—

Euroopan komissio, asiamiehinään L. Grønfeldt ja M. Wasmeier,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (EYVL 1992, L 302, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 20.11.2006 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1791/2006 (EUVL 2006, L 363, s. 1; jäljempänä tullikoodeksi), 202 artiklan 3 kohdan ensimmäisen ja toisen luetelmakohdan sekä 212 a artiklan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat logistiikkayritys Ultra-Brag AG, joka tarjoaa muun muassa kuljetuspalveluja Euroopan sisävesillä, ja Hauptzollamt Lörrach (Lörrachin päätullitoimipaikka, Saksa) ja joka koskee sellaisen tullivelan maksamista, joka on syntynyt, kun tavaroita on tuotu säännösten vastaisesti Euroopan unionin tullialueelle.

3

Tullikoodeksi kumottiin unionin tullikoodeksista 9.10.2013 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 952/2013 (EUVL 2013, L 269, s. 1).

4

Tullikoodeksin 38 artiklan 1 kohdassa säädettiin seuraavaa:

”Henkilön, joka tuo tavarat yhteisön tullialueelle, on viipymättä kuljetettava ne tulliviranomaisten tähän tarkoitukseen mahdollisesti osoittamaa reittiä ja näiden antamia ohjeita noudattaen:

– –”

5

Mainitun koodeksin 40 artiklassa säädettiin seuraavaa:

”Tavarat, jotka saapuvat yhteisön tullialueelle, esittää tullille henkilö, joka toi ne kyseiselle alueelle, tai tarvittaessa henkilö, joka vastaa tavaroiden kuljetuksesta tuonnin jälkeen, paitsi jos kyseessä on tavara, jota kuljetetaan kuljetusvälineessä, joka ainoastaan kulkee yhteisön tullialueen aluevesien tai ilmatilan kautta pysähtymättä yhteisön tullialueella. Tavarat esittävän henkilön on viitattava tavaroiden osalta aiemmin jätettyyn yleisilmoitukseen tai tulli-ilmoitukseen.”

6

Tullikoodeksin 185 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan sanamuoto oli seuraava:

”Yhteisön tullialueelta viedyt ja sinne kolmen vuoden kuluessa palautetut ja vapaaseen liikkeeseen luovutetut yhteisötavarat on asianomaisen hakemuksesta vapautettava tuontitulleista.”

7

Saman koodeksin 202 artiklassa säädettiin seuraavaa:

”1.   Tuontitullivelka syntyy, kun:

– –

Tässä artiklassa tarkoitetaan säännösten vastaisella tuonnilla 38–41 artiklan ja 177 artiklan toisen luetelmakohdan vastaista tuontia.

2.   Tullivelka syntyy sinä ajankohtana, jona säännösten vastainen tuonti tapahtuu.

3.   Velallisina ovat:

8

Tullikoodeksin 212 a artiklan sanamuoto oli seuraava:

”Kun tullilainsäädännössä säädetään tavaran edullisesta tullikohtelusta sen luonteen tai tietyn käyttötarkoituksen perusteella, tullittomuudesta tai osittaisesta tai täydellisestä tuonti- tai vientitulleista vapauttamisesta 21, 82, 145 tai 184–187 artiklan nojalla, tätä edullista tullikohtelua, tullittomuutta tai vapauttamista sovelletaan myös niissä tapauksissa, joissa tullivelka syntyy 202–205, 210 tai 211 artiklan nojalla, jos tavaranhaltijan toiminnassa ei ole havaittavissa vilpillistä menettelyä eikä ilmeistä huolimattomuutta ja hän esittää todisteet siitä, että muut edullisen tullikohtelun, tullittomuuden tai tullista vapauttamisen soveltamista koskevat edellytykset ovat täyttyneet.”

9

Ultra-Brag vei 25.5.2010 sisävesitse kaksi muuntajaa ja kaksi kahden kelan erää unionin tullialueelta Birsfeldeniin (Sveitsi).

10

Tuona samana päivänä 25.5.2010 Ultra-Bragin työntekijä, joka oli raskaan rahdin asiantuntija ja vastasi vientitoiminnasta, sai tiedon viasta aluksessa, jonka oli tarkoitus ottaa seuraavana päivänä Strasbourgissa (Ranska) kuljetettavaksi turbiini ja viedä se Antwerpeniin (Belgia), ja harkitsi lähettävänsä Strasbourgiin aluksen, joka oli kuljettanut kahta muuntajaa ja kahta kahden kelan erää, ilman että siitä oli purettu toinen muuntaja ja siihen kuuluvat kaksi kelaa. Kyseinen työntekijä tiedusteli täten ensin Sveitsin tulliviranomaisilta tätä varten toteutettavista muodollisuuksista. Kyseiset viranomaiset ilmoittivat kyseiselle työntekijälle, ettei lyhytkestoinen vienti uudelleen unioniin aiheuttanut ongelmia mutta että tästä oli syytä ilmoittaa Saksan tulliviranomaisille. Autoon tulleen vian johdosta kyseinen työntekijä ei kuitenkaan voinut ilmoittaa tästä Saksan tulliviranomaisille ennen Saksan toimivaltaisen tullitoimipaikan sulkemisaikaa.

11

Pysyäkseen turbiinin lastausaikataulussa Strasbourgin päässä mainittu työntekijä ilmoitti 25.5.2010 illalla aluksen kapteenille, että tämän piti lähteä Strasbourgiin muuntaja ja kaksi kelaa mukanaan. Näitä tavaroita ei esitetty Saksan tulliviranomaisille aluksen ylittäessä rajan.

12

Työntekijä otti 26.5.2010 yhteyttä Saksan tulliviranomaisiin.

13

Alus saapui 27.5.2010 Baselin (Sveitsi) satamaan purkamaan muuntajan ja kaksi kelaa turbiinin jäädessä alukseen Antwerpeniin kuljettamista varten. Saksan tulliviranomaiset totesivat tuolloin, että aluksella oli muuntaja ja kaksi kelaa.

14

Lörrachin päätullitoimipaikka vaati 9.8.2010 tehdyllä tuontitullipäätöksellä Ultra-Bragilta 122470,07 euroa tuontitulleja yksilöimättä muita velallisia kuin Ultra-Bragin.

15

Ultra-Bragin oikaisuvaatimus hylättiin, minkä jälkeen Ultra-Brag nosti kanteen Finanzgericht Baden-Württembergissä (Baden-Württembergin verotuomioistuin, Saksa). Ultra-Brag väittää, ettei tuontitulleja tullut soveltaa, koska tullikoodeksin 212 a artiklassa säädetyt vapauttamisedellytykset täyttyivät. Se totesi, ettei se ollut toiminut ilmeisen huolimattomasti antaessaan tullimuodollisuuksien toteuttamisen pätevän työntekijänsä tehtäväksi eikä laiminlyönyt sille kuuluneita valvontavelvollisuuksia.

16

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että työnantajaa voidaan pitää mainitun koodeksin 202 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitettuna tullivelan velallisena, jos tavaran säännösten vastaisen tuonnin voidaan katsoa olevan seurausta työnantajan menettelystä edellyttäen, että tämä menettely voidaan rinnastaa itse säännösten vastaiseen tuontiin. Kyseinen tuomioistuin toteaa, ettei kysymystä siitä, millä perusteilla työnantajan, joka on oikeushenkilö, menettelyä on tarkasteltava, ole vielä ratkaistu etenkään sen seikan osalta, onko huomioon otettava ainoastaan oikeushenkilön elinten menettely vai onko huomioon otettava myös erään sen työntekijän, jonka välitöntä syytä säännösten vastainen tuonti on, menettely, koska kyseinen työntekijä vastaa oikeushenkilön tavaroiden kuljetuksesta.

17

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee myös Ultra-Bragin osallisuudesta tullikoodeksin 202 artiklan 3 kohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitettuun tavaroiden säännösten vastaiseen tuontiin, etenkin kun otetaan huomioon tässä säännöksessä edellytetty subjektiivinen seikka, kuten ilmaisun ”henkilöt, jotka ovat tienneet tai joiden olisi kohtuudella pitänyt tietää tuonnin olleen säännösten vastaista” käytöstä ilmenee. Kyseisen tuomioistuimen mukaan tämän subjektiivisen seikan arvioimiseksi on tarpeen määrittää, onko asiaa tarkasteltava Ultra‑Bragin työntekijän vai sen elinten näkökulmasta.

18

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo viimein, että on syytä tutkia, täyttyykö edellytys ilmeisen huolimattomuuden puuttumisesta mainitun koodeksin 212 a artiklan mukaiseksi tuontitulleista vapauttamiseksi, ja tätä on arvioitava työntekijän, joka on tosiasiassa toteuttanut pääasiassa kyseessä olevaan toimen, menettelyn kannalta.

19

Finanzgericht Baden-Württemberg on näin ollen päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat kolme ennakkoratkaisukysymystä:

20

On korostettava, että tullikoodeksin 202 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan tullivelka syntyy tavaran säännösten vastaisen tuonnin yhteydessä. Tämän saman säännöksen mukaan tavara katsotaan tuoduksi säännösten vastaisesti, kun sitä ei ole esitetty tullille mainitun koodeksin 38–41 artiklan säännösten mukaisesti.

21

Saman koodeksin 202 artiklan 3 kohdan säännösten tarkoituksena on lisäksi määritellä velalliset tullivelalle, joka syntyy tuotaessa tavarat säännösten vastaisesti unionin alueelle, unionin taloudellisten etujen suojaamista koskevan yleisen edun mukaisesti.

22

Tämän koodeksin 202 artiklan 3 kohdan kolmessa luetelmakohdassa kuvaillaan tätä varten henkilön, joka on katsottava velalliseksi siitä syystä, että tämä on osallistunut tavaroiden säännösten vastaiseen tuontiin, osallisuus. Ensimmäisessä luetelmakohdassa velalliseksi nimetään siten säännösten vastaiseen tuontiin syyllistynyt henkilö eli se, jonka olisi tavallisesti pitänyt tehdä tulliselvitys ja täyttää tavaranhaltijan velvollisuudet. Toinen ja kolmas luetelmakohta koskevat henkilöitä, joilla ei ollut velvollisuutta tehdä tulliselvitystä mainitun koodeksin säännösten nojalla mutta jotka kuitenkin olivat mukana säännösten vastaisessa tuonnissa joko sitä ennen tai välittömästi sen jälkeen.

23

Esitettyihin kysymyksiin on vastattava näiden seikkojen valossa.

24

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään lähinnä, onko tullikoodeksin 202 artiklan 3 kohdan ensimmäistä luetelmakohtaa tulkittava siten, että oikeushenkilöä voidaan pitää säännösten vastaisesta tuonnista syntyneen tullivelan velallisena, kun tavaran säännösten vastainen tuonti unionin tullialueelle on seurausta oikeushenkilön työntekijän, joka ei ole sen lakisääteinen edustaja, toiminnasta.

25

Kyseisen koodeksin 202 artiklan 3 kohdan sanamuodosta ilmenee aluksi, että unionin lainsäätäjän tarkoituksena on ollut määritellä laajasti ne henkilöt, joiden voidaan katsoa olevan tullivelallisia silloin, kun tuontitullien alainen tavara on tuotu säännösten vastaisesti, ja että se on myös pyrkinyt vahvistamaan tyhjentävästi tullivelallisina olevien henkilöiden määrittämistä koskevat edellytykset (ks. tuomio 23.9.2004, Spedition Ulustrans, C‑414/02, EU:C:2004:551, 25 ja 39 kohta; tuomio 3.3.2005, Papismedov ym., C‑195/03, EU:C:2005:131, 38 kohta ja tuomio 17.11.2011, Jestel, C‑454/10, EU:C:2011:752, 12 ja 13 kohta).

26

Unionin tuomioistuin on lisäksi jo todennut, että mainitun koodeksin 202 artiklan 3 kohdan ensimmäinen luetelmakohta koskee ”henkilöä”, joka on syyllistynyt säännösten vastaiseen tuontiin, ilman että siinä täsmennettäisiin, onko kyseessä luonnollinen henkilö vai oikeushenkilö. Tullivelasta vastuussa olevana voidaan siten pitää kaikkia mainitussa säännöksessä tarkoitettuja ”henkilöitä” eli henkilöä, jonka osalta on katsottava, että tavaran säännösten vastainen tuonti on ollut seurausta tämän toiminnasta (ks. tuomio 23.9.2004, Spedition Ulustrans, C‑414/02, EU:C:2004:551, 26 kohta ja tuomio 3.3.2005, Papismedov ym., C‑195/03, EU:C:2005:131, 39 kohta).

27

Ennakkoratkaisupyyntöön sisältyvien tietojen mukaan käsiteltävässä asiassa tavarat toi unionin alueelle aluksen kapteeni, joka kuljetti ne tällä alueella sijaitsevaan sisävesisatamaan sen henkilön määräyksestä, joka vastaa vientitoiminnasta yrityksessä, jonka palveluksessa he molemmat työskentelevät. Kyseinen kapteeni on henkilö, jonka olisi tullikoodeksin 40 artiklan mukaan pitänyt esittää tavarat tullille ja mainita kyseisessä artiklassa säädetystä yleisilmoituksesta tai tulli-ilmoituksesta.

28

Koska aluksen kapteeni ei menetellyt näin, hän toi tavarat unionin tullialueelle säännösten vastaisesti, minkä johdosta hän on syntyneen tullivelan velallinen mainitun koodeksin 202 artiklan 3 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan nojalla.

29

Lisäksi se, että työntekijä tuo tavarat säännösten vastaisesti unionin tullialueelle, ei riitä sulkemaan pois sitä, etteikö luonnollista henkilöä tai tämän työnantajana olevaa oikeushenkilöä voitaisi pitää saman koodeksin 202 artiklan 3 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan nojalla tästä säännösten vastaisesta tuonnista syntyneen tullivelan velallisena.

30

Tässä yhteydessä on todettava, että kun pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa työntekijä toteuttaa säännösten vastaisen tuonnin työnantajansa hänelle antaman tehtävän mukaisesti ja noudattaen työnantajan toisen työntekijän, jolla on toimivalta tältä osin omien tehtäviensä yhteydessä, hänelle tätä varten antamia määräyksiä, ensimmäinen työntekijä vain toimii toimivaltansa rajoissa työnantajansa nimissä ja tämän lukuun.

31

Kun työntekijä tuo tavarat säännösten vastaisesti unionin tullialueelle työnantajan nimissä ja tämän lukuun, viimeksi mainittua on kuitenkin pidettävä henkilönä, jonka toiminnan seurausta tämä säännösten vastainen tuonti on (ks. vastaavasti tuomio 23.9.2004, Spedition Ulustrans, C-414/02, EU:C:2004:551, 29 kohta).

32

Pääasian kaltaisessa tilanteessa työnantajaa voidaan siten pitää tavaroiden säännösten vastaisesta tuonnista syntyneen tullivelan velallisena tullikoodeksin 202 artiklan 3 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan nojalla.

33

Sillä, että työntekijä, jonka toiminnan seurauksena tavarat tuotiin säännösten vastaisesti, ja työntekijä, jonka alainen ensiksi mainittu työntekijä on ja jonka määräyksestä tämä toimi, eivät ole oikeushenkilön, jonka palveluksessa he työskentelevät, lakisääteisiä edustajia, ei lisäksi ole merkitystä tämän päätelmän kannalta, koska mainitun koodeksin 202 artiklan 3 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan täytäntöönpano työnantajan osalta, jonka työntekijän toiminnan seurauksena säännösten vastainen tuonti tapahtui, edellyttää ainoastaan, että kyseistä työnantajaa on voitava pitää kyseisessä säännöksessä tarkoitettuna ”henkilönä”.

34

Edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että tullikoodeksin 202 artiklan 3 kohdan ensimmäistä luetelmakohtaa on tulkittava siten, että oikeushenkilöä voidaan pitää säännösten vastaisesta tuonnista syntyneen tullivelan velallisena, kun tavaran säännösten vastainen tuonti unionin tullialueelle on seurausta oikeushenkilön työntekijän, joka ei ole sen lakisääteinen edustaja, toiminnasta, kun tämä työntekijä toi kyseisen tavaran työnantajansa hänelle antaman tehtävän mukaisesti ja noudattaen työnantajan toisen työntekijän, jolla on toimivalta tältä osin omien tehtäviensä yhteydessä, hänelle tätä varten antamia määräyksiä ja kun tämä työntekijä toimi siten toimivaltansa rajoissa työnantajansa nimissä ja tämän lukuun.

35

Ensimmäiseen kysymykseen esitetyn vastauksen perusteella toiseen kysymykseen ei ole tarpeen vastata.

36

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kolmannella kysymyksellään lähinnä, onko tullikoodeksin 212 a artiklaa tulkittava siten, että jotta työnantajan, joka on oikeushenkilö, toiminta voitaisiin luonnehtia kyseisessä artiklassa tarkoitetuksi vilpilliseksi menettelyksi tai ilmeiseksi huolimattomuudeksi, on paitsi tarkasteltava itse työnantajaa myös luettava tämän syyksi kyseisen oikeushenkilön palveluksessa työskentelevän sellaisen yhden tai useamman työntekijän menettely, joka oli tehtäviään suorittaessaan vastuussa kyseessä olevan tavaran tuonnista unionin tullialueelle.

37

Mainitun koodeksin 212 a artiklan sanamuodon mukaan tullilainsäädännössä säädettyä edullista tullikohtelua, tullittomuutta tai osittaista tai täydellistä tuonti- tai vientitulleista vapauttamista sovelletaan myös niissä tapauksissa, joissa tullivelka syntyy saman koodeksin 202–205 artiklan nojalla, jos tavaranhaltijan toiminnassa ei ole havaittavissa vilpillistä menettelyä eikä ilmeistä huolimattomuutta ja hän esittää todisteet siitä, että ”muut” edullisen tullikohtelun, tullittomuuden tai tullista vapauttamisen ”soveltamista koskevat edellytykset” ovat täyttyneet.

38

Tullikoodeksin 212 a artiklassa tarkoitettu tavaranhaltijan käsite on ymmärrettävä tämän säännöksen sanamuodon perusteella siten, että se koskee kaikkia luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä, joita pidetään mainitun koodeksin 202–205 artiklasta jonkin nojalla tullivelan velallisena muun muassa sillä perusteella, että tavaroiden säännösten vastainen tuonti unionin tullialueelle on seurausta kyseisen henkilön toiminnasta.

39

Pääasiassa kyseessä olevassa tilanteessa sen arvioimiseksi, onko työnantaja, joka on oikeushenkilö, menetellyt vilpillisesti tai ilmeisen huolimattomasti, on paitsi tarkasteltava itse työnantajaa myös otettava huomioon sellaisen yhden tai useamman työntekijän menettely, joka toimi työnantajansa antamaa tehtävää noudattaen toimivaltansa rajoissa työnantajansa nimissä ja tämän lukuun ja jonka toiminnan seurausta tavaroiden säännösten vastainen tuonti oli.

40

On myös todettava, ettei sillä, etteivät kyseessä olevat työntekijät ole oikeushenkilön, jonka palveluksessa he työskentelevät, elimiä tai lakisääteisiä edustajia, ole merkitystä päätelmän kannalta, jonka mukaan tämän tuomion edellisessä kohdassa tarkoitetuissa olosuhteissa sitä, onko työnantaja, joka on oikeushenkilö, menetellyt vilpillisesti tai ilmeisen huolimattomasti, on arvioitava ottamalla huomioon myös kyseisten työntekijöiden menettely.

41

Edellä esitetyn perusteella kolmanteen kysymykseen on vastattava, että tullikoodeksin 212 a artiklaa on tulkittava siten, että jotta työnantajan, joka on oikeushenkilö, toiminta voitaisiin luonnehtia kyseisessä artiklassa tarkoitetuksi vilpilliseksi menettelyksi tai ilmeiseksi huolimattomuudeksi, on paitsi tarkasteltava itse työnantajaa myös luettava tämän syyksi sellaisen yhden tai useamman työntekijän menettely, joka toimi työnantajansa antamaa tehtävää noudattaen toimivaltansa rajoissa työnantajansa nimissä ja tämän lukuun ja jonka toiminnan seurausta tavaroiden säännösten vastainen tuonti oli.

42

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kolmas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: