1. 

Unionin tuomioistuin on jo antanut runsaasti suojattuja alkuperänimityksiä (SAN) ja suojattuja maantieteellisiä merkintöjä (SMM) koskevaa oikeuskäytäntöä. Käsiteltävän valituksen yhteydessä se voi soveltaa sitä asiaan, jossa viinien suojattu alkuperänimitys on ristiriidassa sellaisen EU-tavaramerkin kanssa, jossa nimityksen haltijan mukaan on perusteettomasti käytetty suojatulle alkuperänimitykselle Porto/Port tunnusomaista maantieteellistä nimeä. ( 2 )

2. 

Pääasiassa vastapuolina ovat Instituto dos Vinhos do Douro e do Porto, IP (jäljempänä IVDP) ja sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV; nykyinen Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)). Rekisteröityään erottamiskykyisen merkin Port Charlotte EU-tavaramerkiksi, jota haettiin viskin yksilöintiä varten, EUIPO hylkäsi IVDP:n kyseisestä merkistä nostaman mitättömyysvaatimuksen.

3. 

Unionin yleinen tuomioistuin ( 3 ) hyväksyi osittain IVDP:n EUIPO:n päätöksestä nostaman kanteen, minkä johdosta asianosaiset ovat esittäneet kaksi valitusperustetta: a) EUIPO katsoo, että riidanalaisessa tuomiossa on virhe, koska sen mukaan suojattujen alkuperänimitysten suojaa säännellään myös kansallisessa (tässä tapauksessa Portugalin) oikeudessa ja b) IVDP katsoo, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen vahvistaessaan EUIPO:n väitteen, jonka mukaan tavaramerkki Port Charlotte ja suojattu alkuperänimitys Porto/Port eivät ole ristiriidassa keskenään.

4.

Asetuksen 8 artiklan 4 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Rekisteröimättömän tavaramerkin tai muun liike-elämässä käytetyn merkin, jonka vaikutusalue on laajempi kuin paikallinen, haltijan vastustuksesta tavaramerkille haettua rekisteröintiä ei myönnetä, jos ja siltä osin kuin tähän merkkiin sovellettavan yhteisön lainsäädännön tai jäsenvaltion oikeuden mukaan:

5.

Asetuksen 53 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   [EU-tavaramerkki] julistetaan mitättömäksi virastolle tehdyllä vaatimuksella tai loukkauskanteeseen kohdistuvalla vastakanteella:

– –

– –”

6.

Asetuksen 118 b artiklan, jonka otsikko on ”Määritelmät”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Tässä alajaksossa sovelletaan seuraavia määritelmiä:

7.

Asetuksen 118 f artiklan, jonka otsikko on ”Alustava kansallinen menettely”, 6 ja 7 kohdassa säädetään seuraavaa:

”6.   Jäsenvaltioiden on saatettava voimaan tämän artiklan noudattamisen edellyttämät lait, asetukset tai hallinnolliset määräykset 1 päivään elokuuta 2009 mennessä.

7.   Jos jäsenvaltiolla ei ole maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojaa koskevaa kansallista lainsäädäntöä, se voi ainoastaan väliaikaisesti myöntää tämän alajakson mukaisesti nimelle kansallisen tason suojan, joka tulee voimaan päivästä, jona hakemus jätetään komissiolle. Väliaikainen kansallinen suoja lakkaa sinä päivänä, jona tehdään päätös tämän alajakson mukaisesta rekisteröinnistä tai hakemuksen hylkäämisestä.”

8.

Asetuksen 118 l artiklan (”Suhde tavaramerkkeihin”) 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jos alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä on suojattu tämän asetuksen mukaisesti, jotakin 118 m artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tapausta vastaavan ja johonkin liitteessä XI b lueteltuun luokkaan kuuluvaa tuotetta koskevan tavaramerkin rekisteröintihakemus on hylättävä, jos tavaramerkin rekisteröintihakemus on tehty sen päivän jälkeen, jona alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän suojaa koskeva hakemus toimitettiin komissiolle, ja alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä suojataan.

Ensimmäisen alakohdan vastaisesti rekisteröidyt tavaramerkit on mitätöitävä.”

9.

Asetuksen 118 m artiklan, jonka otsikko on ”Suoja”, 1, 2 ja 3 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Suojattuja alkuperänimityksiä ja suojattuja maantieteellisiä merkintöjä saa käyttää kuka tahansa asianomaisen eritelmän mukaisesti tuotettua viiniä kaupan pitävä toimija.

2.   Suojatut alkuperänimitykset ja suojatut maantieteelliset merkinnät sekä kyseisiä suojattuja nimiä käyttävät, asianomaisen eritelmän mukaisesti tuotetut viinit on suojattu

3.   Suojatuista alkuperänimityksistä ja suojatuista maantieteellisistä merkinnöistä ei saa tulla yhteisössä 118 k artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja yleisnimiä.”

10.

Asetuksen 118 n artiklassa (”Rekisteri”) säädetään seuraavaa:

”Komissio perustaa viinien suojattujen alkuperänimitysten ja suojattujen maantieteellisten merkintöjen sähköisen rekisterin, joka on yleisölle avoin, sekä ylläpitää kyseistä rekisteriä.”

11.

Asetuksen 118 s artiklassa, jonka otsikko on ”Nykyiset suojatut viinien nimitykset”, säädetään seuraavaa:

”1.   Viinien nimitykset, jotka on suojattu asetuksen (EY) N:o 1493/1999 51 ja 54 artiklan ja [viinin yhteisestä markkinajärjestelystä 17.5.1999 annetun] neuvoston asetuksen (EY) N:o 1493/1999 soveltamista koskevista eräistä yksityiskohtaisista säännöistä tiettyjen viinituotteiden kuvauksen, nimityksen, tarjontamuodon ja suojauksen osalta 29 päivänä huhtikuuta 2002 annetun komission asetuksen (EY) N:o 753/2002 – – 28 artiklan mukaisesti, ovat suojattuja tämän asetuksen mukaisesti ilman eri toimenpiteitä. Komissio kirjaa ne tämän asetuksen 118 n artiklassa säädettyyn rekisteriin.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava 1 kohdassa tarkoitettujen olemassa olevien suojattujen viinien nimitysten osalta komissiolle seuraavat tiedot:

3.   Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitetut viinien nimitykset, joista ei toimiteta 2 kohdassa tarkoitettuja tietoja 31 päivään joulukuuta 2011 mennessä, menettävät tämän asetuksen mukaisen suojan. Komissio toteuttaa tarvittavat toimenpiteet asianomaisten nimitysten poistamiseksi 118 n artiklassa säädetystä rekisteristä.

4.   Edellä olevaa 118 r artiklaa ei sovelleta 1 kohdassa tarkoitettuihin olemassa oleviin suojattuihin viinien nimityksiin.

Komissio voi omasta aloitteestaan 31 päivään joulukuuta 2014 saakka päättää 195 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen peruuttaa tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun olemassa olevan suojatun viinin nimityksen suojan, jos se ei ole 118 b artiklassa säädettyjen edellytysten mukainen.

– –”

12.

Asetuksen 120 d artiklassa, jonka otsikko on ”Jäsenvaltion päättämät tiukemmat säännöt”, säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltiot voivat rajoittaa joidenkin viininvalmistusmenetelmien käyttöä tai kieltää niiden käytön ja säätää tiukemmista rajoituksista yhteisön lainsäädännössä sallituille, alueellaan tuotetuille viineille vahvistaakseen suojatulla alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä varustettujen viinien sekä kuohuviinien ja väkevien viinien olennaisten ominaisuuksien säilymistä.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava nämä rajoitukset ja kiellot komissiolle, joka antaa ne tiedoksi muille jäsenvaltioille.”

13.

Valituksenalaisen tuomion 1–15 kohdasta ilmenee, että 27.10.2006 Bruichladdich Distillery Co. Ltd. ‑yhtiö (jäljempänä Bruichladdich) haki EU-tavaramerkin Port Charlotte rekisteröintiä Nizzan sopimuksen ( 6 ) luokkaan 33 ”Alkoholijuomat” kuuluville tuotteille.

14.

Riidanalainen tavaramerkki rekisteröitiin 18.10.2007 numerolla 5421474 ja julkaistiin 29.10.2007 yhteisön tavaramerkkilehdessä nro 60/2007.

15.

IVDP jätti 7.4.2011 EUIPO:hon riidanalaista tavaramerkkiä koskevan mitättömäksi julistamista koskevan hakemuksen asetuksen N:o 207/2009 53 artiklan 1 kohdan c alakohdan, luettuna yhdessä 8 artiklan 4 kohdan kanssa, 53 artiklan 2 kohdan d alakohdan ja 52 artiklan 1 kohdan a alakohdan, luettuna yhdessä 7 artiklan 1 kohdan c ja g alakohdan kanssa, nojalla.

16.

Vastineessaan kyseiseen hakemukseen Bruichladdich rajasi niiden tavaroiden, joille riidanalainen tavaramerkki oli rekisteröity, luettelon whiskyyn.

17.

Mitättömäksi julistamista koskevan hakemuksensa tueksi IVDP vetosi suojattuihin alkuperänimityksiin ”porto” ja ”port”, joita sen mukaan yhtäältä suojataan kaikissa jäsenvaltioissa useilla Portugalin oikeuden säännöksillä ja asetuksen (EY) N:o 491/2009 118 m artiklan 2 kohdalla ja jotka toisaalta on rekisteröity ja joita suojataan alkuperänimitysten suojaamisesta ja niiden kansainvälisestä rekisteröinnistä 31.10.1958 tehdyllä Lissabonin sopimuksella, sellaisena kuin se on tarkistettuna ja muutettuna, Ranskassa, Italiassa, Kyproksella, Unkarissa, Portugalissa ja Slovakiassa.

18.

EUIPO:n mitättömyysosasto hylkäsi mitättömäksi julistamista koskevan hakemuksen 30.4.2013 tekemällään päätöksellä.

19.

IVDP valitti 2.2.2014 EUIPO:ssa mitättömyysosaston päätöksestä.

20.

EUIPO:n neljäs valituslautakunta hylkäsi 8.7.2014 tekemällään päätöksellä valituksen tueksi esitetyt kolme valitusperustetta.

21.

Ensimmäiseksi valituslautakunta hylkäsi perusteen, joka koski asetuksen N:o 207/2009 53 artiklan 1 kohdan c alakohdan, luettuna yhdessä saman asetuksen 8 artiklan 4 kohdan kanssa, rikkomista. Se katsoi lähinnä, että viinien suojattujen alkuperänimitysten suojaa säännellään yksinomaan asetuksella N:o 491/2009 ja se kuuluu näin ollen unionin yksinomaiseen toimivaltaan. Se katsoi lisäksi, että tässä tapauksessa alkuperänimitys oli suojattu yksinomaan viinien osalta, jotka eivät ole whiskyyn verrattava tuote, ja ettei tavaramerkki Port Charlotte synnytä portviiniä koskevaa mielleyhtymää. Valituslautakunnan mielestä ei myöskään ollut tarpeen tutkia, oliko maantieteellisillä nimityksillä ”porto” tai ”port” tietty maine, koska riidanalaisella tavaramerkillä ei herätetty mielleyhtymiä niihin eikä käytetty niitä.

22.

Toiseksi valituslautakunta hylkäsi perusteen, jonka mukaan asetuksen N:o 207/2009 53 artiklan 2 kohdan d alakohtaa oli rikottu sillä perusteella, että suojatut alkuperänimitykset ”porto” ja ”port” oli rekisteröity Maailman henkisen omaisuuden järjestössä (WIPO) 18.3.1983 numerolla 682 Lissabonin sopimuksen mukaisesti. Valituslautakunnan mukaan tällä rekisteröinnillä suojattiin ainoastaan sana ”porto” – muuallakin kuin Portugalissa – joka ei ole riidanalaisen tavaramerkin osa.

23.

Kolmanneksi valituslautakunta hylkäsi perusteet, joiden mukaan asetuksen N:o 207/2009 52 artiklan 1 kohdan a alakohtaa, luettuna yhdessä saman asetuksen 7 artiklan 1 kohdan c ja g alakohdan kanssa, oli rikottu. Sen mielestä riidanalaisella tavaramerkillä ei viitattu samanaikaisesti – olemassa olevaan tai olemattomaan – Port Charlotte ‑nimiseen paikkaan ja ”Oporton kaupunkiin (Porto)”. Se lisäsi, että IVDP oli maininnut saman asetuksen 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun ehdottoman hylkäysperusteen ”vasta valitusvaiheessa”, eikä IVDP:llä siksi ollut oikeutta vedota tähän perusteeseen. Joka tapauksessa riidanalainen tavaramerkki ei ollut omiaan johtamaan yleisöä harhaan kattamansa tavaran maantieteellisen alkuperän suhteen kyseisen asetuksen 7 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

24.

IVDP nosti unionin yleiseen tuomioistuimeen 15.9.2014 jättämällään kannekirjelmällä kumoamiskanteen valituslautakunnan päätöksestä. Se jakoi sen kuuteen kanneperusteeseen, joista tämän valituksen kannalta merkityksellinen on erityisesti kolmas peruste, joka koskee asetuksen N:o 207/2009 53 artiklan 1 kohdan c alakohdan, luettuna yhdessä saman asetuksen 8 artiklan 4 kohdan kanssa, rikkomista.

25.

IVDP moitti valituslautakuntaa siitä, että se oli katsonut virheellisesti, että suojatun alkuperänimityksen Porto/Port viineille antamaa suojaa säänneltiin yksinomaan asetuksella N:o 491/2009, ja oli jättänyt huomiotta Portugalin oikeuden antaman suojan.

26.

Samassa kanneperusteessa, mutta kuitenkin irrallaan Portugalin oikeuteen tekemistään viittauksista, IVDP moitti valituslautakunnan arvioita, jotka koskivat tavaramerkin Port Charlotte ja suojatun alkuperänimityksen Porto/Port välistä ristiriitaa, vedoten asetuksen N:o 491/2009 118 m artiklaan.

27.

Viimeksi mainitusta säännöksestä IVDP väitti, että i) siinä kielletään suojattujen alkuperänimitysten suora tai välillinen kaupallinen käyttö toisiaan vastaavissa tuotteissa, mistä on kyse portviinin ja whiskyn tapauksessa; ii) vaikka ne eivät olisikaan toisiaan vastaavia tuotteita, suojatulle alkuperänimitykselle tunnusomaisen sanan Port kaupallinen käyttö kyseessä olevassa tavaramerkissä tarkoittaa suojatun alkuperänimityksen maineen tai arvon hyödyntämistä, mikä on samoin säännöksen vastainen menettely; ja iii) joka tapauksessa kyse oli siitä, että tavaramerkillä Port Charlotte jäljiteltiin suojattua alkuperänimitystä Porto/Port tai herätettiin mielleyhtymä siihen.

28.

Unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi kansallisen oikeuden soveltamista koskevat IVDP:n väitteet. Niiden tarkastelun perusteella se totesi, että rekisteröidyn tavaramerkin mitättömyysperusteet voivat perustua vaihtoehtoisesti tai samanaikaisesti aikaisempiin oikeuksiin unionin ”lainsäädännön tai suojaa sääntelevän kansallisen oikeuden mukaisesti”. Sen mielestä suojatuille alkuperänimityksille myönnettyä suojaa voidaan täydentää merkityksellisellä kansallisella oikeudella, kun sillä annetaan niille lisäsuojaa.

29.

Tämän perusteella, ja koska IVDP oli vedonnut suojattua alkuperänimitystä Porto/Port koskeviin Portugalin oikeuden merkityksellisiin säännöksiin, valituslautakunta ei voinut olla soveltamatta kansallista lainsäädäntöä sillä perusteella, että kyseisen alkuperänimityksen suojaa säänneltiin yksinomaan asetuksella N:o 491/2009 ja että se kuului unionin yksinomaiseen toimivaltaan.

30.

Muiden IVDP:n esittämien mitättömyysperusteiden osalta unionin yleinen tuomioistuin vahvisti valituslautakunnan arviota vastaavassa arviossa (pienin muutoksin), etteivät kyseessä oleva tavaramerkki ja suojattu alkuperänimitys Porto/Port ole ristiriidassa keskenään.

31.

Ainoassa valitusperusteessaan EUIPO moittii unionin yleistä tuomioistuinta lähinnä siitä, että se on katsonut, että suojatut alkuperänimitykset voivat saada kansallisen oikeuden mukaisen lisäsuojan samanaikaisesti unionin oikeuden tarjoaman suojan kanssa. EUIPO:n mielestä tämä väite tarkoittaa asetuksen N:o 207/2009 53 artiklan 1 kohdan c alakohdan, luettuna yhdessä saman asetuksen 8 artiklan 4 kohdan ja 53 artiklan 2 kohdan d alakohdan kanssa, virheellistä soveltamista.

32.

EUIPO toteaa, että ”porto” ja ”port” olivat tavaramerkin Port Charlotte rekisteröintihakemuksen jättämispäivänä (27.10.2006) suojattujen alkuperänimitysten suojaa sääntelevän unionin lainsäädännön soveltamisalaan kuuluvia termejä. Rekisteröidyn tavaramerkin riitauttamisajankohtana (7.4.2011) sovellettava säädös oli asetus N:o 1234/2007, sellaisena kuin se oli muutettuna asetuksella N:o 491/2009. Tällä muutoksella, jolla asetukseen N:o 1234/2007 lisättiin 118 a–118 t artikla, ainoastaan toistettiin asetuksen (EY) N:o 479/2008 33–51 ja 53 artikla. ( 7 ) Jotta voitaisiin arvioida unionin lainsäätäjän tarkoitusta viinien suojattujen alkuperänimitysten suojan suhteen, on siis kiinnitettävä huomiota paitsi asetuksen N:o 1234/2007 myös asetuksen N:o 479/2008 säännöksiin ja johdanto-osan perustelukappaleisiin.

33.

EUIPO tukeutuu 8.9.2009 annettuun tuomioon Budějovický Budvar ( 8 ) ja rinnastaa toisiinsa viinien alkuperänimitysten suojajärjestelmän sekä elintarvikkeiden ja maataloustuotteiden alkuperänimitysten suojajärjestelmän, jota säännellään asetuksella (EY) N:o 510/2006. ( 9 ) Mainitun tuomion perusteella se toteaa, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen hyväksyessään kansallisen lisäsuojajärjestelmän, koska unionin oikeuteen sisältyvän yhdenmukaisen lainsäädännön olemassaolo sulkee pois muun kansalliseen oikeuteen perustuvan suojan. Asetuksen N:o 491/2009 sääntely on yhdenmukaista ja tyhjentävää koko unionin alueella.

34.

EUIPO esittää tässä yhteydessä kolme väitettä: i) kansallisen lainsäädännön ja unionin oikeudessa säädetyn järjestelmän rinnakkaisuus tai unionin järjestelmän syrjäyttäminen kansallisella lainsäädännöllä edellyttää sen mahdollistamista nimenomaisilla säännöksillä, mutta asetuksen 207/2009 8 artiklan 4 kohtaa ei kuitenkaan voida pitää tähän tarkoitettuna säännöksenä. Kyse on yleisestä viittauksesta, jolla ei anneta oikeutta kumota unionin suojajärjestelmää kansallisella lainsäädännöllä; ii) toissijaisuusperiaatteen soveltaminen jaetun toimivallan käyttöön ei SEUT 2 artiklan 2 kohdan mukaan oikeuta jäsenvaltioita käyttämään toimivaltaansa unionin toimielinten päätettyä käyttää omaansa; ja iii) maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden alkuperänimitysten suojaan liittyvän unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön ( 10 ) mukaan kansallisessa lainsäädännössä annettu suoja lakkaa unionin lainsäädännössä annetun suojan tultua voimaan.

35.

IVDP kiistää nämä väitteet ja torjuu viinien suojattuihin alkuperänimityksiin sovellettavan asetuksen N:o 491/2009 (118 a–118 z artikla) ja muiden maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden alkuperänimityksiin sovellettavan asetuksen N:o 510/2006 välisen rinnasteisuuden. Sen mukaan asetusta N:o 510/2006 koskevaa unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä ( 11 ) ei siis voida soveltaa viinialaan, minkä se katsoo pitävän paikkansa, kun otetaan huomioon tuomion Assica ja Krafts Foods Italia ( 12 ) 28 kohta.

36.

IVDP:n mielestä asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 4 kohdalla voidaan perustella kansallisen lainsäädännön antaman suojan soveltamista. Se arvostelee EUIPO:n väitettä, joka koskee mahdollista sisämarkkinoiden toiminnan vääristymistä siinä tapauksessa, että kansallisilla lainsäädännöillä voitaisiin myöntää lisäsuoja, ja huomauttaa, että Portugalin lainsäädännössä laajalti tunnetuille suojatuille alkuperänimityksille annettu suoja vastaa unionin tavaramerkkioikeudessa annettua suojaa.

37.

Bruichladdich tukee pääosin EUIPO:n päätelmiä, jotka koskevat suojatuille alkuperänimityksille ja maantieteellisille merkinnöille unionin oikeudessa annetun suojan tyhjentävyyttä.

38.

Portugalin hallitus sitä vastoin katsoo, ettei suojatuille alkuperänimityksille unionin oikeudessa annettavaa suojaa voida pitää tyhjentävänä eikä ensisijaisena kansalliseen muuhun suojaan nähden.

39.

IVDP paitsi riitauttaa EUIPO:n valituksen myös tekee oman valituksensa, jonka tueksi se esittää kolme valitusperustetta. Ensimmäinen peruste ( 13 ) on yleisesti ottaen sama kuin se, jonka IVDP esitti riitauttaessaan EUIPO:n vastaavan perusteen, joka koski suojatulle alkuperänimitykselle unionin oikeudessa annetun suojan yksinomaista soveltamista.

40.

Toisessa perusteessa IVDP moittii unionin yleistä tuomioistuinta ( 14 ) asetuksen N:o 491/2009 118 m artiklan 2 kohdan a alakohdan rikkomisesta kun se katsoi, ettei riidanalaisella tavaramerkillä käytetty suojattua alkuperänimitystä Porto/Port eikä herätetty mielleyhtymiä siihen ja ettei siksi ollut tarpeen tutkia, oliko alkuperänimityksellä tietty maine.

41.

IVDP:n mukaan sanan ”port” sisällyttäminen riidanalaiseen tavaramerkkiin jäljittelee asetuksen N:o 491/2009 118 m artiklan 2 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitetulla tavalla suojattua alkuperänimitystä Porto/Port tai synnyttää mielleyhtymän siihen. Unionin tuomioistuin on jo täsmentänyt, että mielleyhtymän käsite kattaa tapauksen, jossa tuotteen yksilöimiseksi käytettyyn ilmaisuun sisältyy suojatun alkuperänimityksen osa siten, että kuluttajalle syntyy tuotteen nimen yhteydessä mielikuva tavarasta, jolla on suojattu alkuperänimitys. ( 15 )

42.

Kolmannessa perusteessaan IVDP moittii unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se on katsonut, ( 16 ) ettei riidanalaisen tavaramerkin käyttäminen merkitse suojatun alkuperänimityksen Porto/Port väärinkäyttöä, jäljittelyä tai mielleyhtymiä, mikä IVDP:n mukaan rikkoo asetuksen N:o 491/2009 118 m artiklan 2 kohdan b alakohtaa. Se hylkää vastaavasti unionin yleisen tuomioistuimen toteamukset, jotka koskevat portviinin ja whiskyn ominaisuuksia ja joiden perusteella tämä päätteli, että keskivertokuluttaja tuntee hyvin molemmat alkoholijuomat. IVDP:n mukaan kyse on tosiasiassa toisiaan vastaavista tuotteista.

43.

EUIPO:n mukaan toinen ja kolmas valitusperuste on jätettävä tutkimatta, koska niissä ei viitata unionin yleisen tuomioistuimen oikeudellisista seikoista vaan todisteista ja tosiseikoista tekemään arviointiin. Se vetoaa tässä yhteydessä 21.1.2016 annettuun tuomioon Viiniverla, ( 17 ) jossa unionin tuomioistuin totesi, että mielleyhtymän arviointi ei ole oikeuskysymys.

44.

EUIPO toteaa toissijaisesti, että tavaramerkin ja suojatun alkuperänimityksen rinnastettavuuden osalta IVDP on ainoastaan toistanut unionin yleisessä tuomioistuimessa esittämänsä perustelut näyttämättä toteen, että kyseinen tuomioistuin olisi tehnyt oikeudellisen virheen tai ottanut tosiseikaston huomioon vääristyneellä tavalla. Lisäksi EUIPO katsoo, että unionin yleinen tuomioistuin on soveltanut asianmukaisesti 21.1.2016 annetussa tuomiossa Viiniverla ( 18 ) vahvistettua oikeuskäytäntöä, joka koskee mielleyhtymän käsitettä.

45.

IVDP:n esittämän ensimmäisen valitusperusteen osalta EUIPO viittaa omassa valituksessaan esittämäänsä perusteeseen, joka koskee unionin oikeuden antamaa yhtenäistä ja tyhjentävää suojaa.

46.

Myös Bruichladdich riitauttaa IVDP:n ensimmäisen valitusperusteen ja vaatii sen hylkäämistä vedoten asetusta N:o 510/2006 koskevaan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön, jota unionin yleinen tuomioistuin on sen mukaan soveltanut oikein. Ainoa tapaus, jossa unionin järjestelmän yksinomaisuus ei estä kansallisten oikeuksien soveltamista suojattujen alkuperänimitysten ja suojattujen maantieteellisten merkintöjen osalta, on se, että nämä oikeudet eivät kuulu asetusten soveltamisalaan.

47.

Bruichladdich korostaa, että unionin asetusten soveltamisalaan kuuluvilla aloilla voidaan arvioida yhteistä tavoitetta yhden unioninlaajuisen suojajärjestelmän perustamisesta, mikä estää sekä kansalliseen oikeuteen että unionin oikeuteen samanaikaisesti perustuvan kaksinkertaisen suojan. Ainoa hyväksyttävä poikkeus on siirtymäjärjestelyn soveltamista koskeva säännöstö (asetuksen N:o 510/2006 5 artiklan 6 kohta ja asetuksen N:o 491/2009 118 f artiklan 6 ja 7 kohta).

48.

Bruichladdich toteaa lopuksi, että IVDP:n valituksen toinen ja kolmas peruste ovat perusteettomia. Unionin kohdeyleisöllä ei ole sekaannusvaaraa, kun se vertaa keskenään riidanalaista tavaramerkkiä ja suojattua alkuperänimitystä Porto/Port. Alkuperänimitys viittaa erääseen Portugalin alueeseen, kun taas tavaramerkki ei viittaa kyseiseen alueeseen vaan joko satamaan liittyvään merelliseen ympäristöön tai naisen nimeen (Charlotte), joka on merkin pääasiallinen osa. Se, että merkit eivät ole samankaltaisia, sulkee pois mahdollisuuden soveltaa asetuksen N:o 491/2009 118 m artiklan 2 kohtaa ilman, että on tarpeen tutkia tässä säännöksessä säädettyjä edellytyksiä ja erityisesti sitä, joka koskee suojatun alkuperänimityksen Porto/Port maineen hyödyntämistä. Toisiinsa verrattavat tuotteet eivät joka tapauksessa vastaa toisiaan ainesosiensa, makunsa tai alkoholipitoisuutensa osalta.

49.

Kyseisessä kahdessa valituksessa ratkaistavana oleva ristiriita koskee pääasiallisesti sitä, sovelletaanko viinien suojatun alkuperänimityksen suojaan yksinomaan tai tyhjentävästi asetuksen N:o 1234/2007 oikeussääntöjä. ( 19 )

50.

IVDP väittää samansuuntaisesti valituksenalaisen tuomion kanssa, että on sovellettava Portugalin oikeutta siltä osin kuin se tarjoaa unionin oikeuden suojaa korkeamman suojan tason. Tätä väitettä ei kuitenkaan voida hyväksyä. Unionin tuomioistuimelle esittämissään kirjelmissä IVDP ei nimittäin maininnut lainkaan tämän väitetyn korkeamman suojan tason sisältöä. ( 20 ) Se ei tehnyt niin unionin yleisessä tuomioistuimessa, koska kumoamisvaatimuksessa ( 21 ) todettiin, että Portugalin lainsäädännössä kiellettiin suojatun alkuperänimityksen Porto/Port käyttö paitsi silloin, kun oli olemassa sekaannusvaara, myös silloin, kun sen lainvastainen käyttö (tavaramerkissä) saattaisi vahingoittaa kyseisen suojatun alkuperänimityksen mainetta hyödyntämällä perusteettomasti sen erottamiskykyä tai mainetta.

51.

Toistan, ettei väite pidä paikkaansa, koska unionin oikeuden viinien alkuperänimityksille antama suoja on vähintään yhtä tehokas kuin IVDP:n mainitsema Portugalin lainsäädännön tarjoama suoja. Yksi niistä syistä, jotka ovat esteenä EU‑tavaramerkkien rekisteröinnille, on nimenomaisesti se, että niillä pyritään hyödyntämään perusteettomasti viinien suojatun alkuperänimityksen mainetta.

52.

Oikeastaan IVDP myöntää suoraan tai epäsuorasti asian olevan näin kahdesta näkökulmasta tarkasteltuna. Yhtäältä se tukeutuu liitännäisvalituksensa perusteissa asetukseen N:o 1234/2007 väittäessään, että se voi asetuksen 118 m artiklan 2 kohdan b alakohdan ii alakohdan nojalla ”saada suojan riidanalaisen merkin käyttöä vastaan ’siltä osin kuin sen käytössä hyödynnetään’ suojatun alkuperänimityksen Port mainetta”. ( 22 ) Toisaalta se toteaa, että ”Portugalin lainsäädännössä laajalti tunnetuille maantieteellisille merkinnöille annettu suoja vastaa laajalti tunnetuille tavaramerkeille (well known trade marks) unionin oikeudessa annettua suojaa”. ( 23 )

53.

Vaikka Portugalin lainsäädännössä ja unionin oikeudessa annetaan samanlainen suoja näissä tapauksissa, pidän suurelta osin keinotekoisena keskustelua, jota on käyty joko kansallisen tai unionin oikeuden ensisijaisesta soveltamisesta sen takia, että suojatuille alkuperänimityksille kansallisessa lainsäädännössä annetun suojan taso on väitetysti korkeampi. Unionin yleinen tuomioistuin olisi siis voinut tutkia pelkästään muut valitusperusteet, eikä sen olisi ollut tarpeen paneutua laajempaan ongelmaan, josta – vaikka se onkin epäilemättä mielenkiintoinen – ei ollut kyse käsiteltävässä asiassa.

54.

Koska kuitenkin valituksenalaisessa tuomiossa esitetään toteamuksia (ja niiden seurauksena ratkaisu), jotka ovat vastoin unionin oikeuden tyhjentävää soveltamista, kun rajataan viinien alkuperänimitysten suojaa, on vastattava valituksessa niistä esitettyyn arvosteluun. Ennakoin jo, että ratkaisu löytyy tulkitsemalla sovellettavia asetuksia, erityisesti asetusta N:o 1234/2007, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 491/2009. ( 24 )

55.

Mielestäni EUIPO:n valituksen ainoata valitusperustetta ja IVDP:n liitännäisvalituksen ensimmäistä valitusperustetta on tarpeen tarkastella yhdessä. Erilaisista lähestymistavoistaan huolimatta molemmat valitusperusteet koskevat asetuksen N:o 1234/2007 tyhjentävää soveltamista suhteessa väitteeseen, jonka mukaan viinien suojatut alkuperänimitykset voivat saada kansallisen oikeuden mukaisen lisäsuojan.

56.

EUIPO vetoaa tuomioon Budějovický Budvar ( 25 ) sulkeakseen pois sen, että kansallinen oikeus voisi tarjota suojatuille alkuperänimityksille unionin oikeudessa säädettyä korkeamman suojan tason. Mainitussa tuomiossa ratkaistavana oli sama kysymys, ( 26 ) joskin se liittyi asetuksessa N:o 510/2006 annettuun suojaan oluen maantieteellisen merkinnän osalta. Tuomiossa vahvistettiin tämän suojan tyhjentävä vaikutus, sillä asetuksen tarkoituksena ei ollut ”luoda esimerkiksi yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annetulla asetuksella (EY) N:o 40/94 (EYVL 1994, L 11, s. 1) luodun järjestelmän tavoin kansallisten säännösten rinnalle täydentävää kvalifioitujen maantieteellisten merkintöjen suojajärjestelmää siten, että kyseiset kansalliset säännöt jäisivät edelleen voimaan, vaan säätää näiden merkintöjen yhtenäisestä ja tyhjentävästä suojajärjestelmästä”. ( 27 )

57.

Valituksissa esitetyissä väitteissä kulloinkin joko puolletaan tai vastustetaan sitä, että unionin tuomioistuimen asetusta N:o 510/2006 koskeva oikeuskäytäntö voitaisiin laajentaa koskemaan asetuksen N:o 1234/2007 soveltamisalaa. IVDP:n mukaan viinien suojattujen alkuperänimitysten ominaisuudet ovat niin erityislaatuiset, että niiden suojan on poikettava unionin oikeudessa muille samankaltaisille nimityksille annettavasta suojasta.

58.

Unionin yleinen tuomioistuin on myöntänyt ( 28 ) aluksi, että asetuksen N:o 1234/2007 118 m artiklan 1 ja 2 kohdassa säännellään yhtenäisesti ja yksinoikeudella sekä maantieteellisten merkintöjen kaupallisen käytön sallimista että sen rajoja tai tarvittaessa jopa sen kieltämistä. Se on kuitenkin todennut seuraavaksi, ( 29 ) että (EU-tavaramerkistä) annetun asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 4 kohdan nojalla voidaan estää tavaramerkin rekisteröinti tai saada se mitätöidyksi rekisteröinnin jälkeen, jos se on ristiriidassa aikaisemmin unionin oikeudessa tai kansallisessa oikeudessa suojatun tavaramerkin kanssa. Tästä se on päätellyt, että suojattu alkuperänimitys Porto/Port voisi saada Portugalin oikeudessa myönnetyn lisäsuojan.

59.

Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 4 kohdan irrallisen tarkastelun perusteella voidaan oletettavasti vahvistaa unionin yleisen tuomioistuimen tekemä päätelmä. Sitä tulkittaessa ei kuitenkaan voida jättää huomiotta muista unionin oikeuden säännöksistä johtuvia vaikutuksia. Tässä tapauksessa on otettava huomioon erityisesti suojattuja alkuperänimityksiä ja suojattuja maantieteellisiä merkintöjä koskeva säännöstö sen jälkeen, kun unioni on käyttänyt niiden osalta omaa toimivaltaansa. Se on käyttänyt sitä myös lisäämällä asetukseen N:o 1234/2007 erityisen säännöksen (118 l artikla), jossa määritetään nimenomaisesti näiden (kollektiivisten) immateriaalioikeuksia koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen suhde (yksilöllisiin) rekisteröityihin EU-tavaramerkkeihin.

60.

Unionin lainsäätäjä on nimittäin päättänyt käyttää suojattuja alkuperänimityksiä ja suojattuja maantieteellisiä merkintöjä koskevaa toimivaltaansa sekä maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden (asetus N:o 510/2006) että alkoholijuomien (asetus N:o 110/2008) ( 30 ) alalla ja viinialan (asetus N:o 1234/2007) suhteen. Muut kuin näiden asetusten soveltamisalaan kuuluvien alojen alkuperänimitykset ja maantieteelliset merkinnät kuuluvat edelleen jäsenvaltioiden toimivallan piiriin.

61.

Unionin toimivaltaan näin tulleilla aloilla unionin säädösten antama suoja ei ulotu mihin tahansa vaan vain niissä määriteltyihin alkuperänimityksiin tai maantieteellisiin merkintöihin. Alkuperänimitysten osalta suoja ulottuu niihin alkuperänimityksiin, jotka kuvaavat tuotteita, joiden laatu ja ominaisuudet johtuvat olennaisesti tai yksinomaan tietystä maantieteellisestä ympäristöstä luontoineen ja inhimillisine tekijöineen. Maantieteellisten merkintöjen osalta suojataan vain ne kvalifioidut merkinnät, joiden erityinen laatu, maine tai muut ominaisuudet johtuvat kyseisestä maantieteellisestä alkuperästä (suojattu maantieteellinen merkintä). Suojattujen maantieteellisten merkintöjen ja suojattujen alkuperänimitysten yhteinen tekijä liittyy alueeseen, mutta alkuperänimityksiä käytetään vain tavaroista, joiden erityispiirteet johtuvat niiden lähtöpaikan luonnosta tai inhimillisistä tekijöistä.

62.

Näin ollen viinialaa koskevien suojattujen alkuperänimitysten tapauksessa unionin lainsäädäntötoimilla on itsessään rajattu suojan soveltamisala unionin järjestelmän yhtenäistämiseksi kaikkien jäsenvaltioiden osalta. ( 31 ) Valtioiden harkintavallan rajat voidaan ulottaa yksinkertaisten maantieteellisten (ei-kvalifioitujen) merkintöjen sääntelyyn, toisin sanoen niiden merkintöjen, jotka eivät edellytä, että tuotteilla olisi mitään erityistä ominaisuutta tai tiettyä mainetta, joka johtuisi paikasta, josta ne ovat peräisin, mutta tuotteiden on oltava riittäviä tämän paikan yksilöimiseksi. Unionin lainsäädäntö kattaa vain suojatut alkuperänimitykset ja suojatut maantieteelliset merkinnät, mutta se sääntelee niitä tyhjentävästi, kun taas yksinkertaiset maantieteelliset merkinnät suojataan kansallisen oikeuden mukaisesti.

63.

Yhtäältä asetuksen N:o 510/2006 ja toisaalta asetuksen N:o 1234/2007, siltä osin kuin se koskee viinien suojattuja alkuperänimityksiä, sisällöllinen vastaavuus on mielestäni kiistaton. Niillä on sama tarkoitus eli vakuuttaa kuluttajalle – ja toisesta näkökulmasta myös erilaisten suojattujen nimitysten käyttöön oikeutetuille tahoille –, että kummankin asetuksen soveltamisalaan kuuluvat tuotteet täyttävät korkeat laatuvaatimukset maantieteellisen alkuperänsä perusteella. Asetukset ovat yhdenmukaisia myös siltä osin, että näihin tuotteisiin (toisessa tapauksessa viinialan tuotteet ja toisessa yleisesti elintarvikkeet ja maataloustuotteet) on sovellettava samaa rekisteröintijärjestelmää ja siihen perustuvaa yhdenmukaista suojaa koko unionin alueella tuotteiden kansallisesta alkuperästä riippumatta.

64.

Oikeastaan asetuksessa N:o 479/2008 (jolla uudistettiin sittemmin asetus N:o 1234/2007) korostetaan, että viimeksi mainitulla asetuksella ainoastaan siirretään asetuksen N:o 510/2006 periaatteet koskemaan viinialan suojattuja alkuperänimityksiä. Sen johdanto-osan 27 perustelukappaleessa todetaan yksiselitteisesti, että ”[viinien] alkuperänimitystä tai maantieteellistä merkintää koskevat hakemukset tutkitaan noudattaen lähestymistapaa, jota sovelletaan muihin elintarvikkeisiin kuin viiniin ja väkeviin alkoholijuomiin yhteisön horisontaalisessa laatupolitiikassa maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta 20 päivänä maaliskuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 510/2006 mukaisesti”.

65.

Näin todettu vastaavuus voidaan havaita tarkasteltaessa suojattujen maantieteellisten merkintöjen ja suojattujen alkuperänimitysten rekisteröintimenettelyn piirteitä. Tuomiossa Budějovický Budvar korostettiin, että ”toisin kuin muut yhteisön teollisoikeuksien ja kaupallisten oikeuksien suojajärjestelmät, – – asetusten N:o 2081/92 ja N:o 510/2006 mukainen rekisteröintimenettely perustuu toimivallan jakoon kyseessä olevan jäsenvaltion ja komission välillä, sillä komissio voi tehdä nimityksen rekisteröintiä koskevan päätöksen ainoastaan, jos kyseessä oleva jäsenvaltio on tehnyt sille tätä koskevan hakemuksen, ja jäsenvaltio voi tehdä mainitunlaisen hakemuksen ainoastaan silloin, kun se on varmistanut, että hakemus on perusteltu (asia C‑269/99, Carl Kühne ym., tuomio 6.12.2001, [EU:C:2001:659,] 53 kohta). Kansalliset rekisteröintimenettelyt on siis liitetty yhteisön päätöksentekomenettelyyn, jonka olennaisen osan ne muodostavat. Nämä kansalliset menettelyt eivät voi olla olemassa yhteisön suojajärjestelmän ulkopuolella”. ( 32 )

66.

Tämä malli sisältyy asetukseen N:o 479/2008 viinialan osalta ( 33 ) ja asetukseen N:o 110/2008 (17 artikla) tislattujen alkoholijuomien osalta. Tuomiossa Budějovický Budvar esitetyt toteamukset, jotka olen toistanut edellisessä kohdassa ja jotka koskevat tätä asetusten N:o 2081/92 ja N:o 510/2006 (menettelyllistä) puolta, voidaan näin ollen yleistää koskemaan asetusta N:o 1234/2007.

67.

Lisäksi se, että suojattuihin alkuperänimityksiin ja suojattuihin maantieteellisiin merkintöihin sovellettavien asetusten antaminen korvaa kansalliset suojajärjestelmät, vahvistetaan kyseisissä asetuksissa ottamalla käyttöön siirtymäsäännöksiä, kun otetaan huomioon, että unionissa oli rinnakkain käytössä kansallisia järjestelmiä, joihin jo kuului alkuperämerkintöjä koskevaa lainsäädäntöä, ja järjestelmiä, joihin sitä ei kuulunut (tai kuulu). ( 34 )

68.

Viinien osalta on palattava takaisin asetukseen N:o 1493/1999, jonka 54 artiklan 2 kohdassa määriteltiin ”määritellyillä alueilla tuotetut laatuviinit” (”tma-laatuviinit”) ja niiden ryhmät. Tämän saman artiklan 4 kohdassa todettiin, että ”jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle viipymättä luettelo hyväksymistään tma-laatuviineistä ja mainittava kunkin tma-laatuviinin osalta niiden tuotantoa ja valmistusta koskevat kansalliset säännökset”. Koska suojatulla alkuperänimityksellä Porto/Port oli Portugalin oikeuden mukainen suoja, siihen kuuluvat viinit merkittiin tma-laatuviinien luetteloon ja ne saivat automaattisesti suojan asetuksen N:o 1234/2007 (118 s artiklan 1 kohta) nojalla komission sisällytettyä ne saman asetuksen 118 n artiklassa säädettyyn rekisteriin (E-Bacchus-rekisteri). ( 35 )

69.

Automaattista suojaamista on kuitenkin täsmennetty asetuksen N:o 1234/2007 118 s artiklalla, jossa säädettiin tietyistä varotoimenpiteistä sen varmistamiseksi, että E-Bacchus-rekisteriin merkityt viinit ovat vaadittavien edellytysten mukaisia, asettamalla määräajat, joiden kuluessa jäsenvaltioiden on toimitettava tarvittavat tiedot, jotta komissio voi valvoa rekisteriin merkitsemisen asianmukaisuutta. ( 36 )

70.

Asetuksen N:o 1234/2007 118 f artiklan 7 kohdan mukaan jäsenvaltiolla on siltä varalta, ettei sillä ole suojattuja alkuperänimityksiä koskevaa kansallista lainsäädäntöä, valtuudet väliaikaisesti myöntää nimelle kansallisen tason suoja. Väliaikainen kansallinen suoja lakkaa sinä päivänä, jolloin komissio tekee päätöksen mainitun asetuksen mukaisesta rekisteröinnistä tai hakemuksen hylkäämisestä.

71.

Kaikki nämä väliaikaiset säännökset vahvistavat tarvittaessa sen, ettei jäsenvaltioilla ole enää toimivaltaa antaa viinien suojatuille alkuperänimityksille vahvistettua lisäsuojaa sen jälkeen, kun nimitykset ovat jo saaneet asetuksessa N:o 1234/2007 myönnetyn aseman. Muussa tapauksessa ei olisi järkevää tarkastella siirtymistä vanhasta tilanteesta uuteen, jonka tarkoituksena on nimenomaisesti järjestellä toimivallan siirtoa suojaa koskevien puitteiden määrittämistä varten. Tuomiossa Budějovický Budvar ( 37 ) asetuksesta N:o 510/2006 esitettyjä toteamuksia voidaan siis tältä osin soveltaa asetukseen N:o 1234/2007.

72.

Näiden arviointia koskevien seikkojen (ja muiden tuomion Budějovický Budvar ( 38 ) taustalla olevien seikkojen, joiden lähempi tarkastelu ei mielestäni ole tarkoituksenmukaista) perusteella IVDP painottaa asetusten N:o 510/2006 ja N:o 479/2008 välisiä eroja. Vaikka joitakin eroja on, ne eivät mielestäni kyseenalaista näiden asetusten ilmeistä yhtäläisyyttä niiden tavoitteiden ja olennaisten piirteiden osalta.

73.

IDVP vetoaa asetuksen N:o 479/2008 johdanto-osan 28 perustelukappaleeseen sen väitteensä tueksi, että unioni halusi ottaa huomioon kansalliset erityispiirteet viinien suojelussa, mikä ilmenee perustelukappaleen sanamuodosta: ”Alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä varustettujen viinien erityisten laatuominaisuuksien säilyttämiseksi jäsenvaltioiden olisi voitava soveltaa tässä suhteessa tiukempia sääntöjä.”

74.

Tämä väite ei kuitenkaan vakuuta minua. Asetuksen N:o 479/2008 johdanto-osan 28 perustelukappaleen merkitys on sitä vastoin suhteutettava asetuksen N:o 1234/2007 120 d artiklaan, jonka nojalla jäsenvaltiot voivat vaatia tiettyjen viininvalmistusmenetelmien käyttöä ja säätää tiukemmista rajoituksista sellaisille alueellaan tuotetuille viineille, joilla on suojattu alkuperänimitys. Tämä säännös ei kyseenalaista sen suojajärjestelmän yhdenmukaisuutta ja yksinomaista sovellettavuutta, jonka piiriin tietyt vähimmäislaatuvaatimukset täyttävien viinien suojatut alkuperänimitykset kuuluvat. Jos jäsenvaltio säätää, että sen viinit voivat saada suojatulla alkuperänimityksellä varustetun viinin aseman vain, kun niiden valmistuksessa on käytetty tiukempia menetelmiä, se voi laillisesti tehdä niin. Toistan kuitenkin, ettei tämä vaatimus tarkoita, että koko unionin alueella jo rekisteröityjen alkuperänimitysten suojajärjestelmä voidaan jättää kansallisen lainsäädännön vastuulle. ( 39 )

75.

Edellä esitettyjen pohdintojen perusteella ehdotan EUIPO:n ainoan valitusperusteen hyväksymistä. Vaikka unionin yleinen tuomioistuin olikin oikeassa korostaessaan asetuksen N:o 1234/2007 ( 40 ) 118 m artiklan 1 ja 2 kohdassa myönnetyn suojan ”yksinomaisuutta”, se teki oikeudellisen virheen kyseenalaistaessaan jäljempänä tuomiossa (44–49 kohta) tämän paikkansa pitävän toteamuksen myöntämällä kansallisten lainsäädäntöjen antaman lisäsuojan, jonka se aiemmin oli implisiittisesti kiistänyt.

76.

Näiden kahden IVDP:n esittämän valitusperusteen alustava tarkastelu voisi johtaa muiden asianosaisten vaatimusten mukaisesti niiden tutkimatta jättämiseen, koska niissä näytetään riitautettavan pelkästään unionin yleisen tuomioistuimen toteamukset, jotka eivät kuulu unionin tuomioistuimen valvonnan piiriin sen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti. ( 41 )

77.

Jos nimittäin näiden kahden valitusperusteen sisällössä riitautettaisiin vain tavaramerkin ja suojatun alkuperänimityksen samankaltaisuuteen liittyvät unionin yleisen tuomioistuimen toteamukset tai tarkasteltaisiin vain tavaramerkin ja nimityksen yleisössä herättämien mielikuvien keskeisiä osatekijöitä tai merkin ja nimityksen välistä sekaannusvaaraa, yhtyisin esitettyyn oikeudenkäyntiväitteeseen.

78.

Katson kuitenkin, ettei tämä ole näiden kahden valitusperusteen todellinen merkitys ja että niissä tuodaan esiin aito oikeudellinen ongelma, joka ei liity pelkästään tosiseikkojen eikä myöskään unionin tuomioistuimen sanoin ”tosiseikkoja koskevien toteamusten” arviointiin. Tarkoituksena on selvittää, onko unionin yleinen tuomioistuin noudattanut asetuksen N:o 1234/2007 118 m artiklan 2 kohdan a ja b alakohdan tulkinnassa tämän säännöksen normatiivista sisältöä. On ilmeistä, että tämän tulkinnan vahvistaminen tai hylkääminen edellyttää turvautumista oikeudellisiin käsitteisiin (käyttö, väärinkäyttö, jäljittely, mielleyhtymä, maineen perusteella saatava perusteeton etu), joiden soveltaminen tiettyihin erottamiskykyisiin tavaramerkkeihin ja suojattuihin alkuperänimityksiin edellyttää välttämättä konkreettisen arvion tekemistä pelkän abstraktin arvion sijasta. Jos unionin tuomioistuin ei muutoksenhakuasteena toimiessaan voisi tarkistaa unionin yleisen tuomioistuimen tällä alalla tekemän tulkinnan lainmukaisuutta, sen valvontavaltuudet uhkaisivat mielestäni jäädä melko vähäisiksi.

79.

EUIPO vetoaa oikeudenkäyntiväitteensä tueksi 21.1.2016 annetun tuomion Viiniverla ( 42 ) 31 kohtaan, jossa unionin tuomioistuin muistutti, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä on ”arvioida, synnyttääkö omenasta tislatusta väkevästä alkoholijuomasta käytetty nimitys Verlados asetuksen N:o 110/2008 16 artiklan b alakohdassa tarkoitetun ’mielleyhtymän’ suojattuun maantieteelliseen merkintään Calvados”. Tästä ennakkoratkaisupyynnön yhteydessä johdonmukaisesta lausumasta ei kuitenkaan voida päätellä, ettei unionin tuomioistuin voisi lausua muutoksenhakuvaiheessa tavasta, jolla unionin yleinen tuomioistuin on tuomiossaan tulkinnut ja soveltanut mielleyhtymän oikeudellista käsitettä (tai muuta vastaavaa käsitettä).

80.

Kun otetaan huomioon unionin yleisen tuomioistuimen tuomion sanamuoto, kysymys on nyt lisäksi suojatun alkuperänimityksen Porto/Port (joka voisi olla mikä tahansa muu nimitys) kyvystä täyttää siihen liittyvät tehtävät ja saada unionin oikeuteen perustuva suoja. Jos todetaan – kuten unionin yleisen tuomioistuimen tulkinnasta ilmenee sen vahvistaessa valituslautakunnan aikaisemman päätöksen –, että tämän maantieteellisen nimityksen erottamiskyky on erittäin heikko, ( 43 ) koska muita alkoholijuomia yksilöivien EU-tavaramerkkien rekisteröimiseksi riittää, että sanaan Port lisätään mikä tahansa muu sana (tässä tapauksessa ”Charlotte”), katson, että suojatulle alkuperänimitykselle Porto/Port aiheutuu vakavaa vahinkoa, kun se ei pysty antamaan suojaa sellaisia sen jälkeen tulevia alkoholijuomien tavaramerkkejä vastaan, joissa käytetään sille tunnusomaista sanaa (Porto/Port) täydennettynä jollakin tuhansista mahdollisista maantieteellisistä nimistä tai paikannimistä.

81.

Toisin sanoen unionin yleisen tuomioistuimen tuomion tässä osassa tekemä oikeudellinen virhe perustuu ymmärtääkseni siihen, ettei se ole noudattanut unionin lainsäädäntöä, jossa vahvistetaan suojatun alkuperänimityksen Porto/Port oikeus estää asetuksen N:o 1234/2007 nojalla kaikkien kyseistä nimitystä käyttävien alkoholijuomien tavaramerkkien rekisteröinti. Poissulkemisoikeus (ius excludendi alios) on keskeinen osa suojaa, joka viinien suojatuille alkuperänimityksille myönnetään kyseisessä asetuksessa, jonka 118 m artiklan 2 kohdassa ne suojataan nimien suoralta tai välilliseltä kaupalliselta käytöltä, jos käytöllä hyödynnetään suojatun alkuperänimityksen mainetta (a alakohta), sekä suojatun alkuperänimityksen väärinkäytöltä, jäljittelyltä tai mielleyhtymiltä (b alakohta). IVDP:n liitännäisvalituksen perusteet, jotka on mielestäni otettava tutkittavaksi, koskevat vastaavasti näitä molempia suojaustapoja.

82.

IVDP oli väittänyt unionin yleiselle tuomioistuimelle esittämässään mitättömyysvaatimuksessa, että valituslautakunta rikkoi asetuksen N:o 1234/2007 118 m artiklan 2 kohdan a alakohdan ii alakohtaa kiistäessään sen, että suojatun alkuperänimityksen Porto/Port sisällyttäminen tavaramerkkiin Port Charlotte tarkoittaisi nimityksen maineen perusteella saatavaa perusteetonta etua. Sille antamassaan vastauksessa unionin yleinen tuomioistuin vahvistaa valituslautakunnan arvion, toisin sanoen sen, ”ettei riidanalaisella tavaramerkillä käytetty kyseistä alkuperänimitystä eikä herätetty mielleyhtymiä siihen, minkä vuoksi ei ollut tarpeen tutkia, oliko sillä tietty maine”. ( 44 )

83.

Tämä unionin yleisen tuomioistuimen antama vastaus poikkeaa yhtäältä jonkin verran valittajan perusteluista. Valittajan aloitettua keskustelun suojatun alkuperänimityksen maineen hyödyntämisestä unionin yleinen tuomioistuin tukeutuu mielleyhtymän käsitteeseen, jota ei mainita asetuksen N:o 1234/2007 118 m artiklan 2 kohdan a alakohdan ii alakohdassa vaan saman kohdan b alakohdassa, josta oli kyse toisessa valitusperusteessa.

84.

Unionin yleinen tuomioistuin ei ollut johdonmukainen todetessaan, ”ettei riidanalaisella tavaramerkillä käytetty – – alkuperänimitystä” (valituksenalaisen tuomion 72 kohta), ja vakuuttaessaan seuraavaksi, että ”termi ’port’ on riidanalaisen tavaramerkin olennainen osa” (valituksenalaisen tuomion 76 kohta, jossa tarkastellaan mielleyhtymän käsitettä).

85.

En tarkastele tässä kohdassa mielleyhtymään liittyviä ongelmia, joita aion käsitellä seuraavan perusteen yhteydessä, vaan totean, että tavaramerkissä Port Charlotte toistetaan kiistämättä suojatun alkuperänimityksen osana oleva sana Port. Ensi näkemältä voidaan havaita, että tavaramerkin ensimmäinen osa on sama kuin suojatun alkuperänimityksen. Asetuksen N:o 1234/2007 118 m artiklan 2 kohdan a alakohdan ii alakohdan ensimmäinen keskeinen edellytys siis täyttyy, ja unionin yleinen tuomioistuin tekee virheen kiistäessään sen täyttymisen tuomion 72 kohdassa.

86.

On myös riidatonta, että alkuperänimityksellä suojattujen viinien mainetta koskeva edellytys täyttyy, koska niitä voidaan pitää yleisesti tunnettuina. ( 45 ) Ratkaistavaksi jää siis vain se, tarkoittaako suojatussa alkuperänimityksessä esiintyvän sanan käyttö riidanalaisessa tavaramerkissä sitä, että tavaramerkin haltija saa kyseisen sanan käytöstä asetuksen N:o 1234/2007 118 m artiklan 2 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettua perusteetonta etua.

87.

Syyt, joiden takia unionin yleinen tuomioistuin kiisti tämän perusteettoman edun olemassaolon, perustuvat oikeudelliseen virheeseen, jonka olen jo edempänä maininnut. Tosiasiassa unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että suojatulta alkuperänimitykseltä Porto/Port puuttuu oma erottamiskyky, sillä sen jälkeen, kun sen ainoa sana (Porto/Port) on otettu alkoholijuomien tavaramerkkiin yhdessä toisen sanan kanssa, yleisö mieltää sen pelkästään maantieteelliseksi paikaksi (satamaksi), jota siihen lisätty sana luonnehtii. Tämän näkemyksen mukaan Porto/Port on joko geneerinen nimitys tai pelkkä yleisnimi, jonka kuka tahansa elinkeinonharjoittaja, joka haluaa yksilöidä omat alkoholijuomansa sillä, voi ottaa käyttöön ja lisätä siihen toisen sanan (henkilön tai kaupungin nimen tai minkä tahansa paikannimen tai maantieteellisen paikan).

88.

Tätä väitettä ei mielestäni voida hyväksyä, koska se heikentää suojatun alkuperänimityksen Porto/Port erottamiskykyä siinä määrin, että se muuttaa sen tosiasiassa geneeriseksi nimitykseksi vastoin asetuksen N:o 1234/2007 118 m artiklan 3 kohdan nimenomaista kieltoa. ( 46 )

89.

Myönnettäköön unionin yleisen tuomioistuimen ( 47 ) tavoin, että myös alkoholijuomiin yhdistettynä sana ”port” vastaa joki- tai merisatamaa, kun taas suojatussa alkuperänimityksessä se pikemminkin tyhjentää sen sisällöstä siinä määrin, että nimitys saa geneerisiä ominaispiirteitä ja jää ilman suojaa. Vaikka sana ”port” tarkoittaa englannin ja ranskan kielellä satamaa, tällä seikalla ei voida perustella suojatun alkuperänimityksen jäämistä ilman suojaa: hyväksyessään sen merkitsemisen suojattujen alkuperänimitysten luetteloon unionin viranomaiset päättivät antaa sille saman suojan kuin muillekin viinialan suojatuille alkuperänimityksille sen sijaan, että olisivat heikentäneet sen suojaa tiettyjen merkitysopillisten seikkojen perusteella.

90.

Tästä unionin oikeuden antamasta suojasta seuraa käsiteltävässä asiassa se, että sanaa ”Port” ei voitu käyttää yksin tai muiden sanojen yhteydessä alkoholijuomia yksilöivissä tavaramerkeissä, jotka voivat saada perusteetonta etua sen maineesta (varsinkaan niiden juomien tavaramerkeissä, jotka samankaltaisuutensa takia kilpailevat jossain määrin keskenään, koska ne on suunnattu samantyyppiselle kohdeyleisölle ja niillä on samat jakelu- ja myyntikanavat).

91.

Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se ei arvioinut oikein viinien alkuperänimityksille (mukaan lukien Porto/Port) kuuluvan suojan laajuutta, mikä on edellytys sen arvioimiselle, ovatko ne tavaramerkit, joissa on otettu käyttöön suojatulle alkuperänimitykselle tunnusomainen sana, mahdollisesti saaneet sen maineesta perusteetonta etua.

92.

Tässä perusteessa tukeudutaan asetuksen N:o 1234/2007 118 m artiklan 2 kohdan b alakohdan rikkomiseen. IVDP moittii unionin yleistä tuomioistuinta siitä, ettei se myönnä ( 48 ) riidanalaisen tavaramerkin synnyttämää mielleyhtymää suojattuun alkuperänimitykseen Porto/Port.

93.

Tosiasiassa toisen valitusperusteen hyväksyminen mahdollistaa tämän valitusperusteen tutkimatta jättämisen, sillä asetuksen N:o 1234/2007 118 m artiklan 2 kohdan a alakohdan ii alakohdan rikkomisen toteaminen velvoittaa kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen tuomion. Tutkin kuitenkin kolmannen valitusperusteen.

94.

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä ( 49 ) on todettu, että mielleyhtymän käsite ”kattaa tapauksen, jossa tuotteen nimeämiseksi käytettyyn ilmaisuun sisältyy suojatun nimityksen osa siten, että kuluttajalle syntyy tuotteen nimen yhteydessä mielikuva tavarasta, jolla on suojattu alkuperänimitys”. ( 50 )

95.

Mielleyhtymää koskeva kielto ei välttämättä ole sidoksissa siihen, onko se tosiasiassa aiheuttanut sekaannuksen kohdeyleisössä. Kuluttaja ei välttämättä ajattele, että mielleyhtymän synnyttävä tavaramerkki kattaa mielleyhtymän kohteena olevalla suojatulla alkuperänimityksellä suojatun tuotteen. Unionin tuomioistuin on toistuvasti korostanut, että kysymyksessä voi olla suojatun alkuperänimityksen mielleyhtymä, vaikka tuotteiden välillä ei ole mitään sekaannusvaaraa. ( 51 )

96.

Pitää paikkansa, että unionin yleinen tuomioistuin viittasi valituksenalaisen tuomion 76 kohdassa unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön, jonka mukaan mielleyhtymän syntyminen ei välttämättä edellytä sekaannusvaaraa. Ottaessaan kantaa tähän kohtaan se kuitenkin vahvisti valituslautakunnan arvion, jossa se totesi ”ettei ’mielleyhtymää’ portviiniin ole herätetty – –, koska whisky on erilainen tuote eikä mikään riidanalaisen tavaramerkin osa sisällä mahdollisesti harhaanjohtavaa tai erehdyttävää merkintää”. ( 52 ) Vahvistettuaan tämän arvion unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi vastaavan kumoamisperusteen vedoten ”edellä 71 kohdassa esitettyihin seikkoihin”, jotka liittyvät riitautetun tavaramerkin käyttöön. ( 53 )

97.

Katson, että todetessaan näin unionin yleinen tuomioistuin tekee kaksi oikeudellista virhettä: a) yhtäältä se tekee virheen mielleyhtymän käsitteen osalta, sellaisena kuin sitä on tulkittu unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä, kun se katsoo, ettei sitä synny tässä tapauksessa, koska whiskyn ja portviinin välistä sekaannusvaaraa ei ole, ja b) toisaalta viitatessaan edeltävään tuomion kohtaan se toistaa saman virheen, jonka jo totesin tutkiessani IVDP:n toisen valitusperusteen.

98.

Tavaramerkki Port Charlotte voi jopa suojattuun alkuperänimitykseen Porto/Port liittyvän ”sekaannusvaaran puuttuessa” ( 54 ) synnyttää tavanomaisesti valistuneessa ja kohtuullisen tarkkaavaisessa eurooppalaisessa kuluttajassa mielleyhtymän kyseisellä alkuperänimityksellä suojattuihin viineihin. Unionin yleisen tuomioistuimen oli täytynyt jättää huomiotta sekaannusvaara ( 55 ) kiinnittääkseen huomiota siihen, loiko uusi tavaramerkki ”yleisölle – – tuotteen alkuperää [koskevan mielleyhtymän]”, ( 56 ) erityisesti koska kyse oli ulkomuodoltaan vastaavista tuotteista, joista kummatkin ovat pullotettuja alkoholijuomia, ja kun otetaan huomioon, että tunnettu suojattu alkuperänimitys ja tavaramerkki, jonka mitättömyyttä vaaditaan, muistuttavat (osaksi) lausuntatavaltaan toisiaan. ( 57 )

99.

Näin ollen katson, että sekä EUIPO:n että IVDP:n esittämät valitusperusteet on hyväksyttävä, minkä seurauksena valituksenalainen tuomio kumotaan.

100.

Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan silloin, kun unionin yleisen tuomioistuimen päätös julistetaan mitättömäksi, unionin tuomioistuin voi itse ratkaista asian lopullisesti, jos asia on ratkaisukelpoinen. Mielestäni asia on näin tämän valituksen tapauksessa.

101.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin