43

Aluksi on todettava, että asianosaisten unionin yleiselle tuomioistuimelle 11. ja 29.7.2016 toimittamista selityksistä ja asiakirjoista ilmenee, että koska Saremarin oli mahdoton palauttaa riidanalaisten tukien jo maksettua osaa, se pyysi päästä akordimenettelyyn selvitystilaansa varten; Tribunale di Cagliari (Cagliarin alioikeus, Italia) hyväksyi pyynnön 22.7.2015. Saremar on lopettanut kaiken toiminnan 31.3.2016, ja sen selvitystilavaihe on edennyt pitkälle siltä osin kuin kaikki etuoikeutetut velkojat ovat saaneet velastaan suorituksen ja kyseisen yhtiön oman lausuman mukaan tulevina kuukausina on tarkoitus suorittaa ensimmäinen merkittävä varojen jakaminen etuoikeudettomien velkojien välillä.

44

Sovellettavan kansallisen oikeuden ja sovellettavan menettelyn mukaan yhtiö, joka on asetettu selvitystilaan, voi menettää kelpoisuutensa olla oikeudenkäynnissä asianosaisena, ainakin omissa nimissään. Kantaja toteaa lisäksi itsekin, että näin voi käydä Italian oikeuden mukaan. Komissio tosin väitti istunnossa ja 29.7.2016 päivätyssä kirjeessään vain, että kantajan asettaminen selvitystilaan kyseenalaistaa kantajan oikeussuojan tarpeen muttei sen asianosaiskelpoisuutta. On kuitenkin niin, että koska kantajan asianosaiskelpoisuuden mahdollinen menettäminen tekisi kantajan oikeussuojan tarvetta koskevan kysymyksen merkityksettömäksi, on selvitettävä, onko kantaja säilyttänyt kyseisen kelpoisuuden oikeudenkäynnin aikana.

45

Tässä yhteydessä on todettava, että vaikka – kuten unionin tuomioistuin on katsonut – SEUT 263 artiklan neljänteen kohtaan sisältyvä käsite ”oikeushenkilö” ei välttämättä täysin vastaa jäsenvaltioiden eri oikeusjärjestyksien omia oikeushenkilön käsitteitä, oikeuskäytännöstä kuitenkin ilmenee, että mainittu käsite edellyttää lähtökohtaisesti jäsenvaltion tai kolmannen maan oikeuden mukaisen oikeuskelpoisuuden ja kyseisessä oikeudessa tunnustetun asianosaiskelpoisuuden olemassaoloa (ks. vastaavasti tuomio 20.3.1959, Nold v. korkea viranomainen, 18/57, EU:C:1959:6; tuomio 28.10.1982, Groupement des Agences de voyages v. komissio, 135/81, EU:C:1982:371, 10 kohta; tuomio 18.1.2007, PKK ja KNK v. neuvosto, C-229/05 P, EU:C:2007:32, 114 kohta ja määräys 24.11.2009, Landtag Schleswig-Holstein v. komissio, C-281/08 P, ei julkaistu, EU:C:2009:728, 22 kohta). Niinpä yksikön, jolla ei tietyn kansallisen oikeuden mukaan ole asianosaiskelpoisuutta, kanne voidaan ottaa tutkittavaksi vain poikkeuksellisissa olosuhteissa, erityisesti silloin, kun tehokkaan oikeussuojan varmistaminen sitä edellyttää (ks. vastaavasti tuomio 18.1.2007, PKK ja KNK v. neuvosto, C-229/05 P, EU:C:2007:32, 109–114 kohta). Lisäksi asianosaiskelpoisuuden on säilyttävä oikeudenkäynnin aikana (ks. vastaavasti tuomio 20.9.2007, Salvat père & fils ym. v. komissio, T-136/05, EU:T:2007:295, 25–27 kohta ja tuomio 21.3.2012, Marine Harvest Norway ja Alsaker Fjordbruk v. neuvosto, T-113/06, ei julkaistu, EU:T:2012:135, 27–29 kohta). Oikeuskelpoisuuden ja asianosaiskelpoisuuden olemassaolo on tutkittava asiassa merkityksellisen kansallisen oikeuden kannalta (tuomio 27.11.1984, Bensider ym. v. komissio, 50/84, EU:C:1984:365, 7 kohta ja määräys 3.4.2008, Landtag Schleswig-Holstein v. komissio, T-236/06, EU:T:2008:91, 22 kohta).

46

Nyt käsiteltävässä asiassa Saremarin 29.7.2016 päivätystä kirjeestä ilmenee, että Corte suprema di cassazionen (ylin tuomioistuin, Italia) oikeuskäytännön mukaan yhtiö, joka on akordimenettelyn kohteena, säilyttää oikeuden ajaa kanteita omissa nimissään ja olla oikeusriidoissa asianosaisena varojensa suojaamiseksi. Kantaja on lisäksi liittänyt mainittuun kirjeeseen tuomioistuimen sille nimeämien selvitysmiesten 26.7.2016 päivätyn kirjeen, jossa todistetaan, että kantajan avustajille nyt käsiteltävän kanteen yhteydessä myönnetty valtuutus on edelleen voimassa. Niinpä on katsottava, että vaikka Saremar on asetettu selvitystilaan, se ei ole oikeudenkäynnin aikana menettänyt asianosaiskelpoisuuttaan.

47

Komissio väittää, että Saremarin vireillä olevan selvitystilan johdosta sen oikeussuojan tarve on lakannut oikeudenkäynnin aikana. Se toteaa tässä yhteydessä, että Saremarin selvitystilavaihe on edennyt pitkälle ja voi päättyä ennen tämän tuomion antamista. Komissio väittää lisäksi, että – kuten kantaja on komission mukaan itsekin myöntänyt – se ei voi enää jatkaa taloudellista toimintaa, vaikka riidanalainen päätös kumottaisiinkin ja vaikka se siis itse vapautuisikin tukien palauttamisvelvollisuudesta. Lopuksi komissio katsoo, että Saremarin velkojien intressi siihen, ettei riidanalaisten tukien määrää lueta kyseisen yhtiön velkoihin, on erillinen tämän yhtiön intressistä jatkaa taloudellista toimintaansa. Komissio katsoo päätelmänään, että unionin yleisen tuomioistuimen olisi tällaisen oikeussuojan tarpeen puuttumisen perusteella todettava, että lausunnon antaminen raukeaa nyt käsiteltävässä asiassa.

48

Saremar puolestaan väittää vastauksena kyseisiin argumentteihin, että riidanalaisen päätöksen kumoamisella olisi siihen kohdistuvia oikeusvaikutuksia siltä osin kuin kumoamisen seurauksena akordimenettelyn kohteena olevat velat vähenisivät yli 11 miljoonaa euroa, minkä avulla se voisi suorittaa kaikkien velkojiensa saatavat kokonaisuudessaan.

49

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan oikeussuojan tarve on olennainen ja ensimmäinen edellytys kaikille kanteille (ks. tuomio 17.9.2015, Mory ym. v. komissio, C-33/14 P, EU:C:2015:609, 58 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

50

Tässä yhteydessä SEUT 263 artiklasta ilmenee, että tämän artiklan toisessa kohdassa tarkoitetun unionin toimielimillä ja jäsenvaltioilla olevan kumoamiskanneoikeuden ja mainitun artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetun luonnollisilla henkilöillä ja oikeushenkilöillä olevan kumoamiskanneoikeuden välillä on selvä ero. Niinpä vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kyseisen kanneoikeuden käyttäminen ei unionin toimielinten ja jäsenvaltioiden osalta edellytä niiden asiavaltuuden eikä myöskään niiden oikeussuojan tarpeen osoittamista (ks. vastaavasti tuomio 24.3.2011, Freistaat Sachsen ja Land Sachsen-Anhalt v. komissio, T-443/08 ja T-455/08, EU:T:2011:117, 64 kohta ja määräys 19.2.2013, Provincie Groningen ym. v. komissio, T-15/12 ja T-16/12, ei julkaistu, EU:T:2013:74, 42 ja 44 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

51

SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitettu luonnollisilla henkilöillä ja oikeushenkilöillä oleva kanneoikeus sitä vastoin edellyttää yhtäältä niiden asiavaltuuden tunnustamista eli – mainitun määräyksen sanamuodon mukaan – sitä, että niiden kanne kohdistuu niille osoitettuun toimeen tai niitä suoraan ja erikseen koskevaan toimeen taikka niitä suoraan koskevaan sääntelytoimeen, joka ei edellytä täytäntöönpanotoimenpidettä. Toisaalta kyseinen kanneoikeus edellyttää sitä, että kannetta nostettaessa on olemassa oikeussuojan tarve, mikä on asiavaltuudesta erillinen kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytys. Kanteen kohteen tavoin oikeussuojan tarpeenkin on oltava edelleen olemassa tuomioistuimen ratkaisun julistamiseen saakka sillä uhalla, että lausunnon antaminen asiassa raukeaa (ks. tuomio 17.9.2015, Mory ym. v. komissio, C-33/14 P, EU:C:2015:609, 57 ja 59–62 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

52

Oikeussuojan tarpeen olemassaolo on siis ehdotonta prosessinedellytystä koskeva kysymys, joka unionin yleisen tuomioistuimen on tutkittava viran puolesta joko kannetta nostettaessa selvittääkseen, täyttyvätkö kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset, tai oikeudenkäynnin aikana selvittääkseen, onko kanteesta vielä tarpeen lausua vai ei (ks. vastaavasti määräys 24.3.2011, Internationaler Hilfsfonds v. komissio, T-36/10, EU:T:2011:124, 46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

53

Tällainen oikeussuojan tarve edellyttää, että riidanalaisen toimen kumoamisella voi itsessään olla oikeudellisia seurauksia ja että kanne voi näin tuloksellaan tuottaa kantajalle jotakin hyötyä (tuomio 7.6.2007, Wunenburger v. komissio, C-362/05 P, EU:C:2007:322, 42 kohta ja tuomio 17.9.2015, Mory ym. v. komissio, C-33/14 P, EU:C:2015:609, 55 kohta). Lisäksi kantajan oikeussuojan tarpeen on oltava jo syntynyt ja edelleen olemassa eikä se voi koskea tulevaa ja hypoteettista tilannetta (ks. tuomio 17.9.2015, Mory ym. v. komissio, C-33/14 P, EU:C:2015:609, 56 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

54

Aluksi on todettava, että nyt käsiteltävä kanne täyttää edellä 51–53 kohdassa mainitut tutkittavaksi ottamisen edellytykset sekä kantajan asiavaltuuden että sen oikeussuojan tarpeen olemassaolon osalta kannetta nostettaessa, mitä komissio ei myöskään kiistä.

55

Erityisesti oikeussuojan tarpeesta on huomattava, että kanteen nostamisen ajankohtana riidanalainen päätös oli kantajalle vastainen toimi siltä osin kuin komissio totesi kantajan saamia tukia sisämarkkinoille soveltumattomiksi ja sääntöjenvastaisiksi ja määräsi ne perittäviksi takaisin. Nimittäin jo yksinään tästä syystä riidanalaisella päätöksellä muutettiin kyseisen yhtiön oikeusasemaa, koska sillä ei päätöksen antamisesta lähtien ollut enää oikeutta saada kyseisiä tukia ja sen oli varauduttava siihen, että lähtökohtaisesti se joutuisi palauttamaan ne (ks. tuomio 21.12.2011, ACEA v. komissio, C-319/09 P, ei julkaistu, EU:C:2011:857, 68 ja 69 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

56

On todettava, että Saremarin asettamisesta selvitystilaan ei ole seurannut, että sen oikeussuojan tarve, sellaisena kuin se määritellään edellä 55 kohdassa, olisi kyseenalaistunut oikeudenkäynnin aikana.

57

Ensinnäkin nimittäin on huomattava, ettei riidanalaista päätöstä ole kumottu tai peruutettu, joten nyt käsiteltävä kanne säilyttää kohteensa (ks. vastaavasti tuomio 7.6.2007, Wunenburger v. komissio, C-362/05 P, EU:C:2007:322, 48 kohta).

58

Sitten on todettava, että riidanalaisen päätöksen oikeusvaikutukset eivät ole rauenneet yksistään siksi, että Saremar on asetettu selvitystilaan.

59

Ensinnäkin on nimittäin niin, että riidanalaisen päätöksen johdosta Sardinian autonomisella alueella ei edelleenkään ole oikeutta maksaa Saremarille sitä osaa riidanalaisesta osakepääoman korottamisesta, jota – kuten kannekirjelmän liitteenä olevasta Saremarin 11.7.2012 pidetyn yhtiökokouksen pöytäkirjasta ilmenee – mainittu julkisyhteisö ei ollut toteuttanut, koska kyseisestä toimesta oli ilmoitettu komissiolle. Minkään asiakirja-aineistoon sisältyvän seikan perusteella ei voida sulkea pois sen mahdollisuutta, että jos riidanalainen päätös kumotaan, osakepääoman riidanalaisen korottamisen kyseistä osaa, joka Saremarilla olisi silloin oikeus saada, sisällytettäisiin sen varoihin.

60

Toiseksi on todettava siltä osin kuin kyse on Sardinian autonomisen alueen Saremarille jo maksamasta riidanalaisten tukien osasta, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yksistään se, että yritys on konkurssimenettelyn kohteena – etenkin silloin, kun tämä menettely johtaa yrityksen purkamiseen –, ei kyseenalaista lähtökohtaa, jonka mukaan tuki peritään takaisin. Tällaisessa tapauksessa nimittäin aikaisempi tilanne voidaan palauttaa ennalleen ja sääntöjenvastaisesti suoritetuista tuista aiheutuva kilpailun vääristyminen on mahdollista poistaa lähtökohtaisesti siten, että selvitystilassa olevan yrityksen velkoihin kirjataan kyseisten tukien palauttamista koskeva velvoite (ks. tuomio 1.7.2009, KG Holding ym. v. komissio, T-81/07–T-83/07, EU:T:2009:237, 192 ja 193 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Niinpä riidanalaisesta päätöksestä seuraa, että riidanalaisten tukien on vähintäänkin pysyttävä Saremarin velkana, joten on niin, että vaikkei niitä voitaisikaan palauttaa Sardinian autonomiselle alueelle, ne eivät enää kuulu kantajan varoihin.

61

Niinpä on todettava, ettei Saremarin asettaminen selvitystilaan kyseenalaista edellä 55 kohdassa tehtyä toteamusta, jonka mukaan riidanalaisen päätöksen kumoaminen voisi tuottaa kantajalle hyötyä, koska se välttämättä muuttaisi kantajan oikeusasemaa riidanalaisiin tukiin nähden. Lisäksi kyseisestä kumoamisesta seuraisi myös, että kantajan taloudellinen tilanne paranisi huomattavasti, koska riidanalaiset tuet voitaisiin sisällyttää uudelleen sen varoihin. Lisäksi on huomattava, että tämä tarkastelu saa tukea 13.9.2010 annetusta tuomiosta Kreikka ym. v. komissio (T-415/05, T-416/05 ja T-423/05, EU:T:2010:386), jossa unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että selvitystilassa olleilla yhtiöillä, jotka olivat maksaneet mainituissa asioissa riidanalaisina olleet tuet takaisin, säilyi oikeussuojan tarve, koska jos riidanalainen päätös olisi kumottu, Helleenien tasavallalla olisi ollut velvollisuus palauttaa niille takaisin maksetut määrät, jotka olisi merkitty niiden selvitystilan aikana laadittavien taseiden vastaaviin (tuomio 13.9.2010, Kreikka ym. v. komissio, T-415/05, T-416/05 ja T-423/05, EU:T:2010:386, 62 kohta).

62

On lisättävä, että tähän päivään mennessä unionin yleiselle tuomioistuimelle ei ole ilmoitettu, että Saremarin selvitystilaa koskeva menettely olisi päättynyt.

63

Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että Saremarilla on edelleen oikeussuojan tarve nyt käsiteltävän kanteen yhteydessä, joten asiassa on annettava ratkaisu.

– –

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kahdeksas jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti: