20.7.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 207/30

1)

Kun on niin, että SEUT 45 artiklan 4 kohdassa määrättyä rajoitusta ei voida soveltaa esillä olevaan tapaukseen [– jonkin muun unionin jäsenvaltion kansalaisen nimittäminen satamaviranomaisen, oikeushenkilön joka on luonteeltaan julkisoikeudellinen laitos, johtajan tehtävään –], sillä määräys koskee [– –] julkishallinnon työsuhteita (mistä esillä olevassa asiassa ei ole kyse), onko tästä huolimatta säännöstä, jolla satamaviranomaisen johtajan luottamustehtävän, jota voidaan laajasti tulkiten kuitenkin pitää ”työnä”, hoitaminen on varattu ainoastaan Italian kansalaisille, pidettävä SEUT 45 artiklassa kiellettynä kansalaisuuteen perustuvana syrjintänä?

2)

Voidaanko sen, että italialaisen satamaviranomaisen johtajan tehtävää hoitaa jonkin muun unionin jäsenvaltion kansalainen, katsoa — muulla tavoin — kuuluvan SEUT 49 artiklassa ja sitä seuraavissa artikloissa määrätyn sijoittautumisvapauden piiriin, ja onko tällaisessa tapauksessa kansallisessa oikeudessa voimassa oleva kielto, jonka mukaan tehtävää ei voi hoitaa muu kuin Italian kansalainen, katsottava kansalaisuuteen perustuvaksi syrjinnäksi vai voidaanko tämän katsoa jäävän SEUT 51 artiklan ulkopuolelle?

3)

Voidaanko sitä, että italialaisen satamaviranomaisen johtajan tehtävää hoitaa jonkin muun unionin jäsenvaltion kansalainen, pitää — toissijaisesti — direktiivissä 2006/123/EY (1) tarkoitettuna palvelun suorittamisena, onko satamapalvelujen sulkemisella direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle merkitystä nyt käsiteltävässä tapauksessa, ja jos ei ole, onko kansallisessa oikeudessa voimassa oleva mainitun tehtävän hoitamista koskeva kielto kansalaisuuteen perustuvaa syrjintää vai ei?

4)

Viimesijaisesti kysytään, [– –] voidaanko sen, että italialaisen satamaviranomaisen johtajan tehtävää hoitaa jonkin muun unionin jäsenvaltion kansalainen, ellei sitä voida sijoittaa johonkin edellä mainituista vaihtoehdoista — kuitenkin — katsoa kuuluvan yleisemmällä tasolla Euroopan unionin perusoikeuskirjan 15 artiklassa tarkoitetulla tavalla jokaisen unionin kansalaisen ”oikeuteen tehdä työtä ja sijoittautua tai tarjota palveluja missä tahansa jäsenvaltiossa”, SEUT 45 ja 49 artiklassa ja niitä seuraavissa artikloissa sekä palveluista sisämarkkinoilla annetussa direktiivissä 2006/123 olevista ”toimialoja” koskevista erillismääräyksistä ja -säännöksistä huolimatta, ja onko tämän vuoksi kansallisessa oikeudessa voimassa oleva mainitun tehtävän hoitamiseen kohdistuva kielto ristiriidassa sen vastaavalla tavalla yleisen kiellon kanssa, joka koskee kansalaisuuteen perustuvaa syrjintää ja josta määrätään Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 artiklan 2 kohdassa vai ei?