1.

Termisten lähdevesien kulutus yleistyi 1800-luvun kuluessa, kun pullotettua vettä alkoi tulla myyntiin sosiaalisen ja kulttuurisen kehityksen myötä. Perrier-merkkisen luontaisen kivennäisveden lähteen ensimmäisessä mainoksessa viitattiin konseptiin ”pöytävesien ykkönen” (princesse des eaux de table). Unionin oikeudessa luontaisia kivennäisvesiä koskevat puitesäännöt ovat osa tavoitetta vakiinnuttaa ja varmistaa tavaroiden vapaa liikkuvuus niin, että painopiste on erityisesti kuluttajien suojelussa.

2.

Tätä taustaa vasten käsiteltävä ennakkoratkaisupyyntö koskee direktiivin 2009/54/EY ( 2 ) 8 artiklan 2 kohdan mukaisen käsitteen ”yhden ja saman lähteen luontainen kivennäisvesi” tulkintaa. Mainitulla direktiivillä on kodifioitu ja korvattu direktiivi 80/777/ETY, ( 3 ) joka oli ensimmäinen direktiivi, jolla unionin oikeudessa säännellään pullotetun mineraaliveden markkinoiden problematiikkaa. Direktiivin 2009/54 8 artiklan 2 kohdan mukaan on erityisesti kielletty yhden ja saman lähteen veden markkinointi useammalla kuin yhdellä kauppanimityksellä.

3.

Pääasiassa asianosaisia ovat siis yritys Hotel Sava Rogaška, gostinstvo, turizem in storitve, d.o.o. (jäljempänä HSR) sekä Slovenian valtio, jota edustaa Ministrstvo za kmetijstvo in okolje (maatalous- ja ympäristöministeriö, jäljempänä ministeriö), ja siinä on kyse siitä, että ministeriö kieltäytyi myöntämästä HSR:n hyväksi ”luontaisen kivennäisveden” nimitystä. Kuten asiakirja-aineistosta ilmenee, pääasiassa kyseessä oleva epääminen perustuu siihen, että samasta pohjavesikerrostumasta johdetaan vettä kahteen ulostulopaikkaan, joihin kuuluu ulostulopaikka, jonka osalta HSR:lle on jo myönnetty käyttöoikeus. Toisesta ulostulopaikasta otettava vesi on jo tunnustettu erityisellä nimityksellä Sloveniassa, missä vettä markkinoidaan lainmukaisesti tällä nimityksellä.

4.

Käsiteltävä asia, joka liittyy kiinteästi melko teknisiin käsitteisiin ja paljastaa tulkintavaikeuden, joka perustuu yhtäältä kivennäisveden objektiivisia ominaisuuksia koskevien perusteiden ja toisaalta sen ulostulopaikan hydrologista rakennetta koskevien perusteiden väliseen painotukseen, antaa unionin tuomioistuimelle tilaisuuden lausua ensimmäistä kertaa direktiivin 2009/54 tulkinnasta sen tavoitteiden ja sen antamiseen johtaneiden arvojen selvittämiseksi.

5.

Direktiivin 2009/54 johdanto-osan viidennessä ja yhdeksännessä perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

6.

Saman direktiivin 1 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tämä direktiivi koskee jäsenvaltioiden maaperästä saatua vettä, jonka tämän jäsenvaltion vastuussa oleva viranomainen tunnustaa liitteessä I olevan I jakson säännökset täyttäväksi luontaiseksi kivennäisvedeksi.”

7.

Direktiivin 2009/54 8 artiklan 2 kohdassa täsmennetään seuraavaa:

”Yhden ja saman lähteen luontaisen kivennäisveden markkinointi useammalla kuin yhdellä kauppanimityksellä on kiellettyä.”

8.

Direktiivin 2009/54 liitteessä I olevaan I jaksoon, jonka otsikko on ”Määritelmä”, sisältyy seuraavat alakohdat:

– –

– –”

9.

Yhteisön vesipolitiikan puitteista 23.10.2000 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2000/60/EY ( 4 ) määritellään kestävää kehitystä silmällä pitäen vesien hoitoa ja yhteistä suojelua koskevat puitteet, jotka eivät perustu jäsenvaltioiden rajoihin tai kansalliseen politiikkaan vaan hydrologisiin muodostelmiin, toisin sanoen vesistöalueisiin. Terminologian osalta sen 2 artiklassa otetaan käyttöön hyvin teknisiä määritelmiä, kuten määritelmät akviferille tai pohjavesimuodostumalle, koskeva monimutkainen järjestelmä.

10.

Direktiivi 80/777, joka on korvattu direktiivillä 2009/54, on saatettu osaksi Slovenian lainsäädäntöä erityisesti luontaisista kivennäisvesistä, lähdevesistä ja pöytävesistä annetulla asetuksella. ( 5 ) Tämän asetuksen 4 §:n 1 momentissa säädetään, että luontainen kivennäisvesi on vettä, joka tiettyjen mikrobiologisten vaatimusten ohella täyttää muun muassa edellytyksen, jonka mukaan sen alkuperän on oltava kaikelta mahdolliselta saastumiselta suojattu maanalainen vesikerrostuma tai -varasto ja sen on tultava esille lähteestä, josta sitä otetaan yhden tai useamman luontaisen tai poratun ulostulopaikan kautta. Asetuksen 12 §:n 4 momentissa säädetään, että yhdestä ja samasta lähteestä saatava luontainen kivennäisvesi voidaan saattaa markkinoille vain yhdellä kauppanimityksellä.

11.

Asiakirja-aineistosta ilmenee, että HSR jätti 18.7.2011 ministeriöön hakemuksen, jolla se haki RgS-2/88-nimisestä ulosottopaikasta otettavalle luontaiselle kivennäisvedelle kauppanimityksen ”ROI Roitschocrene” tunnustamista Sloveniassa.

12.

Ministeriö hylkäsi hakemuksen 26.2.2012 tekemällään päätöksellä sillä perusteella, että yhdestä ja samasta lähteestä peräisin olevaa luontaista kivennäisvettä voidaan asetuksen 12 §:n 4 momentin sekä direktiivin 2009/54 8 artiklan 2 kohdan nojalla markkinoida vain yhdellä kauppanimityksellä ja että luontainen kivennäisvesi, joka otetaan samasta akviferista mutta toisesta ulostulopaikasta (nimeltään V-3/66-70) kuin kyseessä oleva vesi, on jo tunnustettu 3.7.2001 tehdyllä päätöksellä luontaiseksi kivennäisvedeksi kauppanimityksellä Donat Mg ja sitä markkinoidaan tällä nimityksellä.

13.

HSR nosti l’Upravno sodiščessa (hallintotuomioistuin) kanteen tämän päätöksen kumoamiseksi väittäen yhtäältä, ettei ulostulopaikan RgS-2/88 vesi ole samaa vettä kuin ulostulopaikan V-3/66-70 vesi, sekä toisaalta, että on syytä erottaa toisistaan käsitteet ”lähde” ja ”akviferi”. Kanne hylättiin, minkä vuoksi HSR haki ennakkoratkaisupyynnön esittäneeltä tuomioistuimelta muutosta vetoamalla erityisesti siihen, että hallintotuomioistuin on tulkinnut virheellisesti direktiivin 2009/54 8 artiklan 2 kohtaan sisältyvää ”lähteen” käsitettä.

14.

Vrhovno sodišče (ylimmän oikeusasteen tuomioistuin) täsmentää ennakkoratkaisupyyntöpäätöksessään, että ulosottopaikoilla V-3/66-70 ja RgS-2/88 on sama maanalainen vesikerrostuma tai vesivarasto. ( 6 ) Se panee lisäksi merkille, että luontainen kivennäisvesi Donat Mg on merkitty Sloveniassa tunnustettujen luontaisten kivennäisvesien luetteloon sekä jäsenvaltioiden tunnustamien luontaisten kivennäisvesien luetteloon ( 7 ) ja että lähteen nimeksi on ilmoitettu Dona. ( 8 )

15.

Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin tiedustelee, miten olisi tulkittava direktiivin 2009/54 8 artiklassa tarkoitettua ilmausta ”yhden ja saman lähteen luontainen kivennäisvesi”. Se huomauttaa, että mainitussa direktiivissä useaan otteeseen käytettyä ilmausta ”lähde” ei ole määritelty direktiivissä. Saman direktiivin liitteeseen I sisältyvän I jakson 1 kohdassa olevaa määritelmää ”luontainen kivennäisvesi” koskevien kielellisten erojen vuoksi tälle ilmaukselle voidaan antaa useita eri tulkintoja. Vrhovno sodišče päätti tässä tilanteessa lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

16.

Ennakkoratkaisupyyntö kirjattiin saapuneeksi unionin tuomioistuimeen 25.4.2014. Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet HSR, Slovenian, Tšekin ja Kreikan hallitukset sekä Euroopan komissio. HSR, Slovenian ja Kreikan hallitukset sekä komissio osallistuivat 4.3.2015 pidettyyn istuntoon.

17.

Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksillään unionin tuomioistuimelta direktiivin 2009/54 8 artiklan 2 kohdassa säädetyn kiellon tulkintaa. Sen mukaan ”yhden ja saman lähteen luontaisen kivennäisveden” markkinointi useammalla kuin yhdellä kauppanimityksellä on kielletty. Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin on esittänyt kysymykset tulkinnallisten vaihtoehtojen muodossa, mutta on syytä korostaa, että kaikissa kysymyksissä keskitytään yhteen ja samaan käsitteeseen. Ehdotankin kaikkien käsiteltävässä asiassa kirjallisia huomautuksia esittäneiden asianosaisten tavoin, että näitä kysymyksiä käsiteltäisiin niiden rakenteesta huolimatta yhdessä.

18.

Asiakirja-aineistosta ilmenee, että ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen havaitsema oleellinen ongelma liittyy siihen, ettei direktiivissä 2009/54 säädetä ”lähteen” käsitteen määritelmästä ja että sitä voidaan siten tulkita useilla tavoilla. Jos pääasiallisena tavoitteena on kuluttajien harhaanjohtamisen estäminen, käsite ”yksi ja sama lähde” olisi rajattava käsitteeseen ”yksi ja sama ulosottopaikka” Vain samasta ulosottopaikasta otettava vesi, jolla on sama kemiallinen ja mikrobiolognen koostumus, kuuluisi siten tämän ilmauksen piiriin. Jos sitä vastoin omaksutaan laaja tulkinta, olisi katsottava, että käsite ”yksi ja sama lähde” kattaa useista esilletulopaikoista otettavan veden, jolla on kuitenkin vesipuitedirektiivissä tarkoitettu yhteinen akviferi. ( 9 )

19.

Tästä on aiheellista rajata ensiksi kyseisen tulkinnan laajuus.

20.

On syytä muistaa, että pullotetun veden markkinoinnin yhdenmukaistaminen oli erityisen pitkä ja mutkikas prosessi sisämarkkinoilla. Jäsenvaltioiden välinen keskeinen ristiriita kiteytyi mielipide-eroon juuri luontaisen kivennäisveden käsitteestä. ( 10 ) Vaikka elintarvike- ja juoma-alaa koskevan lainsäädännön lähentäminen oli esillä jo 1950-luvun lopulla, kivennäisvesien hyödyntämisen ja markkinoinnin yhdenmukaistamiseen tähtäävä direktiivi annettiin vasta 1980. ( 11 ) Sama kädenvääntö konkretisoitui kansainvälisellä tasolla Codex alimentariuksen antamisen yhteydessä käytyyn väittelyyn. ( 12 )

21.

Direktiivi 80/777 koski elintarvikkeiden hyödyntämistä ja markkinoille saattamista ja siinä pääpaino oli tarpeella suojella kuluttajia saastumisen riskeiltä, sillä kyseessä oli kansanterveyden suojelu. Toisaalta direktiivillä turvattiin kuluttajan oikeudet varmistamalla, että pullottamalla vesi lähteellä ja sulkemalla pullo asianmukaisesti neste säilyttää ne ominaisuudet, joiden perusteella se on hyväksytty kivennäisvedeksi. ( 13 ) Direktiiviä 80/777 seuranneessa direktiivissä 2009/54 siis toistetaan päälinjoiltaan samat suuntaviivat.

22.

EY 95 artiklan (SEUT 114 artikla) nojalla annettu direktiivi 2009/54 liittyy sellaisten lainsäädäntöjen lähentämiseen, joiden tavoitteena on sisämarkkinoiden luominen ja toiminta elintarvikkeiden alalla. ( 14 ) Direktiivin tulkinnan kannalta keskeistä tekijää on haettava sen johdanto-osan viidennestä perustelukappaleesta, jonka mukaan kaikkien luontaisia kivennäisvesiä koskevien säännösten ensisijaisena tarkoituksena olisi oltava kuluttajien terveyden suojelu, kuluttajien harhaanjohtamisen estäminen ja rehellisen kaupankäynnin varmistaminen. Kuten Kreikan hallitus korostaa, tämä perustelukappale on lisätty direktiivin 2009/54 tarkoitukseen (ratio legis) direktiivin 80/777 uudelleenlaadinnan yhteydessä.

23.

Pitää tosin paikkansa, että juomaveden ja erityisesti pullotetun veden problematiikalle on tyypillistä poikkitieteellinen lainsäädäntö. Sitä säännellään monin eri säädöksin, joiden joukossa on muun muassa ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laadusta annettu direktiivi, ( 15 ) kansanterveydelle mahdollisesti vaarallisista luontaisten kivennäisvesien ainesosista annettu direktiivi ( 16 ) sekä lääkinnällisten vesien käsitteen käyttöön ottava direktiivi. ( 17 ) Direktiivi 2009/54 sisältää etenkin pakkausmerkintöjä koskevia täydennysosia ja poikkeuksia suhteessa elintarvikkeiden pakkausmerkintöjen sääntelyä koskeviin yleisiin sääntöihin. ( 18 )

24.

Kun otetaan kuitenkin huomioon tavoitteiden ja sääntelyn kohteiden väliset erot, se, ettei ilmaukselle ”lähde” ole annettu direktiivissä 2009/54 lakisääteistä määritelmää, ei minusta kuitenkaan näytä edellyttävän vesipuitedirektiiviin sisältyvien määritelmien ristikkäistä käyttöä. Tällainen valinta voisi merkitä jopa oikeudellista virhettä.

25.

On näet niin, kuten unionin tuomioistuin on jo aiemmin korostanut, että vesipuitedirektiivi on EY 175 artiklan (josta on tullut SEUT 192 artikla) 1 kohdan nojalla annettu puitedirektiivi. Siinä vahvistetaan yhteiset periaatteet ja yleiset toimintapuitteet vesien suojelemiseksi sekä varmistetaan yleisten periaatteiden ja rakenteiden, jotka mahdollistavat vesien suojelun ja ekologisesti kestävän käytön Euroopan unionissa, koordinointi, yhdentäminen ja kehittäminen pidemmällä aikavälillä. ( 19 ) Vesipuitedirektiivillä ei kuitenkaan pyritä jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen täydelliseen yhtenäistämiseen vesialalla. ( 20 ) Sen johdanto-osan 19 perustelukappaleesta ilmenee, että direktiivillä pyritään unionin vesiympäristön säilyttämiseen ja parantamiseen. Tämä ekologinen tavoite kohdistuu lähinnä veden laatuun. ( 21 )

26.

Ei tosin voida sulkea pois sitä, että useista direktiiveistä lähtöisin olevissa ilmauksissa määritellään todellisuudessa samaa luonnonilmiötä siten, että akviferilla, maanalaisella vesikerrostumalla tai vesivarastolla pyritään kullakin luonnehtimaan veden maanalaista kertymätyyppiä. Näiden käsitteiden välisen yhteyden epämääräisyys puhuu kuitenkin sitä vastaan, että vesipuitedirektiivin teknisiin käsitteisiin voitaisiin viitata suoraan direktiiviä 2009/54 tulkittaessa.

27.

Korostan vielä, että pääasiassa esille nostetut kysymykset, jotka koskevat luontaisen kivennäisveden ottamista koskevien lupien myöntämiseen liittyviä kansallisten viranomaisten käytäntöjä, eivät ole merkityksellisiä pyydetyn tulkinnan kannalta siinä mielessä, että ne eivät voi vaikuttaa juuri direktiivin 2009/54/EY 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun käsitteen ”yhden ja saman lähteen luontainen kivennäisvesi” tulkintaan.

28.

Direktiivin 2009/54/EY 8 artiklan 2 kohtaa on tulkittava juuri edellä mainittujen toteamusten perusteella.

29.

Direktiivin 2009/54 8 artiklan 2 kohdan mukaan yhden ja saman lähteen luontaisen kivennäisveden markkinointi useammalla kuin yhdellä kauppanimityksellä on kielletty. On mielenkiintoista huomata, ettei direktiivin 2009/54 8 artiklaan ole tehty muutoksia suhteessa komission vuonna 1970 esittämään ehdotukseen direktiiviksi 80/777. ( 22 ) Kyse on siis samalla sekä vakiintuneesta että ytimekkäästä säännöksestä.

30.

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan on kuitenkin niin, että unionin oikeuden säännöksen tai määräyksen ulottuvuuden määrittelyssä on otettava huomioon samalla sekä sen sanamuoto, asiayhteys ja päämäärä, ja myös sen syntyhistoriasta voi ilmetä sen tulkinnan kannalta merkityksellisiä seikkoja. ( 23 )

31.

Panen merkille tästä, että käsiteltävässä tapauksessa ilmauksen ”yksi ja sama lähde” tulkinta aiheuttaa erityisen jännitteen yhtäältä kivennäisveden objektiivisten ominaisuuksien ja toisaalta veden kulkeutumiseen maaperää kohti liittyvien hydrologisten ominaispiirteiden välillä. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee unionin tuomioistuimelta erityisesti juuri ulostulopaikkojen välisen etäisyyden, veden erityisominaisuuden, ulostulopaikkojen hydraulisen yhteyden sekä ulostulopaikkojen syvyyden merkityksellisyydestä. Unionin tuomioistuimelle toimitettuun asiakirja-aineistoon sisältyy useita näiden näkökohtien vertailemiseksi esitettyjä kannanottoja. Erityisesti HSR painottaa, että lähde ja akviferi ovat eri käsitteitä.

32.

Tällainen tekninen vertailu tekee mielestäni pyydetystä tulkinnasta tarpeettoman epämääräisen. Direktiivin 2009/54 8 artiklan sisällön selkiyttämiseksi aion omalta osaltani lähteä mainitun direktiivin keskeisestä käsitteestä eli luontaisen kivennäisveden käsitteestä yhdessä tämän direktiivin olennaisen tärkeän kuluttajien suojelua koskevan tavoitteen kanssa. Tämän lähtökohdan avulla on mahdollista todeta, että hydrologisten seikkojen merkitystä voidaan pitää täydentävänä tulkittaessa käsitettä ”yksi ja sama lähde”.

33.

Unionin lainsäätäjä on tarkoittanut direktiivin 2009/54 liitteessä I olevan I jakson 1 kohdan mukaan ilmauksella ”luontainen kivennäisvesi””mikrobiologisesti terveellistä vettä,[ ( 24 )] jonka alkuperä on maanalainen vesikerrostuma tai -varasto ja joka tulee esille lähteestä, josta sitä otetaan yhden tai useamman luontaisen tai poratun ulostulopaikan kautta”. Kyseisessä määritelmässä viitataan siis kumulatiivisesti kahteen tasoon eli yhtäältä luontaisen kivennäisveden alkuperään ja toisaalta veden esilletulopaikkaan. Toisaalta mainitun 1 kohdan mukaan luontainen kivennäisvesi on selvästi erotettavissa tavallisesta juomavedestä ominaispiirteiltään ja alkuperäiseltä puhtaudeltaan.

34.

Tämä määritelmä ei ole kuitenkaan täysin selvä ”lähteen” käsitteen tulkinnan kannalta, etenkin kun sitä verrataan muihin kieliversioihin, ( 25 ) kuten muun muassa niihin, joissa veden alkuperän ja esilletulon käsitteitä ei ole näin erotettu, kuten sloveniankielisessä versiossa. ( 26 )

35.

Unionin säädöksen erikielisten versioiden poiketessa toisistaan kyseessä olevaa säännöstä on tulkittava sen säännöstön systematiikan ja tavoitteen mukaan, jonka osa säännös on. ( 27 )

36.

Kuten olen tästä jo todennut, lainsäätäjä antaa erityisen aseman kuluttajien suojelulle. Tämä tarkoitus näkyy direktiivissä 2009/54 usealla tasolla. Ensin tämä näkyy direktiivin nivoutumisena osaksi luontaisten kivennäisvesien vapaan liikkuvuuden tavoitetta, kun siinä vaaditaan säätämään yhteisistä säännöistä, joita sovelletaan mikrobiologian osalta vaadittuihin edellytyksiin, joiden perustella vesi voidaan luokitella luontaiseksi kivennäisvedeksi, sekä säätämään tunnustamisjärjestelmästä, jossa jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen tunnustaa direktiivin säännökset täyttävän veden. Toiseksi tämä näkyy direktiivin 2009/54 liittymisenä kuluttajien terveyden suojelua koskevaan tavoitteeseen, kun siinä säädetään kivennäisveden analyyttistä koostumusta koskevaan mainintaan liittyvistä vaatimuksista yhdessä pakkausmerkintöihin yleensä liittyvien vaatimusten kanssa. ( 28 ) Tältä osin direktiivissä säädetään myös kiireellisistä toimenpiteistä, joiden avulla voidaan reagoida kansanterveyden riskeihin. Kolmanneksi tämä tarkoitus näkyy direktiivin 2009/54 nivoutumisena tavoitteeseen varmistaa rehellinen kaupankäynti ja estää kuluttajien harhaanjohtaminen, ( 29 ) kun siinä vaaditaan kivennäisveden yhden ja saman alkuperän tunnistamista, mikä näkyy sen 8 artiklan 2 kohtaan sisältyvänä kieltona.

37.

Korostan, että kokonaisvaltaisesti katsoen direktiivin 2009/54 8 artiklassa keskitytään kauppanimityksen problematiikkaan veden maantieteellisen alkuperän ilmoittamisen merkityksessä. Siten mainitun direktiivin 8 artiklan 1 kohdassa täsmennetään muun muassa, että seudun nimi saa esiintyä kauppanimityksen sanamuodossa, jos se viittaa kivennäisveteen, jonka lähdettä hyödynnetään kauppanimityksessä mainitussa paikassa. Saman logiikan mukaan tämän artiklan 2 kohdassa kielletään yhden ja saman lähteen veden markkinointi useammalla kuin yhdellä kauppanimityksellä. Direktiivin 2009/54 8 artiklan 3 kohdassa puolestaan painotetaan luontaisen kivennäisveden lähteen ja hyödyntämispaikan asianmukaista yksilöimistä pakkausmerkintöjen ja mainonnan yhteydessä.

38.

Toisin siis kuin tavaramerkkien alan sääntelyllä, jonka mukaan samasta tuotteesta on täysin luvallista käyttää useita tavaramerkkejä, direktiivin 2009/54 8 artiklalla pyritään mahdollistamaan lähteen ja maantieteellisen alkuperän yksiselitteinen yksilöinti, sellaisina kuin ne käyvät ilmi luontaisen kivennäisveden kauppanimityksestä.

39.

Kaiken kaikkiaan on siis keskeisen tärkeää, että veden analyyttinen koostumus täyttää direktiivin 2009/54 vaatimukset ja on kuluttajien tiedossa; näiden on kauppanimityksestä ja/tai pakkausmerkinnöistä voitava selvittää veden maantieteellistä alkuperää koskevat tiedot.

40.

Kuten mainitusta direktiivistä näet ilmenee, kivennäisvesi on vettä, joka virtaa lähteessä tai otetaan lähteellä ja jonka koostumuksen, lämpötilan ja muiden olennaisten ominaisuuksien on pysyttävä vakioina luontaisten vaihtelujen puitteissa. Kuten Tšekin tasavallan hallitus korostaa, direktiivin 2009/54 johdanto-osan viidennen perustelukappaleen tavoitteita ei saavuteta, jos mineraalivettä, jolla on samat ominaisuudet mutta joka otetaan useista ulostulopaikoista, markkinoidaan eri kauppanimityksillä.

41.

Näin ollen käsite ”luontainen kivennäisvesi” tulkittuna yhdessä direktiivin 2009/54 johdanto-osan viidennen perustelukappaleen kanssa johtaa toteamukseen, että lainsäätäjän tavoite saavutetaan, kun direktiivin 2009/54 8 artiklan 2 kohdan käsitteen ”yksi ja sama lähde” määritelmä rajoittuu luontaisen kivennäisveden ottopaikan tasoon, toisin sanoen direktiivin 2009/54 liitteessä I olevassa 1 kohdassa tarkoitettuun veden esilletulopaikkaan.

42.

Seuraavaksi on tarpeen tarkastella joitakin teknisiä näkökohtia, jotta direktiivin 2009/54 8 artiklan 2 kohdan ulottuvuutta voidaan selvittää paremmin. Siksi on hyödyllistä viitata Agence française de sécurité sanitaire de l’alimentationin (Ranskan elintarviketurvallisuusvirasto, jäljempänä AFSSA) ( 30 ) raporttiin, johon komissio viittaa kirjallisissa huomautuksissaan. Raportista käy ilmi hydrologian osalta, että kaikki luontaiset kivennäisvedet ovat peräisin pitkän ajan kuluessa maan alta pintaan palautuneen meteorisen veden ( 31 ) suotautumisesta. ( 32 ) Pohjavesi laskeutuu painovoiman avulla vertikaalisen läpäisyn estävään esteeseen asti ( 33 ) ja keräytyy maapohjan huokosiin ja halkeamiin (akviferit), ( 34 ) joista ne virtaavat sivusuunnassa. Kun akviferin kyllästeisessä osassa oleva hydraulinen paine on suurempi kuin mahdollisten esiintulopaikkojen paine, maanalainen vesi vuotaa luontaisista purkautumisaukoista, joita lähteet ovat. Mainitussa raportissa vertaillaan toisiinsa myös vesivaraston ( 35 ) ja akviferisysteemin ( 36 ) käsitteitä vesien geologisen rakenteen määrittelemiseksi.

43.

Käsitteen ”yksi ja sama lähde” tulkinnassa, sellaisena kuin olen edellä ehdottanut, on nähdäkseni ratkaisevaa yhtäältä toteamus siitä, että ”luontaisten kivennäisvesien ulostulopaikan taustalla olevat hydrologiset tilanteet ovat moninaiset ja usein hyvin mutkikkaat”, ( 37 ) ja toisaalta vahvistus siitä, että luontaisia purkautumisaukkoja, joita luontaisen kivennäisveden lähteet ovat, on runsaasti verrattuna näiden vesien sivusuuntaisen maanalaisen kertymän tuloksena syntyneisiin kerroksiin.

44.

Katson julkisasiamies Elmerin, joka on ottanut asiassa Badische Erfrischungs Getränke kantaa kivennäisveden määritelmään, ( 38 ) tavoin, että ”lähteen” käsitteen määritelmän puuttuminen paljastaa lainsäätäjän aikomuksen. Jos näet lainsäätäjä olisi ensisijaisesti halunnut asettaa käsitteen ”lähde” edellytykseksi hydrologiset ominaisuudet, kuten vesikerrostumien, vesivarastojen tai ulostulopaikkojen rakenteen, olisi ollut loogista antaa käsitteelle määrätty sisältö. Ilmauksen ”lähde” käyttö direktiivissä 2009/54 kuitenkin vahvistaa, että tällä käsitteellä viitataan pikemminkin kivennäisveden moniin joko luontaisiin tai porattuihin ulostulomuotoihin. ( 39 ) Geologinen rakenne on sitä vastoin olennaisen tärkeä tekijä itse luontaisen kivennäisveden ja sen ominaisuuksien tunnistamisen kannalta.

45.

Tästä syystä merkityksellinen seikka ”yhden ja saman lähteen” määrittelyssä on kaikesta huolimatta luontaisen kivennäisveden samanlaisuus riippumatta maaperän, josta vesi otetaan, hydrologisesta rakenteesta.

46.

Luontaiset kivennäisvedet näet määritellään suhteessa niiden kemialliseen koostumukseen, jollain niillä on tietty tunnistettu alkuperä (tämän perusteella ne erotetaan käsittelyllä juomakelpoiseksi tehdyistä vesistä, joilla on täysin sama kemiallinen koostumus). ( 40 ) Kuluttajan kannalta on näin ollen tärkeää, että samalla kauppanimityksellä tarkoitetaan samaa luontaista kivennäisvettä. Tästä näkökulmasta katsottuna maanalaisen vesikerrostuman, vesivaraston tai akviferin hydrologiseen rakenteeseen tieteellisessä mielessä liittyvä peruste ei sinänsä ole ratkaiseva, koska veden geologinen kulkeutuminen maan pintaa kohti on se tekijä, joka vaikuttaa sen koostumukseen. Näin ollen direktiivissä 2009/54 tarkoitettu ”lähteen” käsite tarkoittaa yhtä tai useaa, myös porattua, luontaista ulostulopaikkaa, josta virtaa samaa vettä direktiivin 2009/54 liitteessä I tarkoitetulla tavalla.

47.

Muistutan kuitenkin, että direktiivissä 2009/54 tarkoitettua luontaista kivennäisvettä on hyödynnettävä käsittelemättömänä sellaisena kuin se esiintyy ottopaikassa, paitsi jos on kyse pysymättömien ja haitallisten ainesosien erottamisesta. ( 41 ) Lisäksi direktiivin 2009/54 liitteessä I olevan I jakson 3 kohdassa täsmennetään, että ”luontaisen kivennäisveden koostumuksen, lämpötilan ja muiden olennaisten ominaisuuksien on pysyttävä vakioina luontaisten vaihtelujen puitteissa; niihin eivät saa vaikuttaa etenkään mahdolliset virtausnopeuden vaihtelut”. Tämä toteamus tukee sitä paitsi näkemystä, jonka mukaan veden koostumus, ei sen geologisen ulostulopaikan rakenne, on ensisijaisessa asemassa kuluttajien suojelua koskevan tavoitteen turvaamiseksi.

48.

Haluaisin lisäksi korostaa, että se, että vesi on peräisin samasta maanalaisesta vesikerrostumasta tai vesivarastosta, on välttämätön muttei riittävä edellytys sille, että vettä voidaan pitää samana luontaisena kivennäisvetenä. Siten kemiallisesti samanlaiset vedet, joilla on eri hydraulinen ja geologinen alkuperä, eivät ole samaa luontaista kivennäisvettä.

49.

Kaiken edellä esitetyn perusteella katson, että direktiivin 2009/54/EY 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla ilmauksella ”yhden ja saman lähteen luontainen kivennäisvesi” tarkoitetaan vettä, joka tulee esille yhden tai useamman luontaisen tai poratun ulostulopaikan kautta ja jonka alkuperä on sama maanalainen vesikerrostuma tai vesivarasto, jos tällä vedellä on samat ominaisuudet, jotka pysyvät vakioina kaikissa näissä luontaisissa tai poratuissa ulostulopaikoissa luontaisten vaihtelujen puitteissa. Useista luontaisista tai poratuista ulostulopaikoista esille tulevan kivennäisveden, jolla on sama vesikerrostuma tai vesivarasto mutta jonka analyyttiset ominaisuudet eivät ole identtiset direktiivin 2009/54 liitteen I perusteiden valossa, ei sitä vastoin voida katsoa olevan peräisin yhdestä ja samasta lähteestä.

50.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Vrhovno sodiščen esittämiin kysymyksiin seuraavasti:

Luontaisten kivennäisvesien hyödyntämisestä ja markkinoille saattamisesta 18.6.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/54/EY 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla ilmauksella ”yhden ja saman lähteen luontainen kivennäisvesi” tarkoitetaan vettä, joka tulee esille yhden tai useamman luontaisen tai poratun ulostulopaikan kautta ja jonka alkuperä on sama maanalainen vesikerrostuma tai vesivarasto, jos tällä vedellä on samat ominaisuudet, jotka pysyvät vakioina kaikissa näissä luontaisissa tai poratuissa ulostulopaikoissa luontaisten vaihtelujen puitteissa.