–

président de l’Autorité de la concurrence, asiamiehinään H. Génin, S. Subrémon Lukasiewicz ja I. de Silva, avustajanaan J.-P. Duhamel, avocat,

–

Comité économique régional agricole fruits et légumes de Bretagne (Cerafel), Comité économique fruits et légumes du Nord de la France (Celfnord), Association des producteurs d’endives de France (APEF), Section nationale de l’endive (SNE) ja Fédération du commerce de l’endive (FCE), edustajinaan H. Calvet, P. Morrier, Y. Chevalier ja A. Bouviala, avocats,

–

Fraileg SARL ja Prim’Santerre SARL, edustajinaan J.-L. Fourgoux ja L. Djavadi, avocats,

–

France endives société coopérative agricole, Cambrésis Artois-Picardie endives (CAP’Endives) société coopérative agricole, Marché de Phalempin société coopérative agricole, Primacoop société coopérative agricole, Coopérative agricole du marais audomarois (Sipema) ja Groupe Perle du Nord SAS, edustajinaan B. Néouze, V. Ledoux ja S. Pasquesoone, avocats,

–

Ranskan hallitus, asiamiehinään G. de Bergues, D. Colas, S. Horrenberger, C. David ja J. Bousin,

–

Espanjan hallitus, asiamiehenään A. Gavela Llopis,

–

Italian hallitus, asiamiehenään G. Palmieri, avustajanaan P. Gentili, avvocato dello Stato,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään X. Lewis, A. Bouquet ja B. Mongin,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee SEUT 101 artiklan tulkintaa, luettuna yhdessä tiettyjen kilpailusääntöjen soveltamisesta maataloustuotteiden tuotantoon ja kauppaan 4.4.1962 annetun neuvoston asetuksen N:o 26 (EYVL 1962, 30, s. 993) 2 artiklan, hedelmä- ja vihannesalan yhteisestä markkinajärjestelystä 28.10.1996 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2200/96 (EYVL 1996, L 297, s. 1) 11 artiklan 1 kohdan, tiettyjen kilpailusääntöjen soveltamisesta maataloustuotteiden tuotantoon ja kauppaan 24.7.2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1184/2006 (EUVL 2006, L 214, s. 7), sellaisena kuin se on muutettuna 22.10.2007 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1234/2007 (EUVL 2007, L 299, s. 1) (jäljempänä asetus N:o 1182/2006), 2 artiklan, hedelmä- ja vihannesalan erityissäännöistä sekä direktiivien 2001/112/EY ja 2001/113/EY, asetusten (ETY) N:o 827/68, (EY) N:o 2200/96, (EY) N:o 2201/96, (EY) N:o 2826/2000, (EY) N:o 1782/2003 ja (EY) N:o 318/2006 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 2202/96 kumoamisesta 26.9.2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1182/2007 (EUVL 2007, L 273, s. 1) 3 artiklan 1 kohdan sekä asetuksen N:o 1234/2007, sellaisena kuin se on muutettuna 25.5.2009 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 491/2009 (EUVL 2009, L 154, s. 1) (jäljempänä asetus N:o 1234/2007), 122 artiklan ensimmäisen kohdan ja 176 artiklan kanssa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa kantajana on président de l’Autorité de la concurrence (kilpailuviranomaisen pääjohtaja, Ranska) ja vastaajina Association des producteurs vendeurs d’endives (APVE), Comité économique régional agricole fruits et légumes de Bretagne (Cerafel), Fraileg SARL, Prim’Santerre SARL, Union des endiviers, aiemmin Fédération nationale des producteurs d’endives (FNPE), Soleil du Nord SARL, Comité économique fruits et légumes du Nord de la France (Celfnord), Association des producteurs d’endives de France (APEF), Section nationale de l’endive (SNE), Fédération du commerce de l’endive (FCE), France endives société coopérative agricole, Cambrésis Artois-Picardie endives (CAP’Endives) société coopérative agricole, Marché de Phalempin société coopérative agricole, Primacoop société coopérative agricole, Coopérative agricole du marais audomarois (Sipema), Valois-Fruits union de sociétés coopératives agricoles ja Groupe Perle du Nord SAS sekä ministre de l’Économie, de l’Industrie et du Numérique (talous-, teollisuus- ja digitaalitekniikkaministeri), ja joka koskee 6.3.2012 tehtyä päätöstä, jolla kilpailuviranomainen on erityisesti SEUT 101 artiklan 1 kohdan perusteella todennut monitahoisen ja jatkuvan kartellin Ranskan endiivimarkkinoilla ja määrännyt siitä taloudellisen seuraamuksen (jäljempänä riidanalainen päätös).

3

Hedelmä- ja vihannesalan yhteistä markkinajärjestelyä koskevat johdetun oikeuden säännökset, joita sovelletaan pääasiassa, sisältyvät asetukseen N:o 2200/96, jota sovellettiin 31.12.2007 asti, asetukseen N:o 1182/2007, joka kumottiin asetuksen N:o 1234/2007 muuttamisesta 14.4.2008 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 361/2008 (EUVL 2008, L 121, s. 1), sekä asetukseen N:o 1234/2007. Viimeksi mainittu asetus kumottiin 1.1.2014 alkavin vaikutuksin maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 992/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta 17.12.2013 annetulla Euroopan neuvoston ja parlamentin asetuksella (EU) N:o 1308/2013 (EUVL 2013, L 347, s. 671), jota ei kuitenkaan sovelleta pääasiassa.

4

Unionin lainsäätäjä antoi asetuksessa N:o 26 johdetun oikeuden säännökset, joilla säännellään Euroopan unionin kilpailusääntöjen soveltamista maataloustuotteiden tuotantoon ja kauppaan hedelmä- ja vihannesalalla; kyseistä asetusta seurasivat asetus N:o 1184/2006 ja asetuksen N:o 1234/2007 175–182 artikla.

5

Asetuksen N:o 26 1 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Tämän asetuksen voimaantulosta [SEUT 101–106] artiklaa sekä niiden täytäntöönpanoa koskevia säännöksiä sovelletaan kaikkiin [SEUT 101 artiklan 1 kohdassa ja SEUT 102] artiklassa tarkoitettuihin sopimuksiin, päätöksiin ja menettelyihin, jotka koskevat perustamissopimuksen liitteessä II lueteltujen tuotteiden tuotantoa tai kauppaa, jollei 2 artiklasta muuta johdu.”

6

Kyseisen asetuksen 2 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”[SEUT 101 artiklan 1 kohtaa] ei sovelleta sellaisiin edellisessä artiklassa tarkoitettuihin sopimuksiin, päätöksiin ja menettelyihin, jotka kuuluvat olennaisena osana kansallisiin markkinoihin tai jotka ovat tarpeen [SEUT 39] artiklassa esitettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi. Sitä ei sovelleta sellaisiin yksittäisen jäsenvaltion maataloustuottajien, tuottajien yhteenliittymien tai tällaisten yhteenliittymien muodostamien yhteenliittymien sopimuksiin, päätöksiin ja menettelyihin, jotka koskevat maataloustuotteiden tuotantoa tai myyntiä taikka maataloustuotteiden yhteisten varastointi-, käsittely- tai jalostuslaitosten käyttöä sikäli kuin niihin ei sisälly velvoitetta noudattaa määrättyjä hintoja, jollei komissio totea, että kilpailu tällöin estyy tai että [SEUT 39] artiklassa mainittujen tavoitteiden saavuttaminen vaarantuu.”

7

Asetuksen N:o 2200/96 johdanto-osan 7–16 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

8

Kyseisen asetuksen 11 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”’Tuottajaorganisaatiolla’ tarkoitetaan tässä asetuksessa kaikkia niitä oikeushenkilöitä,

– –”

9

Asetuksen N:o 2200/96 osastossa, jonka otsikko on ”Interventiojärjestelmä”, olevan 23 artiklan 1 kohdassa säädetään, että ”tuottajaorganisaatiot ja niiden liitot voivat olla saattamatta myyntiin 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja, jäsentensä myytäväksi tuomia tuotteita sopivaksi katsomiensa määrien ja ajanjaksojen osalta”.

10

Asetuksen N:o 1184/2006 1 a artiklassa säädetään seuraavaa:

”Jollei tämän asetuksen 2 artiklasta muuta johdu, [SEUT 101–106] artiklaa sekä niiden täytäntöönpanoa koskevia säännöksiä sovelletaan kaikkiin [SEUT 101 artiklan 1 kohdassa ja SEUT 102 artiklassa] tarkoitettuihin sopimuksiin, päätöksiin ja menettelytapoihin, jotka koskevat 1 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden tuotantoa tai kauppaa.”

11

Mainitun asetuksen 2 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”[SEUT 101 artiklan 1 kohtaa] ei sovelleta sellaisiin tämän asetuksen 1 a artiklassa tarkoitettuihin sopimuksiin, päätöksiin ja menettelytapoihin, jotka kuuluvat olennaisena osana kansallisiin markkinoihin tai jotka ovat tarpeen [SEUT 39] artiklassa esitettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi.

– –”

12

Asetuksen N:o 1182/2007 3 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tässä asetuksessa ’tuottajaorganisaatiolla’ tarkoitetaan oikeussubjektia tai oikeussubjektin tarkoin määriteltyä osaa, joka on seuraavien vaatimusten mukainen:

13

Asetuksen N:o 1234/2007 103 c artiklan 1 kohdassa säädetään, että hedelmä- ja vihannesalan toimintaohjelmilla on oltava vähintään kaksi kyseisen asetuksen 122 artiklan ensimmäisen kohdan c alakohdassa tarkoitetuista tavoitteista tai kyseisessä 103 c artiklassa luetelluista tavoitteista, joihin kuuluu kriisinehkäisy ja ‑hallinta.

14

Mainitun 103 c artiklan 2 kohdan a alakohdassa täsmennetään, että kriisinehkäisyllä ja ‑hallinnalla on pyrittävä välttämään hedelmä- ja vihannesmarkkinoilla esiintyvät kriisit ja ratkaisemaan ne muun muassa markkinoiltapoiston avulla.

15

Asetuksen N:o 1234/2007 122 artiklan ensimmäisessä kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä tuottajaorganisaatiot, jotka

16

Kyseisen asetuksen 123 artiklan 1 ja 3 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä toimialakohtaiset organisaatiot,

– –

3.   Sen lisäksi, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltioilla on hedelmä- ja vihannesalalla velvollisuus ja viinialalla mahdollisuus hyväksyä myös toimialakohtaiset organisaatiot:

– –

– –”

17

Mainitun asetuksen 125 a artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaation perussäännöissä on määrättävä, että sen jäsentuottajien on erityisesti:

– –

– –

2.   Sen estämättä, mitä 1 kohdan c alakohdassa säädetään, tuottajajäsenet voivat tuottajaorganisaation luvalla ja tuottajaorganisaation vahvistamin edellytyksin:

18

Asetuksen N:o 1234/2007 125 b artiklan 1 kohdan c ja g alakohdassa säädetään, että jäsenvaltion on hyväksyttävä hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatioiksi kaikki oikeussubjektit tai oikeussubjektin tarkoin määritellyt osat, jotka hakevat tällaista hyväksymistä, jos on olemassa riittävä selvitys siitä, että ne voivat toteuttaa toimintaansa asianmukaisesti niin keston, tehokkuuden kuin tarjonnan keskittämisen suhteen ja jos niillä ei ole määräävää markkina-asemaa tietyillä markkinoilla, ellei SEUT 39 artiklassa tarkoitettuihin tavoitteisiin pyrkiminen sitä edellytä.

19

Mainitun asetuksen 125 c artiklassa säädetään seuraavaa:

”Hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatioiden liitto perustetaan hyväksyttyjen tuottajaorganisaatioiden aloitteesta ja se voi suorittaa mitä tahansa tässä asetuksessa tarkoitettuja tuottajaorganisaation tehtäviä. Tätä varten jäsenvaltiot voivat pyynnöstä hyväksyä tuottajaorganisaatioiden liiton, jos:

– –”

20

Asetuksen N:o 1234/2007 175 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, [SEUT 101–SEUT 106] artiklaa sekä niiden täytäntöönpanoa koskevia säännöksiä sovelletaan kaikkiin [SEUT 101 artiklan 1 kohdassa ja SEUT 102] artiklassa tarkoitettuihin sopimuksiin, päätöksiin ja menettelytapoihin, jotka koskevat tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden tuotantoa tai kauppaa, jollei tämän asetuksen 176–177 artiklasta muuta johdu.”

21

Kyseisen asetuksen 176 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”[SEUT 101 artiklan] 1 kohtaa ei sovelleta tämän asetuksen 175 artiklassa tarkoitettuihin sopimuksiin, päätöksiin ja menettelytapoihin, jotka kuuluvat olennaisena osana kansalliseen markkinajärjestelyyn tai jotka ovat tarpeen [SEUT 39] artiklassa esitettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi.

Erityisesti [SEUT 101] artiklan 1 kohtaa ei sovelleta sellaisiin yksittäisen jäsenvaltion maataloustuottajien, tuottajien yhteenliittymien tai tällaisten yhteenliittymien muodostamien liittojen sopimuksiin, päätöksiin ja menettelytapoihin, jotka koskevat maataloustuotteiden tuotantoa tai myyntiä taikka maataloustuotteiden yhteisten varastointi-, käsittely- tai jalostuslaitosten käyttöä sikäli kuin niihin ei sisälly velvoitetta noudattaa määrättyjä hintoja, jollei komissio totea, että kilpailu tällöin estyy tai että [SEUT 39] artiklassa mainittujen tavoitteiden saavuttaminen vaarantuu.”

22

Mainitun asetuksen 176 a artiklan 1 ja 4 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   [SEUT 101] artiklan 1 kohtaa ei sovelleta niihin hyväksyttyjen toimialakohtaisten organisaatioiden sopimuksiin, päätöksiin ja yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin, joiden tavoitteena on tämän asetuksen 123 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen toimien toteuttaminen.

– –

4.   Seuraavien sopimusten, päätösten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen katsotaan olevan ristiriidassa yhteisön sääntöjen kanssa:

23

Kauppalain (code de commerce) L420-1 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Yhdenmukaistetut menettelytavat, sopimukset, nimenomaiset tai hiljaiset yhteistoimintajärjestelyt taikka yhteenliittymät, joiden tarkoituksena on estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua tietyillä markkinoilla tai joista voi seurata, että kilpailu estyy, rajoittuu tai vääristyy tietyillä markkinoilla, ovat kiellettyjä myös silloin, kun ne toteutetaan konserniin kuuluvan, Ranskan ulkopuolelle sijoittautuneen yhtiön välittömällä tai välillisellä myötävaikutuksella, jos mainituilla toimilla pyritään

24

Kilpailu-, kuluttaja- ja petostentorjuntaviraston (DGCCRF, Ranska) 12.4.2007 suorittamien tarkastuskäyntien ja takavarikon johdosta talous-, teollisuus- ja digitaalitekniikkaministeri ilmoitti Ranskan kilpailuneuvostolle, josta on tullut kilpailuviranomainen, endiivien tuotannon ja kaupan pitämisen alalla käyttöön otetuista menettelytavoista.

25

Kilpailuviranomainen totesi 6.3.2012 tehdyssä riidanalaisessa päätöksessä, että APVE, Cerafel, FNPE, Celfnord, APEF, SNE, FCE ja Groupe Perle du Nord sekä OP Fraileg, Prim’Santerre, Soleil du Nord, France endives, CAP’Endives, Marché de Phalempin, Primacoop, Sipema ja Valois-Fruits olivat toteuttaneet endiivien markkinoilla monitahoisen ja jatkuvan yhteistoimintajärjestelyn, joka oli kielletty kauppalain L420-1 §:ssä ja SEUT 101 artiklan 1 kohdassa ja joka koostui siitä, että harjoitettiin yhteistoimintaa endiivien hintojen osalta erilaisin hintoja koskevin keinoin – kuten jakamalla viikoittain tietoja vähimmäishinnasta, asettamalla keskuskurssi (cours pivot), perustamalla vaihtopooli, asettamalla pohjahinta (prix cliquet) ja käyttämällä markkinoiltapoistohintamekanismia väärin – ja markkinoille saatettavien endiivien määrää koskevasta yhteistoiminnasta sekä strategisten tietojen vaihtojärjestelmästä, jota oli käytetty tietyn hintapolitiikan käyttöönottamiseksi; näiden menettelytapojen tarkoituksena oli ollut vahvistaa yhteisesti endiivien tuotannossa sovellettava vähimmäismyyntihinta, ja näiden menettelytapojen avulla tuottajat ja useat tuottajien ammattialajärjestöt olivat onnistuneet säilyttämään vähimmäismyyntihinnat, ja ne ovat tehneet näin sellaisen ajanjakson ajan, joka alkoi tammikuussa 1998 ja joka jatkui vielä riidanalaisen päätöksen antamispäivänä. Kilpailuviranomainen määräsi näille toimijoille yhteensä 3970590 euron suuruisen rahamääräisen seuraamuksen.

26

Kilpailuviranomainen hylkäsi riidanalaisessa päätöksessä tuottajien väitteet siitä, että kyseisiä sopimuksia oli pidettävä välttämättöminä yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteiden saavuttamisen kannalta, sillä perusteella, ettei asetuksen N:o 1184/2006 2 artiklan 1 kohdassa ja asetuksen N:o 1234/2007 176 artiklassa säädettyjä poikkeusjärjestelmiä voitu soveltaa käsiteltävässä tapauksessa.

27

Useat seuraamuksen kohteena olleet yhtiöt ja organisaatiot nostivat cour d’appel de Paris’ssa (Pariisin ylioikeus, Ranska) kumoamiskanteen ja toissijaisesti riidanalaisen päätöksen muuttamista koskevan kanteen.

28

Kyseinen tuomioistuin muutti 15.5.2014 antamallaan tuomiolla riidanalaisen päätöksen kaikkia määräyksiä todeten, ettei kauppalain L420-1 §:n säännösten ja SEUT 101 artiklan 1 kohdan määräysten rikkomista ollut osoitettu. Se huomautti tältä osin erityisesti, että koska oli vaikeaa tulkita yhteistä markkinajärjestelyä koskevaa säännöstöä kyseisille organisaatioille kilpailuoikeutta koskevassa poikkeusjärjestelmässä, joka johtuu yhteisen maatalouspolitiikan sääntöjen soveltamisesta, annetun hintojen vakauttamistehtävän täsmällisen ulottuvuuden ja rajojen osalta, ei ollut osoitettu, että vähimmäishintoja koskevien ohjeiden jakaminen oli kaikissa tilanteissa väistämättä ja ehdottomasti kiellettyä, joten ei ollut osoitettu kiistattomasti, että kyseiset organisaatiot olisivat ylittäneet niille hintojen vakauttamisen alalla lailla annettujen tehtävien rajat.

29

Kilpailuviranomaisen pääjohtaja teki kassaatiovalituksen tästä tuomiosta. Valituksensa tueksi hän väitti lähinnä, että SEUT 101 artiklan 1 kohdan soveltamista koskevia, tiettyjen kilpailusääntöjen soveltamisesta maataloustuotteiden tuotantoon ja kauppaan annetuilla asetuksilla käyttöön otettuja nimenomaisia poikkeuksia lukuun ottamatta tuottajaorganisaatioille ja tuottajaorganisaatioiden liitoille osoitettuja tehtäviä voidaan hoitaa vain kilpailusääntöjä noudattaen.

30

Komissio esitti tässä menettelyssä [SEUT 101 ja SEUT 102] artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 (EYVL 2003, L 1, s. 1) 15 artiklan 3 kohdan mukaisesti huomautuksia Cour de cassationille (Ranska). Se totesi, että unionin kilpailusääntöjen soveltamisesta maatalousalalla on tehty paitsi yleisiä poikkeuksia asetuksen N:o 26 2 artiklan ja asetuksen N:o 1184/2006 2 artiklan sekä asetuksen N:o 1234/2007 176 artiklan perusteella, myös viimeksi mainitun asetuksen 175 artiklan mukaisia erityisiä poikkeuksia, joista säädetään yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevissa eri asetuksissa, joissa annetaan hedelmien ja vihannesten tuotannon ja kaupan alan organisaatioille tiettyjä erityisiä tehtäviä, jotka voisivat tavallisesti kuulua kilpailusääntöihin sisältyvien kieltojen soveltamisalaan. Nyt käsiteltävässä asiassa kyseessä on vuoden 2007 loppuun ulottuvan ajanjakson osalta asetus N:o 2200/96 ja 1.1.2008 alkavan ajanjakson osalta asetukseen N:o 1234/2007 sisällytetty asetus N:o 1182/2007. Komissio katsoo kuitenkin, että pääasiassa kyseessä olevat merkittävimmät käyttäytymiset eli suurimmissa tuottajaorganisaatioiden liitoissa sovitut vähimmäishintamekanismit eivät kuulu kyseisten markkinoiden yhteisessä markkinajärjestelyssä annettuihin erityisiin tehtäviin eikä niitä voida pitää näiden erityisten poikkeusten soveltamisalaan kuuluvina.

31

Cour de cassation toteaa tästä, että 9.9.2003 annetussa tuomiossa Milk Marque ja National Farmers’ Union (C‑137/00, EU:C:2003:429) ja 19.9.2013 annetussa tuomiossa Panellinios Syndesmos Viomichanion Metapoiisis Kapnou (C‑373/11, EU:C:2013:567) on todettu, että SEUT 42 artiklassa vahvistetaan eurooppalaisten kilpailusääntöjen sovellettavuus maatalousalalla ja että tehokkaan kilpailun pysyttäminen maataloustuotemarkkinoilla kuuluu yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteisiin, samalla kun on katsottu, että myös kilpailua koskevien EUT-sopimuksen sääntöjen osalta tässä määräyksessä annetaan etusija yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteille kilpailupolitiikan tavoitteisiin nähden.

32

Kyseinen tuomioistuin katsoo kuitenkin, ettei unionin tuomioistuin ole vielä lausunut komission tarkoittamista erityisistä poikkeuksista eikä täsmentänyt niiden suhdetta kilpailusääntöjen soveltamista maatalousalalla koskevissa asetuksissa vahvistettuihin yleisiin poikkeuksiin.

33

Näin ollen Cour de cassation on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

34

Kysymyksillään, joita on käsiteltävä yhdessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko SEUT 101 artiklaa, luettuna yhdessä asetuksen N:o 26 2 artiklan, asetuksen N:o 2200/96 11 artiklan 1 kohdan, asetuksen N:o 1184/2006 2 artiklan, asetuksen N:o 1182/2007 3 artiklan 1 kohdan sekä asetuksen N:o 1234/2007 122 artiklan ensimmäisen kohdan ja 175 ja 176 artiklan kanssa, tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaiset menettelytavat, joilla endiivialalla toimivat tuottajaorganisaatiot, tuottajaorganisaatioiden liitot ja ammattialajärjestöt vahvistavat kollektiivisesti vähimmäismyyntihinnat, harjoittavat yhteistoimintaa markkinoille saatettavien määrien osalta ja vaihtavat strategisia tietoja, suljetaan SEUT 101 artiklan 1 kohdassa määrätyn kartellikiellon soveltamisalan ulkopuolelle.

35

Aluksi on todettava, että endiivit kuuluvat EUT-sopimuksen liitteessä I tarkoitettuun luokkaan ”vihannekset ja kasvikset sekä eräät syötävät juuret ja mukulat”, joten niihin sovelletaan SEUT 38 artiklan nojalla yhteistä maatalouspolitiikkaa koskevaa SEUT 39–SEUT 44 artiklaa.

36

SEUT 42 artiklassa määrätään, että maataloustuotteiden tuotantoon ja kauppaan sovelletaan kilpailusääntöjä koskevan luvun määräyksiä vain siltä osin kuin Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto 43 artiklan 2 kohdan mukaisesti ja niissä määrättyä menettelyä noudattaen sekä ottaen huomioon 39 artiklassa luetellut tavoitteet määrittää. SEUT 43 artiklan 2 kohdassa määrätään, että parlamentti ja neuvosto säätävät muun muassa yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteiden toteuttamisessa tarvittavista säännöksistä.

37

Siten yhteisen maatalouspolitiikan ja vääristymättömän kilpailun järjestelmän käyttöön ottamisen tavoitteiden toteuttamiseksi SEUT 42 artiklassa tunnustetaan yhteisen maatalouspolitiikan ensisijaisuus kilpailua koskeviin perussopimuksen tavoitteisiin nähden ja unionin lainsäätäjän toimivalta päättää, missä määrin kilpailusääntöjä on sovellettava maatalousalalla (ks. vastaavasti tuomio 5.10.1994, Saksa v. neuvosto, C‑280/93, EU:C:1994:367, 61 kohta ja tuomio 12.12.2002, Ranska v. komissio, C‑456/00, EU:C:2002:753, 33 kohta).

38

Kuten julkisasiamies toteaa ratkaisuehdotuksensa 51 ja 56 kohdassa, tästä johtuu, että unionin lainsäätäjän tältä osin tekemillä interventioilla ei ole tarkoituksena ottaa käyttöön SEUT 101 artiklan 1 kohdassa ja SEUT 102 artiklassa tarkoitettujen menettelytapojen kiellosta tehtäviä poikkeuksia tai vapautuksia, vaan sulkea pois näiden määräysten soveltamisalalta menettelytavat, joihin niitä sovellettaisiin, jos ne toteutettaisiin jollain muulla alalla kuin yhteisen maatalouspolitiikan alalla.

39

Erityisesti hedelmä- ja vihannesalalla unionin lainsäätäjä on täsmentänyt pääasiassa kyseessä olevien ajanjaksojen osalta yhteisen maatalouspolitiikan ja kilpailusääntöjen suhdetta peräkkäin asetuksen N:o 26 1 artiklassa, asetuksen N:o 1184/2006 1 a artiklassa ja sittemmin asetuksen N:o 1234/2007 175 artiklassa.

40

Viimeksi mainitussa säännöksessä, jossa toistetaan lähinnä tapa, jolla tämä suhde on täsmennetty asetuksissa N:o 26 ja N:o 1184/2006, säädetään, että jollei asetuksessa N:o 1234/2007 toisin säädetä, SEUT 101–SEUT 106 artiklaa sekä niiden täytäntöönpanoa koskevia säännöksiä sovelletaan kaikkiin SEUT 101 artiklan 1 kohdassa ja SEUT 102 artiklassa tarkoitettuihin sopimuksiin, päätöksiin ja menettelytapoihin, jotka koskevat kyseisen asetuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden tuotantoa tai kauppaa, jollei tämän asetuksen 176–177 artiklasta muuta johdu.

41

Hedelmä- ja vihannesalalla SEUT 101–SEUT 106 artiklaa sovelletaan näissä artikloissa tarkoitettuihin menettelytapoihin yhtäältä lukuun ottamatta asetuksen N:o 1234/2007 176 ja 176 a artiklassa tarkoitettuja menettelytapoja ja toisaalta silloin, ellei tässä asetuksessa toisin säädetä, kuten sen 175 artiklassa säädetään.

42

On todettava, että asetuksen N:o 2200/96 11 artiklan 1 kohtaa seuraavan asetuksen N:o 1234/2007 122 artiklan ensimmäisen kohdan ja asetuksen N:o 1234/2007 125 c artiklan mukaan hedelmä- ja vihannesalalla toimivan tuottajaorganisaation tai tuottajaorganisaatioiden liiton tehtävänä on varmistaa tuotannon suunnittelu ja sen mukauttaminen kysyntää vastaavaksi, erityisesti määrän ja laadun osalta, jäsentensä tuottamien tuotteiden tarjonnan keskittäminen ja markkinoille saattaminen ja tuotantokustannusten optimoiminen ja tuottajahintojen vakauttaminen.

43

Tuottajaorganisaatio tai tuottajaorganisaatioiden liitto saattavat näissä säännöksissä säädettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi joutua turvautumaan eri keinoihin kuin joilla markkinoiden normaalia toimintaa hallitaan ja erityisesti tiettyihin maataloustuottajien välisen koordinoinnin ja yhteistoiminnan muotoihin.

44

Siten on niin, että jottei tuottajaorganisaatioilta ja tuottajaorganisaatioiden liitoilta viedä keinoja, joilla ne voivat saavuttaa niille, sen yhteisen markkinajärjestelyn, johon ne osallistuvat – ja jonka perustana ne ovat, kuten asetuksen N:o 2200/96 johdanto-osan seitsemännessä perustelukappaleessa muistutetaan – yhteydessä osoitetut tavoitteet, ja siten horjuteta hedelmä- ja vihannesalan yhteisestä markkinajärjestelystä annettujen asetusten tehokasta vaikutusta, näiden yhteisöjen menettelytavat, jotka ovat tarpeen yhden tai useamman näistä tavoitteista saavuttamiseksi, on vapautettava SEUT 101 artiklan 1 kohdassa määrätystä kartellikiellosta.

45

Tästä johtuu, että tällä alalla tapaukset, joihin ei sovelleta SEUT 101 artiklan 1 kohtaa, eivät rajoitu ainoastaan asetuksen N:o 1234/2007 176 ja 176 a artiklassa tarkoitettuihin menettelytapoihin, vaan ne kattavat myös edellisessä kohdassa mainitut menettelytavat.

46

Näiden poissulkemisten ulottuvuutta on kuitenkin tulkittava suppeasti.

47

Kuten oikeuskäytännössä on jo ollut tilaisuus täsmentää, maataloustuotteiden yhteiset markkinajärjestelyt eivät muodosta tilaa, jossa ei ole kilpailua (tuomio 9.9.2003, Milk Marque ja National Farmers’ Union, C‑137/00, EU:C:2003:429, 61 kohta).

48

Sitä vastoin toimivan kilpailun ylläpito maataloustuotemarkkinoilla kuuluu yhteisen maatalouspolitiikan ja yhteisen markkinajärjestelyn tavoitteisiin (ks. vastaavasti tuomio 9.9.2003, Milk Marque ja National Farmers’ Union, C‑137/00, EU:C:2003:429, 57 ja 58 kohta).

49

On vielä korostettava, että suhteellisuusperiaatteen mukaan kyseessä olevat menettelytavat eivät saa ylittää sitä, mikä on ehdottoman tarpeen kyseessä olevalle tuottajaorganisaatiolle tai tuottajaorganisaatioiden liitolle kyseisten markkinoiden yhteistä markkinajärjestelyä koskevan säännöstön mukaisesti osoitetun tavoitteen tai osoitettujen tavoitteiden saavuttamiseksi.

50

Näiden näkemysten valossa on arvioitava, suljetaanko pääasiassa kyseessä olevan kaltaiset menettelytavat, joilla endiivialalla toimivat tuottajaorganisaatiot, tuottajaorganisaatioiden liitot ja ammattialajärjestöt vahvistavat kollektiivisesti vähimmäismyyntihinnat, harjoittavat markkinoille saatettavia määriä koskevaa yhteistoimintaa ja vaihtavat strategisia tietoja, SEUT 101 artiklan 1 kohdassa määrätyn kartellikiellon soveltamisalan ulkopuolelle.

51

Tämän tuomion 44 kohdassa muistutetaan tältä osin, että tuottajaorganisaatiot ja tuottajaorganisaatioiden liitot ovat perusta, jotka tasoillaan varmistavat yhteisten markkinajärjestelyjen hajautetun toiminnan.

52

Siten asetuksen N:o 1234/2007 122 artiklan ensimmäisen kohdan c alakohdassa ja 125 c artiklassa säädetään, että hedelmä- ja vihannesalalla jäsenvaltioiden on hyväksyttävä tuottajaorganisaatiot tai tuottajaorganisaatioiden liitot, joilla juuri on jokin unionin lainsäätäjän määrittelemistä tavoitteista, jotka luetellaan ensin mainitun säännöksen i–iii alakohdassa.

53

Tästä seuraa, että edellytyksenä unionin kilpailusääntöjen soveltamatta jättämiselle, joka on oikeutettua siitä syystä, että asianomainen menettelytapa on tarpeen kyseisten markkinoiden yhteisen markkinajärjestelyn yhden tai useamman tavoitteen saavuttamiseksi, on se, että tätä menettelytapaa käyttää yhteisö, joka on tosiasiallisesti valtuutettu kyseisten markkinoiden yhteistä markkinajärjestelyä koskevan säännöstön mukaisesti käyttämään sitä ja joka siten on jäsenvaltion hyväksymä.

54

Menettelytapa, jota noudattaa yhteisö, jota jäsenvaltio ei ole hyväksynyt, saavuttaakseen jonkin näistä tavoitteista, ei siten voi jäädä SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen menettelytapojen kiellon ulkopuolelle.

55

Tämän täytyy päteä erityisesti pääasiassa kyseessä olevien APVE:n, SNE:n sekä FCE:n kaltaisten sellaisten ammattialajärjestöjen menettelytapoihin, joiden osalta asiakirja-aineistosta tai unionin tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin annetuista vastauksista ei ilmene, että Ranskan viranomaiset olisivat hyväksyneet ne tuottajaorganisaatioina, tuottajaorganisaatioiden liittoina tai asetuksen N:o 1234/2007 123 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuina toimialakohtaisina organisaatioina, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkistettava.

56

Tuottajaorganisaation tai tuottajaorganisaatioiden liiton käyttämistä menettelytavoista on todettava, että tällaisten menettelytapojen on pysyttävä yhden ainoan tuottajaorganisaation tai tuottajaorganisaatioiden liiton sisäisinä.

57

Asetuksen N:o 1234/2007 122 artiklan ensimmäisen kohdan c alakohdan ja 125 b artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan tehtävät, jotka koskevat tuotannon suunnittelua ja mukauttamista kysyntää vastaavaksi, erityisesti määrän ja laadun osalta, niiden jäsenten tuottamien tuotteiden tarjonnan keskittämistä ja markkinoille saattamista ja tuotantokustannusten optimoimista ja tuottajahintojen vakauttamista ja jotka voidaan uskoa tuottajaorganisaatiolle tai tuottajaorganisaatioiden liitolle kyseisten markkinoiden markkinajärjestelyihin sovellettavan säännöstön nojalla, voivat koskea vain kyseessä olevan tuottajaorganisaation tai tuottajaorganisaatioiden liiton jäsenten tuotteiden tuotantoa ja markkinoille saattamista. Siten kyseiset tehtävät voivat oikeuttaa tiettyjä koordinointi- ja yhteistoimintamuotoja vain jäsenvaltion hyväksymän yhden ja saman tuottajaorganisaation tai yhden ja saman tuottajaorganisaatioiden liiton tuottajajäsenten välillä.

58

Tästä seuraa, että sopimukset tai yhdenmukaistetut menettelytavat, joita ei ole sovittu tuottajaorganisaatiossa tai tuottajaorganisaatioiden liitossa vaan tuottajaorganisaatioiden tai tuottajaorganisaatioiden liittojen välillä, ylittävät sen, mikä on tarpeen näiden tehtävien suorittamiseksi.

59

Tämän tuomion 51–58 kohdassa esitetyistä huomioista seuraa, että tällaisten tuottajaorganisaatioiden tai tuottajaorganisaatioiden liittojen välillä esiintyvät menettelytavat ja etenkin menettelytavat, joihin osallistuvat tällaisten tuottajaorganisaatioiden tai tuottajaorganisaatioiden liittojen lisäksi yhteisöjä, joita jäsenvaltio ei ole hyväksynyt yhteisen maatalouspolitiikan täytäntöönpanon yhteydessä kyseisellä alalla, eivät voi jäädä SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen menettelytapojen kiellon ulkopuolelle.

60

Siltä osin kuin pääasiassa kyseessä olevia menettelytapoja ei ole toteutettu yhdessä ja samassa tuottajaorganisaatiossa taikka yhdessä ja samassa tuottajaorganisaatioiden liitossa, vaan useamman tuottajaorganisaation, useamman tuottajaorganisaatioiden liiton sekä useamman sellaisen yhteisön välillä, joita ei ole hyväksytty endiivien yhteisen markkinajärjestelyn puitteissa, niitä ei voida sulkea SEUT 101 artiklan 1 kohdassa määrätyn kartellikiellon soveltamisalan ulkopuolelle.

61

Jäsenvaltion hyväksymän yhden ja saman tuottajaorganisaation tai yhden ja saman tuottajaorganisaatioiden liiton tuottajajäsenten välillä sovituista menettelytavoista on muistutettava, että hedelmä- ja vihannesalalla yhteisen maatalouspolitiikan yhteydessä hyväksyttyjen tuottajaorganisaatioiden tai tuottajaorganisaatioiden liittojen on vastattava ainakin yhdestä asetuksen N:o 1234/2007 122 artiklan ensimmäisen kohdan c alakohdassa tarkoitetuista kolmesta tavoitteesta, jotka on palautettu mieliin tämän tuomion 42 kohdassa.

62

Tästä seuraa, että unionin kilpailusääntöjen soveltamatta jättäminen hedelmä- ja vihannesalalla menettelytapaan, jota ei tarkoiteta asetuksen N:o 1234/2007 176 ja 176 a artiklassa, edellyttää, että kyseessä olevassa tuottajaorganisaatiossa tai tuottajaorganisaatioiden liitossa sovittu menettelytapa liittyy tosiasiallisesti ja tiukasti sen tavoitteen tai niiden tavoitteiden tavoittelemiseen, jotka sille on annettu kyseisten markkinoiden yhteistä markkinajärjestelyä koskevan säännöstön mukaisesti.

63

Tämän tuomion 42 ja 61 kohdassa tarkoitetuista tavoitteista on todettava, että tavoite varmistaa tuotannon suunnittelu ja sen mukauttaminen kysyntää vastaavaksi, erityisesti määrän ja laadun osalta, jäsenten tuottamien tuotteiden tarjonnan keskittäminen ja markkinoille saattaminen ja tuottajahintojen vakauttaminen vaativat välttämättä kyseisen tuottajaorganisaation tai tuottajaorganisaatioiden liiton yksittäisten tuottajajäsenten välistä sellaista strategisten tietojen vaihtamista, jolla saadaan tietoja niiden tuotannon ominaispiirteistä. Siten strategisten tietojen vaihtaminen yhden ja saman tuottajaorganisaation tai yhden ja saman tuottajaorganisaatioiden liiton tuottajien välillä voi olla oikeasuhteista, jos se tapahtuu tosiasiallisesti kyseiselle tuottajaorganisaatiolle tai kyseiselle tuottajaorganisaatioiden liitolle osoitettua tavoitetta tai osoitettuja tavoitteita varten ja se on rajattu vain juuri tätä varten välttämättömiin tietoihin.

64

Tuottajahintojen vakauttamisen tavoite maatalousväestön kohtuullisen elintason varmistamiseksi voi samoin oikeuttaa yhden ja saman tuottajajärjestön tai yhden ja saman tuottajajärjestöjen liiton maataloustuottajien välisen koordinoinnin markkinoille saatettavien maataloustuotteiden määrän osalta, kuten ilmenee asetuksen N:o 2200/96 johdanto-osan 16 perustelukappaleesta sekä interventiojärjestelmästä, jonka toimintaperiaate on vahvistettu kyseisen asetuksen 23 artiklassa ja joka on muotoiltu uudelleen asetuksen N:o 1234/2007 103 c artiklan 2 kohdan a alakohdassa.

65

Lisäksi tarjonnan keskittämisen päämäärä tuottajien aseman vahvistamiseksi jatkuvasti keskittyneempään kysyntään nähden voi myös oikeuttaa tietyn maataloustuottajien hintapolitiikan koordinointimuodon tuottajaorganisaatiossa taikka tuottajaorganisaatioiden liitossa. Näin on erityisesti, kun kyseinen tuottajaorganisaatio tai tuottajaorganisaatioiden liitto on saanut jäseniltään tehtäväksi saattaa markkinoille niiden koko tuotannon, kuten erikoistapauksia lukuun ottamatta edellytetään asetuksen N:o 1234/2007 125 a artiklan 1 kohdan c alakohdassa, luettuna yhdessä kyseisen asetuksen 125 c artiklan kanssa.

66

Sitä vastoin vähimmäismyyntihintojen kollektiivista vahvistamista tuottajaorganisaatiossa tai tuottajaorganisaatioiden liitossa ei voida pitää niiden menettelytapojen, jotka ovat tarpeen näille kyseisten markkinoiden yhteisen markkinajärjestelyn puitteissa uskottujen tehtävien täyttämiseksi, joukossa oikeasuhteisena hintojen sääntelyn tai tarjonnan keskittämisen tavoitteeseen nähden, kun se ei mahdollista sitä, että tuottajat, jotka itse pitävät kaupan oman tuotantonsa asetuksen N:o 1234/2007 125 a artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa, soveltavat näitä vähimmäishintoja alempia hintoja, koska kyseisten hintojen kollektiivisen vahvistamisen vaikutuksesta maataloustuotteiden markkinoilla olemassa oleva jo alhaisempi kilpailun taso heikkenee erityisesti sen vuoksi, että tuottajille on annettu mahdollisuus ryhmittäytyä tuottajaorganisaatioksi tai tuottajaorganisaatioiden liitoksi tarjontansa keskittämiseksi.

67

Edellä todetun perusteella esitettyihin kysymyksiin on vastattava, että SEUT 101 artiklaa, luettuna yhdessä asetuksen N:o 26 2 artiklan, asetuksen N:o 2200/96 11 artiklan 1 kohdan, asetuksen N:o 1184/2006 2 artiklan, asetuksen N:o 1182/2007 3 artiklan 1 kohdan ja asetuksen N:o 1234/2007 122 artiklan ensimmäisen kohdan ja 175 ja 176 artiklan kanssa, on tulkittava siten, että

68

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (suuri jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

SEUT 101 artiklaa, luettuna yhdessä tiettyjen kilpailusääntöjen soveltamisesta maataloustuotteiden tuotantoon ja kauppaan 4.4.1962 annetun neuvoston asetuksen N:o 26 2 artiklan, hedelmä- ja vihannesalan yhteisestä markkinajärjestelystä 28.10.1996 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2200/96 11 artiklan 1 kohdan, tiettyjen kilpailusääntöjen soveltamisesta maataloustuotteiden tuotantoon ja kauppaan 24.7.2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1184/2006, sellaisena kuin se on muutettuna 22.10.2007 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1234/2007, 2 artiklan, hedelmä- ja vihannesalan erityissäännöistä sekä direktiivien 2001/112/EY ja 2001/113/EY, asetusten (ETY) N:o 827/68, (EY) N:o 2200/96, (EY) N:o 2201/96, (EY) N:o 2826/2000, (EY) N:o 1782/2003 ja (EY) N:o 318/2006 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 2202/96 kumoamisesta 26.9.2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1182/2007 3 artiklan 1 kohdan sekä asetuksen N:o 1234/2007, sellaisena kuin se on muutettuna 25.5.2009 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 491/2009, 122 artiklan ensimmäisen kohdan ja 175 ja 176 artiklan kanssa, on tulkittava siten, että