—

Latvian hallitus, asiamiehinään I. Kalniņš ja L. Skolmeistare,

—

Viron hallitus, asiamiehenään N. Grünberg,

—

Euroopan komissio, asiamiehinään N. Yerrell ja E. Kalniņš,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee ajokorteista 20.12.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/126/EY (EUVL L 403, s. 18 ja oikaisu EUVL 2009, L 19, s. 67) 12 artiklan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat yhtäältä ”VAS Ceļu satiksmes drošības direkcija” (tieturvallisuuslaitos, jäljempänä CSDD) ja Latvijas Republikas Satiksmes ministrija (Latvian liikenneministeriö) sekä toisaalta Kaspar Nīmanis ja joka koskee kieltäytymistä uusimasta Nīmanisin ajokorttia.

3

Direktiivin 2006/126 johdanto-osan toisessa perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Ajokortteja koskevat säännöt ovat välttämättömiä yhteisessä liikennepolitiikassa, auttavat liikenneturvallisuuden parantamisessa, ja ne helpottavat sellaisten henkilöiden vapaata liikkuvuutta, jotka sijoittautuvat muuhun kuin ajokortin myöntävään jäsenvaltioon – –”

4

Tämän direktiivin johdanto-osan kahdeksannen perustelukappaleen mukaan liikenneturvallisuuden vuoksi olisi säädettävä ajokortin myöntämistä koskevista vähimmäisvaatimuksista.

5

Mainitun direktiivin johdanto-osan 15 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Liikenneturvallisuuden vuoksi jäsenvaltioiden olisi voitava soveltaa kansallisia ajokorttien poisottamista, määräaikaista peruuttamista, uusimista tai lopullista peruuttamista koskevia kansallisia säännöksiä kaikkiin ajokortin haltijoihin, joiden vakinainen asuinpaikka on niiden alueella.”

6

Direktiivin 2006/126 2 artiklan 1 kohdan mukaan ”jäsenvaltioiden antamat ajokortit on tunnustettava vastavuoroisesti”.

7

Direktiivin 7 artiklassa säädetään:

”1.   Ajokortin myöntämiseen sovelletaan seuraavia edellytyksiä:

– –

– –

3.   Ajokortti voidaan uusia sen hallinnollisen voimassaoloajan päättyessä seuraavin edellytyksin:

– –

– –

5.   – – Ajokortin myöntävän jäsenvaltion on varmistettava huolellisesti, että kyseessä oleva henkilö täyttää tämän artiklan 1 kohdassa esitetyt vaatimukset, ja sovellettava kansallisia ajo-oikeuden lopullista peruuttamista tai poisottamista koskevia kansallisia säännöksiä, jos todetaan, että ajokortti on myönnetty, vaikka vaatimuksia ei ole täytetty, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 artiklan soveltamista.”

8

Direktiivin 2006/126 12 artiklassa säädetään:

”Tässä direktiivissä ’vakinaisella asuinpaikalla’ tarkoitetaan paikkaa, jossa henkilö asuu tavanomaisesti eli vähintään 185 päivää kalenterivuodessa sellaisten henkilökohtaisten ja ammatillisten siteiden vuoksi tai, jos kyse on henkilöstä, jolla ei ole ammatillisia siteitä, sellaisten henkilökohtaisten siteiden vuoksi, jotka osoittavat läheistä yhteyttä tämän henkilön ja hänen asuinpaikkansa välillä.

Jos henkilön ammatilliset siteet ja henkilökohtaiset siteet ovat eri paikoissa ja henkilö tästä syystä asuu vuorotellen kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa olevissa eri paikoissa, hänen vakinaisena asuinpaikkanaan pidetään sitä paikkaa, jossa hänen henkilökohtaiset siteensä ovat, jos hän palaa sinne säännöllisesti. Viimeksi mainitun edellytyksen ei tarvitse täyttyä, jos henkilö asuu jäsenvaltiossa suorittaakseen siellä tietyn ajan kestävän tehtävän. Opiskelu yliopistossa tai muussa koulussa ei merkitse vakinaisen asuinpaikan muutosta.”

9

Tieliikennelain (Ceļu satiksmes likums) (sellaisena kuin se on ollut voimassa 1.1.2013 lähtien) 22 §:n 1 momentin 1 kohdassa säädetään, että jokainen laissa säädetyn iän saavuttanut henkilö, jonka vakinainen asuinpaikka on Latviassa tai joka voi näyttää toteen, että hän on opiskellut Latviassa vähintään viimeiset kuusi kuukautta, voi saada oikeuden kuljettaa moottoriajoneuvoja ja ajokortin.

10

Mainitussa säännöksessä säädetään seuraavaa:

”– – Tämän säännöksen mukaan henkilöllä katsotaan olevan vakinainen asuinpaikka Latviassa, jos jokin seuraavista edellytyksistä täyttyy:

11

Kotipaikan rekisteröintiä koskevan lain (Dzīvesvietas deklarēšanas likums) 1 §:n mukaan kyseisen lain tarkoituksena on varmistaa, että jokainen voidaan tavoittaa asioissa, jotka koskevat hänen oikeussuhteitaan valtioon ja paikallishallintoon.

12

Lain 2 §:ssä velvoitetaan henkilöt rekisteröimään kotipaikkansa sekä määritetään tätä varten ilmoitettavat tiedot ja rekisteröitymismenettely. Lakia sovelletaan henkilöihin, joiden kotipaikka on Latvian tasavallassa. Kotipaikan rekisteröinti ei yksinään synnytä yksityisoikeudellisia velvoitteita.

13

Lain 3 §:n mukaan kotipaikalla tarkoitetaan henkilön vapaasti valitsemaa paikkaa ja sillä sijaitsevaa kiinteistöä (ja näitä tarkoittavaa osoitetta), jossa henkilön suorana tai epäsuorana tarkoituksena on asua, jossa asuminen on laillista ja josta henkilö voidaan tavoittaa siltä osin kuin on kyse hänen oikeussuhteistaan valtioon ja paikallishallintoon. Henkilön katsotaan kyseisen pykälän mukaan asuvan kiinteistössä laillisesti, jos hän omistaa sen, jos hän on vuokrannut sen asunnoksi tai toimitilaksi tai jos hänellä on siihen käyttöoikeus avio-, sukulaisuus- tai lankoussuhteen perusteella tai muuten lain tai sopimuksen nojalla. Lain 3 §:ssä velvoitetaan henkilöt rekisteröimään kotipaikkansa sekä määritetään tätä varten ilmoitettavat tiedot ja rekisteröitymismenettely.

14

Kaspars Nīmanisille myönnettiin Latviassa ajokortti 13.12.2000, jolloin hänen rekisteröity kotipaikkansa oli Latviassa. Ajokortin voimassaoloajaksi määritettiin 10 vuotta Latvian lain säännösten mukaisesti.

15

Väestötietojärjestelmän tietojen mukaan Nīmanisilla ei helmikuun 2002 jälkeen ole ollut rekisteröityä kotipaikkaa Latviassa. Nīmanis kuitenkin väittää, että hänellä on oikeus saada ajokorttinsa uusituksi Latviassa, koska hänen vakinainen asuinpaikkansa on Latviassa.

16

Ajokorttinsa uusimiseksi Nīmanis esitti hakemuksen CSDD:lle, joka tutkittuaan väestötietojärjestelmän tiedot totesi, ettei hänellä ollut rekisteröityä kotipaikkaa Latviassa.

17

CSDD kieltäytyi 30.12.2010 tekemällään päätöksellä uusimasta Nīmanisin ajokorttia, koska sen myöntäminen edellytti 185 vuorokauden vuotuista oleskelua Latviassa ja kotipaikan rekisteröintiä Latvian lainsäädännön mukaisesti.

18

Tutkittuaan Nīmanisin tekemän oikaisuvaatimuksen Latvijas Republikas Satiksmes ministrija katsoi 3.2.2011 tekemällään päätöksellä, että CSDD:n tekemä päätös oli tieliikennelain 22 §:n mukainen.

19

Nīmanis nosti l’Administratīvā rajona tiesassa (piirikunnallinen hallintotuomioistuin) kanteen, jossa hän vaati itselleen edullisen hallintopäätöksen tekemistä eli ajokorttinsa uusimista.

20

Administratīvā apgabaltiesa (alueellinen hallintotuomioistuin) määräsi 3.6.2011 antamallaan tuomiolla turvaamistoimia ja velvoitti CSDD:n uusimaan Nīmanisin ajokortin.

21

Administratīvā rajona tiesa totesi 3.4.2012 antamassaan tuomiossa, että voimassa olleen lainsäädännön perusteella CSDD ei voinut vedota rekisteröityä kotipaikkaa koskevaan vaatimukseen, koska siinä vaiheessa, kun Nīmanisin ajokortin uudistaminen evättiin, Latvian lainsäädäntöön ei ollut vielä sisällytetty vaatimusta, jonka mukaan ajokortin uusimiseksi Latviassa hakijalla on oltava rekisteröity kotipaikka Latviassa.

22

Mainittu tuomioistuin katsoi perusteettomaksi Latvijas Republikas Satiksmes ministrijan päätöksen, jonka mukaan vain rekisteröity kotipaikka voi muodostaa näytön siitä, että hakijalla on vakinainen asuinpaikka Latviassa tai että tämä oleskelee vähintään 185 päivää kalenterivuodessa Latviassa. Nämä hakijan vakinaista asuinpaikkaa koskevat tosiseikat voidaan todistaa muilla keinoin kuin pelkästään väestötietojärjestelmään kirjatuilla hakijan rekisteröityä asuinpaikkaa koskevilla tiedoilla.

23

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmentää, ettei Administratīvā rajona tiesa käsiteltävänä olevassa asiassa ole mitenkään katsonut, että Nīmanisin kansalaisuus olisi asetettu kiistanalaiseksi tai olisi esitetty muita seikkoja, jotka todistaisivat, ettei Nīmanisin vakinainen asuinpaikka olisi Latviassa tai ettei hän oleskelisi vähintään 185:tä päivää kalenterivuodessa Latviassa.

24

CSDD valitti tästä Administratīvā rajona tiesan päätöksestä Administratīvā apgabaltiesaan ja esitti muun muassa seuraavat väitteet.

25

Direktiivissä 2006/126 vahvistetaan CSDD:n mukaan säännöt ajokortin myöntämistä koskevien menettelyjen ja kriteerien yhdenmukaistamiseksi koko Euroopan unionissa, jotta varmistetaan yhtäältä, etteivät henkilöt, jotka syystä tai toisesta eivät voi saada ajokorttia omassa asuinvaltiossaan, käytä väärin mahdollisuutta hakea ajokorttia toisessa jäsenvaltiossa, ja toisaalta, että henkilön kotipaikka on vain yksi näistä kriteereistä ajokorttien myöntämiseksi. CSDD lisää, että jos siis Nīmanis haluaisi hakea ajokorttia jossakin toisessa Euroopan unionin jäsenvaltiossa kuin Latviassa, kyseisen edellytyksen täyttyminen tarkistettaisiin myös siellä. Samaan tapaan myös CSDD tarkistaa myöntäessään ajokortteja toisten jäsenvaltioiden kansalaisille, täyttyvätkö Latvian tieliikennelaissa ja hallituksen asetuksissa annetuissa soveltamissäännöissä säädetyt edellytykset. Jos siis kyseinen henkilö ei ole rekisteröinyt kotipaikakseen paikkaa Latviassa ja jos väestötietojärjestelmässä ei ole tästä tietoja, ajokorttihakemus hylätään.

26

Kotipaikan rekisteröinti ei muutoinkaan ole CSDD:n mukaan pelkkä muodollisuus, koska se on olennainen myös muiden kysymysten osalta.

27

Latvijas Republikas Satiksmes ministrija osallistuu muuna osapuolena CSDD:n Administratīvā rajona tiesan antamasta tuomiosta vireille panemaan muutoksenhakuun.

28

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmentää, että latvialaisten tuomioistuinten oikeuskäytännön mukaan tuomioistuimen on hakijalle edullisen hallintopäätöksen tekemistä koskevaa vaatimusta tutkiessaan tarkistettava, onko hakijalla käsiteltävän asian olosuhteissa oikeus tällaiseen hallintopäätökseen. Tämä näkökohta on kuitenkin tarkistettava asian käsittelyajankohtana vallitsevien tosiseikkojen ja voimassa olevan lainsäädännön perusteella. Tuomioistuin ei voi asettaa viranomaiselle velvoitteita soveltamalla ratkaisussaan säännöksiä, jotka eivät enää ole voimassa.

29

Kantajalle edullisen hallintopäätöksen tekemistä koskevan vaatimuksen eli tässä tapauksessa ajokortin uusimista koskevan hakemuksen ratkaistessaan ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tämän oikeuskäytännön mukaisesti otettava huomioon ratkaisun antamishetkellä voimassa oleva lainsäädäntö.

30

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa, että tieliikennelain 22 §:n säännökset, joiden mukaan hakijalla on oltava rekisteröity kotipaikka Latviassa saadakseen ajokortin, annettiin direktiivin 2006/126 saattamiseksi osaksi Latvian lainsäädäntöä.

31

Pääasian ratkaisemiseksi on määritettävä, voiko Nīmanis ajokorttinsa uusimiseksi todistaa asuvansa vakinaisesti Latviassa ainoastaan osoittamalla, että hänellä on väestötietojärjestelmään rekisteröity kotipaikka Latvian alueella.

32

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan Latvian lainsäädännön edellyttämän kotipaikkaa koskevan rekisteröinnin tarkoituksena on varmistaa, että jokainen henkilö voidaan tavoittaa asioissa, joissa on kyse hänen suhteistaan valtioon. Rekisteröidyn kotipaikan puuttuminen ei vielä yksinään merkitse, ettei henkilö asu Latviassa.

33

Kyseinen tuomioistuin korostaa myös, että jos henkilöllä on vakinainen asuinpaikka Latviassa ilman, että hänellä on rekisteröityä kotipaikkaa Latviassa, hänellä ei myöskään ole oikeutta saada ajokorttia muussa Euroopan unionin jäsenvaltiossa, koska hän Latviassa vakinaisen asuinpaikan omaavana ei täytä direktiivissä 2006/126 säädettyä vaatimusta vakinaisesta asuinpaikasta tällaisen muun jäsenvaltion alueella.

34

Administratīvā apgabaltiesa on siis epävarma siitä, onko Latvian kansallinen lainsäädäntö yhteensopivaa direktiivin 2006/126 12 artiklan ja sen johdanto-osan toisessa perustelukappaleessa määriteltyjen tavoitteiden kanssa, joita ovat tavoite parantaa liikenneturvallisuutta ja tavoite helpottaa sellaisten henkilöiden, jotka muuttavat asumaan muuhun kuin ajokortin myöntävään jäsenvaltioon, vapaata liikkuvuutta, minkä vuoksi se on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko [direktiivin 2006/126] 12 artiklaa luettuna yhdessä sen johdanto-osan toisen perustelukappaleen ensimmäisen virkkeen kanssa tulkittava siten, että se on esteenä sellaiselle jäsenvaltion lainsäädännölle, jonka mukaan henkilö voi todistaa asuvansa vakinaisesti kyseisessä valtiossa (Latvia) ainoastaan osoittamalla, että hänellä on siellä rekisteröity kotipaikka? 'Rekisteröidyllä kotipaikalla' tarkoitetaan henkilön kansalliseen lainsäädäntöön perustuvaa velvollisuutta rekisteröityä valtion väestötietojärjestelmään ilmoittaakseen, mistä osoitteesta hänet voidaan tavoittaa asioissa, jotka koskevat hänen oikeussuhteitaan valtioon ja paikallishallintoon.”

35

Ennakkoratkaisukysymyksellään kansallinen tuomioistuin haluaa lähinnä tietää, onko direktiivin 2006/126 12 artiklaa tulkittava siten, että se on esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jonka mukaan ainoa keino, jolla ajokortin myöntämistä tai sen uusimista tässä jäsenvaltiossa hakeva henkilö voi todistaa täyttävänsä 12 artiklassa tarkoitettua vakinaista asuinpaikkaa kyseisessä jäsenvaltiossa koskevan edellytyksen, josta säädetään tämän direktiivin 7 artiklan 1 kohdan e alakohdassa ja 3 kohdan b alakohdassa (jäljempänä vakinaista asuinpaikkaa koskeva edellytys), on se, että hän osoittaa rekisteröineensä kotipaikkansa tämän jäsenvaltion alueelle.

36

Aluksi on todettava, että vakinaista asuinpaikkaa koskevan edellytyksen noudattaminen muodostaa olennaisen osan tällä direktiivillä käyttöön otettua järjestelmää, jonka kulmakivenä on ajokorttien vastavuoroisen tunnustamisen periaate (ks. vastaavasti tuomio Hofmann, C-419/10, EU:C:2012:240, 78 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

37

Unionin tuomioistuin on todennut, että vakinaista asuinpaikkaa koskevan edellytyksen tarkoituksena on muun muassa torjua ”ajokorttiturismia” tilanteessa, jossa ajokortin myöntämisedellytyksiä koskevia jäsenvaltioiden säännöstöjä ei ole täydellisesti yhdenmukaistettu, ja tämä edellytys on välttämätön, jotta ajoneuvon kuljettamiseen soveltuvuutta koskevan edellytyksen noudattamista voidaan valvoa (ks. yhteisön ajokorteista 29.7.1991 annetun neuvoston direktiivin 91/439/EY (EYVL L 237, s. 1) 7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetystä vakituista asuinpaikkaa koskevasta edellytyksestä tuomio Wiedeman ja Funk, C-329/06 ja C-343/06, EU:C:2008:366, 69 kohta; tuomio Zerche ym., C-334/06–C-336/06, EU:C:2008:367, 66 kohta ja tuomio Grasser, C-184/10, EU:C:2011:324, 27 kohta).

38

Unionin tuomioistuin on myös todennut, että tietyissä tapauksissa vakinaista asuinpaikkaa koskevan edellytyksen noudattamatta jättäminen voi kuitenkin jo yksinään olla sellainen syy, jonka vuoksi jäsenvaltio saa kieltäytyä tunnustamasta toisen jäsenvaltion myöntämää ajokorttia (ks. direktiivin 91/439 7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetystä vakituista asuinpaikkaa koskevasta edellytyksestä tuomio Apelt, C-224/10, EU:C:2011:655, 34 kohta ja tuomio Akyüz, C-467/10, EU:C:2012:112, 61 kohta).

39

Ainoastaan ajokortin myöntävä jäsenvaltio on kelpoinen tutkimaan vakinaista asuinpaikkaa koskevan edellytyksen noudattamisen (ks. vastaavasti määräys Wierer, C-445/08, EU:C:2009:443, 55 kohta). Tätä sääntöä sovelletaan myös siihen jäsenvaltioon, jossa ajokortin haltija hakee sen uusimista.

40

Näin ollen viranomaisten, jotka vastaavat jäsenvaltiossa ajokorttien myöntämisestä tai uusimisesta, on voitava luotettavalla tavalla varmistua siitä, että hakija tosiasiallisesti täyttää vakinaista asuinpaikkaa koskevan edellytyksen.

41

Direktiivin 2006/126 7 artiklan 5 kohdan toisen alakohdan mukaan ajokortin myöntävän jäsenvaltion on varmistettava huolellisesti, että kyseessä oleva henkilö täyttää 7 artiklan 1 kohdassa esitetyt vaatimukset, joihin vakinaista asuinpaikkaa koskeva edellytys kuuluu.

42

Vaikka direktiivin 2006/126 12 artiklassa esitetään edellytykset, joiden perusteella vakinainen asuinpaikka voidaan direktiiviä sovellettaessa määrittää, on todettava, että direktiivissä ei lainkaan säädetä siitä, millä keinoilla tällaisen asuinpaikan olemassaolo voidaan näyttää toteen niille viranomaisille, jotka vastaavat ajokorttien myöntämisestä tai uusimisesta.

43

Vaikka yhtäältä pitää paikkansa, että niiden keinojen määrittäminen, joilla vakinaista asuinpaikkaa koskevan edellytyksen täyttyminen voidaan todistaa niille viranomaisille, jotka vastaavat ajokortin myöntämisestä tai uusimisesta, kuuluu jäsenvaltion toimivaltaan, ja toisaalta, että direktiivissä 2006/126 ainoastaan säädetään, kuten sen johdanto-osan kahdeksannesta perustelukappaleesta käy ilmi, jäsenvaltioille asetetuista ajokortin myöntämistä koskevista vähimmäisvaatimuksista, direktiivin 12 artiklasta, luettuna yhdessä 7 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja 3 kohdan b alakohdan kanssa, käy ilmi, että tulos, jota jäsenvaltiolta odotetaan näiden säännösten mukaisesti, muodostuu sen määrittämisestä, täyttyvätkö 12 artiklassa luetellut kriteerit, joilla osoitetaan, että henkilöllä on vakinainen asuinpaikka niiden alueella, sen tutkimiseksi, että kyseinen henkilö täyttää vakinaista asuinpaikkaa koskevan edellytyksen.

44

Vakinaista asuinpaikkaa koskevan edellytyksen täyttämisen todistamiselle asetetut vaatimukset eivät siten saa ylittää sitä, mikä on tarpeen, jotta jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset, jotka vastaavat ajokorttien myöntämisestä tai uusimisesta, voivat varmistua, että hakija täyttää mainitun edellytyksen direktiivin 2006/126 12 artiklassa lueteltujen kriteerien perusteella.

45

Se seikka, että jäsenvaltio ajokortin myöntämiseksi ja uusimiseksi vaatii, että hakija on rekisteröinyt kotipaikkansa tähän jäsenvaltioon, muodostaa ilmeisesti asianmukaisen keinon, joka helpottaa toimivaltaisia viranomaisia tarkistamaan, täyttyykö vakinaista asuinpaikkaa koskeva edellytys.

46

Tämä ajokortin hakijalle asetettu ehdoton velvollisuus rekisteröidä kotipaikkansa tämän jäsenvaltion alueelle, samalla kun hakijalta evätään muut keinot todistaa se, että hän täyttää direktiivin 2006/125 12 artiklassa luetellut kriteerit, ylittää kuitenkin sen, mikä on tarpeen, jotta toimivaltaiset viranomaiset voivat varmistua siitä, että hakija täyttää vakinaista asuinpaikkaa koskevan edellytyksen.

47

Direktiivin 2006/126 12 artiklassa säädetään nimittäin vakinaista asuinpaikkaa koskevan edellytyksen osalta joukko objektiivisia kriteerejä, joiden perusteella voidaan selvittää, onko hakijalla vakinainen asuinpaikka tämän jäsenvaltion alueella.

48

On kuitenkin mahdollista, että hakija täyttää nämä kriteerit, joiden perusteella voidaan selvittää hänen vakinaisen asuinpaikkansa olevan jäsenvaltion alueella, vaikkei hänellä olekaan rekisteröityä kotipaikkaa tässä jäsenvaltiossa, mistä näyttäisi olevan kyse Nīmanisin tapauksessa. Näissä olosuhteissa myös muut jäsenvaltiot voisivat ja niiden pitäisikin hylätä Nīmanisin ajokorttihakemus vakinaista asuinpaikkaa koskevan edellytyksen perusteella, koska hänellä ei ole näissä jäsenvaltioissa direktiivin 2006/126 12 artiklassa tarkoitettua vakinaista asuinpaikkaa.

49

Asianomainen voisi näin menettää mahdollisuuden saada ajokortti unionin alueella, vaikka hänellä olisi direktiivin 2006/126 12 artiklassa tarkoitettu vakinainen asuinpaikka jonkin jäsenvaltion alueella.

50

Jäsenvaltion lainsäädäntö, jonka mukaan ajokortin hakijan ainoa keino todistaa toimivaltaisille viranomaisille, että hän täyttää vakinaista asuinpaikkaa koskevan edellytyksen, on osoittaa rekisteröineensä kotipaikkansa tähän jäsenvaltioon, on siten liian poissulkeva. Tällainen lainsäädäntö asettaa nimittäin etusijalle yhden osatekijän, joka ei heijasta kaikkia direktiivin 2006/126 12 artiklassa lueteltuja kriteerejä, koska se sulkee pois kaikki muut tässä artiklassa tarkoitettuihin tilanteisiin kuuluvat osatekijät.

51

Kaiken edellä esitetyn perusteella ennakkoratkaisukysymykseen on vastattava, että direktiivin 2006/126 12 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jonka mukaan ainoa keino, jolla ajokortin myöntämistä tai sen uusimista tässä jäsenvaltiossa hakeva henkilö voi todistaa täyttävänsä mainitussa 12 artiklassa tarkoitettua vakinaista asuinpaikkaa kyseisessä jäsenvaltiossa koskevan edellytyksen, josta säädetään tämän direktiivin 7 artiklan 1 kohdan e alakohdassa ja 3 kohdan b alakohdassa, on se, että hän osoittaa rekisteröineensä kotipaikkansa tämän jäsenvaltion alueelle.

52

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (viides jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Ajokorteista 20.12.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/126/EY 12 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jonka mukaan ainoa keino, jolla ajokortin myöntämistä tai sen uusimista tässä jäsenvaltiossa hakeva henkilö voi todistaa täyttävänsä mainitussa 12 artiklassa tarkoitettua vakinaista asuinpaikkaa kyseisessä jäsenvaltiossa koskevan edellytyksen, josta säädetään tämän direktiivin 7 artiklan 1 kohdan e alakohdassa ja 3 kohdan b alakohdassa, on se, että hän osoittaa rekisteröineensä kotipaikkansa tämän jäsenvaltion alueelle.