—

Ilie Nicolae Nicula, edustajanaan avocat D. Târşia,

—

Romanian hallitus, asiamiehinään R. Radu, V. Angelescu ja A.‑L. Crişan,

—

Euroopan komissio, asiamiehinään R. Lyal ja G.‑D. Bălan,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee SEU 6 artiklan ja SEUT 110 artiklan, Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 17, 20 ja 21 artiklan sekä oikeusvarmuuden periaatteen ja reformatio in pejus ‑kiellon periaatteen tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa ovat vastakkain yhtäältä Ilie Nicolae Nicula ja toisaalta Administraţia Finanţelor Publice a Municipiului Sibiu (Sibiun verohallinto) ja Administraţia Fondului pentru Mediu (ympäristörahaston hallinto) ja joka koskee viimeksi mainittujen päätöksiä hylätä Niculan vaatimus unionin oikeuden vastaisesti kannetun ajoneuvojen ympäristöveron (jäljempänä ympäristövero) palauttamisesta.

3

Moottoriajoneuvojen ympäristöverosta 21.4.2008 kiireellisenä annetulla hallituksen asetuksella nro 50/2008 (Ordonanţă de Urgenţă a Guvernului nr. 50/2008 pentru instituirea taxei pe poluare pentru autovehicule; Monitorul Oficial al României, osa I, nro 327, 25.4.2008; jäljempänä asetus nro 50/2008), joka tuli voimaan 1.7.2008, otettiin käyttöön luokkiin M1–M3 ja N1–N3 kuuluvia ajoneuvoja koskeva ympäristövero. Velvollisuus maksaa kyseinen vero syntyi muun muassa silloin, kun moottoriajoneuvo rekisteröitiin ensimmäistä kertaa Romaniassa.

4

Asetusta nro 50/2008 muutettiin useaan otteeseen ennen kuin se kumottiin moottoriajoneuvoista suoritettavasta päästöverosta 6.1.2012 annetulla lailla nro 9/2012 (Legea nr. 9/2012 privind taxa pentru emisiili poluante provenite de la autovehicule; Monitorul Oficial al României, osa I, nro 17, 10.1.2012; jäljempänä laki nro 9/2012), joka tuli voimaan 13.1.2012.

5

Lain nro 9/2012 4 §:n mukaan velvollisuus maksaa moottoriajoneuvoista suoritettava päästövero syntyi sekä silloin, kun ajoneuvo rekisteröidään ensimmäisen kerran Romaniassa, että tietyin edellytyksin myös silloin, kun käytettyyn ajoneuvoon kohdistuva omistusoikeus kirjattiin ensimmäisen kerran Romaniassa.

6

Moottoriajoneuvoista suoritettavasta päästöverosta annetun lain nro 9/2012 tiettyjen säännösten soveltamisen keskeyttämisestä sekä kyseisen lain 4 §:n 2 momentin säännösten mukaisesti suoritetun veron palauttamisesta 30.1.2012 kiireellisenä annetun hallituksen asetuksen nro 1/2012 (Ordonanța de Urgență a Guvernului nr. 1/2012 pentru suspendarea aplicării unor dispoziții ale Legii nr. 9/2012 privind taxa pentru emisiile poluante provenite de la autovehicule, precum şi pentru restituirea taxei achitate în conformitate cu prevederile art. 4 alin. 2 din lege; Monitorul Oficial al României, osa I, nro 79, 31.1.2012), joka tuli voimaan 31.1.2012, vaikutuksesta kyseisen päästöveron kantaminen silloin, kun käytettyyn ajoneuvoon kohdistuva omistusoikeus kirjataan ensimmäisen kerran Romaniassa, keskeytettiin kuitenkin 1.1.2013 saakka.

7

Moottoriajoneuvojen ympäristömaksusta 4.3.2013 kiireellisenä annettu asetus nro 9/2013 (Ordonanţa de urgenţă nr. 9/2013 privind timbrul de mediu pentru autovehicule; Monitorul Oficial al României, osa I, nro 119, 4.3.2013; jäljempänä asetus nro 9/2013), jolla kumottiin laki nro 9/2012, tuli voimaan 15.3.2013.

8

Asetuksen nro 9/2013 4 §:ssä säädetään seuraavaa:

”[Moottoriajoneuvojen ympäristömaksu, jäljempänä ympäristömaksu] on maksettava yhden ainoan kerran seuraavasti:

9

Asetuksen nro 9/2013 12 §:n 1 ja 2 momentissa säädetään seuraavaa:

”(1)   Jos maksettu erityinen auto- ja ajoneuvovero, – – ympäristövero tai moottoriajoneuvoista suoritettava päästövero on suurempi kuin maksu, joka perustuu näiden ympäristömaksua koskevien säännösten soveltamiseen, laskettuna [Romanian leinä (RON)] käytetyn ajoneuvon rekisteröintihetken tai omistusoikeuden siirron kirjaamishetken vaihtokurssin mukaan, erotus voidaan palauttaa yksinomaan maksuvelvolliselle tämän asetuksen soveltamista koskevissa yksityiskohtaisissa säännöissä vahvistetun menettelyn mukaisesti. Palautettava erotus lasketaan tässä asetuksessa säädetyn laskentakaavan mukaisesti siten, että käytetään käytetyn ajoneuvon rekisteröintihetken tai omistusoikeuden siirron kirjaamishetken mukaan määräytyviä tekijöitä.

(2)   Yhtäältä määrän, jonka verovelvollinen on maksanut erityisenä auto- ja ajoneuvoverona, – – ympäristöverona tai moottoriajoneuvoista suoritettavana päästöverona, ja toisaalta [ympäristömaksun] soveltamiseen perustuvan määrän välinen erotus palautetaan uudelleen julkaistun [verotusmenettelystä 24.12.2003 annetun hallituksen asetuksen nro 92 (Ordonanţa Guvernului nr. 92 privind Codul de procedură fiscală; Monitorul Oficial al României, osa I, nro 941, 29.12.2003)], sellaisena kuin se on myöhemmin muutettuna ja täydennettynä, mukaisen vanhentumisajan kuluessa tämän asetuksen soveltamista koskevissa yksityiskohtaisissa säännöissä vahvistetun menettelyn mukaisesti.”

10

Romaniassa asuva Romanian kansalainen Nicula osti vuonna 2009 käytetyn moottoriajoneuvon, joka oli rekisteröity ensimmäisen kerran Saksassa. Rekisteröidäkseen kyseisen ajoneuvon Romaniassa hänen oli maksettava 5153 RON:n ympäristövero asetuksen nro 50/2008 4 §:n nojalla.

11

Tribunalul Sibiu hyväksyi 3.5.2012 Niculan Administraţia Fondului pentru Mediuta eli ympäristöveron saajaa vastaan nostaman kanteen ja velvoitti kyseisen hallintoviranomaisen palauttamaan veron sillä perusteella, että se oli otettu käyttöön SEUT 110 artiklan vastaisesti, kuten unionin tuomioistuin oli todennut tuomiossa Tatu (C‑402/09, EU:C:2011:219). Kyseinen tuomioistuin kuitenkin hylkäsi kanteen siltä osin kuin se kohdistui Administraţia Finanţelor Publice a Municipiului Sibiuun eli mainitun veron kantajaan.

12

Mainitusta tuomiosta valitettiin Curtea de Apel de Alba-Iuliaan, joka kumosi sen 25.1.2013, palautti asian alimman oikeusasteen tuomioistuimelle ja korosti uutta oikeudenkäyntiä varten, että tällaisissa oikeusriidoissa prosessuaalinen passiivilegitimaatio unionin oikeuden vastaisesti kannetun veron palauttamisen osalta ei kuulu ainoastaan kyseessä olevan veron saajalle vaan myös sen kantajalle.

13

Asetus nro 9/2013 tuli voimaan 15.3.2013 eli sen jälkeen, kun asia oli kirjattu uudelleen Tribunalul Sibiun rekisteriin. Viimeksi mainittu esittää, että kyseisen säädöksen mukaan jo maksettu ympäristövero voidaan palauttaa ainoastaan silloin, jos sen määrä on ympäristömaksun määrää korkeampi, sillä palauttamisesta oli säädetty rajoittavasti ja se oli rajoitettu pelkästään mahdolliseen erotukseen.

14

Niculan tapauksessa asetuksen nro 9/2013 mukaisesti lasketun ympäristömaksun määrä kyseessä olevasta ajoneuvosta on 8126,44 RON, kun taas aikaisemmin maksetun ympäristöveron määrä oli ollut 5153 RON. Tribunalul Sibiun mukaan pääasian valittaja väittää virheellisesti, että hänen ajoneuvostaan suoritettavan ympäristömaksun määrä on ainoastaan 3779,74 RON, sillä saman asetuksen 12 §:n 1 momentin toisen virkkeen mukaan palautettava erotus lasketaan kyseisessä asetuksessa säädetyn laskentakaavan mukaisesti siten, että käytetään sen ajankohdan, jolloin ajoneuvo rekisteröitiin Romaniassa, mukaan määräytyviä tekijöitä eikä laskenta-ajankohdan mukaan määräytyviä tekijöitä.

15

Niinpä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että asetuksen nro 9/2013 mukaan Niculalla ei ole oikeutta saada takaisin ympäristöveroa korkoineen, sillä toimivaltaiset vero- ja ympäristöviranomaiset pidättivät vastaavan määrän ympäristömaksuna sillä perusteella, että ympäristömaksun määrä oli suurempi kuin Niculan ajoneuvonsa rekisteröimisen yhteydessä maksama ympäristövero.

16

Tässä tilanteessa Tribunalul Sibiu on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Voidaanko [SEU] 6 artiklan, – – perusoikeuskirjan 17, 20 ja 21 artiklan ja SEUT 110 artiklan määräyksiä sekä oikeusvarmuuden periaatetta ja reformatio in pejus ‑kiellon periaatetta, jotka molemmat on vahvistettu [unionin] oikeudessa ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä [tuomio Belbouab, 10/78, EU:C:1978:181 ja tuomio Belgocodex, C-381/97, EU:C:1998:589], tulkita siten, että asetuksen nro 9/2013 kaltainen lainsäädäntö on niiden vastainen?”

17

Romanian hallitus on pyytänyt Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 16 artiklan kolmannen kohdan nojalla, että unionin tuomioistuin ratkaisisi asian suuressa jaostossa.

18

Romanian hallitus katsoo, ettei ennakkoratkaisupyyntöä voida ottaa tutkittavaksi. Se väittää tässä yhteydessä ensinnäkin, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mainitsemalla kansallisella säännöksellä eli asetuksen nro 9/2013 12 §:llä säännellään veronpalautuksessa noudatettavaa hallinnollista ja tuomioistuimen ulkopuolista menettelyä eikä kyseisestä säännöstöstä seuraa tulkinnallisia rajoitteita tuomioistuimille, joiden käsiteltäväksi on pääasian tavoin saatettu vaatimuksia unionin oikeuden vastaisesti kannetun veron palauttamisesta. Niinpä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo Romanian hallituksen mukaan virheellisesti, että mainittu säännös estäisi määräämästä Niculan ympäristöverona maksamaa määrää kokonaisuudessaan palautettavaksi.

19

Toiseksi Romanian hallitus esittää, että asetusta nro 9/2013 ei voida joka tapauksessa soveltaa pääasiaan, sillä se ei ollut voimassa silloin, kun Nicula maksoi ympäristöveron.

20

Näistä syistä Romanian hallitus katsoo, ettei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämään kysymykseen annettavasta vastauksesta ole hyötyä pääasian ratkaisemisen kannalta ja että ennakkoratkaisupyyntö on näin ollen jätettävä tutkimatta.

21

Tästä on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 267 artiklan mukaisessa menettelyssä yksinomaan kansallisen tuomioistuimen, jossa asia on vireillä ja joka vastaa annettavasta ratkaisusta, tehtävänä on kunkin asian erityispiirteiden perusteella harkita, onko ennakkoratkaisu tarpeen asian ratkaisemiseksi ja onko sen unionin tuomioistuimelle esittämillä kysymyksillä merkitystä asian kannalta. Kun esitetyt kysymykset koskevat unionin oikeuden tulkintaa, unionin tuomioistuimen on tämän vuoksi lähtökohtaisesti ratkaistava ne (ks. vastaavasti tuomio Gouvernement de la Communauté française ja Gouvernement wallon, C‑212/06, EU:C:2008:178, 28 kohta; tuomio Zurita García ja Choque Cabrera, C‑261/08 ja C‑348/08, EU:C:2009:648, 34 kohta ja tuomio Filipiak, C‑314/08, EU:C:2009:719, 40 kohta).

22

Unionin tuomioistuin on kuitenkin myös katsonut, että sen on oman toimivaltaisuutensa arvioimiseksi poikkeustapauksissa tutkittava ne olosuhteet, joiden vallitessa kansallinen tuomioistuin esitti ennakkoratkaisupyynnön (ks. vastaavasti tuomio Filipiak, EU:C:2009:719, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

23

Tässä yhteydessä on mainittava, että unionin tuomioistuin voi kieltäytyä vastaamasta kansallisen tuomioistuimen esittämään ennakkoratkaisukysymykseen vain, jos on ilmeistä, että unionin oikeuden tulkitsemisella, jota kansallinen tuomioistuin on pyytänyt, ei ole mitään yhteyttä pääasian tosiseikkoihin tai kohteeseen, jos kyseinen ongelma on luonteeltaan hypoteettinen tai jos unionin tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin (tuomio Zurita García ja Choque Cabrera, EU:C:2009:648, 35 kohta).

24

Nyt käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuin pyysi työjärjestyksensä 101 artiklan 1 kohdan mukaisesti ennakkoratkaisua pyytänyttä tuomioistuinta ilmoittamaan, voidaanko asetuksen nro 9/2013 12 §:ää soveltaa pääasiaan, kun otetaan huomioon siinä vireillä olevan asian luonne. Kyseinen tuomioistuin vahvisti unionin tuomioistuimen kirjaamoon 13.3.2014 jättämässään vastauksessa, että kyseinen pykälä on pääasiaan sen käsiteltäväksi palautetun asian uudelleen tutkimisessa sovellettava aineellisen oikeuden säännös. Mainitun tuomioistuimen mukaan mainitun 12 §:n 1 momentin säännös on selkeä ja sillä rajataan ennen ympäristömaksun käyttöön ottamista maksettujen verojen palauttaminen tilanteisiin, joissa niiden määrä on asetuksella nro 9/2013 käyttöön otetun ympäristömaksun määrää suurempi.

25

Tässä tilanteessa on todettava, että unionin tuomioistuimen vastauksesta ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämään tulkintakysymykseen on tälle hyötyä sen ratkaisemisessa, onko pääasiassa kyseessä oleva kansallinen säännöstö sopusoinnussa unionin oikeuden kanssa, joten Romanian hallituksen väitteet siitä, että ennakkoratkaisupyyntö on jätettävä tutkimatta, on hylättävä ja kysymykseen on näin ollen vastattava.

26

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksellään olennaisilta osin sitä, onko unionin oikeutta tulkittava siten, että se on esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle unionin oikeuden vastaisesti kannetun veron palauttamista koskevalle järjestelmälle.

27

Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan oikeus saada takaisin sellaiset verot, jotka jäsenvaltio on kantanut unionin oikeuden vastaisesti, seuraa niistä oikeuksista, joita yksityisille on annettu tällaiset verot kieltävillä unionin oikeussäännöillä, sellaisina kuin unionin tuomioistuin on tulkinnut niitä, ja täydentää näitä oikeuksia. Jäsenvaltiolla on siten lähtökohtaisesti velvollisuus palauttaa unionin oikeuden vastaisesti kannetut verot (tuomio Littlewoods Retail ym., C‑591/10, EU:C:2012:478, 24 kohta ja tuomio Irimie, C‑565/11, EU:C:2013:250, 20 kohta).

28

Lisäksi unionin tuomioistuin on jo todennut, että kun jäsenvaltio on kantanut veroja unionin oikeuden vastaisesti, yksityisillä on oikeus palautukseen sekä perusteettomasti kannetusta verosta että tälle jäsenvaltiolle maksetuista tai sen pidättämistä rahamääristä, jotka ovat suorassa yhteydessä tähän veroon (ks. vastaavasti tuomio Littlewoods Retail ym., EU:C:2012:478, 25 kohta ja tuomio Irimie, EU:C:2013:250, 21 kohta).

29

Periaate, jonka mukaan jäsenvaltioilla on velvollisuus palauttaa unionin oikeuden vastaisesti kannettujen verojen määrät korkoineen, perustuu unionin oikeuteen (tuomio Littlewoods Retail ym., EU:C:2012:478, 26 kohta ja tuomio Irimie, EU:C:2013:250, 22 kohta).

30

Nyt käsiteltävässä asiassa on aluksi mainittava, ettei ennakkoratkaisupyynnöstä ilmene selvästi, minkä asetuksen version nojalla Niculalta kannettiin ympäristövero silloin, kun hänen ajoneuvonsa rekisteröitiin Romaniassa. Unionin tuomioistuin on kuitenkin jo todennut, että SEUT 110 artikla on esteenä asetuksella nro 50/2008 – sekä alkuperäisessä versiossa että muutetuissa versioissa – käyttöön otetun kaltaiselle ympäristöverolle (ks. vastaavasti tuomio Tatu, EU:C:2011:219, 58 ja 61 kohta ja tuomio Nisipeanu, C‑263/10, EU:C:2011:466, 27 ja 29 kohta).

31

Unionin tuomioistuin on nimittäin todennut, että asetuksen nro 50/2008 minkä tahansa version soveltamisen vaikutuksesta sellaisista maahantuoduista käytetyistä ajoneuvoista, jotka ovat huomattavan vanhoja ja kuluneita, kannettiin vero, joka voi olla lähes 30 prosenttia niiden markkina-arvosta, kun taas tällainen verotaakka ei rasittanut käytettyjen ajoneuvojen kotimaisilla markkinoilla myytäviä samankaltaisia ajoneuvoja, jotka olivat näin ollen SEUT 110 artiklassa tarkoitettuja samankaltaisia kotimaisia tuotteita. Unionin tuomioistuin on todennut, että tällainen toimenpide tekee muista jäsenvaltioista ostettujen käytettyjen ajoneuvojen käyttöönoton vähemmän houkuttelevaksi mutta ei tee samanikäisten ja yhtä kuluneiden ajoneuvojen ostamista kotimaan markkinoilta vähemmän houkuttelevaksi (ks. vastaavasti tuomio Tatu, EU:C:2011:219, 55, 58 ja 61 kohta ja tuomio Nisipeanu, EU:C:2011:466, 26, 27 ja 29 kohta).

32

Romaniassa annettiin tuomion Tatu (EU:C:2011:219) ja tuomion Nisipeanu (EU:C:2011:466) seurauksena asetus nro 9/2013, jolla otettiin käyttöön uusi moottoriajoneuvoista kannettava vero eli ympäristömaksu. Kyseisen asetuksen 4 §:n mukaan velvollisuus maksaa ympäristömaksu syntyy, kun moottoriajoneuvo rekisteröidään ensimmäisen kerran Romaniassa, kun moottoriajoneuvo otetaan uudelleen kansalliseen ajoneuvokantaan tai kun kirjataan omistusoikeus käytettyyn moottoriajoneuvoon, josta ei ole maksettu mitään aikaisemmin voimassa olleista ajoneuvoista kannetuista veroista tai jonka osalta tuomioistuin on määrännyt kyseisten verojen palauttamisesta tai verottomasta rekisteröimisestä.

33

Kuten ennakkoratkaisupyynnöstä ja ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen unionin tuomioistuimen selvityspyyntöön antamasta vastauksesta ilmenee, asetuksen nro 9/2013 12 §:ssä otettiin myös käyttöön muun muassa asetuksen nro 50/2008 tai sen muutettujen versioiden nojalla maksetun veron palauttamista koskeva järjestelmä, jossa yksityiset voivat saada aikaisemmin maksetun veron palautetuksi siltä osin kuin kyseisen veron määrä ylittää ympäristömaksun määrän. Kyseinen tuomioistuin katsoo, ettei se voi mainitun säännöksen perusteella velvoittaa palauttamaan Niculalle yhtäältä tämän ympäristöverona maksamaa määrää ja toisaalta siihen liittyviä korkoja.

34

Niinpä on tutkittava, mahdollistaako tällainen kuittaamiseen perustuva palauttamisjärjestelmä sen, että yksityiset voivat käyttää tehokkaasti unionin oikeuteen perustuvaa oikeuttaan saada takaisin aiheettomasti maksamansa verot.

35

Tässä yhteydessä on todettava, että asetuksen nro 9/2013 12 §:n 1 momentista – siten kuin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tulkitsee sitä – ilmenee, että unionin oikeuden vastaisesti kannettu ympäristövero palautetaan muista jäsenvaltioista tuotujen käytettyjen ajoneuvojen osalta verovelvolliselle ainoastaan, jos se on määrältään ympäristömaksua suurempi, laskettuna siten, että käytetään sen ajankohdan, jolloin tuotu ajoneuvo rekisteröitiin Romaniassa, mukaan määräytyviä tekijöitä.

36

Euroopan komission esittämän mukaisesti tästä seuraa, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen palauttamisjärjestelmän vaikutuksesta velvollisuutta palauttaa unionin oikeuden vastaisesti kannettu ympäristövero rajoitetaan tai se – kuten pääasiassa – poistetaan kokonaan muusta jäsenvaltiosta tuodun käytetyn ajoneuvon osalta, mikä voi merkitä unionin tuomioistuimen tuomiossa Tatu (EU:C:2011:219) ja tuomiossa Nisipeanu (EU:C:2011:466) toteaman syrjinnän jatkamista.

37

Lisäksi kansalliset viranomaiset vapautuvat mainitun järjestelmän vaikutuksesta velvollisuudesta ottaa huomioon aiheettoman ympäristöveron vastaanottamisen ja sen palauttamisen väliseltä ajalta verovelvolliselle kuuluvat korot, eikä se siten vastaa edellä 29 kohdassa ilmaistua vaatimusta.

38

Tässä tilanteessa on todettava, ettei pääasiassa kyseessä olevan kaltainen palauttamisjärjestelmä mahdollista sitä, että yksityiset käyttävät tehokkaasti unionin oikeuteen perustuvaa oikeuttaan saada palautetuksi unionin oikeuden vastaisesti kannettu vero.

39

Kaiken edellä esitetyn perusteella voidaan todeta, että unionin oikeutta on tulkittava siten, että se on esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle unionin oikeuden vastaisesti kannetun veron palauttamista koskevalle järjestelmälle.

40

Romanian hallitus on vaatinut kirjallisissa huomautuksissaan siltä varalta, että unionin tuomioistuin toteaa unionin oikeuden olevan esteenä asetuksella nro 9/13 käyttöön otetun ympäristöveron kaltaiselle verolle, unionin tuomioistuinta rajoittamaan tuomionsa ajallisia vaikutuksia.

41

Tässä yhteydessä on mainittava, ettei ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustele unionin tuomioistuimelle esittämällään unionin oikeuden tulkintaa koskevalla kysymyksellä sitä, onko unionin oikeus esteenä ympäristömaksun kaltaiselle verolle, vaan ainoastaan sitä, onko unionin oikeus esteenä asetuksella nro 9/2013 käyttöön otetun kaltaiselle järjestelmälle, jossa säädetään asetuksen nro 50/2008 nojalla aiheettomasti kannetun veron palauttamisesta.

42

Tässä tilanteessa on riittävää täsmentää, että Romanian hallituksen unionin tuomioistuimen tuomion ajallisten vaikutusten rajoittamisen puolesta esittämät väitteet koskevat muita tapauksia kuin pääasiassa kyseessä olevaa tapausta eikä mainitun hallituksen esittämästä vaatimuksesta rajoittaa tämän tuomion ajallisia vaikutuksia ole näin ollen tarpeen lausua.

43

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (suuri jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Unionin oikeutta on tulkittava siten, että se on esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle unionin oikeuden vastaisesti kannetun veron palauttamista koskevalle järjestelmälle.