Choose the experimental features you want to try

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 62014TN0258

    Asia T-258/14: Kanne 24.4.2014 – Luxemburg v. komissio

    EUVL C 223, 14.7.2014, p. 20–20 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

    14.7.2014   

    FI

    Euroopan unionin virallinen lehti

    C 223/20


    Kanne 24.4.2014 – Luxemburg v. komissio

    (Asia T-258/14)

    2014/C 223/24

    Oikeudenkäyntikieli: ranska

    Asianosaiset

    Kantaja: Luxemburgin suurherttuakunta (asiamies: L. Delvaux, avustajinaan asianajajat P.-E. Partsch, A. Steichen, D. Waelbroeck ja solicitor D. Slater)

    Vastaaja: Euroopan komissio

    Vaatimukset

    Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

    ottamaan kanteen tutkittavaksi ja toteamaan sen perustelluksi

    kumoamaan komission 24.3.2014 tekemän päätöksen, jossa vaadittiin Luxemburgia toimittamaan veroasioiden ennakkoratkaisukäytäntöä koskevia tietoja

    velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

    Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

    Tällä kanteella kantaja vaatii sen komission päätöksen C(2014) 1986 final kumoamista, jolla komissio vaati asetuksen N:o 659/1999 (1) 10 artiklan 3 kohdan nojalla kantajaa toimittamaan täydellisen luettelon vuosina 2010, 2011 ja 2012 sellaisille luxemburgilaisille yrityksille annetuista ennakkoratkaisuista, jotka kuuluvat konserniin tai oikeudelliseen rakenteeseen, johon liittyy yksi tai useampia Luxemburgin suurherttuakunnan ulkopuolella sijaitsevia yrityksiä.

    Kanteensa tueksi kantaja vetoaa neljään kanneperusteeseen.

    1)

    Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu asetuksen N:o 659/1999 10 artiklan rikkomiseen ja puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen, koska komissiolla ei ollut vaadittua vähimmäismäärää tietoja, joiden perusteella määräykseen sisältyvä tietojensaantipyyntö olisi ollut oikeutettu, vaikka komission tutkintavaltuudet edellyttäisivät, että sillä on jo ennalta riittävät tosiasioihin perustuvat ja puolueettomat tiedot, jotka herättävät perustellun epäilyksen rikkomisesta. Kantaja väittää, että komissio on näin ollen esittänyt ”tunnustelevan tietojensaantipyynnön”, joka on puolustautumisoikeuksien vastainen.

    2)

    Toinen kanneperuste, joka perustuu suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen, koska i) komission hallussa jo olevien tietojen ja kantajalta pyydettyjen tietojen luonteen ja ulottuvuuden välillä ei ole yhteyttä ja koska ii) tietojen toimittamista koskeva määräys ylittää sen, mikä olisi asianmukaista ja tarpeellista komission tavoitteiden saavuttamiseksi.

    3)

    Kolmas kanneperuste, joka perustuu riittävän perusteluvelvollisuuden loukkaamiseen, koska komissio ei ole esittänyt riidanalaiselle määräykselle perusteita eikä yksilöinyt selvästi niitä olettamuksia, jotka se pyrkii varmistamaan.

    4)

    Neljäs kanneperuste, joka perustuu SEU 4 ja 5 artiklan rikkomiseen ja jäsenvaltioiden välitöntä verotusta koskevan toimivallan noudattamatta jättämiseen.


    (1)  Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22.3.1999 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 659/1999 (EYVL L 83, s. 1).


    Top