2.5.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 156/4

1)

Rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen 26.10.2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY, sellaisena kuin se on muutettuna 24.11.2010 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2010/78/EU, 5 ja 7 artiklaa, 11 artiklan 1 kohtaa sekä 13 artiklaa on tulkittava niin, että ne eivät ole esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle säännöstölle, jossa yhtäältä sallitaan tavanomaisten asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevien toimenpiteiden soveltaminen siltä osin kuin asiakkaat ovat rahoituslaitoksia, joita valvotaan sen varmistamiseksi, että ne toteuttavat asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä, silloin, kun on olemassa mainitun direktiivin 7 artiklan c alakohdassa tarkoitettu epäily rahanpesusta tai terrorismin rahoittamisesta, ja toisaalta asetetaan mainitun direktiivin soveltamisalaan kuuluville laitoksille ja henkilöille velvollisuus soveltaa riskialttiuden perusteella tehostettua asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä saman direktiivin 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa, joissa rahanpesun tai terrorismin rahoituksen riski voi tilanteen luonteen vuoksi olla suurempi, kuten varainsiirtojen yhteydessä.

Vaikkei tällaista epäilyä tai riskiä olisikaan, direktiivin 2005/60, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2010/78, 5 artiklassa sallitaan lisäksi se, että jäsenvaltiot antavat tai pitävät voimassa ankarampia säännöksiä silloin, kun näiden säännösten tarkoituksena on tehostaa rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa.

2)

Direktiiviä 2005/60, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2010/78, on tulkittava niin, että mainitun direktiivin soveltamisalaan kuuluvat laitokset ja henkilöt eivät voi puuttua maksulaitosten valvontaa koskevaan tehtävään, joka maksupalveluista sisämarkkinoilla, direktiivien 97/7/EY, 2002/65/EY, 2005/60/EY ja 2006/48/EY muuttamisesta ja direktiivin 97/5/EY kumoamisesta 13.11.2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/64/EY, sellaisena kuin se on muutettuna 16.9.2009 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/111/EY, 21 artiklan nojalla kuuluu toimivaltaisille viranomaisille, eivätkä ne voi korvata mainittuja valvontaviranomaisia. Direktiiviä 2005/60, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2010/78, on tulkittava niin, että vaikka rahoituslaitos voi asiakkaitaan koskevan valvontavelvollisuuden puitteissa ottaa huomioon maksulaitoksen omien asiakkaidensa tuntemisvelvollisuuden osalta toteuttamat toimenpiteet, kaikkien sen toteuttamien asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevien toimenpiteiden on oltava rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskiin mukautettuja.

3)

Direktiivin 2005/60, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2010/78, 5 ja 13 artiklaa on tulkittava niin, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen kansallisen säännöstön, joka on annettu joko kyseisen direktiivin 13 artiklassa jäsenvaltioille jätetyn harkintavallan nojalla tai mainitun direktiivin 5 artiklassa tarkoitetun toimivallan nojalla, on oltava sopusoinnussa unionin oikeuden ja muun muassa perussopimuksissa taattujen perusvapauksien kanssa. Vaikka mainitunlaisella kansallisella säännöstöllä, jonka tarkoituksena on rahanpesun tai terrorismin rahoituksen torjunta, tavoitellaan oikeutettua tavoitetta, joka on omiaan oikeuttamaan perusvapauksien rajoituksen, ja vaikka se, että oletetaan, että mainitun direktiivin soveltamisalaan kuuluvan laitoksen suorittamaan varainsiirtoon muissa jäsenvaltioissa kuin siinä, johon kyseinen laitos on sijoittautunut, liittyy aina suurempi rahanpesun tai terrorismin rahoituksen riski, on omiaan takaamaan mainitun tavoitteen saavuttamisen, mainittu säännöstö ylittää kuitenkin sen, mikä on tarpeen sillä tavoiteltavan päämäärän saavuttamiseksi, siltä osin kuin siinä asetettua olettamaa sovelletaan kaikkiin varainsiirtoihin eikä siinä säädetä mahdollisuudesta kumota mainittu olettama sellaisten varainsiirtojen osalta, joihin ei objektiivisesti katsottuna liity mainitunlaista riskiä.