1

Ranskan tasavalta vaatii valituksellaan unionin yleisen tuomioistuimen presidentin asiassa T-366/13 R, Ranska vastaan komissio, 29.8.2013 antaman sellaisen määräyksen (jäljempänä valituksenalainen määräys) kumoamista, jolla tämä hylkäsi Ranskan tasavallan hakemuksen valtiontuesta SA.22843 (2012/C) (ex 2012/NN), jota Ranska on myöntänyt Société nationale Corse Méditerranée ‑yhtiölle ja Compagnie méridionale de navigation -yhtiölle, 2.5.2013 tehdyn komission päätöksen K(2013) 1926 lopullinen (jäljempänä riidanalainen päätös) täytäntöönpanon lykkäämisestä.

2

Asian tausta on esitetty valituksenalaisen määräyksen 1–9 kohdassa seuraavasti:

3

Ranskan tasavalta nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 12.7.2013 jättämällään kannekirjelmällä kanteen, jossa se vaati riidanalaisen päätöksen kumoamista. Se esitti kanteen tueksi, että komissio oli soveltanut virheellisesti SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontuen käsitettä, koska se oli katsonut, että SNCM:lle ja CMN:lle CNSP:n perusteella maksetut korvaukset antoivat saajilleen valikoivaa etua, ja luokitellut kyseiset korvaukset mainitussa määräyksessä tarkoitetuksi valtiontueksi. Ranskan tasavalta väitti toissijaisesti, että komissio oli soveltanut virheellisesti SEUT 106 artiklan 2 kohtaa, koska tämä oli katsonut, että SNCM:lle lisäpalvelusta maksetut korvaukset olivat sisämarkkinoille soveltumatonta valtiontukea sillä perusteella, ettei lisäpalvelu ollut yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvä palvelu.

4

Ranskan tasavalta teki unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon samana päivänä toimittamallaan erillisellä asiakirjalla välitoimihakemuksen, jossa se olennaisilta osin vaati unionin yleisen tuomioistuimen presidenttiä lykkäämään riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanoa siihen saakka, kunnes unionin yleinen tuomioistuin ratkaisisi pääasian. Komissio vaati unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 31.7.2013 toimittamissaan huomautuksissa välitoimihakemuksen hylkäämistä. Ranskan tasavalta vastasi komission huomautuksiin 8.8.2013 päivätyllä vastauskirjelmällä. Komissio otti kantaa kyseiseen vastauskirjelmään 14.8.2013 päivätyllä vastauskirjelmällä.

5

Unionin yleisen tuomioistuimen presidentti katsoi saaneensa kaikki tarpeelliset tiedot lausuakseen hakemuksesta tarvitsematta kuulla asianosaisia suullisesti ja päätti tutkia ensin, täyttyikö kiireellisyysedellytys.

6

Hän totesi valituksenalaisen määräyksen 19–22 kohdassa, että Ranskan tasavallan mukaan riidanalaisen päätöksen, jossa määrättiin yli 220 miljoonan euron määrän takaisinperinnästä SNCM:ltä, välittömästä täytäntöönpanosta ja kaikkien kyseisen päätöksen tiedoksi antamisen jälkeisten maksujen kumoamisesta seuraisi väistämättä kyseisen yhtiön maksukyvyttömyys ja konkurssi ja siten vakavaa, korjaamatonta ja välitöntä vahinkoa kyseiselle jäsenvaltiolle. Ranskan tasavallan mukaan maksukyvyttömyydestä aiheutuva vahinko koostuisi ensinnäkin Korsikan ja Manner-Ranskan alueellisen jatkuvuuden katkeamisesta, toiseksi merkittävistä sosiaalisista konflikteista Korsikalla ja Marseillen satamassa sekä kolmanneksi kielteisistä seurauksista työllisyydelle ja taloudelliselle toiminnalle paitsi kyseisessä yhtiössä myös Marseillen ja Korsikan alueilla.

7

Unionin yleisen tuomioistuimen presidentti huomautti valituksenalaisen määräyksen 27 kohdassa, että Ranskan tasavallan mainitsemat kolme vahinkotyyppiä riippuvat – siitäkin huolimatta, että ne ovat erillisiä siitä yrityskohtaisesta vahingosta, jonka SNCM saattaa kärsiä – kaikki SNCM:n asettamisesta konkurssiin. Niinpä hän tutki mainitun määräyksen 28 kohdasta eteenpäin, oliko Ranskan tasavalta osoittanut, että riidanalaisen päätöksen täytäntöönpano uhkaisi aiheuttaa väistämättä tällaisen konkurssin.

8

Hän esitti valituksenalaisen määräyksen 29 kohdassa tästä, että Ranskan tasavallan tehtävänä oli riidanalaisen päätöksen ainoana adressaattina vaatia, että SNCM palauttaa vaaditut valtiontuet, ja peruuttaa tulevien korvausten maksaminen 31.12.2013 saakka, sillä mainittu päätös velvoitti SEUT 288 artiklan neljännen kohdan perusteella ainoastaan Ranskan viranomaisia. Niinpä hän totesi, ettei riidanalaisen päätöksen itsessään voida oikeudellisesti katsoa velvoittavan kyseistä yhtiötä palauttamaan mainitut tuet tai kieltäytymään mainituista maksuista. Niinpä unionin yleisen tuomioistuimen presidentti katsoi, että vasta se, että Ranskan viranomaiset ryhtyvät oikeudellisesti sitovaan toimenpiteeseen, jolla riidanalainen päätös pannaan täytäntöön, voi tehdä SNCM:n konkurssin riskin riittävän välittömäksi, jotta pyydetyn täytäntöönpanon lykkäämisen myöntäminen olisi perusteltavissa.

9

Unionin yleisen tuomioistuimen presidentti tutki valituksenalaisen määräyksen 30–34 kohdassa Korsikan prefektin CTC:lle ja SNCM:lle 10.7.2013 osoittamien kirjeiden merkityksen. Hän päätteli, että kyseisen kahden kirjeen lähettämistä, jota ei seurannut mitään toimia niiden adressaattien puolelta, ei voida pitää ryhtymisenä sellaisiin toimenpiteisiin, joilla velvoitetaan SNCM ehdottomasti palauttamaan jo maksettu tuki ja perutaan myöhemmin erääntyvät maksut irtisanomalla CDSP. Niinpä SNCM:n konkurssin riskiä ei voida pitää riittävän välittömänä, jotta pyydetty täytäntöönpanon lykkääminen olisi perusteltu.

10

Unionin yleisen tuomioistuimen presidentti hylkäsi Ranskan tasavallan esittämät toisensuuntaiset väitteet valituksenalaisen määräyksen 35 kohdassa ja sitä seuraavissa kohdissa. Kyseisen määräyksen 37 kohdassa hän huomautti muun muassa, että käsiteltävässä asiassa Korsikan prefektin 10.7.2013 lähettämiä kirjeitä ei voida pitää sitovina toimenpiteinä riidanalaisen päätöksen täytäntöön panemiseksi, varsinkaan, kun Korsikan prefekti ilmaisi niissä nimenomaisesti Ranskan tasavallan aikomuksen nostaa kyseisestä päätöksestä kumoamiskanne, johon liitettäisiin sen täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva välitoimihakemus. Hän hylkäsi valituksenalaisen määräyksen 38 kohdassa väitteen, jonka mukaan CTC:n tehtävänä oli tehdä takaisinperintäpäätös, ja katsoi, että tällainen päätöksen tekemättä jättäminen oli joka tapauksessa luettava Ranskan tasavallan syyksi.

11

Unionin yleisen tuomioistuimen presidentti muistutti valituksenalaisen määräyksen 40 kohdassa siitä Ranskan tasavallan väitteestä, jonka mukaan olisi ristiriitaista vaatia sitä saattamaan päätökseen jo maksettujen tukien takaisin periminen, koska se oli tehnyt välitoimihakemuksen, että toimielinten toimien oletetaan olevan laillisia ja ettei kumoamiskanteen nostamisella ole SEUT 278 artiklan mukaan lykkäävää vaikutusta vaan täytäntöönpanon lykkäämisen voi myöntää ainoastaan tuomioistuin. Hän myös totesi valituksenalaisen määräyksen 41 kohdassa, että unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan Ranskan tasavallan ei tarvinnut saattaa tuen takaisinperintämenettelyä päätökseen vaan ryhtyä sitoviin toimenpiteisiin. Niinpä hän totesi sen 42 kohdassa, että riidanalaisen päätöksen ehdotonta täytäntöönpanoa koskevien sitovien toimenpiteiden, joiden väistämätön seuraus olisi SNCM:n konkurssi, puuttumisen vuoksi Ranskan tasavalta ei ollut osoittanut, että kiireellisyysedellytys täyttyisi käsiteltävässä asiassa.

12

Unionin yleisen tuomioistuimen presidentti tutki valituksenalaisen määräyksen 43 kohdassa ja sitä seuraavissa kohdissa kaiken varalta sen, millainen tilanne olisi, jos Ranskan tasavallan katsottaisiin jo ryhtyneen tällaisiin sitoviin toimenpiteisiin käsiteltävässä asiassa. Hän katsoi olennaisilta osin, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ja asiakirja-aineiston valossa ei ollut osoitettu, että Ranskan kansalliset muutoksenhakukeinot eivät olisi mahdollistaneet SNCM:lle sitä, että se välttää konkurssiin asettamisen ja näin ollen riskin vakavien ja korjaamattomien vahinkojen kärsimisestä riitauttamalla kansallisessa tuomioistuimessa tässä tilanteessa toteutetut sitovat kansalliset toimenpiteet.

13

Unionin yleisen tuomioistuimen presidentti totesi kaiken tämän perusteella valituksenalaisen määräyksen 56 kohdassa, että välitoimihakemus oli hylättävä kiireellisyysedellytyksen täyttymättä jäämisen vuoksi, tutkimatta fumus boni jurista koskevaa edellytystä ja punnitsematta käsillä olevia intressejä.

14

Ranskan tasavalta vaatii, että unionin tuomioistuin

15

Komissio vaatii, että unionin tuomioistuin

16

Ranskan tasavalta esittää valituksensa tueksi yhden ainoan valitusperusteen, joka koskee oikeudellista virhettä kiireellisyysedellytyksen täyttymisen arvioimisessa. Tarkemmin sanottuna Ranskan tasavalta moittii unionin yleisen tuomioistuimen presidenttiä kyseisen edellytyksen täyttymisen sitomisesta ensinnäkin siihen, että toimivaltaiset kansalliset viranomaiset antavat palauttamismääräyksen tai esittävät vaatimuksen kyseessä olevan tuen takaisin perimiseksi, ja toiseksi näyttöön siitä, ettei mikään valtionsisäinen muutoksenhakukeino mahdollista sitä, että tuen saanut yritys vastustaisi tuen palauttamista ja välttäisi näin vakavan ja korjaamattoman vahingon.

17

Komissio sitä vastoin kehottaa unionin tuomioistuinta hylkäämään kyseiset kaksi väitettä ja siten valituksen kokonaisuudessaan.

18

Tässä yhteydessä on muistutettava ensinnäkin, että unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 104 artiklan 2 kohdassa määrätään, että välitoimia koskevissa hakemuksissa on yksilöitävä ”oikeudenkäynnin kohde ja seikat, joiden vuoksi asia on kiireellinen, sekä ne tosiseikat ja oikeudelliset perusteet, joiden vuoksi vaadittujen välitoimien myöntäminen on ilmeisesti perusteltua”. Välitoimista päättävä tuomioistuin voi näin ollen lykätä täytäntöönpanoa ja määrätä muista välitoimista, jos on selvitetty, että niistä määrääminen ilmeisesti on tosiasiallisesti ja oikeudellisesti perusteltua (fumus boni juris) ja että ne ovat kiireellisiä siinä mielessä, että niitä pyytävän asianosaisen etuja koskevan vakavan ja korjaamattoman vahingon välttämiseksi on tarpeen, että näistä toimista määrätään ja niiden vaikutukset alkavat jo ennen kuin pääasian kanteesta annetaan ratkaisu. Nämä edellytykset ovat kumulatiivisia, joten välitoimihakemukset on hylättävä, jos jokin niistä ei täyty (ks. asia C-268/96 P(R), SCK ja FNK v. komissio, määräys 14.10.1996, Kok., s. I-4971, 30 kohta). Välitoimista päättävän tuomioistuimen on myös tarvittaessa vertailtava esillä olevia intressejä (ks. asia C-445/00 R, Itävalta v. neuvosto, määräys 23.2.2001, Kok., s. I-1461, 73 kohta).

19

Välitoimimenettelyn tarkoituksena on turvata annettavan lopullisen päätöksen täysi tehokkuus, jotta vältettäisiin aukot unionin tuomioistuimen takaamassa oikeussuojassa. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi kiireellisyyttä on arvioitava siihen nähden, onko asiassa tarpeen antaa väliaikainen ratkaisu, jotta vältytään siltä, että väliaikaista oikeussuojaa pyytäneelle asianosaiselle aiheutuu vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa (asia C-404/01 P(R), komissio v. Euroalliages ym., määräys 14.12.2001, Kok., s. I-10367, 61 ja 62 kohta). Viimeksi mainitun asianosaisen on näytettävä toteen, ettei se voi odottaa pääasiassa annettavaa ratkaisua ilman riskiä tällaisen vahingon kärsimisestä (ks. asia C-278/00 R, Kreikka v. komissio, määräys 12.10.2000, Kok., s. I-8787, 14 kohta).

20

Tässä yhteydessä on todettava valituksenalaisen määräyksen 43 kohdasta ilmenevän, että unionin yleisen tuomioistuimen presidentti tutki kysymyksen siitä, oliko SNCM:llä käytettävissään valtionsisäiseen oikeuteen kuuluvia muutoksenhakukeinoja, vain ylimääräisenä perusteluna siltä varalta, että vastoin hänen kyseisen määräyksen 42 kohdassa toteamaansa katsottaisiin, että Ranskan viranomaiset olisivat osoittaneet, että ne olivat jo ryhtyneet sitoviin toimenpiteisiin riidanalaisen päätöksen täytäntöön panemiseksi. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisun ylimääräistä perustelua vastaan esitetyt väitteet eivät kuitenkaan voi aiheuttaa ratkaisun kumoamista ja ovat näin ollen tehottomia (ks. yhdistetyt asiat C-189/02 P, C-202/02 P, C-205/02 P-C-208/02 P ja C-213/02 P, Dansk Rørindustri ym. v. komissio, tuomio 28.6.2005, Kok., s. I-5425, 148 kohta ja asia C-171/05 P, Piau v. komissio, määräys 23.2.2006, Kok., s. I-37*, 86 kohta).

21

Niinpä aluksi on tutkittava, rasittaako unionin yleisen tuomioistuimen presidentin mainitun määräyksen 42 kohdassa tekemää, sitovien toimenpiteiden puuttumista ja siitä seuraavaa kiireellisyysedellytyksen täyttymättä jäämistä koskevaa päätelmää käsiteltävässä asiassa väitetty oikeudellinen virhe.

22

Ranskan tasavalta myöntää olevan perusteltua edellyttää tuensaajayritykseltä näyttöä siitä, että toimivaltaiset kansalliset viranomaiset ovat ryhtyneet kyseessä olevan edun takaisin perimistä koskeviin toimenpiteisiin, ja katsoa, että tällaisen näytön puuttuessa kiireellisyysedellytys ei täyty. Se esittää perustellusti, että ainoastaan kansalliset viranomaiset voivat velvoittaa tuensaajayrityksen palauttamaan tuen ja ettei komission päätöksellä, jolla jäsenvaltio velvoitetaan perimään kyseessä oleva tuki takaisin, sen sijaan aseteta kyseiselle yritykselle oikeudellisesti sitovaa velvoitetta, joten tällaisella päätöksellä ei voida perustella vakavan ja korjaamattoman vahingon riskiä niin pitkään, kun kansalliset viranomaiset eivät ole ryhtyneet sitoviin toimenpiteisiin mainitun tuen poistamiseksi ja takaisin perimiseksi. Ranskan tasavalta väittää, ettei kyseistä sääntöä kuitenkaan voida saattaa koskemaan jäsenvaltioiden itsensä valtiontukiasioissa esittämiä välitoimihakemuksia, sillä sen mukaan olisi ristiriitaista asettaa jäsenvaltion valtiontukiasiassa esittämän välitoimihakemuksen perusteltavuuden edellytykseksi se, että kyseisen valtion kansalliset viranomaiset ovat ryhtyneet sitoviin toimenpiteisiin kyseessä olevan tuen takaisin perimiseksi.

23

On kuitenkin korostettava, ettei Ranskan tasavalta kyseenalaista unionin yleisen tuomioistuimen presidentin valituksenalaisen määräyksen 27 kohdassa esittämää oletusta, jonka mukaan vakavien ja korjaamattomien vahinkojen, joihin Ranskan tasavalta vetoaa, toteutuminen edellyttää SNCM:n konkurssia. Näin ollen on niin, kuten Ranskan tasavalta itse perustellusti väittää, että koska riidanalaisella päätöksellä ei aseteta SNCM:lle, joka ei ole sen adressaatti, palauttamisvelvollisuutta, kyseisellä yhtiöllä ei ole riskiä konkurssiin asettamisesta niin pitkään, kun kansalliset viranomaiset eivät ole ryhtyneet sitoviin toimenpiteisiin kyseessä olevan tuen takaisin perimiseksi. Niinpä on katsottava, ettei kyseinen jäsenvaltio voi tällaisessa tilanteessa vedota väitetyn vakavan ja korjaamattoman vahingon todennäköiseen toteutumiseen, koska kyseiset viranomaiset eivät ole ryhtyneet tällaisiin toimenpiteisiin.

24

Ranskan tasavallan väitteistä, joissa korostetaan sen ”ristiriitaisuutta”, että jäsenvaltion on ryhdyttävä sitoviin toimenpiteisiin tuen takaisin perimiseksi saadakseen lykättyä saman tuen takaisin perimiseen velvoittavan päätöksen täytäntöönpanoa, on riittävää muistuttaa, että [SEUT 108] artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22.3.1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (EYVL L 83, s. 1) 14 artiklan 3 kohdan mukaisen jäsenvaltion myöntämän tuen takaisin perimistä tuen sisämarkkinoille soveltumattomuuden vuoksi koskevan menettelyn pakollinen aloittaminen merkitsee, että kyseisen jäsenvaltion on ryhdyttävä vastoin omaa tahtoaan oikeudellisesti sitoviin toimenpiteisiin unionin oikeuteen perustuvien velvollisuuksiensa noudattamiseksi.

25

Lisäksi on todettava, kuten unionin yleisen tuomioistuimen presidentti muistuttaa perustellusti valituksenalaisen määräyksen 14 kohdassa, että SEUT 278 artiklassa vahvistetaan periaate, jonka mukaan kanteella ei ole lykkäävää vaikutusta, ja että toimen, jonka kumoamista on vaadittu, täytäntöönpanon lykkääminen on poikkeus, jota oikeussubjekteilla on mahdollisuus hakea saman määräyksen nojalla.

26

Tästä seuraa, että se, että jäsenvaltion on ryhdyttävä sitoviin toimenpiteisiin tuen takaisin perimiseksi, vaikka se on hakenut unionin tuomioistuimissa sellaisen komission päätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä, jossa se velvoitetaan ryhtymään samoihin toimenpiteisiin, perustuu menettelysääntöihin sekä unionin oikeuden mukaiseen komission ja kansallisten viranomaisten väliseen toimivallanjakoon.

27

Niinpä on todettava, ettei unionin yleisen tuomioistuimen presidentti tehnyt oikeudellista virhettä, kun hän sitoi kiireellisyysedellytyksen täyttymisen siihen, että toimivaltaiset kansalliset viranomaiset ryhtyvät sitoviin toimenpiteisiin kyseessä olevan tuen takaisin perimiseksi. Koska unionin yleisen tuomioistuimen presidentti myös totesi erityisesti valituksenalaisen määräyksen 33 ja 37 kohdassa – Ranskan tasavallan moittimatta häntä tältä osin tosiseikkojen huomioon ottamisesta vääristyneellä tavalla –, ettei kyseinen jäsenvaltio ollut ryhtynyt tällaisiin toimenpiteisiin, hän saattoi siten todeta perustellusti valituksenalaisen määräyksen 42 kohdassa, ettei kyseinen jäsenvaltio ollut osoittanut kiireellisyysedellytyksen täyttyneen käsiteltävässä asiassa.

28

Käsiteltävänä oleva valitus on tässä tilanteessa hylättävä tarvitsematta tutkia Ranskan tasavallan väitteitä sellaisten sisäisen oikeuden muutoksenhakukeinojen olemassaolosta, joilla SNCM voisi tarvittaessa saada lykättyä sitovien toimenpiteiden, joihin Ranskan viranomaisten on ryhdyttävä, täytäntöönpanoa, koska unionin yleisen tuomioistuimen presidentti tutki tämän vain ylimääräisenä perusteluna.

29

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan, jota sovelletaan saman työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla muutoksenhakumenettelyyn, asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska komissio on vaatinut oikeudenkäyntikulujen korvaamista ja Ranskan tasavalta on hävinnyt asian, viimeksi mainittu on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuimen varapresidentti on määrännyt seuraavaa: