin osittain Congregaciónin yritystoimintaan.

51.

Unionin tuomioistuimen menettelyssä ei selvinnyt, miten laajaa La Inmaculada ‑koulussa tarjottu vapaaehtoinen opetus on suhteessa oppivelvollisuuden piiriin kuuluvaan opetukseen, joten ainakaan käytettävissämme olevien tietojen perusteella Congregaciónin harjoittaman taloudellisen toiminnan ja muun kuin taloudellisen toiminnan suhdetta ei voida esittää määrällisesti.

52.

On joka tapauksessa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asia esittää kansallisen menettelyautonomian mukaisesti Congregaciónin toiminnasta tarvittavat toteamukset, joista voidaan tehdä päätelmiä riidanalaisen juhlasalin käytöstä. Tässä yhteydessä ei varmastikaan voida ottaa lähtökohdaksi pelkästään sitä, millainen osuus La Inmaculada ‑koulun kaikista tiloista – suhteessa rakennuskompleksin koko käyttöalaan – on varattu jompaankumpaan opetusmuotoon. ( 43 ) Mielestäni olisi annettava paljon enemmän painoarvoa muille tunnusluvuille, kuten etenkin koululuokkien ja opetustuntien määrälle sekä niiden oppilaiden ( 44 ) ja opettajien määrälle, jotka osallistuvat jompaankumpaan opetusmuotoon. Lisäksi on otettava huomioon koulun kummankin opetusmuodon keskimääräinen vuosibudjetti.

53.

Jos Congregaciónin yritystoiminta ei ole sen yhteiskunnallisiin, kulttuurisiin ja koulutuspoliittisiin tavoitteisiin perustuviin opetuspalveluihin verrattuna mitenkään mainittavan laajaa vaan luonteeltaan täysin toisarvoista, olisi oikeutettua kokonaisuutena ottaen katsoa, että Congregación harjoittaa muuta kuin taloudellista toimintaa. Komissio on myös perustellusti esittänyt vastaavaa unionin tuomioistuimessa.

54.

Tällainen tarkastelutapa on perusteltu ennen kaikkea yksinkertaistamissyistä ja johtaa valtiontukia koskevien unionin oikeusääntöjen mahdollisimman ei-byrokraattiseen käsittelyyn. Jotta kuitenkin noudatetaan oikeusvarmuuden periaatetta, on välttämätöntä määrittää raja-arvo, jota yritykset ja kansalliset viranomaiset voivat käyttää nyrkkisääntönä luonnehtiessaan taloudellista toimintaa täysin toisarvoiseksi.

55.

Komissio vaikuttaa lähtevän siitä, että taloudellinen toiminta, jonka osuus Congregaciónin kaltaisen laitoksen koko opetustarjonnasta on enintään 20 prosenttia, on puhdasta liitännäistoimintaa, jolla on täysin toissijainen merkitys. Komissio vetoaa tältä osin yleiseen ryhmäpoikkeusasetukseensa ( 45 ) ja tutkimukseen myönnettävästä valtiontuesta antamaansa tiedonantoon. ( 46 )

56.

Yleinen ryhmäpoikkeusasetus – SEUT 288 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettu kaikilta osiltaan velvoittava toimi – on varmasti otettava huomioon arvioitaessa käsiteltävän asian tosiseikkoja. Lähemmässä tarkastelussa kyseisen asetuksen säädösosassa ei kuitenkaan viitata minkäänlaiseen 20 prosentin raja-arvoon. Ainoastaan sen johdanto-osassa mainitaan tällainen prosenttiluku tavallisena esimerkkinä hyvin erityisessä asiayhteydessä, nimittäin tutkimusinfrastruktuurien yhteydessä. ( 47 ) Olennaisin osin identtinen sanamuoto sisältyy – taas tutkimusorganisaatioiden tai ‑infrastruktuurien yhteydessä – edellä mainittuun komission tiedonantoon, joka ei ole oikeudellisesti sitova ja jossa komissio esittelee hallintokäytäntöään ja ehdottaa jäsenvaltioille tiettyjä toimenpiteitä. ( 48 )

57.

Tässä tilanteessa ei mielestäni ole välttämätöntä yleistää komission erityisesti tutkimusinfrastruktuureja varten kehittämää, verrattain korkeaa 20 prosentin raja-arvoa ja käyttää sitä yleisesti määritettäessä, onko toiminta luonteeltaan taloudellista vai muuta kuin taloudellista.

58.

Pikemminkin olisi – kilpailuoikeudessa ( 49 ) ja muissa sisämarkkinoiden kannalta merkityksellisissä aineistoissa ( 50 ) yleisiin ja tavanomaisiin raja-arvoihin tukeutuen – katsottava, että tavallisesti taloudellista toimintaa voidaan pitää täysin toisarvoisena muuhun kuin taloudelliseen toimintaan nähden vain, jos se muodostaa alle 10 prosenttia kyseisen laitoksen asianomaisella alalla harjoittamasta kyseessä olevasta toiminnasta (tässä: 10 prosenttia Congregaciónin kouluopetuksen alalla harjoittamasta toiminnasta).

59.

Jos Congregaciónin kaltaisen laitoksen harjoittaman taloudellisen toiminnan osuus on sitä vastoin vähintään 10 prosenttia, olisi katsottava, että kyseinen laitos harjoittaa osittain taloudellista toimintaa ja osittain muuta kuin taloudellista toimintaa. Vastaavasti myös sille jäsenvaltiossa myönnettyä etuuskohtelua – tässä: vapautusta verosta – olisi pidettävä samassa suhteessa (pro rata) mahdollisena etuutena, jota olisi arvioitava SEUT 107 artiklan 1 kohdan mukaisen valtiontukia koskevan kiellon kannalta.

60.

Yhteenvetona on todettava, ettei riidanalaisen kaltainen verovapautus kuulu lainkaan SEUT 107 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, koska katolinen kirkko ei harjoita taloudellista toimintaa, siltä osin kuin kyseinen vapautus koskee koulurakennusta, jota kirkko käyttää opetuspalvelujen tarjoamiseen yhteiskunnallisen, kulttuurisen ja koulutuspoliittisen tehtävänsä yhteydessä. Kyseessä on sitä vastoin taloudellinen toiminta, mikäli kyseistä rakennusta käytetään aidosti kaupallisiin tarkoituksiin.

61.

Ainoastaan sikäli kuin Congregación edellä mainitun perusteella ( 51 ) harjoittaa taloudellista toimintaa ja sitä on näin ollen pidettävä yrityksenä, sen vaatimaa verovapautusta on arvioitava SEUT 107 artiklan 1 kohdan perusteella.

62.

SEUT 107 artiklan 1 kohdassa määrätään, että ”jollei perussopimuksissa toisin määrätä, jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu sisämarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan”.

63.

Toimenpiteen luokitteleminen SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi tueksi edellyttää, että kaikki kyseisessä määräyksessä tarkoitetut edellytykset täyttyvät. ( 52 )

64.

Ensinnäkin kyse on oltava valtion toimenpiteestä tai valtion varoilla toteutetusta toimenpiteestä. Toiseksi kyseisen toimenpiteen on oltava omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Kolmanneksi toimenpiteellä on annettava etua sille, joka on toimenpiteen kohteena. Neljänneksi toimenpiteen on vääristettävä tai uhattava vääristää kilpailua. ( 53 )

65.

Näiden edellytysten tutkinnassa merkityksellisiä eivät vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ole niinkään kansallisten tahojen subjektiiviset tavoitteet kuin kyseisen toimenpiteen vaikutukset. ( 54 )

66.

Siltä osin kuin kyse on aluksi arviointiperusteesta, jonka mukaan kyse on oltava valtion toimenpiteestä tai valtion varoilla toteutetusta toimenpiteestä, huomautan oikeuskäytännössä todettavan, että SEUT 107 artiklan 1 kohdassa ei tarkoiteta ainoastaan positiivisia suorituksia, kuten avustuksia, vaan myös toimenpiteitä, jotka eivät ole avustuksia sanan suppeassa merkityksessä mutta jotka eri tavoin alentavat yrityksen vastattavaksi tavallisesti kuuluvia kustannuksia ja ovat siten sekä luonteeltaan että vaikutuksiltaan avustusten kaltaisia. ( 55 )

67.

Myös suotuisaa verokohtelua, jolla tosin ei siirretä valtion varoja mutta joka asettaa edunsaajat taloudellisesti parempaan asemaan kuin muut verovelvolliset, on pidettävä SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna valtiontukena. ( 56 ) Näin on tietysti myös silloin, jos vastaavan edun myöntää valtioon kuuluva elin – tässä: kunta – tai etu pienentää sen tuloja, sillä SEUT 107 artiklan 1 kohta koskee kaikkia toimenpiteitä, jotka rahoitetaan julkisista varoista ja jotka johtuvat valtiosta. ( 57 )

68.

Se, että käsiteltävässä asiassa riidanalainen verovapautus on seurausta vuoden 1979 sopimuksesta ja perustuu siten kansainväliseen oikeuteen, ei vie siltä valtion toimenpiteen ja valtion varoilla toteutetun toimenpiteen luonnetta. Vuoden 1979 sopimus on ensinnäkin syntynyt Espanjan valtion merkittävällä myötävaikutuksella, ja Espanja on myös ratifioinut sopimuksen. Unionin oikeuden näkökulmasta sopimusta on näin ollen kohdeltava kansallisen oikeuden tapaan. Sopimus johtaa toiseksi rakennus-, asennus- ja kunnostustöistä kannettavan veron osalta verotulojen menetykseen Espanjassa. Espanjan valtio osallistuu kolmanneksi ratkaisevasti myös sopimuksen tulkintaan ja konkretisoimiseen, kuten etenkin valtiovarainministeriön antamat eri asetukset osoittavat. ( 58 ) Sopimuksen VI artiklan mukaisessa riidanratkaisumekanismissa annetaan neljänneksi Espanjan valtiolle samoin ratkaiseva rooli sopimuksen tulkinnassa ja kehittämisessä.

69.

SEUT 107 artiklan 1 kohdassa kielletään tuet, jotka suosivat jotakin yritystä tai tuotannonalaa, eli valikoivat tuet. ( 59 ) Oikeuskäytännön mukaan edun valikoivuudelle on tunnusomaista, että suositaan jotakin yritystä tai tuotannonalaa verrattuna muihin, jotka ovat kyseisellä sääntelyllä tavoitellun päämäärän kannalta siihen rinnastettavassa tosiasiallisessa ja oikeudellisessa tilanteessa. ( 60 )

70.

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan veroedun valikoivuuden arvioinnin kannalta ratkaisevaa on se, että sen perustana oleva valtion toimenpide poikkeaa yleisestä järjestelmästä siltä osin kuin sillä otetaan käyttöön erilainen kohtelu, joka ei ole oikeutettu, kyseisen jäsenvaltion verosääntelyllä tavoitellun päämäärän kannalta toisiinsa rinnastettavissa tosiasiallisissa ja oikeudellisissa tilanteissa olevien toimijoiden välille. ( 61 )

71.

Sen yleisen järjestelmän mukaan, josta käsiteltävässä asiassa on kyse, Espanjassa kannetaan veroa kaikista rakennus-, asennus- ja kunnostustöistä kunnille. Se, että yksin katolisen kirkon ei tarvitse maksaa tätä veroa vuoden 1979 sopimuksen perusteella, muodostaa sinänsä – sikäli kuin kirkko harjoittaa taloudellista toimintaa ja siten yritystoimintaa – edun, joka asettaa katolisen kirkon taloudellisesti parempaan asemaan kuin muut talouden toimijat. ( 62 ) Kyse ei suinkaan ole edusta, joka perustuu erotuksetta kaikkiin taloudellisiin toimijoihin sovellettavaan yleiseen toimenpiteeseen ja on kaikkien edellytykset täyttävien saatavilla. ( 63 )

72.

Unionin tuomioistuin toki myöntää, ettei veroetu ole valikoiva silloin, kun etu on oikeutettu sen järjestelmän luonteen tai yleisen rakenteen vuoksi, johon se kuuluu, erityisesti jos verosääntely on suora seuraus jäsenvaltion verojärjestelmän perus‑ tai pääperiaatteista. ( 64 ) Tällaista oikeutusta ei käytettävissämme olevien tietojen mukaan ole kuitenkaan havaittavissa nyt käsiteltävän kaltaisessa asiassa. Katolista kirkkoa koskevan verovapautuksen syyt eivät nimittäin ole seurausta asiaa koskevan verosääntelyn systematiikasta eivätkä Espanjan verojärjestelmän perus- tai pääperiaatteista. Riidanalainen verovapautus perustuu pikemminkin vuoden 1979 sopimukseen. Se perustuu siis arviointeihin, jotka eivät pohjaudu Espanjan verolainsäädäntöön eivätkä siten sovellu edun valikoivuuden poissulkemiseen.

73.

SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta valikoivasta edusta ei kuitenkaan ole välttämättä kyse, jos riidanalaisen verovapautuksen on ainoastaan tarkoitus olla korvaus katolisen kirkon vastuulleen ottamista julkisen palvelun tehtävistä. Merkityksellisiä tämän kannalta ovat Altmark Trans ‑oikeuskäytännössä ( 65 ) esitetyt perusteet.

74.

Näitä perusteita sovellettaessa on – kun muistetaan SEUT 17 artiklan 1 kohdasta johtuva perustuslaillinen tehtävä – otettava asianmukaisesti huomioon kirkkojen erityisasema. Tämä voi hyvinkin johtaa siihen, että kirkon ylläpitämässä koulussa tarjottavien opetuspalvelujen katsotaan myötävaikuttavan julkiseen palveluun, etenkin jos nämä opetuspalvelut nivoutuvat valtiolliseen koulutusjärjestelmään. ( 66 )

75.

Katolisen kirkon yleinen vapauttaminen rakennus-, asennus- ja kunnostustöistä kannettavasta verosta ei kuitenkaan sinänsä ole objektiivinen ja ennen kaikkea läpinäkyvästi laskettava korvaus julkisen palvelun velvoitteiden hoitamisesta kirkoille aiheutuvasta erityisestä rasitteesta. ( 67 ) Tällainen korvaus voitaisiin pikemminkin myöntää ainoastaan kohdennetuilla toimenpiteillä, erityisesti konkreettisilla valtion tulonsiirroilla, minkä yhteydessä olisi kuitenkin tutkittava, eivätkö tulonsiirrot, joita Congregación saa muutenkin Espanjan valtiolta, ole jo riittävä korvaus.

76.

Ilman mainittuja toimenpiteitä Altmark Trans ‑oikeuskäytännön perusteella käsiteltävän kaltaisessa asiassa ei voida sulkea pois katolista kirkkoa koskevan edun valikoivuutta.

77.

SEUT 107 artiklan 1 kohdan kolmas ja neljäs edellytys, jotka liittyvät läheisesti toisiinsa, koskevat molemmat valtiontukien vaikutuksia kilpailuun tai unionin sisäiseen kauppaan. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan toimenpiteen toteaminen valtiontueksi ei edellytä sen osoittamista, että kyseessä oleva tuki vaikuttaa todellisuudessa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja että kilpailu tosiasiassa vääristyy, vaan ainoastaan sen tutkimista, saattaako tuki vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja vääristää kilpailua. ( 68 )

78.

Toimenpide on omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan aina silloin, kun se vahvistaa yrityksen asemaa jäsenvaltioiden välisessä kaupassa kilpailijoihin verrattuna. Etua saavan yrityksen ei tarvitse itse osallistua unionin sisäiseen kauppaan. ( 69 )

79.

Kilpailun vääristymistä koskevasta edellytyksestä on todettava, että tuella, jolla pyritään vapauttamaan yritys kustannuksista, joista sen olisi tavallisesti pitänyt vastata päivittäisessä liikkeenjohdossaan tai tavanomaisessa toiminnassaan, vääristetään lähtökohtaisesti kilpailuolosuhteita. ( 70 )

80.

Kaupallisille opetuspalveluille, sellaisina kuin tarkastelen niitä tässä ratkaisuehdotukseni jaksossa, – siis nimenomaisesti vapaaehtoiselle opetustarjonnalle ja muulle koulun vaihtoehtoiselle tarjonnalle – on ehdottomasti olemassa markkinat, joilla suuremmat ja myös pienemmät tarjoajat voivat toimia rajat ylittävästi. Jos yksi tällaisten opetuspalvelujen tarjoajista – kuten käsiteltävässä asiassa katolinen kirkko – vapautetaan rakennus-, asennus- ja kunnostustöistä kannettavasta verosta, kun taas sen tosiasiallisten tai mahdollisten kilpailijoiden, jotka ovat siihen rinnastettavassa tilanteessa, on maksettava tämä vero, kyseinen palveluntarjoaja saa kustannusedun, jolla voi olla sen kannalta suotuisia kilpailuvaikutuksia.

81.

Vero, joka Congregaciónin oli käsiteltävässä asiassa maksettava La Inmaculada ‑koulun juhlasalin muutostöistä ja jonka määrä oli 23730,41 euroa, on eittämättä verrattain pieni summa muihin sisämarkkinoiden kannalta merkityksellisiin kustannustekijöihin verrattuna.

82.

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeudessa ei kuitenkaan ole olemassa kynnystä tai prosenttimäärää, jonka alittuessa voitaisiin katsoa, että jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ei kohdistu vaikutuksia. Tuen suhteellinen vähäisyys tai tukea saavan yrityksen suhteellisen vaatimaton koko ei sulje ensi arviolta pois sitä mahdollisuutta, että se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. ( 71 )

83.

Jos laitoksen taloudellinen toiminta on siis riittävän merkittävää, jotta laitosta voidaan pitää unionin oikeuden kilpailusäännöissä tarkoitettuna yrityksenä (mikä on ratkaistava ennen kuin SEUT 107 artiklaa voidaan soveltaa), ( 72 ) myös verrattain vähäiset tuet voivat vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

84.

Lisäksi on huomattava, että unionin kilpailuoikeudessa toimenpiteiden vaikutuksia unionin sisäiseen kauppaan ja kilpailuun sisämarkkinoilla ei pidä koskaan arvioida erikseen vaan aina niiden taloudellisessa ja oikeudellisessa yhteydessä. Tässä yhteydessä on otettava etenkin huomioon, onko kyse erillisestä yksittäistapauksesta vai useista samankaltaisista ongelmista (”joukosta” niitä). ( 73 )

85.

Jos laitoksella – kuten käsiteltävässä asiassa katolisella kirkolla – on useita kiinteistöjä, jotka kaikki voivat hyötyä riidanalaisesta vapautuksesta, sen saama tosiasiallinen kilpailuetu on paljon laajempi kuin se, mihin pääasiassa riidanalainen, yhtä yksittäistä kunnostustyötä – tässä La Inmaculada ‑koulun juhlasalin uudistamista – koskeva 23730,41 euron summa pintapuolisen tarkastelun perusteella saattaa viitata. Opetuspalvelujen tarjoajana katolinen kirkko voi nimittäin ottaa kustannuslaskelmissaan yleisesti huomioon edun, jonka se saa kaikkien koulurakennustensa osalta, koska se on vapautettu rakennus-, asennus- ja kunnostustöistä kannettavasta verosta. Jos otetaan lisäksi huomioon, että vuoden 1979 sopimuksessa määrätään useista muistakin verovapautuksista, tämä etu kasvaa entisestään.

86.

Myös Euroopan komission vahvistaman de minimis ‑säännön ( 74 ) mukaan ainoastaan sellaisten tukitoimenpiteiden, joissa tuen kokonaismäärä ei ole yli 200000 euroa minkään kolmen verovuoden jakson aikana, ”ei katsota täyttävän kaikkia [SEUT] 107 artiklan 1 kohdan perusteita”. Käsiteltävässä asiassa riidanalaiselle, vuoden 1979 sopimukseen perustuvalle verovapautukselle ei ole asetettu tällaista rahamääräistä ja ajallista rajoitusta, vaan sitä sovelletaan kyseisen sopimuksen IV artiklan 1 kappaleen B kohdan mukaan yleisesti ja rajoituksetta kaikkiin katolisen kirkon rakennus-, asennus- ja kunnostustöihin Espanjassa. Vapautus ei siten voi hyötyä de minimis ‑säännöstä.

87.

Sikäli kuin Congregación siis edellä mainitun perusteella harjoittaa taloudellista toimintaa ja sitä on näin ollen pidettävä yrityksenä, ( 75 ) pääasiassa riidanalaisen kaltaista verovapautusta on pidettävä valtiontukena, johon sovelletaan SEUT 107 artiklan 1 kohdan kieltoa.

88.

On vielä tarkasteltava kysymystä siitä, mitä seurauksia riidanalaisen verovapautuksen pitämisellä SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna valtiontukena voi olla pääasian kannalta. SEUT 108 artiklasta ja SEUT 351 artiklan ensimmäisestä kohdasta voi nimittäin ilmetä erityisseikkoja, joihin etenkin Espanjan hallitus on painokkaasti viitannut. Jotta ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle annetaan hyödyllinen vastaus, on tarkasteltava lyhyesti myös näitä molempia määräyksiä ja niihin liittyvää problematiikkaa. ( 76 )

89.

SEUT 108 artiklassa tehdään ero voimassa olevien tukijärjestelmien ja uusien tukien välille. Uusia tukia ei saa toteuttaa, ennen kuin komissio on hyväksynyt ne (SEUT 108 artiklan 3 kohta), kun taas voimassa olevin tukijärjestelmien osalta edellytetään ainoastaan, että komissio seuraa niitä jatkuvasti (SEUT 108 artiklan 1 kohta). Lyhyesti sanottuna uusiin tukiin sovelletaan näin ollen ilmoitusvelvollisuutta ja toteutuskieltoa, joiden rikkomisen seurauksena tuen myöntämistä on pidettävä sääntöjenvastaisena, ( 77 ) kun taas voimassa olevia tukijärjestelmiä voidaan yleensä toteuttaa niin kauan kuin komissio ei ole todennut niitä sisämarkkinoille soveltumattomiksi. ( 78 )

90.

Jos riidanalaisessa verovapautuksessa on siis kyse SEUT 108 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta voimassa olevasta tukijärjestelmästä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei voi pitää kyseisen verovapautuksen myöntämistä sääntöjenvastaisena niin kauan kuin komissio ei ole todennut tukijärjestelmää sisämarkkinoille soveltumattomaksi.

91.

Oletusta siitä, että kyse on voimassa olevasta tukijärjestelmästä, tukee ensi näkemältä se seikka, että vuoden 1979 sopimus on peräisin Espanjan liittymistä Euroopan yhteisöön edeltävältä ajalta. Liittyminen tapahtui tunnetusti vasta vuonna 1986.

92.

Merkityksellinen sen kannalta, pidetäänkö toimenpidettä voimassa olevana tukijärjestelmänä vai uutena tukena, olisi kuitenkin oltava yksin ajankohta, jona tukeen liittyvä kilpailun vääristyminen ilmenee tai uhkaa ilmetä. ( 79 ) Tällainen kilpailun vääristyminen saattoi ilmetä käsiteltävässä asiassa vasta vuonna 1988, kun Espanja otti tosiasiallisesti käyttöön rakennus-, asennus- ja kunnostustöistä kannettavan veron. Kyseisenä ajankohtana Espanja oli jo Euroopan yhteisöjen jäsenvaltio.

93.

Riidanalaisen kaltaista verovapautusta ei siten voida pitää voimassa olevana tukijärjestelmänä, vaan sitä on pidettävä uutena tukena. SEUT 108 artikla ei näin ollen estä ennakkoratkaisua pyytänyttä tuomioistuinta katsomasta pääasiassa, että tuki on myönnetty sääntöjenvastaisesti.

94.

Lisäksi on tarkasteltava vielä sitä, sallitaanko tai jopa edellytetäänkö SEUT 351 artiklassa kansallisen tuomioistuimen poikkeavan pääasiassa SEUT 107 artiklan 1 kohdan mukaisesta valtiontukia koskevasta kiellosta ja myöntävän riidanalaisen verovapautuksen katoliselle kirkolle, vaikka kyse olisi oikeastaan sääntöjenvastaisesta valtiontuesta.

95.

SEUT 351 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan perussopimusten määräykset eivät vaikuta sellaisiin oikeuksiin tai velvollisuuksiin, jotka johtuvat jäsenvaltion kolmannen maan kanssa ennen unioniin liittymistä koskevaa päivää tekemästä sopimuksesta.

96.

SEUT 351 artikla on soveltamisalaltaan yleinen, ja sitä sovelletaan kaikkiin kansainvälisiin sopimuksiin niiden kohteesta riippumatta, jos ne saattavat vaikuttaa unionin oikeuden soveltamiseen. ( 80 ) Sitä voidaan näin ollen soveltaa myös vuoden 1979 sopimuksen yhteydessä.

97.

SEUT 351 artiklasta ei kuitenkaan seuraa velvollisuutta poiketa SEUT 107 artiklan 1 kohdan kaltaisista unionin oikeuden määräyksistä. Jäsenvaltioille on pikemminkin ainoastaan tarkoitus antaa mahdollisuus täyttää mahdollisesti ennen unioniin liittymistä sovitut kansainvälisoikeudelliset velvoitteet ( 81 ) ja tätä tarkoitusta varten tarvittaessa poiketa unionin oikeuden määräyksistä. ( 82 ) Sikäli kuin kyseisessä kansainvälisoikeudellisessa sopimuksessa sitä vastoin annetaan jäsenvaltiolle harkintavaltaa, jäsenvaltion on käytettävä sitä unionin oikeuden mukaisesti. ( 83 )

98.

Joka tapauksessa ei ole unionin tuomioistuimen vaan kansallisen tuomioistuimen tehtävä todeta, mitä kansainvälisoikeudellisia velvoitteita Espanjalla on vuoden 1979 sopimuksen perusteella. ( 84 )

99.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on siksi tutkittava, seuraako vuoden 1979 sopimuksen IV artiklan 1 kappaleen B kohdasta väistämättä, että katolinen kirkko on kaikkien Espanjassa sijaitsevien rakennustensa osalta – myös sellaisten, joita käytetään kokonaan tai osittain taloudelliseen toimintaan – yleisesti vapautettava rakennus-, asennus- ja kunnostustöistä kannettavasta verosta. Ainoastaan tässä tapauksessa vapautus olisi SEUT 107 artiklan 1 kohdan valtiontukikiellon vastainen, ja ainoastaan tältä osin SEUT 351 artiklan ensimmäisessä kohdassa sallittaisiin ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen pääasiaa ratkaistessaan poiketa SEUT 107 artiklan 1 kohdasta.

100.

Huomautettakoon sivumennen, että Espanjan valtio olisi tällaisessa tapauksessa SEUT 351 artiklan toisen kohdan nojalla velvollinen käyttämään kaikkia aiheellisia keinoja vuoden 1979 sopimuksen IV artiklan 1 kappaleen B kohdan ja valtiontukia koskevien unionin oikeuden määräysten välisen mahdollisen ristiriidan poistamiseksi. Espanjan olisi ensin käytettävä aktiivisesti sopimuksen VI artiklaan sisältyvää riidanratkaisumekanismia, jotta sopimuksen IV artiklan 1 kappaleen B kohdasta voidaan yhteisymmärryksessä Pyhän istuimen kanssa esittää – ainakin tulevaisuutta koskien – tulkinta, joka on yhteensopiva unionin oikeuden ja erityisesti SEUT 107 artiklan 1 kohdan kanssa. Jos tätä tietä ei kohtuullisessa ajassa löydetä unionin oikeuden mukaista ratkaisua, Espanjan olisi irtisanottava sopimus. ( 85 )

101.

Yhteenvetona on todettava seuraavaa:

Riidanalaisen kaltainen verovapautus ei ole SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun valtiontukia koskevan kiellon vastainen, sikäli kuin se koskee koulurakennusta, jota katolinen kirkko käyttää opetuspalvelujen tarjoamiseen yhteiskunnallisen, kulttuurisen ja koulutuspoliittisen tehtävänsä yhteydessä. Tällainen verovapautus on sitä vastoin SEUT 107 artiklan 1 kohdan mukaan kiellettyä valtiontukea, mikäli kyseistä rakennusta käytetään aidosti kaupallisiin tarkoituksiin.

102.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Juzgado de lo Contencioso-administrativo no 4 de Madridin esittämään ennakkoratkaisupyyntöön seuraavasti:

Vapautus rakennus-, asennus- ja kunnostustöistä kannettavasta verosta, sellaisena kuin kyseistä vapautusta sovelletaan taloudellisista kysymyksistä Espanjan valtion ja Pyhän istuimen välillä 3.1.1979 tehdyn sopimuksen perusteella katoliseen kirkkoon, ei ole SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun valtiontukia koskevan kiellon vastainen, sikäli kuin vapautus koskee koulurakennusta, jota katolinen kirkko ei käytä opetuspalvelujen kaupalliseen tarjoamiseen vaan opetuspalvelujen tarjoamiseen yhteiskunnallisen, kulttuurisen ja koulutuspoliittisen tehtävänsä yhteydessä.