1.

Înalta Curte de Casație și Justițien (kassaatiotuomioistuin, Romania) esittämä ennakkoratkaisupyyntö koskee ajokorteista 20.12.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/126/EY ( 2 ) ja erityisesti sen 13 artiklan 2 kohdan, luettuna yhdessä johdanto-osan viidennen perustelukappaleen kanssa, tulkintaa.

2.

Ennakkoratkaisupyyntö on esitetty asiassa, jossa valituksen tehnyt yksityishenkilö vaatii, että hänellä oleva oikeus kuljettaa mopon tyyppistä ajoneuvoa yleisillä teillä ja todistus, joka osoittaa hänen suorittaneen hyväksytysti tieliikennesääntöjä koskevan koulutuksen, tunnustetaan 19.1.2013 – eli käsiteltävän asian kannalta merkityksellisten direktiivin 2006/126 säännösten soveltamispäivän ( 3 ) ja tämän direktiivin täytäntöön panemiseksi annetun Romanian lainsäädännön voimassaolopäivän – jälkeenkin.

3.

Asianomainen henkilö väittää, että hänellä on direktiivin 2006/126 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu ”ennen 19. tammikuuta 2013 myönnetty oikeus ajamiseen” ja että tämä vapauttaa hänet velvollisuudesta suorittaa teoriakoe ja käytännön koe saadakseen ajokortin, joka vaaditaan mopon kuljettamiseen Romaniassa tämän määräpäivän jälkeen.

4.

Jäljempänä esittämistäni syistä katson, etteivät kyseisen direktiivin säännökset ole esteenä nyt tarkasteltavan kaltaiselle täytäntöönpanolainsäädännölle, jossa jäsenvaltio velvoittaa henkilöt, joilla on aikaisemmin ollut oikeus kuljettaa mopoa yleisillä teillä ilman ajokorttia, hankkimaan ajokortin.

5.

Direktiivin 2006/126 johdanto-osan viidennen perustelukappaleen mukaan direktiivin ”ei pitäisi rajoittaa olemassa olevia oikeuksia ajamiseen, jotka on myönnetty tai saavutettu ennen direktiivin soveltamispäivää”.

6.

Direktiivin johdanto-osan 13 perustelukappaleen mukaan ”mopoja koskevan ajokorttiluokan käyttöönotolla on tarkoitus parantaa liikenneturvallisuutta erityisesti nuorimpien kuljettajien osalta, koska tilastotietojen mukaan tieliikenneonnettomuuksiin joutuvat useimmin nuorimmat kuljettajat”.

7.

Direktiivin johdanto-osan 16 perustelukappaleen mukaan ”direktiivissä 91/439/ETY[ ( 4 )] määritelty ajokorttimalli olisi korvattava yhdellä ainoalla muovikorttimallilla. Tätä ajokorttimallia olisi samalla muutettava, koska käyttöön otetaan uusi mopoja koskeva ajokorttiluokka ja uusi moottoripyöriä koskeva ajokorttiluokka”.

8.

Direktiivin 4 artiklan, jonka otsikko on ”Ajokorttiluokat, niiden määritelmät ja alaikärajat”, 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Edellä 1 artiklassa tarkoitettu ajokortti oikeuttaa kuljettamaan jäljempänä eriteltyihin luokkiin kuuluvia moottoriajoneuvoja. Ajokortti voidaan myöntää kussakin luokassa määritellystä alaikärajasta lähtien. Moottoriajoneuvolla tarkoitetaan kaikkia tiellä omalla käyttövoimalla liikkuvia moottorikäyttöisiä ajoneuvoja – –.

2.   mopot

AM-luokka:

9.

Direktiivin 2006/126 7 artiklan, jonka otsikko on ”Ajokorttien myöntäminen, voimassaoloaika ja uusiminen”, 1 kohdan a ja b alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Ajokortin myöntämiseen sovelletaan seuraavia edellytyksiä:

Tähän luokkaan kuuluvien kolmi- ja nelipyörien osalta jäsenvaltiot voivat vaatia ajotaitoa ja ajotapaa koskevaa erillistä koetta. AM-luokkaan kuuluvien ajoneuvojen erottelemiseksi ajokorttiin voidaan merkitä kansallinen koodi.”

10.

Direktiivin 13 artiklassa, jonka otsikko on ”Vastaavuus muiden kuin yhteisön ajokorttimallin mukaisten ajokorttien kanssa”, säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltiot varmistavat komission suostumuksella ennen tämän direktiivin täytäntöönpanoa saatujen ajokorttien ja 4 artiklassa määriteltyjen luokkien vastaavuuden.

Jäsenvaltiot voivat komissiota kuultuaan tehdä kansalliseen lainsäädäntöönsä 11 artiklan 4, 5 ja 6 kohdan säännösten täytäntöönpanon edellyttämät muutokset.[ ( 6 )]

2.   Ennen 19. tammikuuta 2013 myönnettyä oikeutta ajamiseen ei voida mitätöidä tai millään tavalla muuttaa tämän direktiivin säännösten nojalla.”

11.

Direktiivin 2006/126 16 artiklan, jonka otsikko on ”Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä”, 1 ja 2 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava 1 kohdassa lueteltujen direktiivin säännösten ( 7 ) noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 19.1.2011 ja sovellettava näitä täytäntöönpanosäännöksiä 19.1.2013 lähtien.

12.

Lakia nro 203/2012 (legea nr. 203/2012), ( 8 ) jolla saatettiin tietyt direktiivin 2006/126 säännökset osaksi Romanian lainsäädäntöä, on sovellettu 19.1.2013 lähtien. Tällä lailla muutettiin yleisestä tieliikenteestä kiireellisenä annettua asetusta nro 195/2002 (Ordonanța de urgență a Guvernului nr. 195/2002 privind circulația pe drumurile publice, jäljempänä tieliikenneasetus nro 195/2002) ( 9 ) ja sen soveltamisasetusta, sellaisena kuin se on hyväksytty hallituksen päätöksellä nro 1391/2006 (Hotărârea Guvernului nr. 1391/2006). ( 10 )

13.

Ennen lain nro 203/2012 voimaantuloa tieliikenneasetuksen nro 195/2002 soveltamisasetuksen 160 §:n 2 momentissa säädettiin, että ”henkilöt, joilla ei ole ajokorttia, saavat kuljettaa mopoja yleisillä teillä vain siinä tapauksessa, että he osoittavat suorittaneensa tieliikennesääntöjä koskevan koulutuksen oppilaitoksessa, jolla on lupa tarjota moottoriajoneuvon kuljettajakoulutusta”.

14.

Soveltamisasetuksen 161 §:n 2 momentin mukaan ”pyöräilijöillä on yleisillä teillä liikkuessaan oltava mukanaan henkilötodistus ja mopojen kuljettajilla henkilötodistuksen lisäksi todistus tieliikennesääntöjä koskevan koulutuksen suorittamisesta sekä ajoneuvon rekisteröintitodistus”.

15.

Lain nro 203/2012 tultua voimaan tieliikenneasetuksen nro 195/2002 soveltamisasetuksen 160 ja 161 §:n mopoja koskevat säännökset kumottiin, kun taas polkupyöriin sovellettavat säännökset pysyivät voimassa.

16.

Moottoriajoneuvon ja mopon käsitteet määritellään tieliikenneasetuksen nro 195/2002, sellaisena kuin se on muutettuna edellä mainitulla lailla nro 203/2012 (jäljempänä muutettu tieliikenneasetus 195/2002), 6 §:n 6 ja 21 kohdassa, joiden mukaan ”mopot – – katsotaan moottoriajoneuvoiksi” ja kevyet nelipyörät ”rinnastetaan mopoihin”.

17.

Tieliikenneasetuksen nro 195/2002 20 §:n 1 ja 2 momentissa säädetään seuraavaa:

”(1)   Moottoriajoneuvoja – – yleisillä teillä kuljettavilla on oltava tähän tarkoitettu ajokortti.

(2)   Ajokortti myönnetään seuraavia ajoneuvoluokkia varten: AM – –.”

18.

Muutetun tieliikenneasetuksen nro 195/2002 liitteessä 1 määritellään sen 20 §:n 2 momentissa tarkoitetut ajoneuvoluokat, joita varten ajokortti myönnetään. Liitteessä olevan a kohdan mukaan ”mopot” kuuluvat ”AM-luokkaan”.

19.

Muutetun tieliikenneasetuksen nro 195/2002 23 §:n 1 ja 9 momentissa säädetään seuraavaa:

”(1)   Moottoriajoneuvoa – – saavat kuljettaa yleisillä teillä ainoastaan henkilöt, joilla on voimassa oleva ajokortti siinä ajoneuvoluokassa, johon ajoneuvo kuuluu, tai joilla on korvaava asiakirja, joka osoittaa, että heillä on oikeus liikkua ajoneuvolla yleisillä teillä.

– –

(9)   Ajokorttitutkintoon sisältyy hakijan tietoja mittaava teoriakoe ja ajotaitoa ja ajotapaa mittaava käytännön koe kunkin ajokorttiluokan vaatimusten mukaisesti.

AM-luokkaa koskevassa käytännön kokeessa selvitetään ainoastaan ajotaito tähän tarkoitukseen järjestetyillä suljetuilla alueilla. Ajokortin myöntämisedellytyksistä säädetään asetuksella.”

20.

Costin Popesculla on rekisteriviranomaisen 12.10.2010 antama todistus Aixam-merkkisen L6e-luokkaan kuuluvan kevyen nelipyörän ( 11 ) eli mopoon rinnastettavan ajoneuvon rekisteröinnistä. Hänellä on myös 26.10.2010 päivätty todistus, joka osoittaa, että hän on suorittanut tieliikennesääntöjä koskevan koulutuksen voidakseen kuljettaa mopoa yleisillä teillä. Tuona ajankohtana nämä asiakirjat riittivät oikeuttamaan Popescun kyseisen kaltaisen ajoneuvon kuljettamiseen tieliikenneasetuksen nro 195/2002 soveltamisasetuksen, sellaisena kuin se oli tuolloin voimassa, 160 ja 161 §:n mukaisesti.

21.

Romaniassa mopojen ja niihin rinnastettavien ajoneuvojen kuljettamiseen yleisillä teillä on 19.1.2013 alkaen vaadittu ajokortti lain nro 203/2012, jolla muutettiin tieliikenneasetusta nro 195/2002 tiettyjen direktiivin 2006/126 säännösten saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä, ( 12 ) nojalla.

22.

Popescu teki Curtea de Apel Bucureștissa (Bukarestin ylioikeus, Romania) useita kansallisia viranomaisia ( 13 ) vastaan valituksen, jossa hän vaati, että hänelle ennen 19.1.2013 myönnetty oikeus kuljettaa mopoa yleisillä teillä tunnustetaan tämän määräpäivän jälkeenkin ilman lisämuodollisuuksia tai ‑menettelyjä ( 14 ) ja että toimivaltainen viranomainen velvoitetaan antamaan hänelle tämän oikeuden osoittava asiakirja. Valituksensa tueksi Popescu väitti, että lailla nro 203/2012 annettu uusi lainsäädäntö on direktiivin 2006/126 säännösten vastainen.

23.

Koska pääasian valittaja esitti myös tieliikenneasetuksen nro 195/2002 säännösten, sellaisina kuin ne ovat muutettuina mainitulla lailla, perustuslainvastaisuutta koskevan väitteen, Curtea de Apel București saattoi asian Curtea Constituționalăn (perustuslakituomioistuin, Romania) käsiteltäväksi.

24.

Curtea Constituțională hylkäsi perustuslainvastaisuutta koskevan väitteen perusteettomana 5.12.2013 antamallaan tuomiolla, koska se katsoi, ettei sillä ole toimivaltaa tulkita unionin oikeussääntöjä vaan tämä tehtävä kuuluu yksin unionin tuomioistuimelle ja että Popescun tarkoittamat kansalliset oikeussäännöt ovat Romanian perustuslain mukaisia.

25.

Edellä mainitun ratkaisun nojalla Curtea de Apel București määräsi 8.4.2014 antamassaan tuomiossa, että valitus jätetään tutkimatta.

26.

Popescu valitti tuomiosta Înalta Curte de Casație și Justițieen ja väitti, etteivät lain nro 203/2012 säännökset vastaa direktiivin 2006/126 johdanto-osan viidettä perustelukappaletta ja 13 artiklan 2 kohtaa, jonka mukaan ”ennen 19. tammikuuta 2013 myönnettyä oikeutta ajamiseen ei voida mitätöidä tai millään tavalla muuttaa tämän direktiivin säännösten nojalla”.

27.

Inspectoratul General al Poliției Române (Romanian poliisin yleinen tarkastusvirasto) vetosi puolustuksessaan siihen, että tieliikenneasetukseen nro 195/2002 lailla nro 203/2012 tehdyillä muutoksilla, joiden nojalla mopojen kuljettajat velvoitettiin hankkimaan ajokortti, oli tarkoitus parantaa liikenneturvallisuutta ja vähentää mopoille aiheutuvien liikenneonnettomuuksien määrää ja seurauksia asettamalla vaatimus, jonka mukaan mopojen kuljettajien on hankittava tarvittavat teoreettiset tiedot ja käytännön taidot suorittamalla asianmukainen koulutus.

28.

Näissä olosuhteissa Înalta Curte de Casație și Justiție on päättänyt 12.11.2015 tekemällään välipäätöksellä, joka saapui unionin tuomioistuimeen 30.11.2015, lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Saako Romanian valtio – – direktiivin 2006/126 nojalla säätää sellaisiin mopojen kuljettajiin, joilla on virallinen asiakirja, joka antoi heille oikeuden kuljettaa tällaisia ajoneuvoja yleisillä teillä ennen 19.1.2013, kohdistuvasta velvollisuudesta hankkia ajokortti, joka edellyttää samankaltaisen kokeen/tutkinnon suorittamista kuin se, josta on säädetty muiden moottoriajoneuvojen osalta, jotta he voisivat kuljettaa tällaisia ajoneuvoja mainitun päivän jälkeenkin?”

29.

Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet Popescu, Romanian ja Slovakian hallitukset sekä Euroopan komissio. Suullista käsittelyä ei ole pidetty.

30.

Kansallisen tuomioistuimen esittämästä ennakkoratkaisukysymyksestä on mielestäni aiheellista esittää joitakin alustavia huomautuksia, jotka koskevat sekä tämän kysymyksen muotoilua että kohtelua, joka sille olisi mielestäni varattava.

31.

Huomautettakoon, että Romanian hallitus on esittänyt joitakin täsmennyksiä ja jopa varaumia unionin tuomioistuimelle esitetyn ennakkoratkaisukysymyksen sanamuotoon.

32.

Ennakkoratkaisukysymyksensä muotoilun perusteella kansallinen tuomioistuin näyttää lähtevän siitä oletuksesta, että pääasian kantajalla ”on virallinen asiakirja, joka antoi hänelle oikeuden kuljettaa tällaisia ajoneuvoja yleisillä teillä ennen 19.1.2013”, ennen tätä määräpäivää voimassa olleen Romanian lainsäädännön mukaisesti. Romanian hallituksen mukaan kumpaakaan niistä asiakirjoista, ( 15 ) joihin valittaja vetoaa, ei kuitenkaan voida pitää virallisena asiakirjana, joka olisi tosiasiallisesti antanut hänelle tällaisen oikeuden kyseisenä ajankohtana.

33.

Toimivaltaisen hallintoviranomaisen ( 16 ) Popesculle antamasta rekisteröintitodistuksesta Romanian hallitus toteaa, että mainittu todistus ”oli ainoastaan todiste [kyseisen] ajoneuvon rekisteröinnistä” ja mahdollisti sen merkitsemisen rekisteriluetteloon alalla sovellettavien kansallisten säännösten mukaisesti. ( 17 ) Tieliikennesääntöjä koskevan koulutuksen suorittamisesta autokoulussa annetusta todistuksesta kyseinen hallitus toteaa, että tällainen todistus vastasi kyseisenä ajankohtana voimassa olleita lakisääteisiä vaatimuksia ( 18 ) mutta että se ei ollut peruste pätevän oikeuden saamiselle moottoriajoneuvon kuljettamiseen yleisillä teillä. Romanian hallitus väittää, että tieliikenneasetuksen nro 195/2002 23 §:n 1 momentin mukaan tätä yksinomaan voimassa olevan ajokortin haltijoille kuuluvaa ajo-oikeutta ei pidä sekoittaa edellä mainituissa muissa oikeussäännöissä myönnettyyn oikeuteen kuljettaa mopoa yleisillä teillä. ( 19 )

34.

Muistutan tältä osin, että SEUT 267 artiklassa tarkoitetun ennakkoratkaisupyynnön yhteydessä kansallisen oikeuden sisällön määrittäminen ja ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetun riita-asian oikeudellinen luonnehdinta kuuluvat yksinomaan viimeksi mainitulle tuomioistuimelle. ( 20 ) Koska unionin tuomioistuin ei voi itse arvioida asian tosiseikkoja asian kannalta merkityksellisten kansallisten oikeussääntöjen kannalta, sen on otettava asiaan kantaa ennakkoratkaisupyynnössä esitetyn tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevan kuvauksen perusteella. ( 21 ) Antaakseen kansalliselle tuomioistuimelle hyödyllisen vastauksen unionin tuomioistuin voi kuitenkin kansallisten tuomioistuinten kanssa harjoittamansa yhteistyön nimissä antaa ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle kaikki tarpeellisiksi katsomansa ohjeet. ( 22 )

35.

Nyt käsiteltävässä asiassa on täsmennettävä, että mielestäni kumpaakaan pääsian kantajan mainitsemista asiakirjoista ei voida pitää direktiivissä 2006/126 tarkoitettua jäsenvaltion viranomaisten myöntämää ”ajokorttia” vastaavana asiakirjana. Jäljelle jäävä kysymys koskee siis sitä, onko valittajalla todella ollut ”ennen 19. tammikuuta 2013 myönnetty oikeus ajamiseen” ennen tätä määräpäivää voimassa olleen Romanian lainsäädännön nojalla, sillä direktiivin 2006/126 13 artiklan 2 kohdan mukaan tällainen oikeus voisi tai sen jopa pitäisi säilyä.

36.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää unionin tuomioistuinta lähinnä ratkaisemaan, ovatko direktiivin 2006/126 säännökset ja erityisesti sen 13 artiklan 2 kohta esteenä sille, että jäsenvaltion lainsäädännössä henkilöt, joilla on ollut oikeus kuljettaa mopoa yleisillä teillä mutta ei ajokorttia ennen 19.1.2013 – eli ennen direktiivin täytäntöön panemiseksi annettujen kansallisten säännösten voimaantulopäivää –, velvoitetaan hankkimaan ajokortti voidakseen kuljettaa ajoneuvoaan tämän määräpäivän jälkeen.

37.

Muistutan, että unionin tuomioistuin on jo tulkinnut direktiivin 2006/126 eri säännöksiä useissa erityisesti ajokorttien vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta koskevissa tuomioissa. ( 23 ) Nyt esitetty ennakkoratkaisukysymys on kuitenkin sikäli uusi, että direktiivin 13 artiklan 2 kohdassa mainitun käsitteen ”ennen 19. tammikuuta 2013 myönnetty oikeus ajamiseen” tulkinnasta ei ole aikaisemmin pyydetty ennakkoratkaisua. Korostan kuitenkin, että unionin tuomioistuin on lausunut tämän säännöksen tarkoituksesta tuomiossa Hofmann ( 24 ) esittämissään alustavissa huomautuksissa. Palaan jäljempänä siihen, minkälaisia päätelmiä tästä aiemmasta oikeuskäytännöstä voidaan tehdä. ( 25 )

38.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei ota pyynnössään kantaa siihen, miten sen esittämään ennakkoratkaisukysymykseen olisi vastattava. Popescu puolustaa kirjallisissa huomautuksissaan näkemystä, jonka mukaan on direktiivin 2006/126 vaatimusten ja erityisesti sen 13 artiklan 2 kohdan sanamuodon vastaista, että hänen tilanteessaan olevilta henkilöiltä viedään heille ennen riidanalaista lakimuutosta voimassa olleen lainsäädännön nojalla myönnetty oikeus kuljettaa mopoa yleisillä teillä.

39.

Sekä Romanian ja Slovakian hallitukset että komissio katsovat, etteivät direktiivin säännökset ole esteenä nyt kyseessä olevan kaltaisille kansallisille täytäntöönpanotoimille, joilla tiukennetaan mopojen kuljettajille ajo-oikeuden saamiseksi asetettuja ehtoja velvoittamalla heidät hankkimaan ajokortti, joka edellyttää vastaavan kokeen ja/tai tutkinnon suorittamista kuin se, joka vaaditaan muiden moottoriajoneuvojen kuljettamiseen. ( 26 ) Yhdyn tähän jälkimmäiseen näkemykseen jäljempänä esittämistäni syistä.

40.

Koska direktiivin 2006/126 13 artiklan 2 kohdan, luettuna yhdessä johdanto-osan viidennen perustelukappaleen kanssa, eri kieliversioissa on eroavuuksia, on syytä pohtia, mikä merkitys näillä säännöksillä on pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen riita-asian ratkaisemisessa. Mielestäni on kuitenkin selvää, että paitsi direktiivin tavoitteet myös 13 artiklan erityinen asiayhteys tukevat tulkintaa, joka on päinvastainen kuin Popescun esittämä.

41.

Muistutettakoon, että direktiivin 2006/126 13 artiklan 2 kohdan – johon Popescu siis vetoaa tukeakseen väitettään, jonka mukaan häntä ei voida velvoittaa hankkimaan ajokorttia, jotta hän voisi edelleen kuljettaa mopoon rinnastettavaa ajoneuvoaan yleisillä teillä – ranskankielisen version sanamuoto on seuraava: ”aucun droit de conduire délivré avant le 19 janvier 2013 n’est supprimé ou assorti de restrictions quelconques aux termes des dispositions de la présente directive” (”ennen 19. tammikuuta 2013myönnettyä oikeutta ajamiseen ei voida mitätöidä tai millään tavalla muuttaa tämän direktiivin säännösten nojalla”). ( 27 )

42.

Kun tähän kieliversioon sisältyvää ilmausta ”droit de conduire délivré” (myönnetty oikeus ajamiseen) tulkitaan kirjaimellisesti ja erityisesti ilmaisun ”délivré” (myönnetty) ( 28 ) tavanomaisen merkityksen perusteella, 13 artiklan 2 kohdan sanamuodon voitaisiin katsoa tarkoittavan, että ainoat oikeudet, joita direktiivin 2006/126 vaatimukset eivät tämän säännöksen perusteella koske, ovat ennen 19.1.2013 saadut nimenomaiset ajo-oikeudet, jotka perustuvat virallisesti ja yleensä yksittäisellä hallintotoimella myönnettyyn asiakirjaan. Kyseisen säännöksen muista kieliversioista ( 29 ) voitaisiin mielestäni tehdä sama johtopäätös.

43.

Tältä osin on huomattava, että ilmaukset ”délivré” (myönnetty) tai ”délivrance” (myöntäminen) esiintyvät myös muun muassa direktiivin ranskankielisen version 2006/126 4, 6 ja 7 artiklassa, ( 30 ) joissa säädetään direktiivin 1 artiklassa tarkoitetun yhtenäisen eurooppalaisen mallin mukaisen ajokortin myöntämistä koskevista vähimmäisvaatimuksista, mikä tukee näkemystä siitä, että nämä ilmaukset viittaavat yleensä toimivaltaisten kansallisten viranomaisten antamaan asiakirjaan, joka antaa haltijalleen samanluonteisen ajo-oikeuden kuin varsinainen ajokortti.

44.

Huomautan lisäksi, että erityisesti direktiivin 91/439, joka korvattiin direktiivillä 2006/126, ranskankielisen version 8 artiklan 2 kohdassa ( 31 ) käsitettä ”droit de conduire” (ajo-oikeus) käytetään nimenomaan ajokorttien yhteydessä ja että kyseisen direktiivin tulkintaa koskevassa unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tämä oikeus on tavallisesti esitetty ”ajokorttiin perustuvana” ajo-oikeutena. ( 32 )

45.

Direktiivin 2006/126 13 artiklan 2 kohdan muissa kieliversioissa käytetty terminologia voi kuitenkin johtaa toisenlaiseen tulkintaan.

46.

Erityisesti romaniankielisessä versiossa, johon Popescu vetoaa, käytetään ilmausta ”drept de conducere acordat”, ja on huomattava, että romanian kielessä käsitteellä ”drept” viitataan tavallisesti itse oikeuteen eikä viralliseen asiakirjaan, jolla myönnetty oikeus todistetaan, ja että romaniankielinen ilmaus ”acordat” – toisin kuin ilmaus ”délivré”, jolla ranskan kielessä viitataan yleensä ainoastaan asiakirjaan – vastaa kirjaimellisesti ranskankielisiä ilmauksia ”accordé” tai ”octroyé”, jotka voivat viitata sekä oikeuteen että asiakirjaan.

47.

Sama koskee tämän säännöksen muita kieliversioita, joissa käytetyt ilmaukset vaikuttavat merkitykseltään neutraalimmilta ja siten yleisemmiltä kuin ranskankielisessä versiossa esiintyvä ilmaus ”droit de conduire délivré”. ( 33 ) Tämän seurauksena sellaistenkin jäsenvaltiossa myönnettyjen ajolupien tai ‑oikeuksien, joista ei ole annettu virallista asiakirjaa, voitaisiin katsoa kuuluvan direktiivin 13 artiklan 2 kohdassa aikaisemmille oikeuksille säädetyn varauman soveltamisalaan.

48.

Myöskään direktiivin 2006/126 johdanto-osan viidennen perustelukappaleen tai ainakaan sen ranskankielisen version perusteella ei voida varmasti hälventää nyt käsiteltävässä asiassa esitettyjä epäilyksiä, sillä siinä todetaan seuraavaa: ”La présente directive ne devrait pas porter atteinte aux droits de conduire existants ou obtenus avant sa date d’application” (”Tämän direktiivin ei pitäisi rajoittaa olemassa olevia oikeuksia ajamiseen, jotka on myönnetty tai saavutettu ennen direktiivin soveltamispäivää”). Ranskankielisessä versiossa käytettyjen adjektiivien perusteella voitaisiin katsoa, että virallisesti ”saavutettujen” (obtenus) ajo-oikeuksien lisäksi myös ennen tätä määräpäivää tosiasiallisesti ”olemassa olleet” (existants) ajo-oikeudet pitäisi säilyttää, mikä merkitsee paljon laajempaa lähestymistapaa kuin 13 artiklan 2 kohdan ranskankielisessä versiossa käytetty ilmaus ”délivré” antaisi ymmärtää.

49.

Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan jossakin kieliversiossa käytettyä unionin oikeuden säännöksen sanamuotoa ei voida käyttää tämän säännöksen ainoana tulkintaperusteena eikä sille voida antaa etusijaa muihin kieliversioihin nähden. Unionin oikeuden säännöksiä on nimittäin tulkittava ja sovellettava yhtenäisesti ottaen huomioon kaikki Euroopan unionin kielillä laaditut versiot. Unionin säädöksen erikielisten versioiden poiketessa toisistaan – kuten nyt käsiteltävässä asiassa – kyseessä olevaa säännöstä on tulkittava sen lainsäädännön systematiikan ja tavoitteen mukaan, jonka osa säännös on. ( 34 )

50.

Kun tarkastellaan tämän säännöksen asiayhteyttä ja tavoitteita, jotka esitän jäljempänä, on todettava, että direktiivin 2006/126 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu ”myönnetty oikeus ajamiseen” on merkitykseltään suppea eikä sitä pitäisi tulkita liian laajasti siten, että jäsenvaltioiden olisi kiellettyä velvoittaa henkilöitä, joilla on ennen 19.1.2013 ollut epävirallinen oikeus ajamiseen, hankkimaan ajokortti tästä määräpäivästä lähtien.

51.

Ensinnäkin on huomattava, ettei direktiivin 2006/126 tavoitteena ollut yhdenmukaistaa täysimääräisesti ajokortteihin sovellettavia kansallisia säännöksiä vaan vahvistaa vähimmäisedellytykset, joiden täyttyessä ajokortti voidaan myöntää, ( 35 ) vaikka sillä onkin laajennettu asiaa koskevien unionin oikeussääntöjen aineellista soveltamisalaa direktiiviin 91/439 perustuneisiin aiempiin oikeussääntöihin verrattuna. ( 36 ) Näissä direktiiveissä säädetyllä yhtenäisen mallin mukaisella ajokortilla oli tarkoitus korvata asteittain jäsenvaltioissa käytössä olevat erityyppiset ajokortit ja mahdollistaa ajokorttien vastavuoroinen tunnustaminen ilman eri muodollisuuksia, jotta edistettäisiin unionin alueella liikkuvien kansalaisten vapaata liikkuvuutta. ( 37 )

52.

Direktiivillä 2006/126 toteutetun perusteellisemman yhdenmukaistamisen yhtenä tavoitteena ( 38 ) oli ”myötävaikuttaa liikenneturvallisuuden parantamiseen”, ja tähän pakottavaan tavoitteeseen pyrittiin jo direktiivillä 91/439. ( 39 ) Tästä syystä direktiivillä 2006/126 lisättiin muiden uudistusten ohella ajokorttivaatimus mopoille, jotka eivät kuuluneet direktiivin 91/439 soveltamisalaan, jotta ”parannettaisiin liikenneturvallisuutta erityisesti nuorimpien kuljettajien osalta, koska tilastotietojen mukaan tieliikenneonnettomuuksiin joutuvat useimmin nuorimmat kuljettajat”. ( 40 )

53.

Direktiivin 2006/126 säännöksistä ilmenee, että jäsenvaltioiden on 19.1.2013 alkaen täytynyt ottaa käyttöön uusi mopoja koskeva ajokorttiluokka ja että ajokortti myönnetään hakijoille, jotka ovat suorittaneet hyväksytysti teoriakokeen ja, jos kansallinen lainsäätäjä on päättänyt asettaa nämä lisävelvoitteet, läpäisseet hyväksytysti käytännön kokeen ja/tai lääkärintarkastuksen. ( 41 )

54.

Sillä, että mopojen kuljettajat velvoitetaan hankkimaan direktiivin 2006/126 vaatimusten mukaiset teoreettiset tiedot ja käytännön taidot, voidaan kiistatta varmistaa liikenneturvallisuuden korkeampi taso. Lisäksi se, että mopon kuljettamiseen vaaditaan hallintoviranomaisen myöntämä asiakirja, mahdollistaa ajo-oikeuden haltijoiden rekisteröinnin ja ajo-oikeuden peruuttamisen kuljettajilta, jotka syyllistyvät vakaviin tieliikennelain rikkomuksiin. ( 42 ) Asiakirja-aineistoon liitetyistä tiedoista ilmenee, että pääasiassa kyseessä oleva lainsäädäntö on annettu nimenomaan tarkoituksena parantaa liikenneturvallisuutta ja että Romanian hallituksen toimittamien tilastotietojen perusteella lakiuudistuksella näyttää todellakin olleen myönteinen vaikutus jäsenvaltion alueella tapahtuneiden mopo-onnettomuuksien määrään. ( 43 )

55.

Kuten Romanian ja Slovakian hallitukset korostavat, Popescun esittämän tulkinnan hyväksyminen olisi suoraan vastoin direktiivin 2006/126 tavoitteita, koska tällainen analyysi merkitsisi, että jäsenvaltioiden on kiellettyä tiukentaa ennen 19.1.2013 voimassa olleita edellytyksiä oikeudelle kuljettaa mopoa yleisillä teillä, vaikka tällainen lakisääteisten vaatimusten tiukentaminen voi selvästikin parantaa liikenneturvallisuutta.

56.

Siltä osin kuin on kyse erityisesti direktiivin 2006/126 13 artiklasta, unionin tuomioistuin on toiseksi jo täsmentänyt tuomiossa Hofmann esittämissään alustavissa huomautuksissa, että tämän artiklan, ”jonka otsikko on ’Vastaavuus muiden kuin yhteisön ajokorttimallin mukaisten ajokorttien kanssa’, tarkoituksena on pelkästään säännellä tämä eri ajokorttiluokkien vastaavuuksia koskeva kysymys”. ( 44 )

57.

Unionin tuomioistuin tukeutui tulkinnassaan 13 artiklan sijaintiin direktiivin 2006/126 tekstissä ( 45 ) sekä seuraaviin näkökohtiin: ”– – tämä arviointi vahvistuu myös tarkasteltaessa direktiivin 2006/126 valmisteluasiakirjoja, joista julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksen 37 kohdassa[ ( 46 )] todetulla tavalla ilmenee, että tämän direktiivin 13 artiklan 2 kohta on lisätty Euroopan parlamentin aloitteesta ja että parlamentti perusteli sen lisäämistä sillä, ettei vanhojen ajokorttien vaihtaminen missään tapauksessa saa johtaa siihen, että ajokortin haltija menettää tiettyyn ajoneuvoluokkaan aikaisemmin myönnetyn ajoluvan tai että myönnettyä lupaa rajoitetaan”. ( 47 )

58.

Nyt käsiteltävässä asiassa Romanian hallitus tukeutuu tähän parlamentin esittämään perusteluun ja päättelee siitä mielestäni aivan perustellusti, että 13 artiklan 2 kohdassa viitataan yksinomaan ennen 19.1.2013 saatuihin oikeuksiin, joista oli todisteena ajokortti tai muu vastaava asiakirja, eikä tapaukseen, jossa moottoriajoneuvoa on ennen tätä määräpäivää voitu kuljettaa yleisillä teillä ilman ajokorttia, kuten oli Romaniassa mopojen tai niihin rinnastettavien ajoneuvojen tilanne ennen lain nro 203/2012 voimaantuloa. Tämä lähestymistapa saa tukea myös muista direktiivin 2006/126 valmisteluasiakirjoista ilmenevistä seikoista. ( 48 )

59.

Direktiivin 13 artiklan syntyhistorian ohella myös sen johdanto-osan viidennestä perustelukappaleesta saadaan hyödyllisiä viitteitä, jotka puoltavat tällaista tulkintaa. Parlamentti nimittäin myös ehdotti, että direktiivin johdanto-osaan lisätään perustelukappale, jonka mukaan ”käytössä olevien ajokorttien vaihtaminen uusiin ei aiheuta rajoituksia eri ajoneuvoluokkiinaikaisemmin myönnettyihin ajolupiin”, ( 49 ) ja viittasi tämän lisäyksen yhteydessä siihen direktiiviehdotuksen kohtaan, josta myöhemmin tuli 13 artiklan 2 kohta, esittämänsä tarkistuksen perusteluun. ( 50 ) Lisäksi johdanto-osan viidettä perustelukappaletta välittömästi edeltävä perustelukappale ( 51 ) osoittaa, että siinä tarkoitetulla saavutettujen ajo-oikeuksien säilyttämisellä on selkeä yhteys käytössä oleviin, yhtenäisen eurooppalaisen mallin mukaiseen ajokorttiin vaihdettaviin ajokortteihin. ( 52 )

60.

Jo 13 artiklan otsikko, jossa viitataan nimenomaisesti ”muihin kuin yhteisön ajokorttimallin mukaisiin ajokortteihin”, ja sen 1 kohdan sisältö tämän otsikon valossa luettuna ( 53 ) tukevat Romanian hallituksen analyysia, jonka mukaan lainsäätäjä on pyrkinyt 13 artiklan 2 kohdan antamisella varmistamaan, ettei ajokorttimallien ja ‑luokkien yhtenäistämiseksi tehdyllä unionin lainsäädännön muutoksella puututa henkilöiden, jotka ovat saaneet ajokortin ennen 19.1.2013 – ja siis yksinomaan näiden henkilöiden – jo saavuttamiin oikeuksiin.

61.

Tämä kyseisen 2 kohdan asiayhteydestä esitetty analyysi saa vahvistuksen komission päätöksistä, joissa vahvistetaan jäsenvaltioissa ennen direktiivin 2006/126 täytäntöönpanoa myönnettyjen ajokorttien luokkien ja sen 4 artiklassa määriteltyjen yhdenmukaistettujen ajokorttiluokkien väliset vastaavuudet. ( 54 )

62.

Edellä esitetystä seuraa, että saavutettujen oikeuksien periaatetta, johon Popescu implisiittisesti vetoaa, ei voida soveltaa hänen hyväkseen, koska ainoat direktiivin 2006/126 13 artiklan 2 kohdassa suojatut oikeudet ovat jäsenvaltiossa ennen 19.1.2013 myönnettyyn ajokorttiin perustuvat ajo-oikeudet ja koska valittajalla ei ollut ajokorttia ennen tätä määräpäivää.

63.

Vaikka Popescun tilanteen kaltaisen tapauksen katsottaisiinkin kuuluvan 13 artiklan 2 kohdan soveltamisalaan, olen Slovakian hallituksen ja komission tapaan sitä mieltä, että kyseisessä säännöksessä säädetään pelkästään jäsenvaltioilla olevasta mahdollisuudesta tunnustaa ennen 19.1.2013 myöntämänsä ajo-oikeudet. Siinä ainoastaan mainitaan, ettei direktiivin 2006/126 tarkoituksena ole rajoittaa kyseisiä oikeuksia, joihin siis sovelletaan ennen kyseistä määräpäivää voimassa ollutta kansallista lainsäädäntöä siihen asti, kun kansallisella tasolla on toteutettu mahdollinen lakiuudistus.

64.

Olisi nimittäin edellä mainittujen direktiivin 2006/126 tavoitteiden ( 55 ) vastaista katsoa, että kansallisilla lainsäätäjillä olisi velvollisuus pitää määräämättömän ajan voimassa yleisillä teillä liikkumiseen myönnetyt ajo-oikeudet, jotka ovat käyneet jo tarpeettomiksi. Jonakin tiettynä aikana saadut ajo-oikeudet eivät nähdäkseni voi olla pysyviä, koska niiden rajoittaminen tai peruuttaminen voi olla ensiarvoisen tärkeää etenkin liikenneturvallisuuteen liittyvistä syistä. Mielestäni jäsenvaltioiden on voitava muuttaa lainsäädäntöään sen saattamiseksi direktiivin säännösten mukaiseksi, tarpeen vaatiessa myös takautuvasti.

65.

Näin ollen katson, että direktiivin 2006/126 säännöksiä ja erityisesti sen 13 artiklan 2 kohtaa, luettuna yhdessä johdanto-osan viidennen perustelukappaleen kanssa, on tulkittava siten, etteivät ne ole esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle.

66.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Înalta Curte de Casație și Justițien esittämään ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:

Ajokorteista 20.12.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/126/EY säännöksiä ja erityisesti sen 13 artiklan 2 kohtaa, luettuna yhdessä johdanto-osan viidennen perustelukappaleen kanssa, on tulkittava siten, etteivät ne ole esteenä sille, että jäsenvaltion lainsäädännössä velvoitetaan henkilöt, joilla on virallinen asiakirja, joka antoi heille oikeuden kuljettaa mopoa yleisillä teillä ennen 19.1.2013, hankkimaan ajokortti suorittamalla vastaavat kokeet kuin ne, joita vaaditaan muiden moottoriajoneuvojen osalta, jotta he voisivat kuljettaa mopoa mainitun määräpäivän jälkeenkin.