12.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/28

1)

Onko direktiivin 2006/112/EY (1) 193 artiklaa tulkittava siten, että arvonlisävero kannetaan yksinomaan joko verovelvolliselta, joka luovuttaa tavarat tai suorittaa palvelut verollisesti, tai henkilöltä, joka ostaa tavarat tai vastaanottaa palvelut, jos verollisen tavaroiden luovutuksen tai verollisen palvelun suorittaa verovelvollinen, joka ei ole sijoittautunut siihen jäsenvaltioon, jolle arvonlisävero suoritetaan, siltä osin kuin asianomaisessa jäsenvaltiossa säädetään tällaisesta veron kantamisesta mutta veroa ei kanneta samanaikaisesti molemmilta henkilöiltä?

2)

Jos arvonlisävero on kannettava vain jommaltakummalta henkilöltä – joko tavaroiden luovuttajalta/palvelujen suorittajalta tai ostajalta/vastaanottajalta, jos asianomainen jäsenvaltio on näin säätänyt, onko direktiivin 194 artiklan sääntöä noudatettava myös niissä tapauksissa, joissa palvelujen vastaanottaja on soveltanut käännettyä verovelvollisuutta koskevaa menettelyä virheellisesti, koska se on katsonut, että palvelujen suorittaja ei ole perustanut arvonlisäveron soveltamisen kannalta kiinteää toimipaikkaa Bulgarian tasavallan alueelle, mutta palvelujen suorittaja on kuitenkin viime kädessä perustanut suoritettujen palvelujen kannalta kiinteän toimipaikan?

3)

Onko verotuksen neutraalisuuden periaatetta, joka on perustavanlaatuisen tärkeä yhteisen arvonlisäverojärjestelmän luomisen ja toiminnan kannalta, tulkittava siten, että siinä sallitaan pääasian oikeudenkäynnin kohteena olevan kaltainen verotarkastuskäytäntö, jonka mukaan arvonlisäveron tilittää palvelujen vastaanottajan soveltamasta käännettyä verovelvollisuutta koskevasta menettelystä huolimatta uudelleen myös palvelujen suorittaja, kun otetaan huomioon, että vastaanottaja on jo tilittänyt veron palvelusta, verotulojen vaarantuminen on suljettu pois ja kansallisessa laissa veroasiakirjojen osalta säädetty oikaisusäännös ei ole sovellettavissa?

4)

Onko arvonlisäveron neutraalisuuden periaatetta tulkittava siten, että siinä ei sallita sitä, että verohallinto epää kansallisen oikeussäännön perusteella sellaisen palvelun vastaanottajalta, josta vastaanottaja on jo tilittänyt arvonlisäveron ZDDS:n 82 §:n 2 momentin perusteella, useaan kertaan tilitetyn arvonlisäveron palautuksen, jos verohallinto on evännyt palvelun vastaanottajalta oikeuden useaan kertaan tilitetyn arvonlisäveron vähentämiseen vastaavan veroasiakirjan puuttumisen vuoksi mutta kansallisessa laissa säädetty oikaisusäännös ei ole enää sovellettavissa nyt käsiteltävässä asiassa lainvoimaisen verotarkastuspäätöksen vuoksi?