1

Kantaja Evropaïki Dynamiki – Proigmena Systimata Tilepikoinonion Pliroforikis kai Tilematikis AE osallistui Euroopan parlamentin viitteellä ITS 08 – Ulkoisten palvelujen suorittaminen ATK-palvelujen alalla 2008/S 149-199622 käynnistämään tarjouskilpailuun, joka koski 16:ta eri erää kokonaisarvoltaan 300 miljoonaa euroa (jäljempänä tarjouskilpailu ITS 08). Se allekirjoitti kyseisen tarjouskilpailun päätteeksi 26.10.2009 parlamentin kanssa erää nro 7, jonka otsikko on ”Asiantuntemus asiakirjoja koskevien sovellusten ja sisällönhallintajärjestelmien kehittämisessä” (jäljempänä erä nro 7), koskevan puitesopimuksen.

2

Kantaja pyysi 14.11.2014 päivätyllä kirjeellä parlamentilta mahdollisuutta tutustua ”kaikkiin saatavissa oleviin tietoihin, jotka koskivat kaikkia [parlamentin] lähettämiä tarjouspyyntöjä [tarjouskilpailun] ITS 08 kaikkien erien osalta” (jäljempänä tarjouspyynnöt tai pyydetyt asiakirjat). Kantaja pyysi saada jäljennöksen tarjouspyynnöistä, mukaan lukien niiden tekniset liitteet, viidentoista työpäivän kuluessa sen kirjeen vastaanottamisesta. Hakemuksensa tueksi kantaja korosti, että se epäili parlamentin myöntäneen lainvastaisesti tiettyjä erän nro 7 tehtäviä muiden erien ja erityisesti erän nro 6 osalta valituille sopimuspuolille ja että se halusi todentaa näiden väitetysti lainvastaisesti myönnettyjen tehtävien johdosta aiheutuneen vahingon laajuuden.

3

Parlamentti ilmoitti 17.11.2014 päivätyllä sähköpostiviestillä ja samana päivänä päivätyllä kirjeellä vastaanottaneensa tarjouspyyntöihin tutustumista koskevan alkuperäisen hakemuksen ja ilmoitti kantajalle, että kyseistä hakemusta tarkasteltaisiin Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (EYVL 2001, L 145, s. 43) säännösten valossa.

4

Parlamentti ilmoitti 3.12.2014 päivätyllä sähköpostiviestillä kantajalle, että tutkittavien asiakirjojen, joita on ”runsaasti yli 1000”, suuren määrän vuoksi se ei voisi noudattaa asetuksessa N:o 1049/2001 säädettyä 15 työpäivän määräaikaa. Tässä yhteydessä se ehdotti kantajalle mainitun asetuksen 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun sellaisen kohtuullisen ratkaisun etsimistä, joka koostuu kunkin erän osalta pyydettyjen asiakirjojen analysoinnista ja toimittamisesta määriteltävän aikataulun mukaan. Parlamentti ehdotti myös, että erän nro 7 asiakirjat tutkittaisiin ensin 31.1.2015 mennessä ja sen jälkeen myöhemmässä vaiheessa erän nro 6 asiakirjat.

5

Kantaja ilmoitti 5.12.2014 parlamentille, että se ei voinut hyväksyä parlamentin ehdotusta. Kantajan mukaan kaikki pyydetyt asiakirjat oli nimittäin luetteloitu ja rekisteröity sähköisessä muodossa, joten niiden sisältämien tietojen ilmaiseminen ei merkinnyt liiallista työtä parlamentille. Lisäksi kantaja täsmensi, että jos kunkin erän analysointiin tarvittiin kaksi kuukautta parlamentin erän nro 7 asiakirjojen tutkimista varten ehdottaman määräajan tapaan, sen pitäisi odottaa lähes kolme vuotta saadakseen kaikki pyydetyt asiakirjat. Kantaja ilmoitti siten, että sen näkemyksen mukaan parlamentin ehdotus vastasi asiakirjoihin tutustumisen epäämistä. Näin ollen se esitti asiakirjoihin tutustumista koskevan uudistetun hakemuksen, jolla pyrittiin saamaan kaikki pyydetyt asiakirjat 31.1.2015 mennessä.

6

Parlamentti täsmensi 9.12.2014 päivätyssä sähköpostiviestissä, ettei sen 3.12.2014 päivätty ehdotus millään tavalla muodostanut pyydettyihin asiakirjoihin tutustumisen epäämistä. Se pyysi myös määräajan jatkamista 15 työpäivällä asiakirjoihin tutustumista koskevaan alkuperäiseen hakemukseen vastaamista varten asetuksen N:o 1049/2001 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

7

Kantaja toisti 17.12.2014 päivätyssä sähköpostiviestissä ”kaikkien pyydettyjen tietojen” ilmaisemista vuoden 2015 tammikuun loppuun mennessä koskevan pyyntönsä. Se ilmoitti myös parlamentille, että tämä ei ollut 3.12.2014 päivätyllä ehdotuksellaan pyrkinyt vakavasti löytämään kohtuullista ratkaisua, koska kantajalla oli jo hallussaan erän nro 7 asiakirjat, joita parlamentti ehdotti tutkittavan ensiksi. Kantajan mukaan olisi ollut syytä aloittaa erän nro 6 asiakirjojen analysoinnilla.

8

Parlamentti hylkäsi 18.12.2014 tehdyllä päätöksellä kantajan tarjouspyyntöihin tutustumista koskevan alkuperäisen hakemuksen sillä perusteella, että sen jälkeen, kun joitakin lukuisista pyydetyistä asiakirjoista oli tutkittu asiakirjakohtaisesti, kävi ilmi, että niihin sisältyviä tietoja koskivat asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklassa säädetyt asiakirjoihin tutustumista koskevaa oikeutta koskevat poikkeukset. Lisäksi parlamentin mukaan voitiin olettaa, että näitä poikkeuksia sovellettaisiin muihin pyydettyihin asiakirjoihin, koska ne olivat luonteeltaan samanlaisia kuin tutkitut asiakirjat. Toissijaisesti parlamentti korosti, että kaikkien pyydettyjen asiakirjojen asiakirjakohtainen tutkiminen olisi merkinnyt suhteetonta työmäärää.

9

Kantaja esitti 12.1.2015 päivätyllä kirjeellä kaikkiin tarjouspyyntöihin tutustumista koskevan uudistetun hakemuksen. Parlamentti ilmoitti vastaanottaneensa tämän asiakirjoihin tutustumista koskevan uudistetun hakemuksen 19.1.2015 päivätyllä sähköpostiviestillä.

10

Parlamentti jatkoi 2.2.2015 päivätyllä sähköpostiviestillä kantajan uudistettuun hakemukseen vastaamisen määräaikaa 15 työpäivällä asetuksen N:o 1049/2001 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

11

Parlamentti epäsi 13.2.2015 tehdyllä päätöksellä kantajalta tutustumisen kaikkiin pyydettyihin asiakirjoihin (jäljempänä riidanalainen päätös).

12

Parlamentti korosti riidanalaisessa päätöksessä aluksi, että mitään velvollisuutta ilmaista tarjouspyyntöjen sisältämät tiedot ei seurannut unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25.10.2012 annetusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksesta (EU, Euratom) N:o 966/2012 (EUVL 2012, L 298, s. 1) (jäljempänä varainhoitoasetus) tai varainhoitoasetuksen soveltamissäännöistä 29.10.2012 annetusta komission delegoidusta asetuksesta (EU) N:o 1268/2012 (EUVL 2012, L 362, s. 1) (jäljempänä delegoitu asetus).

13

Tutustumisoikeuden rajoista parlamentti totesi pääasiallisesti, että pyydettyjen asiakirjojen tutkimisen jatkaminen oli vahvistanut, että joihinkin tarjouspyyntöihin sisältyi tietoja, joita koskivat asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklassa säädetyt tutustumisoikeutta koskevat poikkeukset.

14

Ensinnäkin tietyissä asiakirjoissa esitettiin parlamentin tietojenkäsittelyn rakenteen yksityiskohtia, jotka yhdistettyinä tältä osin julkisesti saatavilla oleviin tietoihin voisivat vaarantaa tämän järjestelmän turvallisuuden. Parlamentti viittasi erityisesti turvaohjelmistoihin, valvontakameroiden sijainnin kaltaisten rakennusten turvallisuusparametrien hallintaan käytettyihin sovelluksiin ja logistisiin tarkoituksiin käytettyjen sovellusten nimiin. Näin ollen parlamentin mukaan pyydettyihin asiakirjoihin tutustumisen epääminen oli perusteltua yleisen turvallisuuden suojelun vuoksi.

15

Toiseksi tietyt tutkitut tarjouspyynnöt sisälsivät luonteeltaan henkilökohtaisia tietoja, kuten parlamentin palveluksessa olevien konsulttien nimet, ammatilliset profiilit ja palvelusvuodet. Koska näiden tietojen ilmoittamisen tarvetta ei ollut parlamentin mukaan mitenkään osoitettu, pyydettyihin asiakirjoihin tutustuminen oli evättävä kyseisten henkilöiden yksityiselämän suojelemiseksi.

16

Kolmanneksi pyydetyt asiakirjat sisälsivät luonteeltaan taloudellisia ja teknisiä tietoja, joiden esittäminen voisi paljastaa parlamentin profiilin ostajana markkinoilla. Lisäksi tarjouspyynnöt voivat sisältää kunkin erän osalta valittujen toimittajien erityispätevyyteen liittyviä tietoja sekä yksityiskohtia, jotka liittyvät niiden kaupalliseen strategiaan ja yhteistyöhön tai yhteyksiin kolmansien kanssa. Taloudellisten etujen suojelu eli mukana olevien taloudellisten toimijoiden ja parlamentin taloudellisten etujen suojelu oikeutti siten parlamentin mukaan myös epäämään pyydettyihin asiakirjoihin tutustumisen kokonaan.

17

Neljänneksi pyydettyjen asiakirjojen toimittaminen voisi vahingoittaa parlamentin päätöksentekomenettelyä siltä osin kuin ne paljastaisivat tiettyjä sellaisia meneillään olevia tietojenkäsittelyhankkeita koskevia tietoja, joiden osalta päätöstä ei ollut vielä tehty. Parlamentin mukaan tämä saattoi tehdä tyhjäksi pitkän aikavälin operatiivisen strategian, jonka se oli kehittänyt tällä alalla.

18

Riidanalaisessa päätöksessä parlamentti tähdensi myös, ettei ollut sellaista ylivoimaista yleistä etua, joka voisi estää taloudellisten etujen ja päätöksentekomenettelyn suojaan liittyvien poikkeusten soveltamisen. Tässä yhteydessä se ilmoitti, että kantajan, joka väitti kärsineensä vahinkoa parlamentin suorittaman kyseessä olevan julkisen hankinnan täytäntöönpanossa tapahtuneiden sääntöjenvastaisuuksien vuoksi, erityistä intressiä ei voitu ottaa huomioon.

19

Parlamentti täsmensi myös riidanalaisessa päätöksessä, että vaikka se ei ollut kyennyt tutkimaan asiakirjakohtaisesti kaikkia kantajan pyytämiä asiakirjoja, esitettyjen neljän asiakirjoihin tutustumista koskevaa oikeutta koskevan poikkeuksen oli katsottava soveltuvan kaikkiin näihin asiakirjoihin yleisen olettaman nojalla unionin tuomioistuimen 29.6.2010 annetussa tuomiossa komissio v. Technische Glaswerke Ilmenau (C‑139/07 P, EU:C:2010:376) kehittelemän oikeuskäytännön mukaisesti.

20

Lopuksi parlamentti korosti riidanalaisessa päätöksessä, että niiden noin 1500 pyydetyn asiakirjan asiakirjakohtainen tutkiminen, mikä merkitsi lähes 18000 sivun poimimista 10000 asiakirjan joukosta, muodosti liiallisen työtaakan sen yksiköille. Tällainen työmäärä oli suhteeton niihin intresseihin nähden, joihin kantaja vetoaa asiakirjoihin tutustumista koskevan hakemuksensa tueksi.

21

Kantaja nosti käsiteltävän kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 20.3.2015 toimitetulla kannekirjelmällä.

22

Parlamentti jätti vastinekirjelmänsä 22.6.2015.

23

Kantaja jätti 21.8.2015 vastauksensa. Parlamentti jätti vastauksensa 27.10.2015.

24

Ruotsin kuningaskunta pyysi 28.8.2015 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon toimitetulla asiakirjalla saada osallistua tähän oikeudenkäyntiin väliintulijana tukeakseen kantajan vaatimuksia. Unionin yleisen tuomioistuimen ensimmäisen jaoston puheenjohtaja hyväksyi tämän väliintulohakemuksen 11.11.2015 tekemällään päätöksellä.

25

Ruotsin kuningaskunta toimitti väliintulokirjelmän 8.2.2016. Kantaja ja parlamentti jättivät huomautuksensa väliintulokirjelmästä vastaavasti 14.4. ja 19.4.2016.

26

Unionin yleisen tuomioistuimen laajentumisen jälkeen asia määrättiin uudelle esittelevälle tuomarille. Koska unionin yleisen tuomioistuimen jaostojen kokoonpanoa tämän jälkeen muutettiin, esittelevä tuomari määrättiin neljänteen jaostoon, jonka käsiteltäväksi esillä oleva asia siis siirrettiin.

27

Unionin yleinen tuomioistuin (neljäs jaosto) päätti esittelevän tuomarin ehdotuksesta aloittaa suullisen käsittelyn. Unionin yleinen tuomioistuin esitti 15.12.2016 prosessinjohtotoimenpiteinä parlamentille useita kysymyksiä kirjallisesti vastattaviksi ennen istuntoa. Parlamentti vastasi niihin asetetussa määräajassa.

28

Asianosaisten lausumat ja vastaukset unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin suullisiin kysymyksiin kuultiin 31.1.2017 pidetyssä istunnossa.

29

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

30

Parlamentti vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

31

Ruotsin kuningaskunta vaatii pääasiallisesti, että unionin yleinen tuomioistuin kumoaa riidanalaisen päätöksen.

32

Kantaja esittää kanteensa tueksi kaksi kanneperustetta. Ensimmäisen kanneperusteen mukaan pyydettyjä asiakirjoja ei ole tutkittu asiakirjakohtaisesti ja oikeutta tutustua asiakirjoihin osittain, sellaisena kuin siitä säädetään asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 6 kohdassa, on loukattu. Toisen kanneperusteen mukaan parlamentti on soveltanut virheellisesti kyseisen asetuksen 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa ja b alakohdassa, 2 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa ja 3 kohdassa säädettyjä tutustumisoikeutta koskevia poikkeuksia, jotka liittyvät vastaavasti yleisen turvallisuuden, yksityiselämän, taloudellisten etujen ja päätöksentekomenettelyn suojaan.

33

Vastinekirjelmässä parlamentti väittää toissijaisesti ja yksinomaan sen tapauksen varalta, että unionin yleinen tuomioistuin katsoisi molemmat kantajan esittämät kanneperusteet perustelluiksi, että riidanalainen päätös on kuitenkin laillinen. Koska parlamentti perustaa pyydettyihin asiakirjoihin tutustumisen epäämisen myös ”(kirjoittamattomaan) ja kiistämättömään suhteetonta hallinnollista taakkaa koskevaan perusteeseen”, unionin yleinen tuomioistuin ei voi parlamentin mukaan kumota riidanalaista päätöstä. Lisäksi parlamentti pyytää unionin yleistä tuomioistuinta tutkimaan omasta aloitteestaan, missä määrin tällä seikalla voitaisiin perustella koko kanteen mahdollista tutkimatta jättämistä.

34

Tältä osin kannekirjelmästä ilmenee, että kantaja on todella esittänyt kaksi kanneperustetta mainitsematta suhteettoman työtaakan puuttumista erillisenä kanneperusteena. Ensimmäisen kanneperusteen tueksi kantaja väittää kuitenkin nimenomaisesti, että liiallista ja suhteetonta työtaakkaa koskeva parlamentin argumentti ei ole perusteltu, koska tämä ei ole täsmentänyt tutkittujen asiakirjojen määrää eikä niiden sisällön arvioinnin kestoa. Kantaja lisää, että tämä työ olisi laajuudeltaan enintään muutamia päiviä, koska suurin osa pyydetyistä asiakirjoista on lyhyitä ja rakenteeltaan samanlaisia.

35

Näin ollen on pääteltävä, että kantaja on kyseenalaistanut parlamentin riidanalaisessa päätöksessä nimenomaisesti esittämän perusteen, joka koskee liiallista ja suhteetonta työtaakkaa. Tämän perusteen laillisuus tutkitaan näin ollen tässä tuomiossa ensimmäisen kanneperusteen tutkimisen yhteydessä.

36

On muistutettava, että oikeus tutustua Euroopan unionin toimielinten, elinten ja laitosten asiakirjoihin turvataan Euroopan unionin perusoikeuskirjassa ja se on erityinen perusoikeus. Nimittäin mainitun perusoikeuskirjan 42 artiklan nojalla jokaisella unionin kansalaisella sekä jokaisella luonnollisella henkilöllä tai oikeushenkilöllä, jonka asuinpaikka tai sääntömääräinen kotipaikka on jäsenvaltiossa, on oikeus tutustua näihin asiakirjoihin niiden tallennemuodosta riippumatta (tuomio 29.11.2012, Thesing ja Bloomberg Finance v. EKP, T‑590/10, ei julkaistu, EU:T:2012:635, 73 kohta). Lisäksi asetus N:o 1049/2001 liittyy ensimmäisen perustelukappaleensa mukaisesti Amsterdamin sopimuksella lisätyssä SEU 1 artiklan toisessa kohdassa ilmaistuun tahtoon saavuttaa uusi vaihe kehityksessä sellaisen yhä läheisemmän Euroopan kansojen liiton luomiseksi, jossa päätökset tehdään mahdollisimman avoimesti ja mahdollisimman lähellä kansalaisia. Kuten kyseisen asetuksen toisessa perustelukappaleessa muistutetaan, yleisön oikeus tutustua toimielinten asiakirjoihin liittyy toimielinten demokraattisuuteen (tuomio 1.7.2008, Ruotsi ja Turco v. neuvosto, C‑39/05 P ja C‑52/05 P, EU:C:2008:374, 34 kohta; tuomio 21.9.2010, Ruotsi ym. v. API ja komissio, C‑514/07 P, C‑528/07 P ja C‑532/07 P, EU:C:2010:541, 68 kohta ja tuomio 21.7.2011, Ruotsi v. MyTravel ja komissio, C‑506/08 P, EU:C:2011:496, 72 kohta).

37

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan asiakirjoihin tutustumista koskevan hakemuksen käsittelyssä edellytetyn tutkimisen on oltava luonteeltaan konkreettinen (ks. tuomio 13.4.2005, Verein für Konsumenteninformation v. komissio, T‑2/03, EU:T:2005:125, 69 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Tämä konkreettinen tutkiminen on sitä paitsi tehtävä jokaiselle asiakirjalle, jota hakemus koskee. Asetuksesta N:o 1049/2001 nimittäin seuraa, että kaikkia sen 4 artiklan 1–3 kohdassa mainittuja poikkeuksia on sovellettava ”asiakirjaan” (tuomio 13.4.2005, Verein für Konsumenteninformation v. komissio, T‑2/03, EU:T:2005:125, 70 kohta ja tuomio 6.7.2006, Franchet ja Byk v. komissio, T‑391/03 ja T‑70/04, EU:T:2006:190, 116 kohta).

38

Tämä periaatteellinen ratkaisu ei kuitenkaan merkitse sitä, että tällaista tutkimista edellytetään kaikissa olosuhteissa. Koska konkreettisen ja asiakirjakohtaisen tutkimisen, joka toimielimen on lähtökohtaisesti tehtävä vastauksena asetuksen N:o 1049/2001 perusteella laadittuun asiakirjoihin tutustumista koskevaan hakemukseen, tarkoituksena on mahdollistaa se, että kyseessä oleva toimielin voi yhtäältä arvioida, miltä osin sovelletaan poikkeusta asiakirjoihin tutustumista koskevasta oikeudesta, ja toisaalta arvioida, onko asiakirjojen osiin mahdollista tutustua, voi olla, että mainittu tutkimus ei ole tarpeen silloin, kun käsiteltävänä olevaan asiaan liittyvien erityisten olosuhteiden perusteella on selvää, että asiakirjoihin tutustuminen on evättävä tai että siihen on päinvastoin suostuttava (tuomio 13.4.2005, Verein für Konsumenteninformation v. komissio, T‑2/03, EU:T:2005:125, 75 kohta).

39

Kantajan esittämät kanneperusteet on tutkittava näiden yleisten huomioiden valossa.

40

Kantaja väittää, että parlamentin päätös rajoittaa tutkimuksensa erittäin vähäiseen määrään tarjouspyyntöjä on selvästi ristiriidassa unionin yleisen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön kanssa, jonka mukaan kunkin asiakirjan konkreettinen ja asiakirjakohtainen tutkiminen on tarpeen myös silloin, kun on selvää, että asiakirjoihin tutustumista koskeva hakemus koskee poikkeuksen kattamia asiakirjoja. Tältä osin kantaja katsoo erityisesti, että riidanalaisessa päätöksessä mainittua liiallista ja suhteetonta työtaakkaa koskevaa perustetta ei ole perusteltu millään tavalla. Kantajan mukaan tarvittaisiin enintään muutaman päivän työ, kun otetaan huomioon pyydettyjen asiakirjojen, jotka ovat rakenteeltaan samanlaisia, luonne ja sisältö.

41

Sitä paitsi parlamentti on kantajan mukaan rikkonut asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 6 kohtaa, kun se ei ole tutkinut, olisiko osa pyydetyistä asiakirjoista voitu antaa kantajan tutustuttavaksi.

42

Käsiteltävässä asiassa on selvää, että parlamentti ei ole tutkinut konkreettisesti ja asiakirjakohtaisesti kaikkia tarjouspyyntöjä vaan että se on rajoittunut arvioimaan otosta kyseisistä asiakirjoista. Riidanalaisessa päätöksessä parlamentti korosti pääasiallisesti, että se voi olla suorittamatta tällaista konkreettista ja asiakirjakohtaista tutkimusta kahdella perusteella.

43

Parlamentin mukaan tarjouspyynnöt muodostavat ensinnäkin erityisen asiakirjojen luokan, jota koskee yleinen olettama, jonka mukaan niiden sisältämien tietojen ilmaisemisen estävät neljä erillistä poikkeusta tutustumisoikeudesta. Pyydetyt asiakirjat eivät varsinkaan ole julkisia luonteensa vuoksi, sillä niiden sisältämien tietojen ilmaisemisesta ei säädetä millään tavalla varainhoitoasetuksessa. Toiseksi kaikkien pyydettyjen asiakirjojen konkreettinen ja asiakirjakohtainen tutkiminen merkitsisi ”suhteetonta” työtaakkaa parlamentin yksiköille, kun otetaan huomioon asiakirjoihin tutustumista koskevan hakemuksen tavoitteet. Parlamentti nojautuu tältä osin 2.10.2014 annettuun tuomioon Strack v. komissio (C‑127/13 P, EU:C:2014:2250), jossa pyritään turvaamaan hyvän hallinnon periaatteen tehokas vaikutus, sellaisena kuin se on vahvistettu perusoikeuskirjan 41 artiklassa.

44

Tässä yhteydessä on siis aluksi tutkittava, voiko parlamentti vedota sellaisen yleisen olettaman soveltamiseen, jonka mukaan kyseessä olevien asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi yhtä tai useampaa asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklassa säädetyillä poikkeuksilla suojattua intressiä, tai kattoivatko nämä poikkeukset selvästi ja kokonaisuudessaan pyydettyjen asiakirjojen sisällön niin, että sen ei tarvinnut tutkia konkreettisesti ja asiakirjakohtaisesti kaikkia pyydettyjä asiakirjoja. Siinä tapauksessa, että unionin yleinen tuomioistuin päätyisi siihen, ettei tällaista yleistä olettamaa sovelleta käsiteltävässä asiassa, tai siihen, että nämä poikkeukset eivät koske selvästi ja kokonaisuudessaan pyydettyjen asiakirjojen sisältöä, ja näin ollen siihen, että parlamentilla oli velvollisuus tutkia konkreettisesti ja asiakirjakohtaisesti kaikki pyydetyt asiakirjat, olisi toiseksi tutkittava, missä määrin parlamentti saattoi kuitenkin vapautua velvollisuudestaan suorittaa tällainen konkreettinen ja asiakirjakohtainen tutkimus sillä perusteella, että tällainen tutkiminen merkitsi ”suhteetonta” työtaakkaa.

45

Käsiteltävässä asiassa riidanalaisen päätöksen F kohdassa, jonka otsikko on ”Olettama asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklassa tarkoitettujen merkityksellisten poikkeusten soveltamisesta kaikkiin asiakirjoihin”, joka on otsikon ”Hakemuksenne uudelleenarviointi asetuksen – – N:o 1049/2001 8 artiklan mukaisesti” alla, parlamentti ilmoitti, että kaikki pyydetyt asiakirjat kuuluivat samaan luokkaan eli ”tarjouspyyntöjen” luokkaan ja että kaikki asiakirjat olivat luonteeltaan samanlaisia, koska niiden tarkoituksena oli saada tarjous valituilta toimittajilta kussakin yksittäisessä erässä erillissopimuksen tekemiseksi puitesopimuksen nojalla.

46

Tämän toteamuksen perusteella parlamentti katsoi riidanalaisessa päätöksessä, että kaikki pyydetyt asiakirjat kuuluivat sellaisen neljän erillisen tutustumisoikeutta koskevan poikkeuksen piiriin, joita tarkoitetaan asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa ja b alakohdassa, 2 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa ja 3 kohdassa, ja jotka koskevat vastaavasti yleisen turvallisuuden, yksityiselämän, taloudellisten etujen ja päätöksentekomenettelyn suojaa.

47

Tältä osin unionin tuomioistuin on todennut, että toimielimet voivat selittääkseen, miten pyydettyihin asiakirjoihin tutustuminen voisi vahingoittaa etua, jota suojataan jollakin asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklassa säädetyllä poikkeuksella, käyttää perusteluina yleisiä olettamia, joita sovelletaan tiettyihin asiakirjojen luokkiin, koska samankaltaiset yleisluonteiset toteamukset saattavat olla sovellettavissa luonteeltaan samanlaisia asiakirjoja koskeviin tiedonsaantipyyntöihin (tuomio 1.7.2008, Ruotsi ja Turco v. neuvosto, C‑39/05 P ja C‑52/05 P, EU:C:2008:374, 50 kohta; tuomio29.6.2010, komissio v. Technische Glaswerke Ilmenau, C‑139/07 P, EU:C:2010:376, 54 kohta; tuomio 21.9.2010, Ruotsi ym. v. API ja komissio, C‑514/07 P, C‑528/07 P ja C‑532/07 P, EU:C:2010:541, 74 kohta ja tuomio 27.2.2014, komissio v. EnBW, C‑365/12 P, EU:C:2014:112, 65 kohta).

48

Sitä paitsi yhtä ja samaa perustelua voidaan soveltaa samaan luokkaan kuuluviin asiakirjoihin, jos ne sisältävät samantyyppisiä tietoja. Kuitenkin ainoastaan siinä tapauksessa, että poikkeus tutustumisoikeudesta koskee selvästi ja kokonaisuudessaan näiden asiakirjojen sisältöä, toimielin voi vapautua näiden asiakirjojen konkreettisesta ja asiakirjakohtaisesta tutkimisesta (ks. vastaavasti tuomio 9.9.2011, LPN v. komissio, T‑29/08, EU:T:2011:448, 114 kohta).

49

On siis tutkittava, koskiko yksi tai useampi parlamentin esittämä tutustumisoikeutta koskeva poikkeus kaikkia pyydettyjä asiakirjoja, kuten parlamentti väittää, joko niiden erityisen luonteen perusteella tai niiden sisällön perusteella.

50

Pyydettyjen asiakirjojen luonteesta on todettava, että parlamentti ei ole mitenkään osoittanut, että niiden erityisen luonteen vuoksi yleinen olettama yleisen turvallisuuden, yksityiselämän tai päätöksentekomenettelyn vahingoittamisesta saattoi koskea niitä.

51

Tarjouspyyntö sisältää lähtökohtaisesti kuvauksen niistä tehtävistä, jotka hankintaviranomainen toivoo saavansa suoritetuiksi sopimuspuolen kanssa allekirjoittamansa puitesopimuksen nojalla. Kun otetaan huomioon julkisten hankintojen kohteena olevat hyvin erilaiset tavarat ja palvelut erityisesti tietojenkäsittelyn alalla, ei ole osoitettu, että tarjouspyynnön sisältämien tietojen ilmaiseminen voisi pääsääntöisesti ja ilman täsmällisempää selitystä sisältää riskin yleisen turvallisuuden, yksityiselämän tai päätöksentekomenettelyn vahingoittamisesta. Tältä osin pelkkä viittaus 29.6.2010 annettuun tuomioon komissio v. Technische Glaswerke Ilmenau (C‑139/07 P, EU:C:2010:376) ei muodosta erityistä perustelua sen osoittamiseksi, että pyydettyjä asiakirjoja koski niiden erityisen luonteen vuoksi yleinen olettama kyseisten etujen vahingoittamisesta.

52

Pyydettyjen asiakirjojen sisältöä koskevat parlamentin argumentit on myös hylättävä. Ensinnäkin siltä osin kuin kyse on asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitetusta poikkeuksesta, joka koskee yleisen turvallisuuden suojaa, riidanalaisesta päätöksestä ilmenee, että ainoastaan ”tietyt analysoiduista asiakirjoista” tai että ”muut analysoidut [tarjouspyynnöt]” sisältävät tietoja, jotka voivat vahingoittaa yleistä turvallisuutta.

53

Vaikka ei voidakaan sulkea pois sitä, että tiettyjen riidanalaisessa päätöksessä lueteltujen tietojen ilmaiseminen voisi todella vahingoittaa parlamentin tietojärjestelmien turvallisuutta, on todettava, että parlamentin itsensä mukaan tarkoitettuja tietoja sisältyy ainoastaan vähäiseen määrään asiakirjoja eikä kaikkiin niistä. Sitä paitsi parlamentti on istunnossa todennut, että yleisiä tietoja sen tietojärjestelmästä oli julkisesti saatavilla internetissä ja että joitakin niistä oli toistettu tarjouspyynnöissä.

54

Toiseksi on todettava asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetusta poikkeuksesta, joka koskee yksityiselämän suojaa, että riidanalaisen päätöksen B kohdan kolmannesta kappaleesta, joka on otsikon ”Hakemuksenne arviointi asetuksen – – N:o 1049/2001 8 artiklan mukaisesti” alla, ilmenee, että ”tietyt analysoidut tarjouspyynnöt sisältävät luonteeltaan henkilökohtaisia tietoja, – – kuten parlamentin henkilöstön jäsenten täydelliset nimet sekä toimielimelle palveluja toimittavien konsulttien täydelliset nimet, ammatillisen profiilin ja palvelusvuodet”. Vastinekirjelmän 156 kohdassa parlamentti selittää samalla tavoin, että ”useat [tarjous]pyynnöt sisältävät luonteeltaan henkilökohtaisia tietoja – –”.

55

Vaikka ei olekaan poissuljettua, että parlamentti voisi kieltäytyä ilmaisemasta luonteeltaan henkilökohtaisia tietoja asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan perusteella, tämä poikkeus ei kuitenkaan koske selvästi ja kokonaisuudessaan kaikkien pyydettyjen asiakirjojen sisältöä, minkä parlamentti on sitä paitsi myöntänyt istunnossa. Lisäksi kannekirjelmään sekä parlamentin vastinekirjelmään liitetyistä eri tarjouspyynnöistä ilmenee, että konsulttien nimet – jos ne sisältyvät kyseisiin pyyntöihin – muodostavat vain pienen osan näihin sisältyvistä tiedoista ja ohjeista. Tarvittaessa siis riittäisi niiden peittäminen ennen pyydettyjen asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaisemista.

56

Kolmanneksi parlamentin sisäisen päätöksentekomenettelyn suojaa koskevan poikkeuksen osalta parlamentti korostaa riidanalaisen päätöksen D kohdassa, joka on otsikon ”Hakemuksenne uudelleenarviointi asetuksen – – N:o 1049/2001 8 artiklan mukaisesti” alla, että sen analysoimat asiakirjat sisälsivät erityisesti sellaisia kysymyksiä koskevia tietoja, joiden suhteen päätöstä ei ollut vielä tehty. Oli myös olemassa riski, että toimittajat yrittävät vaikuttaa toimielimen henkilöstön jäseniin, jotka joutuvat tekemään päätöksiä tulevaisuudessa, ja uhkaavat siten päätöksentekomenettelyn häiriöttömyyttä.

57

Tältä osin parlamentti ei ole väittänyt eikä varsinkaan osoittanut, että sisäisen päätöksentekomenettelyn suojaa koskeva poikkeus kattaisi tarjouspyyntöjen sisällön selvästi ja kokonaisuudessaan, koska se koski vain joitakin tietoja.

58

Sitä paitsi riidanalainen päätös ja vastinekirjelmä eivät sisällä konkreettisia seikkoja, joiden perusteella voitaisiin päätellä, että riski vakavasta vahingosta päätöksentekomenettelylle oli kohtuudella ennakoitavissa eikä pelkästään hypoteettinen. Parlamentti ei erityisesti vetoa lainkaan siihen, että päätöksen tekohetkellä olisi ollut tiedossa vireillä olevalle päätöksentekomenettelylle aiheutuneita vakavia vahinkoja tai vakavia yrityksiä vahingoittaa sitä, eikä mainitse objektiivisia syitä, joiden perusteella voisi kohtuudella odottaa, että pyydettyjen asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaiseminen aiheuttaisi tällaista vahinkoa (ks. vastaavasti tuomio 7.6.2011, Toland v. parlamentti, T‑471/08, EU:T:2011:252, 78 ja 79 kohta ja tuomio 20.9.2016, PAN Europe v. komissio, T‑51/15, ei julkaistu, EU:T:2016:519, 30 ja 32 kohta). Tältä osin pelkästään se seikka, että kantaja pyrkii saamaan tutustuttavaksi tarjouspyynnöt, ei voi muodostaa sinänsä näyttöä tulevan päätöksentekomenettelyn häiriöttömyyden vakavasta ja ennakoitavissa olevasta vahingoittamisesta, päinvastoin kuin parlamentti väittää.

59

Edellä olevista toteamuksista seuraa, että yleisen turvallisuuden, yksityiselämän ja päätöksentekomenettelyn suojaa koskevat poikkeukset tutustumisoikeudesta eivät koskeneet selvästi ja kokonaisuudessaan pyydettyjen asiakirjojen sisältöä.

60

Näin ollen parlamentti ei voinut vedota asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa ja b alakohdassa sekä 3 kohdassa tarkoitettujen yleisen turvallisuuden, yksityiselämän ja päätöksentekomenettelyn suojaa koskevien poikkeusten soveltamiseen pyydettyihin asiakirjoihin tutustumisen epäämiseksi suorittamatta niiden kaikkien konkreettista ja asiakirjakohtaista tutkintaa.

61

Riidanalaisessa päätöksessä parlamentti korosti, että pyydetyt asiakirjat sisälsivät yhtäältä taloudellisia ja teknisiä tietoja, jotka olivat omiaan paljastamaan sen profiilin ostajana markkinoilla, ja toisaalta tietoja, jotka voivat koskea valittujen toimittajien erityispätevyyttä ja suorituskykyä sekä niiden kaupallista strategiaa ja niiden yhteistyötä kolmansien kanssa. Parlamentti katsoo, että taloudellisten etujen vahingoittamista koskeva yleinen olettama kattaa keskittymien tai valtiontukien valvontaa koskevissa menettelyissä vaihdettujen asiakirjojen tapaan tiedot, jotka sisältyvät hankintaviranomaisen puitesopimuksen täytäntöönpanemiseksi esittämiin tarjouspyyntöihin. Tämä olettama johtuu parlamentin mukaan tarkemmin sanoen varainhoitoasetuksesta ja delegoidusta asetuksesta siltä osin kuin näissä ei anneta oikeutta tutustua kyseisiin pyyntöihin.

62

Käsiteltävässä asiassa pitää paikkansa, että unionin tuomioistuin on todennut sellaisten yleisten olettamien olemassaolon, joita sovelletaan asiakirjojen luokkiin niiden luonteen perusteella useissa tapauksissa, mukaan lukien tarjoajien tarjoukset julkisten hankintojen toteuttamisen yhteydessä (ks. vastaavasti tuomio 29.1.2013, Cosepuri v. EFSA, T‑339/10 ja T‑532/10, EU:T:2013:38, 101 kohta ja tuomio 21.9.2016, Secolux v. komissio, T‑363/14, EU:T:2016:521, 59 kohta).

63

Tarjouspyyntöjen osalta yleistä olettamaa taloudellisten etujen vahingoittamisesta ei voida kuitenkaan perustaa edellä 62 kohdassa mainittuun tarjoajien tarjouksiin tutustumista koskevaan oikeuskäytäntöön eikä yleisemmin samanlaiseen päättelyyn, jota on noudatettu valtiontukien valvontamenettelyä koskevassa 29.6.2010 annetussa tuomiossa komissio v. Technische Glaswerke Ilmenau (C‑139/07 P, EU:C:2010:376) ja keskittymää koskevassa 28.6.2012 annetussa tuomiossa komissio v. Éditions Odile Jacob (C‑404/10 P, EU:C:2012:393), joihin parlamentti vetoaa vastinekirjelmässä.

64

Asioissa, jotka johtivat tuomioon 29.6.2010, komissio v. Technische Glaswerke Ilmenau (C‑139/07 P, EU:C:2010:376) ja tuomioon 28.6.2012, komissio v. Éditions Odile Jacob (C‑404/10 P, EU:C:2012:393), oli nimittäin yhteinen piirre, eli se, että asetuksesta N:o 1049/2001 erillisessä erityissääntelyssä oli sääntöjä, jotka rajoittivat nimenomaan asiakirja-aineistoon tai pyydettyihin asiakirjoihin tutustumista sekä henkilöiden että itse tietojen osalta.

65

On kuitenkin todettava, että hankintaviranomaisen puitesopimuksen täytäntöönpanemiseksi esittämää tarjouspyyntöä – päinvastoin kuin hankintailmoitusta tai jälki-ilmoitusta – ei koske mikään varainhoitoasetuksen tai delegoidun asetuksen, sellaisena kuin niitä sovelletaan asiaan, erityissäännös, jossa määriteltäisiin tai rajoitettaisiin nimenomaan sitä, mitkä tähän sisältyvät tiedot hankintaviranomaisen on ilmoitettava tai mitkä tiedot se saa ilmoittaa tarjoajille tai muille hakijoille. Parlamentin mainitsema delegoidun asetuksen 123 artiklan 4 kohdan kuudes alakohta koskee nimenomaan vain erillissopimusten arvoa ja sopimuspuolia koskevien tietojen julkaisemista sopimusten tekemisen jälkeen. Tämä säännös ei siis koske lainkaan hankintaviranomaisen puitesopimuksen täytäntöönpanemiseksi esittämiä tarjouspyyntöjä sellaisinaan.

66

Ei siis voida katsoa, että varainhoitoasetus ja delegoitu asetus sisältävät täsmällisiä sääntöjä niiden tietojen ilmoittamisesta, jotka sisältyvät hankintaviranomaisen puitesopimuksen täytäntöönpanemiseksi esittämiin tarjouspyyntöihin (ks. vastaavasti tuomio 11.6.2015, McCullough v. Cedefop, T‑496/13, ei julkaistu, EU:T:2015:374, 92 kohta).

67

Oikeuskäytännössä on lisäksi katsottu, että asetuksella N:o 1049/2001 ja varainhoitoasetuksella on eri tavoitteet ja etteivät ne sisällä säännöstä, jossa säädetään nimenomaisesti toisen asetuksen etusijasta toiseen asetukseen nähden, joten on varmistettava, että kumpaakin näistä asetuksista sovelletaan tavalla, joka on yhteensopiva toisen asetuksen soveltamisen kanssa ja joka siten mahdollistaa niiden johdonmukaisen soveltamisen (ks. vastaavasti tuomio 29.1.2013, Cosepuri v. EFSA, T‑339/10 ja T‑532/10, EU:T:2013:38, 85 kohta ja tuomio 21.9.2016, Secolux v. komissio, T‑363/14, EU:T:2016:521, 43 kohta). Siten varainhoitoasetuksen 102 artiklassa tarkoitettu avoimuuden periaate on sovitettava yhteen yleisen edun, yritysten oikeutettujen kaupallisten etujen ja terveen kilpailun suojelun kanssa (ks. vastaavasti tuomio 29.1.2013, Cosepuri v. EFSA, T‑339/10 ja T‑532/10, EU:T:2013:38, 49 kohta).

68

Tässä yhteydessä on katsottu, että vääristymättömään kilpailuun perustuvan unionin julkisia hankintoja koskevien sääntöjen tavoitteen saavuttamiseksi on tärkeää, että hankintaviranomaiset eivät paljasta julkisia hankintoja koskevia sopimusten tekomenettelyjä koskevia tietoja, joiden sisältöä voitaisiin käyttää kilpailun vääristämiseen joko meneillään olevassa sopimuksentekomenettelyssä tai myöhemmissä sopimuksentekomenettelyissä (tuomio 29.1.2013, Cosepuri v. EFSA, T‑339/10 ja T‑532/10, EU:T:2013:38, 100 kohta).

69

Tältä osin oikeuskäytännössä on todettu, että tarjoajien tarjouksiin sisältyvät taloudelliset ja tekniset seikat olivat omiaan oikeuttamaan sen, että asianomainen toimielin kieltäytyi antamasta oikeutta tutustua valitun tarjoajan tarjoukseen. Tilanne on tällainen erityisesti silloin, kun tällaiset tarjoukset koskevat tarjoajien erityisosaamista (tuomio 29.1.2013, Cosepuri v. EFSA, T‑339/10 ja T‑532/10, EU:T:2013:38, 99 kohta).

70

Kun otetaan huomioon hankintaviranomaisen puitesopimuksen täytäntöönpanemiseksi esittämän tarjouspyynnön luonne ja tarkoitus, ei voida kuitenkaan olettaa, että tällainen asiakirja sisältää sopimuspuolta koskevia taloudellisia ja teknisiä seikkoja tai että siinä esitetään tarkasti tämän erityisosaaminen. Päinvastoin tarjouspyyntö, joka tulee hankintaviranomaiselta eikä sen sopimuspuolilta, sisältää yleensä kuvauksen tehtävistä, jotka hankintaviranomainen haluaa saada suoritetuiksi sopimuspuolen kanssa allekirjoittamansa puitesopimuksen nojalla. Tämä toimittaa lähtökohtaisesti vasta vastauksena tähän pyyntöön yksityiskohtaisia tietoja palveluista, jotka se katsoo voivansa suorittaa hankintaviranomaiselle, niiden asiantuntijoiden profiilista, jotka se voi asettaa käytettäviksi, ja palveluidensa hinnan.

71

Sitä paitsi parlamentti ei voi väittää, että tarjouspyyntöjen sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi sen omia etuja siltä osin kuin se voisi paljastaa sen ”profiilin ostajana” markkinoilla. Vaikka suoritettavien tehtävien ja niiden loppuun saattamiseksi tarvittavien työpäivien välisen suhteen ilmaiseminen voisi mahdollistaa tarjoajille tulevien julkisten hankintojen yhteydessä parlamentin kustannuslaskentatekniikan paljastamisen, se seikka, että nämä tarjoajat voisivat tietää hinnan, jota on sovellettu aikaisemmin vastaavan palvelun osalta, näyttää pikemminkin voivan johtaa todelliseen kilpailutilanteeseen kuin tilanteeseen, jossa kilpailu olisi vääristynyt (ks. vastaavasti tuomio 6.12.2012, Evropaïki Dynamiki v. komissio, T‑167/10, ei julkaistu, EU:T:2012:651, 83 kohta).

72

Näin ollen, kun otetaan huomioon hankintaviranomaisen puitesopimuksen täytäntöönpanemiseksi esittämän tarjouspyynnön luonne ja tavoite, johon varainhoitoasetuksella ja delegoidulla asetuksella pyritään, parlamentti ei voinut vedota asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa suojattujen etujen vahingoittamista koskevaan yleiseen olettamaan vapautuakseen pyydettyjen asiakirjojen konkreettisesta ja asiakirjakohtaisesta tutkimisesta.

73

Riidanalaisesta päätöksestä ja käsiteltävän asian asiakirjoista ei sitä paitsi ilmene, että edellä 72 kohdassa mainittu poikkeus kattaisi pyydettyjen asiakirjojen sisällön selvästi ja kokonaisuudessaan.

74

Tarjouspyyntö sisältää nimittäin lähtökohtaisesti kuvauksen tehtävistä, jotka hankintaviranomainen toivoo saavansa suoritetuiksi sopimuspuolen kanssa allekirjoittamansa puitesopimuksen nojalla, mutta myös yleisempiä tietoja, jotka koskevat muun muassa hankkeiden käytännön hallinnointia ja seurantaa, vastuuhenkilöitä tai säännöllisesti toimitettavien raporttien muotoa. Siten ei ole osoitettu, että pyydettyjen asiakirjojen sisältämien kaikkien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi parlamentin tai kolmansien taloudellisia etuja.

75

Näin ollen parlamentti ei voinut vedota asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa säädettyyn taloudellisten etujen suojaa koskevaan poikkeukseen tutustumisoikeudesta kieltäytyäkseen suorittamasta pyydettyjen asiakirjojen konkreettista ja asiakirjakohtaista tutkimusta ja ilmaisemasta niiden sisältämiä tietoja.

76

Edellä olevista toteamuksista seuraa, että parlamentti ei ole osoittanut, että tarjouspyyntöjä koski niiden luonteen vuoksi yleinen olettama, jonka mukaan niiden sisältämien tietojen ilmaiseminen loukkaisi yhtä tai useampaa asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklassa säädettyä poikkeusta tutustumisoikeudesta, tai että poikkeus tutustumisoikeudesta kattoi näiden asiakirjojen sisällön vuoksi selvästi ja kokonaisuudessaan niiden sisällön.

77

Näin ollen parlamentilla oli lähtökohtaisesti velvollisuus suorittaa kaikkien pyydettyjen asiakirjojen konkreettinen ja asiakirjakohtainen tutkimus sen arvioimiseksi, oliko mahdollista antaa tarvittaessa oikeus tutustua ainakin osaan näistä asiakirjoista. On kuitenkin vielä tutkittava, voitiinko poikkeus tästä velvollisuudesta sallia sen kohtuuttoman työtaakan perusteella, jota tällainen tutkiminen olisi merkinnyt parlamentin yksiköille.

78

Oikeuskäytännön mukaan suhteellisuusperiaatteesta seuraa, että toimielimet voivat sellaisissa erityistapauksissa, joissa niille aiheutuisi niiden asiakirjojen, joiden osalta oikeutta tutustua pyydetään, tai niistä poistettavien osien laajuuden vuoksi epätarkoituksenmukaisen laajoja hallinnollisia tehtäviä, punnita hyvää hallintoa koskevan intressin turvaamiseksi yhtäältä hakijan intressiä siihen, että se saa tutustua asiakirjaan, ja toisaalta asiakirjaan tutustumista koskevan hakemuksen käsittelystä aiheutuvaa työtaakkaa (tuomio 6.12.2001, neuvosto v. Hautala, C‑353/99 P, EU:C:2001:661, 30 kohta ja tuomio 2.10.2014, Strack v. komissio, C‑127/13 P, EU:C:2014:2250, 27 kohta).

79

Kuitenkin poikkeuksellisesti ja ainoastaan siinä tapauksessa, että asiakirjojen konkreettinen ja asiakirjakohtainen tutkiminen olisi hallinnollisesti erityisen työlästä ja ylittäisi sen, mitä voidaan kohtuudella vaatia, tästä tutkimisvelvollisuudesta voidaan vapautua (tuomio 13.4.2005, Verein für Konsumenteninformation v. komissio, T‑2/03, EU:T:2005:125, 112 kohta ).

80

Koska oikeus tutustua toimielinten hallussa oleviin asiakirjoihin on lisäksi periaatteellinen ratkaisu, todistustaakka hakemuksen edellyttämän työn kohtuuttomasta laajuudesta on sillä toimielimellä, joka vetoaa tähän perustuvaan poikkeukseen (tuomio 13.4.2005, Verein für Konsumenteninformation v. komissio, T‑2/03, EU:T:2005:125, 113 kohta ja tuomio 10.9.2008, Williams v. komissio, T‑42/05, ei julkaistu, EU:T:2008:325, 86 kohta).

81

Kun toimielin on toimittanut todisteet niiden asiakirjojen, joita hakemus koskee, konkreettisen ja asiakirjakohtaisen tutkimisen edellyttämän hallinnollisen työn kohtuuttomuudesta, sillä on velvollisuus yrittää neuvotella hakijan kanssa yhtäältä selvittääkseen sen tai pyytääkseen hakijaa täsmentämään sille, miksi hakija haluaa saada kyseessä olevat asiakirjat, ja toisaalta pohtiakseen konkreettisesti, mitä vaihtoehtoja sillä on toteuttaa asiakirjojen konkreettista ja asiakirjakohtaista tutkimista vähemmän raskas toimenpide. Koska oikeus tutustua asiakirjoihin on lähtökohta, jää toimielimen tehtäväksi näissä olosuhteissa suosia sitä vaihtoehtoa, joka on suotuisin hakijan asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden kannalta mutta josta ei kuitenkaan aiheudu toimielimelle työmäärää, joka ylittää kohtuullisena pidettävät rajat (tuomio 13.4.2005, Verein für Konsumenteninformation v. komissio, T‑2/03, EU:T:2005:125, 114 kohta).

82

Tästä seuraa, että toimielin voi vapautua kaikesta konkreettisesta ja asiakirjakohtaisesta tutkimisesta vasta sen jälkeen, kun se on tosiasiallisesti tutkinut kaikki muut kuviteltavissa olevat vaihtoehdot ja selittänyt päätöksessään seikkaperäisesti syyt, joiden vuoksi myös näistä eri vaihtoehdoista aiheutuu sille kohtuuttoman suuri työmäärä (tuomio 13.4.2005, Verein für Konsumenteninformation v. komissio, T‑2/03, EU:T:2005:125, 115 kohta).

83

Edellä 78–82 kohdassa mainitun oikeuskäytännön valossa on tutkittava, täyttyvätkö käsiteltävässä asiassa kolme kumulatiivista edellytystä, eli ensinnäkin, onko pyydettyjen asiakirjojen konkreettisesta ja asiakirjakohtaisesta tutkimisesta aiheutuva työtaakka kohtuuton, toiseksi, onko parlamentti yrittänyt neuvotella hakijan kanssa, ja kolmanneksi, onko se pohtinut konkreettisesti vaihtoehtoisia ratkaisuja pyydettyjen asiakirjojen konkreettiselle ja asiakirjakohtaiselle tutkimiselle.

84

Ensimmäisen edellytyksen osalta riidanalaisesta päätöksestä mutta erityisesti vastinekirjelmästä ja vastaajan vastauksesta sekä parlamentin istunnon aikana esittämistä selityksistä ilmenee, että kaikkien tarjouspyyntöjen tutkiminen vaatisi noin 1500 asiakirjan manuaalista poimintaa yli 10000 asiakirjan joukosta, jotka on jaettu yli 1000 tiedostoon. Nämä 1500 asiakirjaa, joista jokainen koostuu keskimäärin 12 sivusta, vastaavat vähintään 18000 sivun kokonaismäärää ja koskevat yksinomaan parlamentin innovoinnin ja teknisen tuen pääosaston (PO) hallinnoimia tarjouspyyntöjä. Parlamentti selitti istunnon aikana myös, että tämä lukumäärä oli ainoastaan noin 75 prosenttia pyydetyistä asiakirjoista, kun otetaan huomioon, että jäljelle jäävät 25 prosenttia sisältyivät parlamentin muiden pääosastojen asiakirjoihin. Lisäksi muistutettiin, että tarjouskilpailun ITS 08 jälkeen tehdyt puitesopimukset koskivat 16:ta eri erää, joiden kokonaisarvo oli 300 miljoonaa euroa, ja että yhdeksän pääosastoa oli pannut ne täytäntöön.

85

Kantaja ei ole vakavasti kyseenalaistanut edellä 84 kohdassa mainittuja lukuja. Voidaan siis kohtuudella päätellä, että pyydettyjä asiakirjoja on erittäin suuri määrä.

86

On totta, kuten Ruotsin kuningaskunta korostaa, että pelkkä vetoaminen sivujen lukumäärään ei sellaisenaan riitä konkreettisen ja asiakirjakohtaisen tutkimisen edellyttämän työtaakan arvioimiseksi. Asiakirjoihin tutustumista koskevan hakemuksen tutkimiseksi tarvittava työmäärä riippuu nimittäin myös kyseisten asiakirjojen luonteesta ja niin muodoin siitä, miten syvällinen tämän tutkimisen on oltava (ks. vastaavasti tuomio 13.4.2005, Verein für Konsumenteninformation v. komissio, T‑2/03, EU:T:2005:125, 111 kohta).

87

Asiakirjoista ja erityisesti parlamentin esittämistä tarjouspyyntöjä koskevista esimerkeistä kuitenkin ilmenee, että nämä pyynnöt sisältävät vähintään yhden liitteen, jossa esitetään yksityiskohtaisesti tarkoitettua hanketta koskevat tarjouspyyntöasiakirjat. Tämä liite käsittää useita lukuja, joilla kullakin on eri kohde. Vaikka onkin totta, että tarjouspyyntöasiakirjojen rakenteessa voi näyttää olevan joitakin samankaltaisuuksia ja että tietyt yleiset eritelmät ovat toistuvia, kullakin 16 erällä, joita tarjouskilpailu ITS 08 koskee, on kuitenkin eri kohde. Kyseessä olevan hankkeen kohteen ja vaiheiden kuvaus sekä sovellettavat tekniset edellytykset ovat siis ominaisia kullekin tarjouspyynnölle, jonka hankintaviranomainen esittää puitesopimuksen täytäntöönpanemiseksi, ja edellyttävät erillistä analyysiä.

88

Parlamentti on lisäksi selittänyt, että innovoinnin ja teknisen tuen PO:n arvion mukaan pelkästään tähän pääosastoon kuuluvien tarjouspyyntöjen poimintaan tarvittaisiin 22 kokoaikatyötä tekevän henkilön työpäivää, kun taas asiakirjojen lajittelu ja analysointi vaatisi vielä 264 työpäivää yksinomaan tähän tehtävään omistautuneelta henkilöltä. Tämä toimenpide olisi myös suoritettava kahdeksassa muussa asianomaisessa pääosastossa koordinoidusti innovoinnin ja teknisen tuen PO:n kanssa, mikä edellyttäisi yhteistyön ja neuvottelujen muodossa tehtävää ylimääräistä työtä eri pääosastojen välillä.

89

Tältä osin kantajan istunnossa esittämä väite, jonka mukaan sellaisen yksinkertaisen ohjelmiston luominen olisi riittänyt, joka kykenee tunnistamaan tietyt tiedot tarjouspyynnöissä ja peittämään ne, ei voi riittää saattamaan kyseenalaiseksi edellä olevaan 88 kohtaan sisältyviä parlamentin selityksiä. Sen lisäksi, että tätä väitettä ei ole millään tavalla perusteltu, siinä ei nimittäin oteta huomioon tarjouspyyntöihin sisältyvien tietojen moninaisuutta eikä sitä, että jokaisella pyydetyistä asiakirjoista on itsenäinen sisältö, jonka ilmaisemista on tutkittava tutustumisoikeutta koskeviin eri poikkeuksiin nähden.

90

Edellä esitettyjen seikkojen perusteella ja koska kantaja ei ole esittänyt todisteita, joiden avulla olisi mahdollista osoittaa parlamentin esittämien lukujen ja tietojen virheellisyys, on pääteltävä, että kaikkien pyydettyjen asiakirjojen asiakirjakohtainen tutkiminen merkitsisi sille erityisen raskasta työtaakkaa.

91

Käsiteltävän asian erityisissä olosuhteissa tätä hallinnollista tehtävää voidaan pitää kohtuuttomana siltä osin kuin se edellyttäisi kaikkien pyydettyjen asiakirjojen tutkimiseksi tiukoissa määräajoissa, jotka on asetettu asetuksen N:o 1049/2001 7 artiklan 1 ja 3 kohdassa sekä 8 artiklan 1 ja 2 kohdassa, ja etenkin kantajan edellyttämään ajankohtaan 31.1.2015 mennessä, toisin sanoen 32 työpäivässä, useiden henkilöiden määräämistä kokoaikaisesti tutkimaan pyydettyjä asiakirjoja useissa pääosastoissa ainoastaan kantajan intressin vuoksi. Kyseiset henkilöt, jotka on otettu parlamentin palvelukseen täyttämään yleisen edun mukaisia tehtäviä ja joiden palkka maksetaan julkisista varoista, eivät siis kykenisi enää suorittamaan heille ensisijaisesti julkisen edun palvelemiseksi määrättyjä tehtäviä, mikä voisi vakavasti vaarantaa kyseisten yksiköiden asianmukaisen toiminnan.

92

Näin ollen parlamentti saattoi punnita hyvää hallintoa koskevan intressin turvaamiseksi yhtäältä yleisön intressiä siihen, että se saa oikeuden tutustua asiakirjoihin, ja toisaalta siitä aiheutuvaa työtaakkaa (ks. analogisesti tuomio 6.12.2001, neuvosto v. Hautala, C‑353/99 P, EU:C:2001:661, 30 kohta).

93

Toisesta edellytyksestä eli parlamentin velvollisuudesta yrittää neuvotella kantajan kanssa on todettava, että parlamentin 3.12.2014 päivätystä sähköpostiviestistä ilmenee, että tämä on kiinnittänyt kantajan huomiota pyydettyjen asiakirjojen suureen määrään ja kehottanut tätä täsmentämään näihin asiakirjoihin sisältyvien tietojen ilmaisemista koskevaa intressiään. Parlamentti on myös ehdottanut sille asetuksen N:o 1049/2001 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun kohtuullisen ratkaisun etsimistä ja ehdottanut aikataulun vahvistamista pyydettyjen asiakirjojen tutkimisen osalta sellaisten prioriteettien mukaan, jotka kantaja vahvistaisi.

94

Kantajalla oli siten mahdollisuus etsiä parlamentin kanssa sellaista ratkaisua, jonka avulla sen olisi mahdollista saada tutustua pyydettyihin asiakirjoihin ilman, että tämä muodostaisi kohtuuttoman työtaakan ja johtaisi mahdollisesti parlamentin kyseessä olevien yksiköiden toiminnan lamaantumiseen. Kuten jäljempänä 95 kohdassa esitetään, kantaja ei ole kuitenkaan käyttänyt millään tavalla hyväkseen tätä mahdollisuutta.

95

Kolmannesta edellytyksestä, joka koskee velvollisuutta pohtia vähemmän raskaita vaihtoehtoisia ratkaisuja, on todettava, että kantaja hylkäsi 5.12.2014 päivätyssä sähköpostiviestissä suoralta kädeltä edellä 93 kohdassa mainitun parlamentin ehdotuksen eikä täsmentänyt lainkaan sitä ensisijaisesti kiinnostavia eriä. Se ilmoitti päinvastoin, että sen tietojen mukaan kaikki pyydetyt asiakirjat oli rekisteröity sähköisessä muodossa parlamentin rekistereihin ja että niiden julkaisemisen ei pitäisi aiheuttaa liikaa haittaa, joten aikaraja 31.1.2015 ei olisi edes tarpeellinen. Lisäksi se katsoi, että jos parlamentti tarvitsi kaksi kuukautta aikaa kunkin erän osalta, tämä merkitsisi, että kaikkien asiakirjojen tutkiminen veisi noin kolme vuotta, toisin sanoen kaksi kuukautta kunkin 16 erän osalta, minkä seurauksena kantaja menettäisi oikeutensa ja asetus N:o 1049/2001 menettäisi myös tehokkaan vaikutuksensa. Kantaja siis toisti kaikkiin tarjouspyyntöihin tutustumista kokonaisuudessaan koskevan pyyntönsä ja piti kiinni päivämäärästä 31.1.2015.

96

Kantaja toisti samalla tavoin 17.12.2014 päivätyssä sähköpostiviestissä pyydettyjen asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaisemista viimeistään seuraavan vuoden tammikuun loppuun mennessä koskevan pyyntönsä. Sen mukaan tämä olisi ollut täysin mahdollista, kun otetaan huomioon parlamentin tietokoneistamisen korkea aste. Kantaja täsmensi myös kohtuullisen ratkaisun etsimistä koskevan väitetyn kieltäytymisensä osalta, että parlamentti oli ehdottanut aloittamista erän nro 7 asiakirjojen analysoinnilla, vaikka nämä olivat jo sen hallussa. Parlamentin ehdotus ei siten ollut kantajan mukaan itsessään kohtuullinen ja sen tarkoituksena oli pikemminkin viivästyttää kantajan toimenpiteitä. Lopuksi kantaja totesi, että parlamentti olisi voinut aloittaa ilmaisemalla erää nro 6 koskevien asiakirjojen sisältämät tiedot kokonaisuudessaan.

97

Kantaja ei myöskään peruuttanut erän nro 7 asiakirjoihin tutustumista koskevaa hakemustaan, vaikka nämä olivat jo sen hallussa. Kuten parlamentti on selittänyt istunnon aikana, erän nro 7 asiakirjojen tutkiminen oli kuitenkin myös välttämätöntä siltä osin kuin niiden sisältämien tietojen ilmaisemisen seurauksena suurella yleisöllä olisi ollut mahdollisuus tutustua niihin.

98

Lisäksi kantaja täsmensi kannekirjelmässä epäilevänsä, että sellaisia kilpailijoita, jotka olivat menestyneet tarjouskilpailun ITS 08 muissa erissä, erityisesti erässä nro 6 ja nro 8, olisi valittu sääntöjenvastaisesti sopimusten sopimuspuoliksi. Sen olisi siis ollut täysin mahdollista pyytää parlamenttia analysoimaan ensisijaisesti näiden kahden erän asiakirjat. Tältä osin kantaja ei voi väittää kanteen nostamisvaiheessa, että sen asiakirjoihin tutustumista koskevan hakemuksen olivat yksinomaan sanelleet yleiseen etuun ja avoimuusperiaatteen noudattamiseen liittyvät seikat, koska nämä seikat eivät lainkaan ilmene sen alkuperäisestä asiakirjoihin tutustumista koskevasta hakemuksesta eivätkä sen uudistetusta hakemuksesta.

99

Lisäksi, kuten parlamentti vastinekirjelmässä toteaa, tarjouskilpailun ITS 08 kunkin kuudentoista erän kuvauksesta ilmenee, että useat näistä eristä koskevat palveluja, jotka ovat luonteeltaan hyvin erilaisia kuin erässä nro 7 tarkoitetut palvelut. Erä nro 7 koskee nimittäin ATK-palvelujen kehittämistä, niiden toteuttamista ja ylläpitoa asiakirjojen hallinnan tai internetsivujen sisällönhallinnan kaltaisilla aloilla. Useat erät eivät kuitenkaan koske lainkaan tällaisten palvelujen kehittämistä vaan hyvinkin erilaisia palveluja, kuten esimerkiksi televiestintä (erä nro 2), käyttäjien tuki (erä nro 3) tai tutkimus, neuvonta ja asiantuntemus televiestinnän ja turvallisuuden alalla (erä nro 12). Näiden erien kuvauksesta ilmenee siis selvästi, että kantaja ei voinut vedota niiden kaikkien osalta täysin vastaavaan intressiin, jonka perusteella tarve saada pyydetyt asiakirjat 31.1.2015 mennessä olisi ollut oikeutettu.

100

Siten käsiteltävän asian hyvin erityisessä asiayhteydessä, jossa kantaja on osoittanut yhteistyöasenteen puutetta ja on suoraan torjunut kahteen otteeseen parlamentin ehdotuksen, vaikka se olisi erinomaisesti voinut osoittaa asiakirjat, jotka olivat sen näkemyksen mukaan ensisijaisia, parlamentin ei ollut mahdollista esittää asetuksessa N:o 1049/2001 säädetyssä tiukassa määräajassa muita konkreettisia ehdotuksia, joiden avulla olisi ollut mahdollista myöntää oikeus tutustua ainakin osaan pyydetyistä asiakirjoista hyvää hallintoa koskevan intressin yhteensovittamiseksi sen intressin kanssa, joka yleisöllä on pyydettyihin asiakirjoihin tutustumisen osalta.

101

Kantajan väite, jonka mukaan parlamentti olisi 3.12.2014 päivätyssä sähköpostiviestissä antanut ymmärtää, että kaikkien pyydettyjen asiakirjojen tutkimiseen tarvittaisiin yli kolme vuotta, ei saata mitenkään kyseenalaiseksi tätä päätelmää. Kyseisen sähköpostiviestin sanamuoto ei nimittäin yhtäältä tue tällaista tulkintaa ja toisaalta pyydettyjen asiakirjojen tutkimisen vaiheista ja määräajoista olisi nimenomaan voitu sopia parlamentin kanssa, jos kantaja olisi vaivautunut määrittämään prioriteettinsa ja vahvistamaan aikataulun, kuten parlamentti sille ehdotti.

102

Edellä esitetystä seuraa, että käsiteltävän asian sangen erityisissä olosuhteissa – kun otetaan huomioon vaadittu työmäärä, parlamentin esittämä ehdotus ja kantajan asenne – parlamentti saattoi vedota kohtuuttomaan työtaakkaan kieltäytyäkseen tutkimasta konkreettisesti ja asiakirjakohtaisesti kaikkia pyydettyjä asiakirjoja ilman, että sillä oli velvollisuutta muiden kuviteltavissa olevien vaihtoehtojen puuttuessa ilmoittaa päätöksessään seikkaperäisesti syyt, joiden vuoksi myös näistä vaihtoehdoista aiheutui sille kohtuuttoman suuri työmäärä. Parlamentti saattoi näin ollen evätä kokonaan tutustumisen näihin asiakirjoihin ilman, että on tarpeen pyytää sitä esittämään jäljennöstä niistä asiakirjoista, jotka se on todella tutkinut.

103

Ensimmäinen kanneperuste on näin ollen hylättävä ja sen seurauksena kanne on hylättävä ilman, että on tarpeen tutkia toisen kanneperusteen perusteltavuutta, jolla ei ole vaikutusta riidanalaisen päätöksen laillisuuteen.

104

Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Lisäksi työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltiot, jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

105

Koska kantaja on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut parlamentin vaatimusten mukaisesti. Ruotsin kuningaskunta vastaa väliintulijana omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti: