1

Euroopan komissio vaatii kanteellaan unionin tuomioistuinta

2

Jätteistä 15.7.1975 annetun neuvoston direktiivin 75/442/ETY (EYVL 1975, L 194, s. 39), sellaisena kuin se on muutettuna 18.3.1991 annetulla komission direktiivillä 91/156/ETY (EYVL 1991, L 78, s. 32; jäljempänä direktiivi 75/442), keskeisenä tavoitteena oli ihmisten terveyden ja ympäristön suojeleminen jätteiden keräilyn, kuljetuksen, käsittelyn, varastoinnin ja kaatopaikalle sijoittamisen aiheuttamilta haitallisilta vaikutuksilta.

3

Direktiivin 75/442 3 artiklan 1 kohdassa säädettiin seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet edistääkseen:

– –

4

Direktiivin 75/442 4 artiklassa säädettiin seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että jätteet hyödynnetään tai niistä huolehditaan vaarantamatta ihmisten terveyttä ja käyttämättä menettelyjä tai menetelmiä, joista voi aiheutua vahinkoa ympäristölle ja erityisesti, että:

Jäsenvaltioiden on myös toteutettava tarvittavat toimenpiteet jätteiden hylkäämisen, upottamisen tai valvomattoman huolehtimisen estämiseksi.”

5

Direktiivin 75/442 5 artiklassa säädettiin seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava aiheelliset toimenpiteet, tarvittaessa tai milloin on suositeltavaa yhteistyössä muiden jäsenvaltioiden kanssa, perustaakseen yhtenäisen ja riittävän käsittelylaitosten verkoston, ottaen huomioon parhaan saatavilla olevan teknologian, josta ei aiheudu liiallisia kustannuksia. Verkoston on oltava sellainen, että yhteisö tulee kokonaisuudessaan omavaraiseksi jätteenkäsittelyn suhteen ja jäsenvaltiot pääsevät kukin erikseen lähemmäksi tätä tavoitetta ottaen kuitenkin huomioon maantieteelliset olosuhteet tai tietynlajisiin jätteisiin erikoistuneiden laitosten tarpeen.

2.   Verkoston avulla on oltava myös mahdollista huolehtia jätteistä jossakin lähimmistä asianmukaisista laitoksista sopivimpien menetelmien ja teknologioiden avulla siten, että varmistetaan korkeatasoinen ympäristön ja ihmisten terveyden suojelu.”

6

Direktiivin 75/442 7 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädettiin seuraavaa:

”Edellä 3, 4 ja 5 artiklassa mainittujen tavoitteiden toteuttamiseksi on 6 artiklassa tarkoitettua toimivaltaista viranomaista tai viranomaisia vaadittava laatimaan niin pian kuin mahdollista yksi tai useampia jätehuoltosuunnitelmia. Näiden suunnitelmien on käsitettävä erityisesti seuraavat asiat:

7

Direktiivin 75/442 8 artiklassa säädettiin seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että jokainen jätteen haltija:

tai

8

Sillä, että direktiivi 75/442 kumottiin jätteistä 5.4.2006 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2006/12/EY, joka tuli voimaan 17.5.2006, ei ole vaikutusta käsiteltävänä olevaan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaan kanteeseen. Jälkimmäisessä direktiivissä, jolla kodifioidaan direktiivi 75/442 selkeyden ja järkeistämisen takia, toistetaan edellä 3–7 kohdassa mainitut säännökset. Direktiivin 2006/12 20 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan direktiivi 75/442 ”kumotaan – –, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioita velvoittavia, liitteessä III olevassa B osassa asetettuja määräaikoja, joiden kuluessa niiden on saatettava kyseiset direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä”.

9

Vaarallisista jätteistä 12.12.1991 annetun neuvoston direktiivin 91/689/ETY (EYVL 1991, L 377, s. 20) 1 artiklan mukaan kyseisen direktiivin tavoitteena oli vaarallisten jätteiden valvottua hoitoa koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen.

10

Kyseisen direktiivin 1 artiklan 2 kohdassa säädettiin seuraavaa:

”Jollei – – direktiivistä [91/689] muuta johdu, direktiiviä 75/442/ETY sovelletaan vaarallisiin jätteisiin.”

11

Kyseisen direktiivin 6 artiklan 1 kohdassa säädettiin seuraavaa:

”Toimivaltaisten viranomaisten on direktiivin 75/442/ETY 7 artiklan mukaisesti laadittava joko erillisinä tai osana yleisiä jätehuoltosuunnitelmia vaarallisten jätteiden kuljetusta ja käsittelyä koskevat suunnitelmat ja pidettävä ne yleisesti saatavilla.”

12

Direktiivi 91/689 on kumottu jätteistä ja tiettyjen direktiivien kumoamisesta 19.11.2008 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2008/98/EY (EUVL 2008, L 312, s. 3). Direktiivin 91/689 6 artiklan 1 kohdan sisältö toistetaan olennaisilta osin direktiivin 2008/98 28 artiklassa.

13

Kaatopaikoista 26.4.1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/31/EY (EYVL 1999, L 182, s. 1) 1 artiklan 1 kohdan mukaan kyseisen direktiivin tarkoituksena on säätää toimenpiteistä, menettelyistä ja ohjauksesta kaatopaikoilla niiden koko käyttöajan tapahtuvan jätteiden sijoittamisen haitallisten ympäristövaikutusten ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi niin pitkälle kuin mahdollista.

14

Kyseisen direktiivin 2 artiklan g alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

– –

15

Kyseisen direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on sovellettava – – direktiiviä [1999/31] kaikkiin 2 artiklan g kohdassa tarkoitettuihin kaatopaikkoihin.”

16

Direktiivin 1999/31 6 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä, jotta:

17

Kyseisen direktiivin 7 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä varmistaakseen, että kaatopaikkaa koskeva lupahakemus sisältää vähintään seuraavat tiedot:

Jos lupahakemus hyväksytään, nämä tiedot on annettava toimivaltaisten kansallisten ja yhteisön tilastoviranomaisten käyttöön, kun niitä pyydetään tilastojen laatimista varten.”

18

Mainitun direktiivin 8 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä varmistaakseen, että:

19

Direktiivin 1999/31 9 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Eritellen ja täydentäen direktiivin 75/442/ETY 9 artiklan ja direktiivin 96/61/EY 9 artiklan säännöksiä kaatopaikkaluvassa on mainittava vähintään:

20

Direktiivin 1999/31 13 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteet sen varmistamiseksi, että tarvittaessa luvan mukaisesti:

21

Direktiivin 1999/31 14 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteet varmistaakseen, että kaatopaikat, joille on myönnetty lupa tai jotka ovat jo käytössä, kun tämä direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, eivät voi jatkaa toimintaansa, ellei jäljempänä esitettyjä toimia saateta loppuun mahdollisimman pian ja viimeistään kahdeksan vuoden kuluessa 18 artiklan 1 kohdassa säädetystä päivästä:

22

Unionin tuomioistuin hyväksyi 10.9.2009 antamassaan tuomiossa komissio v. Kreikka (C-286/08, ei julkaistu, EU:C:2009:543) komission EY 226 artiklan, josta on tullut SEUT 258 artikla, nojalla nostaman jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen ja totesi, että Helleenien tasavalta

”ei ole noudattanut ensinnäkään direktiivin 91/689 1 artiklan 2 kohdan ja 6 artiklan, luettuna yhdessä direktiivin 2006/12 5 artiklan 1 ja 2 kohdan sekä 7 artiklan 1 kohdan kanssa, mukaisia velvoitteitaan, toiseksi direktiivin 91/689 1 artiklan 2 kohdan, luettuna yhdessä direktiivin 2006/12 4 ja 8 artiklan kanssa, mukaisia velvoitteitaan ja kolmanneksi direktiivin 1999/31 3 artiklan 1 kohdan, 6–9, 13 ja 14 artiklan mukaisia velvoitteitaan,

23

Asiassa komissio v. Kreikka 10.9.2009 annetun tuomion (C-286/08, ei julkaistu, EU:C:2009:543) täytäntöönpanoa valvoessaan komission yksiköt pyysivät 5.10.2009 Kreikan viranomaisilta tietoja toimenpiteistä, joita se aikoi toteuttaa pannakseen kyseisen tuomion täytäntöön. Komissio pyysi 22.6.2011 kyseisiä viranomaisia antamaan sille puolivuosittain tietoja siitä, miten kyseisen tuomion täytäntöönpanotoimenpiteet ovat edistyneet, ja esittämään samalla kattavat ja ajantasaiset tiedot täytäntöönpanon aikataulusta.

24

Kreikan viranomaiset vastasivat komissiolle 24.11.2009, 2.3.2010, 16.5.2011, 22.12.2011 ja 3.7.2012 päivätyillä kirjeillä.

25

Koska komissio katsoi kaikki Kreikan viranomaisten toimittamat tiedot tutkittuaan, ettei Helleenien tasavalta ollut vielä toteuttanut kaikkia 10.9.2009 annetun tuomion komissio v. Kreikka (C-286/08, ei julkaistu, EU:C:2009:543) täytäntöönpanon edellyttämiä toimenpiteitä, se osoitti 25.1.2013 kyseiselle jäsenvaltiolle virallisen huomautuksen, jossa se kehotti tätä esittämään huomautuksensa tältä osin kahden kuukauden määräajassa.

26

Helleenien tasavalta vastasi viralliseen huomautukseen 22.3. ja 19.8.2013 päivätyillä kirjeillä.

27

Komissio katsoi, ettei Helleenien tasavalta ollut toteuttanut kaikkia 10.9.2009 annetun tuomion komissio v. Kreikka (C-286/08, ei julkaistu, EU:C:2009:543) täytäntöönpanon edellyttämiä toimenpiteitä asetetussa määräajassa, ja nosti nyt käsiteltävän kanteen.

28

Komissio esittää kanteensa tueksi kolme perustetta.

29

Komissio huomauttaa ensimmäisestä perusteesta, joka koskee direktiivin 91/689 1 artiklan 2 kohdan ja 6 artiklan 1 kohdan, kun niitä luetaan yhdessä direktiivin 2006/12 7 artiklan 1 kohdan kanssa, mukaisen vaarallisten jätteiden huoltosuunnitelman laatimista ja vahvistamista, että vaikka vaikuttaa siltä, että osa 10.9.2009 annetussa tuomiossa komissio v. Kreikka (C-286/08, ei julkaistu, EU:C:2009:543) ilmaistuista kriteereistä on otettu Kreikan lainsäädäntöön muun muassa hallinnollisella soveltamisohjeella 18/2011, ja että vaarallisia jätteitä käsittelevät eri laitokset voidaan yksiselitteisesti paikantaa kartoista, suunnitelmaa ei erinäisistä syistä ole vielä hyväksytty eikä Kreikan viranomaisilla tällä hetkellä ole aikataulua hyväksymiselle.

30

Komissio muistuttaa myös, että pelkkää hallintokäytäntöä, jolle on ominaista se, että hallintoelimet voivat halutessaan muuttaa sitä, ja jota ei riittävällä tavalla tehdä julkiseksi, ei voida pitää direktiivin täytäntöönpanoa koskevien velvoitteiden pätevänä täyttämisen muotona (tuomio 10.9.2009, komissio v. Kreikka, C-286/08, ei julkaistu, EU:C:2009:543, 51 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Hallinnollinen soveltamisohje ei näin ollen voi korvata ministerin asetusta.

31

Toisesta perusteesta, joka koskee direktiivin 91/689 1 artiklan 2 kohdassa, kun sitä luetaan yhdessä direktiivin 2006/12 5 artiklan kanssa, tarkoitetun yhtenäisen ja asianmukaisen vaarallisten jätteiden käsittelylaitosten verkoston, johon kuuluu korkean ympäristönsuojelun ja kansanterveyden tason turvaamisen kannalta tarkoituksenmukaisimpien menetelmien käyttäminen, puuttumista, komissio väittää, että vaikka tiettyjä vaarallisten jätteiden käsittelylaitoksia on olemassa ja lupia tällaisille laitoksille on myönnetty, verkostoa ei voida pitää näissä säännöksissä tarkoitetulla tavalla ”yhtenäisenä ja riittävänä”.

32

Komissio toteaa yhtäältä, että Kreikan viranomaiset myöntävät, että 33 prosenttia jätteistä jää asianmukaisen jätehuollon ulkopuolelle.

33

Toisaalta se toteaa, että vaarallisten jätteiden kansallista huoltosuunnitelmaa ei ole hyväksytty ministeriöiden välisellä asetuksella eikä komissiolle siten ole vielä ilmoitettu keskipitkän aikavälin toimenpiteistä.

34

Komissio huomauttaa lisäksi, että kun otetaan huomioon se, että jätteen tuottajat tai muut sijoittajat eivät vaikean taloudellisen tilanteen vuoksi voi investoida vaarallisten jätteiden jätehuoltolaitosten perustamiseen, velvollisuus perustaa tällaisia laitoksia on laiminlyöty. Komissio täsmentää tästä, että Kreikan viranomaiset katsovat, että on turvauduttava muuhun ratkaisuun eli osoitettava julkinen yksikkö, joka vastaa vaarallisten jätteiden kaatopaikkojen rakentamisesta.

35

Lopuksi kolmannesta perusteesta, joka koskee toimenpiteitä, jotka on toteutettava sen varmistamiseksi, että vaarallisten jätteiden huollossa noudatetaan direktiivin 2006/12 4 ja 8 artiklaa sekä direktiivin 1999/31 3 artiklan 1 kohtaa ja 6–9, 13 ja 14 artiklaa, komissio toteaa, että koska Helleenien tasavalta ei ole vielä luonut yhtenäistä ja riittävää vaarallisten jätteiden käsittelylaitosten verkostoa, se ei näin ollen voi hoitaa tämäntyyppisiä jätteitä moitteettomasti.

36

Tämä käy komission mukaan ilmi paitsi siitä, että suuri määrä – eli 33 prosenttia – jätteistä jää edelleen käsittelemättä, myös siitä, että olemassa on ns. vanhoja jätteitä.

37

Komissio korostaa myös, että Helleenien tasavalta voisi osaltaan lieventää näiden ns. vanhojen jätteiden olemassaolon muodostamaa ongelmaa tai jopa uusien jätteiden syntymistä, jos se kuljettaisi vaaralliset jätteet tiettynä siirtymäaikana muissa jäsenvaltioissa sijaitseviin laitoksiin. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että vuonna 2011 vaarallisia jätteitä syntyi kaikkiaan 184863,50 tonnia, että ns. vanhojen jätteiden osuus on noin 323452,40 tonnia ja että jätteitä vietiin ainoastaan 5147,40 tonnia.

38

Helleenien tasavalta väittää, että 10.9.2009 annettu tuomio komissio v. Kreikka (C-286/08, ei julkaistu, EU:C:2009:543) on suurilta osin pantu täytäntöön.

39

Muutettua kansallista jätehuoltosuunnitelmaa koskeva selvitys valmistui, ja se julkaistiin tuottavasta jälleenrakentamisesta, ympäristöstä ja energia-alasta vastaavan ministeriön (Ypapen) internetsivulla. Tässä suunnitelmassa määritellään jätehuollon politiikka, strategiat ja tavoitteet kansallisella tasolla sekä määritetään asianmukaiset toimenpiteet ja tarpeelliset toimet direktiivin 2008/98 säännösten noudattamiseksi. Suunnitelmassa ajantasaistettiin vaarallisten jätteiden kansallinen huoltosuunnitelma.

40

Helleenien tasavalta muistuttaa, että käynnissä on parhaillaan strateginen ympäristöarviointi kansallisen jätehuoltosuunnitelman ympäristöön kohdistuvien vaikutusten arvioimiseksi. Kun strateginen ympäristöarviointi valmistuu, muutettu kansallinen jätehuoltosuunnitelma ja siten ajantasaistettu kansallinen vaarallisten jätteiden huoltosuunnitelma hyväksytään ja lähetetään välittömästi komissiolle.

41

Yhtenäisen ja asianmukaisen jätehuollon ulkopuolelle jäävästä 33 prosentin osuudesta jätteiden kokonaismäärästä Helleenien tasavalta toteaa, että ajantasaistetun kansallisen vaarallisten jätteiden huoltosuunnitelman mukaan tämä osuus koskee ”kirjaamatonta jätehuoltoa, jollaiseksi on laskettu se käsittelyn loppuvaiheessa jäljelle jääväksi arvioitu osa vuosittain syntyvästä jätteestä, josta ei ole riittäviä tietoja”. Kyseisen jäsenvaltion mukaan jätehuoltotiedoista ilmenee, että vaarallisen teollisuusjätteen osalta 30 prosenttia kyseisestä jätteestä on varastoitu tuotantolaitoksiin odottamaan jatkokäsittelyä ja kutakuinkin samansuuruinen osa eli noin 37 prosenttia jätteistä hyödynnetään.

42

Vaarallisten jätteiden huollon infrastruktuurista Helleenien tasavalta väittää, että tällä hetkellä toiminnassa on kolme paristoista ja ajoneuvojen akuista syntyvään jätteeseen sekä teollisuusjätteeseen liittyvää järjestelmää sekä yksi jäteöljyyn ja yksi romuajoneuvoihin liittyvä järjestelmä. Helleenien tasavalta toteaa, että kaikki sen alueella kerätty jäteöljy lähetetään regenerointilaitoksiin, joita oli vuonna 2013 yhdeksän, ja että jäteöljyä tuodaan maahan näiden laitosten tarpeiden kattamiseksi. Saman vuoden aikana paristojen ja lyijyakkujen kierrätyslaitoksia oli seitsemän, millä katettiin reilusti kyseisen maan tarpeet, ja tältä osin jätteitä myös tuotiin maahan. Romuautojen puhdistukseen/romuttamiseen tarkoitettuja laitoksia oli vuonna 2013 kaikkiaan 120. Lisäksi Kreikassa toimi viisi terveydenhuollon vaarallisten jätteiden sterilointiyksikköä ja yksi terveydenhuollon vaarallisten jätteiden polttoyksikkö.

43

Vaarallisten jätteiden huoltolaitoksille hiljattain myönnettyjä ympäristölupia koskevista tiedoista Helleenien tasavalta toteaa, että tarkasteltavana ovat parhaillaan vaaralliselle asbestijätteelle tarkoitettua kaatopaikkaa koskevat rakennus- ja rahoitushankeasiakirjat, Tripolin (Kreikka) teollisuusalueen terveydenhoitoyksiköiden vaarallisten jätteiden polttoyksikköä koskevat asiakirjat, lyijykuonan neutralointiyksikön rakentamista koskevaa uudelleen arviointia koskevat asiakirjat sekä jätteelle (jätevesien fysikaalis-kemiallisesta käsittelystä peräisin olevalle lietteelle, jonka osalta ns. vanhan jätteen määräksi arvioitiin 130000 tonnia vuonna 2010) tarkoitetun kaatopaikan rakentamista ja toimintaa Ioniassa (Kreikka) toimivan Anonymi Elliniki Etaireia Halyva (AEEX) ‑yrityksen teollisuuslaitoksen alueella (teollisuuslaitoksen liitännäishanke) koskevat asiakirjat.

44

Vaarallisille jätteille tarkoitettujen kaatopaikkojen ja/tai kaatopaikkojen, joihin kuuluu vaarallisten jätteiden esikäsittelylaitos, osalta Ypapen ja puolustusministeriö ovat allekirjoittaneet yhteistyöpöytäkirjan erinäisten toimenpiteiden toteuttamista varten.

45

Ns. vanhojen jätteiden huollosta Helleenien tasavalta toteaa, että käynnissä on parhaillaan hanke, johon sisältyy saastuneiden alueiden kirjaaminen ja luokittelu, vastaanottavia yksiköitä koskeva vaikutustenarviointi, alueisiin liittyvien riskien tunnistamiseen, rekisteröimiseen ja arviointiin liittyvä opas sekä saastuneiden alueiden tietokannan luominen. Se korostaa, että ns. vanhojen vaarallisten jätteiden sijoituspaikat lukeutuvat tarkasteltuihin alueisiin.

46

Helleenien tasavallan mukaan muutetussa kansallisessa jätehuoltosuunnitelmassa ja uudessa kansallisessa vaarallisen jätteen huoltosuunnitelmassa tarkoitettuihin toimiin kuuluu useita toimenpidelajeja, kuten organisatorisia ja hallinnollisia toimenpiteitä, huoltoinfrastruktuurin kehittämistä, jätteiden keräys-, lastaus- ja kuljetusverkostojen parantamista/laajentamista ja kehittämistä, taloudellisia toimenpiteitä ja tiedotustoimenpiteitä sekä tiedotusta ja koulutusta, joiden avulla direktiivien 2008/98 ja 1999/31 vaatimuksia voidaan soveltaa täysimääräisesti.

47

Aluksi on muistutettava, että koska EUT-sopimuksella on poistettu perustellun lausunnon antamista koskeva vaihe SEUT 260 artiklan 2 kohtaan perustuvassa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevassa menettelyssä, tällaisen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen kannalta ratkaisevana ajankohtana on pidettävä kyseisen määräyksen nojalla annetussa virallisessa huomautuksessa asetetun määräajan päättymishetkeä (ks. tuomio 2.12.2014, komissio v. Italia, C-196/13, EU:C:2014:2407, 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

48

Koska komissio on nyt käsiteltävässä asiassa antanut perustellun lausunnon 25.1.2013, jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen kannalta ratkaisevana ajankohtana on pidettävä kyseisessä perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättymishetkeä eli 25.3.2013.

49

On riidatonta, että Helleenien tasavalta ei kyseisenä ajankohtana ollut pannut täytäntöön 10.9.2009 annettua tuomiota komissio v. kreikka (C-286/08, ei julkaistu, EU:C:2009:543).

50

On ensinnäkin todettava komission perusteesta, joka koskee direktiivin 91/689 l artiklan 2 kohdan ja 6 artiklan 1 kohdan, kun niitä luetaan yhdessä direktiivin 2006/12 7 artiklan 1 kohdan kanssa, rikkomista, että Helleenien tasavalta on itse myöntänyt istunnossa, että vaikka vaarallisten jätteiden huoltosuunnitelma oli hyväksytty, sitä ei kuitenkaan ollut vielä vahvistettu. Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen kannalta ratkaisevana ajankohtana eli 25.3.2013 oli siten riidatonta, että Helleenien tasavalta ei ollut hyväksynyt vaarallisten jätteiden huoltosuunnitelmaa direktiivin 91/689 1 artiklan 2 kohdan ja 6 artiklan 1 kohdan, kun niitä luetaan direktiivin 2006/12 7 artiklan 1 kohdan kanssa, mukaisesti. Ensimmäinen peruste on näin ollen perusteltu.

51

Toiseksi perusteesta, joka perustuu direktiivin 2006/12 5 artiklan, jonka mukaan jäsenvaltioiden yhteistyössä muiden jäsenvaltioiden kanssa perustaman yhtenäisen ja riittävän vaarallisten jätteiden käsittelylaitosten verkoston ”on oltava sellainen, että [unioni] tulee kokonaisuudessaan omavaraiseksi jätteenkäsittelyn suhteen ja jäsenvaltiot pääsevät kukin erikseen lähemmäksi tätä tavoitetta”, rikkomiseen, on todettava Helleenien tasavallan myöntäneen, että vaarallisten jätteiden huoltoa kotimaassa koskevien infrastruktuurihankkeiden tarkastus on edelleen käynnissä. Näin ollen myös toinen peruste on perusteltu.

52

Kolmanneksi perusteesta, joka koskee toimenpiteitä, joiden toteuttaminen on tarpeen vaarallisten jätteiden huollon osalta sen varmistamiseksi, että direktiivin 2006/12 4 ja 8 artiklan sekä direktiivin 1999/31 3 artiklan 1 kohdan sekä 6–9, 13 ja 14 artiklan vaatimuksia noudatetaan, on todettava, että Helleenien tasavalta ainoastaan muistuttaa toimenpiteistä, joita parhaillaan toteutetaan mainittujen säännösten noudattamiseksi. On kuitenkin riidatonta, että virallisessa huomautuksessa asetetun määräajan päättymishetkellä Helleenien tasavalta ei käsitellyt vaarallisia jätteitä eikä myöskään ns. vanhoja jätteitä. Kolmas peruste on näin ollen perusteltu.

53

Helleenien tasavallan perusteluista, jotka koskevat sen kyseisten vaatimusten täyttämisessä kohtaamia vaikeuksia, on todettava, ettei jäsenvaltio voi sisäisen oikeusjärjestyksensä oikeussääntöihin, toimintatapoihin tai tilaan vetoamalla perustella sitä, ettei se ole noudattanut unionin oikeudessa säädettyjä velvoitteita (tuomio 15.10.2015, komissio v. Kreikka, C-167/14, ei julkaistu, EU:C:2015:684, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

54

Näin ollen on todettava, että Helleenien tasavalta ei ole noudattanut SEUT 260 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole toteuttanut kaikkia 10.9.2009 annetun tuomion komissio v. Kreikka (C-286/08, ei julkaistu, EU:C:2009:543) täytäntöönpanon edellyttämiä toimenpiteitä.

55

Komissio vaatii sekä uhkasakon että kiinteämääräisen hyvityksen maksamiseen velvoittamista, koska pelkän uhkasakon määrääminen SEUT 260 artiklan nojalla ei riitä kannustamaan jäsenvaltioita täyttämään velvollisuutensa viipymättä sen seurauksena, että jäsenyysvelvollisuuksien noudattamatta jättäminen on todettu SEUT 258 artiklan nojalla.

56

Komissio käyttää mainittujen uhkasakon ja kiinteämääräisen hyvityksen määrien perustana 13.12.2005 päivättyä tiedonantoaan, jonka otsikko on ”[SEUT 260] artiklan soveltaminen” (SEC(2005) 1658), sellaisena kuin se on ajantasaistettuna 17.9.2014 annetulla komission tiedonannolla, jonka otsikko on ”Komission unionin tuomioistuimelle rikkomusmenettelyn yhteydessä esittämien kiinteämääräisten hyvitysten ja uhkasakkojen laskennassa käytettävien tietojen päivittäminen” (C(2014) 6767 final, jäljempänä komission 13.12.2005 antama tiedonanto).

57

Komission 13.12.2005 antaman tiedonannon 6 kohdan mukaan esitettävän uhkasakon määrä perustuu kolmeen perustavanlaatuiseen kriteeriin eli rikkomisen vakavuuteen, kestoon ja tarpeeseen varmistaa seuraamuksen ehkäisevä vaikutus.

58

Komission mukaan sen esittämän päiväkohtaisen uhkasakon määrä lasketaan kertomalla yhdenmukainen kiinteämääräinen perusmaksu rikkomisen vakavuuteen ja kestoon perustuvalla kertoimella, ja tämä tulo kerrotaan maakohtaisella kiinteällä kertoimella, jossa otetaan huomioon jäsenvaltion, jota moititaan velvoitteensa laiminlyömisestä, maksukyky ja sillä Euroopan unionin neuvostossa oleva äänimäärä.

59

Todetun rikkomisen vakavuudesta komissio katsoo, että kun otetaan huomioon ensinnäkin niiden unionin sääntöjen merkittävyys, joita on rikottu, toiseksi tästä rikkomisesta yleisille ja yksityisille eduille aiheutuneet seuraukset, kuten muun muassa vakava vaara ympäristön pilaantumisesta, haitalliset vaikutukset terveydelle ja maan talouden moitteettomalle toiminnalle, kolmanneksi se lieventävä seikka, että asianmukaisten alueiden valinnalle luodaan erityisperusteita ja että vaarallisista jätteistä pidetään kirjaa vuositasolla, ja toisaalta myös se raskauttava seikka, joka liittyy toistaiseksi vähäisiin edistysaskeliin ja jätteiden vaarallisuuteen, neljänneksi rikottujen säännösten selvyys ja lopuksi Helleenien tasavallan toistuva rikkomista merkitsevä toiminta jätteiden alaa koskevan unionin säännöstön osalta, on asianmukaista soveltaa rikkomisen vakavuuteen perustuvaa kerrointa 10.

60

Komissio toteaa rikkomisen kestosta, että päätös aloittaa menettely tehtiin 25.9.2014 eli 60 kuukautta sen jälkeen, kun tuomio komissio v. Kreikka (C-286/08, ei julkaistu, EU:C:2009:543) annettiin 10.9.2009, minkä vuoksi on perusteltua käyttää suurinta mahdollista kestoon perustuvaa kerrointa 3.

61

Menettelyn kohteena olevan jäsenvaltion maksukykyyn perustuvasta kertoimesta, jota nimitetään n-kertoimeksi, kyseinen toimielin muistuttaa, että 13.12.2005 annetussa komission tiedonannossa Helleenien tasavallalle vahvistetaan kertoimeksi 3,68.

62

Komissio toteaa, että edellä 58 kohdassa esitetyn kaavan mukaan päiväkohtaisen uhkasakon määrä saadaan kertomalla 660 euron määräinen yhdenmukainen kiinteämääräinen perusmaksu rikkomisen vakavuuteen perustuvalla kertoimella ja rikkomisen kestoon perustuvalla kertoimella sekä n-kertoimella. Komissio esittää siten käsiteltävässä asiassa 72864 euron (660 × 10 × 3 × 3,68) päiväkohtaista uhkasakkoa.

63

Kyseinen toimielin esittää kuitenkin, että määrätään aleneva päiväkohtainen uhkasakko, jota 10.9.2009 annetun tuomion komissio v. Kreikka (C-286/08, ei julkaistu, EU:C:2005:543) täytäntöönpanossa otettujen edistysaskelten huomioon ottamiseksi arvioidaan kuuden kuukauden välein. Jotta uhkasakon määrän aleneminen taattaisiin, komissio esittää näin ollen, että se valvoo esitetyissä kolmessa perusteessa tarkoitettujen seikkojen – eli huoltosuunnitelman vahvistamisen, asianmukaisen infrastruktuurin toteuttamisen ja tilapäisesti muualle kuin siihen tarkoitettuihin paikkoihin sijoitettujen vanhojen jätteiden moitteettoman huollon – saattamista vaatimusten mukaiseksi. Päiväkohtainen uhkasakko jaetaan siten kolmeen osaan, jotka vastaavat komission kolmea perustetta ja joista ensimmäinen osa on 30 prosenttia uhkasakon kokonaismäärästä eli 21859,20 euroa ja toinen ja kolmas kumpikin 35 prosenttia kyseisen sakon määrästä eli 25502,40 euroa kumpikin.

64

Tätä laskentamenetelmää soveltamalla päiväkohtaisen uhkasakon määrä vähenee siten 21859,20 eurolla, kun uusi kansallinen huoltosuunnitelma hyväksytään, edellyttäen, että siinä noudatetaan 10.9.2009 annettua tuomiota komissio v. Kreikka (C-286/08, ei julkaistu, EU:C:2009:543). Vaarallisille jätteille tarkoitetun asianmukaisen verkoston luomista koskevilta osin komissio esittää, että 25502,40 euron määrä jaetaan rakennettavissa laitoksissa käsiteltäväksi tarkoitettujen vaarallisten jätteiden kokonaismäärän mukaan ja päiväkohtaisesta uhkasakosta vähennetään jokaisen vaarallisten jätteiden käsittelylaitoksen käyttöönoton myötä määrä, joka vastaa sitä jätteen määrää, joka tässä uudessa laitoksessa voidaan käsitellä. Ns. vanhojen jätteiden osalta komissio haluaa jakaa 25502,40 euron määrän uudessa hankkeessa määriteltyjen jätemäärien perusteella.

65

Helleenien tasavalta väittää, että rikkomisen vakavuus taikka kesto tai sen menettelyn aikana tekemä yhteistyö ja sen osoittama huolellisuus sekä 10.9.2009 annetun tuomion komissio v. Kreikka (C-286/08, ei julkaistu, EU:C:2009:543) täytäntöönpanossa otetut edistysaskeleet eivät oikeuta uhkasakon ja kiinteämääräisen hyvityksen määräämistä nyt käsiteltävässä asiassa. Toissijaisesti Helleenien tasavalta kiistää esitettyjen määrien laskentamenetelmän.

66

Kyseinen jäsenvaltio katsoo, että komission uhkasakon muodossa vaatima 72864 euron määrä on kohtuuttoman suuri eikä se ole oikeassa suhteessa rikkomisen vakavuuteen nähden ja että kyseisen rikkomisen ympäristöön ja ihmisten terveyteen kohdistuvia seurauksia ei ole arvioitu konkreettisesti vaan ne ovat hypoteettisia.

67

Rikkomisen vakavuuden ja keston osalta komission esityksessä soveltaa kerrointa 10 ei oteta huomioon niitä käytännön hankaluuksia, joita 10.9.2009 annetun tuomion komissio v. Kreikka (C-286/08, ei julkaistu, EU:C:2009:543) täytäntöönpano aiheuttaa, eikä sitä seikkaa, että kyseinen on tuomio on jo pantu osittain täytäntöön.

68

Kyseinen jäsenvaltio katsoo, että kun otetaan huomioon nyt käsiteltävän asian olosuhteet, mainittu uhkasakko on sitä paitsi suhteeton sekä rikkomisen kestoon että Helleenien tasavallan talouskriisin vuoksi heikentyneeseen maksukykyyn nähden. Helleenien tasavalta kiistää myös komission toteamukset, joiden mukaan se on menneisyydessä toistuvasti laiminlyönyt jätteenkäsittelyä koskevia velvoitteitaan.

69

Helleenien tasavalta vaatii, että mikäli unionin tuomioistuin määrää tällaisen uhkasakon, kuhunkin rikkomistyyppiin kohdistettua uhkasakon osuutta on muutettava. Se esittää siten, että 70 prosenttia uhkasakon määrästä eli 51004,80 euroa kohdistettaisiin ensimmäiseen rikkomislajiin ja toiseen ja kolmanteen rikkomislajiin kumpaankin 15 prosenttia kyseisen uhkasakon määrästä eli 10929,60 euroa.

70

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan uhkasakon määrääminen on lähtökohtaisesti perusteltua ainoastaan siltä osin kuin aikaisemman tuomion täytäntöönpanon laiminlyönnistä johtuva jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen jatkuu siihen saakka, kun unionin tuomioistuin tutkii asian tosiseikat (tuomio 15.10.2015, komissio v. Kreikka, C-167/14, ei julkaistu, EU:C:2015:684, 47 kohta).

71

Nyt käsiteltävässä asiassa on riidatonta, että suullisen käsittelyn ajankohtana Helleenien tasavalta ei ollut vielä vahvistanut erityistä vaarallisten jätteiden huoltosuunnitelmaa, toteuttanut yhtenäistä ja asianmukaista vaarallisten jätteiden käsittelylaitosten verkostoa eikä unionin oikeuden säännösten mukaista ns. vanhojen jätteiden käsittelyä.

72

Niinpä unionin tuomioistuin katsoo, että Helleenien tasavallan velvoittaminen maksamaan uhkasakko on asianmukainen taloudellinen keino 10.9.2009 annetun tuomion komissio v. Kreikka (C-286/08, ei julkaistu, EU:C:2009:543) täysimääräisen täytäntöönpanon varmistamiseksi (tuomio 17.10.2013, komissio v. Belgia, C-533/11, EU:C:2013:659, 66 kohta).

73

Vakiintuneessa oikeuskäytännössä katsotaan, että uhkasakko on tuomittava sen mukaisesti, minkä verran tarvitaan taivuttelua, jotta jäsenvaltio, joka ei ole pannut täytäntöön jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaa tuomiota, muuttaa toimintaansa ja lopettaa todetun rikkomisen (tuomio 7.7.2009, komissio v. Kreikka, C-369/07, EU:C:2009:428, 113 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

74

Unionin tuomioistuimen on asiaa koskevaa harkintavaltaansa käyttäessään vahvistettava uhkasakko siten, että se on yhtäältä asianmukainen olosuhteiden kannalta ja toisaalta oikeassa suhteessa sekä todettuun jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämiseen että asianomaisen jäsenvaltion maksukykyyn (tuomio 17.10.2013, komissio v. Belgia, C-533/11, EU:C:2013:659, 68 kohta ja tuomio 4.12.2014, komissio v. Ruotsi, C-243/13, ei julkaistu, EU:C:2014:2413, 50 kohta).

75

Komission uhkasakkoa koskevat esitykset eivät voi sitoa unionin tuomioistuinta, ja niitä on pidettävä vain hyödyllisenä viitelähtökohtana. Vastaavasti komission tiedonantoihin sisältyvien kaltaiset suuntaviivat eivät sido unionin tuomioistuinta vaan palvelevat avoimuuden, ennustettavuuden ja oikeusvarmuuden toteutumista itse komission toiminnassa, kun kyseinen toimielin tekee esityksiä unionin tuomioistuimelle. SEUT 260 artiklan 2 kohtaan perustuvassa menettelyssä, joka koskee jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä, joka jatkuu jäsenvaltiossa huolimatta siitä, että sama jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen on jo todettu EY 226 artiklan tai SEUT 258 artiklan nojalla annetun ensimmäisen tuomion yhteydessä, unionin tuomioistuimen on nimittäin säilytettävä vapautensa vahvistaa määrätty uhkasakko suuruudeltaan ja muodoltaan tarkoituksenmukaiseksi kyseisen jäsenvaltion kannustamiseksi lopettamaan unionin tuomioistuimen kyseisen ensimmäisen tuomion mukaisten velvoitteiden täytäntöönpanon laiminlyönti (tuomio 2.12.2014, komissio v. Kreikka, C-378/13, EU:C:2014:2405, 52 kohta).

76

Uhkasakon määrän vahvistamiseksi peruskriteerit, jotka on otettava huomioon, jotta varmistetaan uhkasakon pakottava luonne unionin oikeuden yhdenmukaisen ja tosiasiallisen soveltamisen takaamiseksi, ovat lähtökohtaisesti rikkomisen vakavuus, sen kesto ja kyseessä olevan jäsenvaltion maksukyky. Näiden kriteerien soveltamisessa on otettava erityisesti huomioon seuraukset, joita täytäntöönpanon laiminlyönnistä aiheutuu yksityisille ja julkisille eduille, ja kiireellisyys siihen, että kyseinen jäsenvaltio saadaan noudattamaan velvoitteitaan (tuomio 15.10.2015, komissio v. Kreikka, C-167/14, ei julkaistu, EU:C:2015:684, 54 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

77

Ensinnäkin rikkomisen vakavuuden osalta on muistutettava, kuten unionin tuomioistuin on jo katsonut, että velvollisuus huolehtia jätteistä vaarantamatta ihmisten terveyttä ja aiheuttamatta vahinkoa ympäristölle kuuluu unionin ympäristöpolitiikan tavoitteisiin, kuten SEUT 191 artiklasta ilmenee. Direktiivin 2006/12 4 artiklaan perustuvan velvoitteen noudattamatta jättäminen uhkaa – kun otetaan huomioon tämän velvoitteen luonne – aiheuttaa välitöntä vaaraa ihmisten terveydelle ja haittaa ympäristölle, ja sitä on pidettävä erityisen vakavana (tuomio 2.12.2014, komissio v. Kreikka, C-378/13, EU:C:2014:2405, 54 kohta).

78

On todettava, että tilanne on kuitenkin hieman parantunut 10.9.2009 annetussa tuomiossa komissio v. Kreikka (C-286/08, ei julkaistu, EU:C:2009:543) todettuun nähden, koska Helleenien tasavalta vahvisti istunnossa, että vaikka vaarallisten jätteiden huoltosuunnitelmaa ei ollutkaan vielä vahvistettu, se oli kuitenkin jo laadittu ja hyväksytty. Unionin tuomioistuimelle toimitetusta asiakirja-aineistosta ilmenee myös, että Helleenien tasavalta on ryhtynyt huomattaviin investointiponnisteluihin 10.9.2009 annetun tuomion komissio v. Kreikka (C-286/08, ei julkaistu, EU:C:2009:543) täytäntöön panemiseksi sekä tehnyt yhteistyötä komission kanssa.

79

On kuitenkin riidatonta, että ajankohtana, jolloin unionin tuomioistuin tutki asian tosiseikat, Helleenien tasavalta ei ollut vielä perustanut riittävää ja yhtenäistä vaarallisten jätteiden käsittelylaitosten verkostoa eikä näin ollen kyennyt moitteettomasti takaamaan vaarallisten jätteiden käsittelyä. Kuten unionin tuomioistuimelle istunnossa annetuista tiedoista ilmenee, eritoten useiden laitosten ja kolmen vaarallisten jätteiden käsittelyyn tarkoitetun kaatopaikan rakentamista ei ollut vielä aloitettu. Näin ollen on kyseisen jäsenvaltion toteuttamista hienoisista parannuksista huolimatta todettava, että alkuperäisellä jäsenyysvelvoitteiden laiminlyönnillä aiheutettua vaaraa ihmisten terveydelle ja haittaa ympäristölle on edelleen pidettävä erityisen vakavana.

80

Toiseksi on muistutettava rikkomisen kestosta alkuperäisen jäsenyysvelvoitteiden rikkomista koskevan tuomion antamisen jälkeen, että sitä tarkasteltaessa ei pidä ottaa huomioon ajankohtaa, jolloin komissio on aloittanut jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn SEUT 260 artiklan 2 kohdan nojalla, vaan ajankohta, jolloin unionin tuomioistuin tässä menettelyssä arvioi tosiseikkoja (tuomio 2.12.2014, komissio v. Kreikka, C-378/13, EU:C:2014:2405, 57 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Käsiteltävässä asiassa rikkomisen kesto, eli yli kuusi vuotta 10.9.2009 annetun tuomion komissio v. Kreikka (C-286/08, ei julkaistu, EU:C:2009:543) antamisajankohdasta, on huomattava.

81

Kolmanneksi kyseessä olevan jäsenvaltion maksukyvyn osalta on otettava huomioon Helleenien tasavallan perustelut, jotka koskevat sitä, että sen bruttokansantuote (BKT) on alentunut vuoden 2012 jälkeen. Unionin tuomioistuin on nimittäin jo katsonut, että on otettava huomioon jäsenvaltion BKT:n nykykehitys, sellaisena kuin se on ajankohtana, jolloin unionin tuomioistuin tutki asian tosiseikat (tuomio 2.12.2014, komissio v. Kreikka, C-378/13, EU:C:2014:2405, 58 kohta).

82

Lisäksi komissio on esittänyt unionin tuomioistuimelle uhkasakon määrän alentamista vaiheittain 10.9.2009 annetun tuomion komissio v. Kreikka (C-286/08, ei julkaistu, EU:C:2009:543) täytäntöönpanossa otettujen edistysaskelten mukaan.

83

Tältä osin on todettava, että vaikka uhkasakkoa on unionin tuomioistuimen tuomion täysimääräisen täytäntöönpanon takaamiseksi vaadittava kokonaisuudessaan, kunnes jäsenvaltio on toteuttanut kaikki todetun jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen lopettamiseksi tarpeelliset toimenpiteet, tietyissä erityistapauksissa voidaan kuitenkin harkita seuraamusta, jossa otetaan huomioon jäsenvaltion velvoitteidensa täytäntöönpanossa mahdollisesti ottamat edistysaskeleet (tuomio 2.12.2014, komissio v. Kreikka, C-378/13, EU:C:2014:2405, 60 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

84

Nyt käsiteltävässä asiassa komissio esittää, että uhkasakon määrää laskettaessa otetaan huomioon 10.9.2009 annetun tuomion komissio v. Kreikka (C-286/08, ei julkaistu, EU:C:2009:543) täytäntöönpanon edistyminen suhteessa esitettyihin kolmeen perusteeseen eli huoltosuunnitelman vahvistamiseen, asianmukaisen vaarallisten jätteiden käsittelyyn tarvittavan infrastruktuurin toteuttamiseen ja tilapäisesti muualle kuin siihen tarkoitettuihin paikkoihin sijoitettujen vanhojen jätteiden moitteettomaan käsittelyyn.

85

Käsiteltävän asian olosuhteissa ja muun muassa asianosaisten toimittamat tiedot huomioon ottaen unionin tuomioistuin katsoo, että on määrättävä uhkasakko, joka koostuu vakiona pysyvästä osasta ja alenevasta osasta. Näin ollen on tarpeellista määrittää kyseisen uhkasakon laskentatapa ja alenevan osan osalta sen jaksotus.

86

Uhkasakon laskentatavasta on todettava, että – kuten edeltä 50–52 kohdasta ilmenee – Helleenien tasavalta on laiminlyönyt kolmen erillisen velvoitteen noudattamisen.

87

Jotta otetaan huomioon toimenpiteet, jotka Helleenien tasavalta on toteuttanut kunkin velvoitteen osalta, kun näitä velvoitteita tarkastellaan erikseen, uhkasakon määrää on vähennettävä sen mukaan, missä määrin kyseiset velvoitteet on pantu täytäntöön.

88

Kun otetaan huomioon kaikki nyt käsiteltävän asian olosuhteet ja tarve kannustaa kyseessä olevaa jäsenvaltiota lopettamaan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen, josta sitä moititaan, unionin tuomioistuin katsoo harkintavaltaansa käyttäen tarkoituksenmukaiseksi vahvistaa päiväkohtaiseksi uhkasakoksi 30000 euroa. Tämä määrä on jaettu kolmeen osaan, jotka vastaavat kolmea komission esittämää perustetta ja joista ensimmäinen on 10 prosenttia uhkasakon kokonaismäärästä eli 3000 euroa sekä toinen ja kolmas kumpikin 45 prosenttia kyseisestä määrästä eli 13500 euroa kummankin perusteen osalta.

89

Ensimmäistä kahta perustetta koskeva uhkasakon osa koostuu pelkästä vakiona pysyvästä osasta. Kyseinen uhkasakko vähennetään siis ensimmäistä ja toista perustetta vastaavasta kokonaismäärästä silloin, kun Helleenien tasavalta on toteuttanut kaikki 10.9.2009 annetun tuomion komissio v. Kreikka (C-286/08, ei julkaistu, EU:C:2009:543) täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet.

90

Ns. vanhoja jätteitä koskevaa perustetta vastaavasta uhkasakon kolmannesta osasta on sitä vastoin todettava, että uhkasakon määrää on alennettava asteittain suhteessa kyseisten jätteiden huollon vaatimusten mukaisiksi saattamiseen, mikä lasketaan uuden vaarallisten jätteiden huoltosuunnitelman mukaisen ns. vanhojen jätteiden määrän perusteella. Uhkasakon alenemiselle on kuitenkin tämän perusteen osalta asetettava enimmäismäärä siten, ettei uhkasakko alene, kun sen määrä on laskenut 50 prosentin tasolle tätä perustetta vastaavasta määrästä eli 6750 euroon. Tästä eteenpäin uhkasakon määrää vähennetään ainoastaan siinä tapauksessa, että se jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen, jota kolmas peruste koskee, on kokonaan päättynyt.

91

Uhkasakon jaksotuksen osalta uhkasakon aleneva osa määritetään puolivuosittain, jotta komissio voi arvioida ns. vanhojen jätteiden huollon vaatimusten mukaiseksi saattamisen edistymistä.

92

Kun otetaan huomioon edellä todettu, Helleenien tasavalta velvoitetaan maksamaan komissiolle ”Euroopan unionin omat varat” ‑tilille 30000 euron suuruinen uhkasakko kultakin päivältä, jonka 10.9.2009 annetun tuomion komissio v. Kreikka (C-286/08, ei julkaistu, EU:C:2009:543) noudattamisen edellyttämien toimenpiteiden täytäntöönpano viivästyy, tämän tuomion antamispäivästä siihen saakka, kunnes 10.9.2009 annettu tuomio komissio v. Kreikka (C-286/08, ei julkaistu, EU:C:2009:543) on pantu täysimääräisesti täytäntöön. Tämä määrä jaetaan kolmeen osaan, jotka vastaavat komission esittämiä kolmea perustetta ja joiden määrä on ensimmäisen perusteen osalta 10 prosenttia uhkasakon kokonaismäärästä eli 3000 euroa ja toisen ja kolmannen perusteen osalta 45 prosenttia kyseisestä määrästä eli 13500 euroa; kolmanteen perusteeseen sovelletaan ns. vanhojen jätteiden huollon osalta puolivuosittaista vähennystä suhteessa niiden jätteiden määrään, joiden osalta huolto on saatettu vaatimusten mukaiseksi, jolloin sovelletaan rajaa, jonka alittuessa maksettavaksi tulevaa uhkasakon määrää ei voida enää vähentää ja joka on 50 prosenttia tätä perustetta vastaavan uhkasakon määrästä eli 6750 euroa.

93

Komissio vaatii unionin tuomioistuinta velvoittamaan Helleenien tasavallan maksamaan komissiolle 8096 euron suuruisen päiväkohtaisen kiinteämääräisen hyvityksen – joka on laskettu kertomalla 220 euron yhdenmukainen kiinteämääräinen perusmaksu rikkomisen vakavuuteen perustuvalla kertoimella 10 ja n-kertoimella, jonka suuruudeksi on vahvistettu 3,68 – tuomion komissio v. Kreikka (C-286/08, ei julkaistu, EU:C:2009:543) antamispäivästä eli 10.9.2009 alkaen siihen saakka, kunnes nyt käsiteltävässä asiassa annetaan tuomio, tai 10.9.2009 annetun tuomion komissio v. Kreikka (C-286/08, ei julkaistu, EU:C:2009:543) täytäntöönpanopäivään saakka, jos se pannaan täytäntöön aiemmin.

94

Helleenien tasavalta väittää, että se on jo ryhtynyt kaikkiin tarvittaviin toimiin 10.9.2009 annetun tuomion komissio v. Kreikka (C-286/08, ei julkaistu, EU:C:2009:543) täytäntöön panemiseksi tekemällä järjestelmällisesti ja vilpittömästi yhteistyötä komission yksiköiden kanssa, vaikka tällä hetkellä kyseinen tuomio on vähäisiltä osin panematta täytäntöön. Se katsoo, ettei sen näin ollen tarvitse maksaa komission esittämää kiinteämääräistä hyvitystä.

95

Kyseisen jäsenvaltion mukaan on joka tapauksessa unionin tuomioistuimen tehtävänä arvioida, onko erittäin vaikeassa taloustilanteessa olemassa objektiivisia edellytyksiä, joiden perusteella Helleenien tasavalta voidaan velvoittaa komission esittämän kiinteämääräisen hyvityksen maksamiseen, vai puhuvatko nämä edellytykset päinvastoin sen puolesta, että Helleenien tasavalta vapautettaisiin kokonaan tämän hyvityksen maksamisesta.

96

Helleenien tasavalta on myös sitä mieltä, että jos se velvoitetaan maksamaan kiinteämääräinen hyvitys, hyvityksen määrän laskennassa huomioon otettava ajankohta ei voi olla sen tuomion antamispäivä, jossa ensimmäinen jäsenyysvelvoitteiden laiminlyönti todettiin, koska tämän tuomion täytäntöönpano voi tapahtua ainoastaan kyseistä ajankohtaa myöhemmin ja kohtuullisen määräajan kuluttua.

97

Aluksi on muistutettava, että unionin tuomioistuin on sille kyseessä olevalla alalla myönnettyä harkintavaltaa käyttäessään toimivaltainen määräämään kumulatiivisesti uhkasakon ja kiinteämääräisen hyvityksen (tuomio 2.12.2014, komissio v. Kreikka, C-378/13, EU:C:2014:2405, 71 kohta).

98

Kiinteämääräisen hyvityksen maksamiseen velvoittamisen periaate riippuu pääasiallisesti niiden seurausten arvioinnista, joita asianomaisen jäsenvaltion velvoitteiden täytäntöönpanon laiminlyönnistä aiheutuu yksityisille ja julkisille eduille, erityisesti silloin, kun jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen on jatkunut pitkään sen tuomion antamisen jälkeen, jossa se alun perin todettiin (tuomio 13.5.2014, komissio v. Espanja, C-184/11, EU:C:2014:316, 59 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

99

Kiinteämääräisen hyvityksen määrääminen ja hyvityksen määrän vahvistaminen on tehtävä kussakin yksittäistapauksessa kaikkien niiden asian kannalta merkityksellisten seikkojen perusteella, jotka liittyvät sekä todetun jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen piirteisiin että sen asianomaisen jäsenvaltion asenteeseen, jota SEUT 260 artiklan nojalla aloitettu menettely koskee. Kyseisellä määräyksellä annetaan tältä osin unionin tuomioistuimelle laaja harkintavalta päättää tällaisen seuraamuksen määräämisestä tai määräämättä jättämisestä ja määritellä tarvittaessa sen suuruus (tuomio 2.12.2014, komissio v. Italia, C-196/13, EU:C:2014:2407, 114 kohta).

100

Tässä asiassa todettuun jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämiseen johtaneiden oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen kokonaisuus ja erityisesti se, että vaarallisten jätteiden huoltosuunnitelmaa ei ole vielä vahvistettu, yhtenäistä ja riittävää vaarallisten jätteiden käsittelylaitosten verkostoa ei ole perustettu eikä vanhojen jätteiden huoltoa ollut vielä toteutettu, vaikka näistä jätteistä aiheutuu suuri vaara ihmisten terveydelle ja ympäristölle, osoittaa, että se, että vastaavien unionin oikeuden rikkomisten toistuminen tulevaisuudessa estetään tehokkaasti, edellyttää kiinteämääräisen hyvityksen määräämisen kaltaisen ehkäisevän toimenpiteen toteuttamista.

101

Näissä olosuhteissa unionin tuomioistuimen on harkintavaltaansa käyttäessään vahvistettava kyseisen kiinteämääräisen hyvityksen määrä siten, että se on yhtäältä asianmukainen olosuhteiden kannalta ja toisaalta oikeassa suhteessa rikkomiseen (tuomio 7.7.2009, komissio v. Kreikka, C-369/07, EU:C:2009:428, 146 kohta).

102

Tältä osin merkityksellisiä tekijöitä ovat muun muassa seuraavan kaltaiset seikat: se, miten kauan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen on jatkunut sen tuomion antamisen jälkeen, jossa se todettiin, ja rikkomisen vakavuus (tuomio 17.11.2011, komissio v. Italia, C-496/09, EU:C:2011:740, 94 kohta).

103

Näiden tekijöiden osalta huomioon otettavat olosuhteet ilmenevät erityisesti tämän tuomion 77–81 kohdassa todetusta. Tästä on erityisesti muistutettava, että vaarallisten jätteiden huoltosuunnitelmaa ei ole vielä laadittu, yhtenäistä ja riittävää vaarallisten jätteiden käsittelylaitosten verkostoa ei ole perustettu ja olemassa on sellaisia käsittelemättömiä vaarallisia ja vanhoja jätteitä sisältäviä paikkoja, joista aiheutuu suuri vaara ihmisten terveydelle ja ympäristölle.

104

Unionin tuomioistuin katsoo edellä esitetyn perusteella, että tämän asian olosuhteita arvioidaan asianmukaisesti, kun Helleenien tasavallan maksettavaksi määrätään kiinteämääräinen hyvitys, jonka suuruus on 10 miljoonaa euroa.

105

Helleenien tasavalta on näin ollen velvoitettava maksamaan komissiolle ”Euroopan unionin omat varat” ‑tilille 10 miljoonan euron suuruinen kiinteämääräinen hyvitys.

106

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska komissio on vaatinut Helleenien tasavallan velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut ja koska jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen on todettu, Helleenien tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (viides jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: