1

Valituksellaan Voss of Norway ASA (jäljempänä Voss) vaatii kumottavaksi unionin yleisen tuomioistuimen tuomion Voss of Norway v. SMHV – Nordic Spirit (Sylinterimäisen pullon muoto) (T-178/11, EU:T:2013:272; jäljempänä valituksenalainen tuomio), jolla hylättiin Vossin kumoamiskanne sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) ensimmäisen valituslautakunnan 12.1.2011 tekemästä päätöksestä (asia R 785/2010-1), joka koskee Nordic Spirit AB:n (publ) (jäljempänä Nordic Spirit) ja Vossin välistä mitättömyysmenettelyä (jäljempänä riidanalainen päätös).

2

Yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 207/2009 (EUVL L 78, s. 1), joka tuli voimaan 13.4.2009, kumottiin ja korvattiin yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 40/94 (EYVL 1994, L 11, s. 1).

3

Asetuksen N:o 207/2009 7 artiklassa, jonka otsikko on ”Ehdottomat hylkäysperusteet”, säädetään seuraavaa:

”1.   Seuraavia merkkejä ei rekisteröidä:

– –

– –”

4

Tämän asetuksen 52 artiklan, jonka otsikko on ”Ehdottomat hylkäysperusteet”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Yhteisön tavaramerkki julistetaan mitättömäksi virastolle tehdy[n] vaatimukse[n] tai loukkauskanteeseen kohdistuva[n] vastakantee[n perusteella], jos:

– –”

5

Mainitun asetuksen 55 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Yhteisön tavaramerkillä ei katsota alun perin olleen tässä asetuksessa tarkoitettuja vaikutuksia niiltä osin kuin tavaramerkki on julistettu mitättömäksi kokonaan tai osittain.”

6

Sanotun asetuksen 99 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Yhteisön tavaramerkkejä käsittelevät tuomioistuimet pitävät yhteisön tavaramerkkiä pätevänä, jollei vastaaja kiistä sen pätevyyttä menettämistä tai mitättömyyttä koskevalla vastakanteella.

2.   Yhteisön tavaramerkin pätevyyttä ei voi kiistää vahvistuskanteella, joka koskee sitä, että yhteisön tavaramerkin loukkausta ei ole tapahtunut.

3.   Edellä 96 artiklan a ja c kohdassa tarkoitettujen kanteiden osalta yhteisön tavaramerkin menettämistä tai mitättömyyttä koskeva väite, joka esitetään muulla tavoin kuin vastakanteen muodossa, voidaan ottaa tutkittavaksi siltä osin kuin vastaaja vetoaa siihen, että yhteisön tavaramerkin haltija voi menettää oikeutensa riittämättömän käytön vuoksi tai koska tavaramerkki voidaan julistaa mitättömäksi vastaajan aikaisemman oikeuden vuoksi.”

7

Asetuksen N:o 40/94 täytäntöönpanosta 13.12.1995 annetun asetuksen (EY) N:o 2868/95 (EYVL L 303, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 31.3.2009 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 355/2009 (EUVL L 109, s. 3), 37 säännössä säädetään seuraavaa:

”Virastolle tehtävässä hakemuksessa [asetuksen N:o 207/2009 56 artiklan] mukaisesta [yhteisön tavaramerkin] menettämis- tai mitättömyysvaatimuksesta on oltava

– –

– –”

8

Voss sai 3.12.2004 SMHV:ssä asetuksen N:o 40/94 nojalla rekisteröinnin numerolla 3156163 jäljempänä esitetylle kolmiulotteiselle yhteisön tavaramerkille (jäljempänä kyseinen tavaramerkki):

9

Tavarat, joita varten tavaramerkin rekisteröintiä haettiin, kuuluvat tavaroiden ja palvelujen kansainvälistä luokitusta tavaramerkkien rekisteröimistä varten koskevaan 15.6.1957 tehtyyn Nizzan sopimukseen, sellaisena kuin se on tarkistettuna ja muutettuna, pohjautuvan luokituksen luokkiin 32 ja 33, ja ne vastaavat seuraavaa kuvausta:

10

Nordic Spirit teki 17.7.2008 mitättömyysvaatimuksen kyseisestä tavaramerkistä yhtäältä asetuksen N:o 40/94 51 artiklan 1 kohdan a alakohdan, luettuna yhdessä tämän asetuksen 7 artiklan 1 kohdan a–d alakohdan ja e alakohdan i–iii alakohdan kanssa, nojalla ja toisaalta mainitun asetuksen 51 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla.

11

SMHV:n mitättömyysosasto hylkäsi 10.3.2010 tekemällään päätöksellä tämän mitättömyysvaatimuksen kokonaisuudessaan.

12

Se katsoi muun muassa, ettei kyseisen tavaramerkin muoto ole ”yleinen” juomien markkinoilla ja että läpinäkyvän runko-osan ja korkin kontrastin vuoksi se erottuu huomattavasti olemassa olevista pulloista ja voi tällä perusteella toimia tavaramerkkinä.

13

Nordic Spirit teki 6.5.2010 mitättömyysosaston päätöksestä SMHV:ssä valituksen asetuksen N:o 207/2009 58–64 artiklan nojalla.

14

SMHV:n ensimmäinen valituslautakunta (jäljempänä valituslautakunta) kumosi riidanalaisella päätöksellä mainitun päätöksen ja hyväksyi mitättömyysvaatimuksen.

15

Se katsoi etenkin, että kun otetaan huomioon oikeuskäytäntö, jonka mukaan kuluttajat katsovat tällaisia tuotteita sisältävillä pulloilla olevan ensisijaisesti ainoastaan pakkaamistarkoitus (tuomio Develey v. SMHV (Muovipullon muoto), T‑129/04, EU:T:2006:84), oli katsottava, että kuluttajat lukivat pulloon asetetun etiketin tunnistaakseen tuotteen alkuperän ja erottaakseen sen muista tuotteista.

16

Valituslautakunta katsoi lisäksi, ettei ole esitetty mitään todisteita valittajan väitteiden tueksi, joiden mukaan keskivertokuluttaja voi katsoa kyseisten tuotteiden pakkauksen muodon osoitukseksi niiden kaupallisesta alkuperästä, koska tässä muodossa on sellaisia ominaispiirteitä, jotka ovat riittäviä kiinnittämään hänen huomionsa.

17

Tämä lautakunta katsoi lisäksi, ettei Voss ollut toimittanut mitään todisteita osoittaakseen Nordic Spiritin väittäneen virheellisesti, että kivennäisvesipullot tai muuta juomaa sisältävät pullot sisältävät poikkeuksetta sana- ja kuvio-osia, eivätkä kuluttajat tämän vuoksi tavallisesti tunnista kyseisen tuotteen kaupallista alkuperää pullon muotoilusta vaan näistä osista.

18

Lopuksi valituslautakunta katsoo, ettei kyseisen pullon muoto poikkea merkittävästi muiden sellaisten pakkausten muodosta, joita käytetään alkoholijuomille tai alkoholittomille juomille Euroopan unionissa, vaan että se on vain yksi muunnelma niistä.

19

Voss nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 18.3.2011 toimittamallaan kannekirjelmällä kanteen riidanalaisen päätöksen kumoamiseksi.

20

Tämän kanteen tueksi valittaja esitti neljä kanneperustetta.

21

Ensimmäinen niistä liittyi asetuksen N:o 207/2009 75 artiklan rikkomiseen siltä osin kuin valituslautakunta oli tukenut perustelunsa seikkoihin, joita ei ole saatettu valittajan tietoon ja joihin se ei ole voinut ottaa kantaa.

22

Toinen kanneperuste liittyi asetuksen N:o 207/2009 99 artiklan ja asetuksen N:o 2868/95 37 säännön b alakohdan iv alakohdan rikkomiseen siltä osin kuin valituslautakunta asetti valittajalle virheellisesti todistustaakan kyseisen tavaramerkin erottamiskyvystä, vaikka se oli rekisteröity ja sitä näin ollen koski pätevyysolettama.

23

Kolmas kanneperuste liittyi asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkomiseen ja kolmiulotteisia tavaramerkkejä koskevan oikeuskäytännön virheelliseen tulkintaan siltä osin kuin valituslautakunta sen sijaan, että se olisi soveltanut oikeuskäytännössä kolmiulotteisen tavaramerkin erottamiskyvyn arvioimiseksi silloin, kun on kyse nestemäisen tuotteen pakkaamisesta ja tämä tavaramerkki koostuu itse tuotteen ulkoasusta, määriteltyä testiä, jossa arvioidaan, poikkeaako tavaramerkki merkittävästi kyseisen alan yleisestä käytännöstä ja tavoista, sovelsi toista testiä, joka perustuu mainitulla alalla käytettäville etiketeille tai muille voimassa oleville merkitsemiskäytännöille annettavaan merkitykseen.

24

Lopuksi neljäs kanneperuste liittyi asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkomiseen ja huomattavasta poikkeamisesta juoma-alan yleisestä käytännöstä ja tavoista esitettyjen todisteiden ottamiseen huomioon vääristyneellä tavalla siltä osin kuin valituslautakunta katsoi virheellisesti, ettei kyseinen tavaramerkki ole erottamiskykyinen.

25

Suullisessa käsittelyssä unionin yleisessä tuomioistuimessa valittaja kuitenkin ilmoitti, että se luopuu ensimmäisestä kanneperusteestaan.

26

Unionin yleinen tuomioistuin totesi aluksi, että riidanalainen päätös nojautuu perusteluun, joka sisältää kaksi erillistä ja toisistaan riippumatonta osaa.

27

Unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 27 kohdassa, että riidanalaisen päätöksen 18–35 kohdassa, joka vastaa sen ”ensimmäiseksi pilariksi” kutsumaa perustelujen osaa, valituslautakunta katsoi etenkin, että on tunnettu seikka, että juomia myydään melkein aina pulloissa, tölkeissä tai muissa pakkauksissa, jotka on varustettu etiketillä tai sanallisella tai graafisella elementillä, ja että kuluttaja voi näiden seikkojen nojalla erottaa tavarat markkinoilla ja ettei Voss ollut esittänyt mitään todistetta vastakkaisten väitteidensä tueksi.

28

Unionin yleinen tuomioistuin katsoo valituksenalaisen tuomion 28 kohdassa, että riidanalaisen päätöksen 36–41 kohdassa, jotka vastaavat sen ”toiseksi pilariksi” kutsumaa perustelujen osaa, valituslautakunta arvioi itsenäisesti kyseisen tavaramerkin erottamiskykyä ja totesi etenkin, ettei kyseinen pullo eroa merkittävästi muista alkoholijuomien tai alkoholittomien juomien markkinoilla olevista pulloista, ja että se on vain muunnelma, eikä näin ollen eroa merkittävästi kyseisen alan yleisestä käytännöstä ja tavoista.

29

Unionin yleinen tuomioistuin täsmensi valituksenalaisen tuomion 29 kohdassa, että kun asianosaisilta kysyttiin tätä seikkaa suullisessa käsittelyssä, ne vahvistivat, että riidanalainen päätös nojautuu perusteluun, joka sisältää kaksi erillistä ja itsenäistä pilaria. Se myös totesi valituksenalaisen tuomion 30 kohdassa, että Voss täsmensi suullisessa käsittelyssä, että sen toinen kanneperuste kohdistui vain ensimmäiseen näistä pilareista.

30

Unionin yleinen tuomioistuin tutki kolmatta kanneperustetta siltä osin kuin se koski toista näistä pilareista, sekä neljättä kanneperustetta.

31

Ensiksi unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi kolmannen kanneperusteen siltä osin kuin se koski tätä toista pilaria.

32

Unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 55 kohdassa erityisesti, että kyseinen tavaramerkki koostuu sellaisten osien yhdistelmästä, joista jokaiselta, koska sitä voidaan yleisesti käyttää kaupankäynnissä rekisteröintihakemuksessa mainittujen tavaroiden pakkaamisessa, puuttuu näiden tavaroiden osalta erottamiskyky.

33

Unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 51 kohdassa kyseisen tavaramerkin kolmiulotteisesta muodosta, että on yleisesti tunnettu seikka, että suuressa enemmistössä markkinoilla olevista pulloista on sylinterimäinen osa. Se johti tästä, että keskivertokuluttajalle on luonnollista, että alkoholijuomien tai alkoholittomien juomien pullot ovat yleensä tämän muotoisia. Unionin yleinen tuomioistuin totesi, että kyseisen pullon ”täydellisen sylinterin” muodon ei voida, vaikka tällä osalla olisikin tietty omaleimaisuus, katsoa eroavan merkittävästi kyseisen alan yleisestä käytännöstä tai tavoista.

34

Unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 52 kohdassa läpinäkymättömästä korkista, että on vaikeaa katsoa se merkittäväksi eroksi tämän alan yleisiin käytäntöihin ja tapoihin nähden, koska on tunnettu seikka, että hyvin monet pullot suljetaan korkilla, joka on tehty eri materiaalista ja joka on erivärinen kuin pullon runko-osa.

35

Korkin halkaisijasta, joka on sama kuin pullon, unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 53 kohdassa, että se on vain muunnelma olemassa olevista muodoista eikä sen voida katsoa eroavan huomattavasti mainitun alan yleisestä käytännöstä ja tavoista, vaikka myönnettäisiin tämän osan olevan tietyssä määrin erikoinen.

36

Valituksenalaisen tuomion 57 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että sen perusteella, että moniosainen tavaramerkki koostuu vain sellaisista osista, joilta puuttuu erottamiskyky kyseisiin tavaroihin nähden, voidaan yleisenä sääntönä todeta, että tältä tavaramerkiltä puuttuu kokonaisuutena tarkastellen erottamiskyky. Se lisäsi, että tällainen toteamus voidaan osoittaa vääräksi vain, jos konkreettiset seikat, kuten muun muassa näiden erilaisten osien yhdistämistapa, osoittaa, että mainittu moniosainen tavaramerkki on kokonaisuutena tarkastellen enemmän kuin niiden osien summa, joista se koostuu.

37

Unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 58 kohdassa, että tällaiset seikat puuttuvat käsiteltävässä asiassa, kun otetaan huomioon, ettei kyseisen tavaramerkkirekisteröinnin kohteena olevan kolmiulotteisen merkin osien yhdistämistapa ole enempää kuin niiden osien summa, joista tämä tavaramerkki koostuu, eli pullo, jossa on läpinäkymätön korkki, kuten suurimmassa osassa alkoholijuomia tai alkoholittomia juomia sisältäviä pulloja kyseisillä markkinoilla.

38

Unionin yleinen tuomioistuin johti tästä valituksenalaisen tuomion 59 kohdassa, ettei valituslautakunta tehnyt virhettä katsoessaan, että unionin keskivertokuluttaja katsoo kyseisen tavaramerkin kokonaisuudessaan pelkästään muunnelmaksi niiden tuotteiden muodosta, joita varten mainitun tavaramerkin rekisteröintiä on haettu.

39

Se totesi valituksenalaisen tuomion 60 kohdassa, että valituslautakunta oli riidanalaisen päätöksen 36 kohdassa ja sitä seuraavissa kohdissa konkreettisesti soveltanut oikeuskäytännössä muodostunutta testiä arvioidakseen kolmiulotteisten merkkien erottamiskykyä, mikä edellyttää sen seikan tutkimista, poikkeaako kyseinen merkki merkittävästi kyseisen alan yleisestä käytännöstä ja tavoista, kun on kyse nestemäisen tuotteen pakkaamisesta ja kun tämä merkki koostuu itse tavaran muodosta.

40

Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi valituksenalaisen tuomion 62–91 kohdassa Vossin kanteensa tueksi esittämän neljännen kanneperusteen. Sen mukaan valituslautakunta katsoi nimittäin perustellusti, että kyseiseltä tavaramerkiltä puuttuu erottamiskyky ja ettei se tosiasiassa erotu juomien alalla usein käytetystä tuotteiden pakkauksen muodosta, vaan on pikemminkin yksi muunnelma näistä muodoista.

41

Unionin yleinen tuomioistuin katsoi myös, etteivät valittajan esittämät perusteet voi kyseenalaistaa tätä päätelmää.

42

Unionin yleinen tuomioistuin katsoi Vossin väitteestä, jonka mukaan valituslautakunta vertaillessaan sylinterimäistä muotoa sylinterin lohkoon otti vääristyneellä tavalla huomioon asiakirjoissa olevat todisteet, koska sylinterimäinen lohko on matemaattiselta kannalta aberraatio, ettei millään perusteella voida katsoa, että valituslautakunnan tarkoituksena oli riidanalaisen päätöksen 37 kohdassa antaa ilmaisulle ”sylinterimäinen lohko” matemaattinen merkitys, joka tarkoittaa ”geometrisen muodon lohkon kuvaa”. Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan sanan ”lohko” on päinvastoin katsottava tarkoittavan ”jotakin enemmän tai vähemmän erottuvista osista, joihin jokin on jaettu tai voidaan jakaa tai joista jokin koostuu” (”any of the more or less distinct parts into which something is or may be divided or from which it is made up”, Oxford Dictionary).

43

Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi valituksenalaisen tuomion 92–96 kohdassa tehottomina toisen kanneperusteen ja kolmannen kanneperusteen siltä osin kuin viimeksi mainittu kohdistui ensimmäiseen perustelupilariin, johon riidanalainen päätös perustuu.

44

Se nimittäin totesi vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti, että koska SMHV:n päätöksen päätösosa perustuu useita pilareita sisältävään perusteluun, joista kukin yksinään riittäisi perustelemaan tämän päätösosan, kyseinen päätös on lähtökohtaisesti kumottava ainoastaan siinä tapauksessa, että jokainen näistä pilareista on lainvastainen. Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan on kuitenkin niin, että vaikka oletetaan, että ensimmäiseen perustelupilariin, johon riidanalainen päätös perustuu, kohdistuvat väitteet olisivat perusteltuja, tällä ei olisi vaikutusta tämän päätöksen päätöslauselmaan, koska tämän perustelun toinen pilari ei ole lainvastainen.

45

Tältä osin unionin yleinen tuomioistuin täsmensi valituksenalaisen tuomion 95 kohdassa, että ”vaikka oletettaisiin valituslautakun[nan] katsoneen virheellisesti, että on tunnettu seikka, että juomia myydään melkein aina pulloissa, joissa on etiketti tai sanallinen tai graafinen osa, jotka ovat ilmoituksia, joiden avulla kuluttaja voi erotella tuotteet markkinoilla, eikä kantaja ole esittänyt todistetta vastakkaisten väitteidensä tueksi, näillä toteamuksilla ei ole vaikutusta päätelmään, jossa todetaan kyseisen tavaramerkin erottamiskyvyn puuttuminen ja joka perustuu [valituksenalaisen tuomion] 46–91 kohdassa oleviin lainmukaisiksi todettuihin arviointeihin”.

46

Näillä perusteilla unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi Vossin nostaman kanteen.

47

Voss vaatii, että unionin tuomioistuin

48

SMHV vaatii, että unionin tuomioistuin

49

International Trademark Association (jäljempänä INTA), joka hyväksyttiin väliintulijaksi tukemaan Vossin vaatimuksia unionin tuomioistuimen presidentin määräyksellä asiassa Voss of Norway v. SMHV (C‑445/13 P, EU:C:2014:202), vaatii, että unionin tuomioistuin

50

Voss esittää valituksensa tueksi kuusi valitusperustetta.

51

Valittaja moittii ensimmäisessä valitusperusteessaan unionin yleistä tuomioistuinta siitä, ettei tutkinut toista kanneperustetta, johon valittaja vetosi kanteensa tueksi ensimmäisessä oikeusasteessa ja joka liittyi siihen, että valituslautakunta oli asettanut sille virheellisesti todistustaakan kyseisen tavaramerkin erottamiskyvystä, vaikka viimeksi mainittu oli rekisteröity ja sitä koski pätevyysolettama.

52

Se väittää tältä osin, että unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi tämän toisen kanneperusteen pelkästään sen vuoksi, että se katsoi mielivaltaisesti tämän kanneperusteen kohdistuvan ensimmäiseen perustelupilariin, johon riidanalainen päätös perustuu, vaikka se kohdistui selvästi toiseen pilariin, sellaisena kuin se määriteltiin valituksenalaisen tuomion 28 kohdassa.

53

SMHV kiistää valittajan väitteet ja vaatii, että tämä ensimmäinen valitusperuste hylätään.

54

Voss moittii unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se on muuttanut erottamista, josta sovittiin unionin yleisen tuomioistuimen suullisessa käsittelyssä, koskevia termejä riidanalaisessa päätöksessä kehitetyn päättelyn kahden perustelupilarin välillä.

55

Valittajan mukaan ensimmäinen ja toinen pilari määriteltiin valituksenalaisen tuomion 27 ja 28 kohdassa päinvastoin kuin unionin yleisen tuomioistuimen suullisessa käsittelyssä.

56

Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se ei tutkinut Vossin kanteensa tueksi ensimmäisessä oikeusasteessa esittämää toista kanneperustetta, jonka mukaan valituslautakunta oli asettanut sille virheellisesti todistustaakan kyseisen tavaramerkin erottamiskyvystä.

57

Tästä on todettava, että – kuten ilmenee unionin yleisen tuomioistuimen suullisen käsittelyn pöytäkirjasta, joka annettiin tiedoksi valittajalle faksitse 13.3.2013 – valittaja myönsi yhtäältä, että riidanalainen päätös nojautui kaksi itsenäistä pilaria sisältävään perusteluun, joista ensimmäinen ilmenee riidanalaisen päätöksen 18–35 kohdasta ja toinen sen 36–41 kohdasta, ja toisaalta, että sen toinen kanneperuste ei kohdistunut 36–41 kohdassa esitettyihin perusteluihin.

58

Lisäksi on todettava, että vaikka tämä toinen kanneperuste, johon vedottiin unionin yleisessä tuomioistuimessa, kohdistuisi valittajan väittämällä tavalla toiseen pilariin, on todettava, että – kuten valituksenalaisen tuomion 28 ja 50 kohdasta ilmenee – valituslautakunta analysoi riidanalaisen päätöksen 36–41 kohdassa kyseisen tavaramerkin erottamiskykyä itsenäisesti eikä asettanut Vossille todistustaakkaa tällaisen ominaispiirteen olemassaolosta.

59

Tämän vuoksi Vossin esittämä ensimmäinen valitusperuste on hylättävä perusteettomana.

60

Valittaja moittii toisessa valitusperusteessaan unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se tulkitsi virheellisesti asetuksen N:o 207/2009 99 artiklaa sekä asetuksen N:o 2868/95 37 säännön b alakohdan iv alakohtaa, koska se käänsi valituksenalaisen tuomion 57 ja 58 kohdassa todistustaakan, joka oli pelkästään Nordic Spiritillä sen ollessa kyseisen tavaramerkin mitätöintiä vaatinut osapuoli, ja asetti valittajalle velvollisuuden näyttää toteen mainitun tavaramerkin erottamiskyky, vaikka Nordic Spirit ei ollut esittänyt todisteita sen erottamiskyvyn väitetystä puuttumisesta.

61

Voss väittää tästä, että unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 57 kohdassa mainitsema oikeuskäytäntö, jonka mukaan sen seikan, että moniosainen tavaramerkki koostuu vain osista, joilta puuttuu erottamiskyky, perusteella voidaan yleisenä sääntönä todeta, että tältä tavaramerkiltä, kun sitä tarkastellaan kokonaisuutena, puuttuu erottamiskyky, elleivät ”konkreettiset seikat, kuten muun muassa se tapa, jolla erilaiset osat on yhdistetty, osoita, että moniosainen tavaramerkki on kokonaisuutena arvioiden enemmän kuin niiden osien summa, joista se koostuu”, liittyy yhteisön tavaramerkkien rekisteröintiä koskeviin hakemuksiin, eikä sitä voida soveltaa rekisteröityihin tavaramerkkeihin, joita koskee kyseisen tavaramerkin tavoin pätevyysolettama.

62

INTA nojautuu asetuksen N:o 207/2009 52, 55 ja 99 artiklaan – joista ilmenee, että rekisteröityjä yhteisön tavaramerkkejä koskee pätevyysolettama – ja asetuksen N:o 2868/95 37 säännön b alakohdan iv alakohtaan väittääkseen, että unionin yleinen tuomioistuin käänsi virheellisesti kyseisen merkin erottamiskykyä koskevan todistustaakan.

63

Tämän yhdistyksen mukaan on niin, että jos hakemus tavaramerkin rekisteröimiseksi menestyy, saatu tavaramerkki oletetaan päteväksi, ellei esitetä vastakkaisia todisteita, eikä sen hakijalta pitäisi vaatia tavaramerkkinsä pätevyyden osoittamista uudelleen, ellei tämän tavaramerkin mitättömyyttä vaativa osapuoli esitä vastakkaisia tosiseikkoja ja todisteita.

64

Käsiteltävässä tapauksessa mitättömyysvaatimuksen esittäjä ei ole esittänyt mitään toteen näytettävissä olevaa seikkaa eikä todisteita SMHV:lle. INTA päättelee tästä, että unionin yleinen tuomioistuin jätti ottamatta huomioon asetukset N:o 207/2009 ja N:o 2868/95, kun se ei kumonnut valituslautakunnan päätöstä, jossa katsottiin, ettei Vossin väitettä, jonka mukaan kuluttajat voivat määritellä tavaroiden kaupallisen alkuperän niiden pakkauksen muodon nojalla, ole tuettu todisteilla eikä se siis ollut riittävä ”takaamaan oikeuskäytännössä määriteltyjen vaatimusten noudattamista”.

65

SMHV kiistää valittajan väitteen, jonka mukaan unionin yleisen tuomioistuimen arviointi johti kyseisen merkin erottamiskykyä koskevan todistustaakan jakamiseen virheellisesti ja väittää, että ellei asetuksessa N:o 207/2009 nimenomaisesti säädetä toisin, ehdottomien hylkäysperusteiden soveltamisen edellytys on sama sekä rekisteröiväksi haettujen tavaramerkkien että jo rekisteröityjen tavaramerkkien osalta.

66

Toinen valitusperuste on hylättävä perusteettomana siltä osin kuin valittaja moittii unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se käänsi valituksenalaisen tuomion 57 ja 58 kohdassa todistustaakan asettamalla valittajalle velvollisuuden osoittaa kyseisen tavaramerkin erottamiskyky, vaikkei Nordic Spirit ollut toimittanut todisteita sen erottamiskyvyn väitetystä puuttumisesta.

67

Unionin yleinen tuomioistuin nimittäin arvioi valituksenalaisen tuomion 51–58 kohdassa itsenäisesti sitä seikkaa, puuttuuko kyseiseltä tavaramerkiltä erottamiskyky.

68

Katsottuaan sen erillisen tarkastelun johdosta, joka koski kutakin kyseisen tavaramerkin muodostavaa osaa, tavaramerkin koostuvan sellaisten osien yhdistelmästä, joista jokaiselta puuttuu erottamiskyky niiden tavaroiden osalta, joita varten tavaramerkki on rekisteröity, unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 57 kohdassa, että tämän seikan ”nojalla voidaan yleisenä sääntönä todeta, että tältä tavaramerkiltä puuttuu erottamiskyky, kun sitä tarkastellaan kokonaisuutena”, elleivät ”konkreettiset seikat, kuten muun muassa se tapa, jolla erilaiset osat on yhdistetty, osoita, että moniosainen tavaramerkki on kokonaisuutena arvioiden enemmän kuin niiden osien summa, joista se koostuu”.

69

Unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 58 kohdassa, ”ettei käsiteltävässä tapauksessa vaikuta siltä, ettei tällaisia seikkoja ole”. Se totesi tästä, että ”kyseiselle tavaramerkille on luonteenomaista läpinäkyvän sylinterimäisen pullon kolmiulotteisen muodon ja läpinäkymättömän korkin, jonka halkaisija on sama kuin pullon, yhdistelmä [ja että] se tapa, jolla nämä osat on yhdistetty käsiteltävässä tapauksessa, ei ole enempää kuin niiden osien summa, joista kyseinen tavaramerkki koostuu, eli pullo, jossa on läpinäkymätön korkki, kuten suurimmassa osassa alkoholijuomia tai alkoholittomia juomia sisältävissä pulloissa kyseisillä markkinoilla, ja tällaista muotoa voidaan yleisesti käyttää kaupankäynnissä rekisteröinnin kattamien tuotteiden pakkaamiseen”.

70

Unionin yleinen tuomioistuin on näin ollen itse tarkastanut niiden konkreettisten seikkojen olemassaolon, jotka osoittavat moniosaisen tavaramerkin olevan kokonaisuutena tarkastellen enemmän kuin osiensa summa, eikä ole INTA:n ja valittajan väittämällä tavalla asettanut viimeksi mainitulle todistustaakkaa tällaisista seikoista.

71

On siis todettava, että Vossin ja INTA:n perustelut nojautuvat valituksenalaisen tuomion virheelliseen lukemiseen ja ne on näin ollen hylättävä.

72

INTA:n väitteestä, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin ei ottanut huomioon asetuksia N:o 207/2009 ja N:o 2868/95, kun se ei kumonnut riidanalaista päätöstä, jossa katsottiin, ettei valittajan väitteitä siitä, että keskivertokuluttaja voi katsoa kyseisten tuotteiden pakkauksen muodon osoitukseksi niiden kaupallisesta alkuperästä, ole näytetty toteen, on huomautettava, että – kuten valituksenalaisen tuomion 12 kohdasta ilmenee – valituslautakunta teki tämän arvioinnin mainitun päätöksen 31 kohdassa.

73

Kuten valituksenalaisen tuomion 27 kohdasta ilmenee, mainittu arviointi kuuluu näin ollen ensimmäiseen perustelupilariin, johon riidanalainen päätös nojautuu, sellaisena kuin unionin yleinen tuomioistuin sen määritteli. Viimeksi mainittu kuitenkin hylkäsi valituksenalaisen tuomion 96 kohdassa mainittua pilaria vastaan esitetyt kanneperusteet tehottomina.

74

Näin ollen INTA ei voinut väittää perustellusti, että unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt kumota riidanalainen päätös siltä osin kuin valituslautakunta katsoi tuossa päätöksessä, ettei Vossin väitteitä siitä, että keskivertokuluttaja voi katsoa kyseisten tuotteiden pakkauksen muodon osoitukseksi niiden kaupallisesta alkuperästä, ole tuettu minkäänlaisilla todisteilla.

75

Edellä esitetyn perusteella toinen valitusperuste on hylättävä perusteettomana.

76

Voss väittää kolmannessa valitusperusteessaan, että unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi virheellisesti asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohtaa, kun se katsoi, että kyseisten pullojen muodolta puuttuu erottamiskyky, määrittelemättä ensin, mitkä ovat kyseisen alan yleiset käytännöt ja tavat.

77

INTA väittää lisäksi, ettei unionin yleinen tuomioistuin voinut lainmukaisesti todeta, ettei valittajan pullo poikkea merkittävästi kyseisen alan yleisestä käytännöstä tai tavoista, siltä osin kuin se totesi valituksenalaisen tuomion 72 kohdassa, ettei ”ole osoitettu, että markkinoilla on muita samankaltaisia pulloja”, ja kyseisen tuomion 51 kohdassa, että voidaan olettaa, että tämä pullo on ”ainoa laatuaan” ja että sillä ”on tietty omaleimaisuus”.

78

Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se asetti ”yksinkertaisen muunnelman” ja ”merkittävän eroavuuden” sovellettavia yleistä käytäntöä ja tapoja vastaan. Tästä INTA väittää, että unionin yleinen tuomioistuin ylitti unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä asetetut rajat, joiden mukaan ainoa ratkaiseva tekijä on se, poikkeaako tavaramerkiksi rekisteröity kolmiulotteinen muoto kyseisellä alalla kyseisille tavaroille yleensä tai tavanomaisesti käytettävistä muodoista siinä määrin, että kuluttajat voivat antaa sille merkityksen.

79

Lopuksi INTA väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se vertaili mainitun alan totuttuihin tai tavanomaisiin muotoihin pelkkiä muodon osia pikemminkin kuin rekisteröityä muotoa kokonaisuudessaan.

80

SMHV riitauttaa tämän väitteen ja vaatii, että kolmas valitusperuste on hylättävä perusteettomana.

81

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan vain sellaisella tavaramerkillä, joka poikkeaa merkittävästi alan yleisestä käytännöstä tai tavoista ja joka tästä syystä täyttää keskeisen tehtävänsä alkuperän osoittajana, on asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu erottamiskyky (tuomio Mag Instrument v. SMHV, C‑136/02 P, EU:C:2004:592, 31 kohta ja Chocoladefabriken Lindt & Sprüngli v. SMHV, C-98/11 P, EU:C:2012:307, 42 kohta).

82

Käsiteltävässä tapauksessa unionin yleinen tuomioistuin arvioi valituksenalaisen tuomion 51–53 kohdassa kyseisen tavaramerkin erottamiskykyä alkoholijuomien ja alkoholittomien juomien alan yleiseen käytäntöön ja tapoihin nähden.

83

Tämän tuomion 51 kohdassa se katsoi aluksi kyseisen tavaramerkin kolmiulotteisesta muodosta, ”että on yleisesti tunnettu seikka, että suuressa enemmistössä markkinoilla olevista pulloista on sylinterimäinen osa”.

84

Unionin yleinen tuomioistuin totesi mainitun tuomion 52 kohdassa läpinäkymättömästä korkista, ”että on tunnettu seikka, että hyvin monet pullot suljetaan korkilla, joka on tehty eri materiaalista ja joka on erivärinen kuin pullon runko-osa”.

85

Unionin yleinen tuomioistuin katsoi saman tuomion 53 kohdassa, että korkin halkaisija, joka on sama kuin pullon, ”on vain muunnelma olemassa olevista muodoista eikä sen voida katsoa eroavan huomattavasti alan yleisestä käytännöstä ja tavoista, vaikka myönnettäisiin, että tämä osa on tietyssä määrin omaleimainen”.

86

Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin analysoi kyseisen kolmiulotteisen merkin muodostavien osien erottamiskykyä ottaen huomioon kyseisen alan yleisen käytännön ja nojautuen tunnettuihin seikkoihin.

87

Näin ollen Voss ja INTA eivät voi perustellusti väittää, ettei unionin yleinen tuomioistuin olisi määritellyt niiden tavaroiden, joita varten kyseinen tavaramerkki on rekisteröity, alan yleistä käytäntöä tai tapoja.

88

INTA:n väitteestä, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se asetti ”pelkän muunnelman” ja ”merkittävän eroavuuden” sovellettavaa yleistä käytäntöä tai tapoja vastaan tutkimatta sitä, poikkeaako kyseinen tavaramerkki kyseisellä alalla yleensä tai tavanomaisesti käytettävistä muodoista siinä määrin, että kuluttajat voivat liittää siihen merkityksen, on muistettava, että asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu tavaramerkin erottamiskyky merkitsee sitä, että tavaramerkki pystyy yksilöimään rekisteröintihakemuksessa tarkoitetun tavaran tietyn yrityksen tavaraksi ja erottamaan näin tämän tavaran muiden yritysten tavaroista (tuomio Freixenet v. SMHV, C‑344/10 P ja C‑345/10 P, EU:C:2011:680, 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

89

Tätä erottamiskykyä on arvioitava yhtäältä suhteessa niihin tavaroihin tai palveluihin, joita varten rekisteröintiä haetaan, ja toisaalta suhteessa siihen, miten kohdeyleisö mieltää asian (tuomio Freixenet v. SMHV, C‑344/10 P ja C‑345/10 P, EU:C:2011:680, 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

90

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan itse tavaran muodosta muodostuvien kolmiulotteisten tavaramerkkien erottamiskykyä koskevat arviointiperusteet eivät eroa muihin tavaramerkkiryhmiin sovellettavista arviointiperusteista (tuomio Mag Instrument v. SMHV, C‑136/02 P, EU:C:2004:592, 30 kohta ja tuomio Freixenet v. SMHV, C‑344/10 P ja C‑345/10 P, EU:C:2011:680, 45 kohta). Näitä arviointiperusteita sovellettaessa keskivertokuluttaja ei kuitenkaan välttämättä miellä itse tavaran ulkoasusta muodostuvaa kolmiulotteista tavaramerkkiä samalla tavoin kuin sana- tai kuviomerkkiä, joka muodostuu merkistä, joka ei liity sillä varustettujen tavaroiden ulkonäköön. Keskivertokuluttajat eivät nimittäin ole tottuneet olettamaan tavaroiden tai niiden pakkauksen muodon perusteella graafisen tai sanallisen osatekijän puuttuessa, että tavaroilla on tietty alkuperä, joten tällaisen kolmiulotteisen tavaramerkin erottamiskykyä voi olla vaikeampi osoittaa kuin sana‑ tai kuviomerkin erottamiskykyä (tuomio Mag Instrument v. SMHV, C‑136/02 P, EU:C:2004:592, 30 kohta ja tuomio Freixenet v. SMHV, C‑344/10 P ja C‑345/10 P, EU:C:2011:680, 46 kohta).

91

Mitä enemmän muoto, jonka rekisteröimistä tavaramerkiksi haetaan, muistuttaa sitä muotoa, joka kyseiselle tavaralle tullaan antamaan, sitä todennäköisempää on näin ollen, että kyseiseltä muodolta puuttuu asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu erottamiskyky. Vain tavaramerkillä, joka poikkeaa merkittävästi alan yleisestä käytännöstä tai tavoista ja joka tästä syystä täyttää keskeisen tehtävänsä alkuperän osoittajana, on mainitussa säännöksessä tarkoitettu erottamiskyky (tuomio Mag Instrument v. SMHV, C‑136/02 P, EU:C:2004:592, 31 kohta ja tuomio Chocoladefabriken Lindt & Sprüngli v. SMHV, C-98/11 P, EU:C:2012:307, 42 kohta).

92

Tästä seuraa, että kun kolmiulotteinen tavaramerkki muodostuu sen tavaran muodosta, jota varten rekisteröintiä haetaan, pelkästään se seikka, että tämä muoto on ”muunnelma” yhdestä tämäntyyppisten tavaroiden tavanomaisesta muodosta, ei riitä osoittamaan, että mainitulta tavaramerkiltä ei puutu erottamiskykyä asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla. On aina tarkastettava, voiko tämän tavaran tavanomaisesti valistunut sekä kohtuullisen tarkkaavainen ja huolellinen keskivertokuluttaja tällaisen tavaramerkin avulla erottaa asiaa enempää pohtimatta ja olematta erityisen huolellinen kyseisen tavaran muiden yritysten tavaroista (tuomio Mag Instrument v. SMHV, C‑136/02 P, EU:C:2004:592, 32 kohta).

93

Sen jälkeen kun unionin yleinen tuomioistuin muistutti valituksenalaisen tuomion 37–44 kohdassa sovellettavasta oikeuskäytännöstä, se tarkasti tuomion 51–58 kohdassa, poikkeaako kyseinen tavaramerkki huomattavasti kyseisen alan yleisestä käytännöstä tai tavoista.

94

Se päätteli tästä valituksenalaisen tuomion 59 kohdassa, ettei valituslautakunta tehnyt virhettä katsoessaan, että unionin keskivertokuluttaja katsoo kyseisen tavaramerkin kokonaisuudessaan pelkästään muunnelmaksi niiden tuotteiden muodosta, joita varten mainitun tavaramerkin rekisteröintiä haetaan. Se katsoi edelleen valituksenalaisen tuomion 62 kohdassa, ettei kyseinen tavaramerkki voi, sellaisena kuin kohdeyleisö sen mieltää, yksilöidä sen kattamia tavaroita ja erottaa niitä tavaroista, joilla on muu kaupallinen alkuperä.

95

Edellä esitetyistä seikoista seuraa, että unionin yleinen tuomioistuin tunnisti asianmukaisesti tältä osin relevantissa oikeuskäytännössä määritellyt arviointiperusteet ja noudatti niitä.

96

Siltä osin kuin INTA moittii unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se totesi, ettei valittajan pullo eroa merkittävällä tavalla kyseisen alan yleisestä käytännöstä tai tavoista, on lisäksi todettava, että tämä arviointi kuuluu tosiseikkoja koskeviin arviointeihin.

97

Tältä osin on muistutettava, että SEUT 256 artiklan 1 kohdan ja Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan muutosta voidaan hakea vain oikeuskysymysten osalta. Unionin yleinen tuomioistuin on nimittäin yksin toimivaltainen määrittämään merkityksellisen tosiseikaston ja arvioimaan sitä sekä todistusaineistoa. Lukuun ottamatta sitä tapausta, että tämä tosiseikasto ja todistusaineisto on otettu huomioon vääristyneellä tavalla, tämä arviointi ei näin ollen ole oikeuskysymys, joka sinänsä kuuluisi unionin tuomioistuimen muutoksenhaun yhteydessä harjoittaman valvonnan piiriin (tuomio Louis Vuitton Malletier v. SMHV, C‑97/12 P, EU:C:2014:324, 61 kohta).

98

On todettava, ettei INTA ole vedonnut tämän riitauttamisen tueksi mihinkään perusteeseen, joka osoittaisi, että unionin yleinen tuomioistuin olisi ottanut todisteet huomioon vääristyneellä tavalla.

99

Väitettä, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se vertaili pelkkiä muodon osia kyseisellä alalla tavanomaisten tai tavallisten muotojen osiin sen sijaan, että se olisi vertaillut rekisteröityä muotoa kokonaisuudessaan tämän alan yleiseen käytäntöön tai tapoihin, on tutkittava neljännen valitusperusteen yhteydessä.

100

Edellä esitetyn perusteella kolmas valitusperuste on osittain jätettävä tutkimatta ja osittain hylättävä perusteettomana.

101

Voss väittää neljännessä valitusperusteessaan, että unionin yleinen tuomioistuin sovelsi virheellisesti asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohtaa, kun se tarkasteli kyseisen tavaramerkin erottamiskykyä arvioidessaan erikseen kutakin kyseisen kolmiulotteisen merkin osaa tutkimatta sitä kokonaisuudessaan.

102

Valittaja väittää, että tutkittuaan erikseen mainitun kolmiulotteisen merkin osia valituksenalaisen tuomion viidessä kohdassa unionin yleinen tuomioistuin tyytyi toteamaan, että näiden osien yhdistämistapa ”ei ole enempää kuin niiden osien summa, joista kyseinen tavaramerkki koostuu”, mikä ei Vossin mukaan tarkoita oikeuskäytännössä edellytettyä kyseisen tavaramerkin tuottaman kokonaisvaikutelman perusteellista tarkastelua.

103

SMHV väittää, että unionin yleinen tuomioistuin sovelsi asianmukaisesti kolmiulotteisen merkin erottamiskyvyn arviointitapaa koskevaa lainsäädäntöä ja oikeuskäytäntöä.

104

Valittaja väittää tässä valitusperusteessa, ettei unionin yleinen tuomioistuin tarkastellut kyseisen tavaramerkin erottamiskykyä arvioidessaan tämän tavaramerkin tuottamaa kokonaisvaikutelmaa, kuten sen olisi pitänyt tehdä.

105

Tästä on muistettava, että oikeuskäytännön mukaan keskivertokuluttaja mieltää tavaramerkin tavallisesti yhtenä kokonaisuutena eikä tarkastele sen eri yksityiskohtia. Niinpä sen arvioimiseksi, puuttuuko tavaramerkiltä erottamiskyky vai ei, on otettava huomioon siitä syntyvä kokonaisvaikutelma (ks. mm. tuomio Eurocermex v. SMHV, C‑286/04 P, EU:C:2005:422, 22 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

106

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että toimivaltainen viranomainen, joka tutkii, voiko kohdeyleisö mieltää hakemuksen kohteena olevalla tavaramerkillä ilmaistavan alkuperää, ei voisi ensin tarkastella peräkkäin kyseisessä merkissä käytettyjä eri ulkoasun elementtejä. Voi nimittäin olla hyödyllistä, että mainittu viranomainen asian kokonaisvaltaisen arvioinnin aikana tutkii asianomaisen tavaramerkin jokaisen osatekijän (ks. mm. tuomio Eurocermex v. SMHV, C‑286/04 P, EU:C:2005:422, 23 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

107

Unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 55 kohdassa kyseisen tavaramerkin kunkin osan erillisen tarkastelun päätteeksi, että se ”koostuu yhdistelmästä osia, joita kaikkia käytetään kaupankäynnissä yleisesti rekisteröintihakemuksessa mainittujen tavaroiden pakkaamiseen, minkä vuoksi niiltä puuttuu erottamiskyky näiden tavaroihin osalta”. Se jatkoi analyysiään tarkastamalla, onko mainitulla tavaramerkillä kokonaisuutena tarkastellen tällainen ominaispiirre vai ei.

108

Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 58 kohdassa, että ”se tapa, jolla [läpinäkyvän sylinterimäisen pullon kolmiulotteinen muoto ja läpinäkymätön korkki, jonka halkaisija on sama kuin pullon], on yhdistetty käsiteltävässä tapauksessa, ei ole enempää kuin niiden osien summa, joista kyseinen tavaramerkki koostuu, eli pullo, jossa on läpinäkymätön korkki, kuten suurimmassa osassa alkoholijuomia tai alkoholittomia juomia sisältävissä pulloissa kyseisillä markkinoilla, ja että ”tällaista muotoa voidaan nimittäin yleisesti käyttää kaupankäynnissä rekisteröinnin kattamien tuotteiden pakkaamiseen”, ja että näin ollen ”se tapa, jolla kyseisen moniosaisen tavaramerkin osat on yhdistetty, ei myöskään voi tehdä siitä erottamiskykyistä”. Unionin yleinen tuomioistuin totesi mainitun tuomion 62 kohdassa, ettei ”kyseinen tavaramerkki voi, sellaisena kuin kohdeyleisö mieltää sen, yksilöidä mainitulla tavaramerkillä tarkoitettuja tavaroita ja erottaa niitä tavaroista, joilla on toinen kaupallinen alkuperä”.

109

Tästä seuraa, että unionin yleinen tuomioistuin perusti oikein arvionsa kyseisen tavaramerkin erottamiskyvystä sen muodosta ja sen muodostavien osien järjestelystä syntyvään kokonaisvaikutelmaan, kuten tämän tuomion 105 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä edellytetään.

110

Lisäksi unionin yleistä tuomioistuinta ei voida moittia siitä, ettei se ole analysoinut riittävästi kyseisen tavaramerkin luomaa kokonaisvaikutelmaa siltä osin kuin kyseinen kolmiulotteinen muoto koostuu kahdesta osasta eli sylinterimäisestä perusmuodosta ja läpinäkymättömästä korkista, jolla on sama halkaisija kuin mainitulla sylinterillä, ja kuin on vaikeaa kuvitella muita mahdollisuuksia yhdistää nämä osat yhdeksi kolmiulotteiseksi kokonaisuudeksi (ks. vastaavasti tuomio Eurocermex v. SMHV, C‑286/04 P, EU:C:2005:422, 29 kohta).

111

Näin ollen neljäs valitusperuste on hylättävä perusteettomana.

112

Voss väittää viidennessä valitusperusteessaan, että unionin yleinen tuomioistuin on valituslautakunnan tavoin ottanut vääristyneellä tavalla huomioon asiakirjoissa olevat todisteet vertaillessaan kyseisen kolmiulotteisen merkin täydellistä sylinteriä kaksiulotteiseen ”sylinterimäiseen lohkoon”. Valittajan mukaan ”sylinterimäinen lohko” on matemaattiselta kannalta aberraatio, ja unionin yleinen tuomioistuin ja valituslautakunta olivat todellisuudessa pyrkineet tällä ilmaisulla kuvaamaan ”pyöreää lohkoa”. Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin oli vertaillut kolmiulotteista merkkiä useimmille pulloille tyypilliseen kaksiulotteiseen ominaispiirteeseen, minkä vuoksi sen kyseisen alan yleiseen käytäntöön tai tapoihin liittyvä arviointi on kokonaisuudessaan virheellinen.

113

SMHV väittää, ettei tämä valitusperuste ole perusteltu, koska se perustuu valituksenalaisen tuomion virheelliseen tulkintaan.

114

SMHV:n mukaan unionin yleinen tuomioistuin ei katsonut, että pyöreä osa on yhteinen tekijä suurimmassa osassa pulloista vaan että pullojen enemmistössä on valituksenalaisen tuomion 66 kohdassa tarkoitettu sylinterimäinen ”osa”, vaikka muut osat eivät olisikaan sylinterimäisiä, kuten esimerkiksi silloin, kun pullo kaventuu päästä muodostaakseen pullonkaulan tai kun keskikohta on kaareva.

115

Unionin yleinen tuomioistuin ei ole myöskään Vossin väittämällä tavalla rajoittanut kyseisen kolmiulotteisen merkin tarkastelua siihen, että se vertailisi sen muotoa kaksiulotteiseen ominaispiirteeseen.

116

On todettava, että Vossin perustelu, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin, kun se totesi valituksenalaisen 67 kohdassa, että suurimmalla osalla markkinoilla olevista pulloista on ”sylinterimäinen lohko”, pyrki tällä ilmaisulla kuvaamaan ”pyöreää lohkoa”, joka on luonteeltaan kaksiulotteinen, pohjautuu tämän tuomion virheelliseen lukemiseen.

117

Muistutettuaan valituksenalaisen tuomion 65 kohdassa, että valituslautakunta totesi [riidanalaisen päätöksen 37 kohdassa], että ”enemmistössä markkinoilla olevista pulloista on sylinterimäinen lohko”, unionin yleinen tuomioistuin totesi tämän tuomion seuraavassa kohdassa, ettei ”ole aihetta todeta, että valituslautakunnan tarkoituksena oli riidanalaisessa päätöksessä antaa näille sanoille matemaattinen merkitys 'geometrisen muodon poikkileikkauksen kuvauksen' tarkoituksessa, ja että päinvastoin lohkon pitäisi ymmärtää tarkoittavan 'jotakin enemmän tai vähemmän erottuvista osista, joihin jokin on jaettu tai voidaan jakaa, tai joista jokin koostuu'” (”any of the more or less distinct parts into which something is or may be divided or from which it is made up”, Oxford Dictionary).

118

Unionin yleinen tuomioistuin katsoi näin ollen, että valituslautakunnan riidanalaisen päätöksen 37 kohdassa käyttämän sanan ”lohko” on ymmärrettävä tarkoittavan ”osaa” ja enemmistössä pulloista on sen mukaan sylinterimäinen osa.

119

Tästä seuraa vastoin valittajan väitettä, ettei unionin yleinen tuomioistuin ole rajoittanut analyysiään kyseisestä kolmiulotteisesta merkistä siihen, että se vertaa merkin muotoa kaksiulotteiseen ominaispiirteeseen.

120

Näin ollen viides valitusperuste on hylättävä perusteettomana.

121

Voss moittii unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se totesi, että koska kyseinen tavaramerkki koostuu osista, joilta erikseen tarkasteltuina puuttuu erottamiskyky, siltä puuttuu kokonaisuudessaan tällainen ominaisuus. Valittajan mukaan tällainen perustelu tekee mahdottomaksi sen, että tuotteen pakkaus, sekä kokonaisuutena että osien yhdistelmänä, voidaan katsoa erottamiskykyiseksi, mikä on asetuksella N:o 207/2009 tavoitellun päämäärän vastaista.

122

Valittaja väittää lisäksi, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen soveltaessaan kolmiulotteisiin tavaramerkkeihin unionin tuomioistuimen moniosaisia sanamerkkejä varten kehittämää arviointiperustetta, jonka mukaan ”sellaisten osien yhdistelmällä, joista kultakin puuttuu erottamiskyky, voi olla tällainen erottamiskyky edellyttäen, että se on enemmän kuin sen muodostavien osien puhdas summa”.

123

SMHV väittää, että tämä valitusperuste on hylättävä perusteettomana.

124

On muistettava, että unionin tuomioistuin on jo todennut kolmiulotteisesta merkistä, että mahdollista erottamiskykyä voidaan tarkastella osaksi kunkin sen osatekijän osalta erikseen, mutta arvioinnin on joka tapauksessa perustuttava siihen, miten kohdeyleisö mieltää tavaramerkin kokonaisuutena, eikä olettamaan siitä, että osatekijät, joilta erikseen tarkasteltuna puuttuu erottamiskyky, eivät voi yhdistettyinä olla erottamiskykyisiä. Pelkästään se, että kultakin näistä osatekijöistä erikseen tarkasteltuina puuttuu erottamiskyky, ei nimittäin sulje pois sitä, että niiden muodostama yhdistelmä voi olla erottamiskykyinen (määräys Timehouse v. SMHV, C‑453/11 P, EU:C:2012:291, 40 kohta).

125

Käsiteltävässä tapauksessa unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 57 kohdassa, että ”se seikka, että moniosainen tavaramerkki koostuu vain osista, joilta puuttuu erottamiskyky kyseisiin tavaroihin nähden, mahdollistaa yleisenä sääntönä sen toteamisen, että tältä tavaramerkiltä puuttuu kokonaisuutena tarkastellen erottamiskyky”.

126

Joka tapauksessa se täsmensi välittömästi, että tämä päätelmä voidaan kumota konkreettisilla seikoilla – kuten muun muassa sillä tavalla, jolla erilaiset osat on yhdistetty – jotka osoittavat, että moniosainen tavaramerkki on kokonaisuutena tarkastellen enemmän kuin niiden osien summa, joista se koostuu.

127

Tästä seuraa, että siltä osin kuin Voss moittii unionin yleistä tuomioistuinta kuudennessa valitusperusteessaan siitä toteamuksesta, että kyseiseltä tavaramerkiltä puuttuu kokonaisuudessaan erottamiskyky, koska se koostuu osista, joilta erikseen tarkasteltuina puuttuu erottamiskyky, tämä valitusperuste on hylättävä, koska se perustuu valituksenalaisen tuomion virheelliseen lukemiseen.

128

Valittajan perusteesta, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen soveltaessaan kyseiseen tavaramerkkiin oikeuskäytäntöä, jonka mukaan osien, joista kukin on erottamiskyvytön, yhdistelmä voi olla erottamiskykyinen sillä edellytyksellä, että se on enemmän kuin sen muodostavien osien puhdas summa, on muistettava, kuten tämän tuomion 107–109 kohdasta ilmenee, että unionin yleinen tuomioistuin perusti arviointinsa asianmukaisesti kyseisen tavaramerkin erottamiskyvystä kokonaisvaikutelmaan, joka tulee esiin mainitun tavaramerkin muodosta ja sen muodostavien osien järjestelystä, kuten tämän tuomion 105 ja 124 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä edellytetään.

129

Näillä perusteilla kuudes valitusperuste ja näin ollen valitus kokonaisuudessaan on hylättävä perusteettomana.

130

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan, jota sovelletaan saman työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla valituksen käsittelyyn, asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska Voss on hävinnyt asian ja koska SMHV on vaatinut sen velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut, Voss on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

131

Saman työjärjestyksen 140 artiklan 3 kohdan mukaan, jota kyseisen 184 artiklan 1 kohdan nojalla sovelletaan myös valituksen käsittelyyn, unionin tuomioistuin voi päättää, että muu kuin työjärjestyksen 140 artiklan 1 ja 2 kohdassa mainittu väliintulija vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan. Näin ollen on päätettävä, että INTA vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kuudes jaosto) on päättänyt seuraavaa: