1

Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto hyväksyi 28.9.2001 päätöslauselman 1373 (2001), johon sisältyy laaja-alaisia strategioita terrorismin torjumiseksi ja erityisesti terrorismin rahoituksen estämiseksi.

2

Euroopan unionin neuvosto katsoi, että Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1373 (2001) täytäntöön paneminen edellytti Euroopan unionin toimia, joten se hyväksyi 27.12.2001 yhteisen kannan 2001/931/YUTP erityistoimenpiteiden toteuttamisesta terrorismin torjumiseksi (EYVL 2001, L 344, s. 93). Yhteisen kannan 2001/931 2 artiklassa säädetään erityisesti terroritekoihin sekaantuneiden ja kyseisen yhteisen kannan liitteessä olevassa luettelossa mainittujen henkilöiden, ryhmien ja yhteisöjen varojen, rahoituksen lähteiden tai taloudellisten resurssien jäädyttämisestä.

3

Jotta yhteisessä kannassa 2001/931 kuvatut toimenpiteet voitaisiin toteuttaa unionin tasolla, neuvosto antoi samana päivänä asetuksen (EY) N:o 2580/2001 tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi (EYVL 2001, L 344, s. 70) sekä päätöksen 2001/927/EY asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun luettelon laatimisesta (EYVL 2001, L 344, s. 83). Kantajaa ei mainittu alkuperäisessä luettelossa.

4

Neuvosto hyväksyi 2.5.2002 yhteisen kannan 2002/340/YUTP, jolla ajantasaistettiin yhteinen kanta 2001/931 (EYVL 2002, L 116, s. 75). Yhteisen kannan 2002/340 liitteellä ajantasaistettiin niiden henkilöiden, ryhmien ja yhteisöjen luettelo, joihin sovelletaan yhteistä kantaa 2001/931, ja sillä sisällytettiin kyseiseen luetteloon esimerkiksi Kurdistanin työväenpuolue (PKK), eli kantaja, seuraavaa sanamuotoa käyttäen: ”Kurdistanin työväenpuolue (PKK)”.

5

Samana päivänä neuvosto teki myös päätöksen 2002/334/EY tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi annetun asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta ja päätöksen 2001/927 kumoamisesta (EYVL 2002, L 116, s. 33). Tällä päätöksellä sisällytettiin PKK asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun luetteloon samanlaisin sanamuodoin kuin yhteisen kannan 2002/340 liitteessä.

6

Kyseisiä välineitä on sittemmin ajantasaistettu säännöllisesti yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 6 kohdan ja asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan nojalla. PKK on joka kerta pysytetty luetteloissa, jotka esitetään edellä mainittujen säädösten liitteissä ja joissa mainitaan kyseisissä säädöksissä tarkoitettujen rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevat ryhmät ja yhteisöt (jäljempänä riidanalaiset luettelot). Riidanalaisissa luetteloissa on 2.4.2004 lähtien käytetty kantajasta nimeä ”Kurdistanin työväenpuolue (PKK), (alias KADEK; alias KONGRA-GEL)”.

7

Neuvosto pysytti kantajaan kohdistuvat rajoittavat toimenpiteet muun muassa tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi annetun asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta sekä täytäntöönpanoasetuksen N:o 714/2013 kumoamisesta 10.2.2014 antamallaan täytäntöönpanoasetuksella (EU) 125/2014 (EUVL 2014, L 40, s. 9). Asetukseen N:o 125/2014 liitetyt perustelut perustuivat erityisesti seuraaviin asiakirjoihin: Home Secretaryn (sisäministeri, Yhdistynyt kuningaskunta) 29.3.2001 antama määräys, jolla kiellettiin PKK terrorismin torjunnasta vuonna 2000 annetun Yhdistyneen kuningaskunnan lain (UK Terrorism Act 2000) nojalla (jäljempänä Yhdistyneen kuningaskunnan sisäministerin määräys), sellaisena kuin se on täydennettynä 14.7.2006 annetulla ja 14.8.2006 voimaan tulleella määräyksellä, jossa todetaan, että PKK:sta käytetään myös nimiä ”KADEK” ja ”Kongra Gel Kurdistan” (jäljempänä 14.7.2006 annettu määräys); Amerikan yhdysvaltojen hallituksen päätös, jossa määritetään PKK ulkomaiseksi terroristijärjestöksi (foreign terrorist organisation, jäljempänä FTO) Yhdysvaltojen maahanmuutto- ja kansallisuuslain (US Immigration and Nationality Act), sellaisena kuin se on muutettuna, 219 §:n nojalla (jäljempänä päätös FTO:ksi määrittämisestä), sekä Amerikan yhdysvaltojen hallituksen päätös, jossa määritetään PKK ”erityisluokitelluksi globaaliterrorismin edustajaksi” (specially designated global terrorist, jäljempänä SDGT) presidentin asetuksen nro 13224 (Executive Order No. 13224) nojalla (jäljempänä päätös SDGT:ksi määrittämisestä). Kyseisissä perusteluissa viitattiin myös useisiin marraskuun 2003 ja lokakuun 2011 välisenä aikana sattuneisiin välikohtauksiin, jotka on luokiteltu terroriteoiksi ja joiden takana on väitetysti PKK, sekä eräisiin Turkin tasavallan turvallisuusasioita käsittelevien tuomioistuinten antamiin tuomioihin. Tämä kanne koski alun perin asetusta N:o 125/2014.

8

Kantaja nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 1.5.2014 jättämällään kannekirjelmällä nyt käsiteltävän kanteen, jossa vaaditaan kumoamaan täytäntöönpanoasetus N:o 125/2014 kantajaa koskevin osin sekä toteamaan, ettei asetusta N:o 2580/2001 voida soveltaa kantajaan.

9

Asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa neuvosto toimitti 15.9.2014 päivätyllä asiakirjalla vastineen, jonka liitteenä oli Yhdistyneen kuningaskunnan sisäministerin määräys, 14.7.2006 annettu määräys, päätös FTO:ksi määrittämisestä, päätös SDGT:ksi määrittämisestä, Office of the US Coordinator for counterterrorism of the US Department of Staten (Amerikan yhdysvaltojen ulkoministeriön terrorismintorjunnasta vastaavan koordinaattorin toimisto, Amerikan yhdysvallat) vuosikertomuksia sekä lukuisia lehtiartikkeleita. Lisäksi neuvosto toimitti 31.3.2015 jättämällään asiakirjalla vastauskirjelmän, jonka liitteenä oli muun muassa otteita cour d’appel de Paris’n (Pariisin ylioikeus, Ranska) 23.4.2013 antamasta tuomiosta sekä cour de cassationin (ylin tuomioistuin, Ranska) 21.5.2014 antamasta tuomiosta.

10

Euroopan komissio toimitti 8.9.2014 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon väliintulohakemuksen, jossa se pyysi saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen neuvoston vaatimuksia. Unionin yleisen tuomioistuimen kolmannen jaoston puheenjohtaja hyväksyi väliintulohakemuksen unionin yleisen tuomioistuimen 2.5.1991 tehdyn työjärjestyksen 116 artiklan 1 kohdan nojalla 7.1.2015 antamallaan määräyksellä. Komissio toimitti väliintulokirjelmänsä unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 19.3.2015 jättämällään asiakirjalla. Kantaja ja neuvosto toimittivat kumpikin huomautuksensa asetetussa määräajassa.

11

Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta toimitti 29.6.2015 unionin yleiseen tuomioistuimen kirjaamoon väliintulohakemuksen, jossa se pyysi saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen neuvoston vaatimuksia. Väliintulohakemus hyväksyttiin unionin yleisen tuomioistuimen kolmannen jaoston puheenjohtajan unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 144 artiklan 4 kohdan nojalla 12.8.2015 antamalla päätöksellä, jossa kuitenkin rajattiin Yhdistyneen kuningaskunnan oikeudet 2.5.1991 tehdyn työjärjestyksen 116 artiklan 6 kohdassa määrättyihin oikeuksiin.

12

Asian käsittelyä päätettiin lykätä unionin yleisen tuomioistuimen kolmannen jaoston puheenjohtajan työjärjestyksen 70 artiklan 1 kohdan nojalla 16.5.2016 antamalla päätöksellä siihen asti, että unionin tuomioistuin antaa tuomionsa asiassa A ym. (C-158/14), asiassa neuvosto v, LTTE (C-599/14 P) ja asiassa neuvosto v. Hamas (C-79/15 P). Asian käsittelyä jatkettiin ilman eri toimenpiteitä 14.3.2017 annetun tuomion A ym. (C-158/14, EU:C:2017:202), 26.7.2017 annetun tuomion neuvosto v. LTTE (C-599/14 P, EU:C:2017:583) ja 26.7.2017 annetun tuomion neuvosto v. Hamas (C-79/15 P, EU:C:2017:584) julistamisen jälkeen.

13

Unionin yleinen tuomioistuin (kolmas jaosto) kehotti prosessinjohtotoimena työjärjestyksen 89 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla 5.9.2017 antamallaan päätöksellä asianosaisia toimittamaan huomauksensa 14.3.2017 annetusta tuomiosta A ym. (C-158/14, EU:C:2017:202), 26.7.2017 annetusta tuomiosta neuvosto v. LTTE (C-599/14 P, EU:C:2017:583) ja 26.7.2017 annetusta tuomiosta neuvosto v. Hamas (C-79/15 P, EU:C:2017:584).

14

Kantaja toimitti huomautuksensa 14.3.2017 annetusta tuomiosta A ym. (C-158/14, EU:C:2017:202), 26.7.2017 annetusta tuomiosta neuvosto v. LTTE (C-599/14 P, EU:C:2017:583) ja 26.7.2017 annetusta tuomiosta neuvosto v. Hamas (C-79/15 P, EU:C:2017:584) unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 29.9.2017 jättämällään asiakirjalla. Kantaja väittää yhtäältä, että 14.3.2017 annetulla tuomiolla A ym. (C-158/14, EU:C:2017:202) ei ratkaista lopullisesti kantajan ensimmäisessä ja toisessa kanneperusteessa esittämiä oikeuskysymyksiä. Toisaalta 26.7.2017 annetusta tuomiosta neuvosto v. LTTE (C-599/14 P, EU:C:2017:583) ja 26.7.2017 annetusta tuomiosta neuvosto v. Hamas (C-79/15 P, EU:C:2017:584) ilmenee kantajan mukaan, että käsiteltävässä asiassa käytetyn kaltaista terroriteoiksi luokiteltujen tapahtumien luetteloa ei voida pitää toimivaltaisen kansallisen viranomaisen päätöksenä, että neuvostolla on velvollisuus esittää kolmansien maiden viranomaisten tekemiin päätöksiin liittyvissä perusteluissa tiedot, joiden perusteella sen voidaan todeta tarkistaneen, että kantajan puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan on kunnioitettu – mitä neuvosto ei ole kantajan mukaan tehnyt käsiteltävässä asiassa –, ja että hyvin pitkän ajan kuluminen niiden kansallisten päätösten antamisesta, joiden perusteella kantaja merkittiin alun perin riidanalaisiin luetteloihin, saattaa velvoittaa neuvoston toimittamaan lisäperusteita perustellakseen kantajan pysyttämisen riidanalaisissa luetteloissa. Kantaja toimitti lisäksi jäljennöksen cour d’appel de Bruxellesin (Brysselin ylioikeus, Belgia) 14.9.2017 antamasta tuomiosta (jäljempänä cour d’appel de Bruxellesin tuomio), jossa kantajan mukaan todettiin, ettei kantajaa voida pitää terroristijärjestönä eikä Kurdistanin vapauden haukat ‑järjestön (jäljempänä TAK) tekoja voida lukea PKK:n syyksi.

15

Neuvosto ja komissio toimittivat huomautuksensa 14.3.2017 annetusta tuomiosta A ym. (C-158/14, EU:C:2017:202), 26.7.2017 annetusta tuomiosta neuvosto v. LTTE (C-599/14 P, EU:C:2017:583) ja 26.7.2017 annetusta tuomiosta neuvosto v. Hamas (C-79/15 P, EU:C:2017:584) unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 5.10.2017 jättämillään asiakirjoilla. Neuvosto ja komissio väittävät, että kantajan ensimmäinen ja toinen kanneperuste on hylättävä 14.3.2017 annetun tuomion A ym. (C-158/14, EU:C:2017:202) perusteella. Lisäksi ne väittävät, että 26.7.2017 annetussa tuomiossa neuvosto v. LTTE (C-599/14 P, EU:C:2017:583) vahvistetaan se, että neuvosto voi tukeutua kolmansien maiden viranomaisten päätöksiin ja asiakirjoihin, jotka eivät ole toimivaltaisten kansallisten viranomaisten päätöksiä, pysyttääkseen kantajan riidanalaisissa luetteloissa.

16

Kantajaan kohdistuvat rajoittavat toimenpiteet pysytettiin asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta sekä täytäntöönpanoasetuksen N:o 125/2014 kumoamisesta 22.7.2014 annetulla täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 790/2014 (EUVL 2014, L 217, s. 1) muuttamatta perusteita, joilla perusteltiin kantajan pysyttäminen riidanalaisissa luetteloissa.

17

Kantaja pyysi unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 20.8.2014 toimitetussa kirjeessä saada tarkistaa kanneperusteitaan ja vaatimuksiaan siten, että niitä sovelletaan soveltuvin osin myös asetukseen N:o 790/2014 ja siihen liittyviin perusteluihin. Neuvosto toimitti 15.9.2014 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon kirjeen, jossa se ei vastustanut kantajan pyyntöä ja viittasi soveltuvin osin vastineeseensa.

18

Kantajaan kohdistuvat rajoittavat toimenpiteet pysytettiin asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta sekä täytäntöönpanoasetuksen N:o 790/2014 kumoamisesta 26.3.2015 annetulla neuvoston täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2015/513 (EUVL 2015, L 82, s. 1) sekä niitä henkilöitä, ryhmiä ja yhteisöjä, joihin sovelletaan erityistoimenpiteiden toteuttamisesta terrorismin torjumiseksi hyväksytyn yhteisen kannan 2001/931 2, 3 ja 4 artiklaa, koskevan luettelon ajan tasalle saattamisesta ja muuttamisesta sekä päätöksen 2014/483/YUTP kumoamisesta samana päivänä annetulla neuvoston päätöksellä (YUTP) 2015/521 (EUVL 2015, L 82, s. 107).

19

Neuvosto välitti kantajalle perusteet kantajan pysyttämiselle riidanalaisissa luetteloissa 27.3.2015 päivätyllä kirjeellä, joka annettiin 1.4.2015 kantajalle tiedoksi. Edellä mainitussa kirjeessä neuvosto vastasi kantajan esittämiin väitteisiin toteamalla, ettei se, että kurdijoukot taistelevat EIIL/Daechia vastaan, vaikuta neuvoston arviointiin, jonka mukaan PKK täyttää yhteisessä kannassa 2001/931 säädetyt luetteloon ottamisen perusteet. Kyseisen kirjeen liitteenä olevissa perusteluissa neuvosto viittaa kolmentyyppisiin kansallisiin päätöksiin: Yhdistyneen kuningaskunnan sisäministerin määräys, sellaisena kuin se on täydennettynä 14.7.2006 annetulla määräyksellä, päätökset FTO:ksi ja SDGT:ksi määrittämisestä sekä tribunal de grande instance de Paris’n (Pariisin alioikeus, Ranska) 2.11.2011 antama tuomio, jossa tuomitaan kurdien kulttuurikeskus Ahmet Kaya osallistumisesta rikollisjärjestöön terroriteon valmistelutarkoituksessa sekä terroristisen yrityksen rahoittamisesta ja joka vahvistettiin muutoksenhakuvaiheessa cour d’appel de Paris’n 23.4.2013 antamalla tuomiolla ja tätä tuomiota koskevan valituksen ratkaisseen cour de cassationin 21.5.2014 antamalla tuomiolla (jäljempänä yhdessä ranskalaisten tuomioistuinten ratkaisut). Neuvosto totesi, että kaikki mainituista kansallisista määräyksistä tai päätöksistä olivat yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja toimivaltaisen viranomaisen päätöksiä ja että kyseiset päätökset olivat edelleen voimassa. Neuvosto totesi myös tutkineensa, oliko sillä hallussaan tietoja, jotka puoltaisivat PKK:n poistamista riidanalaisista luetteloista, mutta tällaisia tietoja ei löytynyt. Lisäksi neuvosto totesi, että sen mielestä syyt, joiden perusteella PKK oli merkitty riidanalaisiin luetteloihin, pätivät edelleen ja että PKK oli näin ollen pysytettävä riidanalaisissa luetteloissa.

20

Perustelujen liitteenä oli lisäksi kuvaus kaikista kansallisista päätöksistä, ja se sisälsi tietoa kyseisen kansallisen oikeuden mukaisesta terrorismin määritelmästä, kuvauksen sovellettavista hallinnollisista ja oikeudellisista menettelyistä, yhteenvedon kunkin kansallisen päätöksen taustalla olevasta menettelystä ja siihen liittyvistä jatkotoimista, yhteenvedon toimivaltaisten viranomaisten kantajaa koskevista päätelmistä, kuvauksen tapahtumista, joihin kyseiset toimivaltaiset viranomaiset olivat tukeutuneet, sekä toteamuksen, jonka mukaan kyseisissä tapahtumissa oli kyse yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista terroriteoista. Näihin perusteluihin ei sen sijaan enää sisältynyt aiemmissa perusteluissa mainittujen kaltaista viittausta Turkin tasavallan turvallisuusasioita käsittelevien tuomioistuinten antamiin tuomioihin tai luetteloa terroriteoiksi luokitelluista välikohtauksista, joista kantajan väitettiin olevan vastuussa.

21

Kantaja pyysi unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 26.5.2015 toimittamallaan kirjeellä saada tarkistaa vaatimuksiaan siten, että esitetyt perusteet ja vaatimukset koskevat soveltuvin osin myös täytäntöönpanoasetusta 2015/513 ja päätöstä 2015/521 sekä niihin liittyviä perusteluja. Kanteen tarkistamista koskevassa kirjelmässä kantaja väittää muun muassa, ettei neuvosto ole ottanut huomioon PKK:n osallistumista EIIL/Daechin vastaiseen taisteluun. Yhdistyneen kuningaskunnan sisäministerin määräyksen osalta kantaja katsoo, ettei sillä, että kyseinen määräys vahvistettiin uudelleentarkastelun jälkeen joulukuussa 2014, ole merkitystä, koska kantaja ei ollut vaatinut kyseistä uudelleentarkastelua. Kantaja väittää myös, että perusteluissa esitetty kuvaus vuoden 2014 välikohtauksista, joihin Yhdistyneen kuningaskunnan sisäministeri tukeutui, on liian epätäsmällinen, jotta sen perusteella voitaisiin todeta, että kyseisissä välikohtauksissa on kyse PKK:n toteuttamista terroriteoista. Kantaja kieltää myös olevansa vastuussa kyseisistä välikohtauksista, jotka on sen mukaan toteuttanut PKK:sta erillinen ryhmä, eikä niitä voida kantajan mukaan myöskään luokitella terroriteoiksi. Kantaja väittää, että päätökseen FTO:ksi määrittämisestä ja päätökseen SDGT:ksi määrittämisestä liittyvä kuvaus kantajan syyksi luetuista välikohtauksista on niin ikään liian epätäsmällinen, jotta sen perusteella voitaisiin todeta, että kyseisissä välikohtauksissa on kyse PKK:n syyksi luettavista terroriteoista. Kantaja väittää myös, että ranskalaisten tuomioistuinten ratkaisut on jätettävä huomioimatta sillä perusteella, että niiden kohteena on PKK:n sijaan toinen ryhmä ja että ne perustuvat tarkistamattomiin tietoihin.

22

Neuvosto toimitti huomautuksensa kantajan pyynnöstä vaatimusten tarkistamiseksi unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 12.6.2015 jättämällään kirjeellä. Siinä neuvosto kyseenalaistaa erityisesti sen, onko kantaja noudattanut 2.5.1991 tehdyn työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohtaa, ja viittaa soveltuvin osin vastineeseensa. Neuvosto ei kuitenkaan vastustanut millään tavalla kanteen aineellista laajentamista kantajan pyynnön mukaisesti.

23

Kantaja on sittemmin pysytetty riidanalaisissa luetteloissa kaikkien puolivuosittain tehtyjen uudelleentarkastelujen yhteydessä. Tästä johtuen kantaja pyysi saada tarkistaa vaatimuksiaan siten, että siinä esitetyt perusteet ja vaatimukset koskevat soveltuvin osin uusia neuvoston hyväksymiä toimia.

24

Kantajaan kohdistuvat rajoittavat toimenpiteet siis pysytettiin asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta sekä täytäntöönpanoasetuksen 2015/513 kumoamisesta 31.7.2015 annetulla neuvoston täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2015/1325 (EUVL 2015, L 206, s. 12) sekä niitä henkilöitä, ryhmiä ja yhteisöjä, joihin sovelletaan erityistoimenpiteiden toteuttamisesta terrorismin torjumiseksi hyväksytyn yhteisen kannan 2001/931 2, 3 ja 4 artiklaa, koskevan luettelon ajan tasalle saattamisesta sekä päätöksen 2015/521 kumoamisesta samana päivänä annetulla neuvoston päätöksellä (YUTP) 2015/1334 (EUVL 2015, L 206, s. 61) muuttamatta perustetta, jolla perusteltiin kantajan pysyttäminen edellä mainituissa luetteloissa.

25

Kantaja toimitti 15.9.2015 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon työjärjestyksen 86 artiklan 2–4 artiklan mukaisen kanteen tarkistamista koskevan kirjelmän, jolla kantaja tarkisti kannettaan siten, että siinä vaaditaan kumoamaan myös asetus 2015/1325 ja päätös 2015/1334 siltä osin kuin ne koskevat kantajaa. Neuvosto otti tämän tarkistuksen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 8.10.2015 toimittamissaan huomautuksissa.

26

Kantajaan kohdistuvat rajoittavat toimenpiteet pysytettiin asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta sekä täytäntöönpanoasetuksen 2015/1325 kumoamisesta 21.12.2015 annetulla neuvoston täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2015/2425 (EUVL 2015, L 334, s. 1) muuttamatta perustetta, jolla perusteltiin kantajan pysyttäminen edellä mainituissa luetteloissa.

27

Kantaja tarkisti kannettaan unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 18.2.2016 toimittamallaan kanteen tarkistamista koskevalla kirjelmällä siten, että kanteessa vaadittiin myös asetuksen 2015/2425 kumoamista siltä osin kuin se koskee kantajaa. Neuvosto otti tämän tarkistuksen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 15.3.2016 toimittamissaan huomautuksissa.

28

Kantajaan kohdistuvat rajoittavat toimenpiteet pysytettiin asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta sekä täytäntöönpanoasetuksen 2015/2425 kumoamisesta 12.7.2016 annetulla neuvoston täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2016/1127 (EUVL 2016, L 188, s. 1) muuttamatta perustetta, jolla perusteltiin kantajan pysyttäminen edellä mainituissa luetteloissa.

29

Kantaja tarkisti kannettaan unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 9.9.2016 toimittamallaan kanteen tarkistamista koskevalla kirjelmällä siten, että kanteessa vaadittiin myös asetuksen 2016/1127 kumoamista siltä osin kuin se koskee kantajaa.

30

Kantajaan kohdistuvat rajoittavat toimenpiteet pysytettiin asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta sekä täytäntöönpanoasetuksen 2016/1127 kumoamisesta 27.1.2017 annetulla neuvoston täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2017/150 (EUVL 2017, L 23, s. 3) muuttamatta perustetta, jolla perusteltiin kantajan pysyttäminen edellä mainituissa luetteloissa.

31

Kantaja tarkisti kannettaan unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 23.3.2017 toimittamallaan kanteen tarkistamista koskevalla kirjelmällä siten, että kanteessa vaadittiin myös asetuksen 2017/150 kumoamista siltä osin kuin se koskee kantajaa. Neuvosto otti tämän tarkistuksen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 17.8.2017 toimittamissaan huomautuksissa. Neuvosto viittasi lisäksi 14.3.2017 annettuun tuomioon A ym. (C-158/14, EU:C:2017:202), 26.7.2017 annettuun tuomioon neuvosto v. LTTE (C-599/14 P, EU:C:2017:583) ja 26.7.2017 annettuun tuomioon neuvosto v. Hamas (C-79/15 P, EU:C:2017:584) ja katsoi, että kanne on hylättävä.

32

Kantajaan kohdistuvat rajoittavat toimenpiteet pysytettiin asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta sekä täytäntöönpanoasetuksen 2017/150 kumoamisesta 4.8.2017 annetulla neuvoston täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2017/1420 (EUVL 2017, L 204, s. 3) sekä niitä henkilöitä, ryhmiä ja yhteisöjä, joihin sovelletaan erityistoimenpiteiden toteuttamisesta terrorismin torjumiseksi hyväksytyn yhteisen kannan 2001/931 2, 3 ja 4 artiklaa, koskevan luettelon ajan tasalle saattamisesta sekä päätöksen (YUTP) 2017/154 kumoamisesta samana päivänä annetulla neuvoston päätöksellä (YUTP) 2017/1426 (EUVL 2017, L 204, s. 95) muuttamatta perustetta, jolla perusteltiin kantajan pysyttäminen edellä mainituissa luetteloissa.

33

Kantaja tarkisti kannettaan unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 29.9.2017 toimittamallaan kanteen tarkistamista koskevalla kirjelmällä siten, että kanteessa vaadittiin myös asetuksen 2017/1420 ja päätöksen 2017/1426 kumoamista siltä osin kuin ne koskevat kantajaa. Neuvosto otti tämän tarkistuksen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 27.10.2017 toimittamissaan huomautuksissa. Neuvosto väittää lisäksi, ettei cour d’appel de Bruxellesin tuomiossa, jonka kantaja on toimittanut, kyseenalaisteta kantajan määrittämistä terroristijärjestöksi. Neuvoston mukaan kyseisessä tuomiossa todetaan ensinnäkin, että se, ettei PKK:ta ole määritetty terroristijärjestöksi, johtuu Belgian rikosoikeuden erityispiirteistä. Toiseksi neuvosto väittää, että cour d’appel de Bruxellesin tuomiossa korostetaan sitä, että kantajan ja Turkin viranomaisten väliseen konfliktiin liittyy väkivaltaisuuksia, jotka ovat tapahtuneet tulitauon päätyttyä vuonna 2015. Kolmanneksi neuvosto väittää, että cour d’appel de Bruxelles toteaa tuomiossaan, ettei TAK:n toimia ollut mahdollista varmuudella lukea PKK:n syyksi asiakirja-aineiston perusteella, mutta että tuomiossa mainitaan saksalaisen tuomioistuimen ratkaisu, jossa päädytään päinvastaiseen toteamukseen.

34

Unionin yleinen tuomioistuin päätti kolmannen jaoston ehdotuksesta siirtää asian työjärjestyksen 28 artiklan nojalla laajennetulle ratkaisukokoonpanolle.

35

Unionin yleinen tuomioistuin päätti esittelevän tuomarin ehdotuksesta aloittaa oikeudenkäynnin suullisen vaiheen.

36

Asianosaisten lausumat ja vastaukset unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin suullisiin kysymyksiin kuultiin 16.4.2018 pidetyssä istunnossa. Istunnossa kantaja ilmoitti unionin yleiselle tuomioistuimelle päätöksestään luopua ensimmäisestä kanneperusteestaan – muistuttaen samalla kannastaan kansainvälisen humanitaarisen oikeuden merkityksellisyyteen terroriteon käsitteen tulkinnassa –, mikä kirjattiin suullisen käsittelyn pöytäkirjaan. Istunnon päätteeksi asian käsittelyn suullinen vaihe päätettiin ja asia jäi unionin yleisen tuomioistuimen harkittavaksi.

37

Vaatimusten tarkistuksen jälkeen kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

38

Neuvosto, jota tukevat komissio ja Yhdistynyt kuningaskunta, vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

39

Kantaja vetoaa riidanalaisten toimien kumoamista koskevien vaatimustensa tueksi lähinnä kahdeksaan kanneperusteeseen. Ensimmäinen kanneperuste, josta kantaja luopui suullisen käsittelyn yhteydessä, koskee aseellisia konflikteja koskevan kansainvälisen oikeuden rikkomista. Kantaja väittää erityisesti, että yhteinen kanta 2001/931 on ristiriidassa kansainvälisen humanitaarisen oikeuden kanssa, koska sen kohteena ovat teot, joita ei voi pitää sotarikoksina ja jotka ovat aseellisia konflikteja koskevan oikeuden nojalla oikeutettuja sellaisen aseellisen konfliktin yhteydessä, joka ei ole kansainvälinen. Toinen kanneperuste koskee yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 3 kohdan rikkomista siltä osin kuin PKK on luokiteltu terroristiryhmäksi. Kolmas kanneperuste koskee yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdan rikkomista siltä osin kuin riidanalaiset toimet eivät perustu toimivaltaisen kansallisen viranomaisen päätökseen. Kantajan mukaan riidanalaiset toimet on kumottava, koska ne perustuvat osittain kolmansien maiden tekemiin päätöksiin. Neljäs kanneperuste koskee Euroopan unionin perusoikeuskirjan 51 artiklan rikkomista siltä osin kuin riidanalaiset toimet perustuvat kantajan mukaan kiduttamalla tai kaltoinkohtelulla saatuihin tietoihin. Viides kanneperuste koskee yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 6 kohdan rikkomista siltä osin kuin neuvosto ei ole kantajan mukaan suorittanut asianmukaisesti uudelleentarkastelua PKK:n merkitsemisestä riidanalaisiin luetteloihin. Kuudes kanneperuste koskee suhteellisuus- ja toissijaisuusperiaatteiden loukkaamista. Seitsemäs kanneperuste koskee SEUT 296 artiklassa määrätyn perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä. Kahdeksas kanneperuste koskee puolustautumisoikeuksien ja tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden loukkaamista.

40

Unionin yleinen tuomioistuin katsoo tarkoituksenmukaiseksi tarkastella ensin seitsemättä kanneperustetta.

41

Seitsemännessä kanneperusteessaan kantaja väittää lähinnä, että neuvosto on laiminlyönyt perusteluvelvollisuutensa, koska se ei ole esittänyt tosiasiallisia ja täsmällisiä perusteita, joiden perusteella se päätti uudelleentarkastelun jälkeen pysyttää PKK:n riidanalaisissa luetteloissa. Kantaja väittää erityisesti, ettei neuvosto ole selittänyt, missä määrin kansalliset päätökset, joiden perusteella se päätti pysyttää PKK:n riidanalaisissa luetteloissa, ovat yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja toimivaltaisen viranomaisen päätöksiä, esittänyt kyseisten päätösten perusteita, arvioinut sitä, voitiinko kansallisten viranomaisten päätösten perusteena olevat välikohtaukset luokitella yhteisessä kannassa 2001/931 tarkoitetuiksi terroriteoiksi, eikä myöskään esittänyt syitä, joiden perusteella kyseiset päätökset riittivät perusteeksi PKK:hon kohdistuvien rajoittavien toimenpiteiden pysyttämiselle. Lisäksi kantaja väittää, ettei neuvosto tutkinut FTO:ksi ja SDGT:ksi määrittämisestä tehtyjen päätösten osalta, toteutuvatko menettelylliset takeet tehokkaasti Yhdysvalloissa.

42

Neuvosto kiistää kyseiset väitteet ja katsoo, että riidanalaisten toimien perustelut, luettuina yhdessä kyseisten toimien kanssa, täyttävät perusteluvelvollisuudelle asetetut vaatimukset. Neuvoston mukaan perusteet, joiden perusteella kantaja alun perin merkittiin riidanalaisiin luetteloihin, pätevät edelleen. Yhdistyneen kuningaskunnan sisäministerin määräyksen osalta neuvosto tukeutuu 23.10.2008 annettuun tuomioon People’s Mojahedin Organization of Iran v. neuvosto (T-256/07, EU:T:2008:461), jossa on kyse samasta määräyksestä ja jossa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi, että neuvosto oli täyttänyt perusteluvelvollisuutensa viittaamalla sekä kyseiseen määräykseen että terroriteoiksi luokiteltujen välikohtausten luetteloon. Päätöksistä, jotka koskevat määrittämistä FTO:ksi ja SDGT:ksi, neuvosto väittää erityisesti, että perusteluihin sisältyneet seikat olivat riittävän täsmällisiä, jotta kantaja saattoi päätökset riitauttaakseen saattaa ne kansallisten toimivaltaisten viranomaisten käsiteltäväksi, ja että esitetyt tiedot täyttävät neuvoston perusteluvelvollisuuden sellaisena kuin se ilmenee 26.7.2017 annetuista tuomioista neuvosto v. LTTE (C-599/14 P, EU:C:2017:583) ja neuvosto v. Hamas (C-79/15 P, EU:C:2017:584).

43

Tässä yhteydessä on syytä muistuttaa, että asianomaiselle vastaisen toimen perusteluvelvollisuuden – sellaisena kuin se vahvistetaan SEUT 296 artiklan toisessa kohdassa sekä perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan c alakohdassa –, joka liittyy läheisesti puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaatteeseen, tarkoituksena on yhtäältä antaa asianomaiselle riittävät tiedot sen arvioimiseksi, onko toimi asianmukainen vai onko siinä mahdollisesti sellainen virhe, jonka perusteella sen pätevyys voidaan riitauttaa unionin tuomioistuimissa, ja toisaalta antaa unionin tuomioistuimille mahdollisuus valvoa toimen laillisuutta (ks. tuomio 26.7.2017, neuvosto v. LTTE, C-599/14 P, EU:C:2017:583, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 28.5.2013, Trabelsi ym. v. neuvosto, T-187/11, EU:T:2013:273, 66 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

44

Tällaisen toimen perusteluissa on joka tapauksessa esitettävä tosiseikat ja oikeudelliset näkemykset, jotka ovat toimen rakenteen kannalta olennaisen tärkeitä (ks. tuomio 26.7.2017, neuvosto v. LTTE, C-599/14 P, EU:C:2017:583, 30 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

45

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sekä varojen jäädyttämistä koskevan alkuperäisen päätöksen perusteluissa että myöhempien päätösten perusteluissa on mainittava sekä yhteisen kannan 2001/931 ja asetuksen N:o 2580/2001 soveltamisen oikeudelliset edellytykset että myös ne erityiset ja konkreettiset syyt, joiden perusteella neuvosto katsoo harkintavaltaansa käyttäessään, että asianomaiseen on kohdistettava varojen jäädyttämistä koskeva toimenpide (ks. vastaavasti tuomio 15.11.2012, neuvosto v. Bamba, C-417/11 P, EU:C:2012:718, 52 kohta; tuomio 16.10.2014, LTTE v. neuvosto, T-208/11 ja T-508/11, EU:T:2014:885, 162 kohta ja tuomio 25.3.2015, Central Bank of Iran v. neuvosto, T-563/12, EU:T:2015:187, 55 kohta).

46

Neuvostolla on näin ollen velvollisuus saattaa rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevan henkilön tai yhteisön tietoon ne erityiset ja konkreettiset syyt, joiden vuoksi se katsoo, että kyseiset toimenpiteet oli toteutettava, elleivät unionin tai sen jäsenvaltioiden turvallisuuteen tai niiden kansainvälisten suhteiden hoitamiseen liittyvät pakottavat syyt estä tiettyjen seikkojen ilmoittamista. Neuvosto on siten velvollinen ilmoittamaan ne tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joihin toimenpiteiden laillisuus perustuu, sekä ne toteamukset, joiden vuoksi se on tehnyt päätöksensä (tuomio 9.7.2009, Melli Bank v. neuvosto, T-246/08 ja T-332/08, EU:T:2009:266, 144 kohta).

47

Perusteluvelvollisuus määräytyy lisäksi kyseisen toimen luonteen ja sen asiayhteyden mukaan, jossa se on annettu. Perusteluvelvollisuuden täyttymistä on arvioitava asiaan liittyvien olosuhteiden perusteella, joita ovat muun muassa toimen sisältö, esitettyjen perustelujen luonne ja se tarve, joka niillä, joille päätös on osoitettu tai joita se koskee suoraan ja erikseen, voi olla saada selvennystä tilanteeseen (tuomio 12.12.2006, Organisation des Modjahedines du people d’Iran v. neuvosto, T-228/02, EU:T:2006:384, 141 kohta; ks. myös tuomio 16.10.2014, LTTE v. neuvosto, T-208/11 ja T-508/11, EU:T:2014:885, 159 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Perusteluissa ei tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevia yksityiskohtia, koska tutkittaessa, ovatko perustelut riittäviä, on otettava huomioon niiden sanamuodon lisäksi myös asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt. Erityisesti on todettava, että henkilölle vastainen toimi on silloin riittävästi perusteltu, kun se on toteutettu asianomaisen tuntemassa asiayhteydessä, jonka perusteella asianomainen voi ymmärtää häntä koskevan toimenpiteen ulottuvuuden (tuomio 16.11.2011, Bank Melli Iran v. neuvosto, C-548/09 P, EU:C:2011:735, 82 kohta).

48

Näin muotoiltu perusteluvelvollisuus on unionin oikeuden keskeinen periaate, josta voidaan poiketa ainoastaan pakottavista syistä. Perustelut on näin ollen ilmoitettava asianomaiselle lähtökohtaisesti samaan aikaan kuin hänelle vastainen toimi, eikä perustelujen puuttumista voida korjata sillä, että asianomainen saa toimen perustelut tietoonsa unionin tuomioistuimissa käytävän oikeudenkäyntimenettelyn aikana (tuomio 7.12.2011, HTTS v. neuvosto, T-562/10, EU:T:2011:716, 32 kohta).

49

Henkilöön tai yhteisöön kohdistuvien rajoittavien toimenpiteiden pysyttämistä koskevien päätösten osalta unionin tuomioistuimilla on näin ollen velvollisuus tutkia erityisesti yhtäältä sitä, onko noudatettu SEUT 296 artiklassa määrättyä perusteluvelvollisuutta, ja siten sitä, ovatko esitetyt perusteet riittävän tarkkoja ja konkreettisia, sekä toisaalta sitä, onko näille perusteille näyttöä (ks. tuomio 26.7.2017, neuvosto v. LTTE, C-599/14 P, EU:C:2017:583, 70 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

50

Tässä asiayhteydessä on täsmennettävä, että kyseessä oleva henkilö tai yhteisö voi kanteessa, joka on nostettu sen riidanalaisessa luettelossa pysyttämisen riitauttamiseksi, kiistää kaikki seikat, joihin neuvosto tukeutuu osoittaakseen, että riski sen osallistumisesta terroritoimintaan on edelleen olemassa, riippumatta siitä kysymyksestä, perustuvatko nämä seikat toimivaltaisen viranomaisen tekemään kansalliseen päätökseen tai muihin lähteisiin. Jos asia riitautetaan, neuvoston asiana on osoittaa, että väitetyt tosiseikat ovat perusteltuja, ja unionin tuomioistuinten on tutkittava niiden aineellinen paikkansapitävyys (ks. tuomio 26.7.2017, neuvosto v. LTTE, C-599/14 P, EU:C:2017:583, 71 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

51

On syytä muistuttaa, että yhteisen kannan 2001/931 1 artiklassa erotellaan toisistaan yhtäältä sen 4 kohdassa tarkoitettu henkilön tai yhteisön alkuperäinen riidanalaiseen luetteloon merkitseminen ja toisaalta sen 6 kohdassa tarkoitettu jo tähän luetteloon merkityn henkilön tai yhteisön pysyttäminen tässä luettelossa (tuomio 26.7.2017, neuvosto v. LTTE, C-599/14 P, EU:C:2017:583, 58 kohta).

52

Lisäksi oikeuskäytännön mukaan ratkaiseva kysymys tutkittaessa sitä, onko henkilö tai yhteisö pysytettävä riidanalaisessa luettelossa, on se, onko tosiasiallinen tilanne muuttunut sen jälkeen, kun kyseinen henkilö tai yhteisö on merkitty kyseiseen luetteloon, tai edellisen tarkistamisen jälkeen siten, ettei sen perusteella enää voida tehdä samaa päätelmää asianomaisen henkilön tai yhteisön osallistumisesta terroritoimintaan (tuomio 26.7.2017, neuvosto v. LTTE, C-599/14 P, EU:C:2017:583, 46 kohta). Tästä oikeuskäytännöstä ilmenee, että yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 6 kohdan perusteella suoritetun tarkistuksen puitteissa neuvosto voi pysyttää kyseessä olevan henkilön tai yhteisön riidanalaisessa luettelossa, jos se päättelee, että on edelleen olemassa riski siitä, että tämä osallistuu terroritoimintaan, jolla on perusteltu sen alkuperäistä merkitsemistä kyseiseen luetteloon. Henkilön tai yhteisön pysyttäminen riidanalaisessa luettelossa on siten lähinnä alkuperäisen merkitsemisen pidennys (tuomio 26.7.2017, neuvosto v. LTTE, C-599/14 P, EU:C:2017:583, 51 kohta).

53

Lisäksi on niin, että kun ajan kulumisen valossa ja käsiteltävän asian olosuhteiden kehittymisen perusteella ainoastaan siitä, että kansallinen päätös, jolla on perusteltu alkuperäistä luetteloon merkitsemistä, pysyy voimassa, ei voida enää päätellä kyseessä olevan henkilön tai yhteisön osalta terroritoimintaan osallistumisen riskin olevan yhä olemassa, neuvostolla on velvollisuus perustella tämän henkilön tai yhteisön pysyttäminen mainitussa luettelossa tilanteen ajantasaistetulla arvioinnilla ottamalla huomioon viimeisimmät tosiseikat, jotka osoittavat, että riski on edelleen olemassa (tuomio 26.7.2017, neuvosto v. LTTE, C-599/14 P, EU:C:2017:583, 54 kohta).

54

Riidanalaisten toimien perustelujen riittävyyttä on tarkasteltava nimenomaan näiden periaatteiden valossa.

55

Käsiteltävässä asiassa on todettava, että täytäntöönpanoasetusten N:o 125/2014 ja 790/2014 perustelut eroavat rakenteeltaan ja sisällöltään asetusten N:o 2015/513, 2015/1325, 2015/2425, 2016/1127, 2017/150 ja 2017/1420 sekä päätösten 2015/521, 2015/1334 ja 2017/1426 perusteluista. Näiden erojen takia näitä kahta riidanalaisten toimien joukkoa on tarkasteltava erikseen.

56

Aivan aluksi on todettava, että täytäntöönpanoasetusten N:o 125/2014 ja 790/2014 perustelut ovat identtiset ja niiden rakenne on seuraavanlainen.

57

Ensin neuvosto esittää yhteenvedon PKK:n toiminnasta sen perustamisesta eli vuodesta 1978 lähtien. Neuvoston mukaan PKK on syyllistynyt useisiin terroritekoihin vuoden 1984 jälkeen ja nämä teot ovat jatkuneet PKK:n vuonna 2009 yksipuolisesti julistamasta tulitauosta riippumatta. Seuraavaksi neuvosto luettelee 14.11.2003 ja 19.10.2011 väliseltä ajalta 69 välikohtausta, jotka voidaan sen mukaan lukea PKK:n syyksi ja luokitella yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuiksi terroriteoiksi.

58

Toiseksi neuvosto tuo esiin, että Yhdistyneen kuningaskunnan sisäministeri antoi 29.3.2001 määräyksen, jolla PKK kiellettiin terrorismin torjunnasta vuonna 2000 annetun Yhdistyneen kuningaskunnan lain nojalla, ja katsoo, että kyseistä määräystä voidaan pitää yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuna toimivaltaisen viranomaisen päätöksenä. Neuvosto toteaa lisäksi, että hallintokomitea on tarkastellut kyseistä määräystä säännöllisesti uudelleen ja että se on edelleen voimassa.

59

Kolmanneksi neuvosto toteaa, että Yhdysvaltojen viranomaiset ovat antaneet päätöksen, jossa PKK määritetään FTO:ksi Yhdysvaltojen maahanmuutto- ja kansalaisuuslain nojalla, sekä päätöksen, jossa PKK määritetään SDGT:ksi presidentin asetuksen nro 13224 nojalla, ja katsoo, että kyseiset päätökset ovat yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja toimivaltaisen viranomaisen päätöksiä. Neuvosto toteaa myös, että kyseisiin päätöksiin on mahdollista hakea muutosta Yhdysvaltojen tuomioistuimissa ja että ne ovat edelleen voimassa.

60

Lopuksi neuvosto toteaa vielä, että PKK on ollut useiden Turkin tasavallan turvallisuusasioita käsittelevien tuomioistuinten antamien tuomioiden kohteena.

61

Edellä esitetystä ilmenee, että neuvosto on perustanut päätöksensä kantajan pysyttämisestä riidanalaisissa luetteloissa yhtäältä yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen toimivaltaisten viranomaisten päätöksiksi määriteltyjen päätösten voimassaoloon ja toisaalta omiin arviointeihinsa tietyistä PKK:n syyksi luetuista välikohtauksista, jotka on luokiteltu yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuiksi terroriteoiksi.

62

Ensin on tarkasteltava perustelujen riittävyyttä arvioimalla niiden päätösten luonnetta, joita neuvosto on käyttänyt perusteena, ja vasta sen jälkeen sitä, onko neuvosto esittänyt riittävällä tavalla ne erityiset ja konkreettiset syyt, joiden perusteella se katsoi, että kantaja oli pysytettävä riidanalaisissa luetteloissa.

63

Aivan ensiksi on todettava, että neuvosto myöntää nimenomaisesti vastineessa, etteivät terroriteoiksi luokiteltujen välikohtausten luettelo ja Turkin tasavallan turvallisuusasioista vastaavien tuomioistuinten antamat tuomiot ole yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja toimivaltaisen viranomaisen päätöksiä (vastineen 56 ja 119 kohta).

64

Toiseksi on todettava FTO:ksi määrittämistä koskevasta päätöksestä sekä SDGT:ksi määrittämistä koskevasta päätöksestä, että toisin kuin kantaja väittää, oikeuskäytännössä on tulkittu yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdassa olevaa käsitettä ”toimivaltainen viranomainen” siten, ettei se rajoitu jäsenvaltioiden viranomaisiin, vaan se voi periaatteessa sisältää myös kolmansien maiden viranomaiset (tuomio 26.7.2017, neuvosto v. LTTE, C-599/14 P, EU:C:2017:583, 22 kohta).

65

Oikeuskäytännöstä kuitenkin ilmenee myös, että neuvoston on ennen kolmannen valtion viranomaisen tekemään päätökseen tukeutumista tutkittava, onko tämä päätös tehty puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan kunnioittaen (tuomio 26.7.2017, neuvosto v. LTTE, C-599/14 P, EU:C:2017:583, 24 kohta). Neuvostolla on siten velvollisuus antaa varojen jäädyttämispäätöksiä koskevissa perusteissa tiedot, joiden perusteella voidaan katsoa, että se on varmistanut näiden oikeuksien kunnioittamisen (tuomio 26.7.2017, neuvosto v. LTTE, C-599/14 P, EU:C:2017:583, 31 kohta). Tätä varten riittää, että neuvosto tuo suppeasti esiin varojen jäädyttämispäätöksen perusteissa ne syyt, joiden vuoksi se katsoo, että kolmannen maan päätös, johon se aikoo tukeutua, on tehty puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan kunnioittaen (tuomio 26.7.2017, neuvosto v. LTTE, C-599/14 P, EU:C:2017:583, 33 kohta).

66

On todettava, että täytäntöönpanoasetusten N:o 125/2014 ja 790/2014 perustelut eivät sisällä mitään sellaista seikkaa, jonka perusteella neuvoston voitaisiin katsoa varmistaneen tosiasiallisesti, että FTO:ksi ja SDGT:ksi määrittämistä koskevat päätökset on tehty puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan kunnioittaen. Näin ollen ei riitä, että neuvosto ainoastaan toteaa teoreettisesti, kuten nyt käsiteltävässä asiassa, ja täsmentämättä kyseisten menettelyjen kulkua, että päätökseen FTO:ksi määrittämisestä on mahdollista hakea oikeusteitse muutosta Yhdysvaltojen oikeuden mukaisesti ja että päätökseen SDGT:ksi määrittämisestä on mahdollista hakea muutosta hallinnollisessa menettelyssä tai tuomioistuimessa Yhdysvaltojen oikeuden mukaisesti. Näin ollen täytäntöönpanoasetusten N:o 125/2014 ja 790/2014 perustelujen perusteella ei voida arvioida, onko neuvosto täyttänyt sille tässä yhteydessä kuuluvan varmistamisvelvollisuuden.

67

Täytäntöönpanoasetusten N:o 125/2014 ja 790/2014 perusteluissa ei myöskään esitetä syitä, joiden perusteella neuvosto katsoi, että päätökset FTO:ksi ja SDGT:ksi määrittämisestä ovat yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja toimivaltaisen viranomaisen päätöksiä. Näin ollen perusteluissa ei täsmennetä, missä määrin päätöksiä FTO:ksi ja SDGT:ksi määrittämisestä voidaan pitää päätöksenä, joka koskee ”terroritekoa, sen yritystä, siihen osallistumista tai sen edistämistä koskevan tutkinnan tai syytteeseenpanon aloittamista luotettavien ja uskottavien todisteiden tai näytön perusteella tai tällaisista teoista tuomitsemista” yhteisessä kannassa 2001/931 tarkoitetulla tavalla. Perustelut eivät myöskään sisällä vähäisintäkään viitettä siitä, että neuvosto olisi tosiasiallisesti tarkastanut, täyttävätkö ne konkreettiset seikat, joihin Yhdysvaltojen viranomaiset päätöksissä tukeutuvat, yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 3 kohdassa annetun terroriteon määritelmän. Näin ollen täytäntöönpanoasetusten N:o 125/2014 ja 790/2014 perustelujen perusteella ei voida arvioida, onko neuvosto täyttänyt sille tässä yhteydessä kuuluvan varmistamisvelvollisuuden.

68

Kolmanneksi on todettava Yhdistyneen kuningaskunnan sisäministerin määräyksestä, ettei neuvosto ole perustellut millään tavalla syitä, joiden perusteella se katsoi, että kyseinen määräys oli yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu toimivaltaisen viranomaisen päätös. Täytäntöönpanoasetusten N:o 125/2014 ja 790/2014 perusteluissa ei esimerkiksi kuvailla mitenkään syitä, joiden takia Yhdistyneen kuningaskunnan sisäministeri antoi kyseisen määräyksen, eikä niissä myöskään ole mitään viitettä siitä, että neuvosto olisi tosiasiallisesti arvioinut, täyttävätkö ne konkreettiset seikat, joihin Yhdistyneen kuningaskunnan sisäministeri tukeutui määräyksessään, yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 3 kohdassa annetun terroriteon määritelmän. Näin ollen 23.10.2008 annettu tuomio People’s Mojahedin Organization of Iran v. neuvosto (T-256/07, EU:T:2008:461), johon neuvosto viittaa vastineessaan, on käsiteltävässä asiassa merkityksetön siltä osin kuin kyseisessä asiassa kantaja ei ollut kyseenalaistanut Yhdistyneen kuningaskunnan sisäministerin määräyksen luokittelemista yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuksi kansallisen toimivaltaisen viranomaisen päätökseksi.

69

Vaikka katsottaisiin, että neuvosto on täyttänyt perusteluvelvollisuutensa viitatessaan vähintään yhteen yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuun kansallisen toimivaltaisen viranomaisen päätökseen, on syytä muistuttaa, että kun ajan kulumisen valossa ja nyt käsiteltävän asian olosuhteiden kehittymisen perusteella ainoastaan siitä, että kansallinen päätös, jolla on perusteltu alkuperäistä luetteloon merkitsemistä, pysyy voimassa, ei voida enää päätellä kyseessä olevan henkilön tai yhteisön osalta terroritoimintaan osallistumisen riskin olevan yhä olemassa, neuvostolla on velvollisuus perustella tämän henkilön tai yhteisön pysyttäminen mainitussa luettelossa tilanteen ajantasaistetulla arvioinnilla ottamalla huomioon viimeisimmät tosiseikat, jotka osoittavat, että riski on edelleen olemassa (ks. tuomio 26.7.2017, neuvosto v. LTTE, C-599/14 P, EU:C:2017:583, 54 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.

70

Käsiteltävässä asiassa on todettava, että niiden päätösten tekemisen, joiden perusteella kantaja merkittiin alun perin riidanalaisiin luetteloihin, ja täytäntöönpanoasetusten N:o 125/2014 ja 790/2014 antamisen sekä sen ajankohdan, jona kantaja alun perin merkittiin riidanalaisiin luetteloihin, ja edellä mainittujen toimien hyväksymisen välillä kului hyvin pitkä aika. Yhdistyneen kuningaskunnan sisäministerin määräys nimittäin annettiin vuonna 2001, päätös PKK:n määrittämisestä FTO:ksi tehtiin vuonna 1997, päätös PKK:n määrittämisestä SDGT:ksi tehtiin vuonna 2001 ja PKK merkittiin riidanalaisiin luetteloihin vuonna 2002, kun taas täytäntöönpanoasetukset N:o 125/2014 ja 790/2014 annettiin vuonna 2014. Tällaisen yli kymmenen vuoden pituisen ajanjakson kuluminen on itsessään seikka, jonka perusteella voidaan katsoa, että Yhdistyneen kuningaskunnan sisäministerin määräykseen sekä FTO:ksi ja SDGT:ksi määrittämistä koskeviin päätöksiin sisältyvät arvioinnit eivät enää riittäneet sen arvioimiseksi, oliko riski kantajan osallistumisesta terroritoimintaan yhä olemassa kyseisten toimien hyväksymishetkellä.

71

Kuten neuvosto tuo esiin täytäntöönpanoasetusten N:o 125/2014 ja 790/2014 perusteluissa, kantaja on julistanut yksipuolisesti lukuisia tulitaukoja vuodesta 2009 lähtien. Lisäksi kantaja tuo aivan perustellusti esiin – vaikkakaan täytäntöönpanoasetusten N:o 125/2014 ja 790/2014 perusteluissa ei mainita asiasta –, että PKK:n ja Turkin hallituksen välillä käytiin rauhanneuvotteluja vuosien 2012 ja 2013 aikana. Muun muassa Abdullah Öcalan esitti 21.3.2013 vetoomuksen rauhan puolesta. Unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Catherine Ashton sekä laajentumisesta ja Euroopan naapuruuspolitiikasta vastaava komission jäsen Štefan Füle antoivat 21.3.2013 julkaistussa lehdistötiedotteessa yhteisen julistuksen, jossa he ilmaisivat tyytyväisyytensä Abdullah Öcalanin vetoomukseen, jossa vaadittiin PKK:ta laskemaan aseensa ja vetäytymään Turkin rajojen ulkopuolelle, kannustivat kaikkia osapuolia jatkamaan tinkimätöntä työtä rauhan ja hyvinvoinnin varmistamiseksi kaikille Turkin kansalaisille sekä antoivat täyden tukensa rauhanprosessille.

72

Neuvostolla oli lähtökohtaisesti velvollisuus perustella PKK:n pysyttäminen riidanalaisissa luetteloissa tukeutumalla viimeisimpiin tosiseikkoihin, jotka osoittaisivat, että riski kantajan osallistumisesta terroritoimintaan oli edelleen olemassa. Näin ollen on katsottava, että Yhdistyneen kuningaskunnan sisäministerin määräys sekä päätökset FTO:ksi ja SDGT:ksi määrittämisestä eivät voimassaolostaan huolimatta muodostaneet itsessään sellaista perustaa, joka olisi riittänyt täytäntöönpanoasetusten N:o 125/2014 ja 790/2014 perustelemiseksi kantajan osalta.

73

On tosin todettava, että neuvosto tukeutuu täytäntöönpanoasetusten N:o 125/2014 ja 790/2014 perusteluissa myös siihen seikkaan, että PKK:hon sidoksissa olevat ryhmät ovat toteuttaneet terrori-iskuja edellä 71 kohdassa mainituista yksipuolisesti julistetuista tulitauoista huolimatta, sekä luetteloon, jossa mainitaan 69 terroriteoiksi luokiteltua ja PKK:n syyksi luettua välikohtausta, jotka ovat tapahtuneet vasta Yhdistyneen kuningaskunnan sisäministerin määräyksen ja FTO:ksi ja SDGT:ksi määrittämistä koskevien päätösten antamisten jälkeen. Asiakirja-aineistosta ei ilmene, että kyseisiin välikohtauksiin olisi tukeuduttu jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten päätösten perusteella.

74

Tältä osin oikeuskäytännöstä ilmenee yhtäältä, että kun yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 6 kohdassa vaaditaan, että neuvosto ”tarkistaa” vähintään kerran puolessa vuodessa sen, että mainittuun luetteloon toimivaltaisen viranomaisen tekemän kansallisen päätöksen perusteella jo merkityn henkilön tai yhteisön ”säilyttäminen” luettelossa on edelleen perusteltua, siinä ei kuitenkaan vaadita, että jokaisesta uudesta seikasta, johon neuvosto vetoaa perustellakseen kyseisen henkilön tai yhteisön pysyttämistä riidanalaisessa luettelossa, olisi tehty toimivaltaisen kansallisen viranomaisen päätös sen päätöksen jälkeen, joka on ollut alkuperäisen luetteloon merkitsemisen perusta (tuomio 26.7.2017, neuvosto v. LTTE, C-599/14 P, EU:C:2017:583, 62 kohta).

75

Oikeuskäytännöstä ilmenee myös, että kyseessä oleva henkilö tai yhteisö voi kanteessa, joka on nostettu sen riidanalaisessa luettelossa pysyttämisen riitauttamiseksi, kiistää kaikki seikat, joihin neuvosto tukeutuu osoittaakseen, että riski sen osallistumisesta terroritoimintaan on edelleen olemassa, riippumatta siitä kysymyksestä, perustuvatko nämä seikat toimivaltaisen viranomaisen tekemään kansalliseen päätökseen tai muihin lähteisiin. Jos asia riitautetaan, neuvoston asiana on osoittaa, että väitetyt tosiseikat ovat perusteltuja, ja unionin tuomioistuinten on tutkittava niiden aineellinen paikkansapitävyys (ks. tuomio 26.7.2017, neuvosto v. LTTE, C-599/14 P, EU:C:2017:583, 71 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

76

Toisin kuin kantaja väittää, käsiteltävässä asiassa mikään ei siis estänyt neuvostoa tukeutumasta tietoihin, jotka eivät perustu yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuihin toimivaltaisen viranomaisten päätöksiin, kun se luki tietyt välikohtaukset kantajan syyksi ja luokitteli ne terroriteoiksi perustellakseen kantajan pysyttämisen riidanalaisissa luetteloissa.

77

Siltä osin kuin kantaja riitauttaa esillä olevassa kanteessa joidenkin näiden välikohtausten aineellisen paikkansapitävyyden, joidenkin niistä lukemisen PKK:n syyksi tai olosuhteet, joissa tekojen väitetään tapahtuneen, on neuvoston asiana osoittaa, että väitetyt tosiseikat ovat perusteltuja, ja unionin yleisen tuomioistuimen on tutkittava niiden aineellinen paikkansapitävyys edellä 75 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti.

78

Perustelut ovat kuitenkin niin lyhyet, ettei unionin yleinen tuomioistuin voi suorittaa tuomioistuinvalvontaa kantajan riitauttamien välikohtausten osalta. Kantajan tavoin onkin todettava, etteivät täytäntöönpanoasetusten N:o 125/2014 ja 790/2014 perustelut sisällä minkäänlaista viitettä tiedoista, joihin neuvosto tukeutui katsoessaan, että kyseiset välikohtaukset on näytetty toteen, että ne voidaan lukea kantajan syyksi ja että ne täyttävät kaikki yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 3 kohdassa vahvistetut perusteet.

79

Niiden välikohtausten osalta, joiden aineellista paikkansapitävyyttä tai syykseen lukemista kantaja ei ole riitauttanut, on todettava, että kyseiset välikohtaukset sijoittuvat edellä 71 kohdassa mainittuja rauhanneuvotteluja edeltävään aikaan eikä niillä voida korjata edellä 72 kohdassa todettua perustelujen puutteellisuutta.

80

Edellä esitetyn perusteella on katsottava, ettei neuvosto ole perustellut riittävästi täytäntöönpanoasetuksiin N:o 125/2014 ja 790/2014 liittyvissä perusteluissa arviointiaan, joka koskee yhden tai useamman yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun toimivaltaisen viranomaisen päätöksen olemassaoloa, eikä myöskään esittänyt riittävällä tavalla erityisiä ja konkreettisia syitä, joiden perusteella kantaja pysytettiin riidanalaisissa luetteloissa. Näin ollen on katsottava, että täytäntöönpanoasetusten N:o 125/2014 ja 790/2014 perustelut ovat puutteelliset.

81

Aivan aluksi on todettava, että täytäntöönpanoasetusten 2015/513, 2015/1325, 2015/2425, 2016/1127, 2017/150 ja 2017/1420 sekä päätösten 2015/521, 2015/1334 ja 2017/1426 liitteenä olevat perustelut ovat keskenään identtiset ja niiden rakenne on seuraavanlainen.

82

Neuvosto ilmoittaa perusteluissa tukeutuneensa ensinnäkin päätöksiin, joita se pitää yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuina toimivaltaisen viranomaisen päätöksinä, eli Yhdistyneen kuningaskunnan sisäministerin määräykseen, sellaisena kuin se on täydennettynä 14.7.2006 annetulla määräyksellä, päätökseen määrittämisestä FTO:ksi, päätökseen määrittämisestä SDGT:ksi sekä ranskalaisten tuomioistuinten ratkaisuihin. Neuvosto ilmoittaa tässä yhteydessä tutkineensa kyseisten päätösten perustana olleet tosiseikat ja arvioineensa, täyttyivätkö yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 2 ja 3 kohdassa annetut määritelmät ”terroriteko” ja ”terroritekoihin sekaantuneet henkilöt, ryhmät ja yhteisöt” todella niiden osalta (perustelujen 1–7 kohta).

83

Seuraavaksi neuvosto toteaa, että edellä mainitut toimivaltaisten viranomaisten päätökset ovat edelleen voimassa. Neuvosto toteaa lisäksi tutkineensa, oliko sillä hallussaan tietoja, jota puoltaisivat PKK:n poistamista riidanalaisista luetteloista, mutta neuvoston mukaan tällaisia tietoja ei löytynyt. Neuvosto katsoo myös, että syyt, joiden perusteella PKK merkittiin alun perin riidanalaisiin luetteloihin, pätevät yhä (perustelujen 8–10 kohta).

84

Edellä esitetyn perusteella neuvosto katsoo, että PKK on pysytettävä riidanalaisissa luetteloissa (perustelujen 11 kohta).

85

Lisäksi perustelujen liitteenä on yksityiskohtainen kuvaus kaikista edellä 82 kohdassa mainituista toimivaltaisten viranomaisten päätöksistä; siinä esitellään kyseisen kansallisen oikeuden määritelmä terrorismin käsitteestä, kuvataan sovellettavia kansallisia hallinnollisia ja oikeudellisia menettelyitä, tehdään yhteenveto kunkin kansallisen päätöksen taustalla olevasta menettelystä ja siihen liittyvistä jatkotoimista, esitetään tiivistetysti toimivaltaisten viranomaisten kantajaa koskevat päätelmät, kuvataan tekoja, joihin toimivaltaiset viranomaiset olivat tukeutuneet, sekä todetaan, että kyseisissä teoissa oli kyse yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista terroriteoista.

86

Perustelujen liitteessä A, joka koskee Yhdistyneen kuningaskunnan sisäministerin määräystä, neuvosto tuo erityisesti esiin, että kyseinen määräys annettiin vuonna 2001 sillä perusteella, että Yhdistyneen kuningaskunnan tuolloisella sisäministerillä oli syytä epäillä PKK:n syyllistyneen ja osallistuneen terroritekoihin yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla (3, 4 ja 16 kohta). Neuvosto toteaa tässä yhteydessä, että kyseisissä terroriteoissa on kyse vuoden 1984 jälkeen toteutetuista terrori-iskuista, jotka on luettu PKK:n syyksi, ja että PKK toteutti 1990-luvun alkupuolella länsimaiden intresseihin ja investointeihin kohdistuneen terrorikampanjan voimistaakseen Turkin hallitukseen kohdistuvaa painetta. Neuvosto tuo esiin, että vaikka PKK näyttää lopettaneen kyseisen kampanjan vuosien 1995 ja 1999 välillä, se on jatkanut turkkilaisiin matkailukohteisiin kohdistuvaa uhkailua. Neuvosto toteaa, että sen mukaan kyseisissä teoissa on kyse yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan i ja ii kohdassa mainituista tarkoituksista sekä yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan iii kohdan a, c, d, f, g ja i alakohdassa luetelluista väkivallanteoista (16 kohta).

87

Neuvosto tuo lisäksi esiin, että Yhdistyneen kuningaskunnan sisäministeri päätti 3.12.2014 hylätä pyynnön PKK:ta koskevan kiellon peruuttamisesta ja pysytti kyseisen kiellon. Neuvoston mukaan Yhdistyneen kuningaskunnan sisäministerillä oli saatavilla olevien todisteiden perusteella syytä uskoa, että PKK osallistui yhä terroritoimintaan, koska se oli syyllistynyt ja osallistunut terroritekoihin yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Neuvosto toteaa, että Yhdistyneen kuningaskunnan sisäministeri tukeutui muun muassa siihen, että PKK oli toteuttanut toukokuussa 2014 kolme erillistä iskua, joista yhdessä, 13.5.2014 Tuncelissa (Turkki) sijaitsevan sotilasaseman pitkälle edenneellä rakennustyömaalla tehdyssä iskussa, loukkaantui kaksi sotilasta, sekä siihen, että PKK hyökkäsi elokuussa 2014 sähkövoimalaan ja kaappasi kolme kiinalaista insinööriä (17 kohta). Neuvosto toteaa myös PKK:n varoittaneen lokakuussa 2014, että mikäli Turkin tasavalta ei ryhdy toimenpiteisiin EIIL/Daechia vastaan, hauras rauhanprosessi, jossa se oli mukana, keskeytyisi (18 kohta).

88

Neuvosto katsoo lopuksi, että edellä 86 ja 87 kohdassa kuvatuissa tapauksissa on kyse yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan i ja ii kohdassa mainituista tarkoituksista sekä yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan iii kohdan a, c, d ja f–i alakohdassa luetelluista terroriteoista (19 kohta).

89

Perustelujen liitteessä B, jossa käsitellään ranskalaisten tuomioistuinten ratkaisuja, neuvosto toteaa erityisesti, että tribunal de grande instance de Paris tuomitsi 2.11.2011 antamassaan tuomiossa kurdien kulttuurikeskuksen Ahmet Kayan osallistumisesta rikollisjärjestöön terroriteon valmistelutarkoituksessa sekä terroristisen yrityksen rahoittamisesta. Neuvosto toteaa yhtäältä, että kyseinen tuomio vahvistettiin muutoksenhakuvaiheessa cour d’appel de Paris’n 23.4.2013 antamalla tuomiolla ja tätä tuomiota koskevan valituksen ratkaisseen cour de cassationin 21.5.2014 antamalla tuomiolla, ja toisaalta, että kyseiset kolme tuomioistuinta katsoivat tuomioissaan kurdien kulttuurikeskus Ahmet Kayan olevan PKK:n ”laillinen julkisivu” Ranskassa (11–14, 20 ja 21 kohta). Neuvoston mukaan tribunal de grande instance de Paris ja cour d’appel de Paris katsoivat myös, että PKK voidaan luokitella terroristijärjestöksi. Tässä yhteydessä neuvosto toteaa, että cour d’appel de Paris tukeutui erityisesti useisiin Turkissa vuosina 2005 ja 2006 toteutettuihin iskuihin, jotka on luettu suoraan PKK:n tai sen aseistettuna siipenä pidetyn TAK:n syyksi, sekä lukuisiin tahallisesti sytytettyihin tulipaloihin ja polttopulloiskuihin, jotka toteutettiin Ranskassa ja Saksassa vuonna 2007 (15–19 kohta). Neuvosto katsoo, että terroriteot, jotka ranskalaiset tuomioistuimet ovat lukeneet PKK:n syyksi, kuuluvat yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan i kohdan, 1 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan ii kohdan ja 1 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan iii kohdan a ja b alakohdan soveltamisalaan (22 kohta).

90

Perustelujen liitteessä C, jossa käsitellään päätöstä määrittämisestä FTO:ksi ja päätöstä määrittämisestä SDGT:ksi, neuvosto toteaa erityisesti, että ensin mainittu päätös tehtiin 8.10.1997 ja viimeksi mainittu päätös tehtiin 31.10.2001 (3 ja 4 kohta).

91

Neuvosto tuo myös esiin, että United States Secretary of State (Yhdysvaltojen ulkoministeri, Amerikan yhdysvallat) tarkastelee viran puolesta viiden vuoden kuluttua uudelleen päätöksiä FTO:ksi määrittämisestä, ellei kyseisestä päätöksestä tehdä tätä ennen peruuttamispyyntöä. Asianomainen yhteisö voi myös itse esittää kahden vuoden välein pyynnön tällaisen määrittämispäätöksen peruuttamisesta omalta osaltaan, jolloin sen on toimitettava todisteet sen osoittamiseksi, että olosuhteet, joiden perusteella se määritettiin FTO:ksi, ovat olennaisesti muuttuneet. United States Secretary of State ja United States Congress (Yhdysvaltojen kongressi, Amerikan yhdysvallat) voivat myös peruuttaa viran puolesta päätöksen FTO:ksi määrittämisestä. Asianomainen yhteisö voi myös nostaa Circuit Court of Appeals for the District of Columbiassa (liittovaltion ylioikeus, Kolumbian tuomiopiiri, Yhdysvallat) kanteen päätöksestä, joka koskee sen määrittämistä FTO:ksi. Päätöksistä SDGT:ksi määrittämisestä neuvosto toteaa, ettei kyseisiä päätöksiä ole velvollisuutta tarkastella uudelleen tietyin väliajoin, mutta ne on mahdollista riitauttaa liittovaltion tuomioistuimissa (8–11 kohta). Neuvosto toteaa myös, että päätöksiä, jotka koskevat kantajan määrittämistä FTO:ksi ja SDGT:ksi, ei ole riitautettu Yhdysvaltojen tuomioistuimissa eikä niistä ole vireillä oikeudenkäyntejä (11 ja 12 kohta). Uudelleentarkastelumenettelyjen ja käytettävissä olevia oikeussuojakeinoja koskevien kuvausten osalta neuvosto katsoo, että Yhdysvalloissa sovellettava lainsäädäntö varmistaa puolustautumisoikeuksien ja tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden suojelun (13 kohta).

92

Neuvosto tuo esiin, että Yhdysvaltojen viranomaiset tukeutuivat erityisesti PKK:n tekemiin iskuihin tehdessään päätökset, joilla PKK määritettiin FTO:ksi ja SDGT:ksi. Neuvosto toteaa, että Yhdysvaltojen ulkoministeriön terrorismia käsittelevässä vuoden 2013 vuosikertomuksessa esitetään seuraavat konkreettiset syyt, joiden perusteella päätös PKK:n määrittämisestä FTO:ksi on tehty ja pysytetty: turkkilaiseen sotilassaattueeseen 22.8.2012 kohdistettu isku, jossa kuoli viisi ja haavoittui seitsemän sotilasta; kolmen turkkilaispoliitikon kaappaus kesällä 2012; hääjuhlan läheisyydessä 4.11.2012 tehty pommi-isku, jossa kuoli kaksi lasta ja haavoittui 26 henkilöä ja jonka yhteydessä vahingoittui useita liikerakennuksia, sekä aseelliset taistelut, jotka käytiin 18.11.2012 ja joissa kuoli viisi sotilasta ja haavoittui yksi. Neuvosto katsoo, että kyseisissä välikohtauksissa on kyse yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan i, ii tai iii kohdassa mainituista tarkoituksista sekä yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan iii kohdan a–c ja f alakohdassa luetelluista terroriteoista (14–17 kohta).

93

Edellä esitetystä ilmenee, että neuvosto perusti päätöksensä kantajan pysyttämisestä riidanalaisissa luetteloissa yhtäältä yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen, toimivaltaisten viranomaisten päätöksiksi määritettyjen päätösten voimassaoloon ja toisaalta omiin arviointeihinsa, joiden mukaan ei ollut olemassa tekijöitä, jotka puoltaisivat PKK:n poistamista riidanalaisista luetteloista, ja joiden mukaan syyt, joiden perusteella PKK merkittiin alun perin riidanalaisiin luetteloihin, olivat edelleen merkityksellisiä.

94

Unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että ensin on tutkittava niiden erityisiä ja konkreettisia syitä koskevien perustelujen riittävyyttä, joiden perusteella neuvosto katsoi tarpeelliseksi pysyttää kantaja riidanalaisissa luetteloissa.

95

Aivan aluksi on syytä muistuttaa, että kun ajan kulumisen valossa ja käsiteltävän asian olosuhteiden kehittymisen perusteella ainoastaan siitä, että kansallinen päätös, jolla on perusteltu alkuperäistä luetteloon merkitsemistä, pysyy voimassa, ei voida enää päätellä kyseessä olevan henkilön tai yhteisön osalta terroritoimintaan osallistumisen riskin olevan yhä olemassa, neuvostolla on velvollisuus perustella tämän henkilön tai yhteisön pysyttäminen mainitussa luettelossa tilanteen ajantasaistetulla arvioinnilla ottamalla huomioon viimeisimmät tosiseikat, jotka osoittavat, että riski on edelleen olemassa (tuomio 26.7.2017, neuvosto v. LTTE, C-599/14 P, EU:C:2017:583, 54 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

96

Käsiteltävässä asiassa on todettava, että niiden päätösten tekemisen, joilla perusteltiin kantajan alkuperäistä merkitsemistä riidanalaisiin luetteloihin, ja edellä 81 kohdassa lueteltujen riidanalaisten toimien antamisen sekä kantajan alkuperäisen merkitsemisen riidanalaisiin luetteloihin ja riidanalaisten toimien hyväksymisen välillä kului hyvin pitkä aika. Yhdistyneen kuningaskunnan sisäministerin määräys on nimittäin peräisin vuodelta 2001. Päätös PKK:n määrittämisestä FTO:ksi tehtiin vuonna 1997 ja päätös PKK:n määrittämisestä SDGT:ksi vuonna 2001. PKK merkittiin riidanalaisiin luetteloihin alun perin vuonna 2002. Riidanalaiset toimet, jotka luetellaan edellä 81 kohdassa, on sen sijaan annettu 26.3.2015 ja 4.8.2017 välisenä aikana.

97

Tällaisen yli kymmenen vuoden pituisen ajanjakson kuluminen on itsessään seikka, jonka perusteella voidaan katsoa, että Yhdistyneen kuningaskunnan sisäministerin määräykseen sekä FTO:ksi ja SDGT:ksi määrittämistä koskeviin päätöksiin sisältyvät arvioinnit eivät enää riittäneet sen arvioimiseksi, oliko riski kantajan osallistumisesta terroritoimintaan yhä olemassa riidanalaisten toimien hyväksymishetkellä. Neuvostolla oli lähtökohtaisesti velvollisuus perustella PKK:n pysyttäminen riidanalaisissa luetteloissa tukeutumalla viimeisimpiin tosiseikkoihin, jotka osoittaisivat, että riski kantajan osallistumisesta terroritoimintaan oli edelleen olemassa. Näin ollen on katsottava, että Yhdistyneen kuningaskunnan sisäministerin määräys sekä päätökset FTO:ksi ja SDGT:ksi määrittämisestä eivät voimassaolostaan huolimatta muodostaneet itsessään sellaista perustaa, joka olisi riittänyt edellä 81 kohdassa lueteltujen riidanalaisten toimien perustelemiseksi kantajan osalta.

98

Edellä 81 kohdassa lueteltujen riidanalaisten toimien osalta on tosin todettava, että neuvosto mainitsee niiden perusteluissa myös muita, uudempia seikkoja. Neuvosto mainitsee esimerkiksi ranskalaisten tuomioistuinten ratkaisut. Se mainitsee myös useita välikohtauksia, jotka on luettu PKK:n syyksi ja joihin toimivaltaiset viranomaiset tukeutuivat, kun Yhdistyneen kuningaskunnan sisäministerin määräys, päätökset määrittämisestä FTO:ksi ja SDGT:ksi sekä ranskalaisten tuomioistuinten ratkaisut annettiin tai päätettiin pysyttää. Neuvosto on luokitellut kyseiset tapaukset terroriteoiksi. Neuvosto ilmoittaa lisäksi, ettei sen tiedossa ole seikkoja, jotka puoltaisivat kantajan poistamista riidanalaisista luetteloista.

99

On kuitenkin todettava, ettei neuvosto perustellut syitä, joiden perusteella se katsoi, että kyseisten seikkojen perusteella oli mahdollista todeta oikeudellisesti riittävällä tavalla, että riski kantajan osallistumisesta terroritoimintaan oli yhä olemassa.

100

Ensinnäkin on todettava ranskalaisten tuomioistuinten ratkaisuista, että vaikka kyseiset ratkaisut sijoittuvat ajanjaksolle 2.11.2011–21.5.2014, ne perustuvat paljon vanhempiin tosiseikkoihin, joista viimeisimmät olivat tapahtuneet lähes kahdeksan tai jopa kymmenen vuotta ennen edellä 81 kohdassa lueteltujen riidanalaisten toimien hyväksymistä. Tällaisen pitkän ajanjakson kuluminen on itsessään seikka, jonka perusteella voidaan katsoa, että ranskalaisten tuomioistuinten ratkaisuihin sisältyvät arvioinnit eivät enää riittäneet sen arvioimiseen, oliko riski kantajan osallistumisesta terroritoimintaan yhä olemassa riidanalaisten toimien hyväksymishetkellä.

101

Kantaja ei myöskään ollut asianosaisena oikeudenkäynneissä, joiden päätteeksi tribunal de grande instance de Paris, cour d’appel de Paris ja Ranskan cour de cassation antoivat tuomionsa. On totta, että neuvosto toteaa perustelujen liitteessä B olevissa 13, 14 ja 21 kohdassa, että edellä mainituissa tuomioistuinratkaisuissa katsottiin kurdien kulttuurikeskuksen Ahmet Kayan olevan PKK:n ”laillinen julkisivu” Ranskassa. Tällainen sanamuoto on kuitenkin moniselitteinen, erityisesti kun otetaan huomioon se, että kurdien kulttuurikeskus Ahmet Kaya tuomittiin terroristisen yrityksen rahoittamisesta sillä perusteella, että se on tukenut PKK:ta. Katsoessaan, että Ahmet Kaya ”on tietoisesti antanut lukuunsa toimineiden elinten tai edustajien – käsiteltävässä asiassa edellä yksilöityjen johtajien – kautta tosiasiallista logistista ja rahallista tukea terroristijärjestöksi luokitellulle järjestölle”, Ranskan cour de cassation vahvistaa nimittäin epäsuorasti, että Ahmet Kayaa ja PKK:ta on pidettävä kahtena erillisenä yhteisönä. Näin ollen neuvosto ei perustellut oikeudellisesti riittävällä tavalla syitä, joiden perusteella se katsoi ranskalaisten tuomioistuinten ratkaisujen olevan yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja toimivaltaisen viranomaisen ”kyseisiä henkilöitä, ryhmiä tai yhteisöjä koskevia päätöksiä”.

102

Näin ollen on katsottava, että ranskalaisten tuomioistuinten ratkaisut eivät voimassaolostaan huolimatta muodosta itsessään riittävää perustaa edellä 81 kohdassa lueteltujen riidanalaisten toimien perustelemiseksi kantajan osalta eivätkä ne myöskään korjaa edellä 97 kohdassa todettua perustelujen puutteellisuutta.

103

Toiseksi on todettava välikohtauksista, joihin Yhdistyneen kuningaskunnan sisäministeri perusti 3.12.2014 tekemänsä päätöksen, jolla hylättiin pyyntö PKK:ta koskevan kiellon peruuttamisesta, että 26.5.2015 toimittamassaan kanteen tarkistamista koskevassa kirjelmässä kantaja riitauttaa nimenomaisesti kyseisten välikohtausten lukemisen PKK:n syyksi sekä niiden toimitettujen tietojen riittävyyden, joiden perusteella katsottiin, että kyseisissä välikohtauksissa on kyse yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan i–iii kohdassa mainituista tarkoituksista ja yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan iii kohdan a–k alakohdassa luetelluista väkivallanteoista.

104

Oikeuskäytännöstä ilmenee tältä osin, että kyseessä oleva henkilö tai yhteisö voi kanteessa, joka on nostettu sen riidanalaisessa luettelossa pysyttämisen riitauttamiseksi, kiistää kaikki seikat, joihin neuvosto tukeutuu osoittaakseen, että riski sen osallistumisesta terroritoimintaan on edelleen olemassa, riippumatta siitä kysymyksestä, perustuvatko nämä seikat toimivaltaisen viranomaisen tekemään kansalliseen päätökseen tai muihin lähteisiin. Jos asia riitautetaan, neuvoston asiana on osoittaa, että väitetyt tosiseikat ovat perusteltuja, ja unionin tuomioistuinten on tutkittava niiden aineellinen paikkansapitävyys (ks. tuomio 26.7.2017, neuvosto v. LTTE, C-599/14 P, EU:C:2017:583, 71 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

105

Käsiteltävässä asiassa on todettava, että edellä 81 kohdassa lueteltujen riidanalaisten toimien perustelut eivät sisällä mitään sellaista seikkaa, jonka perusteella neuvoston voitaisiin katsoa tosiasiallisesti tarkistaneen väitettyjen seikkojen perusteltavuuden ja pyrkineen myös osoittamaan sen. Neuvosto ei myöskään ole toimittanut oikeudenkäynnin aikana tietoja, joilla se olisi pyrkinyt osoittamaan kyseisten seikkojen perusteltavuuden. Edellä 104 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan neuvosto ei voi käsiteltävän asian tavoin vain toistaa toimivaltaisen viranomaisen päätöksessä esitettyjä syitä tutkimatta itse niiden perusteltavuutta. Edellä 81 kohdassa lueteltujen riidanalaisten toimien perustelujen perusteella ei siis voida arvioida, onko neuvosto täyttänyt sille tässä yhteydessä kuuluvan varmistamisvelvollisuuden, eikä unionin yleinen tuomioistuin myöskään voi niiden perusteella harjoittaa valvontatehtäväänsä väitettyjen tosiseikkojen aineellisen paikkansapitävyyden osalta.

106

Näin ollen on katsottava, että se tosiseikka, että Yhdistyneen kuningaskunnan sisäministerin määräys vahvistettiin joulukuussa 2014 niiden toukokuussa ja elokuussa 2014 sattuneiden välikohtausten perusteella, joihin PKK:n väitettiin syyllistyneen, ei voi korjata edellä 97 kohdassa todettua perustelujen puutteellisuutta.

107

Kolmanneksi on todettava välikohtauksista, joihin Yhdysvaltojen viranomaiset tukeutuivat tehdessään päätökset määrittämisestä FTO:ksi tai SDGT:ksi tai pysyttäessään nämä päätökset, että 26.5.2015 toimittamassaan kanteen tarkistamista koskevassa kirjelmässä kantaja riitauttaa nimenomaisesti niiden toimitettujen tietojen riittävyyden, joiden perusteella katsottiin, että kyseisissä välikohtauksissa on kyse yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan i–iii kohdassa mainituista tarkoituksista sekä yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan iii kohdan a–k alakohdassa luetelluista väkivallanteoista.

108

Lisäksi on todettava, että edellä 81 kohdassa lueteltujen riidanalaisten toimien perustelut eivät sisällä mitään sellaista seikkaa, jonka perusteella neuvoston voitaisiin katsoa tosiasiallisesti tarkistaneen väitettyjen seikkojen paikkansapitävyyden ja pyrkineen myös osoittamaan sen. Neuvosto ei myöskään ole toimittanut oikeudenkäynnin aikana tietoja, joilla se olisi pyrkinyt osoittamaan kyseisten seikkojen perusteltavuuden. Neuvosto ei päinvastoin ole onnistunut täsmentämään varmasti, mihin erityisiin ja konkreettisiin syihin päätökset määrittämisestä FTO:ksi ja SDGT:ksi perustuvat. Yhdysvaltojen ulkoministeriön terrorismia käsittelevistä vuosikertomuksista neuvosto myöntää nimenomaisesti vastauksessaan, että ”vaikka kyseiset vuosikertomukset saattavat sisältää tietoja, joiden perusteella Yhdysvallat tekee päätöksen FTO:ksi määrittämisestä tai pysyttää tällaisen päätöksen, näin ei välttämättä ole” (vastauksen 115 kohta).

109

Edellä 104 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan neuvosto ei kuitenkaan voi, kuten se on tehnyt käsiteltävässä asiassa, vain toistaa toimivaltaisen viranomaisen päätöksessä esitettyjä syitä tutkimatta itse niiden perusteltavuutta. Näin on sitäkin suuremmalla syyllä silloin, kun kyseessä on päätös, joka ei ole jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen tekemä. Edellä 81 kohdassa lueteltujen riidanalaisten toimien perustelujen perusteella ei siis voida arvioida, onko neuvosto täyttänyt sille tässä yhteydessä kuuluvan varmistamisvelvollisuuden, eikä unionin yleinen tuomioistuin myöskään voi niiden perusteella harjoittaa valvontatehtäväänsä väitettyjen tosiseikkojen aineellisen paikkansapitävyyden osalta.

110

Neljänneksi on todettava väitteestä, joka koskee sellaisten tietojen puuttumista, jotka puoltaisivat kantajan poistamista riidanalaisista luetteloista, että kantaja esitti neuvostolle tietoja, jotka kantajan mukaan saattoivat puoltaa PKK:n poistamista riidanalaisista luetteloista, esimerkiksi 6.3.2015 toimittamassaan vastauksessa neuvoston kirjeeseen, jolla kantajalle annettiin tiedoksi neuvoston aikomus pysyttää tämä riidanalaisissa luetteloissa.

111

Oikeuskäytännön mukaan tilanteessa, jossa asianomainen henkilö esittää huomautuksia perusteista, unionin toimivaltaisella viranomaisella on velvollisuus tutkia huolellisesti ja puolueettomasti huomautukset ja niihin mahdollisesti lisätyt syyttömyyttä tukevat seikat huomioiden, ovatko esitetyt perusteet perusteltuja (ks. tuomio 18.7.2013, komissio ym. v. Kadi, C-584/10 P, C-593/10 P ja C-595/10 P, EU:C:2013:518, 114 kohta).

112

SEUT 296 artiklassa määrätty perusteluvelvollisuus ei ulotu niin pitkälle, että siinä velvoitettaisiin vastaamaan yksityiskohtaisesti henkilön esittämiin huomautuksiin, mutta se edellyttää kaikissa olosuhteissa, että kyseinen toimielin erittelee yksilökohtaiset, erityiset ja konkreettiset syyt, joiden perusteella henkilöön on sen mielestä kohdistettava rajoittavia toimenpiteitä (tuomio 18.7.2013, komissio v. Kadi, C-584/10 P, C-593/10 P ja C-595/10 P, EU:C:2013:518, 116 kohta).

113

On todettava, että edellä 81 kohdassa lueteltujen riidanalaisten toimien perustelut eivät sisällä mitään sellaista seikkaa, jonka perusteella neuvoston voitaisiin katsoa tosiasiallisesti tutkineen kantajan esittämät tiedot. Riidanalaisten toimien perustelut tosin sisältävät toteamuksen, jonka mukaan neuvosto tutki, oliko sillä hallussaan tietoja, jotka puoltaisivat PKK:n poistamista riidanalaisista luetteloista, mutta neuvoston mukaan tällaisia tietoja ei löytynyt (9 kohta). Vaikka tällainen yleisluontoinen sanamuoto voi mahdollisesti riittää silloin, kun varojen jäädyttämisen kohteena olevat henkilöt, ryhmät tai yksiköt eivät ole esittäneet lainkaan huomautuksia, näin ei ole käsiteltävän asian kaltaisessa tilanteessa, jossa kantaja on toimittanut tietoja, joilla kantajan mukaan voidaan perustella sen poistaminen riidanalaisista luetteloista, riippumatta kyseisten tietojen perusteltavuudesta. Tällöin neuvoston on nimittäin vastattava niihin perusteluissa – vaikka suppeastikin.

114

Tätä perustelujen puutteellisuutta ei voida korjata sillä, että neuvosto toteaa 27.3.2015 päivätyssä kirjeessään, joka mainitaan edellä 19 kohdassa, ettei se, että kurdijoukkoja osallistui EIIL/Daechin vastaisiin taisteluihin, vaikuta neuvoston arviointiin, jonka mukaan PKK täyttää yhteisessä kannassa 2001/931 säädetyt luetteloon ottamisen perusteet. On nimittäin todettava, että kyseinen kirje on lähetetty vasta asetuksen 2015/513 ja päätöksen 2015/521 antamisen jälkeen eikä neuvosto myöskään täsmennä, minkä konkreettisten seikkojen perusteella se päätyi siihen, että riski kantajan osallistumisesta terroritoimintaan oli edelleen olemassa.

115

Edellä esitetyn valossa on katsottava, ettei neuvosto ole esittänyt edellä 81 kohdassa lueteltuihin riidanalaisiin toimiin liittyvissä perusteluissa riittäviä perusteita niille erityisille ja konkreettisille syille, joiden perusteella kantaja pysytettiin riidanalaisissa luetteloissa. Näin ollen on katsottava, että täytäntöönpanoasetusten 2015/513, 2015/1325, 2015/2425, 2016/1127, 2017/150 ja 2017/1420 sekä päätösten 2015/521, 2015/1334 ja 2017/1426 perustelut ovat puutteelliset.

116

Tässä tilanteessa on katsottava, että neuvosto on laiminlyönyt SEUT 296 artiklassa määrätyn perusteluvelvollisuutensa. Tästä seuraa, että seitsemäs kanneperuste on hyväksyttävä ja että tämä toteamus itsessään oikeuttaa riidanalaisten toimien kumoamisen siltä osin kuin ne koskevat kantajaa (ks. vastaavasti tuomio 7.12.2011, HTTS v. neuvosto, T-562/10, EU:T:2011:716, 40 kohta).

117

Kaiken edellä esitetyn perusteella riidanalaiset toimet on kumottava, eikä muita tämän kanteen tueksi esitettyjä väitteitä ja perusteita ole tarpeen tutkia. Kantajan vaatimus siitä, että unionin yleinen tuomioistuin toteaa, ettei asetusta N:o 2580/2001 voida soveltaa kantajaan, on hylättävä, koska kantaja on luopunut ensimmäisestä kanneperusteesta, johon tämä vaatimus perustui.

118

On todettava, että riidanalaisia toimia on muutettu asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta sekä täytäntöönpanoasetuksen N:o 2017/1420 kumoamisesta 21.3.2018 annetulla neuvoston täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2018/468 (EUVL 2018, L 79, s. 7) sekä niitä henkilöitä, ryhmiä ja yhteisöjä, joihin sovelletaan erityistoimenpiteiden toteuttamisesta terrorismin torjumiseksi hyväksytyn yhteisen kannan 2001/931 2, 3 ja 4 artiklaa, koskevan luettelon ajan tasalle saattamisesta sekä päätöksen 2017/1426/YUTP kumoamisesta samana päivänä annetulla neuvoston päätöksellä (YUTP) 2018/475 (EUVL 2018, L 79, s. 26), joilla korvattiin riidanalaiset luettelot 23.3.2018 alkaen sekä jatkettiin rajoittavien toimenpiteiden soveltamista kantajan osalta.

119

Kantajaan kohdistuu siis mainitusta päivästä lähtien uusi rajoittava toimenpide. Tästä seuraa, ettei riidanalaisten toimien kumoaminen siltä osin kuin ne koskevat kantajaa johda kantajan nimen poistamiseen riidanalaisista luetteloista.

120

Näin ollen ei ole tarpeen pysyttää riidanalaisten toimien vaikutuksia siltä osin kuin ne koskevat kantajaa.

121

Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska neuvosto on hävinnyt asian ja kantaja on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, neuvosto on velvoitettava korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

122

Työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan nojalla jäsenvaltiot ja toimielimet, jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan. Tästä seuraa, että komissio ja Yhdistynyt kuningaskunta vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu kolmas jaosto),

on ratkaissut asian seuraavasti: