1

Euroopan unionin satelliittikeskus (jäljempänä EUSK) perustettiin satelliittitietojen hyödyntämiskeskuksen perustamisesta 27.6.1991 tehdyllä Länsi-Euroopan unionin (jäljempänä WEU) ministerineuvoston päätöksellä, joka perustui WEU:n piirissä harjoitettavasta avaruusyhteistyöstä 10.12.1990 tehtyyn kyseisen neuvoston päätökseen. WEU:n ministerineuvoston 27.6.1991 tekemän päätöksen mukaan WEU:n satelliittikeskus perustettiin WEU:n avustavaksi toimielimeksi eikä ollut siitä erillinen oikeushenkilö.

2

Marseillessa Ranskassa 13.11.2000 antamassaan julkilausumassa WEU:n ministerineuvosto ilmoitti 10.11.2000 päivätystä Euroopan unionin neuvoston periaatepäätöksestä, joka koski Euroopan unionin erillisvirastoksi perustettavaa satelliittikeskusta, joka käsittää kaikki WEU:hun perustetun satelliittikeskuksen keskeiset osatekijät.

3

Näin EUSK perustettiin 20.7.2001 annetulla neuvoston yhteisellä toiminnalla 2001/555/YUTP (EYVL 2001, L 200, s. 5), ja se aloitti toimintansa 1.1.2002. Kyseisen yhteisen toiminnan johdanto-osan neljännen perustelukappaleen mukaan ”Euroopan unionin satelliittikeskuksen olisi oltava oikeushenkilö, joka on samalla läheisessä yhteydessä neuvostoon ja joka ottaa asianmukaisesti huomioon Euroopan unionin ja sen toimielinten yleiset poliittiset tehtävät”.

4

WEU:n jäsenvaltiot päättivät 30.3.2010 antamallaan yhteisellä julkilausumalla kyseisen järjestön purkamisesta 30.6.2011 alkaen erityisesti sen vuoksi, että ”Lissabonin sopimuksen voimaantulo merkitsee Euroopan turvallisuuden ja puolustuksen uuden vaiheen alkamista”.

5

Sen jälkeen neuvosto antoi EUSK:sta ja Euroopan unionin satelliittikeskuksen perustamisesta hyväksytyn yhteisen toiminnan 2001/555/YUTP kumoamisesta 26.6.2014 päätöksen 2014/401/YUTP (EUVL 2014, L 188, s. 73), joka nykyään käsittää EUSK:een sovellettavat oikeussäännöt.

6

Kyseisen päätöksen johdanto-osan toisesta perustelukappaleesta ja 5 artiklasta ilmenee, että EUSK toimii ”riippumattomana eurooppalaisena voimavarana” ja että sillä on tehtäviensä täyttämiseksi ja tavoitteisiinsa pääsemiseksi tarvittava oikeushenkilön asema.

7

Saman päätöksen 2 artiklan 1 ja 3 kohdan mukaan EUSK:n keskeisinä tehtävinä on toimia unionin päätöksenteon tukena yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) ja erityisesti yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) alalla, Euroopan unionin kriisinhallintaoperaatiot mukaan lukien, tarjoamalla neuvoston tai Euroopan unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan pyynnöstä aineistoa ja palveluja, jotka saadaan aikaan hyödyntämällä asiaan kuuluvia avaruussijoitteisia välineitä ja niihin liittyviä tietoja, myös satelliitti- ja ilmakuvia ja asiaan liittyviä palveluja.

8

Päätöksen 2014/401 3 artiklan 1 ja 2 kohdassa täsmennetään, että Poliittisten ja turvallisuusasioiden komitea (PTK) huolehtii neuvoston alaisuudessa EUSK:n poliittisesta valvonnasta ja antaa satelliittikeskuksen ensisijaisia toiminta-aloja koskevaa poliittista ohjausta ja että unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja puolestaan antaa sille toimintaohjeita.

9

EUSK koostuu kolmesta operatiivisesta osastosta: operaatio-osasto, voimavarojen kehittämisosasto ja tietotekniikkaosasto. Lisäksi EUSK:een kuuluu hallinto-osasto ja taloushallintoyksikkö.

10

Päätöksen 2014/401 7 artiklan 3 kohdan mukaan EUSK:n johtaja on kyseisen laitoksen laillinen edustaja. Päätöksen 2014/401 7 artiklan 4 kohdan ja 6 kohdan toisen alakohdan e alakohdan nojalla kyseinen johtaja vastaa satelliittikeskuksen muun henkilöstön palvelukseen ottamisesta ja on myös toimivaltainen kaikissa henkilöstökysymyksissä.

11

EUSK:n henkilöstö koostuu päätöksen 2014/401 8 artiklan 1 ja 3 kohdan mukaan sopimussuhteisista työntekijöistä, jotka johtaja on ottanut palvelukseen, ja lähetetyistä asiantuntijoista. Kyseisen päätöksen 8 artiklan 5 kohdassa annetaan johtokunnalle toimivalta laatia johtajan ehdotuksesta EUSK:n henkilöstösäännöt, jotka neuvosto hyväksyy. Neuvosto teki samanlaisen säännöksen perusteella yhteisen toiminnan 2001/555 puitteissa 14.9.2009 päätöksen 2009/747/YUTP EUSK:n henkilöstösäännöistä (EUVL 2009, L 276, s. 1, jäljempänä EUSK:n henkilöstösäännöt).

12

EUSK:n ja sen toimihenkilöiden välisistä riita-asioista, jotka koskevat EUSK:n henkilöstösääntöjen 28 artiklan 5 kohtaan liittyviä kysymyksiä, EUSK:n henkilöstösäännöissä säädetään seuraavaa:

”Kun ensisijainen muutoksenhakukeino (sisäinen hallinnollinen muutoksenhaku) on käytetty, toimihenkilö voi hakea muutosta [EUSK:n] valituslautakunnalta.

Valituslautakunnan kokoonpano, tehtävät ja menettelyt sisältyvät liitteeseen X.”

13

EUSK:n henkilöstösääntöjen 28 artiklan 6 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Valituslautakunnan päätös on kummankin osapuolen osalta täytäntöönpanokelpoinen. Siitä ei voi valittaa. Valituslautakunta voi:

14

EUSK:n henkilöstösääntöjen liitteessä X olevassa 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Valituslautakunnalla on toimivalta ratkaista riita-asiat, jotka aiheutuvat näiden henkilöstösääntöjen tai henkilöstösääntöjen 7 artiklan mukaisten sopimusten rikkomisesta. Se käsittelee ja ratkaisee toimihenkilöiden tai entisten toimihenkilöiden tai näiden oikeudenomistajien ja/tai näiden edustajien tekemät keskuksen johtajan päätöstä koskevat valitukset.”

15

Samoin EUSK:n henkilöstösääntöjen liitteessä X olevan 4 kohdan b alakohdassa säädetään, että valittajalla on EUSK:n valituslautakunnassa (jäljempänä valituslautakunta) ”20 päivää aikaa hänelle vastaisen päätöksen tiedoksiannosta – – tehdä kirjallinen pyyntö valituslautakunnalle kyseisen päätöksen peruuttamisesta tai muuttamisesta[; p]yyntö osoitetaan [EUSK:n] hallinto- ja henkilöstöpäällikölle, joka ilmoittaa vastaanottaneensa pyynnön ja aloittaa valituslautakunnan koollekutsumismenettelyn”.

16

EUSK:n valituslautakunnan kokoonpanosta säädetään EUSK:n henkilöstösääntöjen liitteessä X olevan 2 kohdan a, b ja e alakohdassa, että siinä on puheenjohtaja ja kaksi jäsentä, jotka EUSK:n johtokunta nimittää kahdeksi vuodeksi muista kuin keskuksen henkilöstöstä, ja että EUSK:n johtokunta vahvistaa puheenjohtajan, jäsenten ja varajäsenten palkkiot.

17

Kantaja, KF, otettiin EUSK:n palvelukseen sopimussuhteiseksi toimihenkilöksi 1.8.2009 alkaen kolmen vuoden ajaksi hoitamaan hallinto-osaston päällikön tehtäviä. Koeajan päätyttyä 31.1.2010 EUSK:n johtaja vahvisti kantajan aseman todeten, että tämä ”toimi tahdikkaasti ja diplomaattisesti osoittaen kuitenkin päättäväisyyttä päätöstensä saattamisessa muiden tietoon”.

18

Vuotta 2010 koskeneen vuosittaisen arvioinnin yhteydessä EUSK:n apulaisjohtaja laati kantajasta 28.3.2011 arvioinnin, jonka mukaan kantajan suoriutuminen katsottiin kokonaisuudessaan riittämättömäksi ja hänelle annettiin kaikkein heikoin arvosana. Apulaisjohtaja katsoi erityisesti, että ”ottaen huomioon hallintoasioiden laaja kirjo, [oli] ehdottoman välttämätöntä, että [KF] – – nauttisi alaistensa luottamusta voidakseen hoitaa työnsä, johon hän [oli] täysin pätevä” ja että oli syytä ”kiinnittää erityistä huomiota ihmissuhteisiin pääosin erittäin herkässä monikansallisessa ympäristössä henkilöiden välisten tarpeettomien jännitteiden välttämiseksi”. Kantaja on kiistänyt nämä päätelmät ja arvioinnin toteuttamistavan.

19

Vuotta 2011 koskeneen vuosittaisen arvioinnin yhteydessä EUSK:n apulaisjohtaja totesi 27.3.2012 kantajan myönteisen kehittymisen edellisvuoteen nähden ja katsoi, että hänen suoriutumisensa oli kokonaisuudessaan hyvä ottaen huomioon toimet, joihin hän oli ryhtynyt. Apulaisjohtaja totesi myös, että näitä toimia ”hallintotiimin johtamiseksi paremmin [tuli] toteuttaa merkittävästi” ja että "[hänen] johtamistyylinsä synnytti yhä edelleen toistuvia yleisiä kanteluita, sillä joissain tapauksissa se koettiin pysyvänä ammatillisena painostuksena”. Käyttäytymistä ja ihmissuhteita koskevassa arviointikertomuksen osassa apulaisjohtaja katsoi, että kantajan tuli ryhtyä tuntuviin toimiin tiiminsä johtamisessa ja välttää perusteetonta painostamista sekä luottaa enemmän työtovereihinsa. Tähän arviointikertomukseen liittyvissä huomautuksissaan kantaja totesi, että hänen mielestään henkilösuhteet olivat erittäin hyvällä tolalla hänen osastollaan, mutta yhteydenpito muiden osastopäälliköiden kanssa sen sijaan usein ”oli väkinäisempää, perustui väärinkäsityksiin, oli välillä epäselvien sähköpostiviestien kärjistämää, johti väärinkäsityksiin ja syyttelyyn ja myrkytti siten henkilösuhteet”.

20

Kantajan työsopimusta jatkettiin 24.5.2012 neljän vuoden ajaksi, 31.7.2016 asti.

21

Vuotta 2012 koskeneen vuosittaisen arvioinnin yhteydessä EUSK:n johtaja antoi 17.10.2012 päivätyllä sisäisellä muistiolla apulaisjohtajalle tehtäväksi kerätä henkilöstöltä tietoja käyttäytymisestä ja ihmissuhteista EUSK:ssa. Kyseisessä sisäisessä muistiossa EUSK:n johtaja tähdensi, että on otettava erityisesti huomioon johtamisvastuita kantavien toimihenkilöiden, erityisesti osastopäälliköiden, asema ja tunnistettava tarvittaessa tilanteet, joissa saattaa esiintyä psykologista painostusta tai työpaikkakiusaamista, jotka voivat aiheuttaa heidän alaisissaan ahdistuneisuutta, omanarvontunnon menetystä, motivaation katoamista ja jopa itkemistä.

22

Kaksitoista EUSK:n toimihenkilöä osoitti johtajalle ja apulaisjohtajalle 14.11.2012 kantelun, jossa tuotiin julki ”vaikea tilanne, jota [he] [olivat] joutuneet kestämään yli kolmen vuoden ajan yrittäessään harjoittaa ammattitoimintaansa tavanomaiseen tapaan” ja tähdennettiin, että kyseinen tilanne ”johtui hallinto-osaston päällikön [KF:n] käyttäytymisestä ja toiminnasta”.

23

Vuoden 2013 alussa EUSK:n apulaisjohtaja osoitti edellä mainitun, 17.10.2012 päivätyn ja käyttäytymistä ja ihmissuhteita koskeneen sisäisen muistion johdosta EUSK:n 40 toimihenkilölle, jotka edustivat useita osastoja, kyselylomakkeen, jossa heitä pyydettiin arvioimaan henkilösuhteitaan oman osastopäällikkönsä kanssa vastaamalla monivalintakysymyksiin. EUSK:n apulaisjohtaja kertoi 7.3.2013 päivätyssä sisäisessä muistiossa EUSK:n johtajalle, että kyselyyn saatujen vastausten perusteella ”hallinto-osaston henkilöstön yleisten kielteisten vastausten perusteella näytti selvästi siltä, että ihmissuhteissa hallinto-osaston päällikön [KF:n] kanssa esiintyi todellinen ongelma”.

24

EUSK:n johtaja pyysi 8.3.2013 päivätyssä sisäisessä muistiossa EUSK:n henkilöstösääntöjen 27 artiklan perusteella EUSK:n apulaisjohtajaa aloittamaan kantajaa koskevan hallinnollisen tutkimuksen.

25

Hallinnollinen tutkimus toteutettiin lähettämällä 12.6.2013 EUSK:n 24 toimihenkilölle monivalintakysely sen selvittämiseksi, olivatko he kokeneet (nimeltä mainitun) kantajan taholta tietyntyyppistä käyttäytymistä ja havainneet kyseessä olevalla käyttäytymisellä olleen jonkinlaista vaikutusta heihin itseensä tai muihin toimihenkilöihin. Kyselylomakkeessa heitä myös kehotettiin esittämään todistajanlausuntoja ja todisteita vastaustensa tueksi. Heidän oli vastattava kyselyyn 20.6.2013 mennessä, ja 24:stä kyselyn saaneesta 6 jätti vastaamatta.

26

Sillä välin kantaja oli 20.3.2013 päiväämässään kirjeessä vastauksena hänestä tehtyyn, vuoden 2012 vuosittaiseen arviointiin, jossa hänen suoriutumisensa katsottiin jälleen kokonaisuudessaan riittämättömäksi, yhtäältä kiistänyt kyseisen arvioinnin ja toisaalta pyytänyt EUSK:n johtajaa ryhtymään tarvittaviin toimiin lopettaakseen tilanteen, jossa häneen kohdistui työpaikkakiusaamista.

27

EUSK:n apulaisjohtaja sai tutkimuksensa valmiiksi 2.7.2013 ja päätyi siihen, että tekojen, joista kantajaa moititaan, oli vahvistettu pitävän paikkansa. Hallinnollisen tutkimusraportin mukaan kantajan väitetynlainen käyttäytyminen oli ollut ”tarkoituksellista, toistuvaa, pysyvää tai järjestelmällistä – – ja sen tarkoituksena oli häpäistä ja vähätellä asianomaisia henkilöitä” ja ”nämä toimintatavat, joista [KF:ää] arvostellaan, oli näytetty toteen, ja ne täyttivät työpaikkakiusaamisen tunnusmerkit ottaen huomioon niiden luonteen, toistuvuuden ja vaikutuksen eräisiin työntekijöihin”.

28

EUSK:n johtaja ilmoitti kantajalle hallinnollisen tutkimusraportin päätelmistä 3.7.2013 sähköpostilla, jonka liitteenä tutkimusraportti oli. Samassa sähköpostiviestissä EUSK:n johtaja kutsui kantajan haastatteluun 5.7.2013 EUSK:n henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 2 artiklan mukaisen menettelyn viemiseksi eteenpäin.

29

EUSK:n johtaja totesi 5.7.2013 tekemässään päätöksessä, että EUSK:n apulaisjohtaja oli tutkimuksessaan päätynyt siihen, että kantajan moititut toimintatavat oli näytetty toteen ja ne täyttivät työpaikkakiusaamisen tunnusmerkit ottaen huomioon niiden toistuvuuden ja vaikutuksen tiettyihin EUSK:n työntekijöihin. EUSK:n johtaja päätti näillä perusteilla ja kantajan samana päivänä tapahtuneen kuulemisen jälkeen yhtäältä aloittaa kantajaa koskevan kurinpitomenettelyn kurinpitolautakunnassa (jäljempänä päätös kurinpitomenettelyn aloittamisesta) ja toisaalta pidättää hänet tehtävästään siten, että hänen palkkansa pysytetään ennallaan (jäljempänä päätös tehtävästä pidättämisestä).

30

EUSK:n johtaja päätti 23.8.2013 kurinpitolautakunnan kokoonpanosta ja antoi siitä tiedon kantajalle.

31

Kantaja jätti 28.8.2013 EUSK:n johtajalle hallinnollisen valituksen, joka koski 5.7.2013 päivättyjä kahta päätöstä kurinpitomenettelyn aloittamisesta ja tehtävästä pidättämisestä, 23.8.2013 päivättyä päätöstä kurinpitolautakunnan kokoonpanosta sekä päätöstä, jolla EUSK:n johtaja oli kantajan mukaan hylännyt hiljaisella päätöksellä hänen pyyntönsä saada apua väitetyn työpaikkakiusaamisen vuoksi.

32

Kurinpitolautakunnan kokoonpano lyötiin lukkoon 11.9.2013, kun ensin oli todettu, ettei kantaja ollut vastustanut yhdenkään alun perin nimetyn yksittäisen jäsenen mukanaoloa.

33

EUSK:n johtaja hylkäsi 4.10.2013 päiväämällään kirjeellä kantajan 28.8.2013 jättämän hallinnollisen valituksen. Johtaja katsoi, että kurinpitomenettelyn aloittamista ja tehtävästä pidättämistä koskevat päätökset olivat perusteltuja hallinnollisen tutkimusraportin sisältämien tietojen nojalla. Vastauksena väitettyä työpaikkakiusaamista koskevaan avustuspyyntöön EUSK:n johtaja katsoi, että pyynnön perusteella tehdyssä alustavassa selvityksessä ilmeni, ettei arvostelun kohteena ollutta EUSK:n toimihenkilöiden käyttäytymistä voitu pitää kantajaan kohdistuvana työpaikkakiusaamisena.

34

EUSK:n johtaja antoi 25.10.2013 kurinpitolautakunnalle kertomuksen, jonka hän toimitti myös kantajalle, EUSK:n henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 10 artiklan mukaisesti.

35

Kantaja lähetti 1.11.2013 kurinpitolautakunnan puheenjohtajalle kirjeen, jossa hän pyysi vähintään 45 vuorokautta aikaa puolustuksensa valmistelemiseen. Hän pyysi myös itselleen kopioita kaikista hallinnollisessa tutkimuksessa käytetyistä asiakirjoista ja sitä, että kurinpitolautakunnan kuultaviksi kutsutaan hänestä 14.11.2012 tehdyn kantelun allekirjoittaneet 12 toimihenkilöä ja hallinnollisen tutkimuksen yhteydessä monivalintakysymyslomakkeen täyttäneet 18 toimihenkilöä. Lisäksi hän pyysi saada tietoonsa, ketkä 6 toimihenkilöä olivat jättäneet vastaamatta mainittuun kyselyyn.

36

EUSK:n hallintopäällikkö hylkäsi 21.11.2013 päivätyssä kirjeessään kantajan pyynnön päästä tutustumaan hänen sähköpostiviesteihinsä ja muihin hänen tietokoneellaan oleviin asiakirjoihin sekä hänen työpuhelimeensa.

37

Kurinpitolautakunnan puheenjohtaja ilmoitti kantajalle 28.11.2013 päivätyllä kirjeellä, että kurinpitolautakunnassa pidetään kuuleminen 13. tai 14.1.2014. Samassa kirjeessä hän pyysi kantajaa toimittamaan kirjallisen lausuntonsa kurinpitolautakunnalle vähintään viikkoa ennen kuulemista. Kantaja toimitti kirjallisen lausuntonsa 21.12.2013.

38

Kantaja jätti 2.12.2013 valituslautakunnalle valituksen, joka koski toisaalta EUSK:n johtajan 4.10.2013 päivättyä päätöstä, jolla hylättiin hänen hallinnollinen valituksensa päätöksistä, jotka koskivat tehtävästä pidättämistä, kurinpitomenettelyn aloittamista ja avustuspyynnön hylkäämistä, ja toisaalta edellä 35 kohdassa tarkoitettua, 21.11.2013 päivättyä päätöstä.

39

Kantaja pyysi 9.12.2013 päivätyllä kirjeellään kurinpitolautakunnan puheenjohtajalta kuulemisen lykkäämistä. Hän myös nimesi 13 todistajaa, joiden kutsumista kuulemiseen hän vaati.

40

Kurinpitolautakunnan puheenjohtaja vahvisti 16.12.2013 päivätyssä kirjeessään, että kuulemisajankohta, 13. tai 14.1.2014, pysyy ennallaan, ja ilmoitti kantajalle päätöksestään kuulla kahta todistajaa, joiden kuulemista tämä oli vaatinut.

41

Kantaja pyysi 17.12.2013 päivätyssä sähköpostiviestissään kurinpitolautakunnan puheenjohtajaa luopumaan jäsenyydestään kyseisessä lautakunnassa, sillä tämä oli osallisena häneen kohdistuvassa menettelyssä. Kantaja toisti myös vaatimuksensa todistajien kuulemisesta ja korosti, ettei hän ollut saanut minkäänlaista selitystä siihen, millä perustein kyseinen vaatimus oli hylätty.

42

Kantaja osoitti samana päivänä EUSK:n johtajalle hallinnollisen valituksen, joka koski edellä 40 kohdassa mainittua, 16.12.2013 päivättyä kurinpitolautakunnan päätöstä.

43

Kurinpitolautakunta antoi 13.1.2014 pidetyn kuulemisen jälkeen 4.2.2014 päivätyn perustellun lausunnon, jonka mukaan se toisaalta katsoi yksimielisesti, ettei kantaja ollut noudattanut virkavelvollisuuksiaan, ja toisaalta suositteli hänen palkkaluokkansa alentamista vähintään kahdella palkkaluokalla, jotta hän ei enää olisi asemassa, johon kuuluu johtamisvastuuta.

44

Kuultuaan kantajaa 25.2.2014 EUSK:n johtaja erotti hänet 28.2.2014 kurinpidollisista syistä (jäljempänä erottamispäätös), ja päätös tuli voimaan kuukauden kuluttua kyseisestä päivästä. Erottamispäätöksessä EUSK:n johtaja totesi seuraavaa:

”Ottaen huomioon velvollisuuksien täyttämättä jättämisenne vakavuuden, joka ilmenee kurinpitolautakunnalle osoitetusta johtajan kertomuksesta ja joka on vahvistettu kurinpitolautakunnan perustellussa lausunnossa; sen, ettei teitä ole mahdollista siirtää kurinpitolautakunnan lausunnossa ehdotetulle tasolle ja tehtävään; ja kieltäytymisenne tunnustamasta, että toimintanne oli asiatonta, päätän [EUSK:n henkilöstösääntöjen] IX liitteessä olevan 7 artiklan mukaisesti määrätä teille seuraavan seuraamuksen:

Sopimuksenne päättyy [EUSK:n henkilöstösääntöjen] 7 artiklan 3 kohdan a alakohdan vii luetelmakohdan mukaisesti kuukauden kuluessa tämän päätöksen tiedoksiannosta.”

45

Kantaja teki erottamispäätöksestä 17.4.2014 hallinnollisen valituksen , jonka EUSK:n johtaja hylkäsi 4.6.2014 tekemällään päätöksellä. Kantaja riitautti erottamispäätöksen valituslautakunnassa 12.6.2014 .

46

Päätöksellään, joka on päivätty 26.1.2015 (jäljempänä valituslautakunnan päätös) ja annettu tiedoksi kantajalle 23.3.2015, valituslautakunta hylkäsi kantajan vaatimukset kurinpitomenettelyn aloittamista koskevan päätöksen ja tehtävästä pidättämistä koskevan päätöksen julistamisesta mitättömiksi. Hylättyään kaikki kantajan erottamispäätöstä vastaan esittämät perusteet valituslautakunta julisti kyseisen päätöksen osittain mitättömäksi yksinomaan siksi, että sen voimaantuloajankohdaksi oli vahvistettu 31.3. eikä 4.4.2014.

47

Kantaja nosti nyt käsiteltävän kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 28.5.2015 toimittamallaan kannekirjelmällä.

48

Hän pyysi 4.6.2015 toimittamallaan erillisellä asiakirjalla henkilöllisyytensä salaamista, ja hänelle myönnettiin anonymiteetti unionin yleisen tuomioistuimen päätöksellä 29.7.2015.

49

Annettuaan asianosaisille ja muille osapuolille mahdollisuuden esittää huomautuksensa unionin yleinen tuomioistuin lykkäsi työjärjestyksensä 69 artiklan d alakohdan mukaisesti 13.1.2016 tekemällään päätöksellä nyt käsiteltävän asian käsittelyä siihen asti, kunnes asiassa C‑455/14 P, H v. neuvosto ja komissio annetaan lopullinen ratkaisu. Käsittelyä jatkettiin sen jälkeen, kun asiassa H v. neuvosto ja komissio (C‑455/14 P, EU:C:2016:569) oli julistettu tuomio 19.7.2016.

50

Neuvosto toimitti 21.4.2016 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon väliintulohakemuksen, jossa se pyysi saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen EUSK:n vaatimuksia.

51

Alun perin määrätyn esittelevän tuomarin lähdön jälkeen nyt käsiteltävä asia osoitettiin uudelle esittelevälle tuomarille, ja hänet sijoitettiin yhdeksänteen jaostoon, jonka käsiteltäväksi asia näin ollen siirrettiin.

52

Unionin yleisen tuomioistuimen yhdeksännen jaoston puheenjohtaja hyväksyi 27.10.2016 antamallaan määräyksellä neuvoston väliintulohakemuksen.

53

Unionin yleinen tuomioistuin siirsi asian 17.7.2017 laajennettuun yhdeksänteen jaostoon.

54

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

55

EUSK vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

56

Neuvosto tuki istunnossa pääasiallisesti EUSK:n ensimmäistä vaatimusta.

57

Nyt käsiteltävä kanne koostuu kumoamisvaatimuksesta ja vahingonkorvausvaatimuksesta.

58

EUSK, joka ei muodollisesti esitä unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 130 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua oikeudenkäyntiväitettä, vetoaa yhtäältä siihen, että unionin yleinen tuomioistuin ei ole toimivaltainen, ja toisaalta lähinnä kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytysten puuttumiseen.

59

Kantaja väittää kanteessaan, että unionin yleinen tuomioistuin on toimivaltainen ratkaisemaan hänen kanteensa, ja hän korostaa sitä, että vaikka EUSK onkin perustettu neuvoston yhteisellä toiminnalla, kyseiseen laitokseen liittyvä riita-asia ei kuulu SEU 24 artiklan 1 kohdassa ja SEUT 275 kohdassa tarkoitettua unionin tuomioistuinten toimivallan sulkemista pois YUTP:aa koskevien määräysten ja säännösten piiriin.

60

Kantaja toteaakin ensinnäkin, että riidanalaiset päätökset ovat yksinomaan hallinnollisia tai kurinpidollisia ja koskevat henkilöstöhallintoa. Siksi ne ovat hänen mukaansa selvästi erillisiä YUTP:n puitteissa toteutetuista poliittisista tai strategisista toimenpiteistä, joita unionin tuomioistuinten toimivallan poissulkeminen ainoastaan koskee.

61

Kantaja väittää myös, että YUTP-asioissa toimivien unionin toimielinten, elinten ja laitosten on unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan noudatettava perustuslaillisia periaatteita ja perusoikeuksia, joiden noudattamisen valvominen kuuluu Euroopan unionin tuomioistuimelle. Koska nyt esillä olevassa riita-asiassa on kyse kantajan perusoikeuksista, unionin tuomioistuimet ovat hänen mielestään toimivaltaisia.

62

Euroopan unionin tuomioistuimen SEUT 275 artiklan toiseen kohtaan perustuvan toimivallan, joka koskee rajoittavia toimenpiteitä sisältävien päätösten laillisuuden tutkimista, olisikin kantajan mukaan tulkittava koskevan päätöksiä, joissa väitetään loukatun luonnollisen henkilön perusoikeuksia, joten se on sovellettavissa kantajan tilanteeseen.

63

Kantaja korostaa myös sitä, että hänellä ei ollut käytettävissään muutoksenhakukeinoja kansallisessa tuomioistuimessa ja että koska perussopimuksilla on luotu täydellinen oikeussuojakeinojen ja menettelyjen järjestelmä, ei voi olla hyväksyttävissä, että nyt käsiteltävässä asiassa kyseessä olevien kaltaiset päätökset jäisivät tuomioistuinvalvonnan ulkopuolelle.

64

Tämän osalta kantaja vetoaa lähinnä siihen, että hänen EUSK:n henkilöstösääntöjen mukaista mahdollisuuttaan saattaa väitteensä toimivaltaisen valituslautakunnan tutkittavasti ei pidä rinnastaa Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) asiaa koskevissa määräyksissä tarkoitettuun kanteen nostamiseen tuomioistuimessa.

65

EUSK puolestaan katsoo, että Euroopan unionin tuomioistuimen on unionin toimielimenä noudatettava annetun toimivallan periaatetta. Koska perussopimuksiin ei sisälly määräystä unionin yleisen tuomioistuimen toimivallasta ratkaista EUSK:n ja sen toimihenkilöiden välisiä riita-asioita, unionin yleisen tuomioistuimen olisi todettava, ettei se ole toimivaltainen, ollakseen loukkaamatta annetun toimivallan periaatetta laajentamalla toimivaltaansa yli sen, josta perussopimuksissa määrätään.

66

EUSK alleviivaa perusteluidensa tueksi sitä, että SEUT 263 artiklan viidennen alakohdan mukaisesti unionin toimielin saa jonkin elimen tai laitoksen perustaessaan uskoa kyseisen elimen tai laitoksen hyväksymien säädösten laillisuuden tutkimisen jollekin muulle tuomioistuimelle kuin unionin tuomioistuimelle.

67

EUSK:n mukaan kyseinen primaarioikeuden määräys sallikin neuvoston määrätä EUSK:n henkilöstösääntöjen 28 artiklan 6 kohdassa valituslautakunnan toimivallasta ratkaista EUSK:n ja sen työntekijöiden väliset riita-asiat.

68

Näin ollen valituslautakunta toimisi erityistuomioistuimena, jonka SEUT 263 artiklan viidennessä kohdassa vahvistettu yksinomainen toimivalta olisi EUSK:n mukaan esteenä unionin tuomioistuinten toimivallalle ratkaista nyt käsiteltävä riita-asia.

69

EUSK:n mukaan Euroopan unionin tuomioistuimen toimivallan poissulkemista EUSK:n ja sen työntekijöiden välisten riita-asioiden ratkaisemisessa tukee Euroopan unionin turvallisuusalan tutkimuslaitokselle ja EUSK:lle sekä niiden elimille ja henkilöstön jäsenille myönnettävistä erioikeuksista ja vapauksista 15.10.2001 tehty neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätös, jonka 6 artiklan mukaan EUSK:n työntekijöillä on lainkäytöllinen koskemattomuus heidän virassaan suorittamiensa toimien osalta.

70

EUSK:n mielestä kyseinen päätös ilmentää jäsenvaltioiden nimenomaista tahtoa jättää EUSK:n toimihenkilöiden tehtävien hoitamiseen liittyvät riita-asiat niin kansallisten kuin unionin tuomioistuinten toimivallan ulkopuolelle. EUSK korostaa, että toisin kuin Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 (EUVL 2010, C 83, s. 266), jossa määrätään unionin virkamiesten ja toimihenkilöiden lainkäytöllisestä koskemattomuudesta ja alistetaan heidän ja unionin toimielinten väliset riita-asiat unionin tuomioistuimen toimivaltaan, Euroopan unionin tuomioistuimella ei edellä 69 kohdassa tarkoitetun päätöksen mukaan ole vastaavaa toimivaltaa EUSK:n suhteen.

71

Lisäksi EUSK huomauttaa tuomioon 12.11.2015, Elitaliana v. Eulex Kosovo (C‑439/13 P, EU:C:2015:753) tukeutuen, että YUTP:n alalla tehdyt mutta hallintomenoihin liittyvät päätökset kuuluvat Euroopan unionin tuomioistuimen toimivaltaan ainoastaan silloin, kun kyse on unionin talousarviosta katettavista päätöksistä. Koska nyt käsiteltävässä asiassa riidanalaiset päätökset eivät kuulu unionin talousarvion piiriin, vaan ne katetaan – Tanskaa lukuun ottamatta – jäsenvaltioiden rahoitusosuuksista, unionin yleisen tuomioistuimen toimivalta pitäisi EUSK:n mielestä sulkea pois.

72

EUSK väittää vastauskirjelmässään myös, että unionin tuomioistuimet eivät lähtökohtaisesti ole toimivaltaisia tutkimaan YUTP:n alaan kuuluvia unionin toimielinten, elinten ja laitosten hyväksymiä säädöksiä. Asia olisi toisin ainoastaan silloin, kun YUTP:n alalla toimivan elimen tai laitoksen perustamispäätöksessä tai sen henkilöstösäännöissä säädetään nimenomaisesti Euroopan unionin tuomioistuimen toimivallasta asianomaisen elimen tai laitoksen ja sen toimihenkilöiden välisten riita-asioiden tutkimisessa.

73

EUSK:n yhteydessä sen perustamissäädöksessä tai sen henkilöstösäännöissä ei EUSK:n mukaan kuitenkaan anneta Euroopan unionin tuomioistuimelle toimivaltaa tutkia niiden EUSK:n antamien, ja sen toimihenkilöitä koskevien toimien laillisuutta.

74

Kantaja katsoo vastauksessaan, että EUSK:n perustelut voidaan kiistää 19.7.2016 annetun tuomion H v. neuvosto ja komissio (C‑455/14 P, EU:C:2016:569) perusteella.

75

Kantajan mukaan se, että unionin yleisellä tuomioistuimella ei ole SEU 24 artiklaan ja SEUT 275 artiklaan perustuvaa toimivaltaa, ei voi ulottua työriitoja koskeviin päätöksiin. Henkilöstöhallintoa koskevat toimet, myöskään YUTP:n yhteydessä hyväksyt, eivät hänen mielestään voi siksi jäädä unionin tuomioistuinten toimivallan ulkopuolelle.

76

Lisäksi kantaja väittää 19.7.2016 antamansa tuomion H v. neuvosto ja komissio (C‑455/14 P, EU:C:2016:569) 55 kohtaan tukeutuen, että unionin tuomioistuinten toimivallan puuttuminen nyt käsiteltävässä asiassa aiheuttaisi yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamisen myötä sen, että EUSK:n toimihenkilöitä kohdeltaisiin eri tavoin kuin muiden YUTP:n alan laitosten, kuten Euroopan puolustusviraston ja Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) toimihenkilöitä. Hän väittääkin, että sellaisiin laitoksiin työsuhteessa olevan henkilöstön on mahdollista nostaa kanne unionin tuomioistuimessa.

77

EUSK sitä vastoin väittää, että 19.7.2016 annetun tuomion H v. neuvosto ja komissio (C‑455/14 P, EU:C:2016:569) perusteella on todettava, että koska unionin tuomioistuimilla ei ole edellä 72 kohdassa tarkoitettua nimenomaista toimivaltaa, Euroopan unionin tuomioistuin on YUTP:n alalla toimivaltainen ainoastaan tutkimaan jäsenvaltioista lähetettyjä asiantuntijoita koskevien toimien laillisuuden, jotta vältyttäisiin rikkomasta yhdenvertaisen kohtelun periaatetta suhteessa unionin toimielinten lähettämiin asiantuntijoihin, joihin Euroopan unionin tuomioistuimen toimivalta EUSK:n mukaan edelleen ulottuisi Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (jäljempänä EU:n henkilöstösäännöt) nojalla.

78

EUSK:n mukaan ei 19.7.2016 annetun tuomion H v. neuvosto ja komissio (C‑455/14 P, EU:C:2016:569) mukainen ratkaisu siksi ole sovellettavissa kantajan tilanteeseen, sillä hän on EUSK:n sopimussuhteinen työntekijä eikä jäsenvaltion tai unionin toimielimen lähettämä kansallinen asiantuntija.

79

EUSK toteaa myös, että Euroopan unionin tuomioistuin ei sitä paitsi olisi ollut toimivaltainen myöskään EUSK:een lähetetyn kansallisen asiantuntijan tapauksessa, sillä sellaisesta toimivallasta ei ole määrätty lähetetyistä kansallisista asiantuntijoista 18.7.2007 tehdyssä EUSK:n johtokunnan päätöksessä.

80

Alkuun on muistutettava, että SEU 24 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan viimeisen virkkeen ja SEUT 275 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla unionin tuomioistuimilla ei lähtökohtaisesti ole toimivaltaa YUTP:tä koskevien määräysten eikä niiden nojalla annettujen toimien osalta (ks. tuomio 19.7.2016, H v. neuvosto ja komissio, C‑455/14 P, EU:C:2016:569, 39 kohta oikeustapausviittauksineen).

81

SEU 24 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa YUTP:n määritellään käsittävän kaikki ulkopolitiikan osa-alueet ja kaikki unionin turvallisuuteen liittyvät kysymykset, muun muassa asteittain määriteltävän yhteisen puolustuspolitiikan, joka voi johtaa yhteiseen puolustukseen.

82

Nyt käsiteltävässä asiassa riidanalaiset päätökset oli tehnyt EUSK:n johtaja ja valituslautakunta, ja EUSK on laitos, jonka toiminnasta on määrätty päätöksellä 2014/401, jonka nimenomaisena oikeusperustana on unionin operatiivista toimintaa koskeva SEU 28 artikla, joka kuuluu YUTP:tä käsittelevään Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 luvun V osastoon. Kuten kyseisen päätöksen johdanto-osan toisesta perustelukappaleesta ja 2 artiklasta ilmenee, EUSK:n keskeisenä toimeksiantona on tarjota unionin jäsenvaltioille ja toimielimille ilma- ja avaruussijoitteisin välinein tehdyn havainnoinnin tuloksena tuotettua aineistoa ja tuotettuja palveluja unionin päätöksenteon ja toiminnan tueksi YUTP:n alalla.

83

Riidanalaisten päätösten kuuluminen YUTP:n alalla toimivan laitoksen toiminnan piiriin ei silti yksinään merkitse sitä, että unionin tuomioistuimilta puuttuisi toimivalta nyt käsillä olevan riita-asian ratkaisemiseen (ks. vastaavasti tuomio 19.7.2016, H v. neuvosto ja komissio, C‑455/14 P, EU:C:2016:569, 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

84

SEU 24 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan viimeisessä virkkeessä ja SEUT 275 artiklan ensimmäisessä kohdassa esitetään kuitenkin poikkeus säännöstä, joka koskee yleistä toimivaltaa, joka SEU 19 artiklassa annetaan Euroopan unionin tuomioistuimelle sen turvaamiseksi, että perussopimusten tulkinnassa noudatetaan lakia, ja niitä on näin ollen tulkittava suppeasti (ks. tuomio 19.7.2016, H v. neuvosto ja komissio, C‑455/14 P, EU:C:2016:569, 40 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

85

Samoin on todettava, että vaikka perusoikeuskirjan 47 artiklalla ei voida antaa toimivaltaa Euroopan unionin tuomioistuimelle silloin, kun sillä ei perussopimusten mukaan sitä ole, tehokkaan oikeussuojan periaate edellyttää kuitenkin, että unionin tuomioistuimen toimivallan sulkemista pois YUTP:n alalla tulkitaan suppeasti (tuomio 28.3.2017, Rosneft, C‑72/15, EU:C:2017:236, 74 kohta).

86

Kuten lisäksi ilmenee sekä SEU 2 artiklasta, joka kuuluu kyseisen perussopimuksen yhteisiin määräyksiin, että SEU 21 artiklasta, joka koskee unionin ulkoista toimintaa ja johon YUTP:tä koskevassa SEU 23 artiklassa viitataan, unionin perustana olevina arvoina ovat muun muassa tasa-arvo ja oikeusvaltio. Unionin oikeuden määräysten ja säännösten noudattamisen varmistamiseen tarkoitetun tehokkaan tuomioistuinvalvonnan olemassaolo itsessään kuuluu erottamattomana osana tällaiseen oikeusvaltioon (ks. tuomio 19.7.2016, H v. neuvosto ja komissio, C‑455/14 P, EU:C:2016:569, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

87

Nyt käsiteltävässä tapauksessa kantaja otettiin palvelukseen työsopimuksensa mukaisesti hoitamaan EUSK:n hallinto-osaston päällikön tehtäviä.

88

Nyt käsiteltävässä kanteessaan hän ensinnäkin pyrkii seuraavien päätösten kumoamiseen: päätös tehtävästä pidättämisestä, jolla EUSK johtaja pidätti kantajan tehtävästään; päätös kurinpitomenettelyn aloittamisesta, jolla EUSK johtaja aloitti häntä koskevan kurinpitomenettelyn; ja erottamispäätös, jolla EUSK johtaja irtisanoi hänen työsopimuksensa kurinpidollisista syistä. Kantaja vaatii myös, että kumotaan valituslautakunnan päätös, jolla pääasiallisesti vahvistettiin edellä mainitut kolme päätöstä. Lisäksi kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta kumoamaan päätöksen, jolla EUSK:n johtaja hänen mukaansa oli hylännyt hiljaisella päätöksellä hänen avustuspyyntönsä, jonka hän oli esittänyt häneen kohdistuneeksi väittämänsä työpaikkakiusaamisen johdosta. Lisäksi kantaja vaatii sen aineellisen vahingon ja henkisen kärsimyksen korvaamista, jotka hän katsoo itselleen aiheutuneen riidanalaisten päätösten tekemisestä.

89

Tehtävästä pidättämistä ja kurinpitomenettelyn aloittamista koskevat päätökset perustuivat hallinnolliseen tutkimukseen, jonka lähtökohtana oli 12 EUSK:n toimihenkilön tekemä kantelu, jossa he toivat julki hallinto-osastolla ja taloushallintoyksikössä vallitsevan myrkyllisen ilmapiirin. Kantelijoiden mukaan se johtui kantajasta ja siitä, että hän ajautui päivittäin ristiriitatilanteisiin työtovereidensa kanssa arvostellessaan heitä jatkuvasti jopa siinä määrin, että joidenkin heistä väitettiin joutuneen hänen harjoittamansa työpaikkakiusaamisen kohteiksi. Mainitun tutkimuksen ja kurinpitolautakunnassa sitä seuranneen menettelyn yhteydessä useat EUSK:n hallinto-osaston ja taloushallintoyksikön toimihenkilöt vastasivatkin kyselylomakkeeseen ja esittivät todistajanlausuntoja kyseisten moitteiden tueksi. Samoin kantajan lähimmät esimiehet asettivat häntä koskevissa vuosien 2010–2012 arviointikertomuksissa kyseenalaisiksi hänen jatkuvasti ristiriitatilanteita aiheuttaneet johtamistaitonsa ja tapansa hoitaa työpaikan henkilösuhteita.

90

Kuten kyseisessä päätöksessä viitatusta kurinpitolautakunnan lausunnosta ilmenee, kantajan erottamispäätöstä on puolestaan perusteltu kantajaa kohtaan esitetyllä arvostelulla siitä, että hän on pääasiallisesti käyttäytynyt toistuvasti asiattomasti, esimerkiksi huutanut hallinto-osaston ja taloushallintoyksikön muille toimihenkilöille sekä esittänyt heistä halventavia ja kiusaavia kommentteja ja heitä pelottelevia huomautuksia.

91

Näin ollen edellä mainitut päätökset tehtävästä pidättämisestä, kurinpitomenettelyn aloittamisesta ja erottamisesta ovat yksinomaan henkilöstöhallinnollisia toimia, joilla ei niiden perusteiden ja tavoitteiden eikä hyväksymiseen liittyvän tilanteen perusteella ollut tarkoitus SEU 24 artiklan 2 kohdan mukaisesti osaltaan harjoittaa, määritellä tai toteuttaa YUTP:tä eikä erityisesti vastata edellä 7 ja 82 kohdassa mainittuihin EUSK:n tehtäviin YUTP:n alalla. Saman päätelmän täytyy koskea myös valituslautakunnan päätöstä, sillä se teki oikeudellisesti velvoittavan päätöksen, jossa lähinnä vahvistettiin kolme edellä mainittua päätöstä, niiden valtaoikeuksien mukaisesti, jotka sille on myönnetty EUSK:n henkilöstösäännöissä (ks. edellä 13 ja 14 kohta).

92

Sama pätee myös avustuspyynnön hylkäämiseen hiljaisella päätöksellä. Kyseinen avustuspyyntö nimittäin liittyi kantajaan kohdistuneeseen kurinpitomenettelyyn, sillä hän väitti siinä pääasiallisesti, että hänen käyttäytymiseensä kohdistetut syytökset kuvasivat tilannetta, jossa häneen itseensä kohdistui työpaikkakiusaamista ja jonka vuoksi hän oli pyytänyt apua EUSK:lta.

93

Lisäksi on yhtäältä todettava, että EUSK:n henkilöstösääntöjen VII luvussa ja liitteessä IX säädetään kurinpitotoimenpiteistä, jotka niin hallinnollisen tutkimuksen ja kurinpitolautakunnassa käytävän menettelyn kuin seuraamusten luokkien ja sopivasta seuraamuksesta päättämisessä huomioon otettavien seikkojen osalta muistuttavat EU:n henkilöstösääntöjen VI luvussa ja liitteessä IX säädettyjä. EUSK:n henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevassa 6 jaksossa säädetään olennaisesti samoin sanamuodoin kuin EU:n henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevassa 6 jaksossa mahdollisuudesta pidättää toimihenkilö tehtävästään, jos hänen katsotaan syyllistyneen vakavaan virheelliseen menettelyyn.

94

Toisaalta EUSK:n henkilöstösääntöjen 28 artiklan 1–3 kohdassa säädetään menettelystä, jonka mukaan EUSK:n johtajalle voidaan tehdä hallinnollinen valitus, ja sillä tavoiteltavan tarkoituksen on todettava vastaavan henkilöstösääntöjen 90 artiklassa säädettyä, oikeudenkäyntiä edeltävää menettelyä, toisin sanoen asianosaisille annetaan mahdollisuus ratkaista erimielisyytensä sovinnollisesti.

95

Nyt käsiteltävän riita-asian on siis nähtävä muistuttavan unionin toimielimen, elimen tai laitoksen sekä sen virkamiesten tai toimihenkilöiden välisiä, YUTP:n alaan kuulumattomia riita-asioita, jotka voidaan viedä unionin tuomioistuimiin SEUT 270 artiklan nojalla, jossa määrätään Euroopan unionin tuomioistuimen toimivallasta ratkaista unionin ja sen henkilöstön väliset riidat (ks. vastaavasti tuomio 6.3.2001, Dunnett ym. v. EIP, T‑192/99, EU:T:2001:72, 54 kohta).

96

Ei voidakaan katsoa, että SEU 24 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan viimeisessä virkkeessä ja SEUT 275 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitetusta unionin tuomioistuimen toimivallasta poikkeaminen, jota on tulkittava suppeasti, ulottuisi niin pitkälle, että sillä suljettaisiin pois unionin tuomioistuimen toimivalta valvoa nyt käsiteltävässä asiassa kyseessä olevien kaltaisen unionin laitoksen antamien toimien laillisuutta, vaikka unionin tuomioistuin onkin toimivaltainen valvomaan samankaltaisten toimien laillisuutta niiden sisällön, niillä tavoiteltavien tavoitteiden, niiden antamiseen johtaneiden menettelyiden ja niiden antamiseen liittyneen asiayhteyden osalta silloin, kun tarkoitetut toimet koskevan sellaista unionin toimielintä, elintä tai laitosta, jonka toiminta ei liity YUTP:hen (ks. vastaavasti tuomio 19.7.2016, H v. neuvosto ja komissio, C‑455/14 P, EU:C:2016:569, 55 kohta).

97

Muunlainen tulkinta sulkisi YUTP:n alalla toimivan unionin laitoksen toimihenkilön unionin toimihenkilöille tarjolla olevan oikeussuojajärjestelmän ulkopuolelle, mikä olisi vastoin yhdenvertaisen kohtelun periaatetta (ks. vastaavasti tuomio 18.10.2001, X v. EKP, T‑333/99, EU:T:2001:251, 38–40 kohta).

98

Edellä 96 kohdassa esitettyä tulkintaa tukee yhtäältä päätöksen 2014/401 8 artiklan 3 kohdan mukainen EUSK:n mahdollisuus ottaa vastaan unionin toimielimistä lähetettyjä toimihenkilöitä, jotka – kuten EUSK myönsi istunnossa – voivat sinä aikana, jona he ovat lähetettyinä sinne, nostaa kanteita unionin tuomioistuimissa SEUT 270 artiklan perusteella. Toisaalta tätä tulkintaa tukee myös toimivalta, joka unionin tuomioistuimella on käsitellä Euroopan puolustusviraston perussäännöstä, kotipaikasta ja sen toimintaa koskevista säännöistä 12.10.2015 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2015/1835 (EUVL 2015, L 266, s. 55) 11 artiklan 3 kohdan a alakohdan ja 6 kohdan nojalla kyseisen viraston sopimussuhteisten työntekijöiden nostamia kanteita sekä käsitellä [EUH:n] organisaatiosta ja toiminnasta 26.7.2010 annetun neuvoston päätöksen 2010/427/EU (EUVL 2010, L 201, s. 30) 6 artiklan 2 kohdan viimeisen alakohdan nojalla EUH:n työntekijöiden nostamia kanteita (ks. vastaavasti tuomio 19.7.2016, H v. neuvosto ja komissio, C‑455/14 P, EU:C:2016:569, 56 kohta).

99

Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin on toimivaltainen ratkaisemaan nyt käsillä olevan riita-asian. Tämä toimivalta perustuu riidanalaisten päätösten laillisuuden valvonnan osalta SEUT 263 artiklaan ja sopimussuhteen ulkopuolista unionin vastuun toteutumista koskevien vaatimusten osalta SEUT 268 artiklaan, luettuna yhdessä SEUT 340 artiklan toisen kohdan kanssa, kun otetaan huomioon SEU 19 artiklan 1 kohta ja perusoikeuskirjan 47 artikla (ks. vastaavasti tuomio 19.7.2016, H v. neuvosto ja komissio, C‑455/14 P, EU:C:2016:569, 58 kohta).

100

Tätä päätelmää ei aseteta kyseenalaiseksi myöskään muissa EUSK:n esittämissä väitteissä.

101

Ensinnäkin on hylättävä se EUSK:n väite, joka perustuu EUSK:n henkilöstösääntöjen säännöksiin, joissa säädetään valituslautakunnan toimivallasta ratkaista EUSK:n ja sen toimihenkilöiden välisiä riitoja ilman, että päätöksistä voisi valittaa.

102

Kuten neuvosto korosti istunnossa, tämä järjestely, jossa valituslautakunta toimii EUSK:n ja sen henkilöstön väliset erimielisyydet ratkaisevana elimenä, selittyy EUSK:n erityisluonteella, sillä se kytkeytyi alun perin WEU:hun, joka oli hallitustenvälinen kansainvälinen järjestö, ja sen jälkeen, 1.1.2002 alkaen, Euroopan unioniin sellaisena kuin unioni oli perustettuna ennen Lissabonin sopimuksen voimaantuloa (ks. edellä 1–3 kohta). Näin ollen EUSK:n henkilöstön tilannetta ei voinut rinnastaa Euroopan yhteisön henkilöstön tilanteeseen, sillä ainoastaan jälkimmäisillä oli EY 236 artiklan (josta on tullut SEUT 270 artikla) mukainen mahdollisuus nostaa kanne unionin yleisessä tuomioistuimessa, mikä saattoi olla syynä valituslautakunnan kaltaisen, työriitojen ratkaisemiseen toimivaltaisen elimen perustamiseen EUSK:een. Tällainen erilainen kohtelu ei kuitenkaan vaikuta enää perustellulta Lissabonin sopimuksen tultua voimaan 1.12.2009, minkä seurauksena unioni korvaa Euroopan yhteisön, jonka seuraaja se on (SEU 1 artikla), joten kaikki unionin toimihenkilöt, niin aiemman Euroopan yhteisön kuin Lissabonin sopimuksen voimaantuloa edeltävän Euroopan unionin palveluksessa olevat, voidaan asettaa samankaltaiseen tilanteeseen. EUSK:n ja sen toimihenkilöiden väliset riita-asiat voidaan nykyään rinnastaa unionin minkä hyvänsä toimihenkilön ja hänen työnantajansa välisiin riitoihin (ks. edellä 91–99 kohta).

103

Tämä osalta on syytä muistuttaa, että – toisin kuin neuvosto väitti istunnossa – antaessaan Euroopan puolustusviraston perussäännöistä, kotipaikasta ja sen toimintaa koskevista säännöistä sekä yhteisen toiminnan 2004/551/YUTP kumoamisesta 12.7.2011 tehdyn päätöksen 2011/411/YUTP (EUVL 2011, L 183, s. 16) neuvosto päätti lakkauttaa Euroopan puolustusviraston ja sen sopimussuhteisten työntekijöiden välisiä riitoja ratkaisevan valituslautakunnan toimivallan, josta oli aiemmin säädetty Euroopan puolustusviraston henkilöstösäännöistä 24.9.2004 tehdyn neuvoston päätöksen 2004/676/EY (EUVL 2004, L 310, s. 9) VII osastossa. Päätöksellä 2011/411, jonka johdanto-osan 4 perustelukappaleessa täsmennettiin, että päätöksen tarkoituksena oli ”ottaa huomioon Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen, jäljempänä ’SEU-sopimus’, Lissabonin sopimuksella tehdyt muutokset”, perustettiin sen 11 artiklan 4 kohdassa Euroopan unionin tuomioistuimen toimivalta tällaisissa riita-asioissa.

104

Toiseksi ei voida hyväksyä EUSK:n väitettä siitä, että neuvostolla olisi SEUT 263 artiklan viidennen kohdan nojalla mahdollisuus antaa valituslautakunnalle yksinomainen, unionin yleisen tuomioistuimen toimivallan pois sulkeva toimivalta EUSK:n ja sen toimihenkilöiden välisten riitojen ratkaisemiseen.

105

Onkin syytä muistaa, että SEU 19 artiklan mukaan Euroopan unionin tuomioistuin huolehtii siitä, että perussopimusten tulkinnassa ja soveltamisessa noudatetaan lakia. Lisäksi SEUT 256 artiklan 1 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaan unionin yleinen tuomioistuin on toimivaltainen ratkaisemaan ensimmäisenä oikeusasteena SEUT 263, 265, 268, 270 ja 272 artiklassa tarkoitetut kanteet lukuun ottamatta niitä, joiden ratkaiseminen on annettu saman perussopimuksen 257 artiklan mukaisesti perustetun erityistuomioistuimen tehtäväksi tai jotka Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön mukaan kuuluvat unionin tuomioistuimen toimivaltaan. Nyt käsiteltävässä tapauksessa unionin yleisen tuomioistuimen toimivalta käsillä olevan riita-asian ratkaisemisessa perustuu SEUT 263 ja 268 artiklaan (ks. edellä 99 kohta).

106

SEUT 263 artiklan viidennen kohdan mukaan unionin elinten ja laitosten perustamissäädöksissä voidaan säätää erityisistä edellytyksistä ja menettelysäännöistä, jotka koskevat luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön nostamaa kannetta kyseisten elinten tai laitosten sellaisten säädösten johdosta, joiden tarkoituksena on tuottaa näitä henkilöitä koskevia oikeusvaikutuksia.

107

Kuitenkin toisin kuin EUSK väittää, kyseisen määräyksen ei voida tulkita myöntävän neuvostolle oikeutta jättää EUSK:n henkilöstösääntöjä koskevassa päätöksessään kokonaan unionin tuomioistuinten tuomioistuinvalvonnan ulkopuolelle EUSK:n johtajan antamat toimet, joiden tarkoituksena on tuottaa oikeusvaikutuksia EUSK:n sisäisessä toiminnassa, antamalla valituslautakunnalle yksinomainen toimivalta ratkaista EUSK:n ja sen henkilöstön välisiä riitoja ilman, että päätöksistä voisi valittaa, kuten EUSK:n henkilöstösääntöjen 28 artiklan 6 kohdassa on säädetty. Sellaisen tulkinnan hyväksyminen loukkaisi unionin tuomioistuinten toimivaltaa huolehtia siitä, että ”perussopimusten tulkinnassa ja soveltamisessa noudatetaan lakia”, kuten SEU 19 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan toisessa virkkeessä edellytetään. Kuten neuvosto myönsi istunnossa, SEUT 263 artiklan viidennessä kohdassa tarkoitettujen ”erityisten edellytysten ja menettelysääntöjen” on tulkittava tarkoittavan sitä, että unionin elin tai laitos määrittää oikeudenkäyntiä edeltävät, pelkästään sisäisesti sovellettavat edellytykset ja menettelysäännöt muun muassa itsevalvontamekanismin toiminnasta tai unionin tuomioistuimissa käytävän menettelyn valmistelemiseksi, tai sellaisen menettelyn välttämiseksi toteutettavan sovittelumenettelyn toimintaa (ks. vastaavasti määräys 12.9.2013, European Dynamics Luxembourg ym. v. SMHV, T‑556/11, EU:T:2013:514, 59 ja 60 kohta).

108

EUSK:n henkilöstösääntöjen 28 artiklan 6 kohdan mukaan valituslautakunta harjoittaa pakollisesti ja yksinomaisesti EUSK:n johtajan tekemien päätösten laillisuusvalvontaa ja voi myös ottaa kantaa EUSK:n toimihenkilöiden esittämiin korvausvaatimuksiin.

109

Näin ollen EUSK:n henkilöstösääntöjen 28 artiklan 6 kohta on ristiriidassa perussopimusten, erityisesti SEU 19 artiklan ja SEUT 256 artiklan kanssa, sillä sen mukaan valituslautakunta on pakollisesti ja yksinomaisesti toimivaltainen ratkaisemaan EUSK:n ja sen toimihenkilöiden väliset riidat, vaikka unionin yleinen tuomioistuin onkin toimivaltainen ratkaisemaan ensimmäisenä oikeusasteena tämäntyyppiset kanteet.

110

Tässä yhteydessä ei ole merkitystä EUSK:n esittämällä väitteellä, jonka mukaan valituslautakunta täyttäisi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen periaatteiden mukaisen vaatimuksen riippumattomasta ja puolueettomasta tuomioistuimesta. Koska unionin yleinen tuomioistuin on toimivaltainen valvomaan EUSK:n johtajan päätösten kaltaisten päätösten laillisuutta ja ratkaisemaan kantajan korvausvaatimuksen, ei olekaan hyväksyttävissä, että sellainen, vaikkakin riippumaton ja puolueeton elin, voisi hoitaa tällaisia tehtäviä unionin tuomioistuimen sijasta.

111

Kolmanneksi on hylättävä EUSK:n väite, jonka mukaan neuvostossa kokoontuneiden unionin jäsenvaltioiden hallitusten edustajien oli EUSK:n erioikeuksista ja vapauksista 15.10.2001 tekemänsä päätöksen nojalla lähinnä tarkoitus sulkea varauksetta pois unionin tuomioistuimen toimivalta.

112

Kyseinen päätös kuitenkin koskee ainoastaan jäsenvaltioiden EUSK:lle ja sen henkilöstölle sisäisen oikeusjärjestyksensä piirissä myöntämiä erioikeuksia ja vapauksia, eikä sillä siksi ole yhteyttä unionin tuomioistuinten toimivaltaan. Se, että Euroopan unionin tuomioistuimella ei sellaisen päätöksen mukaan ole yksinomaista toimivaltaa EUSK:n ja sen toimihenkilöiden välisissä riita-asioissa, toisin kuin Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 11 artiklan a alakohdassa määrätään unionin ja sen toimihenkilöiden välisistä riidoista, ei näin ollen merkitse sitä, etteikö unionin yleinen tuomioistuin voisi ratkaista EUSK:n ja sen toimihenkilöiden välisiä riitoja.

113

Neljänneksi on myös hylättävä 12.11.2015 annetun tuomion Elitaliana v. Eulex Kosovo (C‑439/13 P, EU:C:2015:753) nojalla esitetty EUSK:n väite, jonka mukaan riidanalaisten päätösten ei voida katsoa kuuluvan unionin talousarvion piiriin. Viimeksi mainitussa asiassa unionin tuomioistuin vahvistikin toimivaltansa yksittäisessä tilanteessa, jossa oli kyse YUTP:hen liittyvässä tilanteessa tehtyjen julkisten hankintojen alalla toteutetuista toimenpiteistä, joista aiheutui unionin talousarvioon otettavia kuluja. Koska nyt käsiteltävä asia ei kuitenkaan koske sellaista tilannetta, tässä ei voida sulkea pois edellä 88–99 kohdassa esitettyihin näkökohtiin perustuvaa unionin yleisen tuomioistuimen toimivaltaa.

114

Unionin yleinen tuomioistuin on siis toimivaltainen ratkaisemaan kaikki kantajan esittämät vaatimukset.

115

Aluksi on todettava, että kantajan vaatimusten, jotka koskevat niiden päätösten kumoamista, joilla EUSK:n johtaja on kantajan mukaan hylännyt hänen valituksensa avustuspyynnön hylkäämisestä, kurinpitomenettelyn aloittamisesta, tehtävästä pidättämisestä ja erottamisesta tehdyistä päätöksistä, on katsottava kohdistuvan juuri näihin neljään päätökseen. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan, joka koskee EU:n henkilöstösääntöjen 90 artiklassa säädettyä, oikeudenkäyntiä edeltävää menettelyä, jolla on sama tavoite kuin EUSK:n henkilöstösääntöjen 28 artiklan 1–3 kohdalla (ks. edellä 94 kohta), toimihenkilön jättämä valitus ja sen hylkääminen toimivaltaisen viranomaisen toimesta nimittäin kuuluvat olennaisena osana monitahoiseen menettelyyn, ja vaikka kanne muodollisesti koskeekin asianomaisen toimihenkilön valituksen hylkäämistä, se vaikuttaa siten, että asianomaiselle vastainen toimi, josta hallinnollinen valitus on tehty, saatetaan unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi (ks. analogisesti tuomio 20.9.2000, De Palma ym. v. komissio, T‑203/99, EU:T:2000:213, 21 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

116

Lisäksi EUSK vetoaa vastineessaan lähinnä siihen, että kaikki kumoamista ja vahingonkorvauksia koskevat vaatimukset on jätettävä tutkimatta, esittäen kaksi oikeudenkäyntiväitettä, joista toinen koskee kantajan ja EUSK:n välistä palvelussuhdetta ja toinen tämän riita-asian sopimusperusteista luonnetta.

117

Lopuksi EUSK vetoaa toissijaisesti siihen, että on jätettävä tutkimatta ensinnäkin avustuspyynnön hylkäämistä koskevaan päätökseen kohdistuvat vaatimukset, toiseksi kurinpitomenettelyn aloittamista koskevaan päätökseen kohdistuvat vaatimukset ja kolmanneksi kurinpitolautakunnassa käytyyn menettelyyn kohdistuvat väitteet.

118

EUSK väittää, että kantajan ja EUSK:n välinen palvelussuhde on esteenä yhtäältä sille, että kantajaa voitaisiin pitää SEUT 263 artiklassa tarkoitettuna kolmantena osapuolena, ja toisaalta sopimussuhteen ulkopuoliselle unionin vastuulle.

119

EUSK katsoo, että muutoksenhakukeinot, jotka ovat luonnollisten ja oikeushenkilöiden käytettävissä SEUT 263, 268 ja 340 artiklan perusteella, on erotettava SEUT 270 artiklan ja EU:n henkilöstösääntöjen 91 artiklan mukaisesta unionin yleisen tuomioistuimen toimivallasta unionin ja sen toimihenkilöiden välisissä riita-asioissa. Tämä erottelu on EUSK:n mukaan perusteltavissa unionin ja sen toimihenkilöiden välisellä palvelussuhteella, joten sitä olisi vastaavasti sovellettava kantajan tilanteessa. Kantaja ei siis voisi viedä asiaa unionin tuomioistuimeen SEUT 263, 268 ja 340 artiklan nojalla edes siinä tapauksessa, että hänen ei myöskään ole mahdollista käyttää SEUT 270 artiklan mukaista muutoksenhakukeinoa, sillä EU:n henkilöstösääntöjä ei sovelleta EUSK:n toimihenkilöihin.

120

On kuitenkin lähtökohtaisesti huomattava, että EUSK nojautuu perusteluissaan virheelliseen perusolettamukseen, sillä – kuten edellä 99 kohdassa todetaan – unionin yleisen tuomioistuimen toimivalta nyt esillä olevan riidan ratkaisemiseen perustuu SEUT 263 ja 268 artiklaan.

121

Pitää toki paikkansa, että kantajan ja EUSK:n välinen palvelussuhde – kuten EUSK tähdentää – antaa käsillä olevalle riita-asialle aivan erityisen luonteen. Sellainen suhde tarkoittaa EUSK:n mukaan lähtökohtaisesti sitä, että unionin laitoksen toimihenkilön ja hänen työnantajansa väliseen riitaan ei sovellettaisikaan SEUT 263, 268 ja 340 artiklaa vaan SEUT 270 artiklaa.

122

SEUT 270 artikla ei kuitenkaan sovellu kantajan tilanteeseen, kuten asianosaiset ja muut osapuolet ovatkin huomauttaneet. Kyseisen määräyksen mukaan Euroopan unionin tuomioistuimella on toimivalta ratkaista unionin ja sen henkilöstön väliset riidat unionin virkamiehiin sovellettavista henkilöstösäännöistä ja unionin muuta henkilöstöä koskevista palvelussuhteen ehdoista (jäljempänä palvelussuhteen ehdot) johtuvin rajoituksin ja edellytyksin. EU:n henkilöstösääntöjen 1 artiklasta ja 1 a artiklan 2 kohdasta sekä palvelussuhteen ehtojen 3 a artiklan 1 kohdan b alakohdasta yhdessä luettuina ilmenee, että niitä sovelletaan unionin elimen tai laitoksen sopimussuhteisiin toimihenkilöihin ainoastaan, jos siitä on säädetty kyseisen elimen tai laitoksen perustamissäädöksessä. Kun kyse on EUSK:n sopimussuhteisista työntekijöistä, päätöksessä 2014/401 tai EUSK:n henkilöstösäännöissä ei kummassakaan säädetä EU:n henkilöstösääntöjen ja palvelussuhteen ehtojen soveltamisesta.

123

Näin ollen – toisin kuin EUSK väittää – kantajan kumoamiskanne kuuluu SEUT 263 artiklan soveltamisalaan ja hänen vaatimuksensa sopimussuhteen ulkopuoliseen unionin vastuun toteutumisesta kuuluu SEUT 268 artiklan soveltamisalaan.

124

EUSK väittää, että nyt käsillä oleva kanne on jätettävä tutkimatta, sillä se on luonteeltaan yksinomaan sopimusperusteinen, koska riidanalaisten päätösten lähtökohtana on kantajan työsopimus.

125

Tämän osalta on muistettava, että SEUT 263 artiklan nojalla unionin tuomioistuimet valvovat toimielinten antamien säädösten laillisuutta ainoastaan, jos säädösten tarkoituksena on tuottaa kolmansia osapuolia koskevia oikeusvaikutuksia muuttamalla heidän oikeusasemaansa huomattavasti, ja että tällainen toimivalta koskee ainoastaan SEUT 288 artiklassa tarkoitettuja säädöksiä, jotka toimielinten on annettava perussopimuksen mukaisin edellytyksin käyttämällä julkista valtaa koskevia valtaoikeuksiaan. Sitä vastoin sellaiset toimielinten antamat säädökset, jotka liittyvät puhtaasti sopimusoikeudelliseen asiayhteyteen, josta niitä ei voida erottaa, eivät jo luonteensa puolesta kuulu niihin SEUT 288 artiklassa tarkoitettuihin säädöksiin, joiden kumoamista voidaan vaatia SEUT 263 artiklan nojalla (ks. tuomio 10.4.2013, GRP Security v. tilintarkastustuomioistuin, T‑87/11, ei julkaistu, EU:T:2013:161, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

126

EUSK:n henkilöstö koostuu päätöksen 2014/401 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti erityisesti sopimussuhteisista työntekijöistä. Näin ollen kantaja otettiin palvelukseen työsopimuksella, joka on seurausta sopimuspuolten tahtojen yhtymisestä. Kantajan ja EUSK:n välinen työsuhde on siis luonteeltaan sopimusperusteinen.

127

Kantajan työsopimus on kuitenkin tehty yleishyödyllistä tehtävää hoitavan unionin laitoksen kanssa, jonka henkilöstösäännöt neuvosto on päätöksen 2014/401 8 artiklan 5 kohdan mukaisesti toimivaltainen hyväksymään. Neuvosto hyväksyikin EUSK:n henkilöstösäännöt samankaltaisen säännöksen perusteella päätöksellä 2009/747 yhteisen toiminnan 2001/555 puitteissa (ks. edellä 11 kohta). EUSK:n henkilöstösääntöjen 1 artiklan 1 kohdan mukaan sitä sovelletaan EUSK:n palvelukseen otettuihin sopimussuhteisiin työntekijöihin.

128

Sen vuoksi näiden sopimussuhteisiin työntekijöiden oikeusasema määrittyy EUSK:n henkilöstösääntöjen perusteella, vaikka EUSK:n ja heidän välinen palvelussuhteensa onkin sopimusperusteinen.

129

Näin ollen EUSK:n henkilöstösääntöjen yleisten säännösten, jotka on yksipuolisesti hyväksynyt neuvosto, joka ei ollut kantajan tekemän työsopimuksen sopimuspuolena, soveltaminen häneen samoin kuin EUSK:n muihin sopimussuhteisiin työntekijöihin on pakollista ja ne sisältyvät heidän työsopimuksiinsa (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 14.10.2004, Pflugradt v. EKP, C‑409/02 P, EU:C:2004:625, 34 ja 35 kohta). Tämän osalta on tärkeätä todeta, että nyt käsiteltävässä tapauksessa kantajalle esitetyn ja hänen nimikirjoituksellaan varmentamansa palvelukseenottotarjouksen 14 kohdassa todettiin, että ”tähän palvelukseenottotarjoukseen samoin kuin palvelusuhdetta koskeviin edellytyksiin [sovellettiin] [EUSK:n henkilöstösääntöjä] – – ja niihin myöhemmin tehtyjä muutoksia ja ne [olivat] erottamaton osa tätä tarjousta”.

130

Käsillä olevan riita-asian lähtökohtana on se, että kantajan väitetään jättäneen hoitamatta EUSK:n henkilöstösääntöjen mukaiset virkavelvollisuutensa. EUSK:n johtaja on käyttänyt kurinpitovaltaansa kantajan suhteen nimenomaan EUSK:n henkilöstösääntöjen nojalla. Tämä kurinpitovalta kuuluu EUSK:n johtajan toimivaltaan, joka päätöksen 2014/401 7 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan e luetelmakohdan mukaisesti käsittää kaikki henkilöstökysymykset.

131

Tehdessään päätöksen avustuspyynnön hylkäämisestä, päätöksen kurinpitomenettelyn aloittamisesta, päätöksen tehtävästä pidättämisestä ja erottamispäätöksen EUSK:n johtaja on näin ollen vain noudattanut EUSK:n henkilöstösääntöjä, jotka menevät kantajalla EUSK:n kanssa olevan sopimussuhteen edelle. Käsillä olevassa riidassa on kuitenkin kyse näiden EUSK:n johtajan päätösten laillisuudesta itsessään ja valituslautakunnan päätöksestä, jossa pääasiallisesti hylättiin kantajan jättämä valitus, joka koski päätöstä kurinpitomenettelyn aloittamisesta, päätöstä tehtävästä pidättämisestä ja erottamispäästä.

132

Käsillä olevan riita-asian sopimusperusteista luonnetta koskeva oikeudenkäyntiväite on siksi hylättävä.

133

EUSK:n mielestä avustuspyynnön hylkäämisestä tehdyn päätöksen kumoamisvaatimukset on jätettävä tutkimatta, sillä sen mukaan kantaja ei pääasiallisesti ole noudattanut EUSK:n henkilöstösääntöjen mukaista edeltävää hallinnollista menettelyä.

134

EUSK:n henkilöstösääntöjen 28 artiklan 1–3 kohdassa säädetään, että jos EUSK:n johtaja ei ole kahden kuukauden kuluessa vastannut pyyntöön, jossa häntä kehotetaan tekemään päätös kyseisten henkilöstösääntöjen alaan kuuluvissa asioissa, pyynnön katsotaan tulleen hylätyksi hiljaisella päätöksellä, jollaisesta voidaan valittaa kolmen kuukauden kuluessa vastausajan päättymisajankohdasta.

135

Jos EUSK:n johtaja ei ole vastannut EUSK:n henkilöstösääntöjen 2 artiklan 6 kohdassa tarkoitettuun avustuspyyntöön samojen henkilöstösääntöjen 28 artiklan 1 kohdan mukaisessa kahden kuukauden määräajassa, kyseisen pyynnön voidaan näin ollen katsoa tulleen hylätyksi hiljaisella päätöksellä. Tällaisessa tilanteessa on oletettava, että EUSK:n johtaja ei ole katsonut avustamispyynnön tueksi esitettyjä seikkoja riittäviksi alustaviksi todisteiksi niiden väitettyjen tosiseikkojen todenperäisyydestä, joista avustamisvelvollisuus syntyy, mikä voi tarkoittaa hallinnollisen tutkimuksen aloittamista, jos väitetyt tosiseikat luokitellaan työpaikkakiusaamiseksi (ks. analogisesti tuomio 25.10.2007, Lo Giudice v. komissio, T‑154/05, EU:T:2007:322, 41 kohta ja tuomio 24.4.2017, HF v. parlamentti, T‑570/16, EU:T:2017:283, 53–57 kohta).

136

Nyt käsiteltävässä asiassa kantaja esitti 20.3.2013 EUSK:n johtajalle avustuspyynnön. EUSK:n johtaja pyysi 22.3.2013 EUSK:n apulaisjohtajaa tarkistamaan kyseisessä pyynnössä esitetyt tiedot kantajaa koskevan hallinnollisen tutkimuksen yhteydessä. EUSK:n johtaja ei kuitenkaan katsonut, että kyseisessä tietojen tarkistamisessa olisi tullut esiin riittäviä alustavia todisteita väitettyjen tosiseikkojen todenperäisyydestä, jotta sen nojalla olisi perustelua aloittaa hallinnollinen tutkimus, kuten selviää EUSK:n apulaisjohtajan hänelle 26.8.2013 osoittamasta kirjeestä ja 7.10.2013 päivätystä kirjeestä , jolla tämä hylkäsi kantajan valituksen.

137

Kantajan avustuspyyntö, joka annettiin tiedoksi 21.3.2013, on siksi katsottava hylätyksi hiljaisella päätöksellä EUSK:n henkilöstösääntöjen 28 artiklan 1 kohdan mukaisessa kahden kuukauden määräajassa kyseisestä päivästä laskettuna eli 21.5.2013 eikä, kuten kantaja väittää, 5.7.2013. Kuten EUSK perustellusti väittää, kyseisestä hiljaisesta hylkäävästä päätöksestä olisi EUSK:n henkilöstösääntöjen 28 artiklan 2 kohdan mukaisesti pitänyt valittaa kolmen kuukauden kuluessa vastausajan päättymisajankohdasta eli viimeistään 21.8.2013. Asiakirja-aineistosta ei kuitenkaan ilmene, että kantaja olisi esittänyt sellaisen valituksen edellä tarkoitetussa määräajassa.

138

Edellä esitetystä seuraa, että kantajan vaatimukset on jätettävä tutkimatta siltä osin kuin ne kohdistuvat avustuspyynnön hylkäämispäätöksen kumoamiseen.

139

EUSK väittää, että kurinpitomenettelyn aloittamista koskevasta päätöksestä nostettua kannetta ei voida tutkia sellaisenaan, sillä kannekelpoisena päätöksenä voi olla ainoastaan kurinpitomenettelyn päätteeksi annettu päätös. Kantajan vaatimukset kurinpitomenettelyn aloittamista koskevan päätöksen kumoamisesta on EUSK:n mukaan siksi jätettävä tutkimatta.

140

Kantaja kiistää tämän perustelun ja vaatii toissijaisesti, että kurinpitomenettelyn aloittamista koskevan päätöksen laillisuus tutkittaisiin erottamispäätöksen laillisuuden tutkimista varten.

141

Tältä osin on todettava, että kun unionin laitoksen toimihenkilölle on määrätty seuraamus, päätös häntä koskevan kurinpitomenettelyn aloittamisesta on vain valmisteleva toimi, joka ei ratkaise ennakolta hallinnon lopullista kantaa, eikä sitä voida näin ollen pitää SEUT 263 artiklassa tarkoitettuna, hänelle vastaisena toimena (ks. analogisesti tuomio 8.7.2008, Franchet ja Byk v. komissio, T‑48/05, EU:T:2008:257, 340 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

142

Vaatimukset, jotka koskevat päätöstä kurinpitomenettelyn aloittamisesta, on siksi jätettävä tutkimatta sellaisinaan, sillä ainoa kantajalle vastainen toimi on lopullinen kurinpidollinen päätös eli erottamispäätös.

143

Sellaisen toimen kumoamista, joka ei ole kantajalle vastainen, koskevan vaatimuksen tutkimatta jättäminen ei kuitenkaan estä vetoamasta kyseisen toimen mahdolliseen lainvastaisuuteen nojautumalla kannekelpoiseen päätökseen kohdistuviin vaatimuksiin (ks. analogisesti tuomio 13.3.2003Pessoa e Costa v. komissio, T‑166/02, EU:T:2003:73, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Tästä seuraa, että vaikka vaatimukset kurinpitomenettelyn aloittamista koskevan päätöksen kumoamisesta jätetään tutkimatta, näiden vaatimusten tueksi esitettyjen perusteiden on katsottava kohdistuvan kyseisen menettelyn päätteeksi tehtyyn erottamispäätökseen.

144

Erottamispäätöksen kumoamista koskevien ensimmäisen ja toisen kanneperusteensa tueksi kantaja riitauttaa kurinpitolautakunnassa käydyn kurinpitomenettelyn aikana vallinneet olosuhteet.

145

Kurinpitolautakunnan lausunnon vastaiset väitteet on EUSK:n mukaan jätettävä tutkimatta, sillä niiden tulisi katsoa kohdistuvan kurinpitolautakunnan lausuntoon itsessään, joka on kantajalle vastainen toimi, eikä siitä ole ensin tehty hallinnollista valitusta.

146

Tämän suhteen on kuitenkin todettava, että 11.7.1968 annettu tuomio Van Eick v. komissio (35/67, EU:C:1968:39), johon EUSK tukeutuu, ei ole merkityksellinen, sillä kyseisessä asiassa yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin jätti väitteet tutkimatta niiltä osin kuin ne koskivat itse kurinpitolautakunnan lausunnon kumoamisen lisäksi ”kurinpitolautakunnassa käydyn menettelyn” kumoamista.

147

Samoin 29.1.1985 antamassaan tuomiossa F. v. komissio (228/83, EU:C:1985:28, 16 kohta), johon EUSK viittaa, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi, että olisi vastoin kontradiktorista periaatetta ja kurinpitomenettelyn osapuolen puolustautumisoikeuksia katsoa, ettei hän voi erikseen riitauttaa kurinpitolautakunnan lausuntoa ja vaatia sen kumoamista saadakseen kurinpitomenettelyn aloitetuksi uudelleen.

148

Näistä tuomioista ei siis millään tavoin ilmene, etteikö kantaja voisi kurinpitolautakunnan lausunnon jälkeen hyväksytyn kurinpitoseuraamuksen kumoamista koskevien väitteidensä tueksi vedota kyseisessä kurinpitolautakunnassa käydyn menettelyn sääntöjenvastaisuuteen, sillä sellainen menettely on kantajan tilanteessa merkinnyt välttämätöntä edellytystä riidanalaiselle erottamisseuraamukselle, kuten EUSK:n henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevasta 7, 9 ja 10 artiklasta yhdessä luettuina seuraa.

149

Kurinpitolautakunnassa käydyn menettelyn lainvastaisuutta koskevat väitteet voidaan siksi ottaa tutkittaviksi.

150

Edellä esitetyn perusteella on ensinnäkin hylättävä kokonaisuudessaan EUSK:n oikeudenkäyntiväitteet, jotka koskevat kumoamis- ja vahingonkorvausvaatimuksia. Toiseksi on todettava, että käsiteltävänä olevaa kannetta ei voida ottaa tutkittavaksi niiltä osin kuin se kohdistuu päätökseen kurinpitomenettelyn aloittamisesta ja päätökseen avustuspyynnön hylkäämisestä. Kolmanneksi on todettava, että kyseinen kanne voidaan ottaa tutkittavaksi niiltä osin kuin se kohdistuu päätökseen tehtävästä pidättämisestä, erottamispäätökseen ja valituslautakunnan päätökseen, joten näiden kolmen päätöksen laillisuus on tutkittava alkaen valituslautakunnan päätöksestä.

151

Kantaja vaatii valituslautakunnan päätöksen kumoamista kahdenlaisista syistä. Ensinnäkin valituslautakunta on kantajan mielestä loukannut hänen oikeuttaan tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin yhtäältä kokoonpanoltaan, joka ei kantajan mukaan täytä riippumattoman ja puolueettoman tuomioistuimen vaatimuksia, ja toisaalta siksi, että se on hänen mukaansa jättänyt ottamatta huomioon useimmat hänen esittämänsä aineelliset ja oikeudelliset perusteet. Toiseksi valituslautakunta on kantajan mukaan tehnyt pääasiallisesti erinäisiä oikeudellisia virheitä hylkäämällä kantajan nostaman kanteen.

152

Lisäksi kantaja esittää SEUT 277 artiklan nojalla EUSK:n henkilöstösääntöjen 28 artiklan 6 kohtaa koskevan lainvastaisuusväitteen lähinnä sillä perusteella, että kyseisessä säännöksessä nimetään valituslautakunta ainoaksi EUSK:n johtajan päätösten laillisuutta tutkivaksi tahoksi.

153

EUSK vaatii valituslautakunnan päätöksen kumoamista koskevien väitteiden hylkäämistä, sillä sen mielestä valituslautakunta antaa riittävät takeet siitä, että kantajan oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin kunnioitetaan. Valituslautakunnan päätökset voivat siis EUSK:n mukaan olla lopullisia ja velvoittavia, kuten EUSK:n henkilöstösääntöjen 28 artiklan 6 kohdassa sen mielestä säädetään.

154

Aluksi on tutkittava kantajan esittämä lainvastaisuusväite, joka koskee EUSK:n henkilöstösääntöjen 28 artiklan 6 kohtaa.

155

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 277 artikla on ilmaus yleisestä periaatteesta, jonka mukaan jokaisella on oikeus riitauttaa liitännäisesti toimielinten aiemmin toteuttamien, riidanalaisen päätöksen oikeudellisena perustana olevien tointen pätevyys saadakseen riidanalaisen päätöksen kumotuksi (ks. tuomio 19.6.2015, Italia v. komissio, T‑358/11, EU:T:2015:394, 180 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

156

Koska SEUT 277 artiklan tarkoituksena ei ole antaa jollekin asianosaiselle mahdollisuutta riitauttaa minkä tahansa yleisluontoisen toimen sovellettavuus minkä tahansa kanteen hyväksi, lainvastaisuusväitteen ulottuvuus on rajoitettava siihen, mikä on välttämätöntä riidan ratkaisemiseksi. Tästä seuraa, että yleisesti sovellettavaa toimea, jonka lainvastaisuuteen vedotaan, on sovellettava suoraan tai välillisesti kanteen kohteena olevassa asiassa ja että riidanalaisen yksittäispäätöksen ja kyseessä olevan yleisesti sovellettavan toimen välillä on oltava välitön oikeudellinen yhteys. Tällaisen yhteyden olemassaolo on tältä osin johdettavissa muun muassa siitä toteamuksesta, että pääasiassa riidanalaisena oleva toimi perustuu olennaisesti sen toimen säännökseen, jonka laillisuus on riitautettu (ks. tuomio 27.10.2016, EKP v. Cerafogli, T‑787/14 P, EU:T:2016:633, 44 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

157

Tuomioistuimen tekemä lainvastaisuuden toteaminen, joka ei vaikuta erga omnes, merkitsee riidanalaisen yksittäistapausta koskevan päätöksen lainvastaisuutta mutta jättää yleisesti sovellettavan toimen pysyväksi osaksi oikeusjärjestystä eikä vaikuta sen nojalla toteutettujen ja kanteen nostamiselle asetetussa määräajassa riitauttamattomien muiden toimien laillisuuteen (ks. vastaavasti tuomio 21.2.1974, Kortner ym. v. neuvosto ym., 15/73–33/73, 52/73, 53/73, 57/73–109/73, 116/73, 117/73, 123/73, 132/73 ja 135/73–137/73, EU:C:1974:16, 37 ja 38 kohta).

158

Nyt käsiteltävässä asiassa EUSK:n henkilöstösääntöjen 28 artiklan 6 kohdassa, jonka lainvastaisuuteen kantaja vetoaa, säädetään nimenomaisesti, että valituslautakunta voi julistaa mitättömäksi tai vahvistaa samojen henkilöstösääntöjen perusteella tehdyt EUSK:n johtajan päätökset sekä korvata tietynlaiset vahingot, jotka toimihenkilölle on aiheutunut EUSK:n johtajan tekemän lainvastaisen päätöksen seurauksena (ks. edellä 13 kohta). Kyseisessä säännöksessä myös täsmennetään, että valituslautakunnan päätökset ovat ”täytäntöönpanokelpoisia kummankin osapuolen osalta” ja että niistä ”ei voi valittaa”.

159

Käsillä olevaa riita-asiaa koskevan unionin yleisen tuomioistuimen toimivallan tutkiminen osoittaa, että neuvosto ei voinut SEU 19 artiklan ja SEUT 256 artiklan määräyksiä rikkomatta antaa valituslautakunnalle pakollista ja yksinomaista toimivaltaa EUSK:n johtajan päätösten laillisuuden tutkimiseen ja EUSK:n toimihenkilöiden vahingonkorvausvaatimuksen ratkaisemiseen nyt käsillä olevan asian kaltaisessa tapauksessa, jossa unionin yleinen tuomioistuin on toimivaltainen ratkaisemaan ensimmäisenä oikeusasteena tämäntyyppiset riita-asiat (ks. edellä 101–110 kohta).

160

Perustamalla päätöksellä 2009/747 valituslautakunnan, jonka toimivalta on yksinomainen ja vaihtoehtoinen unionin yleisen tuomioistuimen toimivaltaan nähden, ja säilyttämällä kyseisen valituslautakunnan myös Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen neuvosto ei ole noudattanut perussopimuksia, erityisesti edellä mainittuja SEU 19 artiklaa ja SEUT 256 artiklaa. Siksi lainvastaisuusväite on hyväksyttävä ja on todettava, että nyt käsiteltävään asiaan ei voida soveltaa EUSK:n henkilöstösääntöjen 28 artiklan 6 kohtaa.

161

Kyseisellä päätöksellä, jonka valituslautakunta teki kyseisen säännöksen mukaisen toimivaltansa perusteella, ei siitä syystä ole oikeusperustaa, joten kyseisen päätös on kumottava ilman että olisi tarpeen ratkaista muut kanneperusteet, jotka kantaja on esittänyt valituslautakunnan päätöstä vastaan.

162

Valituslautakunnan päätöksen lainvastaisuudella ei myöskään ole vaikutusta siihen, onko kantaja noudattanut kanteen nostamisen määräaikaa kyseen ollessa tehtävästä pidättämistä ja erottamista koskevista päätöksistä.

163

Pitää paikkansa, että valituslautakunnan päätös tulee tämän tuomion vaikutuksesta suljetuksi oikeusjärjestyksen ulkopuolelle taannehtivasti, joten unionin yleisellä tuomioistuimella on nyt käsiteltävänään kanne, joka on nostettu SEUT 263 artiklan kuudennen kohdan mukaisen kahden kuukauden määräajan päättymisen jälkeen, jota on sen työjärjestyksen 60 artiklan mukaisesti pidennetty kymmenellä päivällä pitkien etäisyyksien vuoksi. Päätös tehtävästä pidättämisestä annettiin kantajan tiedoksi 5.7.2013 ja erottamispäätös 4.3.2014, mutta nyt käsillä oleva kanne nostettiin 28.5.2015.

164

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti kanteen tutkittavaksi ottamista on SEUT 263 artiklan puitteissa arvioitava ottamalla huomioon kannekirjelmän jättämisajankohtana vallinnut tilanne (tuomio 27.11.1984, Bensider ym. v. komissio, 50/84, EU:C:1984:365, 8 kohta, ja tuomio 18.4.2002Espanja v. neuvosto, C‑61/96, C‑132/97, C‑45/98, C‑27/99, C‑81/00 ja C‑22/01, EU:C:2002:230, 23 kohta).

165

Nyt käsiteltävän kanteen nostamisajankohtaan mennessä unionin yleinen tuomioistuin ei kuitenkaan ollut todennut EUSK:n henkilöstösääntöjen 28 artiklan 6 kohdan lainvastaisuutta. Näin ollen asian vieminen valituslautakuntaan, joka teki ratkaisunsa kyseisen säännöksen mukaista toimivaltaansa noudattaen, nojasi oikeusperustaan ja merkitsi muutoksenhakukeinoa, joka periaatteessa tarjosi kantajalle keinon hakea muutosta tilanteeseensa, sillä ei voitu lähtökohtaisesti sulkea pois sitä, että valituslautakunta julistaisi riidanalaiset EUSK:n johtajan päätökset mitättömiksi. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin toimielinten toimia koskeekin pääsääntöisesti pätevyysolettama, ja kyseisillä toimilla on näin ollen oikeusvaikutuksia niin kauan kuin niitä ei ole peruutettu, kumottu kumoamiskanteen johdosta tai todettu pätemättömiksi ennakkoratkaisupyynnön tai lainvastaisuusväitteen seurauksena (ks. tuomio 6.10.2015, Schrems, C‑362/14, EU:C:2015:650, 52 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

166

Erityisesti perusoikeuskirjan 47 artiklassa vahvistetun, tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevan oikeuden suhteen ei näin ollen voida katsoa, että tehtävästä pidättämistä ja erottamista koskevien päätösten vieminen valituslautakuntaan voisi johtaa siihen, että kantaja menettäisi oikeutensa riitauttaa unionin yleisessä tuomioistuimessa kyseiset, valituslautakunnan päätöksessä jo olennaisilta osiltaan vahvistetut päätökset (ks. analogisesti tuomio 21.2.2018, LL v. parlamentti, C‑326/16 P, EU:C:2018:83, 35 kohta).

167

Näin ollen määräaika kanteen nostamiselle tehtävästä pidättämistä ja erottamista koskevista päätöksistä alkoi kantajan osalta vasta 23.3.2015 eli päivästä, jona hän sai tiedon valituslautakunnan päätöksestä. Kun kantaja 28.5.2015 nosti nyt käsiteltävänä olevan kanteen tehtävästä pidättämistä ja erottamista koskevista päätöksistä, hän siis noudatti SEUT 263 artiklan kuudennen kohdan mukaista kahden kuukauden määräaikaa, jota oli työjärjestyksen 60 artiklan mukaisesti pidennetty kymmenellä päivällä pitkien etäisyyksien vuoksi.

168

Kantaja esittää viisi kanneperustetta erottamispäätöksen kumoamista koskevien vaatimustensa tueksi. Ensimmäinen kanneperuste koskee hyvän hallinnon periaatteen ja puolueettomuusvaatimuksen loukkaamista hallinnollisen tutkimuksen aikana (ensimmäinen osa) ja valituslautakunnassa käydyn menettelyn aikana (toinen osa). Toinen kanneperuste koskee menettelysääntöjen ja puolustautumisoikeuksien loukkaamista hallinnollisen tutkimuksen aikana (ensimmäinen osa) ja valituslautakunnassa käydyn menettelyn aikana (toinen osa). Kolmas kanneperuste koskee syyttömyysolettaman periaatteen loukkaamista. Neljäs kanneperuste koskee kanteen kohteena olevien seikkojen todenperäisyyden vahvistamatta jättämistä. Viides kanneperuste koskee harkintavallan väärinkäyttöä.

169

Ensimmäisen ja toisen kanneperusteensa ensimmäisillä osilla kantaja haluaa riitauttaa hallinnollisessa tutkimuksessa noudatetun menettelyn. Unionin yleisen tuomioistuimen mielestä onkin syytä tutkia yhdessä näitä kahta osaa, joista toinen koskee hyvän hallinnon periaatteen ja puolueettomuusvaatimuksen loukkaamista hallinnollisen tutkimuksen aikana ja toinen menettelysääntöjen ja puolustautumisoikeuksien loukkaamista kyseisen hallinnollisen tutkimuksen aikana.

170

Aluksi on muistutettava, että EUSK:n henkilöstösääntöjen 27 artiklan 2 kohdan mukaan EUSK:n johtaja voi aloittaa hallinnollisen tutkimuksen tarkistaakseen, onko toimihenkilö jättänyt täyttämättä kyseisten henkilöstösääntöjen mukaiset velvollisuutensa, silloin kun johtaja saa tietoonsa todisteita, jotka antavat aiheen olettaa, että on tapahtunut tällainen velvollisuuksien täyttämättä jättäminen.

171

EUSK:n henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 1 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Kun keskuksen sisäisessä tutkimuksessa käy ilmi toimihenkilön tai entisen toimihenkilön mahdollinen osallisuus tutkittavana olevaan asiaan, hänelle on viipymättä ilmoitettava asiasta, jollei tästä aiheudu haittaa tutkimukselle. Missään tapauksessa ei tutkimuksen päättymisen jälkeen saa tehdä päätelmiä, joissa mainittaisiin toimihenkilön nimi, ennen kuin hänelle on annettu mahdollisuus antaa lausuntonsa kaikista häntä itseään koskevista seikoista. Päätelmissä on viitattava tähän lausuntoon.”

172

EUSK:n henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevassa 2 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Johtaja voi tutkimusraportin perusteella, toimitettuaan asianomaiselle toimihenkilölle kaiken näytön asiassa ja kuultuaan toimihenkilöä: – – c) kun velvollisuudet on jätetty täyttämättä, henkilöstösääntöjen 27 artiklan mukaisesti i) päättää aloittaa tämän liitteen 4 jaksossa säädetyn kurinpitomenettelyn; tai ii) päättää aloittaa kurinpitomenettelyn kurinpitolautakunnassa.”

173

Kun kurinpitomenettely aloitetaan kurinpitolautakunnassa, johtaja antaa sille EUSK:n henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 10 artiklan mukaisesti kertomuksen, jossa on esitettävä selkeästi seikat, joista valitetaan, ja tarvittaessa olosuhteet, joissa ne ovat syntyneet, sekä raskauttavat tai lieventävät asianhaarat. Kurinpitolautakunnalle toimitetulla kertomuksella, joka hyväksytään asianomaisen toimihenkilön kuulemisen jälkeen tutkimuksen päätteeksi, on tarkoitus vain vahvistaa tosiseikat erityisesti kyseisen kuulemisen tulosten perusteella ja yhdistää ne henkilöstösääntöjen mukaisten niiden velvollisuuksien tai niiden säännösten kanssa, joiden rikkomisesta kyseistä toimihenkilöä arvostellaan (ks. analogisesti tuomio 10.6.2016, HI v. komissio, F-133/15, EU:F:2016:127, 131 kohta).

174

Hallinnollisen tutkimuksen tarkoituksena on siis selvittää, mistä teoista asianomaista moititaan ja niihin liittyvät olosuhteet, ja antaa EUSK:n johtajalle tilaisuus arvioida ensi näkemältä niiden aineellinen paikkansapitävyys ja vakavuus, jotta hän voisi muodostaa käsityksen siitä, onko asia syytä viedä kurinpitolautakuntaan mahdollisen kurinpitoseuraamuksen määräämistä varten.

175

Hallinnollisesta tutkimuksesta vastaavalla viranomaisella on oikeuskäytännön mukaan laaja harkintavalta tutkimuksen tekemisessä (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 16.5.2012, Skareby v. komissio, F-42/10, EU:F:2012:64, 38 kohta; tuomio 11.7.2013, Tzirani v. komissio, F-46/11, EU:F:2013:115, 124 kohta ja tuomio 18.9.2014, CV v. ETSK, F-54/13, EU:F:2014:216, 43 kohta).

176

Tämän osalta on muistettava unionin oikeuteen sisältyvä vaatimus siitä, että hallinnollisissa menettelyissä noudatetaan perusoikeuskirjan 41 artiklassa vahvistetun hyvän hallinnon periaatteen mukaisia takeita. Näihin takeisiin kuuluvat toimivaltaisen toimielimen velvoite tutkia huolellisesti ja puolueettomasti kaikki käsiteltävänä olevan tapauksen kannalta merkitykselliset seikat. Jokaisen oikeus saada asiansa käsiteltyä puolueettomasti käsittää yhtäältä subjektiivisen puolueettomuuden, jonka mukaan yhdelläkään kyseessä olevan toimielimen työntekijällä, jonka hoidettavana asia on, ei saa olla ennakolta määritettyä kantaa tai henkilökohtaisia ennakkoluuloja, ja toisaalta objektiivisen puolueettomuuden, jonka mukaan kyseisen toimielimen on annettava riittävät takeet, jotta kaikki perustellut epäilykset voidaan tältä osin sulkea pois (ks. tuomio 11.7.2013, Ziegler v. komissio, C‑439/11 P, EU:C:2013:513, 155 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; ks. myös vastaavasti tuomio 11.5.2010, Nanopoulos v. komissio, F-30/08, EU:F:2010:43, 189 kohta).

177

Lisäksi oikeus hyvään hallintoon käsittää perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdan mukaisesti jokaisen oikeuden tulla kuulluksi ennen kuin häntä vastaan ryhdytään yksittäiseen toimenpiteeseen, joka vaikuttaa häneen epäedullisesti, ja jokaisen oikeuden tutustua häntä koskeviin asiakirjoihin. Kun kyse on EUSK:ssa tehtävistä hallinnollisista tutkimuksista, kyseiset säännöt ilmenevät EUSK:n henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 1 artiklan 1 kohdasta, johon viitataan edellä 171 kohdassa, ja saman liitteen 2 artiklasta, johon viitataan edellä 172 kohdassa.

178

Edellä esitetyn johdosta on tarkasteltava yhdessä ensimmäisen ja toisen kanneperusteen ensimmäistä osaa, joilla kantaja riitauttaa i) lähimmän esimiehensä päätöksen häntä koskevan hallinnollisen tutkimuksen tekemisestä; ii) hänet nimeltä maininneen monivalintakyselyn käyttämisen hallinnollisen tutkimuksen toteuttamiskeinona; iii) hänen itsensä jättämisen syrjään hallinnollisesta tutkimuksesta; ja iv) sen, ettei hänelle annettu mahdollisuutta tutustua ajoissa hallinnollisen tutkimuksen asiakirja-aineistoon.

179

Kantaja riitauttaa esimiehensä, EUSK:n apulaisjohtajan, nimeämisen häntä koskevan hallinnollisen tutkimuksen toteuttajaksi. Kantajan mielestä apulaisjohtaja ei edustanut tutkimuksen toteuttamisessa vaadittavaa objektiivista puolueettomuutta, sillä tämä oli ammatillisessa kanssakäymisessään hänen kanssaan aina suhtautunut häneen ennakkoluuloisesti, puolueellisesti ja vihamielisesti.

180

Kantaja väittääkin kohdistaneensa EUSK:n apulaisjohtajaan moitteita kokemaansa työpaikkakiusaamista koskeneen kahden avustuspyynnön yhteydessä. Kantaja väittää myös joutuneensa solvausten ja hyökkäysten kohteeksi kokouksissa, joihin EUSK:n johtaja ja apulaisjohtaja osallistuivat, ja myös apulaisjohtajan hänestä laatimissa kolmessa vuosittaisessa arviointikertomuksessa. EUSK:n apulaisjohtajan vihamielinen suhtautuminen kantajaan näkyi hänen mukaansa myös siinä, että tämä olisi EUSK:n johtajan kanssa ottanut mielivaltaisesti häneltä pois työtehtäviä ”hänen kiistattomasta ammattipätevyydestään huolimatta”.

181

Tämän osalta on ensinnäkin todettava, ettei asiakirja-aineistosta ilmene, että EUSK:n apulaisjohtaja olisi mielivaltaisesti ottanut kantajalta pois työtehtäviä tai että kantajaa olisi solvattu apulaisjohtajan ollessa läsnä, sillä näistä väitteistä ei ole muuta näyttöä kuin kantajan omat muistiinpanot. Vaikka oletettaisiinkin, että näillä väitteillä täytyy katsoa olevan todistusarvoa, on silti todettava, että niissä ei suoranaisesti syytetä EUSK:n apulaisjohtajaa siitä, että hän olisi ottanut kantajalta pois työtehtäviä tai että hän olisi ollut paikalla silloin, kun kantajaa solvattiin, mutta ei olisi puuttunut siihen.

182

Kantaja ei myöskään osoita, millä tavoin vuosittaisten arviointikertomusten voitaisiin katsoa olevan täynnä solvauksia ja kertovan EUSK:n apulaisjohtajan puolueellisesta ja vihamielisestä suhtautumisesta. Toisin kuin kantaja näyttää väittävän, toimihenkilön työsuorituksen kriittistäkään arviointia lähimmän esimiehen antamin arvosanoin ei voida rinnastaa solvauksiin eikä se voi sellaisenaan olla osoituksena tämän puolueellisuudesta.

183

Nämä perustelut on hylättävä myös siltä osin kuin kantaja väittää, että EUSK:n apulaisjohtajan nimeäminen tutkijaksi oli epäasianmukaista siitä syystä, että häneen viitattiin kahdessa kantajan esittämässä avustuspyynnössä.

184

Onkin todettava yhtäältä, että kantaja ei vuosittaisesta arvioinnistaan 30.5.2011 laatimissaan huomautuksissa ole moittinut EUSK:n apulaisjohtajaa. Kantaja huomautti myöhemmin, 7.3.2013, että hänen vuonna 2012 tekemänsä kantelu, jonka mukaan hän koki olevansa EUSK:n talouspäällikön eikä EUSK:n apulaisjohtajan harjoittaman työpaikkakiusaamisen kohteena, ei ollut johtanut toimenpiteisiin.

185

Toisaalta on todettava, että EUSK:n johtaja nimesi EUSK:n apulaisjohtajan toteuttamaan kyseisen hallinnollisen tutkimuksen 8.3.2013, siis ennen kuin kantaja lähetti 20.3.2013 toisen avustuspyyntönsä, jossa hän väitetysti kyseenalaisti EUSK:n apulaisjohtajan käyttäytymisen.

186

On joka tapauksessa syytä muistuttaa mieleen kantajan toisen avustuspyynnön sanamuoto, jossa esiintyy tutkijan nimi:

”Täten pyydän teitä virallisesti ryhtymään toimenpiteisiin saadaksenne minuun ja tehtävääni kohdistuvan työpaikkakiusaamisen loppumaan – –

Pyydän teiltä erityisesti sitä, että [talouspäällikkö] lakkaisi tarkkailemasta osastoni työntekijöitä ja esittämästä heille kysymyksiä osaston sisäisistä asioista – – ja lakkaisi tuomasta esiin puolueellista näkemystään. Vaikka yhdistinkin syyskuussa 2012 esiintyneen nöyryyttävän tilanteen yksinomaan häneen, voin nyt havaita muutaman työntekijän muodostaman klikin, joka näyttää pyrkivän vaikuttamaan muihin työtovereihin, muun muassa apulaisjohtajaan, huhupuhein ja saattamalla minut huonoon valoon.”

187

Toisin kuin kantaja väittää, kyseisen sanamuodon ei voida katsoa merkitsevän EUSK:n apulaisjohtajan suoraa syyttelyä tilanteessa, josta kantaja väittää kärsivänsä, vaan se kohdistuu talouspäällikköön. Tutkimusta toteuttamaan nimetyn EUSK:n apulaisjohtajan suhteen kantaja on ainoastaan todennut, että talouspäällikön mielipiteellä on saattanut olla vaikutusta häneen. Siksi kantajan avustuspyyntö ei ole riittävä todiste tutkijan puolueellisuuden toteamiseksi.

188

Asiakirja-aineistosta ei näin ollen käy riittävän selvästi ilmi, että kantaja olisi tutkijan nimeämisen seurauksena voinut kokea perusteltua pelkoa siitä, oliko tämä objektiivisen puolueeton voidakseen toteuttaa tutkimuksen.

189

Kantaja kyseenalaistaa hallinnollisen tutkimuksen menettelysäännöt väittäen, että EUSK olisi tutkimuksen aikana rikkonut hyvän hallinnon periaatetta ja siihen perustuvaa puolueettomuusvaatimusta.

190

Kantaja riitauttaa sen, että tutkija oli pyytänyt useita EUSK:n toimihenkilöitä täyttämään monivalintakyselyn, jonka otsikossa hänet mainittiin nimeltä yhdistämällä hänet pelottelun käsitteeseen. Kantaja toteaa lisäksi, että kyselyn sisältämät monivalintakysymykset olivat asenteellisia ja erittäin johdattelevia. Siksi kyselylomakkeen lähettäminen oli kantajan mielestä sinänsä epäsopiva apukeino tosiseikkojen vahvistamista varten.

191

Tämän osalta kantaja katsoo, että mahdollisia kurinpitomenettelyn alaisia laiminlyöntejä koskeva hallinnollinen menettely edellyttää kaikkien yksityiskohtaisten ja merkityksellisten tietojen hankkimista. Käsiteltävänä olevassa asiassa ei hallinnollisessa tutkimusraportissa kantajan mukaan mainita yhtään täsmällistä tapausta, mikä hänen mielestään osoittaa sen, että tutkija on tyytynyt vain kokoamaan yhteen kyselyvastaukset ja esittämään niissä esiintyneet yleisluontoiset syytökset sellaisinaan.

192

Kantajan mielestä hallinnollinen tutkimus oli sen vuoksi puolueellinen ja yksipuolinen ja niin ollen loukkasi hyvän hallinnon periaatetta ja puolueettomuusvaatimusta.

193

EUSK kiistää kantajat väitteet ja korostaa sitä, että kyselyssä oli kaksi avointa kysymystä, joiden vastauksia on tulkittava yhdessä monivalintakyselyyn annettujen vastausten kanssa.

194

Käsiteltävänä olevassa asiassa on syytä muistaa, että 14.11.2012 EUSK:n johtaja sai 12 toimihenkilön allekirjoittaman kantelun, joka kuului seuraavasti:

”Me kaikki olemme tavalla tai toisella todenneet, kuinka asiattomasti [KF] on käyttäytynyt tekemällä päätöksiä sen perusteella, kuka henkilö kulloinkin on pyynnön esittänyt, ja soveltaen sääntöjä oman mielensä mukaan; olemme havainneet tiettyihin työntekijöihin kohdistuvaa kiusaamista ja vallan väärinkäyttöä. Hän on myös puuttunut työntekoomme asioissa, joita hän ei tunne. Kaikki tämä hankaloittaa päivittäistä työskentelyämme ja vie siltä tehoa. Ei ole asianmukaista, että kyseinen EUSK:n toimihenkilö ajautuu päivittäin kahnauksiin jonkun työtoverin kanssa ja että iloitsemme hänen poissaolostaan työpaikalta. Hän arvostelee työtovereitamme jatkuvasti, ja työpaikan ilmapiiri on kammottava, suorastaan haitallinen. Tiedämme muitakin EUSK:n työntekijöitä, jotka ovat perillä tilanteesta ja voisivat mahdollisesti toimittaa teille lisää näyttöä kantelumme tueksi. Tavoitteenamme on, että kaiken näytön todentamisen jälkeen te ryhtyisitte tarvittaviin toimiin varmistaaksenne, että tällainen käyttäytyminen, joka on niin kaukana [unionin] hengestä, ei toistuisi enää koskaan.”

195

EUSK:n johtaja aloittikin 8.3.2013 hallinnollisen tutkimuksen. Tutkimusraportin mukaan tutkimuksen tekeminen oli perusteltua, sillä ”EUSK:n johtajan tietoon saatettu tilanne oli äärimmäisen vakava, koska se osoitti, että [kantaja] oli laiminlyönyt EUSK:n henkilöstösääntöjen mukaisia velvollisuuksia”, ja tutkimuksen tarkoituksena oli ”koota yhteen tosiseikkoja, joiden avulla voidaan vahvistaa, esiintyykö mahdollisesti [kantajan taholta] työpaikkakiusaamista ja pelottelua hänen suorassa alaisuudessaan työskentelevään henkilöstöön nähden”.

196

Osana hallinnollista tutkimusta EUSK:n 24 toimihenkilölle lähetettiin 12.6.2013 monivalintakysely, jonka otsikkona oli Työpaikkakiusaamiskysely ja jossa luki: ”Teitä pyydetään vastaamaan seuraaviin kysymyksiin sen selvittämiseksi, käyttäytyykö [KF] mahdollisesti pelottelevasti teitä kohtaan”. Kysymyslomake oli muodoltaan seuraavanlainen taulukko, jonka rastittavat ruudut vastaavat niitä käyttäytymisen eri muotoja, joita kantajan väitettiin harjoittaneen heitä kohtaan:

197

Kyselyn saaneilta tiedusteltiin myös – mikäli he olivat tavanneet jotain kyseisistä käyttäytymisen muodoista – oliko niistä aiheutunut alla olevia seurauksia. Nämäkin vaihtoehdot oli esitetty taulukkona, jossa oli rastittavia ruutuja.

198

Kuten edellä 170–177 kohdassa mainituista säännöksistä, määräyksistä ja oikeuskäytännöstä ilmenee, EUSK:n toimihenkilöä koskevien, virkavelvollisuuksien laiminlyönnistä esitettyjen väitteiden seurauksena tehtävän hallinnollisen tutkimuksen tarkoituksena on vahvistaa niiden tekojen aineellinen paikkansapitävyys, joista häntä moititaan. Tutkimuksessa on siksi yritettävä huolellisesti ja puolueettomasti saada selville kaikki nyt käsiteltävää tapausta koskevat yksityiskohtaiset ja merkitykselliset tiedot. Koska EUSK:n johtajalle tehdyn, kantajan yleisen käyttäytymisen kyseenalaistavan kantelun sanamuodon mukaan kyseistä käyttäytymistä pidetään muun muassa”työpaikkakiusaamisena”, tutkijan tehtävänä oli pyytää kantelun tekijöitä esittämään näyttöä väitetyistä tosiseikoista sekä arvioida niiden yksityiskohtaisuus ja yhdenpitävyys ennen niiden mahdollista oikeudellista arviointia.

199

Tutkija osoittikin kantelun tekijöille sekä eräille muille EUSK:n toimihenkilöille Työpaikkakiusaamiskyselyn, jonka kysymykset koostuivat useista vaihtoehdoista, jotka pääosin vastasivat työpaikkakiusaamisen tunnusmerkit todennäköisesti täyttäviä yleisiä käyttäytymisen muotoja.

200

Kyseisellä aloitteella ei siis ollut tarkoitus pyrkiä vahvistamaan väitettyjen täsmällisten tosiseikkojen aineellista paikkansapitävyyttä, vaan pyytää kyselyn saaneita kertomaan yleisluontoisesti ja abstraktisti tuntemuksistaan toteamistaan kantajan käyttäytymisen muodoista.

201

Pitää paikkansa, että EUSK:lla oli paljon harkintavaltaa itse tutkimuksen aloittamisen suhteen ja päättäessään sen käytännön toteuttamistavoista. Osoittaessaan kantajan kanssa päivittäin työskenteleville henkilöille häntä koskevan monivalintakyselyn, jossa hänet mainittiin nimeltä, EUSK ei kuitenkaan noudattanut unionin laitoksen ja sen toimihenkilön välisessä riita-asiassa vaadittavaa varovaisuutta ja huolellisuutta. Tällainen aloite saattoikin vain pahentaa kantajan ja hänen työtovereidensa, niin esimiesten kuin alaisten, suhteita työpaikalla jo ennen kuin täsmällisten tosiseikkojen aineellista paikkansapitävyyttä edes olisi ollut mahdollista vahvistaa objektiivisesti. Muunlaiset keinot olisivat olleet asianmukaisempia sen varmistamiseksi, että apulaisjohtajalla olisi edellytykset arvioida kantajan käyttäytymistä erityisesti haastattelemalla kantelun tekijöitä kahden kesken kuullakseen rauhallisissa oloissa ja objektiivisesti heidän esittämänsä perustelut sekä haastattelemalla kantajaa suoraan. Tällaisten haastattelujen jälkeen apulaisjohtajan kuuluu tarvittaessa ratkaista, onko kyse tietyntyyppisistä käyttäytymisen muodoista, joita voitaisiin pysyvyytensä, toistuvuutensa tai järjestelmällisyytensä samoin kuin vaikutustensa vuoksi pitää työpaikkakiusaamisena tai joiden voitaisiin ainakin katsoa merkitsevän sitä, että kantaja on laiminlyönyt virkavelvollisuutensa.

202

Tällaisen, 24:lle EUSK:n toimihenkilölle osoitetun monivalintakyselyn käyttämistä työpaikkakiusaamissyytösten todenperäisyyden vahvistamiseksi on siis pidettävä ilmeisen epätarkoituksenmukaisena ja siksi myös sen huolellisuusvelvoitteen vastaisena, jonka on ohjattava hallinnollisen tutkimuksen toteuttamista.

203

Kuten EUSK korostaa, kyselyn saaneita toimihenkilöitä kylläkin kehotettiin monivalintakyselyn yhteydessä vastaamaan myös kahteen avoimeen kysymykseen. Kuitenkin jo näiden kahden kysymyksen sanamuodoista näkyy selvästi, että niiden perusteella ei ole mahdollista kiistää kyselyn ilmeistä epätarkoituksenmukaisuutta. Yhtäältä kyseisiä toimihenkilöitä pyydettiin ensimmäisessä avoimessa kysymyksessä kertomaan kyselyssä rastimissaan ruuduissa mainituista tosiseikoista tai tapahtumista. Kysymykseen annettavissa olevat vastaukset kytkeytyivät näin ollen erottamattomasti kyselylomakkeessa esitettyihin moitittavan käyttäytymisen yleisiin muotoihin. Toisaalta kyseisiä toimihenkilöitä pyydettiin toisessa avoimessa kysymyksessä kertomaan, olivatko he olleet näkemässä ja kuulemassa työpaikkakiusaamiseksi katsottavaa kantajan käyttäytymistä muita EUSK:n toimihenkilöitä kohtaan. Esittämällä sellaisen kysymyksen EUSK siis lähti siitä olettamuksesta, että kyselyyn vastanneet toimihenkilöt itse voisivat katsoa vastauksissaan kuvaamansa toimintatavat työpaikkakiusaamiseksi jo ennen niiden objektiivista tutkimista.

204

Asiakirja-aineistosta kuitenkin ilmenee, että tutkimusraportin päätelmät, joissa todetaan, että niiden toimintatapojen aineellinen paikkansapitävyys, joista kantajaa moititaan, on vahvistettu, perustuvat ainoastaan kantajan tiliin pantuihin yleisiin käyttäytymisen muotoihin eikä niissä mainita täsmällisiä seikkoja, jotka olisivat peräisin toimihenkilöiden kahteen avoimeen kysymykseen antamista vastauksista.

205

Kuten kantaja perustellusti huomauttaa, tutkija eli EUSK:n apulaisjohtaja on myös menetellyt varomattomasti yhdistäessään kantajan nimen Työpaikkakiusaamiskyselyyn. Sellainen menettely saattaa asettaa kyseenalaiseksi EUSK:n apulaisjohtajan subjektiivisen puolueettomuuden sikäli kuin tämä on noin menetellessään viitannut kantajan vastuuseen oikeudellisesti arvioitujen, kurinpitomenettelyn alaisten laiminlyöntien vuoksi, vaikka kantajaa ei siinä vaiheessa ollut vielä kuultu eikä kurinpitomenettelyn aloittamisesta ollut vielä päätetty.

206

Edellä esitetyn perusteella ei voida katsoa, että hallinnollisella tutkimuksella olisi vakavissaan pyritty todentamaan täsmällisiä tosiseikkoja tutkimalla kaikki nyt käsiteltävän asian kannalta merkitykselliset seikat huolellisesti ja puolueettomasti. Siksi on pääteltävä, että EUSK ei ole noudattanut unionin laitokselta omia työntekijöitään kohtaan edellytettyä asianmukaista huolellisuutta toteuttamalla toimenpiteitä, jotka olisivat nyt käsiteltävän asian olosuhteisiin nähden oikeasuhteisia ja asianmukaisia.

207

Unionin yleinen tuomioistuin katsoo edellä esitetyn perusteella, että EUSK on hallinnollista tutkimusta toteuttaessaan rikkonut hyvän hallinnon periaatetta, huolellisuusvelvoitetta ja puolueettomuusvaatimusta.

208

Kantaja syyttää EUSK:ta myös siitä, ettei hänen annettu osallistua hallinnolliseen tutkimukseen, mikä loukkaa hänen oikeuttaan tulla kuulluksi ja on vastoin EUSK:n henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 1 artiklan 1 kohtaa.

209

Kantaja väittääkin, ettei hän saanut hallinnollisesta tutkimuksesta minkäänlaista tietoa alkaen maaliskuusta 2013, jonka aikana tutkimus aloitettiin, aina heinäkuuhun 2013, jonka kuluessa hän sai ensimmäisen kerran tietää kyseisen tutkimuksen menettelysäännöistä. Lisäksi kantaja korostaa sitä, että vaikka tutkija kutsuikin hänet haastatteluun ensimmäisen kerran 2.7.2013, tutkimuksen päätelmät oli siihen mennessä jo tehty.

210

Kantajan mielestä häntä olisi pitänyt kuulla, hänen olisi pitänyt saada yksityiskohtaiset tiedot tilanteista, joista häntä moititaan, ja hänelle olisi pitänyt antaa riittävästi aikaa tutustua niihin.

211

Nyt käsiteltävän asian asiakirja-aineiston mukaan EUSK:n johtaja ilmoitti kantajalle 4.4.2013 päivätyllä muistiolla häntä koskevan hallinnollisen tutkimuksen aloittamisesta ja viittasi tällöin EUSK:n henkilöstösääntöjen 27 artiklaan.

212

EUSK:n johtaja lähetti tutkimusraportin päätelmät kantajalle sähköpostitse 3.7.2013 kello 16.56. Samassa sähköpostiviestissä EUSK:n johtaja pyysi kantajaa osallistumaan 5.7.2013 kello 10 järjestettävään kuulemiseen ja esittämään huomatuksensa tutkimusraportin päätelmistä.

213

Päätelmien mukaan EUSK:n apulaisjohtaja katsoi, että kantajan välittömässä läheisyydessä työskentelevät toimihenkilöt olivat ”selvästi vahvistaneet erilaisia työpaikkakiusaamiseksi luokiteltavia näkökohtia”, sillä moni heistä oli rastinut useiden monivalintakyselyssä nimettyjen yleisten käyttäytymisen muotojen kohdalla ”usein”-vaihtoehdon (esimerkkejä: ”Ei lainkaan tai vain niukasti tunnustuksen antamista ja luottamuksen puute muita kohtaan”, kuusi rastia; ”Nöyryyttävää tai loukkaavaa arvostelua; painostusta, hyökkäävää käyttäytymistä, asiattomia reaktioita”, seitsemän rastia; ”Henkilöön meneviä tai ammattipätevyyteen kohdistettuja solvauksia”, kolme rastia; ”Loukkaavaa tai uhkaavaa huomauttelua”, kolme rastia; ”Pelottelua, painostusta”, seitsemän rastia; ”Tekemisten vähättelyä”, kolme rastia; ”Nöyryytyksen tunne”, neljä rastia).

214

Lisäksi EUSK:n apulaisjohtaja totesi tutkimusraportissa niiden toimihenkilöiden osalta, jotka eivät työskennelleet läheisesti kantajan kanssa, että ”on esitetty seuraavia väitteitä: jatkuvaa mikrotason hallinnointia, jollainen ei kuulu A 4 ‑palkkaluokan toimihenkilölle; luottamuksen puutteesta johtuvia toistuvia kaksoisvarmistuksia; toimihenkilöiden julkista arvostelua heidän tehtävistään riippumatta; huhujen levittelemistä siitä, että eräät talon sisäiset toimijat eivät olisi puuttuneet tilanteeseen; vähäisten ongelmien suurentelua; asiattomia aloitteita ja toisinaan johtajan ja apulaisjohtajan päätösten jättäminen noudattamatta”.

215

Tutkimusraportista ilmenee, että EUSK:n apulaisjohtaja päätteli näiden tietojen perusteella, että ”[KF:n] käyttäytymisen oli osoitettu olevan sopimatonta, tarkoituksellista, toistuvaa, pysyvää tai järjestelmällistä ja tarkoituksena oli häpäistä ja vähätellä asianomaisia henkilöitä” ja että ”nämä toimintatavat, joista [KF:ää] arvostellaan, oli näytetty toteen ja ne täyttivät työpaikkakiusaamisen tunnusmerkit ottaen huomioon niiden luonteen, toistuvuuden ja vaikutuksen eräisiin työntekijöihin”.

216

On todettava yhtäältä, että tutkimusraportin päätelmät, joissa työpaikkakiusaamisen tunnusmerkit täyttävien tosiseikkojen aineellinen paikkansapitävyys katsotaan vahvistetuksi, on laadittu erityisen yleisluontoisin ja epämääräisin ilmaisuin viittaamalla vain yleisiin käyttäytymisen muotoihin, joista kantajaa moititaan, mainitsematta ainoatakaan täsmällistä tapausta, minkä vuoksi kantajan oli vaikeata käyttää puolustautumisoikeuksiaan. Toisaalta on huomattava, että kantajalle annettiin vähemmän kuin 48 tuntia aikaa esittää huomautuksensa kyseisestä, useita kuukausia aiemmin aloitetun hallinnollisen tutkimuksen päätteeksi laaditusta raportista, joka koski niitä erityisen vakavia seikkoja, joista häntä syytettiin. Näin ollen ei voida katsoa, että EUSK olisi kuullut kantajaa asianmukaisesti ennen kuin EUSK:n johtaja teki päätelmänsä, tutkimusraportti huomioon ottaen.

217

Kantaja voi siis perustellusti valittaa siitä, että EUSK on rikkonut EUSK:n henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 1 artiklan 1 kohdassa ja saman liitteen 2 artiklassa vahvistettua sääntöä (ks. edellä 171 ja 172 kohta), jonka mukaan EUSK:n johtaja voi tehdä päätelmänsä hallinnollisesta tutkimuksesta vasta sen jälkeen, kun asianomaista toimihenkilöä on ensin kuultu asianmukaisesti. Kyseinen sääntö merkitsee puolustautumisoikeuksia koskevan yleisperiaatteen erityistä soveltamista, ja tämä periaate on vahvistettu myös perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a alakohdassa (ks. edellä 177 kohta).

218

Kantaja väittää saaneensa tutkimuksen asiakirja-aineiston, jonka perusteella EUSK:n johtaja teki päätöksen kurinpitomenettelyn aloittamisesta, vasta lokakuussa 2013 eli sen jälkeen, kun kyseinen päätös oli tosiasiassa jo tehty 5.7.2013. Kantaja huomauttaa, ettei hänellä siksi ollut käytössään riittäviä tietoja voidakseen tunnistaa, mistä häntä oikein syytettiin, tai voidakseen tarpeen mukaan vastata syytöksiin, minkä vuosi hän katsoo, että kyseinen päätös kurinpitomenettelyn aloittamisesta loukkasi EUSK:n henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevaa 2 artiklaa.

219

Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava, että – kuten 5.7.2013 pidetyn kokouksen pöytäkirjasta ilmenee ja kuten EUSK myönsi istunnossa – hallinnollisessa tutkimusraportissa tarkasteltuja asiakirjoja ei toimitettu kantajalle ennen kuin päätös kurinpitomenettelyn aloittamisesta oli jo tehty samana päivänä hallinnollisen tutkimuksen käsittäneen vaiheen päätteeksi.

220

Mainitun pöytäkirjan mukaan EUSK:n johtaja itse asiassa katsoi, ettei kantajan voitu siinä vaiheessa antaa tutustua EUSK:n toimihenkilöiden täyttämiin ja allekirjoittamiin kyselylomakkeisiin henkilötietojen suojaamista koskevien sääntöjen vuoksi ja siksi, että todistajanlausuntoja antaneiden toimihenkilöiden pelättiin joutuvan kostotoimien kohteeksi.

221

Tämän osalta onkin katsottu, että hallinnollisessa tutkimuksessa, joka toteutetaan kantelun johdosta, hallinnolla on velvollisuus punnita kahta mahdollisesti keskenään ristiriitaista oikeutta, eli kantelun kohteena olevan henkilön oikeutta käyttää puolustautumisoikeuksiaan ja kantelijan oikeutta siihen, että hänen kantelunsa tutkitaan asianmukaisesti, ja että tätä kantelijan oikeutta ilmentää hallinnolle kuuluva luottamuksellisuusvelvollisuus, jonka nojalla sen on pidätyttävä kaikista toimenpiteistä, jotka saattaisivat vaarantaa kyseisen tutkimuksen tulokset (ks. analogisesti tuomio 13.12.2012, Donati v. EKP, F-63/09, EU:F:2012:193, 171 kohta).

222

Nyt käsiteltävässä asiassa ei kuitenkaan punnittu keskenään ristiriitaisia oikeuksia, sillä hallinnollisen tutkimuksen tulokset oli jo saatu, joten todistajanlausuntojen paljastaminen kantajalle ei olisi voinut haitata tutkimuksen asianmukaista sujumista. Juuri tästä syystä EUSK:n henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevassa 2 artiklassa säädetään selvästi ja ehdottomasti, että EUSK:n johtaja on velvollinen toimittamaan tutkimuksen kohteena olevalle henkilölle kaiken näytön kyseisen tutkimuksen päättymisen ja kurinpitomenettelyn aloittamisen välisenä aikana (ks. edellä 172 kohta).

223

Vaikka oletettaisiinkin, että kantajan puolustautumisoikeuksien rajoittamista voitaisiin perustella hallinnon luottamuksellisuusvelvollisuudella, EUSK:n johtaja ei edes aikonut antaa kantajalle tilaisuutta tutustua kyseessä oleviin todistajanlausuntoihin anonymisoituaan ne. EUSK:n apulaisjohtaja oli kuitenkin nimenomaisesti varautunut siihen mahdollisuuteen, sillä lähettäessään kyselylomakkeen asianomaisille EUSK:n toimihenkilöille hän oli varta vasten huomauttanut seuraavaa: ”Ensimmäisellä sivulla esiintyy nimenne, päivämäärä ja allekirjoitus (tutkija ja todistajanlausunnon antaja), ja se voidaan pitää täysin erillään itse kyselystä – – jos tämä on tarpeen todistajanlausunnon antajan suojelemiseksi.”

224

Edellä esitetyn nojalla voidaan todeta, että kantaja voi perustellusti väittää, että jättämällä toimittamatta hänelle kyseisen asiakirja-aineiston ennen päätöksen tekemistä kurinpitomenettelyn aloittamisesta EUSK:n johtaja on loukannut hänen perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan mukaista ja EUSK:n henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevassa 2 artiklassa mainittua oikeuttaan tutustua asiakirja-aineistoon (ks. edellä 172 ja 177 kohta).

225

Vakiintuneessa oikeuskäytännössä katsotaan, että säädöksen kumoamisen perusteleminen menettelyvirheellä edellyttää sitä, että ilman tällaista sääntöjenvastaisuutta kyseinen menettely olisi johtanut erilaiseen lopputulokseen (ks. tuomio 18.9.2015, Wahlström v. Frontex, T‑653/13 P, EU:T:2015:652, 21 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Tämän tarkastelun yhteydessä katsottiin, että oli otettava huomioon kaikki yksittäistapauksen olosuhteet ja muun muassa väitteiden luonne ja niiden menettelyvirheiden laajuus, jotka koskevat niitä takeita, joita kyseisellä toimihenkilöllä on voinut olla (ks. tuomio 15.4.2015, Pipiliagkas v. komissio, F-96/13, EU:F:2015:29, 65 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

226

Nyt käsiteltävässä asiassa todettiin ensimmäisen ja toisen kanneperusteen ensimmäisten kohtien perusteltavuuden tutkimisen yhteydessä, että toteuttaessaan kantajaa koskevaa hallinnollista tutkimusta EUSK oli yhtäältä jättänyt noudattamatta velvollisuuttaan suorittaa kyseinen tutkimus huolellisesti ja puolueettomasti ja toisaalta loukannut kantajan oikeutta tulla kuulluksi ja hänen oikeuttaan tutustua asiakirja-aineistoon.

227

Kuten edellä 171–173 kohdassa muistutetaan, EUSK:n henkilöstösääntöjen liitteessä IX säädettyyn kurinpitomenettelyyn kuuluu kaksi erillistä vaihetta. Ensimmäinen vaihe sisältää EUSK:n johtajan päätöksellä käynnistettävän, huolellisen ja puolueettoman hallinnollisen tutkimuksen tekemisen, mitä seuraa tutkimusraportin laadinta. Ensimmäinen vaihe päättyy kyseisen raportin perusteella tehtäviin päätelmiin sen jälkeen, kun asianomaista henkilöä on kuultu niistä teoista, joista häntä moititaan. Toinen vaihe sisältää varsinaisen kurinpitomenettelyn, jonka EUSK:n johtaja käynnistää tutkimusraportin pohjalta. Siihen kuuluu kurinpitomenettelyn aloittaminen joko kuulematta kurinpitolautakuntaa tai kuulemalla sitä sen kertomuksen perusteella, jonka EUSK:n johtaja on laatinut hallinnollisen tutkimuksen päätelmien ja asianomaisen henkilön niistä esittämien huomautuksen pohjalta.

228

Näin ollen hallinnollisella tutkimuksella on vaikutuksensa siihen, miten EUSK:n johtaja käyttää valtaansa harkitessaan kyseisten päätelmien edellyttämiä toimenpiteitä, jotka voivat viime kädessä johtaa kurinpitoseuraamuksen määräämiseen. Nimenomaan kyseisen tutkimuksen ja asianomaisen toimihenkilön kuulemisen perusteella EUSK:n johtaja arvioi ensinnäkin, onko kurinpitomenettelyn aloittaminen ylipäätään aiheellista; toiseksi, onko menettelyyn mahdollisesti liityttävä kurinpitolautakunnan kuuleminen; ja kolmanneksi, käynnistäessään kurinpitomenettelyn kurinpitolautakunnassa, sille esitettävät tosiseikat.

229

Koska EUSK:n johtajan toimivaltaa ei ole rajattu, ei voida sulkea pois sitä, että jos kyseinen hallinnollinen tutkimus olisi tehty huolellisesti ja puolueettomasti, siitä olisi voinut seurata toisenlainen alustava arvio tosiseikoista ja se olisi siten voinut johtaa erilaisiin seurauksiin niin, että olisi saatettu tehdä kantajan erottamispäätöstä lievempi päätös (ks. analogisesti tuomio 14.2.2017, Kerstens v. komissio, T‑270/16 P, ei julkaistu, EU:T:2017:74, 82 kohta).

230

Epäämällä kantajalta tilaisuuden esittää näkökantansa asianmukaisesti hallinnollisen tutkimuksen päätteeksi EUSK on myös evännyt häneltä mahdollisuuden saada EUSK:n johtaja vakuuttuneeksi siitä, että tosiseikoista olisi ollut mahdollista tehdä toisenlainen, menettelyn jatkon kannalta ratkaiseva alustava arvio. Ei voidakaan hyväksyä sitä väittämää, että nyt käsiteltävän asian olosuhteissa EUSK:n johtaja olisi päättänyt erottamispäätökseen johtaneen kurinpitomenettelyn aloittamisesta, jos kantaja olisi voinut asianmukaisesti esittää huomautuksensa tutkimusraportista ja tutkimuksen asiakirja-aineistosta. Sellaisesta ratkaisusta seuraisi, että perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a alakohdassa vahvistettu kuulluksi tulemista koskeva perusoikeus ja saman kohdan b alakohdassa vahvistettu asiakirjoihin tutustumista koskeva perusoikeus menettäisivät sisältönsä, sillä kyseisten oikeuksien sisältö sinänsä jo edellyttää sitä, että asianomaisella osapuolella on mahdollisuus vaikuttaa kyseessä olevaan päätöksentekoprosessiin (ks. analogisesti tuomio 14.9.2011, Marcuccio v. komissio, T‑236/02, EU:T:2011:465, 115 kohta).

231

Edellä esitetyn perusteella on todettava, että erottamispäätöksen kumoamista koskevat kantajat vaatimukset on hyväksyttävä ilman, että olisi tarpeen tutkia niiden tueksi esitettyjä muita kanneperusteita.

232

Kantaja kiistää tehtävästä pidättämistä koskevan päätöksen laillisuuden vetoamalla lähinnä kolmeen perusteeseen, jotka koskevat hyvän hallinnon periaatteen ja puolueettomuusvaatimuksen sekä hänen puolustautumisoikeuksiensa ja syyttömyysolettaman periaatteen loukkaamista.

233

Unionin yleisestä tuomioistuimesta on aiheellista tarkastella aluksi toista kanneperustetta, jolla kantaja kiistää sen, että päätös tehtävästä pidättämisestä tehtiin siitä huolimatta, ettei hänelle ollut toimitettu kaikkea sitä näyttöä, johon hallinnollisen tutkimuksen päätelmät perustuivat. Kantajan mukaan se, että asiakirja-aineisto jätettiin toimittamatta hänelle ennen kuin päätös tehtävästä pidättämisestä tehtiin, loukkaa hänen puolustautumisoikeuksiaan ja EUSK:n henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevaa 2 artiklaa.

234

Onkin huomautettava tämän osalta, että EUSK:n henkilöstösääntöjen liitteessä IX oleva 2 artikla, jota kantaja väittää rikotun, koskee EUSK:n johtajan hallinnollisesta tutkimuksesta mahdollisesti tekemiä päätelmiä, eikä niihin kuulu saman liitteen 18 artiklassa säädetty toimihenkilön pidättäminen tehtävästä. Väite, joka perustuu asiakirja-aineiston toimittamatta jättämiseen EUSK:n henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 2 artiklan vastaisesti, on siksi hylättävä siltä osin, kuin se kohdistuu tehtävästä pidättämistä koskevaan päätökseen.

235

Tästä huolimatta EUSK:n henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevaan 18 artiklaan perustuva, toimihenkilön pidättämistä tehtävästään koskeva päätös, joka on tehty vakavaa virheellistä menettelyä koskevan syytöksen vuoksi, on kuitenkin epäsuotuisa yksittäinen toimenpide, jota tehtäessä on sen vuoksi noudatettava puolustautumisoikeuksia, erityisesti oikeutta tulla kuulluksi. Näin ollen tehtävästä pidättämistä koskeva päätös on asianmukaisesti toteennäytettyjä erityisiä tilanteita lukuun ottamatta tehtävä vasta sen jälkeen, kun kyseiselle toimihenkilölle on annettu mahdollisuus ilmaista tehokkaasti näkemyksensä häntä vastaan puhuviksi katsotuista seikoista, joihin toimivaltainen viranomainen aikoo perustaa päätöksensä (ks. analogisesti tuomio 16.12.2004, De Nicola v. EIP, yhdistetyt asiatT‑120/01 ja T‑300/01, EU:T:2004:367, 123 kohta ja tuomio 16.12.2015, DE v. EMA, F-135/14, EU:F:2015:152, 57 kohta.)

236

Tämän osalta yhtäältä perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan b alakohdan säännöksistä ilmenee, että jokaisella on oikeus tutustua häntä koskeviin asiakirjoihin ottaen huomioon oikeutetun luottamuksellisuuden, salassapitovelvollisuuden ja liikesalaisuuden vaatimukset. Tästä seuraa, että EUSK:n toimihenkilöllä on oikeus tutustua työnantajansa hallussa oleviin tietoihin, joiden avulla hänen voisi olla mahdollista ymmärtää niiden väitteiden sisältöä, joilla kyseistä tehtävästä pidättämistä perustellaan, voidakseen osoittaa muun muassa, että väitetyt toimintatavat eivät kuulu hänen vastuualueeseensa, ne eivät ole riittävän vakavia tehtävästä pidättämistä koskevan päätöksen tekemiseksi, ne eivät ole luonteeltaan riittävän todennäköisiä tai ne ovat selvästikin vailla minkäänlaista pohjaa, joten asianomaisen toimihenkilön pidättäminen tehtävästä olisi näin ollen laitonta (ks. analogisesti tuomio 13.12.2012, AX v. EKP, yhdistetyt asiatF-7/11 ja F-60/11, EU:F:2012:195, 101 kohta). Perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a alakohdassa taatun, kuulluksi tulemista koskevan oikeuden noudattamisen kannalta on toisaalta yhtä välttämätöntä, että siinä vaiheessa, jossa asianomaista toimihenkilöä kehotetaan esittämään huomatuksensa, hallinto ilmoittaa hänelle riittävän yksityiskohtaisesti johtopäätöksistä, joita se saattaa tehdä kyseessä olevien tietojen perusteella (tuomio 5.10.2016, ECDC v. CJ, T‑395/15 P, ei julkaistu, EU:T:2016:598, 60 kohta).

237

Nyt käsiteltävässä asiassa – kuten edellä 219 kohdassa on huomautettu – tehtävästä pidättämistä koskevaa päätöstä, joka tehtiin samanaikaisesti kurinpitomenettelyn aloittamista koskevan päätöksen kanssa ja samojen tosiseikkojen vuoksi, ei ensinnäkään edeltänyt EUSK:n johtajan hallussa olleiden merkityksellisten tietojen, kuten tutkimusraportin liitteiden toimittaminen kantajalle. Toisin kuin sen asian olosuhteissa, joka johti tuomioon 13.12.2012, AX v. EKP (yhdistetyt asiatF-7/11 ja F-60/11, EU:F:2012:195), johon EUSK vetoaa, tällaisten tietojen luovuttamatta jättäminen ei nyt käsiteltävässä asiassa ole perusteltavissa tarpeella turvata hallinnollisen tutkimuksen tehokkuus, sillä tehtävästä pidättämistä koskevan päätöksen tekemisajankohtana EUSK:n apulaisjohtaja oli jo saattanut tutkimuksensa päätökseen ja jättänyt tutkimusraporttinsa EUSK:n johtajalle.

238

Asiakirja-aineistosta ei myöskään ilmene, että EUSK:n johtaja olisi ennen tehtävästä pidättämistä koskevan päätöksen tekemistä kertonut kantajalle aikomuksestaan toteuttaa hänen suhteensa tällainen toimi. Nimittäin 3.7.2013 lähettämässään sähköpostiviestissä, jolla johtaja kutsui kantajan kuulemiseen, viitattiin ainoastaan EUSK:n henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevaan 2 artiklaan, joka koskee toimihenkilöstä tehtävän hallinnollisen tutkimuksen päätteeksi määrättäviä kurinpitoseuraamuksia, ei tämän pidättämistä tehtävästään.

239

Näin ollen EUSK, joka ei ilmoittanut kantajalle suunnitellusta, hänen tehtävästä pidättämistään koskevasta toimenpiteestä ja jätti toimittamatta hänelle tiedot, joihin tutkimusraportissa viitattiin, on loukannut hänen perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a alakohdassa vahvistettua oikeuttaan tulla kuulluksi ja hänen saman kohdan b alakohdassa vahvistettua oikeuttaan tutustua asiakirja-aineistoon.

240

Kuten edellä 230 kohdassa huomautetaan, perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa vahvistetut, kuulluksi tulemista ja asiakirjoihin tutustumista koskevat oikeudet merkitsevät sitä, että asianomaisella henkilöllä on mahdollisuus vaikuttaa kyseessä olevaan päätöksentekoprosessiin. Jotta kyseiset perusoikeudet eivät menettäisi sisältöään ei voidakaan sulkea pois sitä, että jos kantaja olisi saanut tutustua tehtävästä erottamista koskevan päätöksen perusteena oleviin asiakirjoihin ja jos hänelle olisi kerrottu riittävän ajoissa, että EUSK:n johtaja suunnitteli sellaisen päätöksen tekemistä, kantajalla olisi ollut tilaisuus vaikuttaa EUSK:n johtajan päätöksen sisältöön.

241

Siksi kanneperuste, joka koskee kantajan puolustautumisoikeuksien loukkaamista silloin, kun päätös hänen tehtävästä pidättämisestään tehtiin, on hyväksyttävä, ja sen on edellä 225 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti johdettava tehtävästä pidättämistä koskevan päätöksen kumoamiseen ilman, että kantajan esittämiä muita kanneperusteita on tarpeen tutkia.

242

Kantaja vetoaa vahingonkorvausvaatimustensa tueksi riidanalaisten päätösten lainvastaisuuteen. Hän väittää yhtäältä, että hänelle olisi koitunut kyseisistä päätöksistä aineellista vahinkoa, joka suuruudeltaan vastaa niiden palkkojen, etujen ja korvausten menetystä, jotka hän olisi saanut erottamisensa voimaantuloajankohdan ja työsopimuksensa päättymisen välisenä aikana. Hän väittää toisaalta, että hänelle olisi aiheutunut lähinnä psyykkisiä ongelmia ja hänen ammatillisen integriteettinsä loukkaamista tarkoittavaa henkistä kärsimystä, jonka hän arvioi kaikkiaan 500000 euron suuruiseksi.

243

Vakiintuneessa oikeuskäytännössä on todettu, että jotta SEUT 340 artiklan toisen kohdan mukainen sopimussuhteen ulkopuolinen unionin vastuu voi syntyä sen elinten lainvastaisen toiminnan suhteen, tiettyjen edellytysten on täytyttävä samanaikaisesti, sillä vaaditaan, että toiminta, josta toimielimiä syytetään, on lainvastaista, että väitetty vahinko on tosiasiallisesti syntynyt ja että väitetyn toiminnan ja esitetyn vahingon välillä on syy-yhteys (tuomio 28.4.1971, Lütticke v. komissio, 4/69, EU:C:1971:40, 10 kohta; ks. myös tuomio 9.9.2008, FIAMM ym. v. neuvosto ja komissio, yhdistetyt asiat C‑120/06 P ja C‑121/06 P, EU:C:2008:476, 106 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 18.3.2010, Trubowest Handel ja Makarov v. neuvosto ja komissio, C‑419/08 P, EU:C:2010:147, 40 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

244

On siis selvitettävä, täyttyvätkö sopimussuhteen ulkopuolisen unionin vastuun syntymisen edellytykset nyt käsiteltävässä asiassa.

245

Toimielimen arvostellun toiminnan lainvastaisuutta koskevan edellytyksen osalta vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että unionin toimiessa työnantajana sillä on korostunut vastuu, joka ilmenee velvollisuutena korvata vahinko, joka on aiheutunut unionin henkilöstölle kaikista niistä lainvastaisuuksista, joihin unioni on syyllistynyt työnantajana. Unionin virkamies tai toimihenkilö nimittäin on, toisin kuin muut yksityishenkilöt, sidoksissa siihen toimielimeen, elimeen tai laitokseen, jonka palveluksessa hän on, sellaisen juridisen työsuhteen kautta, jolle on ominaista erityisten vastavuoroisten oikeuksien ja velvollisuuksien tasapaino, jonka pääasiallisena tarkoituksena on säilyttää luottamussuhde, jonka on oltava olemassa hallinnon ja sen alaisten virkamiesten ja toimihenkilöiden välillä, jotta kansalaisille voidaan taata, että unionin toimielimille, elimille ja laitoksille kuuluvat yleistä etua koskevat tehtävät suoritetaan asianmukaisesti (ks. vastaavasti tuomio 16.12.2010, komissio v. Petrilli, T‑143/09 P, EU:T:2010:531, 46 kohta ja tuomio 12.7.2012, komissio v. Nanopoulos, T‑308/10 P, EU:T:2012:370, 103 kohta).

246

Olkoonkin, että edellä 245 kohdassa mainittu oikeuskäytäntö on kehittynyt SEUT 270 artiklan ja EU:n henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklan nojalla nostettujen kanteiden yhteydessä, sitä on syytä soveltaa nyt käsiteltävässä asiassa soveltuvin osin. EUSK:n henkilöstösäännöissä nimittäin on EU:n henkilöstösääntöjen tavoin säännöksiä, joihin sisältyy EUSK:n sopimussuhteisia toimihenkilöitä koskeva erityisten vastavuoroisten oikeuksien tasapaino sen takaamiseksi, että EUSK:lle kuuluva, yleistä etua koskeva tehtävä suoritetaan asianmukaisesti.

247

Siksi nyt käsiteltävässä tapauksessa jo sen toteaminen, että EUSK on syyllistynyt lainvastaisuuteen, on riittävää, jotta unionin vastuun syntymistä koskevista kolmesta edellytyksestä ensimmäisen voidaan katsoa täyttyneen.

248

Kantajan vahingonkorvausvaatimusten perustana olevien kumoamisvaatimusten tarkastelusta ilmenee tämän osalta, että niin päätökseen tehtävästä pidättämisestä, erottamispäätökseen kuin valituslautakunnan päätökseen kaikkiin kolmeen liittyy niiden kumoamiseen mahdollisesti johtavia lainvastaisuuksia. Tekemällä mainitut päätökset EUSK on näin syyllistynyt virheeseen, joka saattaa synnyttää sopimussuhteen ulkopuolisen unionin vastuun sikäli kuin kyseisen vahingon ja kyseisen virheen välillä voidaan vahvistaa todellisen ja varman vahingon olemassaolo ja riittävän suora syy-yhteys.

249

Kantaja vaatii riidanalaisista päätöksistä itselleen aiheutuneeksi väittämänsä aineellisen vahingon korvaamista summalla, joka vastaa palkkaa, joka hänelle olisi maksettu erottamisajankohdan ja hänen työsopimuksensa päättymisajankohdan välisenä aikana, jos hän olisi jatkanut EUSK:n palveluksessa.

250

Tämän suhteen pitää paikkansa, että tällä tuomiolla unionin yleinen tuomioistuin määrää kumottavaksi erottamispäätöksen, jolla kantajan työsopimus on lopetettu. SEUT 266 artiklan mukaisesti EUSK:n tehtävänä on toteuttaa sille osoitetun tuomion täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet. Ollakseen vaikuttamatta kyseisiin täytäntöönpanotoimenpiteisiin unionin yleinen tuomioistuin ei siksi voi todeta, että erottamispäätöksen kumoaminen välttämättä merkitsee kantajan oikeutta saada vaatimansa summat, joten vahingonkorvausvaatimukset on tältä osin hylättävä ennenaikaisina (ks. analogisesti tuomio 17.10.2013, BF v. tilintarkastustuomioistuin, F-69/11, EU:F:2013:151, 75 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 22.5.2014, CU v. ETSK, F-42/13, EU:F:2014:106, 56 kohta).

251

Tämän osalta on muistutettava vakiintuneesta oikeuskäytännöstä, jonka mukaan toimielimen, joka alun perin antoi myöhemmin kumotun toimen, on kumoamistuomiota noudattaakseen ja pannakseen sen kaikilta osin täytäntöön toteutettava tarvittavat toimenpiteet todettujen sääntöjenvastaisuuksien vaikutusten mitätöimiseksi, mikä jo täytäntöönpannun toimen tapauksessa tarkoittaa kantajan palauttamista siihen oikeudellisen asemaan, jossa hän oli ennen tuota toimea (ks. vastaavasti tuomio 31.3.2004, Girardot v. komissio, T‑10/02, EU:T:2004:94, 84 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

252

Lisäksi SEUT 266 artiklassa asianomainen toimielin velvoitetaan huolehtimaan siitä, etteivät toimea, jolla kumottu toimi on tarkoitus korvata, rasita samat lainvastaisuudet kuin ne, jotka kumoamistuomiossa on nimetty (ks. tuomio 13.9.2005, Recalde Langarica v. komissio, T‑283/03, EU:T:2005:315, 51 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

253

Silloin, kun kumoamistuomion täytäntöönpanoon liittyy erityisiä vaikeuksia, asianomainen toimielin voi tehdä minkä tahansa päätöksen, jolla voidaan korvata oikeudenmukaisella tavalla haitta, joka kumotusta päätöksestä on aiheutunut asianomaiselle henkilölle, ja se voi tässä yhteydessä käydä vuoropuhelua hänen kanssaan pyrkien sopimukseen, jolla hänelle annetaan kohtuullinen korvaus lainvastaisuudesta, jonka kohteena hän on ollut (ks. tuomio 24.6.2008, Andres ym. v. EKP, F-15/05, EU:F:2008:81, 132 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

254

Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että unionin yleinen tuomioistuin ei voi myöntää kantajalle korvausta tietämättä, mitä toimenpiteitä EUSK toteuttaa pannakseen tämän tuomion täytäntöön (ks. vastaavasti tuomio 8.6.2006, Pérez-Díaz v. komissio, T‑156/03, EU:T:2006:153, 76 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 5.2.2016, GV v. EUH, F-137/14, EU:F:2016:14, 94 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

255

Kantaja vaatii korvausta henkisestä kärsimyksestään, jonka hän katsoo aiheutuneen riidanalaisten päätösten tekemisestä, jotka hänen mukaansa ovat synnyttäneet psyykkisiä ongelmia ja haitanneet hänen ammatillista integriteettiään, mainettaan, uranäkymiään ja työkykyään.

256

Tämän osalta on muistutettava, että oikeuskäytännön mukaan voi lainvastaisen toimen kumoaminen jo sellaisenaan olla asianmukainen ja lähtökohtaisesti riittävä korvaus henkisestä kärsimyksestä, joka tästä toimesta on voinut aiheutua, jollei kantaja osoita, että hänelle on aiheutunut henkistä kärsimystä, joka on erotettavissa kumoamisen perustana olevasta lainvastaisuudesta ja jota ei voida kokonaan korjata tällä kumoamisella (ks. tuomio 19.7.2017, DD v. FRA, T‑742/15 P, ei julkaistu, EU:T:2017:528, 72 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

257

Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava, että tehtävästä pidättämistä ja erottamista koskevien päätösten kumoaminen ei pysty korjaamaan henkistä kärsimystä, jota kantajalle on aiheutunut kyseisten päätösten vuoksi.

258

Ensinnäkin kantajasta on tehty hallinnollinen tutkimus, jonka lopputuloksella sekä päätös tehtävästä pidättämisestä että päätös kurinpitomenettelyn aloittamista on perusteltu, ja jälkimmäinen päätös johti erottamispäätöksen tekemiseen. Yhtäältä on niin, että hallinnollisessa tutkimusraportissa arvosteltiin kantajan käyttäytymistä hyvin yleisluontoisesti. Toisaalta kantajalle annettiin suhteettoman vähän aikaa esittää huomautuksensa kyseisestä raportista ja tutkimuksen kannalta keskeiset asiakirjat paljastettiin hänelle vasta useita kuukausia kurinpitomenettelyn aloittamista koskevan päätöksen tekemisen jälkeen. Kantaja joutui siksi kärsimään psyykkisistä ongelmista, jotka liittyivät hänen epätietoisuuden tilaansa niiden täsmällisten tekojen suhteen, joista häntä moitittiin – riippumatta niiden oletetusta vakavuudesta – ja jotka oli nimenomaisesti luokiteltu työpaikkakiusaamiseksi.

259

Toiseksi on todettava, että EUSK loukkasi kantajan kunniallisuutta ja ammatillista mainetta erityisen vakavasti jakamalla EUSK:n toimihenkilöille Työpaikkakiusaamiskyselyn, jossa kantaja mainittiin nimeltä ja jossa hänet yhdistettiin työpaikkakiusaamisen tunnusmerkit todennäköisesti täyttäviin käyttäytymisen muotoihin, vaikka häntä ei ollut kuultu hallinnollisen tutkimuksen johdosta, ja ennen kuin johtaja olisi päättänyt hänen pidättämisestään tehtävästään.

260

Sen sijaan on hylättävä kantajan vaatimukset sen vahingon korvaamisesta, joka olisi syntynyt tilanteessa, jossa häneen olisi kohdistunut työpaikkakiusaamista. Tällaisella vaatimuksella kantaja itse asiassa tavoittelee lopputulosta, joka on samanlainen kuin se, jonka hän olisi saanut, jos hänen tutkimatta jätetyt vaatimuksensa häneen kohdistuvan työpaikkakiusaamisen johdosta esitetyn avustuspyynnön hiljaista hylkäämistä koskevan päätöksen kumoamisesta olisivat menestyneet (ks. edellä 138 kohta). Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee tämän osalta, että vahingon korvaamista koskevat vaatimukset on hylättävä silloin, kun ne liittyvät läheisesti kumoamisvaatimukseen, joka on jätetty tutkimatta (ks. tuomio 9.9.2010, Carpent Languages v. komissio, T‑582/08, ei julkaistu, EU:T:2010:379, 84 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

261

Edellä esitetyn perusteella voidaan todeta, että kantajalle on aiheutunut henkistä kärsimystä, joka johtuu epätietoisuuden tilasta niiden tekojen suhteen, joista häntä moititaan, ja siitä, että hänen kunniallisuuttaan ja ammatillista mainettaan on loukattu. On perusteltua päättää ex aequo et bono, että 10000 euron vahingonkorvaus on asianmukainen korvaus kyseisestä vahingosta, ja näin ollen velvoittaa EUSK maksamaan kantajalle kyseinen summa.

262

Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.

263

Edellä esitetyistä perusteista seuraa, että EUSK on olennaisilta osin hävinnyt asian, joten se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut kantajan vaatimusten mukaisesti.

264

Sitä vastoin on hylättävä kantajan vaatimus siitä, että EUSK:n velvoittamiseen korvaamaan oikeudenkäyntikulut liitettäisiin velvoite maksaa viivästyskorkoa. Sellainen vaatimus on nimittäin ennenaikainen ja se voidaan tarvittaessa ratkaista vasta oikeudenkäyntikulujen vahvistamismenettelyn yhteydessä.

265

Lisäksi työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan asiassa väliintulijoina esiintyneet jäsenvaltiot ja toimielimet vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan. Näin ollen neuvosto vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan väliintulijana olevana toimielimenä.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu yhdeksäs jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

I Asian tausta

A Euroopan unionin satelliittikeskus

B Tosiseikat ja riidanalaiset päätökset

II Oikeudenkäynti sekä asianosaisten ja muiden osapuolten vaatimukset

III Oikeudellinen arviointi

A Unionin yleisen tuomioistuimen toimivalta

B Tutkittavaksi ottaminen

1. Kantajan ja EUSK:n välistä palvelussuhdetta koskeva oikeudenkäyntiväite

2. Käsiteltävänä olevan riita-asian sopimusperusteista luonnetta koskeva oikeudenkäyntiväite

3. Avustuspyynnön hylkäämisestä tehdyn päätöksen kumoamisvaatimuksia koskeva EUSK:n oikeudenkäyntiväite

4. Kurinpitomenettelyn aloittamista koskevan päätöksen kumoamisvaatimuksia koskeva EUSK:n oikeudenkäyntiväite

5. Kurinpitolautakunnassa käydyn menettelyn vastaisia väitteitä koskeva EUSK:n oikeudenkäyntiväite

C Asiakysymys

1. Kumoamisvaatimukset

a) Valituslautakunnan päätöksen laillisuus

b) Erottamispäätöksen laillisuus

1) Hallinnollisen tutkimuksen sääntöjenmukaisuus

i) Tutkijan valinta

ii) Kantajaa koskevan monivalintakyselyn käyttö hallinnollisen tutkimuksen yhteydessä

iii) Kantajan jättäminen syrjään hallinnollisesta tutkimuksesta

iv) Kantajan mahdollisuus tutustua ajoissa hallinnollisen tutkimuksen asiakirja-aineistoon

2) Hallinnollisen tutkimuksen sääntöjenvastaisuuden seuraukset

c) Tehtävästä pidättämistä koskevan päätöksen laillisuus

2. Vahingonkorvausvaatimukset

a) EUSK:n moititun toiminnan lainvastaisuus

b) Vahinko ja syy-yhteys

1) Aineellinen vahinko ja syy-yhteys

2) Henkinen kärsimys ja syy-yhteys

Oikeudenkäyntikulut