Choose the experimental features you want to try

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 62013CJ0299

Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 9.10.2014.
Isabelle Gielen vastaan Ministerraad.
Grondwettelijk Hofin esittämä ennakkoratkaisupyyntö.
Verotus – Direktiivi 2008/7/EY – 5 artiklan 2 kohta ja 6 artikla – Pääoman hankinnasta suoritettavat välilliset verot – Haltija-arvopapereiden muuntamisesta nimetylle henkilölle asetetuiksi arvopapereiksi tai arvo-osuuksiksi kannettava vero.
Asia C‑299/13.

Court reports – general

ECLI identifier: ECLI:EU:C:2014:2266

UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (viides jaosto)

9 päivänä lokakuuta 2014 ( *1 )

”Verotus — Direktiivi 2008/7/EY — 5 artiklan 2 kohta ja 6 artikla — Pääoman hankinnasta suoritettavat välilliset verot — Haltija-arvopapereiden muuntamisesta nimetylle henkilölle asetetuiksi arvopapereiksi tai arvo-osuuksiksi kannettava vero”

Asiassa C‑299/13,

jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Grondwettelijk Hof (Belgia) on esittänyt 16.5.2013 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 30.5.2013, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa

Isabelle Gielen

vastaan

Ministerraad,

UNIONIN TUOMIOISTUIN (viides jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja T. von Danwitz sekä tuomarit C. Vajda, A. Rosas, E. Juhász ja D. Šváby (esittelevä tuomari),

julkisasiamies: J. Kokott,

kirjaaja: A. Calot Escobar,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,

ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

Isabelle Gielen, edustajanaan avocat P. Malherbe,

Belgian hallitus, asiamiehinään M. Jacobs ja J.‑C. Halleux,

Euroopan komissio, asiamiehinään R. Lyal ja W. Roels,

päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,

on antanut seuraavan

tuomion

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee pääoman hankinnasta suoritettavista välillisistä veroista 12.2.2008 annetun neuvoston direktiivin 2008/7/EY (EUVL L 46, s. 11) 5 artiklan 2 kohdan ja 6 artiklan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Isabelle Gielen ja Ministerraad (ministerineuvosto) ja jossa on kyse haltija-arvopapereiden muuntamisesta arvo-osuuksiksi tai nimetylle henkilölle asetetuiksi arvopapereiksi kannettavasta verosta.

Asiaa koskevat oikeussäännöt

Unionin oikeus

3

Direktiivin 2008/7 johdanto-osan toisessa ja yhdeksännessä perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”(2)

Pääoman hankinnasta suoritettavat välilliset verot, joita ovat pääoman hankintavero (yhtiöihin ja yrityksiin sijoitettavista pääomapanoksista kannettava vero), arvopapereista suoritettava leimavero ja rakenneuudistustoimista kannettava vero riippumatta siitä, lisäävätkö tällaiset toimet pääomaa vai eivät, saattavat johtaa syrjintään, kaksinkertaiseen verotukseen ja eroavuuksiin, jotka häiritsevät pääomien vapaata liikkuvuutta. Sama koskee myös muita välillisiä veroja, joilla on samat ominaisuudet kuin pääoman hankintaverolla ja arvopapereista suoritettavalla leimaverolla.

– –

(9)

Pääoman hankintaveron lisäksi pääoman hankinnasta ei olisi kannettava muita välillisiä veroja. – –”

4

Mainitun direktiivin 1 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä säädetään välillisten verojen kantamisesta seuraavissa tapauksissa:

a)

pääomayhtiöiden pääomapanokset

b)

pääomayhtiöiden rakenneuudistustoimet

c)

eräiden arvopaperien ja debentuurilainojen liikkeeseen laskeminen.”

5

Mainitun direktiivin 3 artiklassa luetellaan toimia, joita on pidettävä direktiivissä tarkoitettuina pääomapanoksina.

6

Direktiivin 2008/7 5 artiklan otsikkona on ”Liiketoimet, joista ei kanneta välillisiä veroja”, ja siinä säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltiot eivät saa kantaa pääomayhtiöiltä mitään välillistä veroa seuraavista:

a)

pääomapanokset;

b)

lainat tai palvelujen tarjonta, joka tapahtuu osana pääomapanosta;

c)

ennen liiketoiminnan aloittamista tehtävä rekisteröinti tai muu muodollisuus, jota pääomayhtiöltä voidaan edellyttää sen oikeudellisen muodon vuoksi;

d)

pääomayhtiön perustamisasiakirjan tai sääntöjen muuttaminen ja erityisesti seuraavat:

i)

pääomayhtiön muuttaminen erityyppiseksi pääomayhtiöksi;

ii)

pääomayhtiön tosiasiallisen liikkeenjohdon keskuksen tai sääntömääräisen kotipaikan siirtäminen yhdestä jäsenvaltiosta toiseen jäsenvaltioon;

iii)

muutos pääomayhtiön tavoitteissa;

iv)

pääomayhtiön toiminta-ajan pidentäminen;

e)

edellä 4 artiklassa tarkoitetut rakenneuudistustoimet.

2.   Jäsenvaltiot eivät saa kantaa mitään välillistä veroa seuraavista:

a)

osakkeiden, osuuksien tai muiden samankaltaisten arvopapereiden taikka tällaisia arvopapereita vastaavien todistusten laatiminen, liikkeeseen laskeminen, ottaminen kaupankäynnin kohteeksi arvopaperipörssissä, vaihdantaan saattaminen tai niillä tapahtuva kaupankäynti, niiden liikkeeseenlaskijasta riippumatta;

b)

lainat, mukaan lukien valtion joukkovelkakirjalainat, jotka toteutetaan laskemalla liikkeeseen debentuureja tai muita siirtokelpoisia arvopapereita, niiden liikkeeseenlaskijasta riippumatta, tai näihin liittyvät muodollisuudet, tai tällaisten joukkovelkakirjojen tai muiden siirtokelpoisten arvopapereiden laatiminen, liikkeeseen laskeminen, ottaminen kaupankäynnin kohteeksi arvopaperipörssissä, vaihdantaan saattaminen tai niillä tapahtuva kaupankäynti.”

7

Mainitun direktiivin 6 artiklassa, jonka otsikko on ”Verot ja arvonlisävero”, säädetään seuraavaa:

”1.   Sen estämättä, mitä 5 artiklassa säädetään, jäsenvaltiot voivat kantaa seuraavia veroja:

a)

kiinteä tai vaihtuvamääräinen vero arvopapereiden siirroista;

b)

oikeuden luovutuksista kannettava vero, mukaan lukien maa-alueiden rekisteröinnistä kannettava vero, joka kohdistuu jäsenvaltion alueella sijaitsevan liiketoiminnan tai kiinteän omaisuuden siirtämiseen pääomayhtiöön;

c)

pääomayhtiöön siirrettävän kaikenlaisen omaisuuden luovutuksista kannettava vero sikäli kuin tämä omaisuus luovutetaan muuta korvausta kuin yhtiöosuuksia vastaan;

d)

verot, jotka koskevat maa-alueiden tai muun omaisuuden osalta kirjattavien kiinnitysten ja muiden rasitteiden perustamista, kirjaamista tai kuolettamista;

e)

palkkioiden ja korvausten muodossa kannettavat verot;

f)

arvonlisävero.

2.   Edellä 1 kohdan b–e alakohdassa lueteltujen maksujen ja verojen määrä ei saa vaihdella sen perusteella, sijaitseeko pääomayhtiön tosiasiallinen liikkeenjohto tai sääntömääräinen kotipaikka maksut ja verot kantavassa jäsenvaltiossa vai ei. Nämä määrät eivät saa ylittää niiden maksujen ja verojen määriä, joita kannetaan näitä veroja ja maksuja kantavassa jäsenvaltiossa suoritettavista samanlaisista liiketoimista.”

8

Direktiivillä 2008/7 on sen 16 ja 17 artiklan mukaan kumottu ja korvattu 1.1.2009 lukien pääoman hankinnasta suoritettavista välillisistä veroista 17.7.1969 annettu neuvoston direktiivi 69/335/ETY (EYVL L 249, s. 25), sellaisena kuin kyseinen direktiivi on muutettuna 10.6.1985 annetulla neuvoston direktiivillä 85/303/ETY (EYVL L 156, s. 23; jäljempänä direktiivi 69/335). Direktiivin 2008/7 5 artiklan 2 kohdan ja 6 artiklan 1 kohdan säännöksissä lähinnä toistetaan direktiivin 69/335 11 artiklan ja 12 artiklan 1 kohdan sisältö.

Belgian oikeus

9

Haltija-arvopapereiden lakkauttamisesta 14.12.2005 annetun lain (wet houdende afschaffing van de effecten aan tonder; Belgisch Staatsblad 23.12.2005, s. 55488 ja 6.2.2006, s. 6111) 3–5 ja 7 §:ssä säädetään pääpiirteissään 1.1.2008 lähtien voimassa olevasta kiellosta laskea liikkeeseen ja tosiasiallisesti luovuttaa uusia haltija-arvopapereita, tiettyjen haltija-arvopapereiden muuntamisesta suoraan lain nojalla arvo-osuuksiksi ja velvollisuudesta muuntaa muut haltija-arvopaperit niiden haltijan valinnan mukaan nimetylle henkilölle asetetuiksi arvopapereiksi tai arvo-osuuksiksi viimeistään 31.12.2013. Haltija-arvopaperijärjestelmän asteittainen lakkauttaminen liittyy väärinkäytösten, talousrikollisuuden, terrorismin rahoittamisen sekä rahanpesukäytäntöjen ja veropetosten torjumiseen.

10

Maksuista ja veroista annetun koodeksin (jäljempänä verokoodeksi) 167 §:n, joka on lisätty eri säännöksiä koskevalla 28.12.2011 annetulla lailla (Belgisch Staatsblad 30.12.2011, s. 81644), sanamuoto on seuraava:

”Haltija-arvopapereiden muuntamisesta arvo-osuuksiksi tai nimetylle henkilölle asetetuiksi arvopapereiksi haltija-arvopapereiden lakkauttamisesta 14.12.2005 annetun lain mukaisesti kannetaan vero lukuun ottamatta edellä mainitun 14.12.2005 annetun lain 2 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuja arvopapereita, jotka erääntyvät ennen 1.1.2014.”

11

Verokoodeksin 168 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Veron verokanta on

vuoden 2012 aikana toteutetun muunnoksen osalta 1 prosentti

vuoden 2013 aikana toteutetun muunnoksen osalta 2 prosenttia.”

12

Verokoodeksin 169 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Maksettava vero lasketaan jättämispäivänä

a)

arvopapereista, jotka hyväksytään säännellyille markkinoille tai monenväliseen kaupankäyntijärjestelmään, ennen arvopaperien jättämispäivää vahvistetusta viimeisestä kurssista

b)

velkasitoumuksista, joita ei hyväksytä säännellyille markkinoille, velan pääoman nimellisarvosta

c)

sellaisten sijoitusyritysten osuuksista, joissa osuuksien lukumäärä on muuttuva, osuuksien jättämispäivää ennen lasketusta viimeisimmästä varallisuusarvosta

d)

muissa tapauksissa sen, joka arvopaperit muuntaa, arvioimasta arvopapereiden kirjanpitoarvosta, johon ei sisällytetä korkoja, arvopapereiden jättämispäivänä.

Jos muunnettavien arvopapereiden arvo on ilmaistu ulkomaan rahassa, se on muunnettava euroiksi arvopapereiden jättämispäivän myyntikurssin mukaan.”

13

Verokoodeksin 170 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Veron maksavat

ammattimaiset välittäjät silloin, kun haltija-arvopaperit on merkitty arvo-osuustilille sen jälkeen, kun niiden haltija on jättänyt ne

liikkeeseenlaskijayhtiöt silloin, kun arvopaperit jätetään niiden muuntamiseksi nimetylle henkilölle asetetuiksi arvopapereiksi.”

Pääasia ja ennakkoratkaisukysymys

14

Isabelle Gielen omistaa kahden lapsensa kanssa haltija-arvopapereita, jotka on laskenut liikkeeseen kaksi osakeyhtiötä, joiden kotipaikka on Belgiassa. Hän ryhtyi 21.12.2011 toimiin kyseisten arvopapereiden muuntamiseksi nimetylle henkilölle asetetuiksi arvopapereiksi haltija-arvopapereiden lakkauttamisesta 14.12.2005 annetun lain mukaisesti, mutta muunnosta ei voitu toteuttaa ennen eri säännöksiä koskevalla 28.12.2011 annetulla lailla käyttöön otetun haltija-arvopapereista kannettavan veron voimaantuloa 1.1.2012.

15

Gielen nosti Grondwettelijk Hofissa kumoamiskanteen säännöksistä, joilla mainittu vero otettiin käyttöön, muun muassa sillä perusteella, että direktiivin 2008/7 5 artiklan 2 kohtaa oli rikottu. Hän katsoo, että koska haltija-arvopapereiden muuntaminen on pakollista, se kuuluu pääoman hankinnan ”kokonaisjärjestelyyn”, eikä siitä voida näin ollen kantaa mitään välillistä veroa.

16

Belgian hallitus katsoo, että veron tarkoituksena ei ole vaikuttaa vapaaehtoisiin, osakkeisiin tai lainoihin liittyviin taloudellisiin tai rahoitustoimiin vaan saada yhtiöt ottamaan huomioon aikaisempi väärinkäyttöä estävä säännös. Mainitun hallituksen mukaan kyseinen vero ei siis kuulu direktiivin 2008/7 5 artiklan 2 kohdan soveltamisalaan, sillä kyseinen artikla kohdistuu ensimarkkinoilla suoritettaviin toimiin. Belgian hallitus katsoo, että direktiivi koskee uusien arvopapereiden liikkeeseen laskemista tai vaihdantaan saattamista eikä arvopapereiden muuntamista. Ministerraadin mukaan haltija-arvopapereiden lakkauttamisesta 14.12.2005 annetun lain johdosta suoritettava muuntamistoimi ei tapahdu ensi- eikä jälkimarkkinoilla eikä se liity mitenkään pääoman hankintaan.

17

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön ja erityisesti tuomion FECSA ja ACESA (C‑31/97 ja C‑32/97, EU:C:1998:508) sekä tuomion komissio v. Belgia (C‑415/02, EU:C:2004:450) valossa Grondwettelijk Hof pohtii, onko kyseistä veroa pidettävä direktiivin 2008/7 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna välillisenä verona, kun velvollisuus muuntaa haltija-arvopaperit viimeistään 31.12.2013 otetaan huomioon.

18

Näissä olosuhteissa Grondwettelijk Hof päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko direktiivin 2008/7 5 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että se on esteenä veron kantamiselle laissa pakolliseksi säädetystä haltija-arvopapereiden muuntamisesta nimetylle henkilölle asetetuiksi arvopapereiksi tai arvo-osuuksiksi, ja jos tähän kysymykseen vastataan myöntävästi, voidaanko tällaista veroa perustella [kyseisen] direktiivin 6 artiklalla?”

Ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelu

19

Kysymyksellään kansallinen tuomioistuin pyrkii selvittämään, onko direktiivin 2008/7 5 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että se on esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle veron kantamiselle haltija-arvopapereiden muuntamisesta nimetylle henkilölle asetetuiksi arvopapereiksi tai arvo-osuuksiksi, ja jos tähän kysymykseen vastataan myöntävästi, voidaanko tällaista veroa perustella mainitun direktiivin 6 artiklalla.

20

Aluksi on muistutettava, kuten direktiivin 69/335, jonka direktiivi 2008/7 on korvannut 1.1.2009 lukien, johdanto-osasta ilmenee, että direktiivin päämääränä on edistää pääomien vapaata liikkuvuutta, jota on pidettävä keskeisenä edellytyksenä ominaispiirteiltään sisämarkkinoiden kaltaisen talousliiton perustamisen kannalta. Tällaisen päämäärän toteuttaminen edellytti pääoman hankintaa koskevan verotuksen osalta jäsenvaltioissa tuolloin voimassa olleiden välillisten verojen poistamista ja niiden sijasta veron kantamista sisämarkkinoilla vain kertaalleen ja samansuuruisena kaikissa jäsenvaltioissa (ks. tuomio HSBC Holdings ja Vidacos Nominees, C‑569/07, EU:C:2009:594, 28 kohta).

21

Tältä osin direktiivin 2008/7 5 artiklan 1 kohdassa kielletään kaikkien välillisten verojen kantaminen muun muassa pääomapanoksista. Mainitun direktiivin 5 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa kielletään lisäksi jäsenvaltioita kantamasta mitään välillisiä veroja yhtäältä osakkeiden, osuuksien tai muiden samankaltaisten arvopapereiden taikka tällaisia arvopapereita vastaavien todistusten laatimisesta, liikkeeseen laskemisesta, ottamisesta kaupankäynnin kohteeksi arvopaperipörssissä, vaihdantaan saattamisesta tai niillä tapahtuvasta kaupankäynnistä, niiden liikkeeseenlaskijasta riippumatta, ja toisaalta lainoista, mukaan lukien valtion joukkovelkakirjalainat, jotka toteutetaan laskemalla liikkeeseen debentuureja tai muita siirtokelpoisia arvopapereita, niiden liikkeeseenlaskijasta riippumatta, tai näihin liittyvistä muodollisuuksista.

22

Direktiivin 69/335 11 artiklan b alakohdasta, jonka sanamuoto on toistettu direktiivin 2008/7 5 artiklan 2 kohdan b alakohdassa, on täsmennetty tuomiossa FECSA ja ACESA (EU:C:1998:508, 18 kohta), että vaikkei mainitussa säännöksessä nimenomaisesti mainitakaan joukkovelkakirjalainan takaisinmaksua, veron kantamisen kieltäminen joukkovelkakirjalainaa liikkeeseen laskettaessa mutta sen salliminen tällaista lainaa takaisin maksettaessa johtaisi vastoin direktiivillä tavoiteltua päämäärää siihen, että lainaa verotettaisiin pääoman hankinnan kokonaisjärjestelynä.

23

Samoin tuomiossa komissio v. Belgia (EU:C:2004:450, 32 kohta) katsottiin, että vaikka direktiivin 69/335 11 artiklan a alakohdassa, jonka sanamuoto on sama kuin direktiivin 2008/7 5 artiklan 2 kohdan a alakohdassa, ei mainita nimenomaisesti osakkeiden ensimmäistä kertaa tapahtuvaa ostamista tai haltija-arvopapereiden toimittamista, on kuitenkin totta, että mikäli sallittaisiin veron kantaminen liikkeeseen lasketun uuden osakkeen ensimmäistä kertaa tapahtuvasta ostamisesta tai sellaisen veron kantaminen haltija-arvopapereiden toimittamisesta, joka kohdistuu mainittujen arvopapereiden aineelliseen antamiseen, joka tapahtuu niiden liikkeeseen laskun yhteydessä, tämä tarkoittaisi käytännössä, että veroa kannettaisiin arvopaperin liikkeeseen laskemisesta, koska se on erottamaton osa pääoman hankinnan kokonaisjärjestelyä.

24

Direktiivin 69/335 11 artiklan säännöksiin liittyvästä unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ja erityisesti tuomiosta FECSA ja ACESA (EU:C:1998:508) sekä tuomiosta komissio v. Belgia (EU:C:2004:450) ilmenee siis, että mainitun direktiivin tavoitteiden mukaan pääoman hankintatoimien verottamista koskevaa kieltoa on sovellettava myös toimiin, joita mainittu kielto ei nimenomaisesti koske, silloin kun mainitunlainen verotus merkitsisi sitä, että verotettaisiin tointa, joka on erottamaton osa pääoman hankinnan kokonaisjärjestelyä. Mainittua tulkintaa voidaan soveltaa direktiivin 2008/7 5 artiklan 2 kohtaan, jossa toistetaan samoin sanoin direktiivin 69/335 11 artikla.

25

Vaikka nyt käsiteltävässä asiassa onkin totta, kuten Belgian hallitus väittää, ettei direktiivin 2008/7 5 artiklan 2 kohdan a alakohdassa mainita nimenomaisesti osakkeiden muuntamista, on kuitenkin niin, että haltijalle asetettujen osakkeiden muuntaminen arvo-osuuksiksi tai nimetylle henkilölle asetetuiksi arvopapereiksi, mistä on tullut pakollista haltija-arvopapereiden lakkauttamisesta 14.12.2005 annetun lain myötä, kuuluu direktiivin 2008/7 5 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetun osakkeiden liikkeeseen laskemisen alaan.

26

Kun siis verokoodeksin 167 §:llä on otettu käyttöön mainitusta muuntamisesta kannettava vero, se tarkoittaa käytännössä sitä, että veroa kannetaan kyseisen arvopaperin liikkeeseen laskemisesta, koska se on erottamaton osa pääoman hankinnan kokonaisjärjestelyä, ja näin vaarannetaan direktiivin 5 artiklan 2 kohdan a alakohdan tehokas vaikutus (ks. vastaavasti tuomio FECSA ja ACESA, EU:C:1998:508, 18 ja 19 kohta ja tuomio komissio v. Belgia, EU:C:2004:450, 32 ja 33 kohta).

27

Tästä seuraa, että direktiivin 2008/7 5 artiklan 2 kohdan a alakohtaa on tulkittava niin, että kaikkien osakkeiden liikkeeseen laskemiseen kohdistuvien välillisten verojen kielto on esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle, jo liikkeeseen laskettujen haltijalle asetettujen osakkeiden muuntamisesta arvo-osuuksiksi tai nimetylle henkilölle asetetuiksi arvopapereiksi kannettavalle verolle.

28

Kysymyksestä, voidaanko mainitunlainen vero oikeuttaa direktiivin 2008/7 6 artiklan 1 kohdalla, jossa annetaan jäsenvaltioille lupa kantaa veroa arvopapereiden siirroista, unionin tuomioistuin on jo täsmentänyt, että direktiivin 69/335 12 artiklalla, jonka sanamuoto oli pääpiirteissään sama kuin direktiivin 2008/7 6 artiklan, poiketaan periaatteellisesta pääoman hankintaveroa ominaisuuksiltaan vastaavien verojen kiellosta (tuomio Grillo Star Fallimento, C‑443/09, EU:C:2012:213, 28 kohta).

29

Mainittua säännöstä, jota poikkeuksena verottomuutta koskevasta säännöstä on tulkittava suppeasti, ei voida soveltaa pääasiassa kyseessä olevaan haltijalle asetettujen osakkeiden muuntamisesta kannettavaan veroon.

30

Mainitussa muuntamisessa haltijalle asetetut osakkeet nimittäin muunnetaan arvo-osuuksiksi tai nimetylle henkilölle asetetuiksi arvopapereiksi eikä siinä siirretä ensimmäisen haltijan oikeutta toiselle haltijalle.

31

Kun edellä esitetty otetaan huomioon, esitettyyn kysymykseen on vastattava, että direktiivin 2008/7 5 artiklan 2 kohta on esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle veron kantamiselle haltija-arvopapereiden muuntamisesta nimetylle henkilölle asetetuiksi arvopapereiksi tai arvo-osuuksiksi. Mainitunlaista veroa ei voida perustella mainitun direktiivin 6 artiklalla.

Oikeudenkäyntikulut

32

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

 

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (viides jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

 

Pääoman hankinnasta suoritettavista välillisistä veroista 12.2.2008 annetun neuvoston direktiivin 2008/7/EY 5 artiklan 2 kohtaa on tulkittava niin, että se on esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle veron kantamiselle haltija-arvopapereiden muuntamisesta nimetylle henkilölle asetetuiksi arvopapereiksi tai arvo-osuuksiksi. Mainitunlaista veroa ei voida perustella mainitun direktiivin 6 artiklalla.

 

Allekirjoitukset


( *1 )   Oikeudenkäyntikieli: hollanti.

Top