1. 

Sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä annetussa direktiivissä 96/92/EY ( 2 ) säädetään periaatteista ja lähtökohdista, joita sovelletaan jäsenvaltioiden sähköalan avaamiseksi kilpailulle. Tähän uuteen järjestelmään siirryttiin asteittain myöntämällä osassa näistä valtioista valtiontukea sähköalan yrityksille.

2. 

Tässä yhteydessä komissio vahvisti jo vuonna 2001 menetelmän, jolla analysoidaan näiden valtiontukien soveltuvuutta sisämarkkinoille. Tarkemmin sanottuna se otti käyttöön menetelmän, jota on sovellettava laskettaessa niin sanottuja hukkakustannuksia, toisin sanoen valtiontuella kompensoitavissa olevia kustannuksia, jotka johtuvat siitä, että alan yrityksille on uudessa kilpailulle avatussa järjestelmässä taloudellisesti kannattamatonta täyttää aikaisempia sitoumuksiaan tai taata sähkön toimitusvarmuutta.

3. 

Komission oli sittemmin otettava tämän menetelmän mukaisesti kantaa tiettyihin sähköalan yritysten valtiontukijärjestelmiin. Yksi niistä oli otettu käyttöön Puolan tasavallassa, ja tämä ennakkoratkaisupyyntö koskee sitä.

4. 

Puolan tasavalta hyväksyi vuonna 2007 lain energiantuottajille mahdollisesti aiheutuvien hukkakustannusten korvaamiseksi. ( 3 ) Puolan viranomaiset vahvistivat tässä laissa edellytykset energiantuottajille pitkäaikaisten sähkönhankintasopimusten ennenaikaisen irtisanomisen vuoksi aiheutuvien kustannusten kattamiselle. Komissio totesi nämä valtiontuet yhteismarkkinoille soveltuviksi päätöksessään 2009/287/EY. ( 4 )

5. 

Asiassa on lyhyesti sanottuna kyse siitä, onko komission hyväksymät valtiontuet maksettava sähköalan tuensaajayritysten (ja niiden tuotantoyksiköiden) ”alkuperäisen” tilanteen perusteella, sellaisena kuin se on vuoden 2007 lain mukaan, vai tuen maksamisajankohdan tilanteen mukaan (tässä tapauksessa vuoden 2009 tilikauden perusteella).

6. 

Unionin tuomioistuin voi ennakkoratkaisupyynnön johdosta ensinnäkin vahvistaa oikeuskäytäntönsä, joka koskee komission yksinomaista toimivaltaa päättää valtiontukien soveltuvuudesta yhteismarkkinoille. Toiseksi sen on ratkaistava, kummalle riidan asianosaisten puoltamista tulkinnoista (staattiselle vai dynaamiselle tulkinnalle) on annettava etusija päätöstä 2009/287 sovellettaessa.

7.

Komissio antoi 26.7.2001 tiedonannon hukkakustannuksiin liittyvistä valtiontukien analyysimenetelmistä (jäljempänä hukkakustannusten analyysimenetelmä).

8.

Hukkakustannusten analyysimenetelmän 2 kohdan kuudennen alakohdan mukaan sen ”tarkoituksena on selostaa, kuinka komissio aikoo soveltaa perustamissopimuksen valtiontukisääntöjä tukitoimenpiteisiin, joiden tarkoituksena on korvata siitä aiheutuvat kustannukset, että sitoumuksia tai takeita ei voida enää täyttää direktiivin 96/92/EY säännö[ksillä toteutetun Euroopan sähköalan kilpailulle avaamisen] vuoksi”.

9.

Hukkakustannusten analyysimenetelmän 3 kohdassa määritellään sitoumukset ja toimintaa koskevat takeet, jotka voidaan luokitella hukkakustannuksiksi, ja sen 3.3 alakohdassa todetaan seuraavaa:

”Sitoumusten ja toimintaa koskevien takeiden on oltava sellaisia, ettei niitä enää voida täyttää direktiivin 96/92/EY säännösten takia. Jotta sitoumukset tai takeet todettaisiin hukkakustannuksiksi, niiden on siten muututtava direktiivin 96/92/EY vaikutuksesta taloudellisesti epäedullisiksi ja vaikutettava tuntuvasti kohdeyrityksen kilpailukykyyn. Tällaisessa tilanteessa yrityksen on tehtävä kirjanpitoon vientejä (esimerkiksi varauksia) sitoumusten tai takeiden vaikutusten ennakoimiseksi.

Erityisesti jos kyseiset sitoumukset tai takeet voisivat vaarantaa kyseisten yritysten elinkelpoisuuden ilman tukea tai siirtymäkauden toimenpiteitä, sitoumusten tai takeiden katsotaan täyttävän edellisen alakohdan ehdot.

Sitoumusten tai takeiden vaikutuksia arvioidaan konsolidoitujen yritysten tasolla. Jotta sitoumukset tai takeet katsottaisiin hukkakustannuksiksi, on voitava todeta, että direktiivin 96/92/EY voimaantulon ja vaikeuksien, joita kyseisillä yrityksillä on sitoumusten tai takeiden täyttämisessä tai niistä kiinni pitämisessä, [välillä on syy- ja seuraussuhde]. Syyn ja seurauksen suhteen toteamiseksi komissio ottaa huomioon erityisesti sähkön hinnan laskun tai yritysten markkinaosuuden supistumisen. Sitoumuksia tai takeita, joiden täyttäminen ei riipu direktiivin voimaantulosta, ei katsota hukkakustannuksiksi.”

10.

Hukkakustannusten analyysimenetelmän 4 kohdassa viitataan hyväksyttävien valtiontukien laskemiseen, ja sen 4.2 alakohdassa todetaan seuraavaa:

”Tuen maksamisessa on otettava huomioon kilpailun todellinen tuleva kehitys. Kehitystä voidaan mitata erityisesti määrällisillä tekijöillä (hinnat, markkinaosuudet ja muut jäsenvaltion ilmoittamat merkitykselliset seikat). Koska kilpailuolosuhteiden kehitys vaikuttaa suoraan tukikelpoisten hukkakustannusten määrään, tuen määrä riippuu siitä, kehittyykö todellista kilpailua, ja eri aikoina maksettujen tukien kokonaismäärää laskettaessa on otettava huomioon kilpailun voimakkuuteen vaikuttavien tekijöiden kehitys.”

