1.

Autojen, mukaan lukien erityisesti käytettyjen autojen, verotusta koskeva problematiikka on pysyvästi esillä unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä. ( 2 ) Viime vuosina romanialaisen kertaluonteisen rekisteröintiveron asema on ollut keskeinen tätä kysymystä koskevassa oikeuskäytännössä. Nyt esillä olevassa asiassa on kyse säännöksistä, joiden – useiden tämän järjestelmän ristiriitaisuuden unionin oikeuden kanssa vahvistavien tuomioiden jälkeen – tarkoitus on vihdoin poistaa nämä ristiriidat.

2.

Romanian tasavalta liittyi Euroopan unioniin 1.1.2007. Samana päivänä tuli voimaan henkilöautoja ja moottoriajoneuvoja koskeva erityisvero, joka otettiin käyttöön 17.7.2006 annetulla lailla nro 343/2006 lain nro 571/2003 verokoodeksin muuttamisesta ja täydentämisestä (Legea nr. 343/2006 din 17 iulie 2006 pentru modificarea şi completarea Legii nr. 571/2003 privind Codul fiscal, jäljempänä laki nro 343/2006). ( 3 ) Tämä vero korvattiin 1.7.2008 alkaen moottoriajoneuvojen päästöverosta kiireellisenä 21.4.2008 annetulla hallituksen asetuksella nro 50/2008 (Ordonanţa de urgenţă a Guvernului nr. 50/2008 din 21 aprilie 2008 pentru instituirea taxei pe poluare pentru autovehicule, jäljempänä OUG 50/2008). ( 4 ) Molempien säädösten nojalla verovelvollisuus syntyi auton ensirekisteröintihetkellä Romanian alueella.

3.

Unionin tuomioistuimen antamassa tuomiossa ( 5 ) OUG 50/2008:lla käyttöön otetun veron katsottiin olevan ristiriidassa SEUT 110 artiklan kanssa. Unionin tuomioistuin katsoi, että ainoastaan autojen ensirekisteröinnin yhteydessä jäsenvaltion alueella – siis käytettyjen autojen osalta ainoastaan ulkomailta tuoduista autoista – kannettava vero tekee muista jäsenvaltioista peräisin olevien käytettyjen ajoneuvojen ostamisen vähemmän houkuttelevaksi mutta ei tee samanikäisten ja yhtä kuluneiden ajoneuvojen ostamista kotimaan markkinoilta vähemmän houkuttelevaksi. ( 6 ) Unionin tuomioistuin on sittemmin vahvistanut tämän kannan useaan otteeseen OUG 50/2008:n säännösten yhteydessä, sellaisina kuin ne olivat alkuperäisessä muodossaan tai pienin muutoksin. ( 7 )

4.

OUG 50/2008 korvattiin 13.1.2012 alkaen moottoriajoneuvoista suoritettavasta päästöverosta 6.1.2012 annetulla lailla nro 9/2012 (Legea nr. 9/2012 din 6 ianuarie 2012 privind taxa pentru emisiile poluante provenite de la autovehicule, jäljempänä laki nro 9/2012). Tämän lain nojalla käyttöön otettu vero kannettiin myös auton ensirekisteröinnistä Romaniassa. Laissa oli kuitenkin lisäksi 4 §:n 2 momentin säännös, jossa säädetään seuraavaa:

”Velvollisuus maksaa vero syntyy, kun Romaniassa merkitään ensimmäisen kerran rekisteriin sellaisen käytetyn ajoneuvon omistusoikeus, josta ei ole maksettu laissa nro 571/2003, sellaisena kuin se on myöhemmin muutettuna ja täydennettynä [mukaan lukien lain nro 343/2006 perusteella], tarkoitettua moottoriajoneuvoja koskevaa erityisveroa tai moottoriajoneuvojen päästöveroa [toisin sanoen OUG 50/2008:lla säädetty vero] ja joka ei kuulu sellaisten moottoriajoneuvojen luokkaan, jotka muodostavat poikkeuksen tai jotka on vapautettu kyseisten verojen maksamisesta rekisteröintihetkellä voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti.”

5.

Eräiden lain nro 9/2012 säännösten soveltamisen lakkauttamisesta ja tämän lain 4 §:n 2 momentin nojalla maksetun veron palauttamisesta 30.1.2012 annetun asetuksen (Ordonanţa de urgenţă a Guvernului nr. 1/2012 din 30 ianuarie 2012 pentru suspendarea aplicării unor dispoziţii ale Legii nr. 9/2012 privind taxa pentru emisiile poluante provenite de la autovehicule, precum şi pentru restituirea taxei achitate În conformitate cu prevederile articolului 4 alineatul (2) din lege) ( 8 ) nojalla 4 §:n 2 momentin soveltaminen keskeytettiin 31.1.2012 ja 1.1.2013 väliseksi ajaksi ja tämän säännöksen nojalla jo maksetun veron määrä palautettiin. Lisäksi 1.1.2013 alkaen lain nro 9/2012 nojalla kannettu vero oli edelleen ristiriidassa SEUT 110 artiklan kanssa, mikä vahvistettiin unionin tuomioistuimen antamassa uudessa ratkaisussa. ( 9 )

6.

Laki nro 9/2012 taasen korvattiin 15.3.2013 alkaen moottoriajoneuvojen ympäristömaksusta 19.2.2013 annetulla asetuksella nro 9/2013 (Ordonanţa de urgenţă a Guvernului nr. 9/2013 din 19 februarie 2013 privind timbrul de mediu pentru autovehicule, jäljempänä OUG 9/2013). ( 10 ) Lain nro 9/2012 4 §:n 2 momenttia sovellettiin siis ainoastaan 1.1.–14.3.2013. Tänä ajanjaksona tapahtuivat myös pääasiassa tarkasteltavat tosiseikat. Käsiteltävässä asiassa tarkastelun kohteena on siis lain nro 9/2012 nojalla voimassa oleva oikeudellinen tilanne ottaen huomioon sen 4 §:n 2 momentti.

7.

Pääasian kantaja Mihai Manea pyysi pääasian vastaajaa Instituția Prefectului – județul Brașov – Serviciul public comunitar regim permise de conducere și inmatriculare a vehiculeloria (toimivaltainen viranomainen ajoneuvojen rekisteröintiä koskevissa asioissa Brașovissa (Romania)) rekisteröimään käytetyn auton, jonka hän oli ostanut Espanjasta. Kyseinen viranomainen vaati 5.3.2013 lähettämässään kirjelmässä maksamaan laissa nro 9/2012 säädetyn veron. Manea nosti kanteen Tribunalul Brașovissa (Brașovin ensimmäisen asteen tuomioistuin) ja vaati, että auto on rekisteröitävä ilman velvollisuutta maksaa kyseinen vero, joka hänen mielestään on ristiriidassa unionin oikeuden kanssa. Kanteen tultua hylätyksi kantaja valitti Curtea de Apel Brașoviin (Brașovin valitustuomioistuin), joka päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

8.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee esittämillään kysymyksillä, joita on tarkasteltava yhdessä, onko SEUT 110 artikla esteenä sille, että jäsenvaltio ottaa käyttöön kertaluonteisen autoveron, joka kannetaan auton ensirekisteröinnin yhteydessä tässä jäsenvaltiossa ja jo rekisteröidyn auton omistusoikeuden ensimmäisen luovutuksen yhteydessä, laskettuna veron käyttöönottopäivästä, ja josta on vapautettu autot, joista on jo maksettu samankaltainen vero aiemmin, kun otetaan huomioon se, että tässä jäsenvaltiossa jo rekisteröidyistä autoista ei kanneta tätä uutta veroa, ellei näiden autojen omistusoikeutta luovuteta.

9.

Tähän kysymykseen vastaamiseksi on selvitettävä seuraavat kysymykset: ensinnäkin mahdollisuus ottaa käyttöön pääasiassa tarkastellun Romanian veron kaltainen vero ja veron jättäminen kantamatta autoista, joiden omistaja ei vaihdu, toiseksi mahdollisuus vapauttaa siitä autot, joista on jo maksettu samankaltainen aiemmin voimassa ollut vero, ja kolmanneksi mahdollisuus soveltaa tällaista vapautusta aiemmin voimassa olleiden Romanian verojen yhteydessä, joiden on katsottu olevan ristiriidassa unionin oikeuden kanssa.

10.

Riippumatta niiden autojen vapauttamisesta, joista on jo maksettu samankaltainen vero aiemmin, Romaniassa lailla nro 9/2012 käyttöön otetun veron mekanismi, sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa, on melko yksinkertainen: vero erääntyy kulloinkin ensimmäisen, laskettuna voimaantulopäivästä, auton omistajan sukunimen kirjaamisesta rekisteröintiasiakirjaan. ( 11 ) Tässä yhteydessä ei ole merkitystä sillä, oliko auto rekisteröity jo aiemmin, eikä sillä, rekisteröitiinkö auto Romaniassa vaiko toisessa jäsenvaltiossa.

11.

Ottaessaan käyttöön mekanismiltaan tällaisen veron Romanian oli tarkoitus poistaa OUG 50/2008:ssa säädetyn veron ristiriita SEUT 110 artiklan kanssa. Kyseinen ristiriita johtui siitä, että vero kannettiin ainoastaan auton ensirekisteröinnin yhteydessä Romaniassa, minkä johdosta, käytettyjen autojen osalta, se koski muista jäsenvaltioista tuotuja eikä kotimarkkinoilla jo olevia autoja. ( 12 ) Lain nro 9/2012 nojalla käyttöön otettu vero koskee sen sijaan kertaluonteisesti jokaista autoa, joka sen oston jälkeen on rekisteröity uuden omistajan nimellä.

12.

SEUT 110 artiklan näkökulmasta tällainen veron mekanismi ei tunnu herättävän epäilyksiä. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 110 artikla ei estä jäsenvaltioita ottamasta käyttöön uusia veroja tai muuttamasta olemassa olevien verojen verokantaa tai määräytymisperustetta, jos ne ovat objektiivisten perusteiden mukaisia eivätkä aiheuta muista jäsenvaltioista peräisin olevien tavaroiden syrjintää. ( 13 ) Ainoastaan ulkomailta tuotuja autoja koskevan veron osalta syrjintä johtuu siitä, että tällaisen auton ostajan on hinnan lisäksi maksettava vero, kun taas tällaisen samanlaisen kotimaisen auton ostaja maksaa ainoastaan sen hinnan. Veron kantaminen myös kotimaisista autoista poistaa tämän syrjivän vaikutuksen.

13.

Käytettyjen autojen osalta unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on lisäksi muodostunut periaate, joka täydentää toisista jäsenvaltioista peräisin olevia tavaroita koskevaa verotuksen syrjimättömyyden periaatetta. Tämän periaatteen mukaan muista jäsenvaltioista tuotuja käytettyjä autoja koskeva vero ei ole SEUT 110 artiklan vastainen edellyttäen, että sen määrä ei ylitä kotimaan markkinoilla jo olevien käytettyjen autojen arvoon sisältyvää, samankaltaisesta verosta jäljellä olevaa määrää. ( 14 )

14.

Unionin tuomioistuin ei ole määrittänyt sitovasti autoveron laskutapaa. Tämän mekanismin on kuitenkin otettava huomioon auton arvonalentuminen yhdessä iän ja kulumisen kanssa siten, että muista jäsenvaltioista tuoduista käytetyistä autoista kannettavan veron määrä ei ylitä mainittua kotimaisten autojen markkina-arvoon sisältyvää kyseisestä verosta jäljellä olevaa määrää. ( 15 )

15.

Unionin tuomioistuin tarkasteli seikkaperäisesti OUG 50/2008:lla säädettyä veroa ja totesi, että se täyttää edellä esitetyn perusteen. ( 16 ) Koska lain nro 9/2012 nojalla käyttöön otetut, sen 6 ja 9 §:ssä vahvistetut veron laskemista koskevat periaatteet tuntuvat olevan lähellä OUG 50/2008:n perusteella voimassa olevia periaatteita, on olemassa suuri todennäköisyys sille, että ne täyttävät myös edellä esitetyn edellytyksen. Viime kädessä asian määrittäminen kuuluu kuitenkin kansalliselle tuomioistuimelle.

16.

Minusta tätä pyyntöä ei tunnu muuttavan toisessa ennakkoratkaisukysymyksessä esiin nostettu kysymys sellaisista Romaniassa rekisteröidyistä autoista, joista mainittua veroa ei kanneta, jos omistaja ei vaihdu. Ensinnäkin – kuten komissio perustellusti toteaa huomautuksissaan – tässä yhteydessä ei ole kyse auton käyttö- vaan rekisteröintiverosta, joka siis kannetaan välillisesti auton ostosta. Toiseksi on niin, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 110 artikla täydentää EUT-sopimuksen mukaisessa järjestelmässä sellaisia määräyksiä, jotka koskevat tullien ja vaikutukseltaan vastaavien maksujen poistamista. Kyseisen määräyksen tarkoituksena on turvata tavaroiden vapaa liikkuvuus jäsenvaltioiden välillä normaalein kilpailun ehdoin poistamalla kaikenlaiset protektionistiset toimet, jotka voivat johtua muista jäsenvaltioista peräisin olevia tuotteita syrjivien sisäisten verojen tai maksujen soveltamisesta. ( 17 ) Käytetty auto taasen on tavara ainoastaan, jos se asetetaan myyntiin. Veron kantamatta jättäminen autoista, jotka eivät ole kauppavaihdon kohde, ei siten aiheuta SEUT 110 artiklan vastaista syrjintää.

17.

Lopuksi on todettava, että unionin tuomioistuin on antanut hiljattain tuomion, josta voidaan päätellä, että verokannan, määräytymisperusteen ja laskentamenetelmän tarkastelu saattaa eräissä tapauksissa osoittautua riittämättömäksi. ( 18 ) Saattaa nimittäin olla tarpeen etsiä kotimarkkinoilta auto, joka piirteiltään on mahdollisimman samanlainen kuin kyseessä oleva auto, ja verrata tästä toisesta autosta maksettavan veron määrää tämän ensimmäisen auton arvoon sisältyvän veron jäljellä olevaan määrään. Kyseisessä tuomiossa oli kuitenkin kyse Alankomaiden veron erityistapauksesta, jossa määräytymisperuste lasketaan auton luettelohinnan perusteella alennettuna suhteessa käytettyjä autoja koskevan auton arvonalentumisen osuuteen. ( 19 ) Mielestäni tässä tuomiossa esitettyjä toteamuksia ei voida soveltaa yleisemmin, erityisesti siinä tarkastellun Alankomaiden veron mekanismista poikkeaviin veroihin. Sitä paitsi viime kädessä unionin tuomioistuin on katsonut, että Alankomaiden vero on SEUT 110 artiklan vastainen sen laskentatavan muutoksen vuoksi – auton arvoon perustuvaan osaan lisättiin hiilidioksidipäästöihin perustuva osa, minkä johdosta muista jäsenvaltioista tuoduista autoista kannettu vero oli tämän muutoksen jälkeen vääjäämättä suurempi kuin jäljellä olevan veron määrä, joka sisältyy Alankomaissa ennen muutosta rekisteröityjen samanlaisten autojen arvoon. ( 20 ) Mainittu tuomio koskee siten tilannetta, jossa jäsenvaltio korottaa jo voimassa olevaa veroa ja aiheuttaa muista jäsenvaltioista tuotujen käytettyjen autojen syrjintää.

18.

Edellä esitetyn perusteella katson, että lähtökohtaisesti kertaluonteinen autovero, joka kannetaan auton ensirekisteröinnin yhteydessä tämän veron käyttöön ottavassa jäsenvaltiossa ja jo rekisteröidyn auton omistusoikeuden ensimmäisen luovutuksen yhteydessä, laskettuna veron käyttöönottopäivästä, ei ole ristiriidassa SEUT 110 artiklan kanssa, mikäli se täyttää tämän ratkaisuehdotuksen 14 kohdassa osoitetun perusteen.

19.

Ottaessaan käyttöön uuden autojen rekisteröinnin yhteydessä kannettavan veron lain nro 9/2012 4 §:n 2 momentti vapauttaa samalla kyseisestä verosta autot, joista on maksettu jo aiemmin – toisin sanoen lain nro 343/2006 ja OUG 50/2008:n perusteella – voimassa ollut vero. Romanian hallituksen käsiteltävässä asiassa esittämiin huomautuksiin sisältyvien selvitysten mukaan tämän vapautuksen tarkoitus on estää samojen tavaroiden kaksinkertainen verotus. On kysyttävä, eikö tämä vapautus aiheuta Romanian veron uuden ristiriidan SEUT 110 artiklan kanssa?

20.

Tällainen vapautus tarkoittaa, että uutta veroa ei kanneta kaikista kotimaan markkinoilla myytävistä käytetyistä autoista, mutta sen sijaan se kannetaan periaatteessa kaikista muista jäsenvaltioista tuoduista autoista. Sen sijaan uudesta verosta vapautettujen autojen arvoon sisältyy aiemmin voimassa olleen veron jäljellä oleva määrä. Tällaisen vapautuksen sallittavuutta koskeva edellytys vastaa siis 14 kohdassa mainittua edellytystä – muista jäsenvaltioista tuotuja käytettyjä autoja koskevan uuden veron määrä ei voi ylittää samankaltaisten kotimaisten autojen arvoon sisältyvän aiemman veron jäljellä olevaa määrää.

21.

Ottaessaan käyttöön tämän ratkaisuehdotuksen 18 kohdassa tarkoitetun veron jäsenvaltio voi siis vapauttaa siitä autot, joista on maksettu jo aiemmin voimassa ollut vero, edellyttäen, että muista jäsenvaltioista tuoduista käytetyistä autoista kannettavan uuden veron määrä ei ylitä kotimaisten autojen markkina-arvoon sisältyvää aiemman veron jäljellä olevaa määrää.

22.

Koska – kuten totesin – lain nro 9/2012 nojalla käyttöön otetun veron laskutapa on hyvin lähellä OUG 50/2008:n nojalla voimassa ollutta ja aiempaa lain nro 343/2006 mukaista veron laskutapaa ja koska siinä otetaan huomioon asianmukaisesti auton arvonalentuminen yhdessä iän ja kulumisen kanssa, tämä edellytys tuntuu täyttyvän tässä tapauksessa.

23.

On vielä tarkasteltava, voidaanko tämän ratkaisuehdotuksen 21 kohdan mukaista periaatetta soveltaa Romanian autoveron tapauksessa ja missä laajuudessa.

24.

Kuten olen todennut tämä ratkaisuehdotuksen johdanto-osassa, lain nro 9/2012:n niiden säännösten mukaan, joilla otetaan käyttöön käsiteltävässä asiassa kyseessä oleva vero, tästä verosta vapautetaan autot, joista on jo maksettu lain nro 343/2006:n tai OUG 50/2008:n nojalla voimassa ollut vero.

25.

Myöhemmissä tuomioissa ( 21 ) vahvistetun tuomion Tatu johdosta OUG 50/2008:lla säädetyn veron katsottiin olevan SEUT 110 artiklan vastainen, koska sillä syrjittiin toisista jäsenvaltioista tuotuja käytettyjä autoja samankaltaisiin kotimaisiin autoihin nähden.

26.

Lailla nro 343/2006 säädetty vero ei ole ollut yhdenkään ennakkoratkaisupyynnön kohde. On kuitenkin otettava huomioon, että unionin tuomioistuin ei ennakkoratkaisupyyntömenettelyssä arvioi kansallisen oikeuden konkreettisten säännösten yhdenmukaisuutta unionin oikeuden kanssa vaan ainoastaan antaa unionin oikeudesta tulkinnan, jonka perusteella kansalliset tuomioistuimet voivat seuraavaksi ratkaista kyseistä yhdenmukaisuutta koskevan kysymyksen. Tuntuu, että lailla nro 343/2006 säädetyllä verolla oli sama syrjivä luonne, mikä on todettu olevan OUG 50/2008:lla säädetyllä verolla. Siinä tapauksessa myös Romanian tuomioistuinten pitäisi päättää tuomion Tatu ja myöhemmän oikeuskäytännön perusteella sen olevan ristiriidassa SEUT 110 artiklan kanssa.

27.

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan taasen unionin oikeuden vastaisesti kannettu vero on palautettava korkoineen. Tämä velvollisuus seuraa niistä oikeuksista, joita yksityisille on annettu tällaiset verot kieltävillä unionin oikeussäännöillä, sellaisina kuin unionin tuomioistuin on tulkinnut niitä, ja täydentää näitä oikeuksia. ( 22 )

28.

Auton vapauttaminen uudesta verosta siksi, että tästä samasta autosta on jo maksettu vero, joka on ollut voimassa aiemmin ja jonka sitten on katsottu olevan unionin oikeuden vastainen, ei ole asianmukainen tapa täyttää tämä velvollisuus. Näiden kahden veron osalta nimittäin kaksi eri henkilöä on verovelvollisia. Vapautusta nauttii näin ollen auton ostaja, joka vapautetaan veron maksuvelvollisuudesta hänen rekisteröidessään auton omalle nimelleen, kun taas aiemman, unionin oikeuden vastaisen veron palautukseen on oikeutettu veron maksanut henkilö eli auton nykyinen myyjä tai yksi sen vielä aikaisemmista omistajista, jos auto oli kaupankäynnin kohde jo aiemman veron maksupäivän ja uuden veron voimaantulopäivän välisenä aikana. Vaikka siis valtion tulot tästä unionin oikeuden vastaisesta verosta näin tasoittuvat, tästä saatava hyöty ei lankea tämän veron palautukseen oikeutetulle henkilölle vaan kolmannelle henkilölle. Palautukseen oikeutettu saa myyntihinnassa takaisin korkeintaan auton hintaan sisältyvän veron jäljellä olevan määrän, joka kuitenkin harvoin vastaa tämän veron todellisuudessa maksettua määrää eikä varmastikaan sisällä maksettavia korkoja.

29.

Näistä syistä tällainen mekanismi, joka koskee unionin oikeutta rikkoen kannetun veron korvaamista uudesta verosta vapauttamisella, ei myöskään takaa SEUT 110 artiklassa edellytettyä uuden veron neutraalisuutta. Koska siis veron palautusta koskevaa velvollisuutta ei täytetty, verovelvollinen on oikeutettu saamaan tämän palautuksen ja hän voi siis auton myynnin yhteydessä vaatia alempaa hintaa, jossa aiemmin maksettua veroa ei ole huomioitu. Siten ei voida katsoa, että mikä tahansa tämän veron jäljellä oleva määrä sisältyy auton arvoon. Ulkomailta tuodut autot, joista uusi vero aina kannetaan, koska määritelmän mukaan vapautus ei koske niitä, ovat siten automaattisesti huonommassa kilpailutilanteessa kuin kotimaiset autot, joista on maksettu aiempi, unionin oikeuden vastainen vero.

30.

Tämän vuoksi katson, että vaikka jäsenvaltioilla lähtökohtaisesti on oikeus soveltaa sellaista vapautusta, josta on kyse tämän ratkaisuehdotuksen 21 kohdassa, tämä vapautus ei voi koskea aiemmin voimassa olleen sellaisen veron maksua, jonka on sitten katsottu olevan unionin oikeuden vastainen.

31.

Tässä pääasiassa kyseessä olevassa Romanian tapauksessa tämä mielestäni tarkoittaa, että SEUT 110 artikla on esteenä lain nro 9/2012 4 §:n 2 momentilla säädetylle vapautukselle, jolla siinä määritetystä verosta vapautetaan sellaiset autot, joista on jo maksettu aiemmin voimassa ollut lain nro 343/2006:n tai OUG 50/2008:n mukainen vero. ( 23 )

32.

Tätä ei muuta se, että tuomiossa Tatu unionin tuomioistuin katsoi, että OUG 50/2008:n nojalla voimassa oleva vero ei aiheuta syrjintää muista jäsenvaltioista tuotujen käytettyjen autojen ja sellaisten Romanian markkinoilla jo olevien autojen, jotka on tuotu maahan aiemmin ja joista tämä vero on maksettu, ( 24 ) välillä. Toteamus nimittäin tehtiin ennen kuin unionin tuomioistuin jäljempänä samassa tuomiossa vertasi muista jäsenvaltioista tuotujen autojen ja sellaisten autojen tilannetta, joista kyseistä veroa ei ole koskaan maksettu (jotka on rekisteröity Romaniassa ennen sen käyttöönottoa), ja totesi sen olevan luonteeltaan syrjivä yleisesti käytettyihin autoihin nähden. ( 25 )

33.

On kuitenkin otettava huomioon, että unionin tuomioistuimen ratkaisut, joiden perusteella OUG 50/2008:lla säädetyn veron on todettu olevan unionin oikeuden vastainen ja joita – kuten totesin 26 kohdassa – sovelletaan myös lailla nro 343/2006 säädettyyn veroon, koskivat juuri käytettyjä autoja. Unionin tuomioistuin nimittäin totesi näissä tuomioissa, että SEUT 110 artiklaa on tulkittava siten, että sen vastaista on se, että jäsenvaltio ottaa käyttöön veron, joka kannetaan moottoriajoneuvojen ensirekisteröinnin yhteydessä tässä jäsenvaltiossa, jos tästä verotustoimenpiteestä on säädetty siten, että se tekee muista jäsenvaltioista ostettujen käytettyjen ajoneuvojen liikenteeseen päästämisen kyseisessä jäsenvaltiossa vähemmän houkuttelevaksi mutta ei tee samanikäisten ja yhtä kuluneiden käytettyjen ajoneuvojen ostamista kotimaan markkinoilta vähemmän houkuttelevaksi. ( 26 ) Tästä näkökulmasta katsoen uusien autojen tilanne on toinen, koska määritelmän mukaan uusi auto rekisteröidään aina ensimmäistä kertaa, ( 27 ) riippumatta siitä, onko se valmistettu valtiossa, jossa tämä rekisteröinti tapahtuu, vai tuodaanko se ulkomailta. Tietyssä jäsenvaltiossa ensirekisteröinnin yhteydessä kannettavalla verolla ei siis uusien autojen osalta ole sellaista syrjivää luonnetta kuin käytettyihin autojen osalta.

34.

Näin ollen en näe syytä pitää lain nro 343/2006:n tai OUG 50/2008:n perusteella uusien autojen rekisteröinnin yhteydessä kannettuja veroja unionin oikeuden vastaisina. Lain nro 9/2012 4 §:n 2 momentissa säädetty vapautus ei siis ole ristiriidassa SEUT 110 artiklan kanssa Romaniassa uusina rekisteröityjen autojen osalta, ellei 21 kohdan loppuosasta luonnollisesti muuta johdu.

35.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Curtea de Apel Braşovin esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti: