—

Unkarin hallitus, asiamiehinään M. Z. Fehér, G. Koós ja M. Tátrai,

—

Luxemburgin hallitus, asiamiehenään D. Holderer,

—

Alankomaiden hallitus, asiamiehinään B. Koopman, M. Bulterman ja H. Stergiou,

—

Euroopan komissio, asiamiehinään L. Havas, A. Sipos ja D. Loma-Osorio Lerena,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee jätteiden siirrosta 14.6.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1013/2006 (EUVL 2006, L 190, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 20.3.2013 annetulla komission asetuksella (EU) N:o 255/2013 (EUVL 2013, L 79, s. 19; jäljempänä asetus N:o 1013/2006), 2 artiklan 35 alakohdan g alakohdan iii alakohdan, 18 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 50 artiklan sekä kyseisen asetuksen liitteessä I C olevan 15 kohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Nutrivet D.O.O.E.L. (jäljempänä Nutrivet) ja Országos Környezetvédelmi és Természetvédelmi Főfelügyelőség (ympäristön- ja luonnonsuojelun tarkastuksesta vastaava kansallinen viranomainen, jäljempänä kansallinen tarkastusviranomainen) ja jossa on kyse viimeksi mainitun jätteiden siirtoa koskevan säännöstön rikkomisen johdosta määräämistä hallinnollisista seuraamusmaksuista.

3

Asetuksen N:o 1013/2006 johdanto-osan 1, 7, 15, 21 ja 33 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

– –

– –

– –

4

Asetuksen N:o 1013/2006 1 artiklan 1 kohdan mukaan asetuksessa vahvistetaan jätteiden siirtoihin sovellettavat menettelyt ja valvontajärjestelmät, jotka riippuvat siirron lähtöpaikasta, vastaanottopaikasta ja reitistä, siirrettävän jätteen tyypistä sekä jätteeseen sen vastaanottopaikassa sovellettavasta käsittelystä.

5

Mainitun asetuksen 2 artiklassa, jonka otsikko on ”Määritelmät”, säädetään seuraavaa:

”Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

– –

– –

– –

6

Asetuksen N:o 1013/2006 3 artiklan, jonka otsikko on ”Yleiset menettelyt”, 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Yleisiä tietojen antamista koskevia vaatimuksia, joista säädetään 18 artiklassa, sovelletaan seuraavien hyödynnettäväksi tarkoitettujen jätteiden siirtoihin, mikäli siirrettävän jätteen määrä on yli 20 kg:

– –”

7

Kyseisen asetuksen 18 artiklassa, jonka otsikko on ”Jäte, jonka mukana on oltava tietyt tiedot”, säädetään seuraavaa:

”1.   Edellä 3 artiklan 2 ja 4 kohdassa tarkoitettuun jätteeseen, joka aiotaan siirtää, sovelletaan seuraavia menettelyvaatimuksia:

– –

3.   Jäsenvaltiot voivat kansallisen lainsäädännön mukaisesti pyytää 1 kohdassa tarkoitettuja tietoja tämän artiklan säännösten soveltamisalaan kuuluvista siirroista tarkastuksia, täytäntöönpanoa, suunnittelua ja tilastointia varten.

– –”

8

Mainitun asetuksen 24 artiklassa, jonka otsikko on ”Jätteen takaisin ottaminen, kun siirto on laiton”, säädetään seuraavaa:

”1.   Kun toimivaltainen viranomainen havaitsee jätteiden siirron, jonka se katsoo olevan laiton, sen on ilmoitettava asiasta välittömästi muille asianomaisille toimivaltaisille viranomaisille.

2.   Jos laiton siirto on ilmoituksen tekijän vastuulla, toimivaltaisen lähtömaan viranomaisen on varmistettava, että:

3.   Jos laiton siirto on vastaanottajan vastuulla, vastaanottomaan toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että kyseisen jätteen hyödyntää tai siitä huolehtii ympäristön kannalta hyväksyttävällä tavalla:

– –

9.   Jos kyseessä on 2 artiklan 35 [ala]kohdan g alakohdassa määritelty laiton siirto, tässä artiklassa säädettyjä ilmoituksen tekijää koskevia velvollisuuksia on sovellettava myös siirron järjestävään henkilöön.

– –”

9

Tämän saman asetuksen 42 artiklassa, jonka otsikko on ”Menettelyvaatimukset, jotka koskevat tuontia [22.3.1989 allekirjoitetun vaarallisten jätteiden maanrajan ylittävien siirtojen ja käsittelyn valvontaa koskevan] Baselin yleissopimuksen[, joka on hyväksytty yhteisön puolesta 1.2.1993 tehdyllä neuvoston päätöksellä 93/98/ETY (EYVL 1993, L 39, s. 1),] osapuolina olevista maista tai muilta alueilta kriisi- tai sotatilanteen aikana”, säädetään seuraavaa:

”1.   Kun huolehdittavaksi tarkoitettu jäte tuodaan yhteisöön maista, jotka ovat Baselin yleissopimuksen osapuolia, sovelletaan II osaston säännöksiä soveltuvin osin sekä 2 ja 3 kohdassa luetelluin mukautuksin ja lisäyksin.

– –

4.   Jätteen siirto voi tapahtua ainoastaan, jos:

– –”

10

Asetuksen N:o 1013/2006 45 artiklassa, jonka otsikko on ”Menettelyvaatimukset, jotka koskevat tuontia maista, joihin ei sovelleta [hyödynnettävien jätteiden maan rajan ylittävien siirtojen valvonnasta tehdyn päätöksen C(92) 39 (lopullinen) muuttamisesta tehtyä OECD:n neuvoston päätöstä C(2001) 107 (lopullinen)] mutta jotka ovat Baselin yleissopimuksen osapuolia, tai muilta alueilta kriisi- tai sotatilanteen aikana”, säädetään seuraavaa:

”Jos hyödynnettäväksi tarkoitettua jätettä tuodaan yhteisöön

11

Kyseisen asetuksen 49 artiklan, jonka otsikko on ”Ympäristön suojelu”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tuottajan, ilmoituksen tekijän ja muiden jätteen siirtoon ja/tai sen hyödyntämiseen tai siitä huolehtimiseen osallistuvien yritysten on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ne siirtävät kaikki jätteet sekä hyödyntävät ne ja huolehtivat niistä ihmisten terveyttä vaarantamattomalla ja ympäristön kannalta hyväksyttävällä tavalla koko siirron ajan. Erityisesti kun siirto tapahtuu yhteisössä, se on toteutettava direktiivin 2006/12/EY 4 artiklan ja jätteitä koskevan yhteisön lainsäädännön vaatimusten mukaisesti.”

12

Mainitun asetuksen 50 artiklassa, jonka otsikko on ”Täytäntöönpano jäsenvaltioissa”, säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltioiden on säädettävä tämän asetuksen säännösten rikkomuksiin sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että niitä sovelletaan käytännössä. Säädettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. – –

– –

4.   Siirtojen tarkastuksiin kuuluvat asiakirjojen tarkistaminen, tunnistustietojen varmistaminen ja tarvittaessa jätteen fyysinen tarkastaminen.

– –”

13

Saman asetuksen liitteessä I C, jonka otsikko on ”Ilmoitus- ja siirtoasiakirjojen täyttämistä koskevat yksityiskohtaiset ohjeet”, olevan 15 kohdan sanamuoto on seuraava:

”Yleensä vastaanottaja on kentässä 10 mainittu huolehtimis- tai hyödyntämislaitos. Vastaanottaja voi joissakin tapauksissa olla myös joku toinen henkilö, kuten kauppias, välittäjä tai oikeushenkilö, kuten kentässä 10 ilmoitetun vastaanottavan huolehtimis- tai hyödyntämislaitoksen pääkonttori tai postiosoite. Jotta kauppias, välittäjä tai oikeushenkilö voisi toimia vastaanottajana, kyseisen henkilön täytyy olla vastaanottomaan lainkäyttövallan alainen tai henkilöllä on oltava jonkin suuntainen lainmukainen määräysvalta jätteeseen hetkellä, jona lähetys saapuu vastaanottomaahan. Tällaisissa tapauksissa olisi kentässä 2 ilmoitettava kauppiasta, välittäjää tai oikeushenkilöä koskevat tiedot.”

14

Asetuksen N:o 1013/2006 liitteessä III on ”Luettelo jätteistä, joihin sovelletaan [kyseisen asetuksen] 18 artiklassa tarkoitettuja yleisiä tietojen antamista koskevia vaatimuksia”, eli ”ns. vihreän jäteluettelon jätteet” (jäljempänä vihreä luettelo).

15

Asetuksen N:o 1013/2006 liitteessä VII, jonka otsikko on ”Tiedot, jotka on liitettävä 3 artiklan 2 ja 4 kohdassa tarkoitettujen jätteiden siirtoihin”, on kyseisen asetuksen 18 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu asiakirja (jäljempänä saateasiakirja). Liite VII on seuraavanlainen:

16

Jätteistä vuonna 2012 annetun lain nro CLXXXV (hulladékról szóló 2012. évi CLXXXV. törvény; Magyar Közlöny 2012/160.; jäljempänä jätelaki) 19 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Jätteet voidaan tuoda Unkarin alueelle [asetuksen N:o 1013/2006] ja valtion rajan ylittävistä jätteiden siirroista annetun hallituksen asetuksen säännösten mukaisesti.”

17

Kyseisen lain 86 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Ympäristönsuojeluviranomainen velvoittaa luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön, yksityisyrittäjän taikka oikeuskelpoisuutta vailla olevan elimen, joka

18

Jätehuoltomaksun suuruudesta ja sen määräämistä sekä vahvistamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 21.12.2001 annetun hallituksen asetuksen 271/2001 (hulladékgazdálkodási bírság mértékéről, valamint kiszabásának és megállapításának módjáról szóló 271/2001. Kormányrendelet; Magyar Közlöny 2001/150.; jäljempänä hallituksen asetus) 1 §:ssä säädetään seuraavaa:

”1.   Maksun määrä saadaan – 2 §:n 4–8 momentissa ja 3 §:n 4 momentissa tarkoitettuja tapauksia lukuun ottamatta – kertomalla asetuksessa säädetty perusmaksu liitteen mukaisilla, perusmaksun muuntotekijöitä vastaavilla kertoimilla.

– –

3.   Jätehuoltomaksun perusmäärä (jäljempänä perusmaksu) voi olla korkeintaan:

– –

– –

5.   Perusmaksu voidaan vahvistaa 25–100 prosentin suuruiseksi osuudeksi tämän pykälän 3 ja 4 momentin ja 2 §:n 3 momentin mukaisesti määritetyistä määristä, jollei tämän pykälän 3 momentin e kohdassa tarkoitetuista tapauksista muuta johdu, jos rikkomiseen syyllistynyt on korjannut seuraukset ja lopettanut rikkomisen ennen kuin maksun määräämisestä on tehty päätös.”

19

Kyseisen hallituksen asetuksen 3 §:ssä säädetään seuraavaa:

”1.   Maksua vahvistettaessa on ensin määritettävä perusmaksun määrä.

– –

4.   Kun kyse on jätteiden valtion rajat ylittävästä laittomasta siirrosta (tuonnista, viennistä tai valtion alueen kautta tapahtuvasta kuljettamisesta), maksun määrä on vahvistettava kertomalla 1 §:n 3 momentin f tai g kohdassa säädetty perusmaksu jätteen painoa osoittavalla kertoimella. Jos jätteen painoa ei voida tarkasti vahvistaa, se on otettava huomioon tonneina ilmoitetusta määrästä tehdyn keskimääräisen arvion perusteella.”

20

Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että Unkarin viranomaisten 15.10. ja 18.10.2013 suorittamissa kahden Entiseen Jugoslavian tasavaltaan Makedoniaan rekisteröidyn, Unkarin alueelle tuloon valmistautuneen kuorma-auton tarkastuksissa ilmeni, että niissä kuljetettiin 23,2 tonnin ja 21,8 tonnin jätepaperilasteja, jotka kuuluivat vihreän luettelon piiriin. Kumpaankin lastiin liittyi saateasiakirja sekä kansainvälinen autorahtikirja.

21

Ensimmäisen lastin osalta saateasiakirjan kentässä 1 ilmoitettiin, että Nutrivet järjesti siirron, ja sen kentissä 2 ja 7, että Wiener Neudorfissa (Itävalta) sijaitseva Hamburger Recycling Group GmbH oli samalla sekä maahantuoja/vastaanottaja että hyödyntämislaitos, kun taas kansainvälisessä autorahtikirjassa mainittiin, että kyseinen lasti piti toimittaa Dunaújvárosiin (Unkari) sijoittautuneen Unkarin oikeuden mukaan perustetun Hamburger Hungária Kft:n kotipaikkaan.

22

Toisen lastin osalta saateasiakirjan kentässä 1 ilmoitettiin, että Nutrivet järjesti siirron, sen kentässä 2, että Hamburger Recycling Group oli maahantuojavastaanottaja, ja sen kentässä 7, että Hamburger Hungária oli hyödyntämislaitos, kun taas kansainvälisessä autorahtikirjassa ja muissa Unkarin viranomaisille esitetyissä asiakirjoissa mainittiin, että myös kyseinen lasti oli tarkoitus toimittaa viimeksi mainitun yhtiön kotipaikkaan.

23

Näiden kummankin saateasiakirjan kentässä 11, jonka kohteena ovat ”Kyseessä olevat maat/valtiot”, mainittiin Entisen Jugoslavian tasavalta Makedonia, Serbia ja Unkari.

24

Kansallinen tarkastusviranomainen totesi, ettei saateasiakirja ollut näiden kummankaan jätteiden siirron osalta asetuksen N:o 1013/2006 säännösten mukainen, koska sen kenttien 2 ja 7 sisältö ei ollut yhteneväinen kentän 11 sisällön kanssa ja koska näiden siirtojen lopullista määränpäätä ei voitu määrittää varmuudella. Nutrivet teki kyseisen kansallisen viranomaisen kanssa yhteistyötä sen osalta vireille pannussa menettelyssä ja toimitti tälle muun muassa 18.10. ja 25.10.2013 uuden, kunkin siirron osalta oikaistun saateasiakirjan sekä muita asiakirjoja, joilla oli tarkoitus tukea tuossa oikaistussa asiakirjassa olevia tietoja. Näistä asiakirjoista ilmeni selvästi, että lastien vastaanottaja ja lopullinen määränpää oli kummassakin tapauksessa Hamburger Hungária.

25

Kansallinen tarkastusviranomainen määräsi 30.10.2013 tekemillään päätöksillä Nutrivetin jätelain mukaisesti maksamaan hallintosanktiona maksuja jätehuoltovelvollisuutensa laiminlyönnistä, ja se totesi, että kyseisen yhtiön on vastattava menettelykuluista. Ensimmäisen siirron osalta maksun ja menettelykulujen määräksi vahvistettiin 1160000 HUF (noin 3738 euroa) ja 124942 HUF (noin 402 euroa). Toisen siirron osalta maksun ja menettelykulujen määrä oli 1090000 HUF (noin 3513 euroa) ja 182250 HUF (noin 587 euroa). Kyseinen viranomainen perusteli päätöksiään huomauttamalla, että hallinnollisessa menettelyssä esitettyjen toteamusten perusteella kyseessä olevat siirrot olivat asetuksen N:o 1013/2006 2 artiklan 35 alakohdan g alakohdan iii alakohdassa tarkoitetulla tavalla laittomia. Kyseisten maksujen määrän määrittämiseksi mainittu viranomainen käytti hallituksen asetuksen mukaisesti kyseessä olevaan jätetyyppiin sovellettavaa perusmaksua (200000 HUF eli noin 3205 euroa), josta se vähensi Nutrivetin yhteistyön perusteella 75 prosentin enimmäisosuuden. Tämän jälkeen se kertoi näin vahvistetun määrän (50000 HUF) kuljetettujen jätteiden painolla.

26

Nutrivet vaatii Fővárosi Közigazgatási és Munkaügyi Bíróságissa (Budapestin hallinto- ja työtuomioistuin, Unkari) nostamallaan kanteella muun muassa kyseisten päätösten kumoamista. Se väittää, että asetuksen N:o 1013/2006 2 artiklan 35 alakohdan g alakohdan iii alakohdassa oleva ilmaisu ”tavalla, jota ei ole olennaisilta osiltaan eritelty liitteen VII mukaisessa asiakirjassa”, viittaa tilanteeseen, jossa ympäristönsuojelun kannalta merkittävä tieto on salattu tai sitä ei ole mainittu, eikä tilanteeseen, jossa saateasiakirja sisältää virheellisiä tietoja mutta jossa oikeat tiedot ilmenevät selvästi muista käytettävissä olevista asiakirjoista. Se väittää myös, ettei tätä säännöstä voida tulkita laajentavasti, ellei laittomiksi katsota kaikkia siirtoja, joiden osalta saateasiakirja on täytetty virheellisesti, ja että olisi erotettava toisistaan tapaus, jossa virhe on tehty tahallisesti valvontaviranomaisten erehdyttämiseksi, ja tapaus, jossa virhe johtuu pelkästään hallinnollisen velvollisuuden laiminlyönnistä.

27

Kansallinen tarkastusviranomainen vaatii kanteen hylkäämistä. Se väittää, että kaikkiin pääasiassa kyseessä oleviin jätteiden siirtoihin oli liitettävä asetuksen N:o 1013/2006 18 artiklan ja liitteen VII vaatimuksia vastaava asianmukaisesti täytetty saateasiakirja. Se myöntää, että ”maahantuoja/vastaanottaja”, jonka nimi on mainittava kyseisen asiakirjan kentässä 2, voi olla eri kuin ”hyödyntämislaitos”, jonka nimi on mainittava kentässä 7, mutta se väittää, että tällaisessa tapauksessa kauppiaan tai välittäjän on kyseisen asetuksen liitteessä I C olevan 15 kohdan nojalla oltava vastaanottomaan lainkäyttövallan alainen.

28

Kansallinen tarkastusviranomainen myönsi ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymyksen johdosta nimenomaisesti, että se tunsi siitä huolimatta, että liiteasiakirjat oli täytetty virheellisesti, hyvin jätteiden siirron reitin. Se myönsi myös, ettei se ollut soveltanut asetuksen N:o 1013/2006 24 artiklassa tarkoitettua menettelyä, ettei se ollut vaatinut asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten puuttuvan asiaan eikä se ollut määrännyt laittomiksi katsottuja jätelasteja lähetettäväksi takaisin.

29

Tässä tilanteessa Fővárosi Közigazgatási és Munkaügyi Bíróság (Budapestin hallinto- ja työtuomioistuin) päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

30

Aluksi on huomautettava, että – kuten ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee – pääasiassa kyseessä olevat jätteet näyttävät olevan maahantuodut kolmannesta maasta eli Entisestä Jugoslavian tasavallasta Makedoniasta. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämissä ennakkoratkaisukysymyksissä oletetaan, että asetuksen N:o 1013/2006 42 ja 45 artiklan säännöksiä ei voida soveltaa nyt käsiteltävässä tapauksessa.

31

Ensimmäisellä, kolmannella, neljännellä ja viidennellä kysymyksellään, jotka on tutkittava yhdessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko asetuksen N:o 1013/2006 2 artiklan 35 alakohdan g alakohdan iii alakohtaa tulkittava siten, että kyseisen asetuksen liitteessä III tarkoitettujen kaltaisten, hyödynnettäviksi aiottujen jätteiden siirto on luonnehdittava kyseisessä säännöksessä tarkoitetulla tavalla laittomaksi, kun kyseistä siirtoa koskevassa saateasiakirjassa on virheellisiä tai ristiriitaisia tietoja maahantuojasta/vastaanottajasta, hyödyntämislaitoksesta ja asianomaisista maista/valtioista, ja onko kyseiseen luonnehdintaan vaikutusta sillä, onko kyseiset tiedot ilmoitettu asianmukaisesti muissa toimivaltaisten viranomaisten käyttöön annetuissa asiakirjoissa, sillä, onko kyseisiä viranomaisia ollut tarkoitus harhauttaa, sillä, onko mainituilla tiedoilla merkitystä ympäristönsuojelun kannalta, ja sillä, ovatko mainitut viranomaiset soveltaneet mainitun asetuksen 24 artiklassa säädettyjä menettelyjä.

32

Tältä osin on todettava heti aluksi, että asetuksen N:o 1013/2006 johdanto-osan ensimmäisen perustelukappaleen mukaan kyseisellä asetuksella pyritään suojelemaan ympäristöä. Lisäksi mainitun asetuksen johdanto-osan seitsemännen perustelukappaleen mukaan on tärkeää järjestää jätteiden siirtojen valvonta ja tarkastus ja säännellä niitä siten, että otetaan huomioon tarve säilyttää, suojella ja parantaa ympäristön laatua ja ihmisten terveyttä.

33

Saman asetuksen johdanto-osan 15 perustelukappaleessa täsmennetään pääasiassa kyseessä olevien kaltaisten vihreään jäteluetteloon kuuluvien, hyödynnettäviksi tarkoitettujen jätteiden siirtojen osalta, että on aiheellista varmistaa valvonnan ja tarkastusten vähimmäistaso siten, että vaaditaan tiettyjen tietojen toimittamista tällaisten jätteiden mukana.

34

Tällaisten jätteiden siirtojen jäljittämisen helpottamiseksi asetuksen N:o 1013/2006 18 artiklassa asetetaan siten jätteen siirron järjestävälle, lähtömaan lainkäyttövaltaan kuuluvalle henkilölle velvollisuus varmistaa, että kyseisen jätteen mukana seuraa saateasiakirja, jota toimivaltaiset kansalliset viranomaiset voivat pyytää tarkastuksia, kyseisen asetuksen soveltamisen valvontaa, suunnittelua ja tilastointia varten (ks. vastaavasti tuomio 12.12.2013, Ragn-Sells, C‑292/12, EU:C:2013:820, 65 kohta). Siltä osin kuin kyseinen asiakirja muodostaa ainoan lähteen, jossa on yksityiskohtaista tietoa kyseisessä asetuksessa säädetystä jätteiden siirrosta, jotta asianomaisten maiden toimivaltaiset viranomaiset voivat täyttää niille tuon saman asetuksen mukaan kuuluvat valvonta- ja tarkastustehtävät, tällaisen siirron järjestäjän on täytettävä se asianmukaisesti.

35

Tältä osin on korostettava, että tiedoilla, joiden on välttämättä oltava saateasiakirjassa etenkin maahantuojasta/vastaanottajasta, hyödyntämislaitoksesta ja asianomaisista maista/valtioista, voidaan varmistaa siirtojen tarkoituksenmukainen jäljittäminen. Kyseisillä tiedoilla ei näet ole merkitystä pelkästään ympäristönsuojelun kannalta vaan ne ovat tarpeellisia myös valvonta- ja tarkastustehtävien moitteettomaksi suorittamiseksi, jotta voidaan säilyttää, suojella ja parantaa ympäristön laatua ja ihmisten terveyttä.

36

Tästä seuraa, että jos saateasiakirjassa on tämäntyyppinen virheellinen tai ristiriitainen tieto, mainittuja valvonta- ja tarkastustehtäviä ei voitaisi varmistaa asetuksen N:o 1013/2006 mukaisesti, koska toimivaltaiset viranomaiset eivät voisi siitä syystä, ettei niille ole ilmoitettu asianmukaisesti kyseessä olevan siirron yksityiskohdista, varmistaa kyseisen siirron osalta tarkoituksenmukaista jäljittämistä ympäristövahinkojen ja ihmisten terveyttä haittaavien toimintojen välttämiseksi.

37

Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee nyt käsiteltävässä tapauksessa yhtäältä, että pääasiassa kyseessä olevien saateasiakirjojen kentässä 2 ei ollut mainittu yhtiötä, joka on tosiasiassa pääasiassa kyseessä olevien jätteiden siirtojen vastaanottaja, eli Dunaújvárosiin sijoittautunutta Hamburger Hungáriaa, vaan eräs toinen erääseen toiseen jäsenvaltioon sijoittautunut yhtiö eli Wiener Neudorfiin sijoittautunut Hamburger Recycling Group. Toisaalta erään näiden asiakirjojen kentässä 7 tuo viimeksi mainittu yhtiö oli mainittu hyödyntämislaitoksena, vaikka se ei sijaitse kyseisen asiakirjan kentässä 11 mainitussa vastaanottomaassa eli Unkarissa.

38

Kun otetaan huomioon nämä virheet ja ristiriidat, on ilmeistä, ettei pääasiassa kyseessä olevilla saateasiakirjoilla voitu yksinään varmistaa pääasiassa kyseessä olevien jätteiden siirtojen jäljittämistä. Kyseisiä jätteiden siirtoja on siis pidettävä asetuksen N:o 1013/2006 2 artiklan 35 alakohdan g alakohdan iii alakohdassa tarkoitettuina laittomina siirtoina.

39

Tämän perusteella on katsottava, että kyseisen asetuksen liitteessä III tarkoitettujen kaltaisten, hyödynnettäväksi aiottujen jätteiden siirto on luonnehdittava mainitun asetuksen 2 artiklan 35 alakohdan g alakohdan iii alakohdassa tarkoitetulla tavalla laittomaksi, kun saateasiakirjassa on pääasiassa kyseessä oleviin saateasiakirjoihin sisältyvien kaltaisia virheellisiä tai ristiriitaisia tietoja maahantuojasta/vastaanottajasta, hyödyntämislaitoksesta ja asianomaisista maista/valtioista.

40

Tätä päätelmää ei voida kyseenalaistaa sillä, että tiedot, jotka saateasiakirjassa on mainittava, sisältyvät asianmukaisesti muihin toimivaltaisten viranomaisten käyttöön annettuihin asiakirjoihin. Merkitystä ei ole tältä osin myöskään sillä, ettei toiminta ole ollut tarkoituksellista, eikä sillä, ettei mainitun asetuksen 24 artiklassa säädettyjä menettelyjä ole sovellettu.

41

On näet korostettava, ettei yhtäkään näistä kolmesta seikasta mainita asetuksen N:o 1013/2006 2 artiklan 35 alakohdan g alakohdan iii alakohdassa.

42

Erityisesti siltä osin kuin on ensimmäiseksi kyse siitä, että tiedot, jotka saateasiakirjassa on mainittava, on esitetty muissa asiakirjoissa, on huomautettava, että kyseisessä saateasiakirjassa on esitettävä yksityiskohtaiset tiedot jätteiden siirrosta siten, että kyseisellä asetuksella pyrityt siirtojen valvontaa ja tarkastusta koskevat päämäärät saavutetaan. Tällainen asiakirja on siis vahvistettu erityissäännöstöllä, ja sillä pyritään toteuttamaan jätteiden siirtoja koskevalle lainsäädännölle ominaiset päämäärät, kun taas muilla asiakirjoilla, kuten kansainvälisellä autorahtikirjalla tai kauppalaskulla, ei ole kyseistä tavoitetta.

43

Asetuksen N:o 1013/2006 2 kohdan 35 alakohdan g alakohdan iii alakohdasta ilmenee lisäksi, että asianomaisen jätteiden siirron tapa on eriteltävä saateasiakirjassa eikä muualla. Tuolla velvollisuudella voidaan kyseisen asetuksen 18 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan helpottaa tällaisen siirron jäljittämistä ja varmistaa tehokas valvonta, jotta voidaan välittömästi arvioida tarvetta suorittaa asianomaisten jätteiden fyysinen tarkastus. Jätteiden tarkastusten tehokkuutta jätteiden kuljetuksen aikana tai kun jätteet saapuvat määränpäähänsä lisää se, että kauttakulku- tai vastaanottovaltion viranomaiset saavat saateasiakirjaan tutustumalla välittömästi tietoonsa vaaditut tiedot eikä niiden tarvitse suorittaa myöhempiä tarkastuksia, jotka ovat välttämättäkin pitkiä ja kalliita, koska ne edellyttävät asianomaisen kuorman pysäyttämistä.

44

Siltä osin kuin toiseksi on kyse siitä, onko tarkoitus harhauttaa toimivaltaisia viranomaisia otettava huomioon sen määrittämiseksi, onko jätteiden siirto asetuksen N:o 1013/2006 2 artiklan 35 alakohdan g alakohdan iii alakohdassa tarkoitetulla tavalla laiton, on korostettava, että kyseisen säännöksen sanamuodon mukaan ei ole niin, että niissä tiedoissa, jotka on eriteltävä mainitun asetuksen liitteessä VII tarkoitetussa saateasiakirjassa, olevien virheiden tai ristiriitojen on seurattava vilpillisestä toimesta.

45

Riippumatta siitä, onko virhe on tehty tahallisesti, on lisäksi niin, että silloin kun se johtaa ristiriitaan, se velvoittaa asianomaisten jäsenvaltioiden valvontaviranomaiset suorittamaan muita tarkastuksia, joiden johdosta siirron välitön valvonta pelkästään asetuksen N:o 1013/2006 liitteen VII perusteella on mahdotonta, joten näitä kumpaakin virhetyyppiä on ainakin rikkomisen luonnehtimisen vaiheessa tarkasteltava samalla tavalla.

46

Siltä osin kuin kolmanneksi on kyse siitä, ettei asetuksen N:o 1013/2006 24 artiklassa säädettyjä menettelyjä ole sovellettu, on huomautettava, ettei kyseisessä artiklassa eikä tuon asetuksen missään muussakaan säännöksessä todeta, että kyseiset menettelyt ja laittoman siirron määritelmä liittyisivät toisiinsa. Kyseinen artikla koskee sanamuotonsa mukaan sitä vastoin yksinomaan laittoman siirron kohteena olevia jätteitä, joten sillä, ettei mainittuja menettelyä ole sovellettu, ei voi olla vaikutusta asianomaisen siirron luonnehtimiseen kyseisen asetuksen 2 artiklan 35 alakohdassa tarkoitetuksi laittomaksi siirroksi.

47

Edellä esitettyjen seikkojen perusteella ensimmäiseen, kolmanteen, neljänteen ja viidenteen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 1013/2006 2 artiklan 35 alakohdan g alakohdan iii alakohtaa on tulkittava siten, että mainitun asetuksen liitteessä III tarkoitettujen kaltaisten, hyödynnettäväksi aiottujen jätteiden siirtoa on pidettävä kyseisessä säännöksessä tarkoitetulla tavalla laittomana, kun kyseistä siirtoa koskevassa saateasiakirjassa on esitetty pääasiassa kyseessä oleviin saateasiakirjoihin sisältyvien kaltaisia virheellisiä tai ristiriitaisia tietoja maahantuojasta/vastaanottajasta, hyödyntämislaitoksesta ja asianomaisista maista/valtioista, riippumatta siitä, onko kyseiset tiedot ilmoitettu asianmukaisesti muissa toimivaltaisten viranomaisten käyttöön annetuissa asiakirjoissa, siitä, onko kyseisiä viranomaisia ollut tarkoitus harhauttaa, ja siitä, ovatko mainitut viranomaiset soveltaneet tuon saman asetuksen 24 artiklassa säädettyjä menettelyjä.

48

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee toisella kysymyksellään lähinnä, onko asetuksen N:o 1013/2006 50 artiklan 1 kohtaa, jonka mukaan jäsenvaltioiden kyseisen asetuksen säännösten rikkomiseen soveltamien seuraamusten on oltava muun muassa oikeasuhteisia, tulkittava siten, että se on esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan silloin, kun saateasiakirjassa on virheellisiä tai ristiriitaisia tietoja, määrätään hallintosanktio, jonka perusmaksu on sama kuin perusmaksun, jota sovelletaan silloin, kun velvollisuutta täyttää kyseinen asiakirja ei ole noudatettu.

49

Tältä osin on korostettava, että asetuksen N:o 1013/2006 50 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on säädettävä ”[kyseisen] asetuksen säännösten rikkomuksiin sovellettavista seuraamuksista – –”, ja siinä täsmennetään, että ”seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhtaisia ja varoittavia”. On todettava, ettei mainittuun asetukseen sisälly tarkempia sääntöjä näiden kansallisten seuraamusten vahvistamisesta ja ettei siinä säädetä etenkään mistään nimenomaisesta perusteesta tällaisten seuraamusten oikeasuhteisuuden arvioimiseksi.

50

Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan silloin, kun unionin lainsäädäntöä ei ole yhdenmukaistettu niiden seuraamusten osalta, joita sovelletaan unionin lainsäädännössä vahvistetussa järjestelmässä säädettyjen edellytysten noudattamatta jättämisen vuoksi, jäsenvaltiot ovat toimivaltaisia valitsemaan niistä asianmukaisilta vaikuttavat seuraamukset. Niiden on kuitenkin käytettävä toimivaltaansa unionin oikeuden ja sen yleisten periaatteiden, näin ollen myös suhteellisuusperiaatteen, mukaisesti (tuomio 9.2.2012, Urbán, C‑210/10, EU:C:2012:64, 23 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

51

Tältä osin on huomautettava, että sen arvioimiseksi, onko seuraamus suhteellisuusperiaatteen mukainen, on otettava huomioon erityisesti rikkomisen, josta kyseinen seuraamus määrätään, luonne ja vakavuus sekä seuraamuksen määrän määrittämistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt (tuomio 20.6.2013, Rodopi-M 91, C‑259/12, EU:C:2013:414, 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Suhteellisuusperiaate sitoo siis jäsenvaltioita myös silloin, kun ne arvioivat seikkoja, jotka voivat vaikuttaa maksun määräämiseen (tuomio 9.2.2012, Urbán, C‑210/10, EU:C:2012:64, 54 kohta).

52

Kansallisen tuomioistuimen asiana on kuitenkin lopulta arvioida kaikki sen käsiteltävänä olevalle asialle ominaiset tosiseikat ja oikeudelliset seikat huomioon ottaen, ylittääkö kyseinen seuraamus määrältään sen, mikä on tarpeen kyseessä olevalla lainsäädännöllä tavoiteltujen päämäärien saavuttamiseksi. Suhteellisuusperiaatteen konkreettinen soveltaminen kuuluu nimittäin ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle, jonka on tarkistettava, ovatko kansalliset toimenpiteet yhteensoveltuvia unionin oikeuden kanssa; unionin tuomioistuin on toimivaltainen ainoastaan esittämään ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle kaikki sellaiset unionin oikeuden tulkintaa koskevat seikat, jotka saattavat auttaa sitä arvioimaan tätä yhteensoveltuvuutta (ks. vastaavasti tuomio 29.7.2012, Profaktor Kulesza, Frankowski, Jóźwiak, Orłowski, C‑188/09, EU:C:2010:454, 30 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

53

Unionin tuomioistuin on todennut 26.11.2015 antamassaan tuomiossa Total Waste Recycling (C‑487/14, EU:C:2015:780, 55 kohta), että kun kansallinen tuomioistuin asetuksen N:o 1013/2006, jolla pyritään varmistamaan ympäristön ja ihmisten terveyden suojelun korkea taso, säännösten rikkomisiin sovellettavien seuraamusten osalta valvoo tällaisen seuraamuksen oikeasuhteisuutta, sillä on velvollisuus ottaa huomioon erityisesti ne riskit, joita tällaisesta rikkomisesta saattaa aiheutua ympäristön ja ihmisten terveyden suojelulle.

54

Pääasiassa kyseessä oleviin saateasiakirjoihin sisältyvät virheelliset ja ristiriitaiset tiedot merkitsivät nyt käsiteltävässä tapauksessa – kuten tämän tuomion 38 kohdasta ilmenee – asetuksen N:o 1013/2006 säännösten rikkomista. Tällaiseen rikkomiseen voitiin siis lähtökohtaisesti soveltaa seuraamusta, joka vastaa seuraamusta, josta säädetään, kun velvollisuutta täyttää saateasiakirja ei ole noudatettu.

55

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan maksua, joka määrätään seuraamukseksi sellaisesta jätteiden siirrosta, jonka osalta saateasiakirjassa on virheellisiä tai ristiriitaisia tietoja, ja jonka määrä on yhtä suuri kuin maksun, jota sovelletaan, kun velvollisuutta täyttää kyseinen asiakirja ei ole noudatettu, voidaan kuitenkin pitää oikeasuhteisena, jos kyseiselle rikkomiselle ominaisten olosuhteiden perusteella on mahdollista todeta, että nämä rikkomiset ovat yhtä vakavia sen riskin kannalta, joka niistä aiheutuu ympäristön ja ihmisten terveyden suojelulle, minkä arvioiminen kuuluu ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle (ks. vastaavasti tuomio 26.11.2015, Total Waste Recycling, C‑487/14, EU:C:2015:780, 54 ja 56 kohta).

56

Edellä esitettyjen seikkojen perusteella toiseen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 1013/2006 50 artiklan 1 kohtaa, jonka mukaan jäsenvaltioiden kyseisen asetuksen säännösten rikkomiseen soveltamien seuraamusten on oltava oikeasuhteisia, on tulkittava siten, että jätteiden siirrosta, jonka osalta saman asetuksen liitteessä VII tarkoitetussa saateasiakirjassa on esitetty virheellisiä tai ristiriitaisia tietoja, voidaan lähtökohtaisesti määrätä seuraamukseksi maksu, jonka määrä vastaa suuruudeltaan maksua, jota sovelletaan silloin, kun velvollisuutta täyttää kyseinen asiakirja ei ole noudatettu. Tällaisen seuraamuksen oikeasuhteisuuden valvonnan yhteydessä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on aivan erityisesti otettava huomioon ne riskit, joita kyseinen rikkominen saattaa aiheuttaa ympäristön ja ihmisten terveyden suojelun alalla.

57

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kuudennella ja seitsemännellä kysymyksellään, jotka on tutkittava yhdessä, lähinnä, millä tavoin on tulkittava asetuksen N:o 1013/2006 18 artiklan 1 kohdan a alakohdassa olevaa käsitettä ”lähtömaan lainkäyttövaltaan kuuluva – – henkilö – –” ja kyseisen asetuksen liitteessä I C olevassa 15 kohdassa käytettyä ilmaisua ”olla vastaanottomaan lainkäyttövallan alainen”.

58

Tästä on muistutettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 267 artiklalla luotu menettely on unionin tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten välisen yhteistyön väline, jonka avulla unionin tuomioistuin esittää kansallisille tuomioistuimille ne unionin oikeuden tulkintaan liittyvät seikat, joita ne tarvitsevat ratkaistakseen niiden käsiteltäviksi saatetut asiat (tuomio 13.3.2014, FIRIN, C‑107/13, E:C:2014:151, 29 kohta ja tuomio 6.10.2015, Capoda Import-Export, C‑354/14, EU:C:2015:658, 23 kohta).

59

Tämän yhteistyön puitteissa olettamana on, että unionin oikeuteen liittyvillä kysymyksillä on merkitystä asian ratkaisun kannalta. Unionin tuomioistuin voi jättää kansallisen tuomioistuimen esittämän pyynnön tutkimatta vain, jos on ilmeistä, että pyydetyllä unionin oikeuden tulkitsemisella ei ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen, jos ongelma on luonteeltaan hypoteettinen taikka jos unionin tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin (tuomio 13.3.2014, FIRIN, C‑107/13, EU:C:2014:151, 30 kohta ja tuomio 5.3.2015, Banco Privado Português ja Massa Insolvente do Banco Privado Português, C‑667/13, EU:C:2015:151, 36 kohta).

60

Nyt käsiteltävässä tapauksessa on todettava, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei totea ennakkoratkaisupyynnössään, miltä osin sen kuudes ja seitsemäs kysymys ovat tarpeen pääasian ratkaisemiseksi, eikä se esitä seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta niihin voitaisiin antaa hyödyllinen vastaus.

61

Tämän vuoksi kuudes ja seitsemäs kysymys on jätettävä tutkimatta.

62

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (neljäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: