Asianosaiset
Tuomion perustelut
Päätöksen päätösosa

Asianosaiset

Asiassa T‑545/14,

GEA Group AG , kotipaikka Düsseldorf (Saksa), edustajanaan asianajaja J. Schneiders,

kantajana,

vastaan

sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) , asiamiehenään aluksi A. Pohlmann, sittemmin S. Hanne,

vastaajana,

jossa on kyse kanteesta SMHV:n neljännen valituslautakunnan 2.6.2014 tekemästä päätöksestä (asia R 303/2014-4), joka koskee hakemusta sanamerkin engineering for a better world rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi,

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja E. Martins Ribeiro sekä tuomarit S. Gervasoni (esittelevä tuomari) ja L. Madise,

kirjaaja: E. Coulon,

ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 18.7.2014 jätetyn kannekirjelmän,

ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 26.9.2014 jätetyn vastauskirjelmän,

ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen asianosaisille esittämän kirjallisen kysymyksen,

ottaen huomioon asianosaisten unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 1.6.2015 jättämät huomautukset,

on antanut seuraavan

määräyksen

Tuomion perustelut

Asian tausta

Ensimmäinen rekisteröintihakemus

1. Kantaja, GEA Group AG, esitti 6.9.2011 sisämarkkinoiden harmonisointivirastolle (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009 (EUVL L 78, s. 1) nojalla hakemuksen sanamerkin engineering for a better world rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi tavaroiden ja palvelujen kansainvälistä luokitusta tavaramerkkien rekisteröimistä varten koskevaan, 15.6.1957 tehtyyn Nizzan sopimukseen, sellaisena kuin se on tarkistettuna ja muutettuna, pohjautuvan luokituksen luokkiin 6, 7, 9, 11, 35, 37, 39, 41 ja 42 kuuluvia tavaroita ja palveluja varten.

2. SMHV:n tutkija hylkäsi 20.3.2012 tekemällään päätöksellä rekisteröintihakemuksen asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 2 kohdan perusteella.

3. Kantaja teki 15.5.2012 SMHV:ssä valituksen asetuksen N:o 207/2009 58–64 artiklan nojalla.

4. SMHV:n neljäs valituslautakunta hylkäsi valituksen 21.3.2013 tekemällään päätöksellä (jäljempänä valituslautakunnan ensimmäinen päätös) sillä perusteella, että rekisteröitäväksi haettu tavaramerkki ei ollut asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla erottamiskykyinen.

5. Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 2.9.2013 jättämällään asiakirjalla kantaja nosti valituslautakunnan ensimmäisestä päätöksestä kanteen, joka hylättiin liian myöhään nostettuna 22.1.2015 annetulla määräyksellä GEA Group v. SMHV (engineering for a better world) (T‑488/13, Kok., EU:T:2015:64).

Toinen rekisteröintihakemus

6. Kantaja jätti SMHV:hen toisen rekisteröintihakemuksen, joka oli kaikilta osin samanlainen kuin ensimmäinen rekisteröintihakemus.

7. SMHV:n tutkija hylkäsi 20.12.2013 tekemällään päätöksellä rekisteröintihakemuksen asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 2 kohdan perusteella.

8. Kantaja valitti tästä päätöksestä 23.1.2014.

9. SMHV:n neljäs valituslautakunta hylkäsi valituksen 2.6.2014 tekemällään päätöksellä (jäljempänä riidanalainen päätös). Se totesi ”ihmeekseen”, että toinen rekisteröintihakemus oli samanlainen kuin ensimmäinen ja koski samojen tavaroiden luetteloa (riidanalaisen päätöksen 13 kohta). Tästä syystä asiaa olennaisilta osin koskevilta osin valituslautakunta viittasi kokonaisuudessaan valituslautakunnan ensimmäisen päätöksen perusteluihin (riidanalaisen päätöksen 17 kohta) ja toisti kyseisen päätöksen ”ratkaisevat” perustelut (riidanalaisen päätöksen 18–21 kohta).

Asianosaisten vaatimukset

10. Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

– kumoaa riidanalaisen päätöksen ja

– velvoittaa SMHV:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

11. SMHV vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

– hylkää kanteen

– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudellinen arviointi

12. Unionin yleinen tuomioistuin voi työjärjestyksensä 129 artiklan nojalla omasta aloitteestaan esittelevän tuomarin ehdotuksesta ja varsinaisia asianosaisia kuultuaan milloin tahansa ratkaista perustellulla määräyksellä ehdotonta prosessinedellytystä koskevan kysymyksen.

13. Otettuaan käsiteltävässä asiassa huomioon oikeudenkäyntiasiakirjat ja erityisesti asianosaisille esittämänsä nyt käsiteltävänä olevan kanteen tutkittavaksi ottamista koskevan kysymyksen unionin yleinen tuomioistuin päätti edellä mainitun artiklan mukaisesti ratkaista asian perustellulla määräyksellä menettelyä jatkamatta, vaikka yksi asianosaisista oli pyytänyt istunnon pitämistä.

14. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kanteiden tutkittavaksi ottamisen edellytykset ovat ehdottomia prosessinedellytyksiä, jotka unionin tuomioistuinten on tarvittaessa otettava huomioon omasta aloitteestaan (ks. tuomio 10.7.1990, Automec v. komissio, T‑64/89, Kok., EU:T:1990:42, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 8.2.2011 Paroc v. SMHV, (INSULATE FOR LIFE), T‑157/08, Kok., EU:T:2011:33, 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

15. Vakiintuneessa oikeuskäytännössä on niin ikään todettu, että päätös, jolla pelkästään vahvistetaan aikaisempi lopulliseksi tullut päätös, ei ole kannekelpoinen päätös. Jotta määräaika kanteen nostamiselle vahvistetusta päätöksestä ei alkaisi uudelleen, tällaisesta vahvistavasta päätöksestä nostettu kanne on nimittäin jätettävä tutkimatta (määräys 7.12.2004, Internationaler Hilfsfonds v. komissio, C‑521/03 P, EU:C:2004:778, 41 kohta; tuomio 16.9.1998, Waterleiding Maatschappij v. komissio, T‑188/95, Kok., EU:T:1998:217, 108 kohta ja edellä 14 kohdassa mainittu tuomio INSULATE FOR LIFE, EU:T:2011:33, 29 kohta; ks. vastaavasti myös tuomio 11.5.1989, Maurissen ja Union syndicale v. tilintarkastustuomioistuin, 193/87 ja 194/87, EU:C:1989:185, 26 kohta).

16. Päätöksellä katsotaan pelkästään vahvistettavan aiempi päätös, jos siinä ei ole mitään uutta verrattuna aiempaan toimeen ja jos sitä ei ole edeltänyt tämän aiemman toimen adressaatin tilanteen uudelleenarviointi (ks. edellä 15 kohdassa mainittu määräys Internationaler Hilfsfonds v. komissio, EU:C:2004:778, 47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; määräys 4.5.1998, BEUC v. komissio, T‑84/97, Kok., EU:T:1998:81, 52 kohta ja edellä 14 kohdassa mainittu tuomio INSULATE FOR LIFE, EU:T:2011:33, 30 kohta).

17. Tästä on täsmennettävä, että vakiintuneessa oikeuskäytännössä on katsottu, että jos riidanalainen toimi on vastaus sellaiseen pyyntöön, jossa vedotaan uusiin ja olennaisiin tosiseikkoihin, ja jos toimella pyydetään hallintoa suorittamaan uusi tutkinta aikaisemmasta lopulliseksi tulleesta päätöksestä, kyseisen toimen ei voida katsoa olevan pelkästään vahvistava, koska sillä otetaan kantaa näihin tosiseikkoihin ja se täten sisältää aikaisempaan päätökseen nähden uuden seikan. Uusien ja olennaisten tosiseikkojen olemassaolo voi oikeuttaa sellaisen pyynnön esittämisen, jolla vaaditaan aikaisemman lopulliseksi tulleen päätöksen uudelleentutkintaa. Jos uudelleentutkimista koskeva pyyntö ei päinvastoin perustu uusiin ja olennaisiin tosiseikkoihin, kanne päätöksestä, jolla kieltäydyttiin pyydetystä uudelleentutkimisesta on jätettävä tutkimatta (ks. määräys 4.7.2014, Uspaskich v. parlamentti, T-84/12, EU:T:2014:642, 40 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

18. Ensimmäiseksi on määriteltävä, onko riidanalainen päätös – ja jos on, niin miltä osin – pelkästään valituslautakunnan ensimmäisen päätöksen vahvistava päätös, mikä edellyttää oikeusriitoihin, joissa mainitut päätökset on tehty, liittyvien tietojen selvittämistä.

19. Tästä on todettava, että nyt käsiteltävän oikeudenkäynnin – samoin kuin valituslautakunnan ensimmäiseen päätökseen johtaneen oikeusriidan – kohteena on sanamerkin engineering for a better world rekisteröiminen yhteisön tavaramerkiksi Nizzan sopimuksessa tarkoitettuihin luokkiin 6, 7, 9, 11, 35, 37, 39, 41 ja 42 kuuluvia tavaroita ja palveluita varten. Sekä valituslautakunnan ensimmäisessä päätöksessä että riidanalaisessa päätöksessä rekisteröintihakemukset hylättiin asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla. On vielä lisättävä, että riidanalaisessa päätöksessä ei esitetä rekisteröinnin epäämisen tätä perustetta koskevassa arvioinnissa mitään uutta seikkaa eikä siinä ole tutkittu uudelleen kantajan hakemaa tavaramerkkiä.

20. Valituslautakunta nimittäin täsmentää riidanalaisen päätöksen 14 kohdassa, että kantaja oli toistanut valituslautakunnan ensimmäisessä päätöksessä jo hylätyt argumentit, ja tästä syystä valituslautakunta viittasi kokonaisuudessaan valituslautakunnan ensimmäisen päätöksen perusteluihin ja toisti mainitun päätöksen ”ratkaisevat” perustelut (riidanalaisen päätöksen 17–21 kohta).

21. Valituslautakunta kiistämättä totesi riidanalaisen päätöksen 15 kohdassa, että kantaja oli maininnut ensimmäistä kertaa valituksessaan, jonka johdosta riidanalainen päätös annettiin, yhteisön tavaramerkkien, jotka sisältävät sanat ”for a better world”, rekisteröimiset. Vaikka kuitenkin oletettaisiin, että näitä rekisteröintejä voitaisiin pitää uusina tosiseikkoina – ei siitä syystä, että ne ovat tapahtuneet valituslautakunnan ensimmäisen päätöksen jälkeen, vaan siksi, ettei niitä ole otettu huomioon mainittua päätöstä tehtäessä, vaikka ne olivat jo olemassa (ks. tuomio 13.11.2014, Espanja v. komissio, T-481/11, Kok., EU:T:2014:945, 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) – niitä ei, toisin kuin kantaja väittää unionin yleisen tuomioistuimen esittämään kysymykseen antamassaan vastauksessa, voitaisi pitää olennaisina tosiseikkoina.

22. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tosiseikkaa voidaan pitää olennaisena, kun sillä voidaan muuttaa olennaisesti sitä oikeudellista tilannetta, jonka aikaisemman toimen toteuttajat ottivat huomioon toimea toteuttaessaan, eli esimerkiksi muuttamalla olennaisesti aikaisempaa tointa säänteleviä edellytyksiä. Tilanne on näin sellaisen seikan osalta, joka herättää epäilyjä kyseisellä toimella tehdyn ratkaisun hyväksyttävyydestä (ks. edellä 21 kohdassa mainittu tuomio Espanja v. komissio, EU:T:2014:945, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

23. Vaikka oikeuskäytäntöä, joka koskee SMHV:n oman ratkaisukäytäntönsä huomioon ottamista, on täsmennetty 10.3.2011 annetun tuomion Agencja Wydawnicza Technopol v. SMHV (C‑51/10 P, Kok., EU:C:2011:139, 73–77 kohta) johdosta, vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on edelleen niin, ettei arviointia rekisteröimisen epäämisen perusteen olemassaolosta voida kyseenalaistaa pelkästään siitä syystä, ettei valituslautakunta ole kyseisessä asiassa noudattanut SMHV:n ratkaisukäytäntöä (ks. vastaavasti määräys 12.12.2013, Getty Images (US) v. SMHV, C‑70/13 P, EU:C:2013:875, 41–48 kohta; tuomio 16.10.2014, Larrañaga Otaño v. SMHV (GRAPHENE), T‑459/13, EU:T:2014:892, 35–39 kohta ja tuomio 12.12.2014, Wilo v. SMHV (Pioneering for You), T‑601/13, EU:T:2014:1067, 42 ja 43 kohta). Mainitun oikeuskäytännön mukaan rekisteröintihakemuksen tutkinta on nimittäin suoritettava kussakin konkreettisessa tapauksessa, koska merkin rekisteröinti tavaramerkiksi riippuu täsmällisistä edellytyksistä, joita sovelletaan kunkin yksittäistapauksen olosuhteissa ja joilla on tarkoitus varmistua siitä, ettei merkkiin sovelleta jotain asetuksessa N:o 207/2009 mainittua hylkäysperustetta.

24. Kantaja on käsiteltävässä asiassa ainoastaan luetellut tavaramerkkien aikaisemmat rekisteröinnit, jotka sisältävät sanat ”for a better world”, vaikka valituslautakunta oli ensimmäisessä päätöksessään katsonut rekisteröitäväksi haetusta merkistä – joka sisältää muun muassa sanat ”for a better world”, mutta myös muita sanoja – tekemänsä konkreettisen ja täydellisen arvioinnin johdosta, että kyseisen tavaramerkin rekisteröinti ei ollut mahdollista ehdottoman hylkäysperusteen johdosta. Tästä seuraa, ettei valituslautakunnan pitänyt tutkia uudestaan rekisteröintihakemusta SMHV:n ratkaisukäytäntöön nähden (ks. vastaavasti edellä 14 kohdassa mainittu tuomio INSULATE FOR LIFE, EU:T:2011:33, 39 kohta).

25. Mainitusta ratkaisukäytännöstä ei lisäksi löydy aihetta tällaiseen uudelleentutkintaan. Valituslautakunta on nimittäin ainoastaan todennut, että vedotuilla rekisteröinneillä ei ollut merkitystä, kun otettiin huomion sen ensimmäinen päätös, jolla se oli jo evännyt haetun tavaramerkin rekisteröinnin (riidanalaisen päätöksen 15 kohta). Vaikka riidanalaisen päätöksen 15 kohdassa annettua vastausta voitaisiin pitää asiakysymystä koskevana vastauksena väitteisiin aikaisemmista rekisteröinneistä, vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että asiakysymystä koskeva vastaus ei voi muodostaa aikaisemman päätöksen uudelleentutkintaa tätä koskevan velvollisuuden puuttuessa (ks. vastaavasti määräys 29.4.2004, SGL Carbon v. komissio, T‑308/02, Kok., EU:T:2004:119, 72 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

26. Oikeuskäytännöstä, joka koskee velvollisuutta tutkia uudelleen toimenpiteet, joiden edellytyksenä on niiden toteuttamista edeltäneiden tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen jatkuminen, ei lisäksi voida päätellä, että nyt käsiteltävässä asiassa valituslautakunnalla olisi velvollisuus tutkia uudelleen rekisteröitäväksi haettu tavaramerkki ja valituslautakunnan ensimmäinen päätös. Tämän oikeuskäytännön mukaan on yhtäältä niin, että toimenpiteen, jonka edellytyksenä on sen toteuttamista edeltäneiden tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen jatkuminen, on voitava olla uudelleentarkastelua koskevan vaatimuksen kohteena sen tarkistamiseksi, onko sen pysyttäminen oikeutettua, ja toisaalta niin, että tämä uudelleentarkastelu, jolla pyritään tarkistamaan, onko jokin aikaisemmin toteutettu toimenpide edelleen perusteltavissa tällä välin tapahtuneen oikeudellisen ja tosiseikkoihin liittyvän tilanteen muuttumisen vuoksi, johtaa sellaisen toimen antamiseen, jolla ei pelkästään vahvisteta aikaisempaa toimenpidettä vaan joka muodostaa kannekelpoisen toimen, joka voi olla SEUT 263 artiklaan perustuvan kumoamiskanteen kohteena (ks. edellä 21 kohdassa mainittu asia Espanja v. komissio, EU:T:2014:945, 40 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

27. Vaikka pitääkin paikkansa, että asetuksen N:o 207/2009 7 artiklassa mainittuja hylkäämisperusteita sovelletaan vain, kun mainitussa säännöksessä säädetyt edellytykset täyttyvät, kuten SMHV toteaa unionin yleisen tuomioistuimen esittämään kysymykseen antamassaan vastauksessa, jossa se viittaa erityisesti erottamiskyvyn syntymiseen käytön johdosta, edellä mainitusta oikeuskäytännöstä kuitenkin seuraa, että kyseessä olevaa uudelleentutkimista koskeva velvollisuus edellyttää oikeudellisen tai tosiseikkoja koskevan tilanteen merkityksellistä muutosta, eikä tilanne käsiteltävässä asiassa ole näin, koska rekisteröinnit, joihin kantaja vetosi valituslautakunnassa, eivät olleet tapahtuneet valituslautakunnan ensimmäisen päätöksen jälkeen (ks. edellä 21 kohta). On myös huomattava, että kun kyse on tavaramerkin rekisteröintihakemuksesta, joka – toisin kuin pyyntö saada tutustua asiakirjoihin (ks. seurauksista, joita toimielinten uudelleentutkintavelvollisuudelle aiheutuu siitä, että näitä pyyntöjä ei ole tarpeen perustella, tuomio 26.1.2010, Internationaler Hilfsfonds v. komissio, C‑362/08 P, Kok., EU:C:2010:40, 56 ja 57 kohta) – sovellettavien säännösten (asetuksen N:o 207/2009 26 artikla ja erityisesti yhteisön tavaramerkistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 täytäntöönpanosta 13.12.1995 annetun komission asetuksen (EY) N:o 2868/95 (EYVL L 303, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna, 1 sääntö) nojalla on perusteltava ja jonka tueksi on esitettävä asiakirjoja, uudelleentutkintavelvollisuus voi syntyä vain, jos kyseinen osapuoli vetoaa kyseessä olevan oikeudellisen tai tosiasioita koskevan tilanteen muutokseen, eikä kantaja käsiteltävässä asiassa ole vedonnut tällaiseen muutokseen (ks. edellä 21 kohta). Jos lisäksi myönnettäisiin, että velvollisuus uudelleentutkintaan syntyy kaikkien sitä koskevien pyyntöjen johdosta, tällä kannustettaisiin mahdollisuuteen me nettelyn väärinkäytöstä. Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että menettelyn väärinkäytöksiä, joissa esitetään pyyntö, jotta siihen annettava vastaus voitaisiin riitauttaa, ei voida hyväksyä (ks. vastaavasti määräys 18.4.2002, IPSO ja USE v. EKP, T‑238/00, Kok., EU:T:2002:102, 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

28. Lopuksi on todettava, että valituslautakunnan riidanalaisen päätöksen 17 kohdassa esittämällä toteamuksella siitä, että tutkijan päätöksellä toisesta rekisteröintihakemuksesta ei pelkästään vahvisteta tutkijan päätöstä ensimmäisestä rekisteröintihakemuksesta, ei ole merkitystä nyt suoritettavassa arvioinnissa, joka koskee ainoastaan riidanalaisen päätöksen vahvistavaa luonnetta.

29. Kaiken edellä esitetyn perusteella on katsottava, että riidanalaisella päätöksellä vahvistetaan valituslautakunnan ensimmäinen päätös.

30. Toiseksi on todettava, että riidanalaisella päätöksellä vahvistetaan jo lopulliseksi tullut päätös.

31. Valituslautakunnan ensimmäinen päätös oli tullut lopullisesti nyt käsiteltävän kanteen nostamispäivänä, koska siitä ei ollut nostettu kannetta asetuksen N:o 207/2009 65 artiklan 5 kohdassa säädetyssä kahden kuukauden määräajassa, kuten ilmenee edellä 5 kohdassa mainitusta määräyksestä engineering for a better world (EU:T:2015:64, 23 ja 24 kohta), johon ei ole haettu muutosta.

32. Valituslautakunnan ensimmäisen päätöksen lopullisuutta ei voida kyseenalaistaa valituslautakunnan riidanalaisen päätöksen 16 kohdassa esittämällä toteamuksella siitä, ettei mainittu päätös ollut lopullinen. Valituslautakunnan riidanalaisessa päätöksessä esittämä tällainen toteamus voi nimittäin selittyä sillä, että kyseisen päätöksen tekohetkellä valituslautakunnan ensimmäisestä päätöksestä nostettu kanne asiassa T‑488/13 oli vireillä.

33. Tähän on vielä lisättävä, että myöskään siitä seikasta, että kanne asiassa T‑488/13 todettiin liian myöhään nostetuksi vasta nyt käsiteltävän kanteen nostamisen jälkeen, ei voida päätellä, että valituslautakunnan ensimmäinen päätös ei ollut tullut lopulliseksi nyt käsiteltävän kanteen nostamispäivänä. Jos kanteen nostaminen päätöksestä liian myöhään johtaisi päätöksen lopulliseksi tulon lykkääntymiseen, oikeuskäytännöllä, joka koskee vahvistavista toimista nostettujen kanteiden tutkimatta jättämistä, tavoiteltu päämäärää, eli sellaisten kanteiden nostamisen estäminen, joilla pyritään aloittamaan uudestaan jo päättyneet kanteen nostamisen määräajat (ks. määräys 25.10.2001, Métropole télévision – M 6 v. komissio, T‑354/00, Kok., EU:T:2001:258, 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), tulisi tehottomaksi.

34. Tästä seuraa, että koska käsiteltävänä oleva kanne on nostettu päätöksestä, jolla vahvistetaan lopulliseksi tullut päätös, se on jätettävä tutkimatta.

Oikeudenkäyntikulut

35. Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.

36. Koska kantaja on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut SMHV:n vaatimusten mukaisesti.

Päätöksen päätösosa

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto)

on määrännyt seuraavaa:

1) Kanne hylätään.

2) GEA Group AG velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Annettiin Luxemburgissa 6 päivänä lokakuuta 2015.