11.

Hukkakustannusten analyysimenetelmän 4 kohdan 4.5 alakohta kuuluu seuraavasti:

”Yrityksen hukkakustannusten korvaamiseen mahdollisesti myönnettävien tukien enimmäismäärä on ilmoitettava ennakkoon. Tukien määrässä on otettava huomioon yrityksen tuottavuuden mahdollinen kohentuminen.

Myös hukkakustannusten korvaamiseen myönnettävien tukien laskentaa ja rahoitusta koskevista yksityiskohtaisista säännöistä ja sen jakson enimmäiskestosta, jonka aikana tukia voidaan maksaa, on annettava tarkka ennakkoselvitys. Ilmoituksessa tuesta on täsmennettävä, millä tavoin hukkakustannusten laskennassa otetaan huomioon 4.2 kohdassa mainittujen tekijöiden kehitys.”

12.

Päätöksen 2009/287 1 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Pitkäaikaiset sähkönhankintasopimukset, joiden sopimuspuolia ovat Polskie Sieci Elektroenergetyczne SA [Puolan valtion omistama verkonhaltija] ja energiantuottajille pitkäaikaisten sähkönhankintasopimusten ennenaikaisen irtisanomisen vuoksi aiheutuvien kustannusten kattamisesta annetun lain – – liitteessä 1 mainitut yritykset, ovat energiantuottajille myönnettyä, EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea siitä alkaen, kun Puola [on liittynyt] Euroopan unioniin.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu valtiontuki on myönnetty sääntöjenvastaisesti eikä se näin ollen sovellu yhteismarkkinoille.”

13.

Saman päätöksen 4 artiklan sanamuoto on seuraava:

”1.   [Kustannusten kattamisesta annetussa] laissa säädetyt korvaukset ovat EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, joka on myönnetty lain liitteessä 2 mainituille energiantuottajille.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu valtiontuki soveltuu yhteismarkkinoille hukkakustannusten analyysimenetelmän mukaisesti.

3.   [Kustannusten kattamisesta annetussa] laissa säädetystä korvauksen enimmäismäärästä on vähennettävä kaikki varallisuuden avulla pitkäaikaisten sähkönhankintasopimusten perusteella saadut tulot, jotka ovat käytettävissä investointikustannusten kattamiseen.”

14.

Kustannusten kattamisesta annetun lain 2 §:n 7 momentin mukaan ”energiantuottajalla” tarkoitetaan ”energiayhtiötä, joka harjoittaa taloudellista toimintaa sähköenergian tuotannon alalla ja on pitkäaikaisen sähkönhankintasopimuksen sopimuspuoli, pois lukien Polskie Sieci Elektroenergetyczne S.A., kotipaikka Varsova”.

15.

Kustannusten kattamisesta annetun lain 2 §:n 12 momentin mukaan ”hukkakustannuksilla” tarkoitetaan ”energiantuottajan kustannuksia, joita ei voida kattaa tuotetun sähköenergian, varavoiman ja järjestelmäpalvelujen myynnistä kilpailluilla markkinoilla saaduilla tuloilla pitkäaikaisen sähkönhankintasopimuksen ennenaikaisen irtisanomisen jälkeen, joissa on kyse asianomaisen energiantuottajan sähköenergian tuottamiseen liittyvästä omaisuudesta aiheutuvista kustannuksista ja jotka energiantuottajalle ovat aiheutuneet 1.5.2004 mennessä”.

16.

Kustannusten kattamisesta annetun lain 32 §:n 1 momentissa säädetään, että ”jos energiantuottaja, joka on sopinut sopimuksen irtisanomisesta, kuuluu konserniin, hukkakustannusten laskennassa otetaan huomioon kirjaimina ’N’, ’SD’, ’R’ ja ’P’ esitetyt arvot, joista säädetään 27 §:n 1 momentissa, jokaisen sellaisen energiantuottajan ja yrityksen osalta, joka kuuluu kyseiseen konserniin ja harjoittaa taloudellista toimintaa sähköenergiantuotannon alalla Puolan alueella tuotantoyksiköissä, jotka mainitaan [kustannusten kattamisesta annetun] lain liitteessä 7”.

17.

Kustannusten kattamisesta annetun lain liitteessä 1 on luettelo energiantuottajista, jotka ovat tehneet pitkäaikaisia sähkönhankintasopimuksia, ja siinä mainitaan tuotantoyksiköt, joihin ne vaikuttavat.

18.

Kustannusten kattamisesta annetun lain liitteessä 2 vahvistetaan hukkakustannusten korvausten enimmäismäärät kullekin tuensaajana olevalle energiantuottajalle 1.1.2007.

19.

Kustannusten kattamisesta annetun lain liite 7 sisältää luettelon tuotantoyksiköistä, jotka on otettu huomioon energiantuottajien hukkakustannusten laskennassa ja jotka otetaan huomioon kyseisten kustannusten mukautuksissa.

20.

Kuten ennakkoratkaisupyynnöstä ja asianosaisten lausumista käy ilmi, PGE Górnictwo i Energetyka Konwencjonalna S.A. (jäljempänä PGE) on sähköenergiantuottaja, joka tuli PGE Zespół Elektrowni Dolna Odra ‑nimisen yhtiön sijaan tämän seuraajana.

21.

PGE Zespół Elektrowni Dolna Odra, joka puolestaan oli tehnyt Polskie Sieci Elektroenergetyczne S.A:n kanssa ennen vuotta 2007 pitkäaikaisia sähkönhankintasopimuksia, sitoutui vastineeksi toteuttamaan tiettyjä investointeja.

22.

Kyseisten sopimusten mukaan PGE Zespół Elektrowni Dolna Odra (sittemmin PGE Górnictwo i Energetyka Konwencjonalna S.A.) sitoutui luomaan uutta tuotantokapasiteettia, modernisoimaan laitteistojaan ja toimittamaan Polskie Sieci Elektroenergetyczne S.A:lle kiinteän vähimmäismäärän sähköä. Viimeksi mainittu yhtiö (valtion omistama verkonhaltija) puolestaan sitoutui ostamaan vähintään sovitun vähimmäismäärän sähköä hintaan, joka perustui periaatteeseen, jonka mukaan kustannukset siirretään ostajien maksettavaksi.

23.

Puolan tasavallan liityttyä Euroopan unioniin ja direktiivin 96/92 ollessa voimassa hyväksyttiin vuonna 2007 kustannusten kattamisesta annettu laki, jossa säädettiin oikeudesta hukkakustannusten korvaukseen. Kyseisen lain antamisajankohtana PGE oli osa konsernia, johon kuului muiden sähköenergiantuottajien ohella myös PGE Elektrownia Bełchatów S.A. (aiemmin Elektrownia Belchatów S.A.; jäljempänä ELB).

24.

PGE ja ELB eivät kuitenkaan kuuluneet samaan konserniin silloin, kun ensin mainittu teki pitkäaikaiset sähkönhankintasopimukset. Kuten edellä on todettu, molemmat yritykset kuuluivat samaan konserniin sekä kustannusten kattamisesta annetun lain hyväksymispäivänä (29.6.2007) että päätöksen 2009/287 tekemispäivänä (25.9.2009).

25.

Kustannusten kattamisesta annetun lain liitteissä tai päätöksen 2009/287 liitteissä ei mainita, että PGE ja ELB ovat samaan konserniin kuuluvia yrityksiä.

26.

Hukkakustannusten yksilöimiseksi huomioon otettujen sähköntuotantoyksiköiden luettelossa (kustannusten kattamisesta annetun lain liite 7) PGE:n voimalat mainitaan ELB:n voimaloista erillään. Viimeksi mainittu yritys puolestaan on osa holdingyhtiötä BOT Górnictwo i Energetyka S.A.

27.

Kustannusten kattamisesta annetun lain korvausmekanismin mukaan määritetään energiantuottajalle maksettava ennakko, jonka määrä ei saa ylittää kustannusten kattamisesta annetussa laissa säädettyä rajaa, sekä Urzędu Regulacji Energetykin (energia-alan sääntelyviranomainen, jäljempänä URE) johtajan tosiasiallisen taloudellisen tuloksen perusteella vahvistama vuosittainen korvaus.

28.

Kustannusten kattamisesta annetun lain liitteessä 1 mainitaan PGE saman lain 2 §:n 7 momentissa tarkoitettuna energiantuottajana. Hukkakustannusten korvauksen enimmäismäärä tälle yhtiölle oli kustannusten kattamisesta annetun lain liitteen 2 mukaan 633496000 Puolan zlotya (PLN).

29.

URE:n johtaja vahvisti 30.7.2010 tekemällään päätöksellä PGE:n vuoden 2009 vuosittaisen korvauksen määräksi 24077793 PLN. Tässä korvauksessa otettiin huomioon ELB:n taloudellinen tulos, koska vuonna 2009 kyseinen yhtiö kuului samaan konserniin kuin PGE.

30.

PGE nosti URE:n johtajan päätöksestä Sąd Okręgowy w Warszawiessa (Varsovan alueellinen tuomioistuin) kanteen, jossa se väitti, että kustannusten kattamisesta annetun lain 32 §:n 1 momenttia sovelletaan yksinomaan yrityksiin, jotka kyseisen lain liitteen 7 mukaan kuuluvat samaan konserniin, ja että tämän liitteen mukaan PGE ei kuulunut samaan konserniin kuin ELB.

31.

Alueellinen tuomioistuin hyväksyi PGE:n kanteen ja vahvisti 4.6.2010 antamallaan yksipuolisella tuomiolla vuodelta 2009 aiheutuneiden hukkakustannusten vuosittaisen korvauksen määräksi 116985205 PLN.

32.

Sąd Apelacyjny w Warszawie (Varsovan muutoksenhakutuomioistuin) hylkäsi URE:n johtajan valituksen 17.1.2013 antamallaan tuomiolla. Tämä tuomioistuin katsoi, että jotta toisen yrityksen (eli ELB:n) taloudellinen tulos voidaan ottaa huomioon, tämän yrityksen täytyy kustannusten kattamisesta annetun lain liitteen 7 mukaan kuulua samaan konserniin kuin PGE, eikä näin ollut tässä tapauksessa.

33.

URE:n johtaja teki tästä tuomiosta kassaatiovalituksen Sąd Najwyższyyn (ylin tuomioistuin), jossa hän vetosi kustannusten kattamisesta annetun lain 2 §:n 1 momentin ja 32 §:n rikkomiseen. Hän väitti, että kustannusten kattamisesta annettua lakia on tulkittava hukkakustannusten analyysimenetelmän mukaisesti ja että tämän menetelmän 3.3 ja 4.2 kohdan mukaan hukkakustannuksia laskettaessa on otettava huomioon kustannusten kattamisesta annetun lain soveltamisalaan kuuluvien energiantuottajien tosiasiallinen kuuluminen konserniin kulloisenakin vuonna, jona mukauttaminen tehdään.

34.

Tässä yhteydessä Sąd Najwyższy esitti tämän ennakkoratkaisupyynnön.

35.

Unionin tuomioistuimeen 11.12.2014 saapunut ennakkoratkaisupyyntö kuuluu seuraavasti:

36.

Menettelyyn osallistuivat ja kirjallisia huomautuksia esittivät PGE, URE:n johtaja, Puolan hallitus ja komissio.

37.

Suulliseen käsittelyyn, joka pidettiin 27.1.2016, osallistuivat PGE, Puolan hallitus ja komissio.

38.

PGE väittää, että kun komissio on arvioinut valtiontuen soveltuvuutta yhteismarkkinoille, kansallisella tuomioistuimella ei ole oikeutta tarkistaa, onko tämä tuki hukkakustannusten analyysimenetelmän periaatteiden mukainen. Muussa tapauksessa puututtaisiin SEUT 108 artiklan mukaiseen komission yksinomaiseen toimivaltaan, ja kansallinen tuomioistuin voisi tässä tapauksessa jättää tosiasiallisesti huomiotta päätöksen 2009/287, mikä nimenomaan ei ole mahdollista valtiontukisääntöjen soveltamisesta kansallisissa tuomioistuimissa annetun komission tiedonannon 16, 17 ja 20 kohdan mukaan. ( 6 ) Vaikka kansallinen tuomioistuin, joka pitää päätöksen 2009/287 tulkintaa epäselvänä, voi käyttää hukkakustannusten analyysimenetelmää tulkintakeinona, se ei voi antaa kyseisen päätöksen kanssa ristiriitaisia ratkaisuja.

39.

URE:n johtaja väittää, että kansallisten tuomioistuinten on tulkittava kansallisia säännöksiä tavalla, jolla varmistetaan valtiontukia koskevan unionin oikeuden täysi tehokkuus. Hänen näkemyksensä mukaan riidanalaisen valtiontuen myöntämistä koskevassa asiassa kansallisen tuomioistuimen on tulkittava kansallista oikeutta siten, että se ottaa huomioon päätöksen 2009/287 4 artiklan ja hukkakustannusten analyysimenetelmän 3.3 ja 4.2 kohdan.

40.

Puolan hallitus lähtee siitä, että komissiolla on yksinomainen toimivalta lausua valtiontuen soveltuvuudesta yhteismarkkinoille, mutta se pitää myös mahdollisena, että komission päätöksen tekemisen jälkeen tulee esille sen täytäntöönpanoa vaikeuttavia olosuhteita, jolloin komission ja kansallisten viranomaisten on toteutettava yhteisiä toimenpiteitä. Tästä syystä se katsoo, että esillä olevan kaltaisessa tapauksessa kansallisella tuomioistuimella on oikeus ja myös velvollisuus tarkistaa, ovatko hyväksyttyä valtiontukea koskevat kansalliset säännökset hukkakustannusten analyysimenetelmän periaatteiden mukaisia. Tällä tavoin varmistetaan päätöksen 2009/287 asianmukainen täytäntöönpano ja viime kädessä turvataan kilpailuolosuhteet yhteismarkkinoilla.

41.

Komissio puolestaan on olennaisesti samalla kannalla kuin PGE. Se lisää, että kun se on arvioinut päätöksessä 2009/287 hukkakustannuksia koskevaa Puolan järjestelmää (eli vuoden 2007 lakia) hukkakustannusten analyysimenetelmän 3 ja 4 kohdan perusteella ja todennut, että tämä järjestelmä soveltuu sisämarkkinoille, kansallisella tuomioistuimella ei ole oikeutta tutkia kustannusten kattamisesta annetun lain yhteensoveltuvuutta hukkakustannusten analyysimenetelmän kanssa ajankohtana, jona korvaukset tosiasiallisesti maksetaan.

42.

PGE katsoo, että korvauksen vuosittaista mukautusta tehtäessä on arvioitava tilannetta ajankohtana, jona komissio tutki kustannusten kattamisesta annetussa laissa säädettyä tukijärjestelmää. PGE:n mukaan komissio on sitä tutkiessaan analysoinut ja hyväksynyt kustannusten kattamisesta annetussa laissa vahvistetun hukkakustannusten korvausjärjestelmän ja myös tähän lakiin sisältyvät eri säännökset. Koska komissio on hyväksynyt korvausten laskentatavan konsolidoitujen yritysten osalta kustannusten kattamisesta annetun lain liitteessä 7 tarkoitetulla tavalla, on syytä viitata tiukasti ja yksinomaan kustannusten kattamisesta annetun lain säännöksiin selvitettäessä kunkin energiantuottajan kuulumista tiettyyn konserniin.

43.

URE:n johtaja, Puolan hallitus ja komissio puoltavat energiantuottajan konserniin kuulumista koskevaa ”dynaamista tulkintaa” vuosittaisia hukkakustannusten korvauksia laskettaessa. Tämän kannan mukaan hukkakustannusten analyysimenetelmän 3.3 ja 4.2 kohdassa viitataan kilpailun todelliseen tulevaan kehitykseen ja näin ollen todellisiin markkinaolosuhteisiin ajankohtana, jona valtiontuki maksetaan. Tämän olettaman mukaisesti ratkaiseva merkitys on annettava konsernin todelliselle kokoonpanolle sinä vuonna, jonka osalta mukautukset toteutetaan. Komissio täsmentää, että muussa tapauksessa, jos hyväksyttäisiin PGE:n puoltama ”staattinen tulkinta”, kaikkien konsernien rakenteessa tapahtuvien muutosten olisi katsottava jäävän ilman päätöksen 2009/287 suojaa, minkä vuoksi korvausten maksaminen tässä uudessa yhteydessä edellyttäisi ennakkoilmoitusta SEUT 108 artiklan perusteella.

44.

Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymyksistä koskee sitä, onko SEUT 107 artiklaa ja SEU 4 artiklan 3 kohtaa, luettuna yhdessä päätöksen 2009/287 ja hukkakustannusten analyysimenetelmän kanssa, tulkittava siten, että kun komissio on todennut valtiontuen soveltuvan yhteismarkkinoille, kansalliset tuomioistuimet voivat tarkistaa sen toteuttamisajankohtana, onko kyseinen tuki yhteensopiva hukkakustannusten analyysimenetelmän kanssa.

45.

Tässä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen käyttämässä sanamuodossa esitettynä kysymys on liian abstrakti, jotta siihen voitaisiin olla vastaamatta kieltävästi.

46.

Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan komissiolla on yksinomainen toimivalta arvioida valtiontukien soveltuvuutta yhteismarkkinoille. ( 7 ) Kansalliset tuomioistuimet eivät jää kokonaan valtiontukien valvontajärjestelmän ulkopuolelle, vaan niiden on varmistettava valtiontukien ennakkovalvonnan tehokkuus. Tässä yhteydessä komission ja kansallisten tuomioistuinten tehtävät ovat ”toisiaan täydentävät mutta erilliset” ( 8 ) siten, että ”sen arvioiminen, soveltuvatko tukitoimenpiteet sisämarkkinoille, kuuluu komission yksinomaiseen toimivaltaan, jonka käyttämistä unionin tuomioistuimet valvovat, kun taas kansalliset tuomioistuimet huolehtivat siihen saakka, kunnes komissio tekee lopullisen päätöksen, yksityisten oikeuksien suojaamisesta silloin, kun valtion viranomaiset ovat mahdollisesti rikkoneet SEUT 108 artiklan 3 kohdassa määrättyä kieltoa”. ( 9 )

47.

Näin ollen kansallisilla tuomioistuimilla ei ole toimivaltaa lausua valtiontuen soveltuvuudesta sisämarkkinoille eikä arvioida komission tältä osin tekemien päätösten pätevyyttä. ( 10 )

48.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei tosiasiassa kyseenalaista tätä oikeuskäytäntöä, sillä se ei oleta olevan mahdollista arvioida päätöksen 2009/287 pätevyyttä sinänsä. Se ei myöskään kysy, onko päätöksen sisältöä arvioitava uudelleen ja onko valtiontuen soveltuvuudesta yhteismarkkinoille lausuttava uudelleen. Se haluaa tietää tarkemmin, voidaanko päätöksen 2009/287 kohteena ollutta tukiohjelmaa koskevaa kansallista lainsäädäntöä (kustannusten kattamisesta annettua lakia) yksittäistapauksessa tulkittaessa ja sovellettaessa ”mukauttaa energiantuottajille kustannusten kattamisesta annetun lain perusteella myönnetyn valtiontuen tosiasiallista määrää niiden olettamusten perusteella, joihin komission päätöksessä tukeudutaan”. ( 11 )

49.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa omien sanojensa mukaan selvittää, onko kansallista säännöstä ”tulkittava siten, että kustannusten kattamisesta annetussa laissa säädettyä tukimekanismia, jonka soveltuvuus yhteismarkkinoille on tutkittu ennen sen käytännön toteutusta, on pidettävä suoralta kädeltä hukkakustannusten analyysimenetelmän mukaisena eikä tätä tarvitse enää tutkia mekanismin toteutuksen yhteydessä, vai onko kansallisten viranomaisten ja tuomioistuinten tutkittava kustannusten kattamisesta annettua lakia täytäntöön pantaessa myönnetyn valtiontuen yhteensopivuus hukkakustannusten analyysimenetelmän kanssa joka kerta kyseisen lain soveltamisen yhteydessä”. ( 12 )

50.

Kyse on näin ollen kustannusten kattamisesta annetun lain soveltamisesta sellaisen ”tulkintamallin” ( 13 ) perusteella, jonka ”perustana” on päätös 2009/287 ”yhdessä hukkakustannusten analyysimenetelmän kanssa”. ( 14 ) Kyseisen ”mallin” soveltaminen voisi johtaa siihen, että tuki, josta komissiolla ei ollut mitään huomautettavaa, kun se arvioi ”ainoastaan yleisesti [kustannusten kattamisesta annetussa] laissa säädetyn valtiontukiohjelman mekanismeja”, ( 15 ) olisi kuitenkin täytäntöönpanoajankohtana todettava yhteismarkkinoille soveltumattomaksi.

51.

Mielestäni tätä kantaa ei voida hyväksyä.

52.

Kustannusten kattamisesta annetun lain tukijärjestelmä hyväksyttiin lopullisesti päätöksellä 2009/287, jonka 4 artiklassa komissio katsoi hukkakustannusten analyysimenetelmää soveltaen, että hukkakustannusten korvaukset soveltuivat yhteismarkkinoille. Tämä päätös ei voi olla pelkästään ”perusta”, jolle rakennetaan yksittäistapausta koskeva tulkintaohje, käytännössä hukkakustannusten analyysimenetelmä, jota kansalliset tuomioistuimet soveltavat suoraan päätyäkseen muihin johtopäätöksiin. Tällainen toiminta edellyttäisi, että niillä olisi komission yksinomainen toimivalta.

53.

Kun komissio on ottanut kantaa kustannusten kattamisesta annetulla lailla säädettyyn tukijärjestelmään, on mahdollista, että myöhemmin käytännössä tulee esiin olosuhteita, joiden vaikutukset olisivat saaneet komission tekemään toisenlaisen päätöksen, jos ne olisivat olleet sen tiedossa tai ennakoitavissa. Juuri tämä huolenaihe näyttää olevan ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymysten taustalla, kun se haluaa varmistaa valtiontukia koskevan unionin oikeuden noudattamisen.

54.

Kyse on perustellusta huolenaiheesta, mutta sen poistaminen ei kuitenkaan voi merkitä sitä, että kansallisille viranomaisille annettaisiin komissiolle kuuluvia yksinoikeuksia. Ratkaisu löytyy päinvastoin niiden ”toisiaan täydentävien mutta erillisten” tehtävien rajaamisesta, jotka tällä alalla kuuluvat komissiolle ja jäsenvaltioille edellä selostetun mukaisesti.

55.

Todellisuudessa vastauksesta ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen ei voi olla kovin paljon hyötyä, jos sitä arvioidaan erillään ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämästä toisesta kysymyksestä, joka koskee sitä, mikä vaikutus voisi olla sillä, että tosiseikkoja koskevat olettamat, joihin komissio tukeutui tehdessään päätöksen 2009/287, muuttuvat.

56.

Tähän kysymykseen, joka on muotoiltu yleisesti ja abstraktisti, voidaan joka tapauksessa vastata vain kieltävästi. Kun komissio toteaa tietyn kansallisen lain mukaisen valtiontuen soveltuvan yhteismarkkinoille, kansallisella tuomioistuimella ei ole oikeutta tarkistaa, onko laki, jossa tästä valtiontuesta säädetään, yhteensopiva hukkakustannusten analyysimenetelmässä esitettyjen olettamusten kanssa.

57.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa tietää, onko energiantuottajalle maksettavia hukkakustannusten vuosittaisia korvauksia laskettaessa (eli vahvistettaessa kultakin vuodelta tehtävien mukautusten määrää) ratkaisevana pidettävä a) energiantuottajan kuulumista konserniin kustannusten kattamisesta annetun lain liitteiden mukaisen tilanteen perusteella vai b) tosiasiallista kuulumista muuhun kuin kyseisissä liitteissä mainittuun energiantuottajien konserniin tai kuulumista samaan konserniin mutta eri yritysten kokoonpanossa.

58.

Ratkaisulla on välittömiä vaikutuksia esillä olevaan asiaan. Jos hyväksytään jälkimmäinen lähestymistapa (joka puoltaa konserniin kuulumista koskevaa ”dynaamista tulkintaa”), laskelman kannalta merkityksellisenä on pidettävä konsernin tulosta sinä vuonna, johon korvaus kohdistuu. Tämä on Puolan energia-alan sääntelyviranomaisen kanta tässä asiassa, ja se on sen mukaisesti alentanut PGE:lle maksettavaa määrää. PGE puoltaa vastakkaista kantaa, jonka alueellinen tuomioistuin ja muutoksenhakutuomioistuin ovat hyväksyneet ja jossa otetaan huomioon ainoastaan kustannusten kattamisesta annetun lain liitteen 7 mukainen tilanne.

59.

Toisessa kysymyksessä käytetään siten ilmaisuja, jotka ovat kaukana ensimmäisen kysymyksen abstraktista muodosta. Viime kädessä epäselvää on se, onko PGE:n vuoden 2009 hukkakustannusten korvausten vuosittaista mukautusta laskettaessa otettava tiukasti huomioon sähköalan tuotantoyksiköt ja yritykset sellaisina kuin ne on esitetty kustannusten kattamisesta annetun lain liitteessä 7 vai ne, jotka tänä samana vuonna 2009 muodostivat osan konsernista, johon PGE kuului, myös sikäli kuin ne on sisällytetty liitteeseen 7 muuhun kuin viimeksi mainittuun konserniin kuuluvina yksiköinä.

60.

Pelkään kuitenkin, ettei toiseen kysymykseen annettava vastaus ratkaise kansallisen tuomioistuimen käsiteltävänä olevan riidan keskeistä ongelmaa, joka liittyy todellisuudessa pikemminkin kustannusten kattamisesta annetun lain kuin unionin oikeuden tulkintaan ja soveltamiseen. Kuten PGE esittää huomautuksissaan (30 ja 54 kohta), päätöksessä 2009/287 tai hukkakustannusten analyysimenetelmässä ei yksin ratkaista esille tulleita kysymyksiä, joiden vastaus riippuu ennen kaikkea kustannusten kattamisesta annetun lain 2 ja 32 §:n soveltamisesta yhdessä sen liitteen 7 kanssa. Näiden säännösten perusteella voidaan ratkaista, voiko ELB:n taloudellinen tulos vuonna 2009 vaikuttaa alentavasti PGE:lle maksettavien korvausten mukauttamiseen huolimatta siitä, että kustannusten kattamisesta annetun lain liitteen 7 mukaan säädetyissä tuissa ei ole otettu kyseistä seikkaa huomioon.

61.

Unionin oikeuden kannalta päätös 2009/287 on pelkkä tukien sisämarkkinoille ”soveltuvuutta koskeva toteamus”, joka on toimitettu Puolan viranomaisille, jotta ne – mikäli ne pitävät sitä tarkoituksenmukaisena – siirtävät valtion varoja sähköalan yrityksille korkeintaan x miljoonaa PLN peräkkäisinä vuoden jaksoina. Jos kyseiset viranomaiset päättävät kyseisinä jaksoina tai tilikausina tulkita kustannusten kattamisesta annettua lakia siten, että ne alentavat – eivät koskaan korota – hyväksytyn ”menon” määrää, niiden menettelyä ei voida vastustaa päätöksen 2009/287 perusteella. Toistettakoon, että tässä päätöksessä ei ”velvoiteta” valtiontuen maksamiseen tai edellytetä sitä, vaan siinä ainoastaan todetaan sen soveltuvan sisämarkkinoille.

62.

Tällä varauksella, jota myöhemmin painotan, kannatan näistä kahdesta vastakkaisesta kannasta yleisesti ja periaatteessa jälkimmäistä, eli ”dynaamista tulkintaa” esille tulleiden olosuhteiden muutosten perusteella. Päätöksen 2009/287 perusteella on mahdollista, että hukkakustannusten korvausten vuosittainen mukautus vastaa todellista markkinatilannetta sen toteutusajankohtana, mikä edellyttää kilpailuolosuhteiden ja markkinoiden kehityksen arvioimista. Konsernien kokoonpano sen vuoden aikana, johon mukautus kohdistuu, voi tältä kannalta katsottuna merkitä sähkömarkkinoiden todellisten kilpailuedellytysten paranemista tai huononemista, eikä päätöksessä suljeta pois tällaista mukautustekijää.

63.

Hukkakustannusten analyysimenetelmän 3.3 ja 4.2 kohtaan sisältyvissä ennusteissa otetaan huomioon joitakin muuttuvia olosuhteita. Sen 3.3 kohdan mukaan ”syyn ja seurauksen suhteen toteamiseksi komissio ottaa huomioon erityisesti sähkön hinnan laskun tai yritysten markkinaosuuden supistumisen”. Lisäksi sen 4.2 kohdan mukaan ”tuen maksamisessa on otettava huomioon kilpailun todellinen tuleva kehitys”. Tätä kehitystä ”voidaan mitata erityisesti määrällisillä tekijöillä (hinnat, markkinaosuudet ja muut jäsenvaltion ilmoittamat merkitykselliset seikat)”. Saman kohdan mukaan ”tuen määrä riippuu siitä, kehittyykö todellista kilpailua, ja eri aikoina maksettujen tukien kokonaismäärää laskettaessa on otettava huomioon kilpailun voimakkuuteen vaikuttavien tekijöiden kehitys”.

64.

On kuitenkin katsottava, että komissio arvioi prospektiivisesti kaikkia näitä seikkoja tehdessään päätöksen 2009/287 ja hyväksyessään kustannusten kattamisesta annetulla lailla käyttöön otetun korvausjärjestelmän. Komissio oli tietoinen siitä, että tutkiessaan hukkakustannusten korvaamiseen tarkoitettujen tukien soveltuvuutta sisämarkkinoille se otti kantaa korvausjärjestelmään – eli kustannusten kattamisesta annetulla lailla vahvistettuun järjestelmään –, jota on tarkoitus soveltaa pitkäaikaisesti ja joka on siten alttiina suhdannevaihteluille. Tiedot, jotka olivat käytettävissä kustannusten kattamisesta annettua lakia hyväksyttäessä (ja jotka käsittävät muun muassa tiedot tuotantoyksiköiden omistuksista ja yritysten kuulumisesta konserneihin), eivät olleet muuttumattomia.

65.

Esillä olevan asian kannalta on erityisesti pantava merkille, että komissio ei voinut loogisesti ottaen sivuuttaa mahdollisuutta, että konsolidoitujen yritysten kokoonpanoissa tapahtuu myöhemmin muutoksia ja että niiden myötä markkinaolosuhteet muuttuvat, mikä voi vaikuttaa kustannusten kattamisesta annetussa laissa säädetyn mukautuksen laskemiseen. Vaikka päätöksen 2009/287 352 perustelukappaleen mukaan ”komissio ottaa huomioon – – sen, että hukkakustannusten vaikutuksia arvioidaan ’konsolidoitujen yritysten tasolla’”, mahdollisia muutoksia näiden yritysten kokoonpanossa ei voida jättää huomiotta.

66.

Komission kustannusten kattamisesta annettua lakia koskeva kanta, jossa on otettu huomioon hukkakustannusten laskemisen kannalta merkityksellisinä tietoina tämän lain liitteessä 7 mainitut tiedot, ei näin ollen estä sitä, että myöhemmät muutokset voivat johtaa vuosittaiseen mukautukseen, jos ne vaikuttavat sekä hukkakustannusten analyysimenetelmässä että päätöksessä 2009/287 tarkasteltuihin tekijöihin.

67.

Sähköalan kilpailutilanne on yksi näistä tekijöistä. Juuri tästä syystä hukkakustannusten analyysimenetelmän 4.3 kohdassa todetaan, että ”jäsenvaltioiden on sitouduttava toimittamaan komissiolle vuosikertomus, jossa esitellään tarkemmin kyseisen maan sähkömarkkinoiden kilpailuolosuhteiden kehittymistä ja etenkin muutoksia, jotka on havaittu kilpailuun vaikuttavissa määrällisissä tekijöissä”. ( 16 ) Päätöksen 2009/287 369 perustelukappaleen mukaan ”hukkakustannusten analyysimenetelmän 4.3 kohdan mukaisesti Puolan viranomaiset ovat luvanneet esittää komissiolle vuosittain selvityksen [kustannusten kattamisesta annetun] lain täytäntöönpanosta”.

68.

Mielestäni tämä on perusteltu syy mukauttaa kansallisessa laissa säädettyä hukkakustannusten korvausjärjestelmää sähkömarkkinoiden tosiasiallisiin olosuhteisiin kulloisenakin ajankohtana, jona näiden tukien peräkkäiset mukautukset toteutetaan.

69.

Mahdolliset muutokset luetteloon, joka käsittää asianomaisten yritysten (ja siten konsernien, joihin ne kuuluvat) tuotantoyksiköt, jotka mainitaan kustannusten kattamisesta annetun lain liitteissä, ovat yksi ”määrällisistä tekijöistä”, jotka mainitaan hukkakustannusten analyysimenetelmän 4.2 kohdassa ”kilpailun todellisen tulevan kehityksen” arvioimisen kannalta merkityksellisinä tekijöinä. Näin ollen se oli merkityksellinen tieto määritettäessä niiden tukien määrää, joita laskettaessa oli otettava huomioon ”eri aikoina – – kilpailun voimakkuuteen vaikuttavien tekijöiden kehitys”.

70.

Mielestäni siltä osin kuin päätöksessä 2009/287 käytetään hukkakustannusten analyysimenetelmää, siinä päätetään mekanismista, jolla valtiontuet sovitetaan ajan myötä niiden vuosittaisen mukauttamisen määrittävien tekijöiden kehitykseen. Vaikka päätöksessä 2009/287 on omaksuttu konsernien kokoonpanoa ja tuotantoyksiköiden omistajan muuttumista koskeva ”dynaaminen tulkinta”, siinä on tässä samassa tarkoituksessa päätetty perusteesta, jolla jäsenvaltiot ilmoittavat komissiolle kustannusten kattamisesta annetun lain liitteissä mainittujen konsolidoitujen yritysten mahdollisista muutoksista.

71.

Vaikka Puolan viranomaiset eivät ilmoittaisi komissiolle kustannusten kattamisesta annetun lain liitteessä 7 mainittuja yksiköitä koskevista muutoksista, niiden on pitäydyttävä liitteen sisällössä, sellaisena kuin komissio on antanut sille hyväksyntänsä päätöksessään 2009/287. Kyseiset viranomaiset eivät voi itse soveltaa hukkakustannusten analyysimenetelmää ajankohtana, jona ne toteuttavat vuosittaisen mukautuksen, sillä muutoin ne tekisivät päätöksen 2009/287 sisällön tyhjäksi.

72.

Julkisessa istunnossa todettiin, että Puolan viranomaiset toimittivat aikanaan hukkakustannusten analyysimenetelmän 4.3 kohdassa tarkoitetun vuosikertomuksen, jossa ne ilmoittivat sähkömarkkinoiden rakenteessa tapahtuneet muutokset. Komission asiamiehen samassa istunnossa esittämän mukaisesti komissio otti huomioon nämä muutokset ja katsoi, että koska kansalliset viranomaiset olivat noudattaneet vahvistettua maksun enimmäismäärää, ei ollut tarkoituksenmukaista toteuttaa mitään lisätoimenpiteitä, sillä korvausten mukautus oli mahdollista laskea jo yksin päätöksen 2009/287 ”dynaamisen tulkinnan” avulla.

73.

Puolan viranomaisten hyväksyttyä konsernien uuden kokoonpanon ja sen vaikutuksen kustannusten kattamisesta annetun lain liitteissä mainittuihin tuotantolaitoksiin tai ‑yksiköihin komissio saattoi ottaa kantaa siihen, miten se vaikuttaa vuosittaisen määrän laskemiseen, ja tarvittaessa yksinomaisen toimivaltansa nojalla mukauttaa päätöksen 2009/287 säännökset uuteen markkinatilanteeseen. Korvausten suorittaminen kustannusten kattamisesta annetussa laissa tarkoitettujen olosuhteiden muuttuessa ei välttämättä edellytä SEUT 108 artiklassa tarkoitetun ennakkovalvontamenettelyn aloittamista uudelleen. Käytännössä se merkitsisi päätöksessä 2009/287 tarkoitetun mukauttamismenettelyn soveltamista toimittamalla sen 369 perustelukappaleessa mainittu vuosittainen selvitys, kuten tässä tapauksessa on tehty.

74.

Toiseen ennakkoratkaisukysymykseen ehdottamani vastaus noudattaa mielestäni näiden valtiontukien hyväksymismenettelyä koskevan järjestelmän logiikkaa, ja samalla siinä sekä kunnioitetaan komission yksinomaista toimivaltaa että turvataan paremmin järjestelmän tehokkuus, koska sillä varmistetaan tukien mukauttaminen niiden toteuttamisajankohdan olosuhteisiin.

75.

On selvää, että ehdotukseni koskee yksinomaan kustannusten kattamisesta annetun lain tukijärjestelmän yhteisön ulottuvuutta. Unionin tuomioistuimen asiana ei ole tulkita Puolan lainsäädännössä sen sähkömarkkinoilla hukkakustannuksista aiheutuneiden ongelmien ratkaisemiseksi hyväksyttyä normatiivista järjestelmää. Sillä varauksella tai rajoituksella, että päätöksellä 2009/287 yhteensoveltuviksi todettujen valtiontukien määrää ei ylitetä eikä päätöksen sisältöä tehdä tyhjäksi, Puolan viranomaiset ja tuomioistuimet voivat tulkita omia kansallisia säännöksiään hukkakustannusten korvaamiseen tarkoitetusta valtiontuesta tarkoituksenmukaiseksi arvioimallaan tavalla. Käytännössä mikään ei estä sitä, että niiden kustannusten kattamisesta annetusta laista tekemästä tulkinnasta, joka perustuu joko liitteiden sisältöön tai sähkömarkkinoiden olosuhteiden kehitykseen, seuraa suurempi tai pienempi hukkakustannusten vuosittaisten korvausten määrä, kunhan ne eivät ylitä mainitsemaani rajaa.

76.

Haluan tällä sanoa, että päätöksellä 2009/287 ei ole muuta tarkoitusta kuin näyttää vihreää valoa kansallisten viranomaisten säätämille tuille sen jälkeen, kun komissio on todennut niiden soveltuvan sisämarkkinoille. Tästä ei seuraa SEUT 107 artiklan kannalta mahdollisten tuensaajien subjektiivista oikeutta saada tukea. Tällaisen subjektiivisen oikeuden olemassaolosta ja laajuudesta olisi säädettävä kansallisissa laeissa, joita toimivaltaiset tuomioistuimet tulkitsevat.

77.

Vaikka Puolan viranomaiset voivat luottaa komission hyväksyntään riidanalaisten tukien myöntämiseksi, ne voisivat myöhemmin puhtaasti kansallisin perustein ja kansallisen oikeuden nojalla vähentää näitä tukia tai jopa poistaa ne omien perustuslain säännöstensä rajoissa. Vastaavasti SEUT 107 artiklan perusteella ei myöskään voida vastustaa kansallisten tuomioistuinten ratkaisua, jolla kansallisen lainsäädännön tulkinnan mukaisesti alennetaan sähköalan yrityksille valtion varoista maksettavia summia, jotka on todettu sisämarkkinoille soveltuviksi (, ja jolla tässä tapauksessa mukautetaan vuosittaisia korvauksia päätöksestä 2009/287 seuraavia korvauksia alemmaksi).

78.

Ehdotan näin ollen, että toiseen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan kahdessa merkityksessä: a) SEUT 107 artikla, luettuna yhdessä SEU 4 artiklan 3 kohdan, päätöksen 2009/287 4 artiklan 1 ja 2 kohdan ja hukkakustannusten analyysimenetelmän 3.3 ja 4.2 kohdan kanssa, ei ole esteenä sille, että hukkakustannuksia mukautetaan vuosittain komission hyväksymää valtiontukijärjestelmää koskevan kansallisen lainsäädännön mukaisen konsernin tilanteen perusteella, ja b) kansallisen tuomioistuimen on tulkittava kansallista oikeuttaan selvittääkseen sen mukaisesti valtiontukia saavien sähköalan yritysten muodostamien konsernien kokoonpanossa tapahtuneiden muutosten vaikutukset, kunhan vahvistettaessa näiden tukien määrää mukauttamalla ne uusiin olosuhteisiin ei ylitetä päätöksessä 2009/287 ilmoitettua enimmäismäärää eikä tehdä sen sisältöä tyhjäksi.

79.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti: