Valitus, jonka Groupement des cartes bancaires (CB) on tehnyt 8.2.2013 unionin yleisen tuomioistuimen (seitsemäs jaosto) asiassa T-491/07, CB v. komissio, 29.11.2012 antamasta tuomiosta

(Asia C-67/13 P)

2013/C 114/38

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Groupement des cartes bancaires (CB) (edustajat: avocat F. Pradelles ja abogado J. Ruiz Calzado)

Muut osapuolet: Euroopan komissio, BNP Paribas, BPCE, aiemmin Caisse Nationale des Caisses d’Epargne et de Prévoyance (CNCEP) ja Société générale

Vaatimukset

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valituksensa tueksi valittaja vetoaa kolmeen valitusperusteeseen.

Ensinnäkin valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisia virheitä soveltaessaan käsitettä, jonka mukaan toimenpide on kilpailunrajoitus tavoitteensa perusteella.

Unionin yleinen tuomioistuin on valittajan mukaan tehnyt oikeudellisia virheitä soveltaessaan SEUT 101 artiklan 1 kohtaa siltä osin kuin on kyse Groupement des cartes bancaires ”CB”:n (jäljempänä yhteenliittymä) toimenpiteiden sisällöstä. Tarkemmin sanottuna unionin yleinen tuomioistuin on muun muassa tulkinnut virheellisesti käsitettä, jonka mukaan käytäntö on kilpailua rajoittava tavoitteensa perusteella, koskevaa oikeuskäytäntöä, kun se on katsonut, että edellä mainitut toimenpiteet olivat tavoitteensa perusteella kilpailunrajoitus, vaikkei niissä sellaisinaan piillyt lainkaan riittävästi haitallisuutta kilpailun kannalta. Unionin yleinen tuomioistuin on lisäksi valittajan mukaan tehnyt muita oikeudellisia virheitä, kun se on ottanut huomioon kyseisten toimenpiteiden käyttöönoton syntyhistorian. Se on nimittäin tulkinnut virheellisesti oikeuskäytäntöä, joka liittyy yritysten yhteenliittymän päätöksen käsitteeseen yhteenliittymän tahdon ilmauksena, ja se on vääristellyt sille esitettyjä todisteita väittääkseen, että yhteenliittymällä oli riidanalaisista toimenpiteistä päättäessään kilpailunvastainen aikomus.

Unionin yleinen tuomioistuin teki myös oikeudellisia virheitä SEUT 101 artiklan 1 kohdan soveltamisessa siltä osin kuin on kyse yhteenliittymän toimenpiteiden tavoitteista. Tarkemmin sanottuna unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi valittajan mukaan virheellisesti oikeuskäytäntöä, kun se katsoi, että vapaamatkustusta vastaan taisteleminen, joka on yhteenliittymän hyväksymien toimenpiteiden oikeutettu tavoite, jonka unionin yleinen tuomioistuin on hyväksynyt, voitiin ottaa huomioon vain SEUT 101 artiklan 3 kohdan osalta, mutta ei SEUT 101 artiklan 1 kohdan osalta.

Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin teki valittajan mukaan oikeudellisia virheitä soveltaessaan SEUT 101 artiklan 1 kohtaa siltä osin kuin kyse on yhteenliittymän toimenpiteiden asianmukaisesta asiayhteydestä. Tarkemmin sanottuna unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi valittajan mukaan virheellisesti oikeudellisen asiayhteyden huomioimista koskevaa oikeuskäytäntöä, koska se ei noudattanut velvollisuuttaan ottaa huomioon saadut kokemukset. Se tulkitsi erityisesti virheellisesti asiassa C-209/07, Beef Industry Development ja Barry Brothers, 20.11.2008 annettua tuomiota, koska se halusi rinnastaa mainitun tuomion nyt käsiteltävään asiaan, vaikka kyseiset tilanteet olivat perustavanlaatuisesti erilaisia. Unionin yleinen tuomioistuin teki lisäksi useita oikeudellisia virheitä ottaessaan huomioon taloudellisen asiayhteyden ja markkinoiden kaksipuolisen toiminnan nyt käsiteltävässä asiassa. Unionin yleinen tuomioistuin jätti lopuksi huomiotta monitahoisia taloudellisia arviointeja koskevan valvontansa laatua ja ulottuvuutta koskevan oikeuskäytännön, koska se pidättäytyi suorittamasta sen tehtävänä olevaa vähimmäisvalvontaa.

Toiseksi valittaja katsoo, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisia virheitä soveltaessaan vaikutustensa perusteella kilpailunrajoituksena pidettävän toimenpiteen käsitettä. Unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisia virheitä tutkiessaan yhteenliittymän toimenpiteiden vaikutuksia. Koska se ei vastannut valittajan kanneperusteisiin, jotka koskivat kyseisten toimenpiteiden väitetysti kilpailunvastaisia vaikutuksia, se ei noudattanut perusteluvelvollisuuttaan.

Kolmanneksi unionin yleinen tuomioistuin loukkasi suhteellisuusperiaatetta ja oikeusvarmuuden periaatetta, koska se ei kumonnut komission päätöksen K(2007) 5060 lopullinen 2 artiklan 2 kohtaan sisältyvää määräystä. Suhteellisuusperiaatteen loukkaamista luonnehtii se, että komission antama määräys on pysytetty voimassa, vaikkei se ollut tarpeen väitetysti todetun kilpailusääntöjen rikkomisen lopettamiseksi ja vaikka se oli myös suhteettoman ankara tavoiteltuun päämäärään nähden. Unionin yleinen tuomioistuin loukkasi oikeusvarmuuden periaatetta lisäksi sen vuoksi, ettei se kumonnut edellä mainittua määräystä, vaikka sen sanamuoto on yleinen ja moniselitteinen, minkä vuoksi yhteenliittymälle jää epäselväksi, mihin toimenpiteisiin se voi ryhtyä taistellakseen vapaamatkustajuutta vastaan ja huolehtiakseen CB-järjestelmän suojaamisesta.