1. 

Kattaako direktiivissä 2009/28/EY ( 2 ) tarkoitettu ”uusiutuvista lähteistä peräisin oleva energia” sellaisen vesivoimalaitoksen tuottaman energian, joka hyödyntää sellaisen kolmannen osapuolen vesistöön johtamia jätevesiä, jonka toiminta ei liity sähköntuotantoon? Tästä on lyhykäisyydessään kyse unionin tuomioistuimelle esitetyssä kysymyksessä, jossa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, kattaako kyseinen käsite ainoastaan pintavesien luonnollisesta virtauksesta saadun energian.

2. 

Ehdotan tässä ratkaisuehdotuksessa, että sekä direktiivin 2009/28 sisällöstä että sen tavoitteista voidaan päätellä, ettei merkitystä ole sillä, onko kanava, jonka kautta kulkee vesi, jonka virtausta käytetään sähkön tuotantoon, luonnon muovaama vai keinotekoinen, kunhan kyseessä ei ole pumppuvoimalaitoksesta peräisin oleva vesi.

3.

Direktiivin johdanto-osan ensimmäisessä perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Energiankulutuksen valvonta Euroopassa ja uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön lisääminen yhdessä energiasäästöjen ja lisätyn energiatehokkuuden kanssa ovat tärkeitä osia toimenpidekokonaisuutta, joka on tarpeen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi – – Näillä seikoilla on myös tärkeä tehtävä edistettäessä energiansaannin varmuutta, edistettäessä teknologian kehitystä ja innovaatioita sekä luotaessa työllistymis- ja aluekehitysmahdollisuuksia varsinkin maaseudulla ja eristäytyneillä alueilla.”

4.

Direktiivin johdanto-osan 30 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Laskettaessa vesivoiman ja tuulivoiman osuutta tätä direktiiviä sovellettaessa olisi ilmasto-olosuhteiden vaihtelun vaikutukset tasattava käyttämällä normalisointisääntöä. Lisäksi sähköä, joka tuotetaan pumppuvoimalaitoksissa, jotka käyttävät ylämäkeen aiemmin pumpattua vettä, ei pitäisi laskea uusiutuvista energialähteistä tuotetuksi sähköksi.”

5.

Direktiivin 2 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä sovelletaan direktiivin 2003/54/EY[ ( 3 ) ] määritelmiä”, ja a alakohdan mukaan ”’uusiutuvista lähteistä peräisin olevalla energialla’ tarkoitetaan uusiutuvista, muista kuin fossiilisista lähteistä peräisin olevaa energiaa eli tuuli- ja aurinkoenergiaa, ilmalämpöenergiaa, geotermistä energiaa, hydrotermistä energiaa ja valtamerienergiaa, vesivoimaa, biomassaa, kaatopaikoilla ja jätevedenpuhdistamoissa syntyvää kaasua ja biokaasua”.

6.

Direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että 5–11 artiklan mukaisesti laskettu uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuus energian kokonaisloppukulutuksesta on vuonna 2020 vähintään yhtä suuri kuin liitteessä I – – asetettu kansallinen kokonaistavoite uusiutuvista lähteistä peräisin olevalle energialle kyseisenä vuonna.”

7.

Direktiivin 5 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian kokonaisloppukulutuksen määrä kussakin jäsenvaltiossa määritetään laskemalla yhteen seuraavat osatekijät:

– –

3.   Sovellettaessa 1 kohdan a alakohtaa uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön kokonaisloppukulutus lasketaan jäsenvaltiossa uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön määränä, johon ei lasketa sähkön tuotantoa pumppuvoimalaitoksissa aiemmin ylämäkeen pumpatun veden avulla.

– –

Vesivoimalla ja tuulivoimalla tuotettu sähkö otetaan huomioon liitteessä II vahvistetun normalisointisäännön mukaisesti.

– –

7.   Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuuden laskemisessa käytetään – – asetuksessa (EY) N:o 1099/2008[ ( 4 ) ] säädettyjä menetelmiä ja määritelmiä.”

8.

Direktiivi 2003/54 kumottiin direktiivillä 2009/72/EY, ( 5 ) jonka 48 artiklan mukaan kumoaminen tulee voimaan 3.3.2011 alkaen ja viittauksia ensin mainittuun direktiiviin pidetään viittauksina direktiiviin 2009/72.

9.

Direktiivin 2009/72 2 artiklan 30 alakohdassa ”uusiutuvat energialähteet” on täsmennetty samalla tavoin kuin direktiivin 2003/54 2 artiklan 30 alakohdassa: ”[niillä tarkoitetaan] uusiutuvia, muita kuin fossiilisia energialähteitä (tuuli-, aurinko-, maalämpö-, aalto- ja vuorovesienergia, vesivoima, biomassa, kaatopaikoilla ja jätevedenpuhdistamoissa syntyvä kaasu ja biokaasu)”.

10.

Asetuksen N:o 1099/2008 liitteessä B olevassa 5 kohdassa vesivoiman määritellään tarkoittavan ”veden potentiaali- ja liike-energia[a], joka muunnetaan sähköksi vesivoimalaitoksissa”, mukaan luettuna pumppuvoimalassa tuotettu energia.

11.

Lain 3 §:ssä, sellaisena kuin se oli voimassa 6.11.2013, säädettiin seuraavaa:

”Laissa käytetyt määritelmät tarkoittavat seuraavaa: – –20) uusiutuva energialähde – lähde, joka käyttää tuotantoprosessissa tuuli- tai aurinkoenergiaa, ilmalämpöenergiaa, geotermistä energiaa, hydrotermistä energiaa, aalto- ja vuorovesienergiaa, jokien kaltevuutta tai biomassan, kaatopaikoilla syntyvän biokaasun sekä jäteveden poisto- tai käsittelyprosesseissa tai varastoitujen kasvi- ja eläinjätteiden hajoamisessa syntyvää biokaasua. – –”

12.

Lain 3 §:n 20 momentissa, sellaisena kuin se on voimassa 4.5.2001 alkaen, uusiutuvat energialähteet on määritelty samalla tavoin kuin uusiutuvista energialähteistä annetussa laissa.

13.

Lain 2 §:ssä säädetään seuraavaa:

”– –

– –

– –

– –”

14.

Lain 7 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Sähkön tuotanto pienvoimalassa uusiutuvista energialähteistä – – on elinkeinonharjoittamisen vapaudesta annetussa laissa [(ustawa o swobodzie działalności gospodarczej)] tarkoitettua säänneltyä toimintaa, ja se edellyttää merkintää pienvoimalatoimintaa harjoittavien tuottajien rekisteriin – –.”

15.

Lain 5 §:n 3 momentissa säädetään seuraavaa:

”Sisämaan pintavedet jaetaan

– –”

16.

J.D. on yritys, jolla oli uusiutuvista energialähteistä tuotettavaa sähköä koskeva konsessio ajalla 20.11.2004–20.11.2014. Kyseinen konsessio käsitti kaksi biokaasulaitosta ja yhden pienen vesivoimalaitoksen (0,160 MW), joka sijaitsi alueella, jossa toinen laitos (PKN Orlen SA), jonka toiminta ei liittynyt sähköntuotantoon, johti jätevetensä vesistöön.

17.

Tarkastellessaan konsession jatkamista energian sääntelyviraston (Urzędu Regulacji Energetyk, jäljempänä URE) pääjohtaja päätti 6.11.2013 evätä vesivoimalaitoksen konsession sillä perusteella, että ainoastaan aalto- ja vuorovesienergiaa sekä joista saatua energiaa käyttävien vesivoimalaitosten voidaan katsoa tuottavan sähköä uusiutuvista energialähteistä. ( 9 )

18.

Sąd Okręgowy w Warszawie (Varsovan alueellinen tuomioistuin, Puola) pysytti URE:n pääjohtajan päätöksen 5.11.2014 antamallaan tuomiolla, jossa se tukeutui energialain, sellaisena kuin se oli voimassa riidanalaisen päätöksen tekohetkellä, 3 §:n 20 kohdassa tarkoitettuun uusiutuvien energialähteiden määritelmään.

19.

J.D. valitti kyseisestä tuomiosta Sąd Apelacyjny w Warszawieen (Varsovan muutoksenhakutuomioistuin, Puola). Se väitti valituksensa tueksi, että energialain 3 §:n 20 kohta on ristiriidassa direktiivin 2009/28 kanssa.

20.

Tällaisessa tilanteessa Sąd Apelacyjny w Warszawie on pyytänyt unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua.

21.

Kansallisen tuomioistuimen 4.1.2016 esittämä ennakkoratkaisukysymys kuuluu seuraavasti:

”Onko katsottava, että – – direktiivin 2009/28 – –2 artiklan [toisen kohdan] a alakohdassa, luettuna yhdessä 5 artiklan 3 kohdan ja johdanto-osan 30 perustelukappaleen kanssa, oleva käsite vesivoima uusiutuvana energialähteenä tarkoittaa ainoastaan sellaisten vesivoimalaitosten tuottamaa energiaa, jotka käyttävät sisämaan pintavesien, mukaan luettuna jokien, virtausta, vai myös muiden laitosten prosessijätevesipäästöjä käyttävässä vesivoimalaitoksessa (joka ei ole pumppuvoimalaitos eikä sekalaitos) tuotettua energiaa?”

22.

Menettelyyn ovat osallistuneet ja kirjallisia huomautuksia esittäneet J.D, Puolan ja Italian hallitukset sekä komissio. Unionin tuomioistuin päätti työjärjestyksen 76 artiklan 2 kohdan mukaisesti, ettei suullista käsittelyä pidetä.

23.

J.D. väittää, että direktiivin 2009/28 mukaan ainoa vesivoimalaitoksissa tuotettu energia, jonka ei katsota olevan peräisin uusiutuvista energialähteistä, on pumppuvoimalaitoksissa tuotettu energia. Sen mukaan direktiivin 2009/28 perusteella voidaan luonnehtia uusiutuvista energialähteistä peräisin olevaksi energiaksi sellainen energia, joka on tuotettu hyödyntämällä jätevesiä, jotka kolmas osapuoli on käytön jälkeen ohjannut vesistöön ylempänä sijaitsevasta kanavasta.

24.

Puolan hallitus väittää, että käsitteet uusiutuvista lähteistä peräisin oleva energia (direktiivin 2009/28 2 artiklan toisen kohdan a alakohta) ja uusiutuvat energialähteet (direktiivin 2009/72 2 artiklan 30 alakohta) viittaavat muihin kuin fossiilisiin energialähteisiin, jotka uusiutuvat luonnollisesti ilman ihmisen toimia suhteellisen lyhyessä ajassa tai jotka eivät kulu loppuun ja joiden hyödyntäminen edistää direktiivissä 2009/28 asetettujen ympäristötavoitteiden saavuttamista.

25.

Puolan hallituksen mukaan käsitteellä uusiutuvista energialähteistä tuotettu vesivoima viitataan sisämaan pintavesien, myös jokien, luonnollisesta virtaamasta peräisin olevaan vesivoimaan.

26.

Puolan hallitus lisää, että direktiivissä 2009/28 pumppuvoimalaitoksissa tuotettu sähkö jätetään uusiutuvista energialähteistä peräisin olevan sähkön tuotannon ulkopuolelle. Se päättelee tästä, että vesivoimalaitosten, jotka – vaikka ne eivät ole pumppuvoimalaitoksia – käyttävät muiden laitosten ylämäkeen pumppaamaa vettä, toiminta ei perustu ympäristöstä luonnollisesti löytyvien uusiutuvien energialähteiden käyttöön.

27.

Italian hallituksen mukaan keinotekoisissa rakenteissa painovoiman avulla virtaavaa vettä hyödyntämällä tuotetun energian pitäisi sisältyä uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käsitteeseen, jos kyseiset rakenteet on pystytetty muuhun kuin sähköntuotantoon liittyvään taloudelliseen tarkoitukseen.

28.

Italian hallituksen mukaan direktiivin 2009/28 johdanto-osan 30 perustelukappaleessa viitataan kahteen mahdolliseen tilanteeseen: a) vesivoima, joka on tuotettu hyödyntämällä tähän tarkoitukseen rakennettuja keinotekoisia rakenteita pitkin virtaavaa vettä, tai b) energia, joka on tuotettu hyödyntämällä muuta kuin energiantuotantoa varten rakennettuja rakenteita pitkin virtaavaa vettä. Ensimmäisessä tapauksessa ei ole kyse uusiutuvista lähteistä peräisin olevasta energiasta, sillä pumppaukseen tarvitaan energiaa, joten käytetyn energian ja saadun energian määrä on lähes sama, minkä vuoksi ei synny ympäristöhyötyä. Toisessa tapauksessa hyödynnetään sen sijaan jo olemassa olevia rakenteita ja infrastruktuuria, mikä optimoi ympäristön kannalta ja investoinneista saatavan hyödyn.

29.

Italian hallitus jatkaa, että koska direktiivissä 2009/28 uusiutuvalla vesivoimalla tuotetun sähkön käsitteen ulkopuolelle on nimenomaisesti jätetty vain pumppuvoimalaitosten sähköntuotanto, poikkeus ei koske tilanteita, joissa sähköä tuotetaan hyödyntämällä keinotekoisesti vesistöön johdettua vettä, joka on peräisin muusta taloudellisesta toiminnasta kuin sähköntuotannosta.

30.

Komissio väittää, että koska direktiivissä 2009/28 ei ole määritelty vesivoiman käsitettä, on käytettävä asetuksen N:o 1099/2008 – johon direktiivin 2009/28 5 artiklan 7 kohdassa viitataan – liitteessä B olevassa 5.1.1 kohdassa esitettyä vesivoiman määritelmää.

31.

Tämän määritelmän ja uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön kokonaisloppukulutuksen laskentamenetelmän (direktiivin 2009/28 5 artiklan 3 kohta) perusteella komissio lisää, että unionin lainsäätäjän tarkoittama uusiutuvista energialähteistä tuotettu sähkö käsittää vesivoimalaitoksessa veden potentiaali- ja liike-energiaa muuntamalla tuotetun sähkön, lukuun ottamatta ylämäkeen pumpattua vettä käyttävien pumppuvoimalaitosten järjestelmillä tuotettua sähköä. Komissio huomauttaa vielä, ettei lainsäätäjä ole erottanut toisistaan käytetyn veden eri tyyppejä sen mukaan, ovatko ne peräisin luontaisista vai keinotekoisista virtauksista.

32.

Tässä ennakkoratkaisupyynnössä ei ole kyse sen selvittämisestä, mitä abstraktisti tarkoitetaan uusiutuvilla energialähteillä tai missä olosuhteissa vesivoiman on katsottava olevan peräisin tällaisista lähteistä. Sąd Apelacyjny w Warszawien esittämä kysymys on huomattavasti tarkempi, sillä se haluaa tietää, voidaanko direktiivissä 2009/28 tarkoitetuksi uusiutuvista lähteistä peräisin olevaksi energiaksi luokitella tietty vesivoiman tyyppi eli sähkö, joka on tuotettu pienessä vesivoimalaitoksessa hyödyntämällä sellaisen toisen laitoksen vesistöön johtamia jätevesiä, joka on käyttänyt kyseistä vettä omiin, muuhun kuin sähköntuotantoon liittyviin tarkoituksiin.

33.

Korostan viittausta direktiiviin 2009/28, sillä käsiteltävässä asiassa on helppo ajautua pohtimaan muita kuin oikeudellisia yleiskäsitteitä ja unohtaa, että tuomioistuimet, kuten unionin tuomioistuin, voivat ratkaista ainoastaan oikeudellisiin luokkiin liittyviä kysymyksiä.

34.

Mielestäni tässä yhteydessä ei nimittäin voida ottaa lähtökohdaksi ennalta määritettyä uusiutuvien energialähteiden käsitettä, jolla tarkoitetaan ilman ihmisen toimintaa luonnollisesti uusiutuvia energialähteitä, kuten Puolan hallitus huomautti. ( 10 ) Tästä lähtökohdasta seuraa nimittäin väistämättä, että esimerkiksi keinotekoisia vesivirtauksia hyödyntämällä tuotettua energiaa on vaikea luokitella uusiutuvista lähteistä peräisin olevaksi energiaksi.

35.

Merkitystä on nähdäkseni ainoastaan direktiivin 2009/28 käsitteellä uusiutuvista lähteistä peräisin oleva energia, joka on rajattu siten, että sillä tarkoitetaan ”uusiutuvista, muista kuin fossiilisista lähteistä peräisin olevaa energiaa” (2 artiklan toisen kohdan a alakohta). ( 11 ) Kyseisessä säännöksessä ei puolestaan määritellä käsitettä uusiutuvat, muut kuin fossiiliset lähteet, mutta nämä lähteet luetellaan siinä tarkkaan: tuuli- ja aurinkoenergia, ilmalämpöenergia, geoterminen energia, hydroterminen energia ja valtamerienergia, vesivoima, biomassa, kaatopaikoilla ja jätevedenpuhdistamoissa syntyvä kaasu ja biokaasu. Kun direktiivin 2009/28 2 artiklan toisen kohdan a alakohdassa siis viitataan uusiutuviin, muihin kuin fossiilisiin lähteisiin, niillä tarkoitetaan sen jälkeen lueteltuja lähteitä, mihin viittaa myös käytetty ilmaisu ”eli”. ( 12 )

36.

Riippumatta siitä, mitä uusiutuvista lähteistä peräisin olevalla energialla tarkoitetaan muilla aloilla ja onko näillä aloilla asianmukaista määritellä kyseinen energia uusiutuvista, muista kuin fossiilisista lähteistä peräisin olevaksi energiaksi, on siis selvää, että oikeudellisesti tarkasteltuna vesivoima kuuluu tämän käsitteen piiriin, sellaisena kuin se on määritelty direktiivissä 2009/28. Asetuksen N:o 1099/2008 ( 13 ) mukaisesti vesivoima on määritelty tilastollisesta näkökulmasta ”veden potentiaali- ja liike-energia[ksi], joka muunnetaan sähköksi vesivoimalaitoksissa”, ja siihen on sisällytetty pumppuvoimalaitoksissa tuotettu energia.

37.

Näin ollen kaikki vesivoima on lähtökohtaisesti luokiteltava direktiivissä 2009/28 tarkoitetuksi uusiutuvista lähteistä peräisin olevaksi energiaksi, olipa se sitten peräisin keinotekoisissa kanavissa tai luontaisesti virtaavan veden hyödyntämisestä. ( 14 ) Tästä seuraa, että direktiivin 2009/28 kanssa on ristiriidassa kansallinen sääntely, jossa toisistaan erotetaan luonnolliset ja keinotekoiset kanavat, joissa virtaavaa vettä käytetään sähköntuotannossa, sen määrittämiseksi, kuuluuko kyseinen sähkö uusiutuvista lähteistä peräisin oleva energiaan.

38.

Ainoasta poikkeuksesta tähän sääntöön säädetään nimenomaisesti direktiivissä 2009/28, jonka johdanto-osan 30 perustelukappaleessa todetaan, että ”sähköä, joka tuotetaan pumppuvoimalaitoksissa, jotka käyttävät ylämäkeen aiemmin pumpattua vettä, ei pitäisi laskea uusiutuvista energialähteistä tuotetuksi sähköksi”. Tämän selityksen mukaisesti direktiivin 2009/28 5 artiklan 3 kohdassa säädetään, että tällaisissa olosuhteissa tuotettua sähköä ei oteta huomioon laskettaessa uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön kokonaisloppukulutusta.

39.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toimittamien tietojen mukaan ( 15 ) käsiteltävän asian kohteena olevaa pientä vesivoimalaitosta ei ”lueta pumppuvoimalaitokseksi eikä sekalaitokseksi”. ( 16 ) Jos näin on (mikä kansallisen tuomioistuimen on viime kädessä todennettava), kyseinen laitos ei ole direktiivin 2009/28 johdanto-osan 30 perustelukappaleessa ja 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu laitos, joten sen vesivoimalla tuottama energia on uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa energiaa.

40.

Direktiivissä 2009/28 tarkoitettu pumppuvoimalaitoksia koskeva poikkeus perustuu lainsäätäjän päätökseen, sillä vaikka se totesikin toisessa säädöksessä ( 17 ) (toki tilastollisista syistä), että kyseisellä järjestelmällä tuotetaan vesivoimaa, se ei kuitenkaan pitänyt pumppuvoimalaitosten tuottamaa sähköä uusiutuvista energialähteistä tuotettuna sähkönä. Olivatpa tämän energiapoliittisen päätöksen taustalla olevat syyt mitkä tahansa, ( 18 ) direktiiviin 2009/28 sisältyvä pumppuvoimalaitoksia koskeva poikkeus on yksiselitteinen. Käsiteltävässä asiassa kyseessä oleva vesivoimalaitos ei kuitenkaan ole pumppuvoimalaitos, kuten edellä totesin.

41.

Ennakkoratkaisupyynnön mukaan pääasiassa kyseessä oleva vesivoimalaitos käyttää kolmannen osapuolen vesistöön ohjaamia jätevesiä, jotka eivät liity vesivoimalaitoksen toimintaan eivätkä ole yhteydessä sähköntuotantoon. Se ei siis ole pumppuvoimalaitos (edellä esitetyssä merkityksessä) vaan laitos, joka käyttää sähkön tuottamiseen vettä, joka muussa tapauksessa virtaisi vapaasti ilman taloudellista tai ympäristöön liittyvää käyttötarkoitusta.

42.

Kyseinen laitos käyttää siis jätevettä, jolla ei ole muuta tarkoitusta kuin tulla johdetuksi vesistöön, joten sen samanaikainen käyttö sähköntuotantoon on ympäristön kannalta hyödyllistä. Lisäksi voidaan katsoa, että tällä menetelmällä tuotettu puhdas sähkö kompensoi tietyllä tapaa sitä vahinkoa, jota ympäristölle voi aiheutua joko tavasta, jolla vesi on hankittu alun perin, tai niiden keinotekoisten kanavien rakentamisesta, joita pitkin vettä johdetaan.

43.

Kuten komissio huomautti, ( 19 ) on niin, että vaikka vesivoimalaitoksen käyttämä vesi on peräisin jätevedenpuhdistuslaitoksesta, tuotetun energian myötä toteutuu kuitenkin ympäristön kannalta myönteinen kierto: kyseinen yritys paitsi puhdistaa jätevesiä myös tuottaa ylijäämävettä, jonka avulla sähköä voidaan tuottaa käyttämättä kasvihuonekaasupäästöjä tuottavia energialähteitä.

44.

Kun otetaan huomioon direktiivin 2009/28 2 artiklan toisen kohdan a alakohdan ja 5 artiklan 3 kohdan sanamuoto sekä direktiivin tavoitteet, ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle, että uusiutuvista energialähteistä peräisin olevan vesivoiman käsite sisältää sellaisten vesivoimalaitosten tuottaman energian, jotka hyödyntävät sellaisen kolmannen osapuolen vesistöön johtamia jätevesiä, jonka toiminta ei liity laitoksen toimintaan eikä ole yhteydessä sähköntuotantoon.

45.

Ehdotan edellä esitetyn perusteella, että unionin tuomioistuin vastaa Sąd Apelacyjny w Warszawien esittämään ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:

Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä sekä direktiivien 2001/77/EY ja 2003/30/EY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta 23.4.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/28/EY 2 artiklan toisen kohdan a alakohdassa, luettuna yhdessä sen 5 artiklan 3 kohdan ja johdanto-osan 30 perustelukappaleen kanssa, käytettyä käsitettä vesivoima uusiutuvana energialähteenä on tulkittava siten, että se sisältää sellaisten vesivoimalaitosten tuottaman energian, jotka hyödyntävät sellaisen kolmannen osapuolen vesistöön johtamia jätevesiä, jonka toiminta ei liity laitoksen toimintaan eikä ole yhteydessä sähköntuotantoon.