1

Euroopan komissio vaatii valituksellaan kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen 7.10.2015 antaman tuomion Bilbaína de Alquitranes ym. v. komissio (T‑689/13, ei julkaistu, EU:T:2015:767; jäljempänä valituksenalainen tuomio), jolla kyseinen tuomioistuin kumosi aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1272/2008 muuttamisesta sen mukauttamiseksi tekniseen ja tieteelliseen kehitykseen2.10.2013 annetun komission asetuksen (EU) N:o 944/2013 (EUVL 2013, L 261, s. 5; jäljempänä riidanalainen asetus) siltä osin kuin siinä luokiteltiin aine ”piki, kivihiiliterva, korkealämpötilainen” (EY-numero 266-028-2; jäljempänä CTPHT) ”Aquatic Acute 1:ksi” (H400) ja ”Aquatic Chronic 1:ksi” (H410).

2

Aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta sekä direktiivien 67/548/ETY ja 1999/45/EY muuttamisesta ja kumoamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1907/2006 muuttamisesta 16.12.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1272/2008 (EUVL 2008, L 353, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 10.3.2011 annetulla komission asetuksella (EU) N:o 286/2011 (EUVL 2011, L 83, s. 1; jäljempänä asetus N:o 1272/2008), johdanto-osan neljännessä, viidennessä, kuudennessa, seitsemännessä ja kahdeksannessa perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

3

Asetuksen N:o 1272/2008 liite I, jossa esitetään muun muassa vaaraluokkien luokituskriteerit ja jaottelu, koostuu viidestä osasta. Kyseisen liitteen 4 osassa olevassa 4.1.3 kohdassa, jonka otsikko on ”Seosten luokituskriteerit”, säädetään seuraavaa:

4

Asetuksen N:o 1272/2008 liitteessä I olevassa 4.1.3.5.5 kohdassa, jonka otsikko on ”Yhteenlaskumenetelmä”, säädetään seuraavaa:

5

Asetuksen N:o 1272/2008 liitteessä I olevassa 4.1.3.5.5.5.1 kohdassa säädetään seoksista, joissa on erittäin myrkyllisiä aineosia, seuraavaa:

”Kategorian välitön 1 ja kategorian krooninen 1 aineosat, joiden myrkyllisyys on alle 1 mg/l ja/tai krooninen myrkyllisyys alle 0,1 mg/l (jos aine ei ole nopeasti hajoava) ja 0,01 mg/l (jos aine on nopeasti hajoava), lisäävät seoksen myrkyllisyyttä jopa matalina pitoisuuksina, ja niitä painotetaan yleensä enemmän sovellettaessa seoksen luokiteltujen aineosien yhteenlaskuun perustuvaa luokitustapaa. Jos seos sisältää välittömän tai kroonisen myrkyllisyyden kategoriaan 1 luokiteltuja aineosia, sovelletaan yhtä seuraavista lähestymistavoista:

– –”

6

Valituksenalaisen tuomion 1–8 kohdassa esitetystä asian taustasta ilmenee, että CTPHT on jäännös kivihiilitervan korkealämpötilaisesta tislauksesta. Kyseinen aine kuuluu koostumukseltaan tuntemattomiin tai vaihteleviin aineisiin, kompleksisiin reaktiotuotteisiin tai biologisiin materiaaleihin (jäljempänä UVCB-aineet).

7

Alankomaiden kuningaskunta jätti syyskuussa 2010 Euroopan kemikaalivirastolle (ECHA) hakemuksen, jossa ehdotettiin CTPHT:n luokittelua syöpää aiheuttavaksi kategoriaan 1A (H350) kuuluvaksi aineeksi, perimää vaurioittavaksi kategoriaan 1B (H340) kuuluvaksi aineeksi, lisääntymiselle vaaralliseksi kategoriaan 1B (H360FD) kuuluvaksi aineeksi, vesiympäristölle välittömästi vaaralliseksi kategoriaan 1 (H400) kuuluvaksi aineeksi (jäljempänä Aquatic Acute 1) ja vesiympäristölle kroonisesti vaaralliseksi kategoriaan 1 (H410) kuuluvaksi aineeksi (jäljempänä Aquatic Chronic 1).

8

Komissio antoi riidanalaisen asetuksen 2.10.2013. Kyseisen asetuksen 1 artiklan 2 alakohdan a alakohdan i alakohdan ja b alakohdan i alakohdan, luettuna yhdessä sen liitteiden II ja IV kanssa, mukaan CTPHT luokitellaan muun muassa Aquatic Acute 1:ksi ja Aquatic Chronic 1:ksi. Mainitun asetuksen 3 artiklan 3 kohdan mukaan kyseistä luokittelua sovelletaan 1.4.2016 lähtien.

9

Bilbaína de Alquitranes SA, Deza a.s., Industrial Química del Nalón SA, Koppers Denmark A/S, Koppers UK Ltd, Koppers Netherlands BV, Rütgers basic aromatics GmbH, Rütgers Belgium NV, Rütgers Poland sp. z o.o., Bawtry Carbon International Ltd, Grupo Ferroatlántica SA, SGL Carbon GmbH (Saksa), SGL Carbon GmbH (Itävalta), SGL Carbon, SGL Carbon SA, SGL Carbon Polska S.A., ThyssenKrupp Steel Europe AG ja Tokai erftcarbon GmbH (jäljempänä Bilbaína ym.) nostivat kanteen, jolla ne vaativat riidanalaisen asetuksen kumoamista, ja esittivät kanteensa tueksi kolme kanneperustetta, joista toisen mukaan komissio oli tehnyt CTPHT:n myrkyllisyyttä koskevan ilmeisen arviointivirheen.

10

Unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisessa tuomiossa olennaisilta osin, että komissio oli tehnyt tällaisen virheen, koska se oli laiminlyönyt velvollisuutensa tarkastella kaikkia merkityksellisiä tekijöitä ja seikkoja ottaakseen asianmukaisesti huomioon 16 polysyklisen aromaattisen hiilivedyn esiintyvyyden CTPHT:ssä ja kyseisten hiilivetyjen kemialliset vaikutukset.

11

Niinpä unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi toisen kanneperusteen toisen osan ja kumosi riidanalaisen asetuksen siltä osin kuin siinä luokiteltiin CTPHT Aquatic Acute 1:ksi ja Aquatic Chronic 1:ksi.

12

Komissio vaatii, että unionin tuomioistuin kumoaa valituksenalaisen tuomion, palauttaa asian unionin yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi ja määrää, että tässä oikeusasteessa aiheutuvista oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

13

Bilbaína ym. vaativat, että unionin tuomioistuin hylkää valituksen tai palauttaa asian unionin yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi ja velvoittaa komission korvaamaan muutoksenhakuun liittyvät oikeudenkäyntikulut siinäkin tapauksessa, että valitus hyväksyttäisiin osittain.

14

ECHA vaatii, että unionin tuomioistuin kumoaa valituksenalaisen tuomion, palauttaa asian unionin yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi ja määrää, että tässä oikeusasteessa aiheutuvista oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

15

Tanskan hallitus vaatii, että unionin tuomioistuin kumoaa valituksenalaisen tuomion ja palauttaa asian unionin yleiselle tuomioistuimelle.

16

Saksan hallitus vaatii, että unionin tuomioistuin kumoaa valituksenalaisen tuomion, palauttaa asian unionin yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi ja määrää, että tässä oikeusasteessa aiheutuvista oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

17

Alankomaiden kuningaskunta vaatii, että unionin tuomioistuin kumoaa valituksenalaisen tuomion.

18

Bilbaína ym:iden 24.3.2016 jättämä hakemus riidanalaisen asetuksen täytäntöönpanon lykkäämisestä hylättiin unionin tuomioistuimen varapresidentin 7.7.2016 antamalla määräyksellä komissio v. Bilbaína de Alquitranes ym. (C‑691/15 P-R, ei julkaistu, EU:C:2016:597).

19

Komissio väittää, että valituksenalaisen tuomion 31–34 kohdassa esitetyt perustelut ovat puutteelliset niiden ristiriitaisuuden ja epätäsmällisyyden vuoksi. Sen mukaan kyseisten perustelujen perusteella ei ole mahdollista ymmärtää, kumosiko unionin yleinen tuomioistuin riidanalaisen asetuksen siksi, että komissio käytti yhteenlaskumenetelmää, vai siksi, että se teki virheen kyseisen menetelmän soveltamisessa.

20

Komission mukaan unionin yleinen tuomioistuin moitti valituksenalaisen tuomion 34 kohdassa komissiota siitä, että tämä tukeutui CTPHT:n muodostavien ainesosien ominaispiirteisiin eikä kokonaisuutena tarkasteltavan aineen ominaispiirteisiin, mikä viittaa siihen, että se piti yhteenlaskumenetelmää virheellisenä. Sen sijaan kyseisen tuomion 22 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin esitti komission mukaan, että Bilbaínan ym. kanneperuste koski kyseisen menetelmän soveltamisperiaatetta. Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin esitti komission mukaan mainitun tuomion 32 ja 33 kohdassa, että sen olisi pitänyt ottaa huomioon kokonaisuutena tarkasteltavan aineen heikko liukenevuus, kun se sovelsi yhteenlaskumenetelmää.

21

Bilbaína ym. kiistävät komission väitteet.

22

Unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että unionin yleiselle tuomioistuimelle kuuluva perusteluvelvollisuus edellyttää, että se esittää arviointinsa selkeästi ja yksiselitteisesti, jotta asianosaiset saavat selville annetun ratkaisun perustelut ja jotta unionin tuomioistuin kykenee harjoittamaan tuomioistuinvalvontaansa (ks. mm. tuomio 7.1.2004, Aalborg Portland ym. v. komissio, C‑204/00 P, C‑205/00 P, C‑211/00 P, C‑213/00 P, C‑217/00 P ja C‑219/00 P, EU:C:2004:6, 372 kohta ja määräys 1.6.2017, Universidad Internacional de la Rioja v. EUIPO, C‑50/17 P, ei julkaistu, EU:C:2017:415, 12 kohta).

23

Unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 30 kohdassa, että ”komissio [oli tehnyt] ilmeisen arviointivirheen luokittelemalla CTPHT:n sen ainesosien perusteella Aquatic Acute 1:ksi (H400) ja Aquatic Chronic 1:ksi (H410) ja [laiminlyönyt] velvollisuuttaan ottaa huomioon kaikki asian kannalta merkitykselliset tekijät ja seikat sen huomioimiseksi asianmukaisesti, missä suhteessa 16 [polysyklistä aromaattista hiilivetyä] esiintyvät CTPHT:ssä, sekä niiden kemialliset vaikutukset”.

24

Kyseisen tuomion 31–34 kohdasta ilmenee, että unionin yleinen tuomioistuin totesi, etteivät komissio ja ECHA olleet osoittaneet, että ”komissio [oli ottanut] huomioon sen, että [ECHAn riskinarviointikomitean lausuntoon liitetyn] tausta-asiakirjan 1.3 kohdan, jonka otsikko on ’Fysikaaliskemialliset ominaisuudet’, mukaan CTPHT:n ainesosia vapautuu CTPHT:stä vain vähän ja että aine on erittäin vakaa”.

25

Arviointi perustuu kahteen seikkaan. Valituksenalaisen tuomion 33 kohdassa esitetty ensimmäinen seikka koskee sitä, ettei ECHAn riskinarviointikomitean lausunnosta sen paremmin kuin kyseiseen lausuntoon liitetystä tausta-asiakirjastakaan ilmene, että CTPHT:n heikko vesiliukoisuus olisi otettu huomioon. Kyseisen tuomion 34 kohdassa esitetty toinen seikka on toteamus siitä, että CTPHT:n luokittelu perustui olettamaan, jonka mukaan 9,2 prosenttia CTPHT:stä muodostavat 16 ainesosaa voivat liueta veteen, kun taas riskinarviointikomitean lausuntoon liitetyn tausta-asiakirjan mukaan kyseisen aineen vesiliukoisuusaste on enintään 0,0014 prosenttia.

26

Valituksenalaisen tuomion 31–34 kohdassa tukeudutaan perusteluihin, joista ilmenee näin ollen selkeästi ja yksiselitteisesti, ettei unionin yleinen tuomioistuin katsonut, että komissio olisi käyttänyt yhteenlaskumenetelmää virheellisesti, kun se antoi riidanalaisen asetuksen. Unionin yleinen tuomioistuin perusteli ratkaisunsa oikeudellisesti riittävällä tavalla, kun se totesi kyseisen tuomion 31–34 kohdassa, että komissio oli tehnyt ilmeisen arviointivirheen yhteenlaskumenetelmän soveltamisen yhteydessä.

27

Näin ollen ensimmäinen valitusperuste on hylättävä perusteettomana.

28

Toinen valitusperuste koostuu kahdesta osasta. Toisen valitusperusteen ensimmäinen osa perustuu olettamaan siitä, että unionin yleinen tuomioistuin katsoi komission käyttäneen virheellisesti yhteenlaskumenetelmää. Koska kyseinen olettama on kuitenkin virheellinen, kuten edellä 26 kohdassa todetaan, kyseisen valitusperusteen ensimmäinen osa on hylättävä heti. Näin ollen toinen valitusperuste on syytä tutkia sen toisen osan osalta.

29

Komissio moittii toisen valitusperusteensa toisessa osassa unionin yleistä tuomioistuinta siitä, millä perusteilla se totesi valituksenalaisen tuomion 31–34 kohdassa komission tehneen ilmeisen arviointivirheen.

30

Komissio väittää, että CTPHT:n kokonaisuutena tarkasteltavan vesiliukoisuuden huomioon ottaminen on ristiriidassa kyseisen aineen ainesosien arviointiin perustuvan yhteenlaskumenetelmän kanssa. Se esittää, että olettama, jonka mukaan aineen ainesosat liukenevat veteen, liittyy kiinteästi yhteenlaskumenetelmään. Kyseisessä menetelmässä oletetaan ainesosien liukenevan kokonaan, sillä niiden liukenevuus on otettu huomioon jo aikaisemmassa vaiheessa niiden myrkyllisyyden arvioimisen yhteydessä. Se, että nyt käsiteltävässä asiassa huomioon otetut 16 ainesosaa muodostavat vain 9,2 prosenttia CTPHT:stä, on komission mukaan merkityksetöntä, koska kyseisen menetelmän soveltaminen ei edellytä suuren ainesosamäärän huomioon ottamista eikä sitä, että huomioon otettavat ainesosat muodostaisivat huomattavan osan aineesta. Yhteenlaskumenetelmällä ainoastaan tutkitaan asetuksessa N:o 1272/2008 asetettujen kynnysarvojen täyttyminen, eikä komissiolla ole tältä osin mitään harkintavaltaa. Niinpä unionin yleinen tuomioistuin teki komission mukaan oikeudellisen virheen, kun se moitti komissiota siitä, ettei tämä ottanut huomioon seikkoja, joista ei säädetä asetuksen N:o 1272/2008 liitteessä I olevassa 4.1.3.5.5 kohdassa tarkoitetun yhteenlaskumenetelmän yhteydessä.

31

Bilbaína ym. katsovat, että koska CTPHT liukenee huonosti veteen, unionin yleinen tuomioistuin pohti aiheellisesti sitä, päästiinkö yhteenlaskumenetelmällä oikeaan ratkaisuun. Niiden mukaan se, että komission toimintavapautta rajoitettaisiin menetelmällä, jossa sitä kielletään ottamasta huomioon tosiseikkoja, jotka horjuttavat sitä teoreettista hypoteesia, jota komissio aikoo noudattaa, voi johtaa absurdeihin, epäoikeudenmukaisiin ja tieteellisesti perusteettomiin tuloksiin.

32

Tanskan ja Saksan hallitukset hyväksyvät komission käyttämän menetelmän. Niiden mukaan asetuksen N:o 1272/2008 liitteessä I olevassa 4.1.3.5.5 kohdassa ei edellytetä seoksen kokonaisuutena tarkasteltavan vesiliukoisuuden huomioon ottamista, toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisessa tuomiossa.

33

Toisen valitusperusteen toisessa osassa nostetaan esiin kysymys siitä, onko komission silloin, kun se soveltaa yhteenlaskumenetelmää ratkaistakseen, kuuluuko UVCB-aine vesiympäristölle välittömästi myrkyllisten ja kroonisesti myrkyllisten aineiden kategorioihin, rajoitettava arviointinsa koskemaan ainoastaan asetuksen N:o 1272/2008 liitteessä I olevassa 4.1.3.5.5 kohdassa nimenomaisesti tarkoitettuja seikkoja ja sivuutettava muut seikat, vai onko komission sitä vastoin huolellisuusvelvoitteensa perusteella tutkittava huolellisesti ja puolueettomasti muitakin seikkoja, jotka ovat merkityksellisiä, vaikka niistä ei nimenomaisesti säädetä mainituissa säännöksissä.

34

Tässä yhteydessä on muistutettava – kuten unionin yleinen tuomioistuin totesi olennaisilta osin valituksenalaisen tuomion 23 kohdassa –, että komissiolla on katsottava olevan laaja harkintavalta, jotta se voi luokitella aineen asetuksen N:o 1272/2008 mukaisesti, kun otetaan huomioon sen tarve suorittaa monitahoisia tieteellisiä ja teknisiä arviointeja (tuomio 18.7.2007, Industrias Químicas del Vallés v. komissio, C‑326/05 P, EU:C:2007:443, 75 kohta ja tuomio 21.7.2011, Etimine, C‑15/10, EU:C:2011:504, 60 kohta).

35

Tällaisen harkintavallan käyttäminen ei kuitenkaan jää tuomioistuinvalvonnan ulkopuolelle. Erityisesti on mainittava, että kun asianosainen vetoaa toimivaltaisen toimielimen tekemään ilmeiseen arviointivirheeseen, Euroopan unionin tuomioistuinten on tutkittava, onko kyseinen toimielin tutkinut huolellisesti ja puolueettomasti kaikki kyseiseen asiaan liittyvät merkitykselliset seikat eli seikat, joihin asiassa tehdyt päätelmät perustuvat (ks. mm. tuomio 21.11.1991, Technische Universität München, C‑269/90, EU:C:1991:438, 14 kohta; tuomio 18.7.2007, Industrias Químicas del Vallés v. komissio, C‑326/05 P, EU:C:2007:443, 77 kohta; tuomio 6.11.2008, Alankomaat v. komissio, C‑405/07 P, EU:C:2008:613, 56 kohta ja tuomio 22.12.2010, Gowan Comércio Internacional e Serviços, C‑77/09, EU:C:2010:803, 57 kohta). Tällainen huolellisuusvelvoite on erottamaton osa hyvän hallinnon periaatetta ja sitä sovelletaan yleisesti unionin hallinnon toimintaan (tuomio 4.4.2017, Médiateur v. Staelen, C‑337/15 P, EU:C:2017:256, 34 kohta; ks. myös vastaavasti tuomio 29.3.2012, komissio v. Viro, C‑505/09 P, EU:C:2012:179, 95 kohta).

36

Nyt käsiteltävässä asiassa on riidatonta, että UVCB-aineen luokittelu siitä vesiympäristölle aiheutuvien vaarojen kannalta on suoritettava asetuksessa N:o 1272/2008 säädettyjen seosten luokittelua koskevien säännösten mukaisesti. Kyseisen asetuksen liitteessä I olevasta 4.1.3.2 kohdasta ilmenee seuraavaa:

”Vesiympäristölle aiheutuvien vaarojen luokituksessa käytetään vaiheittaista lähestymistapaa, joka riippuu saatavilla olevista seosta ja sen aineosia koskevista tiedoista. – – Vaiheittaisen lähestymistavan tekijöitä ovat

seoksilla tehtyihin testeihin perustuva luokitus

päättelysääntöihin perustuva luokitus

luokiteltujen aineosien yhteenlasku ja/tai yhteenlaskukaava.”

37

Kyseisessä kohdassa asetetaan nämä kolme menetelmää etusijajärjestykseen. Jos käytettävissä olevien tietojen perusteella ei nyt käsiteltävän asian tavoin voida käyttää kahta ensimmäistä menetelmää, UVCB-aine on näin ollen luokiteltava yhteenlaskumenetelmällä asetuksen N:o 1272/2008 liitteessä I olevan 4.1.3.5.5 kohdan yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti.

38

Kategorioiden Aquatic Acute 1 ja Aquatic Chronic 1 osalta kyseisessä menetelmässä olennaisilta osin lasketaan kyseisiin kategorioihin luokiteltujen ainesosien pitoisuuksien yhteismäärä, joka kerrotaan M-kertoimella. Kyseinen M-kerroin kasvaa käänteisesti kyseessä olevan aineen myrkyllisyyteen nähden sen ilmentämiseksi, että kyseisiin vaaraluokkiin kuuluvat aineet asetuksen N:o 1272/2008 liitteessä I olevan 4.1.3.5.5.5.1 kohdan mukaisesti ”lisäävät seoksen myrkyllisyyttä jopa matalina pitoisuuksina, ja niitä painotetaan yleensä enemmän sovellettaessa – – yhteenlaskuun perustuvaa luokitustapaa”. Jos M-kertoimella painotettujen pitoisuuksien summa on vähintään 25 prosenttia, kyseinen aine luokitellaan Aquatic Acute 1:ksi ja Aquatic Chronic 1:ksi.

39

On totta, ettei asetuksen N:o 1272/2008 liitteessä olevassa 4.1.3.5.5 kohdassa tarkastella muiden kuin kyseisessä säännöksessä nimenomaisesti tarkoitettujen kriteerien soveltamista. On kuitenkin todettava, ettei missään säännöksessä nimenomaisesti kielletä UVCB-aineen luokittelun kannalta mahdollisesti merkityksellisten muiden seikkojen huomioon ottamista.

40

Lisäksi kyseinen 4.1.3.5.5 kohta on sijoitettava asiayhteyteensä.

41

Asetuksen N:o 1272/2008 liitteessä I olevan 4.1.3.1 kohdan mukaan edellä 38 kohdassa pääpiirteittäin kuvattua menettelyä seosten luokittelemiseksi sovelletaan tarvittaessa, ”jotta seoksen vesiympäristölle aiheuttamien vaarojen luokituksessa voitaisiin hyödyntää kaikki saatavissa olevat tiedot”. Kuten julkisasiamies esittää ratkaisuehdotuksensa 73 kohdassa, ilmaisujen ”tarvittaessa” (kohdan englanninkielisessä versiossa ”where appropriate”) ja ”kaikki saatavissa olevat tiedot” käyttäminen horjuttaa tulkintaa, jonka mukaan muiden kuin yhteenlaskumenetelmän yhteydessä nimenomaisesti säädettyjen tietojen huomioon ottaminen olisi kaikissa tilanteissa poissuljettua.

42

Lisäksi asetuksen N:o 1272/2008 johdanto-osan neljännestä, viidennestä, kuudennesta, seitsemännestä ja kahdeksannesta perustelukappaleesta ilmenee, että unionin lainsäätäjä on tahtonut ”osallistua luokitusta ja merkintöjä koskevien kriteerien yleiseen yhdenmukaistamiseen sekä YK:n tasolla että sisällyttämällä kansainvälisesti sovitut GHS-kriteerit yhteisön lainsäädäntöön”. Kyseisen asetuksen liitteessä I toistetaankin lähes kaikki GHS-säännökset sanatarkasti.

43

Kuten julkisasiamies korostaa ratkaisuehdotuksensa 79 kohdassa, GHS:n, erityisesti sen liitteen 9, jonka otsikko on ”Opas vesiympäristölle aiheutuvista vaaroista”, tekstistäkin ilmenee, että aineista vesiympäristölle aiheutuvien vaarojen luokittelussa käytettävä menettelyllinen lähestymistapa on herkkä muun muassa siksi, että ilmaisu ”’aine’ kattaa laajan joukon kemianteollisuuden tuotteita, joista suuri osa on hyvin vaikea luokitella joustamattomiin kriteereihin perustuvan järjestelmän avulla”. Kyseisessä asiakirjassa korostetaan luokittelusta ”jopa asiantuntijoille seuraavia vaikeita monitahoisia tulkintaongelmia” erityisesti niin sanottujen ”kompleksisten tai monia ainesosia sisältävien aineiden” osalta, joiden ”biohajoavuus-, bioakkumulaatio-, jakautumiskerroin- ja vesiliukoisuusominaisuudet aiheuttavat tulkintaongelmia, koska seoksen kaikki ainesosat voivat käyttäytyä eri tavalla”.

44

Kyseisen asiakirjan laatijat ovat näin halunneet kiinnittää huomiota GHS:n mukaisiin vesiympäristölle aiheutuvien vaarojen luokittelua koskeviin menettelykriteereihin kiinteästi liittyviin rajoituksiin tiettyjen sellaisten aineiden osalta, joille on luonteenomaista muun muassa niiden kompleksisuus, pysyvyys tai heikko liukenevuus.

45

Unionin lainsäätäjä on sisällyttänyt GHS-säännökset asetuksen N:o 1272/2008 liitteeseen I ilmaisematta aikomusta poiketa kyseisestä lähestymistavasta. Tässä tilanteessa ei voida katsoa, että unionin lainsäätäjä olisi sivuuttanut kyseisiä menettelyllisiä rajoituksia, kun se sisällytti GHS:n asetukseen N:o 1272/2008.

46

Yhteenlaskumenetelmän joustamaton ja automaattinen soveltaminen kaikissa tilanteissa voi johtaa siihen, että sellaisen UVCB-aineen, jonka ainesosista vain harvat ovat tunnettuja, vaarallisuutta vesiympäristölle aliarvioidaan. Tällaista lopputulosta ei voida pitää asetuksella N:o 1272/2008 tavoitellun ympäristön ja kansanterveyden suojelua koskevan päämäärän mukaisena.

47

Niinpä on katsottava, että kun komissio soveltaa yhteenlaskumenetelmää ratkaistakseen, onko UVCB-aine vesiympäristölle välittömästi ja kroonisesti myrkyllinen, sen ei tarvitse rajoittaa arviointiaan pelkästään asetuksen N:o 1272/2008 liitteessä I olevassa 4.1.3.5.5 kohdassa nimenomaisesti mainittuihin seikkoihin siten, että muut seikat sivuutetaan. Komission on huolellisuusvelvoitteensa mukaisesti tutkittava huolellisesti ja puolueettomasti muut seikat, joilla on merkitystä, vaikka niistä ei nimenomaisesti säädetä mainituissa säännöksissä.

48

Nyt käsiteltävässä asiassa komissio esittää ECHAn sekä Tanskan ja Saksan hallitusten tukemana, ettei CTPHT:n heikolla veteen liukenevuudella ole merkitystä yhteenlaskumenetelmän soveltamisen kannalta. Se katsoo nimittäin, että yhteenlaskumenetelmässä otetaan välillisesti huomioon vesiympäristölle ”välittömästi vaarallisten” ja ”kroonisesti vaarallisten” aineiden kategorioihin kuuluvien ainesosien liukenevuus.

49

Se, voidaanko CTPHT:n heikolla liukenevuudella katsoa olevan merkitystä ja onko se tästä syystä otettava huomioon kyseisen aineen vesiympäristölle aiheuttamien vaarojen luokittelussa, on tosiseikkojen oikeudelliseen arviointiin liittyvä kysymys, joka kuuluu unionin tuomioistuimen toimivaltaan sen muutoksenhakuasioissa harjoittaman valvonnan yhteydessä.

50

Valituksenalaisen tuomion 28 kohdasta ilmenevä perustelu, jonka mukaan ”kyseisen aineen, ei pelkästään sen ainesosien, on täytettävä luokittelukriteerit, jotta aineen voidaan katsoa kuuluvan välittömän tai kroonisen myrkyllisyyden kategorioihin”, ei ole riidanalainen.

51

Asetuksen N:o 1272/2008 liitteessä I olevassa 4.1.3.5.5 kohdassa tarkoitettu luokittelumenetelmä perustuu olettamaan, jonka mukaan huomioon otettavat ainesosat ovat 100-prosenttisesti liukenevia. Kyseisen olettaman perusteella yhteenlaskumenetelmään kuuluu, ettei ainesosien pitoisuus ylitä 25 prosentin raja-arvoa, ja siinä lasketaan näin ollen välittömän ja kroonisen myrkyllisyyden kategorioihin kuuluvien ainesosien pitoisuuksien – painotettuna kunkin niistä myrkyllisyysprofiilia vastaavalla M-kertoimella – summa.

52

Kyseiseen menetelmään kuuluu kuitenkin erottamattomasti se, että sen luotettavuus kärsii tilanteissa, joissa ainesosien painotettu summa ylittää 25 prosentin raja-arvoa vastaavan pitoisuustason vähemmässä määrin kuin kyseessä olevan aineen havaitun, kokonaisuutena tarkasteltavan liukoisuusasteen ja hypoteettisen 100 prosentin liukoisuusasteen suhde. Tällaisissa tilanteissa nimittäin on mahdollista, että yhteenlaskumenetelmä johtaa yksittäistapauksissa lainsäädännön mukaista 25 prosentin raja-arvoa suurempaan tai pienempään tulokseen sen mukaan, otetaanko huomioon ainesosien vai kokonaisuutena tarkasteltavan aineen hypoteettinen liukenevuusaste.

53

On riidatonta, että riskinarviointikomitean lausuntoon liitetyn selvityksen liitteessä I olevasta taulukosta 7.6.2 ilmenee, että yhtäältä yhteenlaskumenetelmä johtaa tulokseen 14521 prosenttia ja että toisaalta kyseinen tulos on 581 kertaa suurempi kuin siihen, että 25 prosentin raja-arvo ylittyy M-kertoimella painottamisen jälkeen, vaadittava vähimmäistaso. On myös riidatonta, että kyseisen asiakirjan 1.3 kohdasta, jonka otsikko on ”Fysikaaliskemialliset ominaisuudet”, ilmenee lisäksi, että CTPHT:n liukenevuus veteen oli enintään 0,0014 prosenttia eli noin 71000 kertaa vähemmän kuin huomioon otettujen ainesosien osalta käytetty hypoteettinen 100 prosentin liukenevuus.

54

Niinpä unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 34 kohdassa tosiseikastoa vääristämättä ja sen oikeudellista luokittelua koskevaa virhettä tekemättä, että ”olettaessaan, että kaikki [ainesosat] liukenevat veteen, komissio on siten lähtenyt luokituksessaan siitä oletuksesta, että 9,2 prosenttia CTPHT:stä voi liueta veteen. Kuten [riskinarviointikomitean lausuntoon liitetyn] tausta-asiakirjan 1.3 kohdasta ilmenee, tämä arvo ei kuitenkaan ole realistinen, koska aineen enimmäisliukoisuusaste on 0,0014 prosenttia”.

55

Unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 32 kohdassa, että ”komissio ja ECHA eivät kumpikaan [ole] kyenneet – – osoittamaan, että komissio [oli ottanut] huomioon sen, että [riskinarviointikomitean lausuntoon liitetyn] tausta-asiakirjan 1.3 kohdan, jonka otsikko on ’Fysikaaliskemialliset ominaisuudet’, mukaan CTPHT:n ainesosia vapautuu CTPHT:stä vain vähän ja että aine on erittäin vakaa”, ja se saattoi mainitun tuomion 30 kohdassa todeta oikeudellista virhettä tekemättä, että ”komissio [oli tehnyt] ilmeisen arviointivirheen, kun se luokitteli CTPHT:n Aquatic Acute 1:ksi (H400) ja Aquatic Chronic 1:ksi (H410) sen ainesosien perusteella eikä noudattanut velvollisuuttaan tarkastella kaikkia merkityksellisiä seikkoja ottaakseen asianmukaisesti huomioon 16 ainesosan esiintyvyyttä CTPHT:ssä ja niiden kemiallisia vaikutuksia”.

56

Toinen valitusperuste on siten hylättävä perusteettomana.

57

Komissio ilmoittaa antaneensa riidanalaisen asetuksen laajan tieteellisen selvityksen perusteella. Kyse oli sen mukaan erittäin monitahoisista seikoista, jotka oikeuttavat yhteenlaskumenetelmän soveltamisen. Komission mukaan unionin yleinen tuomioistuin poimi kyseisestä laajasta tieteellisestä ja teknisestä aineistosta komission arvioinnin horjuttamiseksi ainoastaan virkkeen, jonka mukaan 9,2 prosenttia CTPHT:stä saattoi liueta veteen. Kyseinen seikka kuuluu komission mukaan kuitenkin erottamattomasti yhteenlaskumenetelmään. Se katsoo unionin yleisen tuomioistuimen korvanneen komission arvioinnin omallaan toteamalla valituksenalaisen tuomion 34 kohdassa, että CTPHT:n liukenevuus oli enintään 0,0014 prosenttia. Lisäksi se katsoo, että näin toimimalla unionin yleinen tuomioistuin otti selvitysaineiston, jonka perusteella riidanalainen asetus annettiin, huomioon vääristyneellä tavalla.

58

On kuitenkin todettava, että kolmas valitusperuste perustuu valituksenalaisen tuomion virheelliseen lukemiseen. Unionin yleinen tuomioistuin ei korvannut valituksenalaisen tuomion 34 kohdassa unionin viranomaisten tosiseikastosta tekemää tieteellistä ja teknistä arviointia omallaan. Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi, joka perustui riskinarviointikomitean lausuntoon liitetystä tausta-asiakirjasta ilmeneviin tietoihin, koski edellä 35 kohdassa mainitun, tuomioistuinvalvonnan laajuutta koskevan vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti yksinomaan menettelyllistä kysymystä siitä, noudattiko komissio CTPHT:n luokituksessa velvollisuuttaan ottaa huomioon kaikki merkitykselliset tekijät ja seikat.

59

Niinpä kolmas valitusperuste on hylättävä perusteettomana.

60

Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että valitus on hylättävä kokonaisuudessaan.

61

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 184 artiklan 2 kohdan mukaan on niin, että jos valitus on perusteeton, unionin tuomioistuin tekee ratkaisun oikeudenkäyntikuluista. Saman työjärjestyksen 138 artiklan, jota sovelletaan sen 184 artiklan 1 kohdan nojalla valituksen käsittelyyn, 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.

62

Työjärjestyksen 140 artiklan, jota sovelletaan valituksen käsittelyyn saman työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla, 1 kohdan mukaan asiassa väliintulijoina olleet jäsenvaltiot ja toimielimet vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

63

Työjärjestyksen 184 artiklan 4 kohdassa määrätään, että jos ensimmäisessä oikeusasteessa väliintulijana esiintynyt osallistuu oikeudenkäyntiin, unionin tuomioistuin voi määrätä, että se vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

64

Koska Bilbaína ym. ovat vaatineet komission velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut ja koska komissio on hävinnyt asian, se on velvoitettava vastaamaan omien oikeudenkäyntikulujensa lisäksi Bilbaínan ym. oikeudenkäyntikuluista, mukaan lukien unionin tuomioistuimen varapresidentin 7.7.2016 antamaan määräykseen komissio v. Bilbaína de Alquitranes ym. (C‑691/15 P-R, ei julkaistu, EU:C:2016:597) johtaneeseen väliaikaista oikeussuojaa koskeneeseen menettelyyn liittyneet oikeudenkäyntikulut.

65

Muutoksenhakuasiaan väliintulijoina osallistuneet Tanskan kuningaskunta, Saksan liittotasavalta ja Alankomaiden kuningaskunta vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan

66

ECHA, joka esiintyi väliintulijana ensimmäisessä oikeusasteessa, vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

67

GrafTech Iberica SL, joka esiintyi väliintulijana ensimmäisessä oikeusasteessa ja osallistui suulliseen käsittelyyn esittämättä vaatimusta komission velvoittamisesta korvaamaan oikeudenkäyntikulut, vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kuudes jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: