1

Valituksellaan Espanjan kuningaskunta vaatii unionin tuomioistuinta kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen antaman tuomion Espanja vastaan komissio (T‑384/10, EU:T:2013:277; jäljempänä valituksenalainen tuomio), jolla unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi sen kanteen, jossa vaadittiin sen tuen alentamisesta, joka koheesiorahastosta on myönnetty hankkeille tai hankeryhmille ”Guadiana-jokilaakson väestön vesihuolto: Andévalon seutukunta” (2000.ES.16.C.PE.133), ”Guadalquivir-jokilaakson maanparannus ja ‑puhdistus: Guadaira, Aljarafe ja Guadalquivirin luonnonsuojelualueet” (2000.ES.16.C.PE.066) ja ”Granadan ja Malagan maakuntien kuntayhtymien vesihuolto” (2002.ES.16.C.PE.061), 30.6.2010 tehdyn komission päätöksen K(2010) 4147 (jäljempänä riidanalainen päätös) kumoamista.

2

Koheesiorahastosta 16.5.1994 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1164/94 (EYVL L 130, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 21.6.1999 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1264/1999 (EYVL L 161, s. 57) ja 21.6.1999 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1265/1999 (EYVL L 161, s. 62; jäljempänä asetus N:o 1164/94), 2 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Rahastosta annetaan rahoitustukea hankkeisiin, joiden avulla edistetään Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa vahvistettujen tavoitteiden toteuttamista ympäristön ja Euroopan laajuisten verkkojen liikenteen infrastruktuurin alalla jäsenvaltioissa, joiden bruttokansantuote asukasta kohden on alle 90 prosenttia yhteisön keskitasosta suhteelliseen ostovoimaan verrattuna ja jotka ovat panneet täytäntöön ohjelman [SEUT 126] artiklassa tarkoitettujen taloudellista yhteenkuuluvuutta koskevien edellytysten täyttämiseksi.”

3

Asetuksen N:o 1164/94 8 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Rahastosta rahoitettujen hankkeiden on oltava perustamissopimusten määräysten ja näiden nojalla annettujen säädösten ja yhteisön politiikkojen mukaisia, mukaan lukien ympäristönsuojelua, liikennettä, Euroopan laajuisia verkkoja, kilpailua ja julkisien hankkeiden sopimuksia koskeva politiikka.”

4

Asetuksen N:o 1164/94 12 artiklan sanamuoto on seuraava:

”1.   Jäsenvaltiot vastaavat ensi sijassa hankkeiden varainhoidon valvonnasta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta komissiolle kuuluvaa vastuuta toteuttaa yhteisön talousarviota. Tätä varten jäsenvaltioiden toteuttamiin toimenpiteisiin on sisällyttävä:

– –

– –”

5

Asetusta N:o 1164/94 sovellettiin vuosina 2000–2006. Asetuksen N:o 1264/1999 1 artiklan 11 alakohdan mukaan asetusta N:o 1164/94 piti tarkastella uudelleen viimeistään 31.12.2006.

6

Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1260/1999 kumoamisesta 11.7.2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 (EUVL L 210, s. 25) 100 artiklassa, jonka otsikko on ”Menettely”, säädetään seuraavaa:

”1.   Ennen rahoitusoikaisua koskevan päätöksen tekemistä komissio panee menettelyn vireille ilmoittamalla jäsenvaltiolle alustavat päätelmänsä ja pyytämällä jäsenvaltiota toimittamaan huomautuksensa kahden kuukauden kuluessa.

Kun komissio ehdottaa ekstrapolaatioon perustuvaa tai kiinteämääräistä rahoitusoikaisua, jäsenvaltiolle annetaan mahdollisuus kyseisiä aineistoja tutkimalla osoittaa, että sääntöjenvastaisuus ei tosiasiassa ole ollut niin laaja kuin komissio arvioi. Sovittuaan asiasta komission kanssa jäsenvaltio voi rajoittaa tämän tutkimuksen laajuuden aiheelliseen aineiston osaan tai otokseen. Aineistojen tutkimiseen varattu aika saa asianmukaisesti perusteltuja tapauksia lukuun ottamatta olla enintään toiset kaksi kuukautta ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun kahden kuukauden määräajan jälkeen.

2.   Komissio ottaa huomioon kaikki jäsenvaltion 1 kohdassa mainittujen määräaikojen kuluessa toimittamat todisteet.

3.   Jos jäsenvaltio ei hyväksy komission alustavia päätelmiä, komissio kutsuu jäsenvaltion järjestämäänsä kuulemiseen, jossa molemmat osapuolet pyrkivät kumppanuuteen perustuvan yhteistyön avulla pääsemään sopimukseen huomautuksista ja niistä tehtävistä päätelmistä.

4.   Jos sopimukseen päästään, jäsenvaltio voi käyttää uudelleen asianomaisia yhteisön varoja 98 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti.

5.   Jos sopimukseen ei päästä, komissio tekee päätöksen rahoitusoikaisusta kuuden kuukauden kuluessa kuulemisesta ottaen huomioon kaikki menettelyn kuluessa toimitetut tiedot ja huomautukset. Jos kuulemista ei pidetä, kuuden kuukauden määräaika alkaa [kahden kuukauden kuluttua] siitä päivästä, jona komissio lähetti kutsun kuulemiseen.”

7

Asetuksen N:o 1083/2006 108 artiklan, jonka otsikko on ”Voimaantulo”, ensimmäisessä ja toisessa kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Edellä 1–16, 25–28, 32–40, 47–49, 52–54, 56, 58–62, 69–74, 103–105 ja 108 artiklan säännöksiä sovelletaan tämän asetuksen voimaantulopäivästä ainoastaan kauden 2007–2013 ohjelmiin. Muita säännöksiä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2007.”

8

Asian tausta esitetään valituksenalaisen tuomion 28–57 kohdassa ja se voidaan tiivistää seuraavasti.

9

Vuosina 2001 ja 2002 komissio myönsi koheesiorahaston tukea seuraaville hankkeille tai hankeryhmille:

10

Euroopan unionin rahoitus kyseisissä hankkeissa oli siis 80 prosenttia julkisista kokonaiskustannuksista tai tukikelpoisista vastaavista kustannuksista.

11

Andévalo-hankkeen ja Granadan ja Malagan hankeryhmän täytäntöönpanosta vastasi Andalusian itsehallintoalueen vesirakennushallinto (Dirección General de Obras Hidráulicas de la Junta de Andalucía). Guadalquivir-hankeryhmän täytäntöönpanosta vastasi Andalusian itsehallintoalueen ympäristöministeriön vesivirasto (Agencia Andaluza del Agua de la Consejería de Medio Ambiente de la Junta de Andalucía). Nämä elimet delegoivat tämän tehtävän Gestión de Infraestructuras de Andalucía, S.A. ‑nimiselle julkiselle yhtiölle.

12

Komissio toteutti vuosien 2004 ja 2006 välisenä aikana ulkoisen tarkastusyhtiön avustamana tarkastuksia kyseessä olevissa hankkeissa tai hankeryhmissä. Komissio toimitti eri tarkastuskertomukset Espanjan viranomaisille. Näissä tarkastuskertomuksissa yksilöitiin joitakin näissä hankkeissa ja hankeryhmissä todettuja sääntöjenvastaisuuksia, jotka liittyvät julkisia hankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjä koskevien sääntöjen rikkomiseen ja erityisesti hankintasopimusten jakamiseen osiin ja siihen, ettei niitä julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

13

Komissio ilmoitti 9.2.2009 päivätyllä kirjeellä Espanjan viranomaisille pitävänsä näitä sääntöjenvastaisuuksia toteen näytettyinä ja aikovansa aloittaa menettelyn välimaksujen keskeyttämiseksi ja asianomaisten rahoitusoikaisujen tekemiseksi muutetun asetuksen N:o 1164/94 nojalla. Komissio myös pyysi Espanjan viranomaisia esittämään huomautuksensa kahden kuukauden kuluessa.

14

Espanjan viranomaiset vastasivat 11. ja 18.5. sekä 29.10.2009 päivätyillä kirjeillä kiistäen väitetyt sääntöjenvastaisuudet.

15

Espanjan viranomaiset pyysivät 7.7.2009 päivätyllä kirjeellä myös, ettei maksujen keskeyttämistä sovellettaisi.

16

Komissio järjesti 10.11.2009 kuulemisen Espanjan viranomaisten kanssa päästäkseen sopimukseen riidanalaisista kysymyksistä. Tässä kuulemisessa Espanjan viranomaiset pyysivät 15 päivää aikaa toimittaakseen asiaan liittyviä uusia asiakirjoja, jotka ne toimittivat komissiolle 2.12.2009.

17

Komissio teki 30.6.2010 riidanalaisen päätöksen.

18

Tässä päätöksessä, joka annettiin Espanjan kuningaskunnalle tiedoksi 1.7.2010, komissio alensi eri hankkeille koheesiorahastosta myönnettyä tukea 1642572,60 eurolla Andévalo-hankkeen osalta, 3837074,52 eurolla Guadalquivir-hankeryhmän osalta ja 2 295 581,47 eurolla Granadan ja Malagan hankeryhmän osalta.

19

Espanjan kuningaskunta nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 8.9.2010 toimittamallaan kannekirjelmällä kanteen, jossa vaadittiin riidanalaisen päätöksen kumoamista.

20

Tämän kanteen tueksi Espanjan kuningaskunta vetosi ensisijaisesti kahteen kanneperusteeseen, joista ensimmäisen mukaan rahoitusoikaisuja sovellettiin virheellisesti siltä osin kuin ne perustuivat julkisia rakennusurakoita koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 14.6.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/37/ETY (EYVL L 199, s. 54) rikkomiseen, vaikka kyseessä olevat hankintasopimukset eivät arvonsa vuoksi kuuluneet kyseisen direktiivin soveltamisalaan, ja toisen mukaan tiettyjä kyseessä olevia julkisia hankintoja koskevia sopimuksia ei ollut jaettu osiin tämän direktiivin 6 artiklan 4 kohdan vastaisesti. Espanjan kuningaskunta vetosi toissijaisesti myös kanneperusteeseen, joka koski avoimuuden puutetta komission määrittäessä rahoitusoikaisuja ja suhteellisuusperiaatteen loukkaamista.

21

Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi valituksenalaisella tuomiolla kaikki nämä kanneperusteet ja näin ollen tämän kanteen kokonaisuudessaan.

22

Espanjan kuningaskunta vaatii valituksessaan, että unionin tuomioistuin

23

Komissio vaatii, että unionin tuomioistuin

24

Valituksensa tueksi Espanjan kuningaskunta esittää yhden ainoan valitusperusteen, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin sovelsi virheellisesti direktiivin 93/37 1 artiklan c alakohdassa, luettuna yhdessä kyseisen direktiivin 6 artiklan 4 kohdan kanssa, tarkoitettua rakennusurakan käsitettä.

25

Espanjan kuningaskunta väittää lähinnä, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se totesi, että tietyt kyseessä olevat hankintasopimukset muodostivat yhden ainoan rakennusurakan, vaikka ne eivät täyttäneet unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tältä osin vaadittuja edellytyksiä.

26

Komissio katsoo, että tämä valitusperuste on perusteeton, joten valitus on hylättävä.

27

Aivan aluksi on todettava, että valituksenalaisessa tuomiossa unionin yleinen tuomioistuin lausui Espanjan kuningaskunnan nostamasta kumoamiskanteesta ja hylkäsi sen todettuaan, että tämän jäsenvaltion sen tueksi esittämät kolme kanneperustetta olivat perusteettomia.

28

Näin tehdessään unionin yleinen tuomioistuin myönsi implisiittisesti mutta väistämättä riidanalaisen päätöksen muodollisen sääntöjenmukaisuuden.

29

Tältä osin tuomion Espanja v. komissio (C‑192/13 P, EU:C:2014:2156) ja tuomion Espanja v. komissio (C‑197/13 P, EU:C:2014:2157) 56–89 kohdasta ja 93 kohdasta kuitenkin seuraa, että vuodesta 2000 lähtien komission on rahoitusoikaisuja koskevaa päätöstä tehdessään noudatettava lakisääteistä määräaikaa.

30

Näin ollen asetuksen N:o 1083/2006 100 artiklan 5 kohdan mukaan komissio tekee päätöksen rahoitusoikaisusta kuuden kuukauden kuluessa kuulemisesta ja, jos kuulemista ei pidetä, kuuden kuukauden määräaika alkaa kahden kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona komissio lähetti kutsun kuulemiseen.

31

Asetuksen N:o 1083/2006 108 artiklan toisesta kohdasta ilmenee, että kyseistä 100 artiklaa sovelletaan 1.1.2007 lähtien myös kautta 2007–2013 edeltäviin ohjelmiin.

32

Nyt käsiteltävässä asiassa kuuleminen pidettiin 10.11.2009, kun taas komissio teki riidanalaisen päätöksen vasta 30.6.2010.

33

Tämän vuoksi komissio ei ole noudattanut nyt käsiteltävässä asiassa asetuksen N:o 1083/2006 100 artiklan 5 kohdassa asetettua kuuden kuukauden määräaikaa.

34

Lisäksi unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että yhtäältä asianomaiselle vastaisen päätöksen tekemistä koskevien menettelysääntöjen noudattamatta jättäminen – kuten se, ettei komissio tehnyt riidanalaista päätöstä unionin lainsäätäjän vahvistamassa määräajassa – merkitsee olennaisten menettelymääräysten rikkomista (ks. tuomio Yhdistynyt kuningaskunta v. neuvosto, 68/86, EU:C:1988:85, 48 ja 49 kohta; tuomio Espanja v. komissio, EU:C:2014:2156, 103 kohta ja tuomio Espanja v. komissio, EU:C:2014:2157, 103 kohta) ja että toisaalta, jos unionin tuomioistuimet toteavat kyseessä olevaa toimea tarkastellessaan, että sitä ei ole tehty sääntöjenmukaisesti, niiden on omasta aloitteestaan otettava huomioon peruste, jonka mukaan olennaista menettelymääräystä on rikottu, ja tämän vuoksi kumottava toimi, jota rasittaa tällainen virhe (ks. tuomio komissio v. ICI, C‑286/95 P, EU:C:2000:188, 51 kohta; tuomio komissio v. Solvay, C‑287/95 P ja C‑288/95 P, EU:C:2000:189, 55 kohta; tuomio Espanja v. komissio, EU:C:2014:2156, 103 kohta ja tuomio Espanja v. komissio, EU:C:2014:2157, 103 kohta).

35

Unionin tuomioistuimen istunnon aikana asianosaisille annettiin mahdollisuus esittää huomautuksensa edellisessä kohdassa mainituista seikoista. Lisäksi asioissa, joissa annettiin tuomio Espanja v. komissio (EU:C:2014:2156) ja tuomio Espanja v. komissio (EU:C:2014:2157) ja jotka koskivat olennaisilta osin samanlaisia tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, nämä samat asianosaiset esittivät jo yksityiskohtaisia kantoja kyseessä olevasta ongelmakentästä.

36

Näissä olosuhteissa on todettava, että koska komissio teki riidanalaisen päätöksen noudattamatta lakisääteistä, neuvoston asetuksessa säädettyä määräaikaa, unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se hylkäsi Espanjan kuningaskunnan kanteen sen sijaan, että se olisi määrännyt seuraamuksia olennaisten menettelymääräysten rikkomisesta, joka rasittaa riidanalaista päätöstä.

37

Valituksenalainen tuomio on tämän vuoksi kumottava.

38

Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan unionin tuomioistuin kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisun, jos muutoksenhaku todetaan aiheelliseksi. Se voi ratkaista asian lopullisesti itse, jos asia on ratkaisukelpoinen.

39

Nyt käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuimella on käytettävissään tarvittavat seikat, jotta se voi lausua lopullisesti kanteesta, jonka Espanjan kuningaskunta nosti unionin yleisessä tuomioistuimessa riidanalaisen päätöksen kumoamiseksi.

40

Tältä osin on riittävää todeta, että tämän tuomion 29–36 kohdassa esitetyillä perusteilla riidanalainen päätös on kumottava olennaisten menettelymääräysten rikkomisen vuoksi.

41

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 184 artiklan 2 kohdan mukaan on niin, että jos valitus hyväksytään ja unionin tuomioistuin itse ratkaisee riidan lopullisesti, se tekee ratkaisun oikeudenkäyntikuluista.

42

Saman työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdassa, jota sovelletaan työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla valituksen käsittelyyn, määrätään, että asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska Espanjan kuningaskunnan valitus on hyväksytty ja unionin yleisessä tuomioistuimessa nostettu kanne on hyväksytty, komissio on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan Espanjan kuningaskunnalle sekä ensimmäisessä oikeusasteessa että muutoksenhaun yhteydessä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut Espanjan kuningaskunnan vaatimusten mukaisesti.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kuudes jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: