1)

Pääasiassa kyseessä olevan kaltainen kansallinen lainsäädäntö, jolla korotetaan ilman siirtymäaikaa pelisaleissa harjoitettavasta raha-automaattitoiminnasta maksettavan kiinteämääräisen veron määrä viisinkertaiseksi aiempaan verrattuna ja säädetään lisäksi samasta toiminnasta kannettavasta suhteellisesta verosta, merkitsee SEUT 56 artiklassa taatun palvelujen tarjoamisen vapauden rajoitusta, jos se voi estää raha-automaattitoiminnan harjoittamiseen Unkarissa sijaitsevissa pelisaleissa liittyvien palvelujen tarjoamisen vapauden käyttämisen, haitata sitä tai tehdä siitä vähemmän houkuttelevaa, mikä kansallisen tuomioistuimen on tutkittava.

2)

Pääasiassa kyseessä olevan kaltainen kansallinen lainsäädäntö, jolla kielletään raha-automaattitoiminnan harjoittaminen muualla kuin pelikasinoissa, ilman että pelisalitoiminnan harjoittajille annetaan siirtymäaikaa tai maksetaan korvausta, merkitsee SEUT 56 artiklassa taatun palvelujen tarjoamisen vapauden rajoitusta.

3)

Pääasiassa kyseessä olevan kaltaisesta kansallisesta lainsäädännöstä mahdollisesti seuraavat rajoitukset voidaan oikeuttaa yleistä etua koskevilla pakottavilla syillä ainoastaan, jos kansallisen tuomioistuin toteaa tällaisen lainsäädännön antamiseen ja täytäntöönpanoon liittyvien olosuhteiden kokonaisarvioinnin jälkeen,

4)

Teknisiä standardeja ja määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 22.6.1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/34/EY, sellaisena kuin se on muutettuna 20.11.2006 annetulla neuvoston direktiivillä 2006/96/EY, 1 artiklan 11 alakohtaa on tulkittava siten, että

5)

SEUT 56 artiklalla annetaan yksityisille oikeussubjekteille oikeuksia siten, että siitä, että jäsenvaltio rikkoo kyseistä määräystä – myös lainsäädäntötoiminnassaan –, seuraa yksityisille oikeussubjekteille oikeus saada jäsenvaltiolta korvaus tällaisen rikkomisen vuoksi kärsitystä vahingosta, jos mainittu rikkominen on riittävän ilmeinen ja jos saman rikkomisen ja kärsityn vahingon välillä on välitön syy-yhteys, mikä kansallisen tuomioistuimen on tarkastettava.

6)

Direktiivin 98/34, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2006/96, 8 ja 9 artiklalla ei anneta yksityisille oikeussubjekteille oikeuksia siten, että siitä, että jäsenvaltio rikkoo kyseisiä säännöksiä, seuraisi yksityisille oikeussubjekteille unionin oikeuteen perustuva oikeus saada jäsenvaltiolta korvaus tällaisen rikkomisen vuoksi kärsitystä vahingosta.

7)

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin annettaviin vastauksiin ei vaikuta se, että pääasiassa kyseessä olevan kaltainen kansallinen lainsäädäntö koskee jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvaa alaa.