—

Vasiliki ja Attila Balazs, edustajinaan avocat S. Dima ja avocat A. Muntean,

—

Romanian hallitus, asiamiehinään R. Radu, R. Hațieganu, E. Gane ja A.-L. Crișan,

—

Kreikan hallitus, asiamiehenään E.‑M. Mamouna,

—

Euroopan komissio, asiamiehinään D. Martin ja C. Gheorghiu,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä 14.6.1971 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71, sellaisena kuin se on muutettuna ja ajan tasalle saatettuna 2.12.1996 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 118/97 (EYVL 1997, L 28, s. 1) ja sellaisena kuin se on muutettuna 18.12.2006 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1992/2006 (EUVL L 392, s. 1; jäljempänä asetus N:o 1408/71), 7 artiklan 2 kohdan c alakohdan tulkintaa.

2

Nämä pyynnöt on esitetty asioissa, joissa toisessa asianosaisina ovat Vasiliki Balazs ja Casa Județeană de Pensii Cluj (Clujin alueen eläkelaitos (Romania), jäljempänä Casa Județeană de Pensii) ja toisessa viimeksi mainittu eläkelaitos ja Attila Balazs ja joissa on kyse vanhuuseläkkeen myöntämisestä näille henkilöille (jäljempänä myös Balazsit).

3

Asetuksen N:o 1408/71 6 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Jollei 7, 8 artiklan ja 46 artiklan 4 kohdan säännöksistä muuta johdu, tällä asetuksella korvataan sen soveltamisalaan kuuluvien henkilöiden ja asioiden osalta kaikkien sosiaaliturvasopimusten määräykset, jotka sitovat:

– –”

4

Asetuksen 7 artiklan 2 kohdan c alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Sen estämättä, mitä 6 artiklassa säädetään, sovelletaan edelleen

– –

5

Asetuksen 94 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Tämän asetuksen mukaan ei saavuteta oikeuksia ajalta ennen 1 päivää lokakuuta 1972 tai ennen päivää, jolloin sitä alettiin soveltaa sen jäsenvaltion alueella, jota asia koskee, tai osassa kyseisen valtion aluetta.

2.   Kaikki vakuutuskaudet ja tapauksesta riippuen kaikki työskentely- tai asumiskaudet, jotka on täytetty jäsenvaltion lainsäädännön mukaan ennen 1 päivää lokakuuta 1972 tai ennen päivää, jolloin asetusta alettiin soveltaa tämän jäsenvaltion alueella, tai osassa kyseisen valtion aluetta, otetaan huomioon määr[ite]ttäessä saavutettuja oikeuksia tämän asetuksen säännösten mukaisesti.”

6

Asetuksen N:o 1408/71 soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt on vahvistettu 21.3.1972 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 574/72 (EYVL L 74, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna muun muassa 20.11.2006 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1791/2006 (EUVL L 363, s. 1; jäljempänä asetus N:o 574/72).

7

Kreikan ja Romanian hallitusten välillä 23.2.1996 tehtyä kahdenvälistä sopimusta Romaniasta kotimaahansa palanneiden kreikkalaisten poliittisten pakolaisten sosiaaliturvamaksujen korvaamisen lopullisesta järjestämisestä (jäljempänä kahdenvälinen sopimus) ei mainita asetuksen N:o 1408/71 liitteessä III.

8

Kahdenvälisen sopimuksen 1 artiklan a ja e alakohdassa määritellään kotimaahan palanneen henkilön ja vakuutuskauden käsitteet seuraavasti:

– –

9

Kahdenvälisen sopimuksen 2 artiklassa määrätään seuraavaa:

”1.   Sopijapuolet säätävät kotimaahan palanneiden henkilöiden sosiaaliturvamaksujen korvaamisesta tämän artiklan 2 ja 3 kohdassa sekä tämän sopimuksen 3 artiklassa tarkoitetulla tavalla.

2.   Romania sitoutuu maksamaan Kreikalle kiinteän kertakorvauksen eläkkeiden maksamisesta ja siitä, että Kreikka kattaa kotimaahan palanneiden henkilöiden vakuutuskaudet.

3.   Kreikka sitoutuu maksamaan kotimaahan palanneille eläkeläisille eläkkeet ja tunnustamaan kotimaahan palanneiden vakuutettujen henkilöiden Romaniassa täyttyneet vakuutuskaudet Kreikan sosiaaliturvaa koskevan lainsäädännön mukaisesti.”

10

Kahdenvälisen sopimuksen 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu korvaus on kyseisen sopimuksen 3 artiklan mukaisesti suuruudeltaan 15 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria (USD).

11

Kyseisen sopimuksen 5 artiklassa määrätään, että ”kun 15 miljoonan Yhdysvaltojen dollarin määrä on maksettu, lakkaavat kaikki ne Romaniaan kohdistuvat velvoitteet, jotka koskevat kotimaahan palanneiden kreikkalaisten poliittisten pakolaisten sosiaaliturvaoikeuksia.”

12

Balazsit ovat Kreikan kansalaisia, ja heillä on kotimaahan palanneen kreikkalaisen poliittisen pakolaisen asema. Heidän kotipaikkansa on Thessaloniki (Kreikka).

13

Vuonna 1948 Attila ja Vasiliki Balazs, jotka olivat tuolloin 7 ja 9 vuoden ikäisiä, asettautuivat asumaan Romaniaan, missä heille myönnettiin poliittisen pakolaisen asema. He ovat maksaneet Romanian julkisen sosiaaliturvajärjestelmän vakuutusmaksuja, toinen 34 vuotta 7 kuukautta 6 päivää ja toinen 28 vuotta. Heidät kotiutettiin Kreikkaan 18.8.1990.

14

Vuonna 1998 Balazsit pyysivät Kreikan viranomaisia tunnustamaan Romaniassa täyttyneet työskentelykaudet. Nämä viranomaiset totesivat 21.9.1998 tekemissään päätöksissä, että täyttyneet työskentelykaudet vastasivat toisen puolison osalta 9 382:ta ja toisen puolison osalta 8 351:tä sosiaaliturvan maksupäivää. Kreikan viranomaiset päättivät hyväksyä näistä eläkeoikeuden tuottaviksi päiviksi vain 4500 päivää.

15

Mainitut viranomaiset myönsivät tämän jälkeen Balazseille vanhuuseläkkeet näillä perusteilla.

16

Vasiliki Balazsille myönnetty eläke oli laskettu 6993 työpäivästä muodostuvan vakuutuskauden perusteella, mistä 4500 päivää tunnustettiin Romaniassa tapahtuneen työskentelyn ja 2 493 päivää hänellä Kreikassa olleen työn perusteella. Näin laskettu kuukausieläke oli suuruudeltaan 136910 Kreikan drakmaa (GRD) (noin 390 euroa).

17

Attila Balazsille myönnetty eläke oli laskettu 7733 työpäivästä muodostuvan vakuutuskauden perusteella, mistä 4500 päivää tunnustettiin Romaniassa tapahtuneen työskentelyn ja 3 233 päivää hänellä Kreikassa olleen työn perusteella. Näin laskettu kuukausieläke oli suuruudeltaan 596,99 euroa.

18

Balazsit hakivat 11.10. ja 27.11.2007 Casa Județeană de Pensiiltä vanhuuseläkkeitä asetusten N:o 1408/71 ja N:o 574/72 säännösten perusteella.

19

Molemmat hakemukset hylättiin 5.10.2011 tehdyllä päätöksellä. Casa Județeană de Pensii totesi päätöksissään, että koska Balazsit olivat Kreikan viranomaisten kotimaahansa kotiuttamia kreikkalaisia poliittisia pakolaisia, Romanian viranomaisilla ei ollut kahdenvälisen sopimuksen 5 artiklan mukaan velvollisuutta myöntää heille eläkkeitä.

20

Balazsit hakivat kumpikin Tribunalul Clujilta muutosta mainittuihin päätöksiin.

21

Tribunalul Cluj kumosi mainitut päätökset 26.9.2012 antamillaan tuomioilla ja määräsi Casa Județeană de Pensiin antamaan uudet päätökset, joilla Balazseille myönnettäisiin vanhuuseläkkeet asetusten N:o 1408/71 ja N:o 574/72 mukaisesti ottamalla huomioon kummankin aviopuolison osalta kaikki Romaniassa täyttyneet vakuutuskaudet. Tribunalul Cluj totesi lisäksi, että asetuksia voitiin soveltaa Balazsien hakemuksiin, sillä kahdenvälinen sopimus ei kuulunut asetuksen N:o 1408/71 7 artiklan 2 kohdan c alakohdassa säädetyn poikkeuksen alaan, koska sen soveltamista ei ollut rajoitettu ajallisesti, koska sitä ei mainittu kyseisen asetuksen liitteessä III ja koska sen säännösten ei selvästi voitu katsoa olevan etuudensaajien kannalta edullisempia, kun kerran nämä olivat hakeneet eläkkeitä mainitun asetuksen nojalla.

22

Casa Județeană de Pensii teki näiden tuomioiden mukaisesti 20.2. ja 27.2.2013 kaksi uutta päätöstä, joilla se myönsi asetuksen N:o 1408/71 säännösten nojalla Vasiliki Balazsille 500:n ja Attila Balazsille 405:n Romanian leun (RON) suuruisen kuukausittaisen vanhuuseläkkeen (noin 110 ja 90 euroa).

23

Sekä Balazsit että Casa Județeană de Pensii ovat valittaneet Curtea de Appel de Clujiin näistä Tribunalul Clujin tuomioista.

24

Casa Județeană de Pensii väittää pääasiallisesti, että asetuksen N:o 1408/71 ja asetuksen N:o 574/72 säännöksiä ei voida soveltaa pääasiassa kahdenvälisen sopimuksen olemassaolon vuoksi. Mainitun sopimuksen mukaan Romaniaan niiden kreikkalaisten osalta kohdistuvat velvoitteet, jotka ovat palanneet kotimaahansa, ovat lakanneet, koska se on suorittanut sopimuksen mukaiset 15 miljoonaa USD Kreikan tasavallalle.

25

Balazsit kiistävät Tribunalul Clujin tuomioiden perustelut ja vaativat mainittujen asetusten perusteella eläkeoikeuden tunnustamista niiltä kausilta, jotka ovat täyttyneet Romaniassa. He esittävät pääasiallisesti, että koska Romania on liittynyt Euroopan unioniin, se on jäsenvaltiona velvollinen soveltamaan asetuksia N:o 1408/71 ja N:o 574/72. Heidän mukaansa näin on siksi, että koska kahdenvälinen sopimus on heidän kannaltaan epäedullisempi eikä sitä ole mainittu asetuksen N:o 1408/71 liitteessä III, siihen ei sovelleta tämän asetuksen 7 artiklan 2 kohdan c alakohtaa.

26

Curtea de Appel Cluj on tässä tilanteessa päättänyt lykätä asian ratkaisua ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen, joka on muotoiltu samalla tavalla asioissa C‑401/13 ja C‑432/13:

”Onko asetuksen N:o 1408/71 7 artiklan 2 kohdan c alakohtaa tulkittava siten, että sen soveltamisalaan kuuluu sellainen kahdenvälinen sopimus, jonka kaksi jäsenvaltiota on tehnyt ennen asetuksen voimaantuloa ja jossa valtiot ovat sopineet niitä sosiaaliturvaetuuksia, joita yhden valtion on maksettava sellaisille toisen valtion kansalaisille, joilla on ollut ensin mainitun valtion alueella poliittisen pakolaisen asema ja jotka ovat palanneet viimeksi mainitun valtion alueelle, koskevan velvoitteen lakkaamisesta vastineeksi siitä, että ensin mainittu valtio maksaa kiinteän kertakorvauksen eläkkeiden maksamisesta ja sen ajanjakson kattamisesta, jonka ajalta sosiaaliturvamaksuja on maksettu ensin mainittuun jäsenvaltioon?”

27

Unionin tuomioistuimen presidentin 4.9.2013 antamalla määräyksellä asiat C-401/13 ja C-432/13 yhdistettiin kirjallista ja suullista käsittelyä sekä tuomion antamista varten.

28

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa kysymyksellään vastauksen siihen, onko asetuksen N:o 1408/71 7 artiklan 2 kohdan c alakohtaa tulkittava siten, että toisen sopimusvaltion kansalaisten, jotka ovat olleet poliittisina pakolaisina toisessa sopimusvaltiossa, sosiaaliturvaetuuksia koskevaa kahdenvälistä sopimusta, joka oli tehty ennen kuin toinen sopimusvaltioista oli liittynyt unioniin ja jota ei mainita tämän asetuksen liitteessä III, sovelletaan edelleen sellaisten poliittisten pakolaisten tilanteeseen, jotka ovat palanneet kotimaahansa ennen kahdenvälisen sopimuksen tekemistä ja asetuksen voimaantuloa.

29

Aluksi on huomattava, että Casa Județeană de Pensii katsoo, ettei asetusta N:o 1408/71 voida soveltaa pääasiassa kyseessä olevassa tapauksessa kahdenvälisen sosiaaliturvasopimuksen ja etenkään sen 5 artiklan vuoksi, sillä tämän artiklan nojalla kaikki Romaniaan kreikkalaisten poliittisten pakolaisten osalta kohdistuneet velvoitteet ovat lakanneet Romanian maksettua Kreikan tasavallalle sopimuksen mukaiset 15 miljoonaa USD. On siis selvitettävä, kuuluvatko pääasian tosiseikat asetuksen N:o 1408/71 soveltamisalaan.

30

Tämän osalta on muistettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on niin, että vaikka uusi laki pätee lähtökohtaisesti ainoastaan tulevaisuuteen nähden, sitä sovelletaan yleisesti tunnustetun periaatteen mukaisesti myös vanhan lain voimassa ollessa syntyneiden tilanteiden tulevaisuudessa ilmeneviin vaikutuksiin, jos poikkeuksesta ei ole säädetty (ks. tuomio Duchon, C-290/00, EU:C:2002:234, 21 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

31

Jotta asetusta N:o 1408/71 voitaisiin soveltaa aikaisemman lain voimassa olon aikana syntyneiden tilanteiden tulevaisuudessa ilmeneviin vaikutuksiin, sen 94 artiklan 2 kohdassa säädetään nimenomaisesti, että määritettäessä oikeuksia etuuksiin on otettava huomioon kaikki vakuutuskaudet ja kaikki työskentely- tai asumiskaudet, jotka on täytetty jäsenvaltion lainsäädännön mukaan ”ennen 1 päivää lokakuuta 1972 tai ennen päivää, jolloin asetusta alettiin soveltaa tämän jäsenvaltion alueella” (ks. tuomio Duchon, EU:C:2002:234, 23 kohta).

32

Koska asetus N:o 1408/71 on tullut voimaan Romanian osalta heti tämän liityttyä unioniin 1.1.2007, se on ajallisesti sovellettavissa Balazsien tilanteen kaltaiseen tilanteeseen. Heillä oli näin ollen peruste vedota asetukseen aina mainitusta päivästä alkaen.

33

Casa Județeană de Pensiin väitteistä poiketen on niin, ettei sillä, että kahdenvälisessä sopimuksessa määrätään niiden Romaniaan kohdistuvien velvoitteiden lakkaamisesta, jotka koskevat kotimaahansa palanneiden kreikkalaisten poliittisten pakolaisten sosiaaliturvaoikeuksia, 15 miljoonan USD:n suuruisen summan tultua maksetuksi, ole merkitystä tämän kannalta.

34

Asetuksen N:o 1408/71 6 artiklasta nimittäin ilmenee, että asetuksella korvataan sen henkilöllisellä ja asiallisella soveltamisalalla tietyin varauksin kaikki sosiaaliturvasopimukset, jotka sitovat kahta tai useampaa jäsenvaltiota. Sosiaaliturvasopimusten korvaaminen asetuksella N:o 1408/71 on luonteeltaan pakottavaa eikä siihen sallita poikkeuksia asetuksessa mainittuja tapauksia lukuun ottamatta (ks. analogisesti tuomio Walder, 82/72, EU:C:1973:62, 6 ja 7 kohta; tuomio Thévenon, C‑475/93, EU:C:1995:371, 15 kohta ja tuomio Rönfeldt, C‑227/89, EU:C:1991:52, 22 kohta).

35

Asetuksessa N:o 1408/71 säädettyjen poikkeusten joukossa on sen 7 artiklan 2 kohdan c alakohta, jonka mukaan sen liitteessä III mainittujen sosiaaliturvasopimusten määräykset pysyvät voimassa sen estämättä, mitä sen 6 artiklassa säädetään (tuomio Habelt ym., C‑396/05, EU:C:2007:810 87 kohta ja tuomio Wencel, C‑589/10, EU:C:2013:303, 35 kohta) ja edellyttäen, että tällaiset sopimukset ovat etuudensaajien kannalta edullisempia tai johtuvat tietyistä historiallisista olosuhteista ja niiden vaikutus on ajallisesti rajoitettu.

36

Käsiteltävässä asiassa on riidatonta, että kyseistä kahdenvälistä sopimusta ei mainita asetuksen N:o 1408/71 liitteessä III. Tästä seuraa, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa asetus N:o 1408/71 korvaa lähtökohtaisesti sopimuksen sen 6 artiklan a alakohdan mukaisesti.

37

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ja Romanian hallitus ovat kuitenkin vedonneet tuomioon Rönfeldt (EU:C:1991:52) ja esittäneet, että kahdenvälistä sopimusta on edelleen sovellettava asetuksen N:o 1408/71 6 artiklasta ja 7 artiklan 2 kohdan c alakohdan säännöksistä huolimatta.

38

Edellä mainitussa tuomiossa todettiin SEUT 45 ja SEUT 48 artiklan perusteella, että kun kyse on siirtotyöläisistä, kahdenvälisiä sosiaaliturvasopimuksia on voitava soveltaa asetuksen N:o 1408/71 voimaantulon jälkeenkin siitä riippumatta, onko ne mainittu asetuksen liitteessä III, silloin kun niiden soveltaminen on työntekijälle edullisempaa.

39

On siis ratkaistava, voidaanko tuomiossa Rönfeldt (EU:C:1991:52) vahvistettuja periaatteita soveltaa pääasiassa kyseessä olevan kaltaisissa olosuhteissa.

40

Tähän on ensiksi todettava, kuten edellä 33 kohdassa on jo tuotu esiin, että asetuksen N:o 1408/71 6 artiklassa muotoiltu korvaamisperiaate on ehdoton, eikä siitä voida periaatteessa millään tavoin poiketa.

41

Toiseksi on muistettava, että tuomiossa Rönfeldt (EU:C:1991:52) vahvistetut periaatteet pohjautuvat ajatukselle siitä, että asianomaisella henkilöllä oli oikeus perustellusti luottaa siihen, että häneen sovelletaan kahdenvälisen sopimuksen määräyksiä siksi, että vain tätä sopimusta voitiin soveltaa häneen hetkellä, jona hän päätti muuttaa toiseen jäsenvaltioon (ks. vastaavasti tuomio Kaske, C‑277/99, EU:C:2002:74, 27 kohta).

42

Pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa, jolle on luonteenomaista se, että asianomaiset henkilöt ovat lähteneet Romaniasta Kreikkaan vuonna 1990 eli kuusi vuotta ennen kahdenvälisen sopimuksen tekemistä, ei näillä asianomaisilla voinut olla perusteltua luottamusta siihen, että heihin sovellettaisiin kahdenvälisen sopimuksen määräyksiä, koska sopimusta ei ollut tehty vielä silloin, kun he palasivat Kreikkaan.

43

Asiassa on joka tapauksessa muistettava se, etteivät Balazsit ole vaatineet kahdenvälisen sopimuksen vaan päinvastoin asetuksen N:o 1408/71 soveltamista. Tässä tilanteessa Romanian hallitus ei voi vedota tuomioon Rönfeldt (EU:C:1991:52) osoittaakseen, että mainittua sopimusta on edelleen sovellettava heidän tilanteeseensa.

44

Edellä esitettyjen huomioiden perusteella on todettava, että tuomiossa Rönfeldt (EU:C:1991:52) vahvistettuja periaatteita, joiden nojalla voidaan torjua asetuksen N:o 1408/71 säännösten soveltaminen ja jatkaa sellaisen kahdenvälisen sopimuksen soveltamista, jonka normaalisti mainittu asetus korvaa, ei voida soveltaa pääasiassa kyseessä olevan kaltaisissa olosuhteissa.

45

Tästä seuraa, että esitettyyn kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 1408/71 7 artiklan 2 kohdan c alakohtaa on tulkittava siten, että toisen sopimusvaltion kansalaisten, jotka ovat olleet poliittisina pakolaisina toisessa sopimusvaltiossa, sosiaaliturvaetuuksia koskevaa kahdenvälistä sopimusta, joka oli tehty ennen kuin toinen sopimusvaltioista liittyi unioniin ja jota ei mainita asetuksen liitteessä III, ei enää sovelleta sellaisten poliittisten pakolaisten tilanteeseen, jotka ovat palanneet kotimaahansa ennen kahdenvälisen sopimuksen tekemistä ja asetuksen voimaantuloa.

46

Romanian hallitus pyytää unionin tuomioistuinta rajoittamaan tuomionsa vaikutuksia ajallisesti siinä tapauksessa, että se katsoisi, ettei kahdenvälinen sopimus kuulu asetuksen N:o 1408/71 7 artiklan 2 kohdan c alakohdassa vahvistetun poikkeuksen soveltamisalaan.

47

Vaatimuksensa tueksi Romanian hallitus esittää yhtäältä, että Romanian viranomaiset ovat toimineet vilpittömässä mielessä. Ensinnäkin niiden omaksuma kanta nimittäin perustuu unionin tuomioistuimen vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön, erityisesti tuomioon Rönfeldt (EU:C:1991:52). Tämän jälkeen Romanian hallitus toteaa, että vaikka komissio olisi pannut vireille menettelyn Romaniaa vastaan sen toteamiseksi, ettei mainittu jäsenvaltio ole noudattanut sille asetuksen N:o 1408/71 mukaan kuuluvia velvoitteita, jäsenvaltion kanta olisi menettelyssä ollut sama, eikä komissio olisi reagoinut tämän jäsenvaltion pyyntöön järjestää teknistä konsultaatiota tai olla yhteydessä Kreikan viranomaisiin. Romanian viranomaisten vilpitöntä mieltä ei voida kyseenalaistaa myöskään sillä, että muut samanlaisia ongelmia kohdanneet jäsenvaltiot ovat suostuneet soveltamaan asetusta N:o 1408/71, koska Kreikan tasavallan sopimukset muiden valtioiden kanssa ovat erilaisia kuin se, jonka se on tehnyt Romanian kanssa. Lopuksi se esittää vielä, että Romanian viranomaiset ovat olleet yhteydessä Kreikan viranomaisiin tilanteen selvittämiseksi.

48

Toisaalta Romanian hallitus kiinnittää unionin tuomioistuimen huomion niihin erittäin raskaisiin taloudellisiin seurauksiin, joita unionin tuomioistuimen tuomion taannehtivasta soveltamisesta aiheutuisi. Casa Națională de Pensii Publicen (kansaneläkelaitos) mukaan lisää maksettava määrä kohoaisi 38560683 RON: hun (noin 8680537 euroon). Romanian hallitus viittaa myös siihen, että vireillä on tällä hetkellä noin 800 Balazsien tekemää hakemusta vastaavaa hakemusta.

49

Tässä yhteydessä on muistettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tulkinnalla, jonka unionin tuomioistuin SEUT 267 artiklassa sille annettua toimivaltaa käyttäen antaa unionin oikeussäännölle, selvennetään ja täsmennetään kyseisen oikeussäännön merkitystä ja ulottuvuutta niin, että unionin tuomioistuimen tulkinnasta ilmenee, miten tätä oikeussääntöä pitää tai olisi pitänyt tulkita ja soveltaa sen voimaantulosta lähtien. Tästä seuraa, että tuomioistuimet voivat ja niiden täytyy soveltaa näin tulkittua sääntöä myös oikeussuhteisiin, jotka ovat syntyneet ja jotka on perustettu ennen tulkintapyynnöstä annettua tuomiota, jos edellytykset kyseisen oikeussäännön soveltamista koskevan asian käsittelylle toimivaltaisissa tuomioistuimissa muuten täyttyvät. (ks. tuomio Santander Asset Management SGIIC ym., C‑338/11–C‑347/11, EU:C:2012:286, 58 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

50

Unionin tuomioistuin voi ainoastaan poikkeustapauksissa unionin oikeusjärjestykseen kuuluvaa yleistä oikeusvarmuuden periaatetta soveltaen rajoittaa kaikkien asianomaisten henkilöiden mahdollisuutta vedota sen tulkitsemaan oikeussääntöön vilpittömässä mielessä perustettujen oikeussuhteiden pätevyyden kyseenalaistamiseksi. Jotta tällainen rajoittava päätös voitaisiin tehdä, kahden olennaisen edellytyksen, eli asianomaisten vilpittömän mielen ja vakavien vaikeuksien uhan, on täytyttävä (ks. tuomio Santander Asset Management SGIIC ym., EU:C:2012:286, 59 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

51

Unionin tuomioistuin on omaksunut tämän ratkaisun vain tiettyjen hyvin täsmällisesti määriteltyjen edellytysten vallitessa esimerkiksi silloin, kun vaarana ovat olleet vakavat taloudelliset seuraukset, joita aiheutuisi erityisesti vilpittömässä mielessä perustettujen sellaisten oikeussuhteiden lukuisuudesta, jotka perustuivat pätevästi voimassa olevana pidettyyn säännöstöön, ja kun oli ilmeistä, että objektiivinen ja huomattava epävarmuus unionin säännösten ulottuvuudesta – mihin oli mahdollisesti myötävaikuttanut myös muiden jäsenvaltioiden tai Euroopan komission toiminta – oli saanut yksityiset ja kansalliset viranomaiset toimimaan unionin oikeuden vastaisesti (ks. tuomio Santander Asset Management SGIIC ym., EU:C:2012:286, 60 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

52

Kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 98 ja 99 kohdassa todennut, Romania ei ole esittänyt näyttöä vakavista vaikeuksista. Se on viitannut 800:aan Balazsien hakemuksen kaltaiseen hakemukseen, mutta ei missään vaiheessa maininnut niiden henkilöiden lukumäärää, jotka ovat näiden henkilöiden kanssa samassa tilanteessa. Se ei myöskään ole tarkentanut sitä, kattaako 38560683 RON:n suuruinen summa myös nämä tällä hetkellä vireillä olevat 800 hakemusta. Viimeksi mainittuihin ei tuomion vaikutusten ajallinen rajoittaminen missään tapauksessa vaikuta (ks. vastaavasti tuomio Bosman, C‑415/93, EU:C:1995:463, 144 kohta).

53

Koska edellä 50 kohdassa tarkoitettu toinen edellytys ei täyty, asianomaisten vilpittömän mielen edellytyksen täyttymistä ei ole tarpeen tutkia.

54

Edellä esitetyn perusteella tämän tuomion vaikutuksia ei ole syytä rajoittaa ajallisesti.

55

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (neljäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä 14.6.1971 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71, sellaisena kuin se on muutettuna ja ajan tasalle saatettuna 2.12.1996 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 118/97 ja sellaisena kuin se on muutettuna 18.12.2006 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1992/2006, 7 artiklan 2 kohdan c alakohtaa on tulkittava siten, että toisen sopimusvaltion kansalaisten, jotka ovat olleet poliittisina pakolaisina toisessa sopimusvaltiossa, sosiaaliturvaetuuksia koskevaa kahdenvälistä sopimusta, joka oli tehty ennen kuin toinen sopimusvaltioista liittyi unioniin ja jota ei mainita asetuksen liitteessä III, ei enää sovelleta sellaisten poliittisten pakolaisten tilanteeseen, jotka ovat palanneet kotimaahansa ennen kahdenvälisen sopimuksen tekemistä ja asetuksen voimaantuloa.