1

Kantaja Marchi Industriale SpA haki 20., 22., 23. ja 25.11.2010 useiden aineiden rekisteröimistä kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH), Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta, direktiivin 1999/45/EY muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93, komission asetuksen (EY) N:o 1488/94, neuvoston direktiivin 76/769/ETY ja komission direktiivien 91/155/ETY, 93/67/ETY, 93/105/EY ja 2000/21/EY kumoamisesta 18.12.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1907/2006 (EUVL 2006, L 396, s. 1) nojalla.

2

Kantaja ilmoitti rekisteröintimenettelyssä olevansa mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä 6.5.2003 annetussa komission suosituksessa 2003/361/EY (EUVL 2003, L 124, s. 36) tarkoitettu ”keskisuuri” yritys. Se sai kyseisen ilmoituksen perusteella alennuksen kaikista rekisteröintihakemuksista asetuksen N:o 1907/2006 6 artiklan 4 kohdan nojalla perittävästä maksusta. Saman asetuksen 74 artiklan 1 kohdan mukaisesti mainittu maksu määritetään asetukseen N:o 1907/2006 perustuvista Euroopan kemikaalivirastolle suoritettavista maksuista 16.4.2008 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 340/2008 (EUVL 2008, L 107, s. 6). Asetuksen N:o 340/2008 liite I sisältää muun muassa asetuksen N:o 1907/2006 6 artiklaan perustuvista rekisteröintihakemuksista suoritettavien maksujen määrät sekä mikroyrityksille sekä pienille ja keskisuurille yrityksille myönnettävät alennukset. Lisäksi asetuksen N:o 340/2008 13 artiklan 4 kohdasta ilmenee, että jos luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, joka väittää olevansa oikeutettu alennettuun maksuun tai maksusta luopumiseen, ei pysty osoittamaan olevansa oikeutettu tällaiseen alennettuun maksuun tai maksusta luopumiseen, Euroopan kemikaalivirasto (ECHA) perii maksun täysimääräisenä sekä hallinnollisen maksun. Tässä yhteydessä on mainittava, että ECHAn hallintoneuvosto teki 12.11.2010 päätöksen MB/D/29/2010 niiden palvelujen luokituksesta, joista maksuja peritään (jäljempänä päätös MB/D/29/2010). Kyseisen päätöksen 2 artiklassa ja päätöksen liitteenä olevassa taulukossa 1, sellaisena kuin se on muutettuna ECHAn hallintoneuvoston 12.2.2013 tekemällä päätöksellä MB/21/2012/D, mainitaan, että asetuksen N:o 340/2008 13 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu hallinnollinen maksu on suurille yrityksille 19900 euroa, keskisuurille yrityksille 13900 euroa ja pienille yrityksille 7960 euroa.

3

ECHA antoi 20., 22., 23. ja 25.11.2010 kuusi laskua, joista kunkin määrä oli 16275 euroa. Kyseinen määrä vastasi asetuksen N:o 340/2008 liitteen I, sellaisena kuin sitä sovellettiin tosiseikkojen tapahtuma-aikaan, mukaan keskisuurelta yritykseltä yhteisesti toimitettujen tietojen yhteydessä määrältään yli 1000 tonnia olevista aineista perittävää maksua.

4

ECHA pyysi 24.8.2012 kantajaa toimittamaan joukon asiakirjoja tarkastaakseen kantajan antaman ilmoituksen, jonka mukaan se on keskisuuri yritys.

5

ECHA teki asiakirja- ja sähköpostivaihdon jälkeen 19.9.2013 päätöksen SME (2013) 3747 (jäljempänä riidanalainen päätös). ECHA katsoi kyseisessä päätöksessä, että kantajaa oli pidettävä suurena yrityksenä ja että sen oli maksettava tätä vastaava maksu. ECHA ilmoitti kyseisessä tilanteessa kantajalle osoittavansa sille laskuja alun perin maksettujen maksujen ja lopullisesti maksettavaksi tulevien maksujen välisestä erotuksesta sekä 19900 euron suuruisen laskun hallinnollisesta maksusta.

6

Kantaja haki 10.10.2013 asetuksen N:o 1907/2006 91 ja 92 artiklan nojalla muutosta riidanalaiseen päätökseen ECHAn valituslautakunnalta.

7

ECHAn valituslautakunta päätti 2.4.2014 keskeyttää vireillä olevan menettelyn, kunnes unionin yleinen tuomioistuin antaa ratkaisun nyt käsiteltävässä asiassa.

8

Kantaja nosti nyt käsiteltävän kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 22.11.2013 toimittamallaan kannekirjelmällä. Kanne kuuluu yhdistettyjen asioiden kokonaisuuteen.

9

Kyseisen yhdistettyjen asioiden kokonaisuuden ensimmäisessä asiassa Spraylat v. ECHA (T-177/12, EU:T:2014:849) annettiin 2.10.2014 kumoava tuomio.

10

Unionin yleisen tuomioistuimen 2.5.1991 annetun työjärjestyksen 64 artiklassa tarkoitettuina prosessinjohtotoimina asianosaisia pyydettiin 8.1.2015 esittämään huomautuksensa 2.10.2014 annetun tuomion Spraylat v. ECHA (T-177/12, Kok., EU:T:2014:849) mahdollisesta merkityksestä nyt käsiteltävänä olevassa oikeusriidassa sekä vastaamaan yhteen kysymykseen. Asianosaiset vastasivat pyyntöön asetetussa määräajassa.

11

Unionin yleinen tuomioistuin (kuudes jaosto) päätti 16.10.2015 esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn ja kehotti työjärjestyksensä 89 artiklan mukaisena prosessinjohtotoimena asianosaisia vastaamaan kirjallisesti yhteen kysymykseen ja toimittamaan tiettyjä asiakirjoja. Asianosaiset vastasivat näihin pyyntöihin asetetussa määräajassa.

12

Asianosaiset esittivät suulliset lausumansa sekä vastauksensa unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin suullisiin kysymyksiin 16.12.2015 pidetyssä istunnossa.

13

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta kumoamaan ja julistamaan pätemättömäksi riidanalaisen päätöksen sekä toteamaan tämän seurauksena, että kyseinen päätös menettää kaikki vaikutuksensa ja että kaikki suurempien maksujen perimistä ja rahamääräisiä seuraamuksia koskevat laskut mitätöidään.

14

Kantaja luopui istunnossa vaatimuksestaan, joka koski riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanemiseksi annettujen laskujen mitätöimistä, mikä merkittiin pöytäkirjaan.

15

ECHA vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

16

ECHA korostaa, ettei valituslautakunnalla ole toimivaltaa tutkia nyt käsiteltävää asiaa, joka on saatettu myös sen käsiteltäväksi, koska riidanalainen päätös ei kuulu niihin päätöksiin, joihin voidaan hakea muutosta valituslautakunnalta.

17

Kantaja esittää, ettei nyt käsiteltävä kanne tarkoita, että se luopuisi ECHAn valituslautakunnan käsiteltäväksi saattamastaan valituksesta. Istunnossa kantaja täsmensi myös katsovansa unionin yleisen tuomioistuimen olevan toimivaltainen tutkimaan nyt käsiteltävän asian.

18

On muistutettava, että asetuksen N:o 1907/2006 94 artiklan 1 kohdan mukaan ”muutosta voidaan hakea [unionin yleisessä] tuomioistuimessa tai [unionin] tuomioistuimessa [SEUT 263] artiklan mukaisesti valituslautakunnan tekemään päätökseen, tai niissä tapauksissa, joissa valituslautakunnassa ei voida hakea muutosta, [ECHAn] tekemään päätökseen”.

19

Tämän osalta asetuksen N:o 1907/2006 91 artiklan 1 kohdassa säädetään, että valituslautakunnalta voidaan hakea muutosta ”[ECHAn] päätöksiin, jotka on tehty [asetuksen N:o 1907/2006] 9 artiklan, 20 artiklan, 27 artiklan 6 kohdan, 30 artiklan 2 ja 3 kohdan ja 51 artiklan nojalla”.

20

Riidanalaista päätöstä ei kuitenkaan tehty asetuksen N:o 1907/2006 91 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen säännösten vaan asetuksen N:o 340/2008 13 artiklan 4 kohdan ja päätöksen MB/D/29/2010 2 ja 4 artiklan nojalla. On myös korostettava, ettei asetusta N:o 340/2008 annettu eikä päätöstä MB/D/29/2010 tehty asetuksen N:o 1907/2006 91 artiklan 1 kohdan säännösten nojalla.

21

Lisäksi on todettava, että asetuksen N:o 1907/2006 9, 27, 30 ja 51 artiklan säännökset, joita saman asetuksen 91 artiklan 1 kohdassa tarkoitetaan, koskevat päätöksiä, jotka eivät liity ilmoituksen tekevien yritysten suoritettaviksi tuleviin maksuihin.

22

Asetuksen N:o 1907/2006 20 artiklan otsikkona on ”[ECHAn] tehtävät”. Kyseisen artiklan 5 kohdan mukaan ”[ECHAn] päätöksiin, jotka on tehty [mainitun] artiklan 2 kohdan nojalla, voidaan hakea muutosta [asetuksen N:o 1907/2006] 91, 92 ja 93 artiklan mukaisesti”. Saman artiklan 2 kohta koskee ECHAn kullekin rekisteröinnille suorittamaa ”täydellisyystarkastusta”, jossa tarkastetaan myös rekisteröintimaksun suorittaminen. On kuitenkin huomautettava, että täydellisyystarkastukseen ”ei kuulu minkään toimitettujen tietojen tai perustelujen laadun tai riittävyyden arviointi”. Lisäksi asetuksen N:o 1907/2006 20 artiklan 2 kohdan kolmannessa ja neljännessä alakohdassa säädetään, että jos rekisteröintiasiakirjat ”ovat puutteelliset” eikä rekisteröijä ”täydennä rekisteröintiasiakirjojaan asetetussa määräajassa”, ECHA ”hylkää rekisteröinnin”. Nyt käsiteltävän asian osalta on mainittava sen lisäksi, ettei riidanalaista päätöstä tehty asetuksen N:o 1907/2006 20 artiklan 2 kohdan nojalla, ettei siinä evätty kyseessä olevien aineiden rekisteröintiä.

23

Kun nämä seikat otetaan huomioon, on katsottava, että unionin yleisellä tuomioistuimella on toimivalta tutkia nyt käsiteltävä kanne huolimatta siitä, että kantaja on valittanut riidanalaisesta päätöksestä myös ECHAn valituslautakuntaan (ks. vastaavasti määräys 16.9.2015, Calestep v. ECHA, T-89/13, EU:T:2015:711, 16–22 kohta).

24

Kantaja vetoaa kanteensa tueksi kahteen kanneperusteeseen. Ensimmäinen kanneperuste koskee riidanalaisen päätöksen perustelujen puutteellisuutta. Toinen kanneperuste koskee lähinnä asian tosiseikaston virheellistä arviointia.

25

Kantaja väittää, ettei ECHA ottanut sen väitteitä huomioon sen esittämistä yksityiskohtaisista ja dokumentoiduista huomautuksista huolimatta. Erityisesti kantaja katsoo, ettei ECHA ottanut huomioon sen 8.7.2013 päivätyssä kirjeessä esittämiä täsmennyksiä. Kantaja väittää, ettei se voi ymmärtää riidanalaisen päätöksen tekemiseen johtanutta ECHAn päättelyä. Kantajan mukaan ECHAn kirjelmissään tekemä viittaus 5.9.2013 päivättyyn kirjeeseen ei muuta kyseistä päätelmää. Kantaja esittää erityisesti täsmentäneensä 8.7.2013 päivätyssä kirjeessään, ettei Esseco Group Srl -yhtiötä koskevia tietoja pidä ottaa huomioon. Sen mukaan ECHA ei kuitenkaan vastannut 5.9.2013 päivätyssä kirjeessään kantajan väitteisiin. Lisäksi se, että riidanalaisessa päätöksessä viitataan huomattavaan määrään liitteitä, vaikeuttaa kantajan mukaan ECHAn päättelyn ymmärtämistä.

26

ECHA kiistää kantajan väitteet.

27

On muistutettava, että SEUT 296 artiklassa edellytettyjen perustelujen on oltava kyseisen toimen luonteen mukaisia ja niistä on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä riidanalaisen toimen tehneen toimielimen päättely siten, että niille, joita toimi koskee, selviävät sen syyt ja että toimivaltainen tuomioistuin voi tutkia toimenpiteen laillisuuden. Erityisesti yksittäistapauksia koskevien päätösten osalta tällaisten päätösten perustelemista koskevan velvollisuuden tarkoitus on paitsi antaa toimivaltaiselle tuomioistuimelle mahdollisuus tutkia päätöksen laillisuus myös antaa niille, joita päätös koskee, riittävät tiedot sen arvioimiseksi, onko päätös mahdollisesti virheellinen siten, että sen pätevyys voidaan riitauttaa. Lisäksi perusteluvelvollisuuden täyttymistä on arvioitava asiaan liittyvien olosuhteiden perusteella, joita ovat muun muassa toimen sisältö, esitettyjen perustelujen luonne ja se tarve, joka niillä, joille toimenpide on osoitettu tai joita se koskee suoraan ja erikseen, voi olla saada selvennystä tilanteeseen. Perusteluissa ei tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevia yksityiskohtia, sillä tutkittaessa sitä, täyttävätkö toimen perustelut SEUT 296 artiklan vaatimukset, on otettava huomioon sen sanamuodon lisäksi myös asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt (ks. tuomio 19.3.2015, Dole Food ja Dole Fresh Fruit Europe v. komissio, C-286/13 P, EU:C:2015:184, 93 ja 94 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

28

Lisäksi on mainittava, että sekä asetuksen N:o 1907/2006 3 artiklassa että asetuksen N:o 340/2008 johdanto-osan yhdeksännessä perustelukappaleessa ja 2 artiklassa viitataan suositukseen 2003/361 mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määrittelemiseksi.

29

Suositus 2003/361 sisältää liitteen, jonka I osaston otsikkona on ”Komission hyväksymä mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yrityksen määritelmä”. Kyseisessä osastossa oleva 2 artikla on otsikoitu ”Yritysluokkien määrittelyssä käytettävät henkilöstömäärät ja rahamääräiset kynnysarvot”.

30

Riippumattoman yrityksen eli yrityksen, jota ei voida luokitella suosituksen 2003/361 liitteen 3 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuksi ”omistusyhteysyritykseksi” tai ”sidosyritykseksi”, tapauksessa tiedot, mukaan lukien henkilöstömäärää koskevat tiedot, määräytyvät mainitun liitteen 6 artiklan 1 kohdan mukaan kyseisen yhden yrityksen tilinpäätöksen perusteella.

31

Yrityksen, jolla on omistusyhteys- tai sidosyrityksiä, tiedot, mukaan lukien henkilöstömäärää koskevat tiedot, määräytyvät suosituksen 2003/361 liitteen 6 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohtan mukaan yrityksen tilinpäätös- ja muiden tietojen perusteella tai, jos sellainen on tehty, kyseisen yrityksen konsolidoidun tilinpäätöksen tai sellaisen konsolidoidun tilinpäätöksen perusteella, johon on lisätty yrityksen tiedot. Suosituksen 2003/361 liitteen 6 artiklan 2 kohdan toisen ja kolmannen alakohdan mukaan kyseisiin tietoihin lisätään yhtäältä (kyseistä yritystä tuotantoketjussa välittömästi edeltävien tai seuraavien) omistusyhteysyritysten tiedot suhteessa pääoma- tai äänimääräosuuteen siten, että näistä prosenttiosuuksista valitaan suurempi, ja toisaalta 100 prosenttia niiden yritysten tiedoista, jotka ovat välittömästi tai välillisesti sidoksissa asianomaiseen yritykseen ja joita ei ole jo lisätty konsolidoituihin tilinpäätöstietoihin.

32

Suosituksen 2003/361 liitteen 6 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan suosituksen 2003/361 liitteen 6 artiklan 2 kohdan soveltamiseksi asianomaisen yrityksen omistusyhteysyritysten tiedot määräytyvät tilinpäätös- ja muiden tietojen perusteella, jotka on mahdollisesti konsolidoitu, ja niihin lisätään 100 prosenttia omistusyhteysyritysten sidosyritysten tiedoista, jollei näitä tietoja ole jo lisätty konsolidoinnin yhteydessä. Asianomaisen yrityksen sidosyritysten tiedot määräytyvät tilinpäätös- ja muiden tietojen perusteella, jotka on mahdollisesti konsolidoitu. Suosituksen 2003/361 liitteen 6 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan mukaan näihin tietoihin lisätään suhteuttaen kyseisten sidosyritysten niiden mahdollisten omistusyhteysyritysten tiedot, jotka välittömästi edeltävät tai seuraavat tuotantoketjussa kyseistä yritystä, jollei näitä tietoja ole jo sisällytetty konsolidoituun tilinpäätökseen suhteessa, joka vastaa pääoma- tai äänimääräosuutta siten, että suurempi näistä prosenttiosuuksista valitaan.

33

Nyt käsiteltävässä asiassa ECHA katsoi riidanalaisessa päätöksessä, että kantajan henkilöstömäärä oli vähintään 250, vuosiliikevaihto yli 50 miljoonaa euroa ja vuositase yli 43 miljoonaa euroa. Tällä perusteella ECHA katsoi, ettei kantajaa voida pitää keskisuurena yrityksenä.

34

ECHAn laskelma yksilöitiin riidanalaiseen päätökseen liitetyssä selvityksessä. ECHA otti kyseisessä selvityksessä huomioon ”sidosyritykseksi” (Crosfield Italia Srl) ja ”omistusyhteysyrityksiksi” (Marfin Srl ja Esseco Group) luokiteltujen yritysten tiedot ja liitti ne tämän jälkeen kokonaan tai osittain kantajan tietoihin. ”Omistusyhteysyrityksiksi” luokiteltujen yritysten osalta ECHA otti muun muassa huomioon 49,9995 prosenttia Esseco Groupin tiedoista. Kantaja kyseenalaisti Esseco Groupin tietojen huomioon ottamisen ECHAlle 8.7.2013 osoitetussa kirjeessä.

35

Aluksi on syytä palauttaa mieliin kantajan sidokset muihin yrityksiin tosiseikkojen tapahtumisaikaan. Ensinnäkin kantaja oli sidoksisssa Crosfield Italiaan, koska se omisti enemmistön kyseisen yrityksen osakepääomasta. Lisäksi kantaja oli omistusyhteydessä Marfinin (joka omisti 25–50 prosenttia sen osakepääomasta) ja Essemar SpA:n (jonka osakepääomasta kantaja omisti 25–50 prosenttia) kanssa. Lisäksi Essemar oli ECHAn mukaan sidoksissa Esseco Groupiin, koska viimeksi mainittu yritys omisti muodollisesti enemmistön ensin mainitun yrityksen osakepääomasta ja näin ollen sen osakkeenomistajien äänioikeuksista, minkä kantaja myönsi istunnossa.

36

Ensinnäkin on katsottava Crosfield Italian ja Marfinin tietojen huomioon ottamisesta, että kantaja saattoi riidanalaiseen päätökseen liitetyn selvityksen perusteella tutustua mainitun päätöksen perusteluihin, kun otetaan huomioon muun muassa suosituksen 2003/361 merkityksellinen sisältö. Erityisesti on mainittava, että kyseisestä sisällöstä ja nyt käsiteltävään asiaan liittyvistä seikoista ilmenee selkeästi, että ECHA otti huomioon Crosfield Italian tiedot kokonaisuudessaan, koska kyseinen yritys oli sidoksissa kantajaan (suosituksen 2003/361 liitteen 6 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti), ja Marfinia koskevat tiedot prorata-periaatteen mukaisesti, koska kyseinen yritys oli omistusyhteydessä kantajaan (suosituksen 2003/361 liitteen 6 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti). Kantaja ei nyt käsiteltävän kanteen yhteydessä myöskään erityisesti riitauta kyseisten yritysten tietojen huomioon ottamista.

37

Toiseksi on mainittava Esseco Groupin tietojen huomioon ottamisesta, minkä kantaja riitautti hallinnollisessa menettelyssä ja mikä on erityisemmin nyt käsiteltävän kanteen kohteena, että ECHA täsmensi kantajalle 5.9.2013 päivätyssä kirjeessä, että Esseco Group oli sidoksissa Essemariin, joka oli kantajan omistusyhteysyritys. ECHA myös mainitsi syyt, joiden vuoksi se katsoi Esseco Groupin olevan sidoksissa Essemariin. Ennen sen esittämistä, että oli otettava huomioon, että Essemarin tiedot oli sisällytetty Esseco Groupin konsolidoituun tilinpäätökseen, ECHA mainitsi lisäksi suosituksen 2003/361 6 artiklan 3 kohdan perusteella seuraavaa:

”Asianomaisen yrityksen [tässä tapauksessa kantaja] omistusyhteysyrityksen [tässä tapauksessa Essemar] tiedot määräytyvät tilinpäätös- ja muiden tietojen perusteella, jotka on mahdollisesti konsolidoitu. Kyseisiin tietoihin lisätään 100 prosenttia omistusyhteysyritykseen sidoksissa olevien yritysten [Esseco Group] tiedoista, ellei niitä ole jo otettu huomioon konsolidoinnissa. Koska teidän tapauksessanne Esseco Group oli sidoksissa Essemariin, joka on [kantajan] omistusyhteysyritys, Esseco Groupin tiedot on näin ollen otettava huomioon, kun [kantajan] kokonaistiedot määritetään.”

38

Näistä seikoista seuraa, että kantaja saattoi tutustua perusteisiin, joita ECHA noudatti sen kokoa koskevassa laskelmassa ja erityisesti Esseco Groupin tietojen huomioon ottamisessa. Erityisesti on mainittava, että kantaja saattoi ymmärtää syyt, joiden vuoksi ECHA katsoi Esseco Groupin olevan Essemarin sidosyritys. Lisäksi kantaja saattoi ymmärtää, että Esseco Groupin tiedot otettiin huomioon sen kokoa koskevassa laskelmassa, koska Esseco Group oli ECHAn mukaan kantajan omistusyhteysyrityksen (Essemar) sidosyritys. Kantaja saattoi myös ymmärtää, että ECHA päätti Esseco Groupin tietojen huomioon ottamiseksi soveltaa suosituksen 2003/361 liitteen 6 artiklan 3 kohtaa, jonka mukaan ”asianomaisen yrityksen omistusyhteysyritysten tiedot määräytyvät tilinpäätös- ja muiden tietojen perusteella, jotka on mahdollisesti konsolidoitu, ja niihin lisätään 100 prosenttia omistusyhteysyritysten sidosyritysten tiedoista, jollei näitä tietoja ole jo lisätty konsolidoinnin yhteydessä”. Siitä lähtien, kun Esseco Groupin konsolidoitu tilinpäätös sisälsi Essemarin tiedot, kantaja saattoi ECHAn mukaan ymmärtää, että se, että Esseco Groupin tiedoista otettiin huomioon 49,9995 prosenttia, ilmensi yhtäältä sitä, että Essemarin tiedot otettiin huomioon kantajan sen osakepääomasta omistaman osuuden suhteessa, ja toisaalta sitä, että Esseco Groupin tiedot (samoin suhteutettuna kantajan Essemarin osakepääomasta omistamaan osuuteen) otettiin huomioon.

39

Niinpä on katsottava – ottamatta kantaa kantajan toisen kanneperusteensa yhteytessä esittämiin väitteisiin –, että riidanalainen päätös täyttää SEUT 296 artiklan mukaisen perusteluvaatimuksen.

40

Niinpä ensimmäinen kanneperuste on hylättävä perusteettomana.

41

Kantajan mukaan ECHA piti virheellisesti Esseco Groupia ja sitä itseään omistusyhteysyrityksinä. Tämän virheen vuoksi Esseco Groupin tiedot otettiin huomioon kantajan koon määrittämisessä. Esseco Groupilla ei ole kantajan mukaan kuitenkaan mitään – edes välillistä – yhteyttä siihen. Kantaja viittaa Italian lainsäädäntöön, jossa sovelletaan suositusta 2003/361, ja esittää, että Esseco Group omistaa enemmistön Essemarin osakepääomasta ja kantaja itse sen loppuosan. Esseco Groupilla ei kuitenkaan sen mukaan ole äänienemmistöä Essemarissa tämän osakkaiden keskenään tekemien kirjallisten sopimusten vuoksi. Esseco Group tai Essemar eivät kantajan mukaan käytä äänioikeutta kantajassa. Tämän seurauksena Esseco Groupin tietoja ei olisi kantajan mukaan pitänyt ottaa huomioon kantajan koon määrittämisessä. Huomioon olisi sen mukaan voitu ottaa ainoastaan kantajan omistusyhteysyritys Essemarin tiedot. Tässä tilanteessa ECHAn ei olisi kantajan mukaan pitänyt luokitella sitä suureksi yritykseksi.

42

Kantaja esittää vastauskirjelmässään, että vaikka ECHAn puolustamalle tulkintatavalle voidaan löytää peruste kyseessä olevan suosituksen kohdan sanamuodosta, se ei ole kohtuullinen. Tällainen tulkinta johtaisi kantajan mukaan nimittäin sellaisten yritysten tietojen huomioon ottamiseen, joita asianomainen yritys ei omista edes välillisesti. Kantajan mukaan kyseessä olevien suosituksen kohtien olisi tulkittava merkitsevän sitä, että asianomaisen yrityksen tiedot on liitettävä pääomaosuuden suhteessa asianomaisen yrityksen omistusyhteys- tai sidosyritysten omistamien yritysten tietoihin eikä sellaisten yritysten tietoihin, jotka puolestaan omistavat osuuksia asianomaisen yrityksen omistusyhteys- tai sidosyrityksistä. Ottamatta kantaa kyseiseen tulkintatapaan kantaja muistuttaa, ettei Esseco Groupilla ole äänienemmistöä Essemarissa. Kantaja väittää toissijaisesti, että ECHA teki sen koon määrittämisessä virheen, kun se päätti lisätä 100 prosenttia Esseco Groupin tiedoista. ECHA olisi sen mukaan voinut ainoastaan liittää Esseco Groupin tiedot Essemarin tietoihin ja sitten liittää ne kantajan tietoihin sen Essemarin osakepääomasta omistaman osuuden suhteessa.

43

ECHA kiistää kantajan väitteet.

44

Ensimmäiseksi on mainittava, ettei kantaja kiistä ECHAn toteamusta, jonka mukaan Essemar ja se itse ovat suosituksen 2003/361 liitteen 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja ”omistusyhteysyrityksiä”.

45

Toiseksi on todettava olevan totta, että ECHA mainitsi riidanalaiseen päätökseen liitetyssä selvityksessä kantajan omistusyhteysyritykset ja sisällytti niihin Esseco Groupin, vaikka kyseinen yritys ei ollut suosituksessa 2003/361 tarkoitetulla tavalla kantajan omistusyhteysyritys. ECHAn 5.9.2013 päivätystä kirjeestä ilmenee kuitenkin, että siinä toistettiin suosituksen 2003/361 liitteen 6 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan sanamuoto ja että kyseistä suositusten kohtaa sovellettiin nyt käsiteltävässä asiassa.

46

Kolmanneksi on todettava – kantajan väittämän vastaisesti – riidanalaiseen päätöksen liitetystä selvityksestä ilmenevän, että Esseco Groupin tiedot otettiin huomioon ainoastaan kantajan Essemarin osakepääomasta omistaman osuuden suhteessa. Kantaja myöntää lisäksi vastauskirjelmässään, että tällainen suhteutettu yhdistäminen on mahdollista.

47

Neljänneksi on todettava niistä kantajan väitteistä, joiden mukaan Esseco Groupilla ei ollut äänienemmistöä Essemarissa, etteivät ne perustu mihinkään eriteltyihin tietoihin. Erityisesti on todettava oikeudenkäynnissä esitetyistä seikoista ilmenevän, että Esseco Group ja kantaja päättivät 30.3.2004 päivätyllä asiakirjalla perustaa yhteisyrityksen eli Essemarin siten, että molemmat osapuolet omistavat puolet kyseisen yrityksen osakepääomasta. Esseco Groupin ja kantajan välillä 9.11.2006 tehdystä kirjallisesta sopimuksesta ilmenee lisäksi, että yhtäältä kantaja luovutti 0,0005 prosenttia Essemarin osakepääomasta Esseco Groupille ja toisaalta kantajalla on oikeus hankkia 0,0005 prosenttia Essemarin osakepääomasta. Kyseisistä seikoista ilmenee, että Esseco Group omisti silloin, kun aineet rekisteröitiin ECHAssa, enemmistön eli 50,0005 prosenttia Essemarin osakepääomasta, minkä kantaja myönsi istunnossa. Lisäksi minkään seikan perusteella ei voida katsoa, ettei Esseco Groupilla olisi ollut äänienemmistöä Essemarissa. Tätä päätelmää ei muuta se, että kantajalla on oikeus hankkia 0,0005 prosenttia Essemarin osakepääomasta, koska kyseistä optiota ei ole käytetty. Kantaja myönsi lisäksi istunnossa, että kun otetaan huomioon enemmistöosuus Essemarin osakepääomasta, Esseco Groupilla oli muodollisesti hallussaan äänienemmistö kyseisessä yrityksessä.

48

Viidenneksi on todettava kantajan kannattamasta suosituksen 2003/361 liitteen ja erityisesti sen 6 artiklan tulkinnasta, että tulkinnassa poiketaan ilmeisellä tavalla mainitussa suosituksessa käytettyjen sanojen tavanomaisesta merkityksestä eikä sitä voida näin ollen hyväksyä (ks. analogisesti tuomio 1.10.1998, Yhdistynyt kuningaskunta v. komissio, C-209/96, EU:C:1998:448, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

49

Kun otetaan huomioon edellä esitetty, kantajan esittämien seikkojen perusteella ei voida katsoa, että ECHA olisi tehnyt virheen sen koon arvioinnissa.

50

Näillä perusteilla toinen kanneperuste ja näin ollen koko kanne on hylättävä perusteettomana.

51

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian ja ECHA on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, kantaja on velvoitettava korvaamaan ECHAn oikeudenkäyntikulut.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto),

on ratkaissut asian seuraavasti: